KIiToS aVuStAsI, sE mEnEe pErIlLe!
VuOnNa 2024 AuTa IhMiStä -KeRäYs TuOtTi NoIn KaKsI MiLjOoNaA EuRoA.
LäMmIn KiItOs SiNuLlE, EtTä AuToIt MeItä TaRjOaMaAn TäLlAiStA TuKeA:
rUoKaKaSsIt
yKsInäiSyYdEn tOrJuNtA
lAhJaKoRtIt iCaRe- jA kIrPpUtOrImYyMälöiHiN
mUu tAlOuDeLlInEn aVuStUs
lAsTeN lOmAkOtI pErHe- jA nUoRiSoTyö
nEuVoNtApAlVeLuT yHtEiSörUoKaIlUt
kErHoT jA rEtKeT
vErTaIsTuKiRyHmät
KeRäYkSeN AvUlLa PyStYiMmE AuTtAmAaN LaAjA-AlAiSeStI KoTiMaAn VäHäVaRaIsIa LaPsIpErHeItä, YkSiNäIsIä VaNhUkSiA, SyRjäYtYmIsVaArAsSa OlEvIa NuOrIa SeKä MuItA AvUn TaRvItSiJoItA SaAmAaN ToIvOa Ja TuKeA. AvUn PiIrIsSä OlI KyMmEnIä TuHaNsIa KoTiTaLoUkSiA SuOmEsSa. SiNuN TuElLaSi VoImMe TeHdä TäTä ViElä HuOmEnNaKiN.
AuTa LaHjOiTtAmAlLa MoBiLePaY 45355 TaI AuTaIhMiStA.Fi
KeRäYsLuPa: Ra/2021/1383
Tässä numerossa
Tässä kuussa
Lapsenlikasta Herran työhön
Merimaja uusissa tiloissa 12 The Joystrings – Pelastusarmeijan pop-ihme
Jalkapallotoiminta ei jätä ketään paitsioon 22 Tutustu Pelastusarmeijaan maailmalla 26 Sotahuudon lukijakysely 28 Ajatuksia elämästä ja uskosta 29 Minä & Pelastusarmeija
Sommarminnen från min barndom
Armeijassa tapahtuu
Välähdyksiä menneisyydestä
”Voitot ja tappiot saavutamme yhdessä. Monet miehistä ovat käyneet läpi elämäänsä ja ongelmiaan vailla toisten tukea. Kentällä kukaan ei ole yksin.” pelastussotilas Jüri Põld Viron Pelastusarmeijan jalkapallotoiminnasta, sivu 17
kesäisiä löyTöjä
Havahdun siihen, että aurinko nousee ennen kuin minä. Yhtäkkiä joka paikka on maalattu vihreän eri sävyillä, ja ilman täyttää uudenlainen odotuksen tunne. On taas kesä! Koulujen päättyessä oppilaat suuntaavat suurin odotuksin kohti vapauden aikaa. Työpaikoilla lasketaan päiviä lomaan. On tullut aika levähtää hetki, mutta myös hellittää arjen rutiineista ja kenties uskaltaa kokeilla jotain ihan uutta. Tässä numerossa tarjoilemme sinulle kesäisiä juttumakupaloja.
Kesällä kokoonnutaan pelikentille jalkapallon pariin. Virossa Toivon Talomme päihdekuntoutujien jalkapallojoukkueelle peli tarjoaa mahdollisuuden fyysiseen ja sosiaaliseen kuntoutukseen sekä kasvattaa yhteishenkeä. Toivon Talon johtaja Jüri Põld on nähnyt, mikä elämää muuttava vaikutus sillä voi olla vaikeassa elämäntilanteessa. Päihdekuntoutuskeskusten väliset turnaukset ja asunnottomien kansainväliset maailmanmestaruuskisat antavat mahdollisuuden olla mukana jossain suuressa ja ainutlaatuisessa.
Lehden henkilökuvassa saamme tutustua eläkeupseeriimme majuri Aune Raumaan, jonka tie vei pienestä Nivalan kunnasta vuosikymmenien matkalle Pelastusarmeijan palveluksessa eri puolille Suomea. Nyt yli 80 vuoden elämänkokemuksella hän todistaa siitä, kuinka Jumala on ollut hyvä elämän kaikissa eri vaiheissa.
1960-luvulla Pelastusarmeija koetteli totuttuja rajoja hengellistä pop-musiikkia kitaroin soittavan The Joystrings -yhtyeen kautta. Ajatus tavoittaa nuoria evankeliumin sanomalla veikin yhtyeen levytysstudioihin, konserttikiertueille ja avasi tietä uudenlaiselle hengelliselle musiikille. Kristillisen kentän omaksuttua uuden musiikkityylin Joy Stringsin muodostaneet Pelastusarmeijan upseerit palasivat ensisijaisen kutsumustyönsä pariin, mutta heidän musiikkinsa elää yhä tänään.
Esittelemme myös erilaisia matkakohteita Pelastusarmeija-maailmassa. Niihin kuuluu mm. entinen lastenkoti Strawberry Field, jonka pihapiirissä Beatlesin John Lennon vietti aikaa nuoruusvuosinaan. Mitä uutta sinä voisit kokeilla tänä kesänä?
”Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!” (Psalmi 37:5) Siunattua kesää sinulle!
Kati Kivestö majuri vastaava toimittaja
miten olemme onnisTuneet?
Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.
Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi
tässä kuussa
Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan
Pikkulintu riemuissaan
Saga Lippo everstiluutnantti territorion komentaja
Kesäisinä aamuina herään varhain kuullakseni lintujen laulua. Minkä uskomattoman sinfonian luonto tarjoaakaan! Tuolla livertää leivo ja tuolla piipittää peippo. Sieppojen suloisiin säveliin yhdistyy metsäkyyhkysten mollivoittoinen laulu, ja kaiken kruunaa joutsenten syvä rintaääni.
Usein ajatellaan, että lintujen tehtävä on ylistää laulullaan Jumalaa, että ne vain istuvat kaiket päivät oksalla virttä virittämässä. Se on kaunis ajatus ja voi olla osin tottakin, mutta jos on joskus seurannut pikkulintujen elämää, on saanut huomata, että niiden arki on paljon muutakin kuin laulelua ja ylistelyä.
Ensimmäiseksi keväällä on löydettävä uusi puoliso. On laulettava kovempaa ja korkeammalta kuin kilpakosijat. On ajoissa rajattava oma reviiri. Sekin tapahtuu laulaen. On löydettävä sopiva pesäkolo, ja kun se löytyy, sinne on ruvettava raahaamaan rakennustarpeita. Kun munat on munittu, voisi luulla, että nyt aika hetkeksi hengähtää, mutta ei. Munat ovat petojen suurta herkkua; pesää on puolustettava kaikin voimin. Kun poikaset ovat kuoriutuneet, sitten kiire
vasta alkaakin! Taukoamatta on kannettava ruokaa pesään. Monia lennettyjä kilometrejä ja tuhansia siiveniskuja. Ja kaiken tämän keskellä on välillä istahdettava oksalle laulelemaan.
