Koronaralli

Koronaralli – linnuista nauttimista epidemian ehdoin

Teksti: Aapo Salmela, Emmi Tuokko, Reetta Schroderus, Riku Kangasniemi & Minna Launiainen – Kuvitus: Emmi Tuokko, Minna Launiainen & Riku Kangasniemi

Korona perui tältä keväältä miltei kaiken, mukaan lukien Ahviksen. Julius Mäkinen heitti ilmoille ajatuksen Ahviksen korvikkeena toimivasta ”etälinturallista”, jonka pohjalta kehitimme 3-4.4. kisatun Koronarallin. Kiitän tässä yhteydessä kaikkia ideointiin osallistuneita. Tavoitteena oli tarjota korvaavaa tekemistä Ahviksen akuutteihin vieroitusoireisiin ja ainakin tässä suhteessa ralli toimi hyvin.

Koronarallin idea on periaatteessa sama kuin Ahviksella: lintuja havainnoitiin joukkueena ja pinnoja sai vain lajeista, jotka yli puolet joukkueesta on havainnut. Tässä rallissa joukkueen jäsenet tosin liikkuivat (pyöräillen / kävellen) yksin oman kotinsa ympäristössä. Poikkeuksena perinteisiin linturallisääntöihin sovittiin myös bonuspisteistä: alle puolen joukkueen havaitsemista lajeista sai 0,1 pinnaa / laji. Koska Symbioosin ralleissa osallistujat edustavat perinteisesti hyvin monen tasoisia lintuharrastajia, kehotettiin varsinkin pidempään harrastaneita välttämään ns. hyviä lintupaikkoja. Säännöissä painotettiin vahvasti poikkeustilanteen aiheuttamia rajoituksia, jonka vuoksi mm. lintutornit havaintopaikkana kiellettiin.

Rallin suosio yllätti järjestäjät iloisesti ja osoitti tämäntyyppiselle tapahtumalle olevan tilausta. Purkuun saatiin tulokset yhteensä 33 eri joukkueelta. Maantieteellistä hajontaa syntyi mukavasti, vaikka osallistujien painopiste olikin pääkaupunkiseudulla. Ralliin osallistuttiin kuitenkin aktiivisesti myös muualta Suomesta, mm. Jyväskylästä ja Rovaniemeltä. Ulkomailta tapahtumaan osallistuttiin Ruotsista, Norjasta ja Sveitsistä. Voiton vei helsinkiläis-porilainen kokoonpano ”Elämän kevät” pistemäärällä 64,4. Purku hoidettiin etänä Zoomissa. Purun tukena käytettiin Google Sheets- taulukkoa, johon joukkueet merkitsivät havaintojaan sitä mukaa kun niitä huudettiin. Lajeina huudettiin vain yli puolen joukkueen havaitsemia lajeja (ja vain nämä käsitettiin perinteisessä mielessä ässiksi), bonuslajit kerrottiin joukkueiden loppupuheenvuoroissa. Rallin kokonaislajimäärä nousi 160 lajiin. Osallistujamäärän takia purku venyi pitkäksi, mutta sujui muuten ongelmitta ja tunnelmakin pysyi hyvänä. Järjestäjien puolesta vielä lämmin kiitos kaikille osallistujille! Toivottavasti seuraava ralli kisataan taas Ahvenanmaalla!

Seuraavilla sivuilla 4 rallaajaa kertoo omista rallikokemuksistaan! Tsekkaa myös lajilista!

Emmi Tuokko, Helsinki

Kellon lyödessä viisi vetäisin takin niskaan, heilautin kiikarit kaulaan ja lähdin suunnistamaan Siilitieltä kohti Viikkiä. Edellisestä linturetkestä oli vierähtänyt jo useampi kuukausi, joten itseluottamus oli melkoisen heikolla tasolla, kun tuijottelin matkan varrella olevia puita yrittäen vältellä vastaantulijoiden kummastuneita katseita. Viikin pelloille saavuttuani muistin, että ei tämä niin vaikeaa olekaan, kun uusia lajeja tuli vastaan tasaiseen tahtiin. Asetuin jonon jatkoksi tiirailemaan mutaiselle pellolle samalla kun myrskytuuli ja satunnaiset raekuurot muistuttivat ystävällisesti, ettei linturetkille voinut ikinä pukea liian lämpimästi. Illan lajimäärä ei siis päätä huimannut, mutta luotto lauantaiaamun lintusaldoon oli kovempi.

