Suomi-Mongolia-seura_Jasenlehti_2_2022

JÄSENLEHTI 2/2022

Sisällysluettelo

ry. Viitenumero: 2118

Huom!

Viestiin maksajan nimi ja osoite

Julkaisija: Suomi – Mongolia-Seura ry.

c/o Ronny Rönnqvist, Lansantie 23a A 10

02630 ESPOO

suomi.mongolia.seura@gmail.com

jäsenmaksu 15 €, yhteisöjäseniltä 35 €

FI09 5780 0720 3585 35

www.facebook.com/suomimongolia

Jäsenlehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

ISSN: 2342-5520

Taitto: Sauli Heikkilä

Kansi: Tšingis-kaani-museo, kuva: Buyandelger D.

Saatteeksi

Elämme hankalia aikoja. Ensin oli koronapandemia ja sitten alkoi Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Ne ovat myllänneet maailmaa, myös Suomea ja Mongoliaa. Suomi on kokonaisuudessaan tuominnut Venäjän raa’an imperialistisen hyökkäyssodan ja vastustanut sitä. Mongolian maantieteellinen asema Venäjän ja Kiinan välissä vaikuttaa kuitenkin Mongolian viralliseen suhtautumiseen sotaan, sillä Mongolia on taloudellisesti hyvin riippuvainen kummastakin naapurimaastaan. Siksi Mongolia on virallisesti pyrkinyt olemaan puolueeton molempiin suuntiin. Mongolian kansan parissa on sen sijaan voimakkaat sympatiat Ukrainan puolesta ja julkisia mielenilmauksia on tapahtunut. Viime aikoina myös vakavat korruptiosyytökset hallituksen jäseniä vastaan Kiinan kanssa käydystä hiilikaupasta on saanut väkeä liikkeelle. Saa nähdä onko nykyinen hallitus vielä vallassa, kun lukija saa tämän lehden käsiinsä.

Eipä seurammekaan tilanne ole kovin valoisa, vaikka korruptiosyytteiltä olemme onneksi välttyneet! Jäsenmaksut tätä nykyä nippa nappa riittävät jäsenlehden julkaisemiseen. Myös muutamista aktiivijäsenistä koostuva toimitus on nykyisellään liian ohut ja kirjoituksia on vaikeata saada lehteen. Mongolian kunniakonsuli Henrik Jankes kutsui äskettäin seuran hallituksen jäseniä neuvottelukokoukseen Kirkkonummella sijaitsevaan Brudbergin kartanoonsa. Erittäin hyödyllisestä ja antoisasta kokouksesta on enemmän tämän lehden sivuilla. Mutta suunnitelmat ovat suunnitelmia ja vasta todelliset teot kertovat totuuden! Nyt tarvittaisiin seuraan uusia energisiä jäseniä, jotka haluaisivat toimia yhdistyksessä tulevien hankkeiden kimpussa. Ilman uutta verta seuran tulevaisuuden näkymät ovat varsin synkät.

Seuran nykyisille uskollisille jäsenille esitän lopuksi vanhan mantran: Hyvät jäsenet, maksakaa jäsenmaksunne! Vaikka joku vuosi olisikin jäänyt väliin, niin maksakaa nyt vuoden 2023 jäsenmaksu 15 euroa! Inflaatio ei ole siihen vielä vaikuttanut! Maksu on varsin kohtuullinen verrattuna moneen turhaan vempeleeseen. Ja yrittäkää, mikäli mahdollista, värvätä uusia jäseniä. Mongolia on kiehtova maa, ja joskus lähitulevaisuudessa matkustusrajoitukset tulevat toivottavasti poistumaan ja matkustus taas helpottumaan. Ennalta hankittu tieto kohdemaasta on aina valttia!

Johtokunta toivottaa kaikille jäsenille Onnekasta Uutta Vuotta!