Lintujen pesimäpuuhia seuratessani olen oivaltanut jotain tärkeää. Linnut muistuttavat minua siitä, että Jumalaa voi ylistää paitsi laululla, myös arkisilla teoilla. Ora et labora, rukoile ja tee työtä, opettivat munkit jo 1 500 vuotta sitten. Pelastusarmeijassa ilmaisemme saman asian sanoilla ”sydän Jumalalle ja käsi ihmiselle”. Jotkut ovat verranneet Pelastusarmeijaa myös lintuun, jolla on kaksi siipeä: hengellinen ja sosiaalinen. Jos linnulta puuttuu toinen siipi, se ei pysty lentämään.
Ehkä sinulla on edessäsi tänään arkinen päivä, johon sisältyy paljon työtä ja vähän niitä hetkiä, jolloin voi pysähtyä rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa. Mutta arkinenkin teko, jonka teet toisten hyväksi, on yksi tapa ylistää Jumalaa. Usko tulee usein näkyväksi teoissa. Älä silti unohda istua välillä oksalle laulelemaan, sillä yhdellä siivellä ei voi lentää. Tekomme eivät voi meitä pelastaa, mut-
Lintujen pesimäpuuhia
seuratessani olen oivaltanut jotain tärkeää. Linnut muistuttavat minua siitä, että Jumalaa voi ylistää paitsi laululla, myös arkisilla teoilla. Ora et labora, rukoile ja tee työtä, opettivat munkit jo 1 500 vuotta sitten. Pelastusarmeijassa ilmaisemme saman asian sanoilla ”sydän Jumalalle ja käsi ihmiselle”.
ta me voimme teoillamme osoittaa kiitosta Jumalalle, joka on pelastanut meidät Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Kun sydän on kiinnittynyt Jumalaan, voimme välittää teoillamme hänen rakkauttaan toisille ihmisille.
lapsenlikasTa Herran työhön
Majuri Aune Rauma on työskennellyt 13 kaupungissa. Nyt 82-vuotiaana ja neljän vakavan syövän jälkeen
hän on edelleen täydessä vauhdissa!
– Saan olla tänään täällä palveluksessa. Tällä ajatuksella Aune aloittelee hartaushetkeään. Tapaamme Aunen Lappeenrannassa Lauritsalan seurakuntakeskuksessa, Puodissa ja Pannussa. Tämä sama ajatus on leimannut koko Aune Rauman taivalta niin Pelastusarmeijan upseerina kuin nyt eläkeläisenä. – Olen kokenut, että on aihetta kiittää, koska on etsinyt ja löytänyt. Olen saanut kokea, että Jeesus antaa sydämeen iloa ja rauhaa. Olen kokenut, että Herra on hyvä.
Pieni punainen mökki Nivalassa
Kertomuksemme lähtee liikkeelle Nivalasta, Pohjois-Pohjanmaalta. Siellä Aune sai viettää hyvän ja turvallisen lapsuuden, usko leimasi kotia. Sisaruksia oli kuusi, ja Aune oli kolmanneksi vanhin. Raamatun kertomukset tulivat tutuiksi pyhäkoulussa ja äidin ja mummon kanssa lestadiolaisseuroissa. Se oli perusta sille, mitä myöhemmin tapahtui.
Lapsenlikaksi
Tavastilaan Kymenlaaksoon
– Kaksi viikkoa rippikoulun jälkeen 16-vuotiaana menin ”lapsenlikaksi” Ylämaalle. Siellä ystävystyin naapurissa asuvaan tyttöön, ikäiseeni Ritvaan. Ritva oli uskovainen tyttö, joka piti pyhäkoulua. Tunsin, miten hän hyväksyi minut ja halusi olla ystäväni. Olen kokenut, että hän rakasti minut Jeesukselle. Olemme ystäviä vielä tänäänkin!
Ritva ohjasi Aunen kanssaan kirkon nuorisotoimintaan. Kaiken tämän seu-
Aunen kadettirenkaan nimi oli ”Voittoisat”.
rauksena hänelle tuli hengellinen jano. Hänen matkansa jatkui Kotkan Tavastilaan kahdelle maatilalle työhön – piiaksi ja rengiksi, kuten Aune ilmaisee.
– Yhdessä Ritvan kanssa kävimme Karhulan seurakuntatalolla kristittyjen yhteisessä raamattupiirissä. Siellä minua kutsuttiin kirkon nuorisotyön leirille Keuruun Pöyhölään. Leirillä Jeesus kaiken aikaa kutsui yhteyteensä. Sisäinen taisteluni asiasta oli niin raskas, että jouduin iltaisin yksin vaeltamaan metsässä. Leirin viimeistä edellisenä iltana polvistuin siellä metsäs-
sä ja sanoin Jeesukselle, että jos Sinä tahdot ja huolit minut, niin olen tässä. Se oli tahdon antautuminen, samassa koin kuinka vapauduin. Leirillä isonen siunasi minut toisten jo nukkuessa. Aamulla kerroin aamuhartauden yhteydessä kaikille, että olen antanut elämäni Jeesukselle. Kun palasin Tavastilaan, niin isäntä huomasi kasvoistani muutoksen, mitä leirillä oli tapahtunut! – Vuoden kuluttua menin Jaakkiman kristilliseen opistoon. Koin sen vahvana Jumalan johdatuksena. Se oli paras mahdollinen kasvupaikka, koska tun-
sin olevani hengellisissä asioissa vastaalkaja. Siellä oli uskovia nuoria, joiden kanssa lauloimme lauantaisin hengellisiä lauluja. Monet kamppailivat uskoontulon kanssa. Minä vein heitä opettajan oven taakse. Koen sen olleen ensimmäisiä merkkejä tulevasta kutsumuksesta.
Jumalan kutsu upseeriksi Aunen askeleet veivät kotisisaropistoon Helsinkiin.
– Bulevardilla oli Pulla, kirkon nuorisotyön keskus. Siellä eräänä lauantai-iltana tu-
tustuin Pelastusarmeijaan. Pelastusarmeijan kadetit tulivat vierailemaan Jarl Wahlström in johdolla. Hän puheenvuorossaan sanoi, että uskoo jonkun teistä vielä olevan Pelastusarmeijan upseeri. Koin vahvasti, etten ainakaan minä, koska en tiedä Pelastusarmeijasta yhtään mitään. Teimme vastavierailun Helsingin Mikonkadun osastoon. Pikkuhiljaa alkoi tuntua hyvältä, siltä että tätä voisinkin tehdä. Harasin kuitenkin Jumalan kutsua vastaan tulla sotilaaksi. Luovuin vastustelusta, ja minut vihittiin vuonna 1968 Pelastusarmeijan sotilaaksi.
