Kirkkonummella pohdittiin Suomi-MongoliaSeuran tulevaisuutta

teksti: Antti RuotsAlA

Suomen Mongolian kunniakonsuli Henrik Jankes osallistui äskettäin

Mongolian Tukholman suurlähetystössä järjestettyyn kokoukseen, jossa olivat läsnä Norjan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Viron Mongolian kunniakonsulit. Mongolian suurlähettilään johdolla pohdittiin Mongolia-tietämyksen ja -kiinnostuksen lisäämistä näissä maissa, joissa kaikissa Mongoliaystävyysseuroilla on toiminnassaan ongelmia. Siksi Henrik Jankes kutsui

Suomi-Mongolia-Seuran johtokunnan jäseniä Brudbergin maalaiskartanoonsa Kirkkonummelle keskustelemaan 8.12.2022 Suomen tilanteesta. Kokoukseen osallistuivat Suomi-Mongolia-Seuran edustajina Jertta Ratia, Antti Ruotsala ja puheenjohtaja Ronny Rönnqvist sekä lehden taittaja, Suomen kurkkulaulajien puheenjohtaja Sauli Heikkilä.

Henrik Jankes on paperialan yrittäjä, jolla on liiketoimintaa ympäri maailmaa ja erityisesti Mongoliassa. Tilaisuus alkoi isännän vieraanvaraisesti tarjoamalla erinomaisella illallisella, johon kuului muun muassa hänen itsensä kaatamaa peuraa. Sen jälkeen siirryttiin kirjastohuoneeseen, jossa kahvin, teen ja muun tarjoilun ohessa alkoi itse kokous. Keskustelua sävytti seuran vaikea nykytilanne. Miten seuraa voitaisiin elvyttää? Entä mitkä ovat tulevaisuuden näkymät?

Ensinnäkin seuraan ei tule juurikaan uusia jäseniä ja vain heidän jäsenmaksunsa mahdollistavat jäsenlehden julkaisemisen ja samalla jo vuonna 1969 perustetun seuran jatkon.

Monilta asiantuntevilta ja arvovaltaisiltakin tahoilta on todettu, että jäsenlehti on ollut pienen yhdistyksen talkoovoimin toteuttamaksi poikkeuksellisen korkea-tasoinen ja tärkeän tradition jatkaja. Onneksi jäsenlehteen on saatu väliin aina joku ulkopuolinen kirjoittaja. Monesti uuden numeron aikaansaaminen on ollut vaakalaudalla.

Itse seurassa on vain muutamia aktiivisia jäseniä ja johtokunnassakin näiden rivien kirjoittaja on kaikkein nuorin eli 67-vuotias. Nuorisoa ei enää tunnu kiinnostavan tämänkaltainen sosiaalinen toiminta ja se viihtyy parhaiten netissä. Eikä Suomi-Mongolia-Seura ole todellakaan ainoa suomalainen ystävyysseura, jolla on ongelmia. Monet ovat lopettaneet toimintansa. Mongolian-matkailu on ollut yksi mahdollisuus saada uusia suomalaisia Mongolian-ystäviä, mutta nykyinen Venäjän hyökkäys Ukrainaan hankaloittaa sitäkin vakavasti.

On silti hyvin myönteistäkin tapahtunutta ja tapahtuvaa (alla satunnaisessa järjestyksessä):

1. Joulukuussa 2022 ilmestyi yhdysvaltalaisen antropologin Jack Weatherfordin teoksen suomennos Tšingis-kaani ja modernin maailman synty. Tästä on tarkemmin muualla tässä jäsenlehdessämme ja ensi vuoden puolella teos myös arvioidaan lehdessämme. Weatherfordin eloisasti kirjoitetulla klassikolla (2004) tulee olemaan varmasti suuri vaikutus mongolien historian tuntemukselle maassamme.