Ronny Rönnqvist Puheenjohtaja

Li Gang

Kirkkonummella pohdittiin Suomi-MongoliaSeuran tulevaisuutta

teksti: Antti RuotsAlA

Suomen Mongolian kunniakonsuli Henrik Jankes osallistui äskettäin

Mongolian Tukholman suurlähetystössä järjestettyyn kokoukseen, jossa olivat läsnä Norjan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Viron Mongolian kunniakonsulit. Mongolian suurlähettilään johdolla pohdittiin Mongolia-tietämyksen ja -kiinnostuksen lisäämistä näissä maissa, joissa kaikissa Mongoliaystävyysseuroilla on toiminnassaan ongelmia. Siksi Henrik Jankes kutsui

Suomi-Mongolia-Seuran johtokunnan jäseniä Brudbergin maalaiskartanoonsa Kirkkonummelle keskustelemaan 8.12.2022 Suomen tilanteesta. Kokoukseen osallistuivat Suomi-Mongolia-Seuran edustajina Jertta Ratia, Antti Ruotsala ja puheenjohtaja Ronny Rönnqvist sekä lehden taittaja, Suomen kurkkulaulajien puheenjohtaja Sauli Heikkilä.

Henrik Jankes on paperialan yrittäjä, jolla on liiketoimintaa ympäri maailmaa ja erityisesti Mongoliassa. Tilaisuus alkoi isännän vieraanvaraisesti tarjoamalla erinomaisella illallisella, johon kuului muun muassa hänen itsensä kaatamaa peuraa. Sen jälkeen siirryttiin kirjastohuoneeseen, jossa kahvin, teen ja muun tarjoilun ohessa alkoi itse kokous. Keskustelua sävytti seuran vaikea nykytilanne. Miten seuraa voitaisiin elvyttää? Entä mitkä ovat tulevaisuuden näkymät?

Ensinnäkin seuraan ei tule juurikaan uusia jäseniä ja vain heidän jäsenmaksunsa mahdollistavat jäsenlehden julkaisemisen ja samalla jo vuonna 1969 perustetun seuran jatkon.

Monilta asiantuntevilta ja arvovaltaisiltakin tahoilta on todettu, että jäsenlehti on ollut pienen yhdistyksen talkoovoimin toteuttamaksi poikkeuksellisen korkea-tasoinen ja tärkeän tradition jatkaja. Onneksi jäsenlehteen on saatu väliin aina joku ulkopuolinen kirjoittaja. Monesti uuden numeron aikaansaaminen on ollut vaakalaudalla.

Itse seurassa on vain muutamia aktiivisia jäseniä ja johtokunnassakin näiden rivien kirjoittaja on kaikkein nuorin eli 67-vuotias. Nuorisoa ei enää tunnu kiinnostavan tämänkaltainen sosiaalinen toiminta ja se viihtyy parhaiten netissä. Eikä Suomi-Mongolia-Seura ole todellakaan ainoa suomalainen ystävyysseura, jolla on ongelmia. Monet ovat lopettaneet toimintansa. Mongolian-matkailu on ollut yksi mahdollisuus saada uusia suomalaisia Mongolian-ystäviä, mutta nykyinen Venäjän hyökkäys Ukrainaan hankaloittaa sitäkin vakavasti.

On silti hyvin myönteistäkin tapahtunutta ja tapahtuvaa (alla satunnaisessa järjestyksessä):

1. Joulukuussa 2022 ilmestyi yhdysvaltalaisen antropologin Jack Weatherfordin teoksen suomennos Tšingis-kaani ja modernin maailman synty. Tästä on tarkemmin muualla tässä jäsenlehdessämme ja ensi vuoden puolella teos myös arvioidaan lehdessämme. Weatherfordin eloisasti kirjoitetulla klassikolla (2004) tulee olemaan varmasti suuri vaikutus mongolien historian tuntemukselle maassamme.

2. Mongolialainen ja myös tuvalainen ns. raskas rock, etno-heavy, jota esitetään nykysoittimien ohella myös perinteisin soittimin ja kurkkulaulamalla on lyönyt itsensä läpi maailmalla. Suomen alan harrastajissa lajityyppi tunnetaan hyvin ja on vain ajan kysymys, kun nämä yhtyeet alkavat esiintyä muun muassa Ruisrockissa ja Tuska-festivaaleilla. Tällä voi olla arvaamaton merkitys nuorten Mongoliainnostukselle.

3. Suomi-Mongolia-Seuran jäsenlehtien tärkeä skannaushanke on saatettu vihdoin alulle. Sauli Heikkilä digitoi lehdet ainakin vuodesta 1997 alustalle, josta ne ovat jokaisen luettavissa ja tulostettavissa. Tätä ennen ei oikeastaan ilmestynyt lehtiä vaan lähinnä monisteita ja tiedotteita, jotka nekin pyritään skannaamaan. Näin lehdet ovat varmasti aina saatavilla. Tietenkin painokappaleet ISBN-julkaistusta lehdestä ovat myös Kansalliskirjastossa. Näin ehkä jäsenleh-

distä ja samalla seuran historiasta saataisiin myös yliopistollisia opinnäytteitä. Henrik Jankes on mahdollistanut lehtien digitaalisen taltioinnin rahalahjoituksellaan.