Puoli vuotta tämän jälkeen Aune koki Herran kutsuvan pelastusupseerin kokoaikaiseen palvelukseen.
– Hangoittelin jälleen vastaan, en minä ainakaan! En osaa enkä tiedä mitään. Rakensin mielessäni korkeita aitoja, sillä halusin varmistuksen Jumalalta kutsun aitoudesta. Kuitenkin kaikki rakentamani suoja-aidat kaatuivat. Luovutin kutsuni Herran käsiin vahvojen sisäisten taisteluiden jälkeen Pelastusarmeijan nuorisopäivillä. Syksyllä 1969 aloitin yhtenä kadettikoulun kahdeksasta oppilaasta. Kurssimme nimi oli Voittoisat.
Majuri Aune Rauma viihtyy Lauritsalan seurakunnan lähetyskahvilassa Puodissa ja Pannussa.
Aune on kokenut elämässään monenlaisia, vakavia terveyshuolia: – Koenkin kaiken kokemani jälkeen vahvasti, että olen saanut jatkoaikaa, tuntuu että olen kävelevä ihme!
Pelastusupseerin tehtävään oppimassa
Kadettikoulun jälkeen Aune liittyi kuukaudeksi telttaevankeliointiryhmään. Parin lyhyen määräyksen jälkeen hän sai syksyllä 1970 määräyksen Kemijärven osastoon.
– Puitteet olivat kovasti vaatimattomat. Osasto oli sodan jälkeen huonosti rakennettu vanha kauppa. Isommassa huoneessa oli kokoussali ja pienemmässä oli asunto. Ei siinä ollut kuin sänky, pöytä, lipasto ja öljykamiina. Olin siellä kaksi vuotta, sinä aikana koin kaamoksen ja 42 asteen pakkasen.
– Pyhäkouluun oli pyhäaamuisin jonoa, ja illalla kokoonnuimme jumalanpalvelukseen. Naisten piirimme, eli kotiliittomme, oli vahvasti yhteiskristillinen. Sinne kokoontui ystäviä monista seurakunnista. Olimme yhtä perhettä, meidän oli hyvä olla yhdessä. Tämä kaikki korvasi toimintamme kovasti vaatimattomat puitteet. Vielä tänäkin päivänä minulla on hyvä yhteys osaston ystävään, jonka luona vierailin säännöllisesti. Osaston keräysmatkat ulottuivat Kuusamoon, Sallaan, Savukoskelle ja Pelkosenniemelle. Nämä matkat kuljin linja-autolla.
Matka jatkuu
Kemijärveltä Aune sai määräyksen Tampereen Pispalan osastoon.
– Siellä teimme voimakasta nuorisotyötä Tarja Suomisen kanssa. Tesoma oli uusi asuntoalue Tampereella, jos-
sa oli paljon lapsiperheitä. Siellä aloimme pitämään pyhäkoulua. Lapsia oli tulossa niin paljon, että vain puolet heistä voimme ottaa sisälle!
Forssan kautta matka jatkui Savonlinnaan. Siellä toiminta alkoi väistötiloissa Vapaakirkossa, koska osaston rakennustyöt olivat alkutekijöissään, ensimmäinen elementti oli vasta pystyssä…
– Kaikkein lämpimimmät muistot minulla on ajasta Rauman osastossa. Siellä oli herätyksen aika. Moni tuli uskoon ja liittyi Pelastusarmeijaan sotilaaksi. Se oli sitä parasta aikaa! Minä vain vieressä katsoin, mitä Herra teki. Ymmärsin, että kaikki mitä tapahtuu on Herran työtä, siinä sain vain olla mukana! Minä olin ihmisten vierellä ja autoin heitä. Kapinoin sisäisesti voimakkaasti saamaani uutta määräystä. Enkö saa olla täällä, kun täällä on niin hyvä olla? Minun piti voittaa itseni, koska olin lupaukseni antanut.
Vuonna 2008 Aune jäi eläkkeelle Joensuun osastosta, työmääräyksiä eri paikkakunnille ehti kertyä kolmetoista. Osastot sijoittuivat alueelle Kemijärveltä Kotkaan, Raumalta Joensuuhun.
Terveysmurheita
– Turussa ollessani minulle nousi korkea kuume. Työterveydessä todettiin angiina, mutta kunto ei kuitenkaan kohentunut, vaan olo meni voimattomaksi. Ystäväni vei minut terveyskeskukseen. Verenpaine oli mennyt niin matalaksi, etteivät pystyneet sitä kunnolla mit -
taamaan. Putosin lattiaan kesken tarkastuksen ja minut vietiin ambulanssilla keskussairaalaan. Olin teho-osastolla viikon. Siellä löydettiin kaksi bakteeria ja niiden seurauksena verenmyrkytys. Olin vielä kaksi viikkoa osastolla toipumassa, opettelin kävelemään ja yritin kuntouttaa itseni. Koin hyvin vahvasti, että olin taivaan kodin rajalla silloin, Aune kertoo. Ensimmäisen kerran Aunella todettiin syöpä vuonna 2012 hänen ollessaan silloin jo eläkkeellä.
– Minulta on leikattu syöpä kolmesti, ja yhdellä kertaa se on hoidettu sädehoidolla ja sytostaateilla. Saan olla kiitollinen, että nyt seitsemän vuotta olen ollut terveenä syövän suhteen.
– Koen kaiken kokemani jälkeen vahvasti, että olen saanut jatkoaikaa. Tuntuu, että olen kävelevä ihme!
Sama vauhti eläkkeellä
Lappeenrannassa Aune on voinut tehdä Armeijan työtä, vaikka paikkakunnalla ei ole enää omaa osastoa.
– Lauritsalan seurakunnan lähetyskahvilan Puodin ja Pannun koen kodikseni. Käyn täällä hyvin säännöllisesti tapaamassa ihmisiä. Kuulun Lappeenrannan kirkon seniorikuoroon. Sen toiminta on hyvin aktiivista. Käyn säännöllisesti seurakunnan jumalanpalveluksissa. Olen aktiivinen myös kristillisissä eläkeläisissä, olen sen hallituksessa ja ohjelmatoimikunnassa. Valkonauhassakin olen mukana. Olemme näiden kanssa vierailleet alkoholistien kuntoutuspaikassa, van-
hainkodeissa, Lauritsalan ja Lappeenrannan kirkoissa, Aune luettelee.
– Kesät vietän Nivalassa kotikylältäni ostamassani pienessä punaisessa mökissä. Saan kävellä pihalla, istuttaa kukkia, kokeilla pöllien halkomista. Siellä on hyvä pitää yhteyttä sisareeni ja serkkuihini. Kokoonnumme kesäisin heidän ja naapureideni kanssa kesäkahvilapäiville mökilleni.