Kello kuudelta aamulla harkitsin vahvasti unien jatkamista, mutta sälekaihdinten välistä pilkottava aamun kajo vei tällä kertaa voiton. En ollut kuitenkaan suinkaan ensimmäinen bongailija Fastholman kulmilla (tornit kiersin kaukaa :D), joten päätin nauttia aamukahvit rauhallisemmassa paikassa. Joukkueemme nimikkolajin, peukaloisen näkeminen toi uutta puhtia aamuun ja Prisman vessa toimi oivana lämmittelypaikkana välissä.

Iltapäivällä polkaisin kohti Oulunkylää, missä toinen joukkuetoverini oli yrittänyt saada haviksia lähinnä ikkunan läpi. Siispä teimme pienen katsauksen Vantaanjoen varteen (turvavälin kera) vain huomataksemme, että kontrasti Viikin lajistoon oli melkoisen suuri: kaikki linnut tuntuivat muuttuneen kummasti talitiaisiksi. Siispä tallustimme takaisin kohti Vanhankaupunginlahtea, missä päivän urakka palkittiin viimein molemmille uudella lajilla, liejukanalla. Tähän oli hyvä lopettaa kokonaisuudessaan erittäin mukava ralli. Kirkkonummen vahvistuksemme oli onneksi havainnut myös varsin kiitettävästi lajeja, joten olimme lopulta oikein tyytyväisiä omaan suoritukseemme!

Reetta Schroderus, Järvenpää

Koronaralli toimi mielestäni loistavana lohdutuksena ahvissuruun. Lisäksi ralli onnistui hyvin irrottamaan loputtomilta tuntuvista kurssikirjoista. Oli hauskaa uppoutua 24 tunniksi täysin lintujen maailmaan. Kerrankin retken jälkeen kotona ei odottanut pino koulukirjoja vaan aamuretken jälkeen odotti iltapäiväretki.

Päätin ottaa haasteen vastaan ja rallata kotikaupungissani Järvenpäässä. Olen aikaisemmin pyörinyt vain muutamia kertoja Järvenpään lintupaikoilla, joten oli hauskaa kiertää kerrankin rauhassa eri paikkoja saman päivän aikana hyvien varusteiden kanssa.

Rallin alkaessa päätin suunnata pyörällä Tuusulan Seitteliin, mikä on Tuusula-Järvenpää-akselilla verrattavissa Helsingin Viikkiin. Seitteli yllättikin positiivisesti kymmenillä kiuruilla, muutamilla vesilinnnuilla, yksinäisellä suokukolla ja pulmusparvella. Aamun sarastaessa halusin suunnata ennen lapsiperheiden aamupäivän ryntäystä suositulle Lemmenlaakson luonnonsuojelualueelle. Vähät yöunet palkittiin, kun heti alueen reunalla kuului ja löytyi kaksi pyytä. Muutenkin Lemmenlaakso yllätti hyvällä metsälajikattauksellaan. Aamupalan jälkeen lajirunsaus taantui hieman, mutta hauskoja haviksia olivat Tuusulanjärven rannalta löytyneet meriharakat, merimetso, valkoselkätikka ja kevään ensimmäinen västäräkki. Vielä viimeiseen hetkeen asti yritin höristellä korviani, että löytäisin peltojen kiurukonsertin alta niittykirvisen mutta tuloksetta.

Kaiken kaikkiaan Järvenpää yllätti erittäin positiivisesti lajirunsaudellaan. Vaikka vesilintuja oli niukasti, runsas metsälintuvalikoima onnistui kompensoimaan tätä hyvin. Lopullinen sanallinen arvio Järvenpäästä rallikohteena olisikin sopivan monipuolinen kaupunkipönde.