4. Henrik Jankes kertoi, että pohjoismaiden ja Viron Mongolian kunniakonsulien tapaamisessa Mongolian Tukholman suulähetystössä,

Ennen kokousta illastettiin. Ronny Rönnqvist (vas.), Henrik Jankes, Jertta Ratia ja Antti Ruotsala.

Kurkkulaulaja Sauli Heikkilä on taittanut talkootöinä seuran lehteä kymmenen vuotta.

Sauli Heikkilä Jertta Ratia

suunniteltiin Mongolian suurlähettilään johdolla myös jonkun mongolialaisen merkittävän taiteenedustajan, mahdollisesti kurkkulauluyhtyeen tai etnoheavy-yhtyeen tuottamista kiertueelle pohjoismaihin, myös Suomeen. Toivottavasti tämä toteutuu!

5. Matti Kaartinen ja Niklas Kullström ovat julkaisseet kauniin esseekuvateoksen Henkiä ja automaatteja. Andar och automater. Noise Books 2022. (Englanninnos on erillisenä liitteenä). Se on jatkoa heidän kansainvälisesti palkitulle dokumenttielokuvalleen G. J. Ramstedtin maailma (2018). (Dokumentista on luettavissa

Jäsenlehdestämme 1/2018 sekä allekirjoittaneen että Ronny Rönnqvistin keskenään varsin erilaiset arviot).

Lopuksi keskustelimme jäsenlehden muuttamisesta verkkojulkaisuksi. Mutta silloin pitäisi saada jäsenten sähköpostiosoitteet ja suostuisivatko kaikki, varsinkin iäkkäämmät jäsenet

Henrik Jankes oli palannut juuri Mongoliasta ja kertoi kuulumisina muun muassa suuren korruptioskandaalin saaneen ihmiset protestoimaan kaduille.

tähän. Itsekin pidän käsinkosketeltavasta painotuotteesta enemmän.

Henkiä ja automaatteja –kirjan

lukutilaisuus

Oodi-kirjastossa

Helsingissä 9.12. Kriitikko Aleksi Kinnunen (vas.), Martti Kaartinen

ja Ramstedt-dokumentin äänimaiseman luoja Rasmus Hedlund.

On myös mahdollista, että ensi vuodesta lähtien jäsenlehti ilmestyy vain kerran vuodessa. Silloin tuo numero voisi olla nykyistä yksittäistä numeroa huomattavasti monisivuisempi. Ratkaisu alentaisi postituskuluja ja yhden lehden toteuttaminen vuodessa kahden sijasta olisi meille tekijöille vaivattomampaa ja samalla stressittömämpää.

Katso Henrik Jankesin paperialan pitkäaikaisesta liiketoiminnasta Mongoliassa:

Ronny Rönnqvist, Finpack ja Fincenter – suomalaista yrittäjyyttä Mongoliassa. Suomi-Mongolia-Seura.

Jäsenlehti 1/2012, 8-9.

Mongoliaan pomoiksi palkataan vain naisia.

Iltalehti/viikonvaihde 5.5.2018.

Jertta Ratia

Jertta Ratia

Onnistunut G. J. Ramstedtnäyttely ja -seminaari Lahdessa

Lahden pääkirjastossa pidettiin maailmankuulun kielitieteilijämme ja tutkimusmatkailijamme G. J. (Gustaf John) Ramstedtin näyttely

3.6. - 29.6.2022 sekä häntä monipuolisesti tarkastellut seminaari

11.6.2022. Kokonaisuus oli Japanilaisen Kulttuurin Ystävien, PäijätHämeen tutkimusseuran sekä Suomi-Mongolia-Seuran ideoima ja järjestämä. Kaiken vastuuhenkilönä toimivat japanologi Tero Salomaa ja lahtelainen, monialainen vaikuttaja Rauno Kurki.