Jumalan täsmähoidossa
– Etenkin silloin kun olin syöpähoidoissa, puolestani rukoiltiin paljon. Koin vahvasti, että Puodin ja Pannun perheyhteys eli siinä kaikessa mukana. Olin hiljattain huonossa kunnossa, niin yllättäen naapurini toi minulle ruokaa. Taivaallista täysihoitoa, kun ystävät huo -
maavat, mitä tarvitsen ja auttavat. Ei minulla ole mitään paniikkia, koska Taivaan Isä pitää huolen! Aune sanoo kiitollisena.
– Vanha autoni oli jo tullut matkansa päähän, puoli miljoonaa kilometriä mittarissa. Puotiin ja Pannuun tuli sisarukset, jotka olivat kokeneet, että Aune tarvitsee auton. He asuivat lähekkäin, pärjäävät hyvin yhdellä autolla, joten toinen autoista voidaan luovuttaa minulle. Olin aivan äimänä, että saanko minä auton! – Olen saanut elää rikkaan elämän, aivan mahtavaa!
Ismo Leino
Kuvat: Ismo Leino
Aune iloitsee autosta, jonka hän sai lahjaksi uskonsiskoiltaan.
Aunen rukous
Kiitos Taivaallinen Isä, että olemme Sinun lapsiasi ja perheväkeäsi. Olet kanssamme, tutkit sydämemme ja tiedät missä tällä hetkellä kaivataan yhteyttäsi, kohtaamistasi ja parantavaa kosketustasi. Kiitos että olet tässä lähellä. Kiitos että siunaat jokaista henkilökohtaisesti. Kaikki omat rukousaiheemme, huolemme ja murheemme saamme jättää Sinulle. Herra kuule, kun yhdessä rukoilemme: Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Merimajan uudet, modernit tilat sijaitsevat Kotkan Mussalossa.
merimaja uusissa tiloissa
Pelastusarmeijan Kotkan päiväkoti Merimaja on muuttanut uusiin tiloihin Mussaloon. Vanha, yli 100 vuotta palvellut puutalo vaihtui uusiin, moderneihin tiloihin, jotka toivat mukanaan toivottua ja tarvittua lisätilaa. Yhä useammalla lapsella on mahdollisuus päästä nauttimaan Merimajan lämpimästä huolenpidosta.
Merimaja muutti uusiin tiloihin viime joulun aatonaattona.
– Meillä oli tiivis aikataulu. Lopetimme vanhoissa tiloissa 19. joulukuuta, ja vuodenvaihteessa aloitimme uusissa. Aatonaattona teimme muuttomiesten kanssa töitä 11 tuntia. Se oli aikamoinen rutistus. Siitä oli hyvä jatkaa joulunviettoon, Merimajan päiväkodin johtaja Paula Reivilä naurahtaa.
Vanha rakennus oli palvellut yli 50 vuotta päiväkotina ja jo vuodesta 1910 lastenseimenä. Nyt rakennuksen korjaustarpeet olivat kasvaneet niin suuriksi, että oli aika päästää ”vanha rouva” eläkkeel-
le. Lisätilaa kaivattiin myös. Päiväkodin uusi kaupungilta vuokrattu tila sijaitsee Mussalossa, ja se on hevosenkengän muotoinen yksikerroksinen tiilirakennus. Tällä hetkellä Merimajassa on 36 lasta: 12 pienten 0–2-vuotiaiden ryhmässä ja 24 lasta 2–5-vuotiaiden ryhmässä.
– Olemme näistä uusista tiloista oikein iloisia ja tyytyväisiä. Tilat olivat täysin muuttovalmiit, eikä meidän tarvinnut tehdä minkäänlaista saneerausta tai ehostusta. Meillä on paljon lisätilaa. Siinä määrin, että tarvittaessa voimme perustaa yhden uuden ryhmänkin. Tila, jossa ei ole nyt
ryhmää, on valjastettu yhteiseksi jumppasaliksi, Paula paljastaa ja jatkaa: – Pihatilat ovat pienemmät, mutta hyvin toimivat, joten luottavaisina odottelemme kesää. Monenlaista yhteistyötä Uusi sijainti Mussalossa on edellistä syrjäisempi, mutta hyvien kulkuyhteyksien päässä. Kotkan keskustasta matka kestää autolla viisi, polkupyörällä viisitoista minuuttia. Suurin osa lapsista siirtyi uuteen paikkaan, vain muutama vaihtoi päiväkotia. Lisäksi mussalolaisia lapsia ja perheitä on jo tullut Merimajan yhteyteen. Mussalon koulu ja esiope -
Ylh.vas. Pojat nauttivat auringosta. Ylh. oik. Varajohtaja Sisko ja Kutomo Onnenpolun valmistama tolpan suoja, joka on kylmillä säillä pelastanut monilta itkuilta. Alh. vas. Vapaaehtoinen lukumummi lukemassa lapsille. Alh.oik. Alle kolmevuotiaiden Palleroiden leikkivarjojumppa.
tus sekä kaupungin Sateenkaaren päiväkoti sijaitsevat aivan vieressä, mikä tuo perheiden arkeen sujuvuutta.
– Olemme tehneet koulun kanssa jo yhteistyötäkin! Kolmasluokkalaiset kävivät lukemassa lapsille itse kirjoittamiaan satuja. Se oli aivan ihanaa!
Päiväkodin vieressä sijaitsee seurakuntatalo, ja heidän kanssaan Merimaja tekee yhteistyötä. Myös Pelastusarmeijan Kotkan osaston johtajat, majuri Annamari ja kersantti Fernando der Agopian käyvät pitämässä lapsille pyhäkoulua.
Paula kertoo myös hauskasta yhteistyöstä, joka toteutettiin viime talvena.
– Pihallamme on lukuisia metallisia valotolppia. Voit arvata mitä tapahtuu, kun laittaa lapset, pakkasen ja metallisen tolpan samaan tilaan. Täytyyhän sitä tolppaa kielellä lipaista, Paula naurahtaa
ja jatkaa hymyillen: – Kutomo Onnenpolun käsityöharrastajat ovat virkanneet hyväntekeväisyytenä meille värikkäät, hauskannäköiset suojat tolppiin. Tällä olemme estäneet monet itkut.
Kestävästi kohti kesää
Tiedustelen, miten lapset suhtautuivat muuttoon ja uuteen paikkaan.
– Osa oli muutoksesta hämillään, ja heillä oli haasteita sopeutua siihen. Moni lapsi ei ollut koskaan kokenut muuttoa, eivätkä he tienneet, mitä se tarkoittaa. Kun he pääsivät tänne ja näkivät, että täällä ovat tutut ihmiset, tavarat ja lelut, he kotiutuivat hyvin nopeasti.