Kuten Ahviksellakin tätä kolmannen vuoden lintufriikin mieltä lämmittivät monipuolinen osanottajapopulaatio, joka koostui niin fukseista kuin vanhoista käävistä. Tapahtuma oli mielestäni helposti lähestyttävä ja toimi erittäin hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tämänkaltaisia ralleja voisi olla useamminkin!

Minna Launiainen, Kymenlaakso

Pohjoiskymenlaaksolaisessa metsässä rallaaminen maalis-huhtikuun vaiheessa kuulostaa jo ajatuksena kovin hiljaiselta. Lisähaasteena joukkueemme koostui neljästä hengestä niin erilaisissa ympäristöissä, että halusimmekin nähdä, kuinka vähän saisimme kokonaisia pinnoja lajeihin nähden.

Metsän ympäröimältä pihalta sai helposti napattua perustiaiset ja -peipot. Laulujoutsenet ajoivat torvisoittoa yli vain pari minuuttia yli viiden, ja puolen tunnin jälkeen paikalle lehahti päivittäinen pyrstötiaispariskunta. Kuusi käpytikkaa jahtasi vuoroin toistaan, mustarastaskoiraat pyrähtelivät toistensa perään haravoituja lehtiä levitellen. Sinitiaiset nyppivät kuistilta mukaansa kaiken pesämateriaaliksi kelpaavan.

Valoisana kevätaamuna ei lintumiehellä uni tule, vaan kukonlaulun aikaan on suunnattava kohti teerien soidinta. Tavoite täyttyi jo ovesta ulos ennättäessä, kun teerten pulina kantoi kuulaassa aamussa. Muutama kymmenen metriä, ja siellähän ne olivat, tienoon korkeimman mäen säästöhaavoissa, nauttimassa aamuauringosta.

Matka jatkui pienen järven rannan ohi. Joukkuekaverin perjantaina näkemää telkkää en pääsisi havaitsemaan, koska jäät tuskin lähtisivät ennen vappuviikkoa. Mutta hetkinen - mikäs laikkuposki järven pohjoispään rantasulassa soutelee? Ei telkkä, vaan kanadanhanhi! Toista kertaa täällä paikallisena havaittuna sitten kuuskytluvun. Ehkä tästä sentään saataisiin pinna. (Ei saatu, jäi joukkueemme ainoaksi brantaksi.)

Määränpäänä oli mäntykangas, jonka täytti vain ja ainoastaan vihervarpusten pipitys. Illalla purussa selvisi, että niitä oli paikoittain massoittain, ja oman rallialueeni puitteissa allekirjoitan väitteen. Harmaalokin kesäinen gloglotus kuulosti irralliselta metsässä, mutta havainto oli tervetullut, ja jäikin metsän ainoaksi uutuudeksi. Paluumatkalla hanhet olivat tiessään, eikä telkkiä ollut tullut sulalle, vaikka kuinka kiikari kädessä rannassa seisoin toivomassa.

Iltapäivän retki suuntautui kuusikkoon, jonka hämärästä varmasti raikuisi kanahaukan kikatus. Rallivuorokauden ainoita havaitsemiani ihmisiä koronaetiketin mukaisesti väistäessäni päädyin pirullisen hakkuuryteikön ansaan. Vadelmikko yritti piikkeineen pitää vankinaan, mutta haukkametsän siintäessä edessäni rämmin ja kompuroin kuoppaisen hakkuun yli määrätietoisesti. Tumman metsän reunaan päästyäni kuulin tutun äänen. Pinnaa ei kanahaukastakaan tulisi, mutta kikatus on aina pienen hakkuuhikoilun väärti.