G. J. Ramstedt (1873 - 1950) oli lähtöisin vaatimattomista työläistaustaisista oloista nykyisen Turun Raunistulasta. Lahti oli kuitenkin tapahtumalle luonteva pitopaikka, sillä Ramstedt asui perheineen Lahdessa vuosina 1903 - 1917. Hän oli sekä Lahden Yhteiskoulussa että Lahden Suomalaisessa Tyttökoulussa kielten opettajana, osallistui kaupungin kunnallispolitiikkaan Nuorsuomalaisen puolueen riveissä, toimi raittiusseurassa ja mm. opetti esperantoa. Lahdesta käsin hän teki tieteelliset tutkimusmatkansa, jotka suuntautuivat pääosin mongolien pariin, nykyisen Mongolian alueelle.

Hän julkaisi matkoiltaan keräämänsä aineiston pohjalta lukuisia tutkimuksia erityisesti mongolin, mongolinsukuisen kalmukin sekä turkinsukuisten tataarien kielistä. Kielitieteilijänä hän on uuden tieteenalan vertailevan altailaisen kielentutkimuksen (mongolilaiset, turkkilaiset ja tunguusilaiset kielet) perustaja ja samalla nykyaikaisen puhuttuun kieleen perustuvan mongolistiikan, mongolin kielen tutkimuksen keskeinen auktoriteetti. Hänen teoksensa Seitsemän retkeä itään (1944) on kansainvälisesti tunnettu matkakirjallisuuden klassikko. Hän kirjoitti myös ensimmäisen tieteellisesti pätevän korean kieliopin (1939).

Vuosiksi 1919 - 1929 hänet oli nimitetty Suomen asiainhoitajaksi itsenäisen Suomen ensimmäiseksi diplomaatiksi Kaukoitään (Japani, Kiina ja Siam, myöh. Thaimaa) asemapaikkanaan Tokio. Tältäkin kaudelta häneltä on säilynyt värikkäät muistelmat. Hän oli myös ensimmäisiä japanilaisen klassisen runouden suomentajia.

Lahden pääkirjaston aulaa hallitsi useiden suurten vitriinien näyttely. Päänäyttelyssä keskityttiin Ramstedtin Lahden aikaan, tutkijan ja diplomaatin uraa unohtamatta. Mukana oli muun muassa ensimmäistä kertaa esillä Ramstedtin itsensä Lahdessa ottamia valokuvia,

teksti: Antti RuotsAlA

Antti Ruotsala (vas.) ja Tero Salomaa.

jotka ovat Lahden museon hallussa. Toinen uniikki kuvasarja liittyi Ramstedtin matkaan turkkilais-tataarilaisten kumukkien asuinsijoille, nykyisen Dagestanin alueelle. Ramstedtin jälkeläisiltä oli saatu näyttelyyn kuvien lisäksi myös kirjeitä sekä hänen tutkimusmatkoillaan käyttämiään passeja.

Suomi-Mongolia-Seuralla oli käytössään kaksi vitriiniä, joissa esiteltiin seuran sekä seuran johtokunnan jäsenten hallussa olevaa Mongoliaa koskevaa esineellistä, kirjallista ja kuvallista aineistoa. Mukana oli myös edustava kokoelma Suomi-Mongolia-Seuran jäsenlehtiä sekä joitakin johtokunnan jäsenten kirjoittamia ja julkaisemia teoksia.

Itse seminaari pääkirjaston hienossa auditoriossa oli todella korkeatasoinen ja jokainen esitelmöitsijä oli alansa asiantuntija. Itsellenikin avautui Ramstedtista aivan uusia puolia, erityisesti esperantistina sekä hänen Japanin kaudestaan diplomaattina. Yleisöä kävi päivän aikana yli 80 henkeä ja jokaista esitelmää kuunteli vähintään 60 henkeä. Esitelmiä seurasivat yleisön kysymykset ja kommentit, joihin me esitelmöitsijät vastailimme parhaamme mukaan. Usein syntyi vilkas keskustelu, mutta aikataulussa oli pysyttävä. Mainittakoon, että SM-seuramme myi seminaarin aikana kaksi seuran t-paitaa sekä 47 jäsenlehtiä (50 sn/kpl) eli seuran kassa karttui yhteensä 63,50 eurolla. En ryhdy tässä tarkemmin selvittelemään seminaariesitelmien sisältöä, sillä ne tallennettiin kokonaisuudessaan ja ovat nähtävissä ja kuunneltavissa YouTubesta sekä Suomi-MongoliaSeuran Facebook-sivuilta. Pääosin seminaarin tallentaminen on onnistunut erinomaisesti. YouTubesta sitä voi hakea sanayhdistelmällä: Ramstedt seminaari. Esitelmistä avautuu laaja näkökulma G. J. Ramstedtin poikkeukselliseen elämään niin tutkijana, tutkimusmatkailijana, diplomaattina kuin ihmisenäkin. Seuramme edustajina oma esitelmäni alkaa kohdasta 1:18,25, jota seuraa Sauli Heikkilän valloitta-

