1Mongolialainen kurkkulaulu, s

Mongolialainen kurkkulaulu Eev-joen mutkasta globaaleille estradeille

Savoy-teatteri, Helsinki. Aitio kaksi. Olen virittänyt videokameran kuvausta varten. Lavalla istuu viisi miestä rivissä käsissään luutut (topshuurit) ja hevosenpääviulut (morin-khuurit), yhdellä jalkojensa välissä rumpu. Morinhuurit soittavat keinuvaa melodiaa kuin kamariorkesteri parhaimmillaan. Harmonista yhteislaulua täydentää välillä matala kharkhira ja leikkautuu livertävään ishkereen. Viisi vuotta myöhemmin saan edelleen vedet silmiin.

Etnosoi!-festivaaleilla esiintyi nykyään Bremenissä asuva Hosoo Transmongolia-yhtyeensä kanssa. Nykyään yhtyeen miehistö on muuttunut ja vanhat transmongolialaiset ovat perustaneet uusia yhtyeitä. Hosoo ja Transmongolia edusti ja edelleen edustaa modernin kurkkulauluyhtyeen helmeä. Sovitukset ovat kiinnostavia ja soiton ja laulun laatu huipputasoa. Hosoo, joka on yhtyeen johtaja, ei ole tyytynyt toistamaan vanhaa traditiota tai jatkanut folklore-linjalla, vaan hakee edelleen musiikillisia haasteita ja tekee höömiistä nykyaikaista musiikkia, jota on hankala lokeroida.

Vaikka mongolialaiset yhtyeet etsivät laajalla rintamalla uutta ilmettä fuusioiden höömiitä jazziin ja rokkiin, on yleisin yhtyemuoto ensemble perinteisellä ohjelmalla perinteisin soittimin. Höömii alkoi kehittyä kansantaiteeksi 30-luvulla. Voisi kuvitella, että höömiikokoonpanojen joskus mahtipontisessakin esiintymisessä näkyy Neuvostoliiton folkloren vaikutus. Mutta palataan ensin ajassa taaksepäin. Mistä höömii sai alkunsa?

Höömii on syntynyt luonnostaan

Maailmassa on monia kummallisia laulutekniikoita, jotka ovat muodostuneet vuosisatojen aikana. On kiinnostava miettiä, miksi Lapissa joiutaan tai Keski-Afrikan jotkut heimot päästelevät falsettiääniä. Kielellä on varmaan merkittävä vaikutus, mutta itse ajattelen, että laulutapa liittyy näkyvään ja kuultavaan maisemaan. Mongolialaiset höömiichit kertovat, että kurkkulaulu on ikivanha traditio ja sen alkuperä liittyy kommunikoimiseen luonnon kanssa. Siinä voi kuulua kurjen huuto tai kuhankeittäjän vihellys, puron solina ja Jargalant-vuoren pidättelemät tuulet. Höömiitä on käytetty jakkien kutsumiseen – ääni saattoi kantaa kilometrien päähän – tai synnyttävän kamelin rauhoittamiseen.

Höömiitä käytettiin myös kommunikoimiseen näkymättömän luonnon kanssa. Varsinkin mongolian maaseudulla usko henkiin on edelleen vahva. Jotkut shamaanit ovat käyttäneet kurkkulaulua rituaaleissaan, mutta eivät välttämättä kaikki. Toinen kytkentä hengelliseen

elämään liittyy buddhalaisiin seremonioihin. Joissakin tiibetiläisissä luostareissa munkkien resitoiminen kuulostaa kurkkulaululta – römeältä kharkhhiralta.

Höömiin muinainen alkuperä on kuitenkin pitkälle hämärän peitossa ja siitä tuskin saadaan koskaan lopullista selvyyttä. Höömiin alkuperästä puhuttaessa viitataan usein pyhään Jargalant-vuoreen, joka saattoi päiviä tai jopa viikkoja pidätellä tuulta. Ihmiset kuulivat sen erilaisena tuulen ulvontana ja saattoivat varautua saapuvaan myrskyyn. Toinen legendaarinen paikka, jonka uskotaan olevan höömiin alkukoti on Eev-joki. Ei tiedetä tarkkaan, missä se on ollut, mutta oletetaan sen sijainneen jossain nykyisen Sisä-Mongolian alueella Kiinassa. Joella kerrottiin olevan taikavoimia ja ihmisten halunneen juoda siitä ennen kuolemaansa. Höömiin kerrotaan olevan Eev-joen äänten matkimista.