2. Mongolialainen ja myös tuvalainen ns. raskas rock, etno-heavy, jota esitetään nykysoittimien ohella myös perinteisin soittimin ja kurkkulaulamalla on lyönyt itsensä läpi maailmalla. Suomen alan harrastajissa lajityyppi tunnetaan hyvin ja on vain ajan kysymys, kun nämä yhtyeet alkavat esiintyä muun muassa Ruisrockissa ja Tuska-festivaaleilla. Tällä voi olla arvaamaton merkitys nuorten Mongoliainnostukselle.

3. Suomi-Mongolia-Seuran jäsenlehtien tärkeä skannaushanke on saatettu vihdoin alulle. Sauli Heikkilä digitoi lehdet ainakin vuodesta 1997 alustalle, josta ne ovat jokaisen luettavissa ja tulostettavissa. Tätä ennen ei oikeastaan ilmestynyt lehtiä vaan lähinnä monisteita ja tiedotteita, jotka nekin pyritään skannaamaan. Näin lehdet ovat varmasti aina saatavilla. Tietenkin painokappaleet ISBN-julkaistusta lehdestä ovat myös Kansalliskirjastossa. Näin ehkä jäsenleh- distä ja samalla seuran historiasta saataisiin myös yliopistollisia opinnäytteitä. Henrik Jankes on mahdollistanut lehtien digitaalisen taltioinnin rahalahjoituksellaan.

4. Henrik Jankes kertoi, että pohjoismaiden ja Viron Mongolian kunniakonsulien tapaamisessa Mongolian Tukholman suulähetystössä, suunniteltiin Mongolian suurlähettilään johdolla myös jonkun mongolialaisen merkittävän taiteenedustajan, mahdollisesti kurkkulauluyhtyeen tai etnoheavy-yhtyeen tuottamista kiertueelle pohjoismaihin, myös Suomeen. Toivottavasti tämä toteutuu!

5. Matti Kaartinen ja Niklas Kullström ovat julkaisseet kauniin esseekuvateoksen Henkiä ja automaatteja. Andar och automater. Noise Books 2022. (Englanninnos on erillisenä liitteenä). Se on jatkoa heidän kansainvälisesti palkitulle dokumenttielokuvalleen G. J. Ramstedtin maailma (2018). (Dokumentista on luettavissa

Jäsenlehdestämme 1/2018 sekä allekirjoittaneen että Ronny Rönnqvistin keskenään varsin erilaiset arviot).

Lopuksi keskustelimme jäsenlehden muuttamisesta verkkojulkaisuksi. Mutta silloin pitäisi saada jäsenten sähköpostiosoitteet ja suostuisivatko kaikki, varsinkin iäkkäämmät jäsenet tähän. Itsekin pidän käsinkosketeltavasta painotuotteesta enemmän.

Henrik Jankes oli palannut juuri Mongoliasta ja kertoi kuulumisina muun muassa suuren korruptioskandaalin saaneen ihmiset protestoimaan kaduille.

Henkiä ja automaatteja –kirjan lukutilaisuus

Oodi-kirjastossa

Helsingissä 9.12. Kriitikko Aleksi Kinnunen (vas.), Martti Kaartinen ja Ramstedt-dokumentin äänimaiseman luoja Rasmus Hedlund.

On myös mahdollista, että ensi vuodesta lähtien jäsenlehti ilmestyy vain kerran vuodessa. Silloin tuo numero voisi olla nykyistä yksittäistä numeroa huomattavasti monisivuisempi. Ratkaisu alentaisi postituskuluja ja yhden lehden toteuttaminen vuodessa kahden sijasta olisi meille tekijöille vaivattomampaa ja samalla stressittömämpää.

Katso Henrik Jankesin paperialan pitkäaikaisesta liiketoiminnasta Mongoliassa:

Ronny Rönnqvist, Finpack ja Fincenter – suomalaista yrittäjyyttä Mongoliassa. Suomi-Mongolia-Seura.

Jäsenlehti 1/2012, 8-9.

Mongoliaan pomoiksi palkataan vain naisia.

Iltalehti/viikonvaihde 5.5.2018.