Kesä lähestyy, ja ulkona vietetty aika lisääntyy. Merimajan päiväkodissa on panostettu kestävään kehitykseen ja vihreisiin arvoihin. Sitä on toteutettu ruo-
kahävikkiä vähentämällä, kierrätyksellä sekä opettamalla luontoarvoja ja -rakkautta muun muassa kasvimaalla puuhastelemalla ja retkeilemällä. Nämä toimet ovat saaneet perheiltä kiitoksia ja positiivista palautetta. Jos haluat tutustua aiheeseen paremmin, voit lukea viime vuoden kesälehdessä olleen Sotahuudon artikkelin kotisivuiltamme: bit.ly/kestavamerimaja.
Uusi paikka tarjoaa mahdollisuuden näiden kestävän kehityksen toimien jatkamiseen. Pihalle tulevat kasvatuslaatikot, joihin lapset saavat istuttaa vihanneksia ja kukkia.
– Tästä tulee varmasti aivan mahtava kesä, Paula toteaa lopuksi.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Merimajan päiväkoti
The Joystrings
– PelasTusarmeijan pop-iHme
Lauluntekijä, majuri Joy Webb ja hänen yhtyeensä The Joystrings saavuttivat maailmanlaajuista
kuuluisuutta 1960-luvulla, jolloin The Beatles ja vastaavat pop-ryhmät villitsivät maailman nuorisoa.
Miten brittiläisestä Pelastusarmeijan yhtyeestä tuli osa tätä ilmiötä?
Majuri Joy Webb syntyi elokuussa 1932. Hänen vanhempansa olivat Pelastusarmeijan upseereja. Lapsuudessa musiikki oli vahvasti läsnä hänen ympäristössään, ja sen vaikutus tuotti paljon hedelmää myöhemmin hänen elämässään ja palveluksessaan.
The Joystringsin jäsenet Wycliff Noble, Peter Dalziel, Bill Davidson, Sylvia Gair ja Joy Webb yhdessä kenraali Frederick Couttsin kanssa. Kuva kirjasta Joy Webb: And this is Joy.
Jo kadettina Joyn musiikilliset lahjat sekä pianistina että laulajana tunnustettiin ja huomioitiin. Jonkin aikaa upseeriksi valmistumisen jälkeen hänet kutsuttiin vastaamaan kadettikoulun musiikista. Hän veti naiskadettien lauluprikaatia. Yhdessä kadettien kanssa hän alkoi kokeilla kitaran käyttöä vaihtoehtoisena tapana evankelioida musiikillisesti. Ymmärtäessään, että tällä uudella ja jännittävällä menetelmällä olisi potentiaalia tavoittaa ihmisiä, joita perinteisemmillä tavoilla ei saavutettu, tuolloinen Pelastusarmeijan tuore kenraali Frederick Coutts totesi julkisesti asiasta tivaaville lehtimiehille: ”Jos Pelastusarmeijan on omaksuttava säh-
kökitarat ja soitettava kahviloissa, niin me teemme sen!”
Kenraali Couttsin lausunto synnyttikin melkoisen uutisen hänen tajuamatta ehkä itsekään sen seurauksia. Media ei vitkastellut. PR-vastaavalta tiedusteltiin: Voisiko pop-ryhmä tulla esiintymään tvohjelmaan? Siitä syntyi ketjureaktio. Kenraali määräsi Kansainvälisen kadettikoulun toimimaan nopeasti. Lopputuloksena kapteeni Joy Webb ja kolme kadettia muodostivat ryhmän The Joystrings. Yhtyeeseen valittiin vielä koulun ulkopuolelta kokenut rumpali. The Joystringsin vakiojäsenet olivat Joy Webb, Peter ja Sylvia Dalziel , Bill Davidson
The Joystringsin ura alkoi kertapamauksella tv-esiintymisestä.
sekä Wycliffe Noble . Lisäksi välillä esiintyi vierailevia laulajia, jotka olivat William Booth Memorial Training Collegen eli Lontoon kansainvälisen upseerikoulun kadetteja.
Menestyksen alku
Joy Webb, joka ei ollut siihen mennessä kirjoittanut laulun laulua, loi sekä sanat että sävelen lauluun Jumalan voima on rajaton (It’s an Open Secret) siinä uskossa, että he esittäisivät sen pubeissa ja yökerhoissa. Hänen tarkoituksensa oli tuoda evankeliumi uudella, tuoreella tavalla nuorten kuultavaksi. Tarkoitus ei muuttunut, mutta yleisö laajenikin odottamattomasti!
The Joystrings esiintyi hyvin suositussa BBC:n ohjelmassa nimeltä Tonight. Sen jälkeen vauhtia ei pysäyttänyt mikään. He ja heidän musiikkinsa tulivat vauhdilla brittien tietoisuuteen. Yhtyeestä tuli maailmankuulu vuonna 1964 sen tehtyä sopimuksen EMI Records -levytysyhtiön kanssa. Levy syntyi nopeassa tahdissa, ja sen kappaleista It’s an Open Secret ja A Starry Night (Tähtiyö) tuli kansainvälisiä listahittejä.
Yhtye koki odotetusti vastustustakin, niin Pelastusarmeijassa kuin muissakin kristillisissä yhteyksissä. Pelastusarmeijassa, jossa torvimusiikki oli kaiken keskiössä, uusi kitaravetoinen tyyli aiheutti kummastusta ja vastustusta.
He soittivat kiistanalaisia konsertteja Lontoon Playboy Clubilla sekä esiintyivät myös Sohon kaupunginosan yökerhoissa, mikä nostatti kulmakarvoja ja aiheutti pahennusta. Esiintymiset Playboy Clubilla liittyivät Pelastusarmeijan suureen sosiaalisen työn kampanjaan ”For God’s sake care, give us a pound”, jonka kautta haluttiin tarjota tuhansille lapsille ja köyhille tukea. Yhtye oli samoihin aikoihin tilattu esiintymään Pelastusarmeijan tilaisuuksiin Yhdysvalloissa. Yhdysvaltalaiset upseerit vaativat Playboy Clubin esitysten lopetusta. Kenraali Coutts totesi tähän: ”Perukaa vierailu. The Joystrings on täällä syntisiä, ei pyhiä varten.” Vierailu ei koskaan toteutunut.
Maailmaa ei voi kuitenkaan pysäyttää. Eräs EMI:n tuottajista kuvailee: ”Kun The Joystrings käveli Abbey Roadin stu-
dioiden ovista, he muuttivat uskonnollisen musiikin kasvot ikuisesti.” Heidän esimerkkinsä antoi kristillisille toimijoille luvan alkaa kirjoittaa ja laulaa nopeatempoisempia ja helpommin lähestyttäviä kappaleita.
…jatko…
The Joystringsin menestys jatkui, ja yhtye sai lukuisia kutsuja esiintyä konserteissa ja televisiossa. Heitä pyydettiin liittymään Cliff Richard in kiertueelle, minkä ansiosta heistä tuli aikansa tunnetuimpia Pelastusarmeijan jäseniä.