va kurkkulauluesitys kohdassa 1:54,30. Sauli esitteli kurkkulaulun taustaa, eri tekniikoita ja kurkkulauloi säestäen itseään perinteisin mongolialais-tuvalaisin soittimin. Havaitsin, kuinka hänen kurkkulaululla esittämänsä suomalaisen kansanlaulun ”Orvon huokaus” aikana monet kuulijat olivat syvästi liikuttuneita.

Erityiskiitos kuuluu suurtyön tehneelle japanologi Tero Salomaalle. Hän myös toimi seminaarin oivana puheenjohtajana, oli järjestänyt seminaarin digitaalisen tallentamisen ja avusti seminaarin aikana monessa muussakin: mm. nosteli lattialta esitelmän aikana sinne pudottamiani papereita kuten tallenteesta on havaittavissa.

Kirjallisuutta:

G. J. Ramstedt, Seitsemän retkeä itään 1898-1912. WSOY. Porvoo – Helsinki. 1944.

- Seitsemän retkeä itään -matkakertomuksesta on otettu useita painoksia ja se on käännetty monille kielille, kaksi vuotta sitten vihdoin myös mongoliksi

G. J. Ramstedt, Lähettiläänä Nipponissa. Muistelmia vuosilta 1919-1929. WSOY. Porvoo-Helsinki. 1950.

G. J. Ramstedt, Japanilaisia runoja. WSOY. Porvoo - Helsinki 1953.

Arno Forsius, G. J. Ramstedt (1873-1950) – kielentutkija, tutkimusmatkailija, kirjailija. http://www.saunalahti.fi>arnoldus>

Harry Halén, Biliktu Bakshi. The Knowledgeable Teacher. G. J. Ramstedt’s Career as a Scholar. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 229. Helsinki 1998.

- Halénin teos käännetty myös suomeksi, jossa erityisesti Ramstedtin omat suomenkieliset muistelut tulevat paremmin esiin. Valitettavasti sitä ei ole julkaistu vielä painetussa muodossa

Tero Salomaa, Ramstedt-seminaari ja -näyttely Lahdessa. Suomi-Mongolia-Seura. Jäsenlehti 1/2022, 11.

Sauli Heikkilä

G. J. Ramstedt -seminaari ja -näyttely

Lahden pääkirjastossa 3.6. – 29.6.2022

Seminaari: 11.6, kello 10.30 – 15.30 (sisältää lounastauon)

10.30 Tervetuloa

10.40-11.15 Ramstedt – lahtelainen vaikuttaja. Tutkija Janne Ridanpää (Päivälehden arkisto)

11.20-11.40 Ramstedt esperantistina. Prof. Jouko Lindstedt

11.50-12.15 Ramstedt tutkimusmatkailijana ja kielitieteilijänä. Dos. Antti Ruotsala (Suomi-Mongolia-Seura)

Tauko 12.20-13.15

13.15 Kurkkulaulua. Sauli Heikkilä

13.30-14.15 Ramstedt diplomaattina.

Tutkija Juha Sahi (Oulun yliopisto)

14.20-14.45 Henkiä ja automaatteja. Mongolia ja Japani 100 vuotta Ramstedtin jälkeen. Ohjaaja, käsikirjoittaja

Martti Kaartinen

14.50-15.15 Ramstedtin japanilaiset verkostot -tutkimushanke. Anna-Maria Wiljanen (Suomen Japanin instituutti)

15.15-15.30 Keskustelua, päätössanat

Tšingis-kaani ja modernin maailman synty

Weatherford, Jack Rosebud 2022

Antropologi Jack Weatherfordin vuonna 2004 ilmestynyt Genghis Khan and the Making of the Modern World on lukukokemus, joka askarruttaa. Kuinka hän voi väittää, että mongolivaltakunnan luonut ja miltei koko maailman valloittanut, usein barbaarina pidetty kaani olikin renessanssin airut, uskonnonvapauden edelläkävijä ja modernin maailman syntyä ennakoiva esitaistelija?

