L U O K K A H U O N E E S TA
Sanakokeet – kyllä vai ei?
Sanaston kartuttaminen on keskeistä kielitaidon hankkimista. Mutta tarvitaanko sanakokeita vai ei? TEKSTI ANNA HALME
S
anakokeiden pitämiseen tai pitämättä jättämiseen on erilaisia syitä. Joku pitää niitä opiskelijoiden toiveesta tai siksi, että koe motivoi opiskelemaan. Joku toinen taas kritisoi sitä, että päntätyt sanat eivät jää kestomuistiin ja että yksittäisten sanojen opettelu latistaa niiden merkityksiä. Tätä juttua varten koottiin joitakin erilaisia näkemyksiä kokeneilta kieltenopettajilta.
koi kasvaa liian suureksi, koska opetin monessa eri paikassa tuntiopettajana. Nyt pidän sanakokeita, jotka opiskelijat korjaavat itse tai toisiltaan.” Saksan ja ruotsin opettaja Johanna tuo esiin toisenkin korjaamiseen liittyvän pulman: ”Pitäisikö vain alleviivata virhekohta vai korjata koko virhe? Vai pitäisikö oppilaan itse etsiä oikea muoto? Kaikki eivät ole motivoituneita, osa voi jättää lähes tyhjän paperin. Tunnilla kokeen teettäminen ja korjauttaminen vie aikaa, joka on pois muulta opettamiselta.”
”Ajatus kokeesta saa tsemppaamaan”
Sanaston opettamisessa ja harjoittamisessa on ensisijaista se, että opiskelijoiden kanssa yhdessä mietitään ja sanallistetaan, mitä sanaston oppiminen on. Olipa opettaja mitä mieltä tahansa sanakokeista, pyrkimys on kaikilla samansuuntainen: sanaston oppiminen ja opitun automatisoituminen niin, että sanojen miettimiseen ei tarvitse käyttää aikaa, kun kirjoittaa tai puhuu kieltä. Tähän ei tietenkään yksittäinen koe riitä, vaan sanojen oppiminen vaatii toistoa toiston perään. Sanakokeiden kannattajat ja vastustajat ovat yhtä mieltä myös siitä, että perinteinen opettajalle korjattavaksi tehtävä sanakoe on työläs. Espanjanopettaja Minna kuvailee: ”Alkuvuosina pidin niitä kaikissa ryhmissä, mutta lopetin niiden pitämisen, koska en ymmärtänyt pitää muunlaisia sanakokeita kuin sellaisia, jotka itse korjasin. Työmäärä al-
18
3/2021
”Sanakokeiden avulla pyrin kartuttamaan oppijoiden reseptiivistä sanastoa. Tämän jälkeen pyrimme yhdessä siirtämään sanoja produktiiviseen sanastoon”, sanoo englanninopettaja Maria. Hänen kokemuksensa mukaan harva oppija peruskoulussa tai toisella asteella on riittävän motivoitunut kartuttamaan sanavarastoaan itsenäisesti. Monet myös pitävät sanakokeita hyödyllisinä ja toivovat, että niitä pidetään. Aikuisille espanjaa opettava Minna kertoo, että hänenkin opiskelijansa toivovat sanakokeita: ”Opiskelijat kertovat opettelevansa sanat paremmin, jos niitä kysellään jotenkin erikseen. Ajatus kokeesta saa tsemppaamaan – olen saanut tällaista palautetta opiskelijoilta ja tunnistan tämän myös itsessäni, kun opiskelen vieraita kieliä.” Minnan mielestä sanaston opettamisessa ja harjoittamisessa on ensisijaista se, että opiskelijoiden kanssa yhdessä mietitään ja sanallistetaan, mitä sanaston oppiminen on: ”Nykyään kurssin alussa puhun tästä opiskelijoiden kanssa ja kysyn heiltä, kuinka he oppivat parhaiten sanastoa. Tässä kohden yleensä nousee esiin toive sanakokeista. Sitten mietitään yhdessä, että sanastoa oppii kuuntelemalla, listoista, kontekstista, teksteistä, kappaleista, tehtävistä, puhumalla, keskusteluista … Kaikki johtaa lopulta aina sanastoon.” Minna toteaa, että ”sanakoe” saattaa olla hieman harhaanjohtava sana, sillä kyse on sanaston harjoittamisesta.
”Sanojen kyseleminen on ajanhukkaa”
Englanninopettaja Perttu ei pidä lainkaan perinteisiä sanakokeita. ”Aiemmin ajattelin, että yksittäisten sanojen tenttaaminen on lukiossa ajanhukkaa ja jopa haitallista, sillä