Syyskuussa 2013, 50 vuotta The Joystringsin muodostamisen jälkeen, ryhmän jäsen Sylvia Dalziel julkaisi muistelmansa The Joystrings: The Story of the Salvation Army Pop Group. Sir Cliff Richard kertoo kirjan esipuheessa: ”Se oli aikaa, jolloin kristillisessä musiikissa kitarat, rytmimusiikista puhumattakaan, oli ehdoton ’Ei’. Mutta silti maallisilla listoilla menestynyt The Joystrings oli kristillisen evankelioinnin eturintamassa ja osoitti, ettei kaikki hyvä musiikki kuulu paholaiselle.”
Yhtyeen jäsen Sylvia Dalziel julkaisi muistelmansa The Joystrings: The Story of the Salvation Army Pop Group vuonna 2013 (Shield Books). Kirjassa on mielenkiintoisia anekdootteja vuosien varrelta.
The Joystrings esiintymässä De Doelen täydessä konserttisalissa Rotterdamissa.
Yhtye teki myös pari jouluista klassikkoa. Voit joulun elää joka päivä (Christmas Can Be Every Day For You) lienee Suomessa The Joystringsin tunnetuin laulu, mutta muualla maailmassa tunnetuimpia ovat yhtyeen kaksi muuta joululaulua: Tähtiyö (A Starry Night) ja tunnettuun Nousevan auringon talo -säveleen tehty The Little Town of Betlehem.
The Joystrings esiintyi lukuisissa maissa. Esimerkiksi Alankomaissa he esiintyivät niin täysille konserttisaleille, etteivät kaikki halukkaat edes päässeet sisälle.
He vierailivat myös Pohjoismaissa, mutta valitettavasti eivät koskaan Suomessa.
… ja loppu
Yhtye pysyi koossa viisi vuotta, mutta heidän perintönsä elää edelleen. Eräs arvostelu kuvaa ryhmää näin: ”The Joystrings osoitti, että kristillinen musiikki voi löytää uusia polkuja.” Uraauurtava popyhtye lahjoitti myös kaikki rojaltinsa auttaakseen apua tarvitsevia ihmisiä.
The Joystringsin jäsen Sylvia Dalziel kertoi päätöksestä lopettaa: ”Meistä tun-
The Joystringsin pop-ote on inspiroinut pelastusarmeijalaisia myös viime aikoinakin. Vuoden 2013 Euroviisuissa esiintyi sveitsiläinen Takasa (The artist known as Salvation Army).
tui, että viiden vuoden jälkeen meidän oli tehtävä sitä, mihin meitä oli koulutettu – eli elämäntyötämme evankeliumin palvelijoina. Ei sillä, ettemme tehneet sitä yhtyeenäkin, mutta tiesimme, ettei se kestäisi ikuisesti. Se tuli tavallaan luonnolliseen loppuunsa, ja siihen mennessä oli muodostunut jo lukuisia yhtyeitä Armeijassa ja muissa seurakunnissa, jotka olivat ottaneet meistä vaikutteita. Yhtyeet kukoistivat ympäri maailmaa, joten tunsimme, että The Joystringsin tarina jatkuu heidän työssään.”
Yksi esimerkki tällaisesta ryhmästä oli Australian Queenslandissä Pelastusarmeijan Nundahin osastossa perustettu The Harmony 4 plus 4. Se oli jo aiemmin perustettu naiskvartetti, johon liittyivät harmonikkaa soittava soittokunnan johtaja Eric Moore bassoa ja rumpuja soittavien poikiensa kanssa. Yhdellä laulajista, Verna King illä, oli veli, joka liittyi mukaan kornetinsoittajana. Tämä ryhmä nousi nopeasti valtavaan suosioon Australian itärannikolla. He järjestivät lukuisia konsertteja Sydneyssä ja Melbournessa sekä esiintyivät lukuisissa TV- ja radio-ohjelmissa. Myöhemminkin Pelastusarmeija on flirttaillut popmusiikin kanssa. Vuoden 2013 Euroviisuissa esiintyi sveitsiläinen Takasa (The artist known as Salvation Army), joka muodostui Pelastusarmeijan jäsenistä. Ryhmä teki historiaa, sillä yhtyeeseen kuuluva 95-vuotias soittokuntalainen Emil Ramsauer oli vanhin koskaan kisoihin osallistunut. Valitettavasti kappale You & Me ei edennyt finaaliin, mutta ryhmä pääsi esittämään sen semifinaalissa Malmön areenalla 15 000 kilpailua seuranneelle sekä kymmenille miljoonille televisionkatselijoille.
Ystävyyttä
kautta vuosien
Lopuksi haluamme jakaa pari henkilökohtaista muistoa. Sotahuudon viime numerossa tutustuimme majuri Raija Lähteisen elämäntarinaan. Hänellä on ollut ilo tavata Joy Webb kahdesti hänen Suomen vierailuillaan, kesäisellä musiikkileirillä 1976 ja myöhemmin pääsiäisen ajan raamattuleirillä. Raija toimi hänen tulkkinaan. Näiden kahden majurin välinen ystävyyssuhde päättyi vasta, kun Joy ylennettiin kirkkauteen vuonna 2023.
– Joy oli hyvin eläväinen ja ihana ihminen, majuri Raija Lähteinen muistelee hymyillen.
Suomi teki Joyhin vaikutuksen. Hänen vuonna 2000 julkaistuissa muistelmissaan Bridge of Songs maallemme on omistettu kokonainen luku otsikolla Love affair with Finland (Rakkaussuhteeni Suomeen). Tässä luvussa hän palaa moniin mieluisiin muistoihin.
Eräs tällainen muisto on vierailu Jean ja Aino Sibeliuksen kotona Ainolassa ja taidemaalari Pekka Halosen ateljeessa Halosenniemessä. Raija kertoo, että se on ollut yksi hänen oman elämänsäkin tähtihetkiä:
– Halosenniemessä asuva Antti Halonen kutsui meidät tutustumaan oman asuntonsa puolelle, ja siellä Joy pääsi soittamaan pianoa, jonka Aino Sibelius oli valinnut sinne. Kerroimme tämän Ainolassa museon intendentille, niin hän puolestaan tarjosi Joylle mahdollisuutta soittaa myös säveltäjämestari Jean Sibeliuksen flyygeliä.
Raija on vieraillut myös Joyn kotona Lontoossa: – Hänellä oli hyvin persoonallinen koti ja kaksi kissaa, joista toisen, tulenpunaisen nimi oli itseoikeutetusti Ginger.
Raija ja Joy pitivät yllä kirjeenvaihtoa, ja he jatkoivat joulukorttien lähettämistä aivan viime vuosiin asti.