Kirjassaan Weatherford sanoutuu irti perinteisistä käsityksistä modernin maailman synnystä ja eurooppalaisuuden merkityksestä maailman kulttuuriperinnölle. Weatherfordin esittämä näkemys on, että muutos kohti modernia maailmaa alkoi keskiajalla juuri mongolien vaikutuksesta.

Esipuheen ja jälkisanat on kirjoittanut filosofian tohtori ja folkloristiikan dosentti Lauri Harvilahti. Hänen erikoisaloihinsa kuuluu suullisen ja kirjallisen kertomarunouden tutkimus, kulttuuri-identiteetin kysymykset, arkistotutkimus ja kulttuuritieteiden tutkimushistoria. Tätä nykyä Harvilahti toimii vapaana tutkijana työsarkanaan itäisen Euraasian suulliset eepokset sekä mongolien ja turkkilaiskansojen varhaiset kirjalliset muistomerkit. Kirjan on suomentanut Eila Salomaa.

Suomi-Mongolia-Seuran osasto Ramstedtnäyttelyssä Lahden pääkirjastossa.

World Mongol Federation

Mongolian entinen pääministeri ja presidentti Elbegdorj Tsakhia, joka kuten moni lukijamme varmasti muistaa, kävi Suomessa vuonna 2010. Tuolloin hän tapasi yhdistyksemme jäseniä ja luovutti kunniamerkin ansioituneelle seuramme jäsenelle Jertta Ratialle. Hän vieraili täällä myöhemmin toisenkin kerran epävirallisesti, jolloin tapasin hänet erääseen projektiin liittyen.

Elbegdorj johtaa nykyään World Mongol Federation -nimistä järjestöä. Sen päämääränä on yhdistää Mongolian ulkopuolella asuvat mongolit ja tukea heidän keskuudessaan mongolialaista kulttuuria ja mongolialaisia arvoja. Mongolian ulkopuolellahan asuu noin 7 miljoonaa mongolia tai mongolinsukuista eli kaksi kertaa enemmän kuin itse Mongoliassa. Suurin osa heistä elää Kiinan Sisä-Mongoliassa ja Venäjällä (Burjatiassa, Kalmukiassa ja Tuvassa), mutta ympäri maailmaa on myös suuri määrä alkuperäisistä asuinpaikoistaan eri syistä lähteneitä mongoleja.

Elbegdorj on aktiivisesti ottanut osaa tähän pan-mongolialaiseen toimintaan ja on myös rohkeasti ottanut kantaa poliittisesti muun muassa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan. Hän julkaisi syyskuussa videon, jossa hän suoraan kehotti Putinia lopettamaan järjettömän sodan, joka Venäjän puolella on johtanut monen mongoliperäisen, erityisesti burjatialaisen ja tuvalaisen sotilaan kuolemaan. Elbegdorjin voimakkaan vetoomuksen voi katsoa YouTubesta

hakusanoilla ”Message from Elbegdorj Tsakhia, President of the World Mongol Federation”. Elbegdorjilla on myös henkilökohtainen suhde Ukrainaan. Vuosina 1983-1989 hän opiskeli journalistiikkaa Lvivin yliopistossa ja tapasi siellä myös vaimonsa Kahadjisuren Bolormaan. Heidän ensimmäinen lapsensa syntyi Lvivissä.

Edellä mainittu Elbegdorjin johtama World Mongol Federation on julkaissut erinomaisen internet-sivuston: worldmongol.org

Sivustolla on tietoa paitsi itse järjestöstä ja sen päämääristä myös paljon mielenkiintoista

tietoa Mongoliasta, maan historiasta ja kulttuurista. Kannattaa mennä kurkkaamaan, mitä kaikkea sieltä löytyy! Mainittakoon lopuksi, että Elbegdorj valittiin lokakuussa 2022 entisten valtionjohtajien muodostaman The Elders -järjestön jäseneksi.

Ronny Rönnqvist

Mongolian presidentti vuosina 2009-2017 Elbegdorj Tsakhia.

Elbegdorj Tsakhia Suomen vierailulla 2010.