Kuusikon toiselta laidalta alkoi rallin viimeinen etappi, kotimatka. Vihervarpusinvaasioiden välistä löytyi pihalta metsään muuttaneita punatulkkuja, ja hetken ajan sain rauhassa tuijotella hippiäisen touhuamista viereisessä kuusessa. Auringossa lämmitteli kevään ensimmäinen sisilisko, josta katseen nostaessani leukani loksahti, korkealla ylläni liiteli kotka! Tarkempi määritys kiikarin kanssa, ja ympyrää nosteessa kaarteleva ”kotka” osoittautui kurjeksi, jonka lajitovereiden huuto kantautui jostain lähiseudulta.

Tummat pilvet lähestyivät uhkaavasti, ja jo hetken kuluttua piiskasi räntää vaakatasossa. Siirryin suojaan kuusikkoon, ja lähdin seuraamaan läheisen järven laskupuroa vielä telkkien toivossa. Matalalla olevia kuusenoksia väistellen järvelle temppuiltuani totesin, ettei rantamätäs kantanut veden äärelle asti. Telkättömyydestä lannistuneena käännyin takaisin, vain astuakseni juuri ja juuri jalan mentävään kuoppaan, joka ahnaasti imaisi kenkäni sisäänsä. Ärräpäitä päästellen könysin ylös sammalelta ja tarvoin takaisin hiekkatielle, jolle päästyäni aurinko tervehti ivaillen pilven takaa ja lennätti sepelkyyhkyparven ylitseni.

Kaikkeni antaneena raportoin päivän saavutuksista joukkueelleni humusveden purskahdellessa varpaideni välistä. Mieltä kuitenkin lämmitti märästä sukasta huolimatta rallin viimeinen kirjaamani laji, puukiipijä, kello 16.15. Joukkueemme keräsi yhdeksän (siis 9) täyttä lajipinnaa, noin neljännes kokonaislajimäärästämme. Elämäni ensimmäisessä linturallissa pinnoja tärkeämpää oli kuitenkin kaikin aistein nautittava metsämaisema.

Telkkäpariskunta saapui viisi päivää myöhemmin.

Riku Kangasniemi, Pori Joukkueemme Elämän kevät koostui kolmesta jäsenestä, joista kaksi rallasi Helsingissä ja itse seikkailin synnyinseudullani Porissa. Odotukset olivat kovat, vaikka hienoinen lumisateen uhka leijui perjantaina ilmassa. Ensimmäisenä päivänä pyöräilyä kertyi lähinnä omakotitaloalueilla ja puistoissa pyörien, tarkoituksena kuitenkin lopulta suunnata Toukarin pelloille. Jännitysmomenttia tuotti Kirjurinluodon lumenkaatopaikalla katkenneet ketjut, mutta onneksi olin tunkenut ketjunkatkaisutyökalun reppuun mukaan ja sain ongelman selätettyä melko nopeasti.

Lajeja kertyi perjantaina mukavaa tahtia, mutta porilainen tyyppilaji mustavaris vältteli minua. Kirjurinluodosta Toukaria kohti sotkiessani pääsin kokemaan keväisen lumisateen ihanuuden. Toukarilla se yltyi jo niin tiheäksi, etten nähnyt reilua kilometriä pidemmälle edes talojen siluetteja. Lumentulon laannuttua ja auringon tullessa esiin pilvien takaa, alkoivat linnut aktivoitua ja esimerkiksi ampu- sekä tuulihaukka nousivat ilmaan.

Lauantaina herätys tuntui epäinhimillisen aikaiselta, eikä sitä helpottanut tieto edessä olleesta 17 kilometrin pyöräilystä päivän ensimmäiseen kohteeseen. Saavutin Leveäkarin rantalaitumet kuitenkin vain vartin verran aikataulusta myöhässä. Päivä alkoi kauniissa, joskin melko vilpoisessa säässä rannalla vesilintuja staijatessa. Laitumien komppauksen ja metsäpolulla käppäilyn kautta päädyin takaisin polkumasiinan luokse ja jatkoin matkaa Enäjärvelle.