– Kirjoitimme pitkiäkin kirjeitä ja vaihdoimme ajatuksia. Lähetimme välillä lahjojakin. Hänellä oli huumoria, ja sain kerran kirjan, jonka nimi oli The gift of JOY, Raija naurahtaa ja jatkaa: –Lähetin puolestani hänelle levyn Musical Soirée at Ainola. Siinä viulua soitti Pekka Kuusisto ja pianoa Heini Kärkkäinen. Se oli äänitetty Ainolassa. Hän piti siitä levystä valtavasti, erityisesti Sibeliuksen viulukonsertosta. Hän kiitti siitä useasti.
Majurit Raija Lähteinen ja Joy Webb. Joy oli vierailemassa Suomessa, ja Raija toimi hänen tulkkinaan. Tästä alkoi pitkä ystävyyssuhde.
Joy Webb ja Raija Lähteinen kesäretkellä Ainolassa ja Halosenniemessä. Yllä Joy soittamassa Jean Sibeliuksen flyygeliä ja alla Joy seuraamassa Antti Halosen soitantaa pianolla, jonka Aino Sibelius oli hankkinut Halosenniemeen. Vierailu inspiroi Joyta kirjoittamaan myöhemmin runon ”Ainola” vuoden 1995 Salvationist-lehteen: ”’Kosketa hänen pianoaan’ henkeni sanoi. Sain luvan ja sieluni sormet liikuttivat kieliä… Aikakapseli rikkoutuu, ja me liikumme voimakkaana ja vapaana tässä ulottuvuudessa, jota kutsumme ikuisuudeksi!” (vapaa käännös). 8
Joyn kirjeet ja joulukortit ovat säästössä.
– Joyn lähettämästä joulupostista ei voinut erehtyä. Kuori oli aina nelikulmainen ja sisällä aina sama aihe: Maria ja Jeesus-lapsi eri taiteilijoiden kuvaamana. Ne ovat löytäneet paikkansa säästettävien korttien joukossa, Raija Lähteinen kertoo.
Teksti: Toni Kaarttinen
Lähteet:
Raija Lähteisen haastattelu ja kirjoitus Lapsi lupauksien (Sotahuuto 12/2021), Salvation Army UK, Salvation Army Southern USA, CrossRhythms, 1960sChristianMusic, Wikipedia
The Joystringsin diskografia
Singlet:
“It’s An Open Secret” (1964)
“Million Songs” (1964)
“A Starry Night” (1964)
“All Alone” (1965)
“The Only One” (1965)
“No Time To Lose”/
”Love That’s All Around” (1966)
“Christmas Can Be Every Day For You” (1966)
EP–levyt:
The Joy Strings (1964)
Have Faith in God (1965)
Christmas with The Joy Strings (1965)
Joy Strings Abroad (1966)
The Song Break (1967)
Kuvat:
Raija Lähteisen kuva-albumi, The Salvation Army Archives, EMI, Shield Books
Katso The Joystringsin esitys laulusta It’s an Open Secret
Lontoon Brixtonin torilla vuodelta 1964: bit.ly/poptosalvation
Albumit: Well Seasoned (1966)
Carols Around The World (1967) Joystrings Restrung (2011)
Joystrings Christmas Collection (2012)
jalkaPallotoiminta ei jätä ketään paiTsioon
Viron Pelastusarmeijassa jalkapallotoiminta on havaittu erinomaiseksi työkaluksi Toivon talon päihdekuntoutusyksikössä. Virossa järjestetään vuosittain päihdekuntoutuskeskusten välinen turnaus, ja kahtena viime vuonna Viron Pelastusarmeijan joukkue on ollut hallitseva mestari!
Maailmanlaajuisesti pidetään vuosittain asunnottomien jalkapallon maailmanmestaruuskisat. Tänä vuonna kisat käydään Oslossa. Viron Pelastusarmeijan aluejohtaja, majuri Henk van Hattem on osallistumassa kappalaisena tukijoukkoihin, ja ensi vuonna on mahdollisuus saada virolainen joukkue mukaan kisoihin.
Suuntaamme tulkkini Evelin Aavik in kanssa raitiovaunulla kohti Tallinnan Koplissa sijaitsevaa Toivon talon päihdekuntoutuskeskusta. Ohittaessamme koulun lapset ovat potkimassa palloa. Mikä sen so-
pivampaa, sillä tarkoituksenamme on keskustella Toivon talossa jalkapallosta ja sen elämänhallintaa parantavasta voimasta.
Toivon talo on Pelastusarmeijan päihdekuntoutuskeskus ja sosiaalipalvelukeskus, jonka toiminta täytti toukokuussa 15 vuotta. Keskimäärin kuntoutusohjelmaan osallistuu viisitoista miestä kerrallaan, ja ohjelma kestää 9–12 kuukautta.
Virossa järjestetään vuosittain päihdekuntoutuskeskusten välinen turnaus. Viron Pelastusarmeijan joukkue on hallitseva mestari!
Toivon talon soppakeittiö jakaa ruokaa neljästi viikossa, maanantaista torstaihin. Keskimäärin soppakeittiöllä vierailee kuutisenkymmentä henkilöä päivittäin: asunnottomia, työttömiä ja vähävaraisia eläkeläisiä.
Tapaamme Toivon talon johtajan, pelastussotilas Jüri Põldin keskuksen ovella. Tervehdimme lämpimästi. Jüri on elävä todistus kuntoutusohjelman toimivuudesta. Nykyisin hän on Koplin osaston pelastussotilas ja Toivon talon johtaja. Hän eli Itä-Viron Jõhvissa urheilullista lapsuutta, kunnes hänen isänsä retkahti juomaan. Isä menetti työnsä, ja perheidylli hajosi. Turruttaakseen pelkonsa ja huolensa Jüri aloitti amfetamiinin ja heroiinin käytön. Varastelu johdatti vankilaan useamman kerran. Vuonna 2011 hän sai kosketuksen Jumalaan Pelastusarmeijan Jõhvin osaston kautta, ja hänelle ehdotettiin Toivon talon kuntoutusohjelmaa.
– Ensimmäiset päivät inhosin sitä. Muut kärsivät alkoholiriippuvuudesta, ja heidän kokemuksensa eivät olleet minun kokemuksiani.
Jüri lähti ja palasi Jõhviin, missä hän jatkoi osastossa käyntiä. – Sitten palasin Toivon taloon, ja siitä alkoi polkuni rehellisenä miehenä. Suhtauduin kuntoutumiseen uudenlaisella intohimolla.
Toukokuussa 2013 Jürista tuli pelastussotilas. Vuotta myöhemmin hänet palkattiin työntekijäksi Toivon talolle, jossa hän toimi jo vapaaehtoisena. Kesästä 2022 hän on toiminut Toivon talon johtajana. Nyt elämä hymyilee: hän on juuri viettänyt vaimonsa kanssa 10-vuotishääpäivää, ja lapset voivat hyvin ja kasvavat.
