Sauli Heikkilä
Mongolialainen kurkkulaulu
Eev-joen mutkasta globaaleille estradeille Savoy-teatteri, Helsinki. Aitio kaksi. Olen virittänyt videokameran kuvausta varten. Lavalla istuu viisi miestä rivissä käsissään luutut (topshuurit) ja hevosenpääviulut (morin-khuurit), yhdellä jalkojensa välissä rumpu. Morinhuurit soittavat keinuvaa melodiaa kuin kamariorkesteri parhaimmillaan. Harmonista yhteislaulua täydentää välillä matala kharkhira ja leikkautuu livertävään ishkereen. Viisi vuotta myöhemmin saan edelleen vedet silmiin.
E
tnosoi!-festivaaleilla esiintyi nykyään Bremenissä asuva Hosoo Transmongolia-yhtyeensä kanssa. Nykyään yhtyeen miehistö on muuttunut ja vanhat transmongolialaiset ovat perustaneet uusia yhtyeitä. Hosoo ja Transmongolia edusti ja edelleen edustaa modernin kurkkulauluyhtyeen helmeä. Sovitukset ovat kiinnostavia ja soiton ja laulun laatu huipputasoa. Hosoo, joka on yhtyeen johtaja, ei ole tyytynyt toistamaan vanhaa traditiota tai jatkanut folklore-linjalla, vaan hakee edelleen musiikillisia haasteita ja tekee höömiistä nykyaikaista musiikkia, jota on hankala lokeroida. Vaikka mongolialaiset yhtyeet etsivät laajalla rintamalla uutta ilmettä fuusioiden höömiitä jazziin ja rokkiin, on yleisin yhtyemuoto ensemble perinteisellä ohjelmalla perinteisin soittimin. Höömii alkoi kehittyä kansantaiteeksi 30-luvulla. Voisi kuvitella, että höömiikokoonpanojen joskus mahtipontisessakin esiintymisessä näkyy Neuvostoliiton folkloren vaikutus. Mutta palataan ensin ajassa taaksepäin. Mistä höömii sai alkunsa?
17
Höömii on syntynyt luonnostaan Maailmassa on monia kummallisia laulutekniikoita, jotka ovat muodostuneet vuosisatojen aikana. On kiinnostava miettiä, miksi Lapissa joiutaan tai Keski-Afrikan jotkut heimot päästelevät falsettiääniä. Kielellä on varmaan merkittävä vaikutus, mutta itse ajattelen, että laulutapa liittyy näkyvään ja kuultavaan maisemaan. Mongolialaiset höömiichit kertovat, että kurkkulaulu on ikivanha traditio ja sen alkuperä liittyy kommunikoimiseen luonnon kanssa. Siinä voi kuulua kurjen huuto tai kuhankeittäjän vihellys, puron solina ja Jargalant-vuoren pidättelemät tuulet. Höömiitä on käytetty jakkien kutsumiseen – ääni saattoi kantaa kilometrien päähän – tai synnyttävän kamelin rauhoittamiseen. Höömiitä käytettiin myös kommunikoimiseen näkymättömän luonnon kanssa. Varsinkin mongolian maaseudulla usko henkiin on edelleen vahva. Jotkut shamaanit ovat käyttäneet kurkkulaulua rituaaleissaan, mutta eivät välttämättä kaikki. Toinen kytkentä hengelliseen