Ensimmäiset kunnolliset kirjalliset merkinnät höömiin esiintymisestä löytyvät 1500-luvun kiinalaisista kirjoituksista, joissa puhutaan ”monista äänistä, jotka tehdään kurkulla ja huulilla”. Vilhelm Rubrukin ja Johannes de Plano Carpinin 1200-luvun matkakertomuksissa ei kurkkulaulusta puhuta. Siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että kurkkulaulua ei olisi ollut. Satunnaiset matkailijat eivät sitä ehkä kuulleet tai höömii ei tuolloin ollut estraditaidetta. Loppujen lopuksi itseäni ihmetyttää enemmän, miten on mahdollista, että vastaavia laulutekniikoita ei ilmene muissa maailmanosissa.

Vuorilta estradeille

Ihmisten muistin tavoitettavissa on kuitenkin laulajia, jotka ovat esiintyneet pitkästi yli sata vuotta sitten. Vanhat ihmiset Chandamanissa, Länsi-Mongoliassa kertovat kuulleensa lapsina vanhojen ihmisten puhuvan Bazarsadista, joka oli elänyt kauan sitten ja laulaneen höömiitä juhlissa. Chandamanista oli myös Togon Chuluu, jonka

Sundui

sanotaan ensimmäisenä esitelleen höömiin kansantaiteena. Hänen oppilaansa Tsedee oli sitten henkilö, joka esitteli höömiin muulle Mongolialle. Tsedee liittyi vuonna 1954 Xovdin alueen musikaaliteatteriin ja hänestä tuli ensimmäinen ammatikseen höömiitä esittänyt taiteilija.

Hänen jälkeensä samaan teatteriin tuli Sundui, jonka sanotaan olleen modernin klassisen höömiin kehittäjä ja jota pidetään kaikkien aikojen höömiichinä. Hän pystyi perinteisten sävelmien lisäksi esittämään myös klassisia säveltäjiä kuten Tshaikovskia ja Bizetä.

Nykyään loistavia laulajia on paljon ja määrä kasvaa koko ajan systemaattisen koulutuksen seurauksena. Monet heistä päätyvät leveämmän leivän perässä Keski-Eurooppaan, jossa heitä voi kuulla vaikka Altai Hangain, Egschiclenin, Börten, Sedaan tai Transmongolian riveissä.

Höömiin monet tyylit

Höömii on ennen muuta länsimongolialaista kulttuuria. Siellä höömii-tyylit vaihtelevat alueittain, heimoittain ja yksilöittäin. Usein kuulee karkean jaon kharkhiraan (karkea, matala höömii) ja ishkereen (viheltävä höömii). Sunduin oppilas Tserendavaa on luokitellut höömiin kahteen luokkaan uyangiin xöömii eli melodinen tai lyyrinen höömii ja xarxiraa höömii eli muriseva höömii. Ishkeree on yksi uyangiin muoto. Ensiksi mainittu on sitten

jaettu kuuteen eri tyyliin lähinnä sen mukaan, mihin laulu äänielimistössä lähinnä sijoittuu.

Luokittelu on sikäli järkeenkäyvä, että ne edustavat melko erilaista äänenmuodostusta ja uyangii höömiin monet tyylit perustuvat samalle pohjaäänelle. Hosoon mukaan höömiistä on 80 prosenttia hengittämistä ja loppu äänielimistön hallintaa. Tuki onkin höömiissä hyvin tärkeää ja vatsalihakset tärkeässä roolissa. kharkirassa laitetaan liikkeelle normaalien äänihuulten yläpuolella sijaitsevat vale- eli taskuäänihuulet. Ne, jotka ovat toiminnassa silloin kun muristaan muille perheenjäsenille tai kotieläimille. Uyangassa ilma puristetaan kuin palkeilla pieneksi suljetun kurkun rengaslihaksen läpi. Sen, joka menee kiinni, kun pidätetään hengitystä.

Joillakin höömiitekniikoilla lauletaan melodioita äänenkorkeutta muutellen, mutta ainutlaatuista siitä tekee yläsävelmelodioiden laulaminen muttumattoman perusäänen päällä. Yläsävelethän ovat fysikaalinen ilmiö eli perusäänen värähtelytaajuuden lisäksi värähtelevät. Eli niin kuin kitarankielen värähdellessä koko pituudeltaan, se värähtelee myös jaettuna kahteen, kolmeen, neljään jne osaan. Jokainen osa muodostaa yhden yläsävelasteikon osan, jotka soivat kaikki siis yhtä aikaa, mutta normaalisti havaitsemme nämä yläsävelsarjat ainoastaan äänen värinä. Höömiissä tai yläsävellaulussa suodatetaan suuontelon ja nielun kokoa muuttamalla nämä yläsävelet selvästi kuultavaksi.

Vaikka höömiihin on kautta aikojen sisällytetty maagisia voimia ja höömiistä kehitettyä länsimaista yläsävellaulua käytetään usein esoteerisiin tarkoituksiin, on siinä loppujen lopuksi kysymys vain laulutekniikasta, joka jokaisen on mahdollista oppia ainakin jollakin tavalla.