Tšingis-kaani -museo avattu Ulaanbaatarissa

Pitkään odotettu Tšingis-kaanille omistettu uusi museo avattiin suurin juhlallisuuksin

11.10.2022 Ulaanbaatarissa. Avajaisiin osallistuivat muun muassa presidentti U. Khurelsukh, Suuren huraalin (parlamentin) puhemies G. Zandanshatar, pääministeri L. Oyun-Erdene, Ulaanbaatarin pormestari sekä lukuisia poliittisen ja kulttuurielämän huippuja. Avajaisia kunnioittivat myös eri maiden suurlähettiläät. Yhdeksän valkoista valtiostandaaria (lippua) tuotiin myös paikalle.

Presidentti Khurelsukh tähdensi avajaispuheessaan, että mongolialaisten tulisi tutkia ja ylläpitää suuren Tšingis-kaanin ja hänen jälkeläistensä muistoa ja tekoja eikä ainoastaan Mongoliassa vaan koko maailmassa. Se on mongolialaisten pyhä tehtävä. Entinen kulttuuriministeri ja Mongolian nuorin akateemikko Sampildondovin Chuluun valittiin uuden museon johtajaksi. Hän totesi museon avaamisen olevan maan suurin kulttuuritapahtuma 30 vuoteen.

Tšingis-kaanille omistettu museo sai alkunsa Mongolian hallituksen vuonna 2019 tekemästä päätöksestä kunnioittaa Tšingis-kaanin muistoa uudella museorakennuksella. Valmistuminen viivästyi kuitenkin koronapandemian takia,

Se vaikeutti sekä tarvittavien rakennusmateriaalien saamista että näyttelyesineiden ja niiden kopioiden keräämistä niin Mongoliasta kuin ympäri maailmaakin.

Itse museorakennus on modernia arkkitehtuuria ja käsittää yhdeksän kerrosta, joissa on yhteensä 11 000 m2 näyttelytiloja. Museo kertoo Mongolian valtion kehityksestä aina Hunnuvaltakunnasta (200 eKr. – 100 jKr.) tämän päivän Mongoliaan. Keskiössä ovat kuitenkin Tšingiskaani ja hänen seuraajansa. Museossa on näytteillä noin 12 000 esinettä ja dokumenttia, joista 93 % on alkuperäisiä ja loput tarkkoja kopioita museoista ja arkistoista eri puolilta maailmaa.

Museossa on elokuvateatteri, auditorio, matkamuistomyymälä sekä palvelukeskus lapsille ja liikuntarajoitteisille. Siellä on otettu käyttöön myös viimeisimmät tekniset sovellukset, joiden avulla älypuhelimeen voi esimerkiksi saada tietoa näyttelyesineistä useilla eri kielillä. Kunnon kierros museon kaikilla osastoilla kestää 6-9 tuntia.

Marraskuun 24. päivänä 2022 juhlittiin

Tšingis-kaania, koska oli kulunut 860 vuotta hänen syntymästään. Se oli virallinen vapaapäivä Mongoliassa.

Ronny Rönnqvist

Syyskesällä Mongoliassa

Loppukesästä 2022 Mongolia kutsui taas Eija Törmää. Hän oli aloittanut venäjän opinnot 1970-luvulla silloisessa Leningradissa. Samalla kurssilla opiskeli pari vuotta nuorempi burjaattipoika Tsedenzhav Damdingiin, jonka tarinat Mongoliasta löysivät hyvän kaikupohjan nuoren Eijan mielessä. Opintojen jälkeen Tsedenzhav avioitui tahollaan Mongoliassa, mutta yhteydenpito jatkui. Kymmenisen vuotta sitten Tsedenzhav oli kuollut yllättäen, mutta nyt muusta perheestä on tullut Eijalle rakas. Edesmennyt opiskelukaveri Tsedenzhav on kodissa läsnä perhealttarilla. Valokuvan molemmin puolin on Buddhan kuvat. Keskellä rukousmylly, jota lesken tulee pyörittää. Joka päivä klo 17 vainajan muistoksi sytytetään kynttilä ja suitsuke. Maljaan on aseteltu keksejä ja karamelleja.

Kotialttari

Eijan edellisestä Mongolian-matkasta oli vierähtänyt 13 vuotta. Paljon mullistavaa oli ehtinyt tapahtua. Autoja on entistä enemmän, erityisen paljon Japanista tuotuja suuria maastureita. Pilviä hipovia rakennuksia nousee kuin sieniä sateella, ostoskeskuksia ja toimistoja putkahtelee joka kulmaan. Uudet asuinalueet laajentavat Ulaanbaataria.

