Mongolinsukuiset kielet:
Juha Janhunen
Mongolien maailmanvallan monikielinen perintö Kaikkihan tietävät, että mongolit ovat Keski-Aasian itäosissa asuva kansakunta, jolla on suuri menneisyys ja lupaava tulevaisuus. Suuresta menneisyydestään huolimatta mongolit ovat nykyään vain keskikokoinen kansa, määrältään samaa luokkaa kuin suomalaiset. Mongolian väestö on tällä hetkellä lähemmäs 3 miljoonaa, mutta vähintään saman verran mongoleita asuu Kiinan puolella SisäMongoliassa, jossa he kuitenkin muodostavat nykyään vain pienen vähemmistön aluetta hallitsevien kiinalaisten joukossa.
M
ongolit puhuvat mongolia, joka on suhteellisen yhtenäinen, joskin murteisiin jakautunut kieli. Tosin puhutun kielen yhtenäisyyttä rikkoo kirjakielen jakautuminen. Vanhaa mongolin kirjakieltä eli kirjamongolia käytetään nykyään vain Kiinan puolella – kiitos Kiinan tässä suhteessa konservatiivisen kieli- ja kansallisuuspolitiikan. Itsenäisen Mongolian puolella eli tuolloisessa Mongolian kansantasavallassa siirryttiin 1940-luvulla käyttämään kyrillisiä eli “venäläisiä” kirjaimia. Yritykset palata takaisiin “vanhaan” kirjakieleen eivät toistaiseksi ole onnistuneet, kuten eivät myöskään pyrkimykset löytää kaikille mongoleille yhteistä latinalaisiin kirjaimiin pohjautuvaa kirjoitustapaa. Varsin laajasti on tiedossa sekin, että mongolinsukuisia heimoja ja kansoja asuu myös Mongolian ja Sisä-Mongolian naapurialueilla, erityisesti Siperiassa ja Dzungariassa. Näitä heimoja ja kansoja ovat muun muassa burjaatit (Siperiassa) ja oiraatit (Dzungariassa), joista viimeksimainittuihin kuuluvat myös 1600-luvulla Euroopan puolelle siirtyneet kalmukit (Kaspian
seudulla). Burjaatti ja kalmukki ovat nykyään erillisiä kirjakieliä, mutta puhutun kielen tasolla ne ovat hyvin lähellä varsinaisen mongolin murteita. Ne voidaankin parhaiten luokitella mongolin lähisukukieliksi, joiden puhujien yhteys varsinaista mongolin kieltä puhuvaan pääväestöön ei ole koskaan täysin katkennut. Maailmanvallan aikana mongolien vaikutus ulottui kuitenkin paljon kauemmas. Vaikka mongolien valtava armeija koostui pääasiassa muista kuin mongoleista – Keski-Aasiassa erityisesti turkkilaisista – myös puhtaasti mongolinkielisiä joukko-osastoja siirtyi suuren imperiumin eri osiin: Venäjälle, Anatoliaan, Persiaan, Afghanistaniin, Intiaan, Turkestaniin, Tiibettiin, Kiinaan ja Kaakkois-Aasiaan. Suurin osa näistä joukkoosastoista joko palasi Mongolian yhteyteen tai sulautui uuteen ympäristöönsä jälkiä jättämättä. Pieni osa on kuitenkin jäänyt jäljelle ja säilyttänyt mongolilaisen kieliperintönsä nykypäivään asti, ja jotkut ovat jopa kasvaneet merkittäviksi väestöiksi. Näitä väestöjä voidaan pitää mongolien kielellisinä etäsukukansoina. Niiden puhumat kielet ovat 700-800 vuoden kuluessa eriytyneet
10