Enäjärven luontopolku oli rallin pisin kävelyrupeama. Useampi kilometri rehevän lintujärven ympäri tuotti pinnan niin puukiipijästä, pohjantikasta, mustavariksesta kuin myös punarinnasta. Kävelyn jälkeen lähdin polkemaan petolintujen toivossa kohti Kyläsaaren peltoja, mikä oli huti. Vain merikotkat kaartelivat kaukana, eikä edes varpus- tai kanahaukkaa näkynyt. Piristysruiskeen tarjosi kuitenkin metsähanhien kanssa ohi lentänyt lyhytnokkahanhi.

Paluumatka Kyläsaaresta Toejoelle lähtöpisteeseen vei rallaajasta loputkin mehut. Lauantain 42 pyöräily- ja 8 kävelykilometriä olivat melko raskas rupeama perjantain pyöräilyn jatkoksi, kun ei tällaisia matkoja ollut yli vuoteen tullut sotkettua.

Kaiken kaikkiaan Koronaralli oli hauska ja erilainen linturalli. Joukkueen jäsenten liikkuessa erillään ja vielä pelkän lihasvoiman avulla, ei lajeja voinut nuotittaa toisille vaan jokaisen oli itse löydettävä linnut. Enäjärvi ja Kyläsaaren pellot olivat minulle täysin uusia linturetkikohteita ja tietämys kotikontujen lintupaikoista parani taas hieman. Myös kunto taisi nousta, kun kilometrejä tuli pyörällä kahdessa päivässä noin 60 ja kävellenkin lähemmäs 10.

Kaikki havaitut lajit ja ryhmät, 160 kpl

alli ampuhaukka fasaani haahka haapana haarahaukka haarapääsky harakka harmaahaikara harmaalokki harmaapäätikka helmipöllö hemppo hiirihaukka hippiäinen hömötiainen isokoskelo isokäpylintu isolepinkäinen jouhisorsa järripeippo kaakkuri kalalokki kalliokyyhky kanadanhanhi kanahaukka kangaskiuru kattohaikara kaulushaikara keltasirkku kiuru kivitasku korppi koskikara kottarainen kuikka kulorastas kuningaskalastaja kurki kuusitiainen kyhmyjoutsen käpytikka lapasorsa lapasotka lapinsirkku laulujoutsen laulurastas lehtokurppa lehtopöllö liejukana luhtakana luotokirvinen merihanhi meriharakka merikotka merilokki merimetso metso metsähanhi metsäkirvinen metsäviklo mustaleppälintu mustapääkerttu mustarastas mustavaris naakka naurulokki niittykirvinen nokikana nokkavarpunen närhi pajulintu pajusirkku palokärki peippo peltopyy peukaloinen piekana pikku-uikku pikkukäpylintu pikkutikka pikkuvarpunen pohjantikka pulmunen punakylkirastas punarinta punasotka punatulkku puukiipijä pyrstötiainen

pyy pähkinänakkeli rautiainen riekko ristisorsa ruskosuohaukka räkättirastas räystäspääsky selkälokki sepelkyyhky silkkiuikku sinirinta sinisorsa sinisuohaukka sinitiainen suokukko taivaanvuohi talitiainen tavi teeri telkkä tikli tilhi tiltaltti tukkakoskelo tukkasotka tundrahanhi tuulihaukka tylli törmäpääsky töyhtöhyyppä töyhtötiainen uivelo urpiainen uuttukyyhky valkoposkihanhi valkoselkätikka varis varpunen varpushaukka viherpeippo vihervarpunen viiksitimali virtavästäräkki västäräkki

Lisälajit ja lajiryhmät:

alppikiitäjä Circus sp. etelänharmaalokki etelänpuukiipijä Falco sp. harmaahanhilaji harmaasorsa hömö-/viitatiainen isohaarahaukka jalohaikara keltahemppo kuikkalintulaji käpylintulaji lyhytnokkahanhi nokivaris punapäänarsku pussitiainen sirkkulaji tikkalaji tulipäähippiäinen turkinkyyhky varpus-/kanahaukka vihertikka viitatiainen vuorikirvinen