Tsedenzhav Damdingin leski Dariim Darizav ja Eija telttaretkellä Gobin autiomaassa.

Perhe asuu aivan Ulaanbaatarin keskustassa, ensimmäisissä neuvostoaikaisissa korkeissa kerrostaloissa. Kolmen huoneen ja keittiön asunnossa asuu kolme sukupolvea: leski, entinen matemaatikko Dariim Darizav eli mummo, poika Erka, kaivosteollisuudessa työskentelevä

geologi, sairaanhoitajaminiä Ondarmaa sekä edellisten 11-vuotias poika Galtsog ja 6-vuotias tytär Khulaan (’villiaasi’). Lapset tekevät ahkerasti kotitöitä ja ovat hyvin auttavaisia. Viikonloppuisin mummo ei tee mitään, vaan nuoremmat palvelevat häntä.

Vieraalle tarjotaan parasta. Runsaassa pitopöydässä on tarjolla vihanneksia (vieraan toivomuksesta), italiansalaattia, keitettyä hevosenlihaa, voita, juustoa, buuzeja (lampaanlihatäytteisiä taikinanyyttejä), tomaatti- ja muita säilykkeitä, keksejä, konvehteja, limonadia ja votkaa.

Ulaanbaatar.

Galtsog silittää, Khulaan kokkaa.

Vieraalle tarjotaan parasta.

Vaikka vieras on tuonut mukanaan omat liinavaatteet, häntä varten ostetaan uutukaiset lakanat ja pyyhkeet. Kotitossut otetaan vieraan nähden esiin kaupan pakkauksesta.

Ulaanbaatarin valtavalla torialueella on tarjolla ihan kaikkea, lihasta rautakaupan rakennustarvikkeisiin ja tekstiileistä täytekakkuihin. Lampaanruho on perheen tavallinen ostos. Torilla työskentelee myös käsityöläisiä ja esimerkiksi pienet arkiset korjaushommat voi hoitaa ostosten lomassa. Torireissulla korjattiin myös Dariimin olkalaukku, jonka edesmennyt aviomies oli ostanut vaimolleen Japanista. Siksi se on Dariimille niin rakas.

Perheellä on käytössään 17 kilometrin päässä keskustasta iso vapaa-ajan talo, joka on rakennettu omin käsin sekalaisista materiaaleista. Maaseuturetken kruunaa tietenkin hyvä ateria. Painekattilassa on kiehutettu lampaanlihaa ja

kiviä. Rasvasta kiiltäviä kuumia kiviä tulee pallotella käsissä, sillä se tekee hyvää ruumiille ja mielelle. Pöytään on pantu myös keitettyjä perunoita ja säilöttyjä kurkkuja.

Kuukaudessa ehtii matkailla vähän pitemmällekin, vaikkapa Gobin autiomaahan. Siellä voi yhtäkkiä törmätä hevosenlihanmyyjään. Mies on teurastanut oman hevosensa ja he-

Ulaanbaatarin torilta löytyy niin rautakauppa... ...kuin laukunkorjaajakin

Ruokapöytään tuotuja kiviä (vas.) ei ole tarkoitus syödä vaan pyöritellä käsissä.

Hevosen lihaa suoraan kuorma-auton lavalta.

vosen veren tahrimana leikkelee siitä palasia halukkaille, suoraan kuorma-auton lavalta. Hygienian puutetta voisi kauhistella.

Solahdus mongoliperheen elämään on sujunut mutkattomasti. Mongolien välittömyys tekee aina yhtä suuren vaikutuksen. Tavat ja perinteet ovat kiinnostavia ja yllättäviä. Kuu-

Gobin autiomaan silkinpehmeään syliin on Khulaan ihanaa heittäytyä hiekkaenkelin siipiä lekuttamaan.

Tämä älylelu on koottu lampaan luista ja nikamista sekä nyöristä. Vasemman kuvan lelun lähekkäin olevat nikamat pitää saada kiepsautettua erilleen toisen kuvan mukaisesti. Vaatii älliä.

kauteen on mahtunut monenlaista. Telttaretki Gobin autiomaahan oli iloinen poikkeama arjesta. Mongoliaan tekee mieli palata pian uudestaan.

Eija Törmän onnistuneen matkan merkitsi muistiin Jertta Ratia.

Yhteistyö on voimaa pakkausalalla!