Syyskesällä Mongoliassa

Loppukesästä 2022 Mongolia kutsui taas Eija Törmää. Hän oli aloittanut venäjän opinnot 1970-luvulla silloisessa Leningradissa. Samalla kurssilla opiskeli pari vuotta nuorempi burjaattipoika Tsedenzhav Damdingiin, jonka tarinat Mongoliasta löysivät hyvän kaikupohjan nuoren Eijan mielessä. Opintojen jälkeen Tsedenzhav avioitui tahollaan Mongoliassa, mutta yhteydenpito jatkui. Kymmenisen vuotta sitten Tsedenzhav oli kuollut yllättäen, mutta nyt muusta perheestä on tullut Eijalle rakas. Edesmennyt opiskelukaveri Tsedenzhav on kodissa läsnä perhealttarilla. Valokuvan molemmin puolin on Buddhan kuvat. Keskellä rukousmylly, jota lesken tulee pyörittää. Joka päivä klo 17 vainajan muistoksi sytytetään kynttilä ja suitsuke. Maljaan on aseteltu keksejä ja karamelleja.

Kotialttari

Eijan edellisestä Mongolian-matkasta oli vierähtänyt 13 vuotta. Paljon mullistavaa oli ehtinyt tapahtua. Autoja on entistä enemmän, erityisen paljon Japanista tuotuja suuria maastureita. Pilviä hipovia rakennuksia nousee kuin sieniä sateella, ostoskeskuksia ja toimistoja putkahtelee joka kulmaan. Uudet asuinalueet laajentavat Ulaanbaataria.

Perhe asuu aivan Ulaanbaatarin keskustassa, ensimmäisissä neuvostoaikaisissa korkeissa kerrostaloissa. Kolmen huoneen ja keittiön asunnossa asuu kolme sukupolvea: leski, entinen matemaatikko Dariim Darizav eli mummo, poika Erka, kaivosteollisuudessa työskentelevä geologi, sairaanhoitajaminiä Ondarmaa sekä edellisten 11-vuotias poika Galtsog ja 6-vuotias tytär Khulaan (’villiaasi’). Lapset tekevät ahkerasti kotitöitä ja ovat hyvin auttavaisia. Viikonloppuisin mummo ei tee mitään, vaan nuoremmat palvelevat häntä.

Vieraalle tarjotaan parasta. Runsaassa pitopöydässä on tarjolla vihanneksia (vieraan toivomuksesta), italiansalaattia, keitettyä hevosenlihaa, voita, juustoa, buuzeja (lampaanlihatäytteisiä taikinanyyttejä), tomaatti- ja muita säilykkeitä, keksejä, konvehteja, limonadia ja votkaa.

Vaikka vieras on tuonut mukanaan omat liinavaatteet, häntä varten ostetaan uutukaiset lakanat ja pyyhkeet. Kotitossut otetaan vieraan nähden esiin kaupan pakkauksesta.

Ulaanbaatarin valtavalla torialueella on tarjolla ihan kaikkea, lihasta rautakaupan rakennustarvikkeisiin ja tekstiileistä täytekakkuihin. Lampaanruho on perheen tavallinen ostos. Torilla työskentelee myös käsityöläisiä ja esimerkiksi pienet arkiset korjaushommat voi hoitaa ostosten lomassa. Torireissulla korjattiin myös Dariimin olkalaukku, jonka edesmennyt aviomies oli ostanut vaimolleen Japanista. Siksi se on Dariimille niin rakas.

Perheellä on käytössään 17 kilometrin päässä keskustasta iso vapaa-ajan talo, joka on rakennettu omin käsin sekalaisista materiaaleista. Maaseuturetken kruunaa tietenkin hyvä ateria. Painekattilassa on kiehutettu lampaanlihaa ja kiviä. Rasvasta kiiltäviä kuumia kiviä tulee pallotella käsissä, sillä se tekee hyvää ruumiille ja mielelle. Pöytään on pantu myös keitettyjä perunoita ja säilöttyjä kurkkuja.

Kuukaudessa ehtii matkailla vähän pitemmällekin, vaikkapa Gobin autiomaahan. Siellä voi yhtäkkiä törmätä hevosenlihanmyyjään. Mies on teurastanut oman hevosensa ja he- vosen veren tahrimana leikkelee siitä palasia halukkaille, suoraan kuorma-auton lavalta. Hygienian puutetta voisi kauhistella.

Hevosen lihaa suoraan kuorma-auton lavalta.

Solahdus mongoliperheen elämään on sujunut mutkattomasti. Mongolien välittömyys tekee aina yhtä suuren vaikutuksen. Tavat ja perinteet ovat kiinnostavia ja yllättäviä. Kuu- kauteen on mahtunut monenlaista. Telttaretki Gobin autiomaahan oli iloinen poikkeama arjesta. Mongoliaan tekee mieli palata pian uudestaan.

Gobin autiomaan silkinpehmeään syliin on Khulaan ihanaa heittäytyä hiekkaenkelin siipiä lekuttamaan.

Tämä älylelu on koottu lampaan luista ja nikamista sekä nyöristä. Vasemman kuvan lelun lähekkäin olevat nikamat pitää saada kiepsautettua erilleen toisen kuvan mukaisesti. Vaatii älliä.

Eija Törmän onnistuneen matkan merkitsi muistiin Jertta Ratia.