Höömii ja terveys

Mongoliassa sen lisäksi, että höömiihin yhdistetään magiikkaa ja legendoja, varoitellaan myös monenlaisista terveydellisistä vaaroista. Puhutaan verenpaineen nousemisesta ja suonten katkeilemisesta. Kieltämättä joskus korkealta ja kovaa laulava höömiichi näyttäisi pian tarvitsevankin mahdollisesti elvytystä. Esitetään erilaisia ikärajoja, joiden puitteissa voi harjoitella tai alkaa esiintymään tai lopettaa laulaminen. Edelleen on myös mielipiteitä, että naisten höömii voi olla vaarallista fyysisesti tai yleistä onnettomuutta aiheuttaen. Nämä äänenpainot ovat kuitenkin vaimenneet ja myös naiset laulavat höömiitä enenevässä määrin.

Höömii UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listalle

Höömiitä lauletaan Mongolian lisäksi perinteisesti Venäjään kuuluvissa Tuvan tasavallassa, Burjatiassa, Hakassiassa ja Altailla sekä Kiinaan kuuluvassa Sisä-Mongoliassa. Näistä erityisesti Kiinassa on höömiin harrastus lisääntynyt tuntuvasti ja videoiden määrä youtubessa kasvaa koko ajan. Kiina ehti myös saada sen ensimmäisenä maana UNESCON kulttuuriperintölistalle. Siitä nousi maailmanlaajuinen kansanliike ja nyt ainoana maana mainitaan listalla Mongolia. Itse olen sitä mieltä, että siellä voisi listata maiksi myös Kiinan ja Venäjän, koska myös niiden alueilla kurkkulaulu on kansanperinnettä.

Tämän aineettoman kulttuuriperinnön koskettavan hetken voi kokea edelleen youtubessa hakemalla videon hakusanoilla Transmongolia_Helsinki. Youtubesta löytyy myös Sunduin höömii-oppitunti (throatsinging lesson Sundui)

Kirjallinen lähde: Carole Pegg: Mongolian conceptualizations of overtone singing

Suomessa kurkkulaulukursseja huhtikuun puolenvälin jälkeen: www.pienihuone.fi ja juhannuksen jälkeen Haapavedellä: www.haapavesifolk.com

Nomadi Hovdista tuomassa höömiin Eurooppaan

Hosoo, kuinka vanhaa on höömii?

Höömii on satoja vuosia vanhaa ja alkanut luonnon imitoimisesta. Ajattelen, että se on muinainen traditio.

Mitä höömii merkitsee sinulle

Höömii on osa elämääni. Olen innoissani sen kehittämisestä, sillä elämä itsessään muuttuu koko ajan. Kuten nomadi, olen aina liikkeellä tässä maailmassa. Opin muilta ja annan muille. Höömii on universaali kieli.

Onko höömii perheessänne perinne?

Synnyin ja kasvoin Chandman Sumissa, Hovdissa, höömiiperheeseen. Provinssi sijaitsee Altai-vuoriston lähellä Länsi-Mongoliassa. Perhe lauloi kotikylän kolmikymmenhenkisessä esiintyjäryhmässä. Aloitin seitsemänvuotiaana ja olen laulanut nyt yli kolmekymmentä vuotta

Mikä on tämän hetkinen yhtyeesi?

Yhtyeeni nimi on Hosoo & Transmongolia. Koulutan yhtyeessäni myös nuorempia viemään perinnettä eteenpäin.

Miten keskieurooppalaiset suhtautuvat taiteeseesi?

Erittäin hyvin. Monet ovat kadottaneet täällä yhteyden luontoon ja höömiillä tuon kontaktin voi saavuttaa jollain tasolla uudelleen.

Pitääkö Mongoliasta lähteä Eurooppaan, jotta voi elää höömiillä?

Se ei ollut lainkaan päätarkoitukseni vaan halusin esitellä taidettani maailmalle ja esiintyä suuremmille ihmisjoukoille. Tietenkin se, että sillä voi elää, on mukavaa.

Mitä ajattelet länsimaisista höömiin harrastajista?

On hyvin kiinnostavaa, että ihmiset haluavat oppia höömiitä ja yläsävellaulua. Monet eivät pelkästään opi keskiaasialaista laulutekniikkaa, vaan ymmärtävät myös laulun sielun. Se on mahtavaa!

Mitä ajattelet höömiin tulevaisuudesta?

Globalisaatio vie höömiin kaikkialle, ei vain Eurooppaan. Näen sen tulevaisuuden valoisana. Perinne elää ja kehittyy.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Haluan edelleen laulaa ihmisille ja koskettaa niin, että he ymmärtävät, kuinka tärkeä meille on äiti maa.

sAuli heiKKilä