Jalkapallon tenho
Jüri saapui päihdekuntoutukseen vuonna 2012. Jo tuolloin urheilu oli osa kuntoutusohjelmaa. Miehet kävivät urheiluhallilla salilla ja pelaamassa jalkapalloa. Jürilla on itsellään aktiivista jalkapallotaustaa. Ennen kuin päihteet veivät hänet, hän unelmoi pelaamisesta kansallisella tasolla.
– Miehet pelasivat hyvin kaoottisesti vailla sääntöjä, Jüri naurahtaa. – Päätin yhdessä toisen miehen kanssa, jolla oli myös jalkapallohistoriaa ja joka oli myös kova FK Spartak Moskova -fani, alkaa opettaa miehille pelin sääntöjä ja hienouksia. Tämä henkilö tunsi isä Sergein.
talo on ottanut osaa erilaisiin jalkapalloturnauksiin vuodesta 2012. Nykyään se on mukana järjestämässä vuosittaista päihdekuntoutuskeskusten turnausta. Kuvassa Toivon talon joukkue ottelemassa viime vuoden turnauksessa.
Hän oli järjestänyt Narvassa jalkapalloturnauksia kuntoutuskeskuksille, kirkoille ja lähinaapurustolle.
Toivon talo sai kutsun mukaan kesän 2012 turnaukseen. Joukkueita oli kaikkiaan 16.
– Hävisimme kaikille suurin numeroin, eikä meillä ollut edes pelipaitoja. Maalivahtimme käytti puutarhahansikkaita, Jüri muistelee hymyillen. – Vaikka jäimme viimeiseksi, olimme palatessamme täynnä intoa ja energiaa. Olimme kaikki rakastaneet sitä kokemusta!
Joulun aikaan oli seuraava turnaus Narvan urheiluhallissa. Joukkue jäi jälleen viimeiseksi, mutta se ei haitannut ketään. – Kaikista tuntui hyvältä, että saimme kuulua joukkoon.
Seuraavana vuonna Toivon talon silloinen johtaja Maksim Torgasov sai järjestettyä tiimille peliasut. Toivon talo alkoi järjestää ystävyysotteluita muiden joukkueiden kanssa. Aleksei Burunovin toimiessa johtajana isä Sergei lähestyi Toivon taloa ja ehdotti kristillisen liigan perustamista. Aluksi joukkueita oli kuusi, ja pelit pelattiin vieraillen joukkueiden kaupungeissa.
– Neuvottelimme Aleksein kanssa ja tulimme siihen johtopäätökseen, ettei tällainen kiertävä pelitapa ole kuntoutuskeskuksille toimiva. Keskuksissa miehet vaihtuvat, eikä kaikilla ole resursseja järjestää kuljetuksia.
Viron Pelastusarmeija päätti yhteistyössä Avatud Lootuse Fond -järjestön kanssa järjestää vuosittain kaksi kuntoutuskeskusten välistä turnausta, yhden kesällä ja yhden talvella. Avatud Lootuse Fund -järjestö oli perustettu rakentamaan yhteyksiä päihdekuntoutuskeskusten välille.
– Saimme lahjoituksena pelitarvikkeita ja asuja muutamilta ammattilaisjoukkueilta. Ensimmäiseen turnaukseen osallistui kuusi joukkuetta. Viime kesänä joukkueita oli jo 16, ja tälle vuodelle kiinnostusta on niin paljon, että joudumme todennäköisesti tekemään jo karsintaa.
Ottelut pelataan modernilla jalkapalloareenalla Tallinnan keskustassa. Tämän vuoden turnaus on lajissaan jo seitsemäs. Jüri esittelee upeannäköistä suurta kiertopokaalia. Kahden viimeisen vuosilaatan kohdalla lukee PÄÄSTEARMEE. Toivon
Toivon
talon joukkue on siis ollut voitokas kaksi vuotta putkeen.
– Tuntuuhan se hyvältä! Sitä on suorastaan vaikea kuvata. Ensimmäisenä vuonna isoäitini oli juuri kuollut turnauksen alla, niin minulla oli hyvin ristiriitaiset tunnelmat. Viime vuonna lapseni olivat seuraamassa pelejä, ja voitto oli pelkkää juhlaa. Totta kai tänä vuonna haluamme jälleen pystin, Jüri toteaa naurahtaen.
Myös naapurimaista Latviasta ja Suomesta on kutsuttu joukkueita, ja Pelastusarmeija osallistui viime vuonna ensimmäistä kertaa näistä molemmista maista. Latvialla osallistumisia on jo useampia.
– Meillä on ollut kyllä hyvää yhteistyötä Suomen kanssa aiemminkin. Meillä on ollut ystävyysotteluita. Eräs ottelu on jäänyt erityisesti mieleen, sillä voitimme Suomen 10–1. Nykyinen territorion johtaja, everstiluutnantti Esa Nenonen toimi maalivahtina, Jüri kiusoittelee ja naurahtaa: – Jalkapallossa ei ole hierarkiaa, vaan kaikki ovat samanarvoisia. Paitsi minä joukkueen kapteenina määrään, mitä tehdään.
Parantava voima
Tiedustelen Jürilta, miten olennaista jalkapallon ja urheilun kuntouttava puoli on.
– Ensinnäkin se on tärkeää fyysistä kuntoutusta, koska miehillä voi olla monenlaisia päihteiden käytöstä seuranneita fyysisiä ongelmia. Lisäksi harjoittelu tuo motivaatiota ja itsekuria.
Turnauksilla on puolestaan tärkeä sosiaalinen puoli.
– Niissä miehet tapaavat muita kohtalotovereita eri keskuksista, ja se on hyvin kuntouttavaa. He näkevät rohkaisevia esimerkkejä raitistumisesta.
Itse ottelut opettavat yhteishenkeä.
– Voitot ja tappiot saavutamme yhdessä. Monet miehistä ovat käyneet läpi elämäänsä ja ongelmiaan vailla toisten tukea. Kentällä kukaan ei ole yksin.
Sekä osallistujilta että päihdekuntoutuskeskusten työntekijöiltä on tullut kiitosta jalkapalloturnausten järjestämisestä.
– Se tarjoaa miehille mahdollisuuden olla osa jotain suurempaa.
Toivon talossa pelaajien määrä vaihtelee. Tällä hetkellä kuntoutuskeskuksen 12 miehestä neljä pelaa. Jalkapallolla on kuitenkin vaikutusta myös niihin, jotka eivät pelaa.
Toivon talon johtaja, pelastussotilas Jüri Põld esittelemässä komeaa kiertopokaalia.
– Vielä on alustassa tilaa tuleville voittolaatoille, hän vitsailee.
Ottelut opettavat yhteishenkeä – voitot ja tappiot saavutetaan yhdessä.
Slava on käynyt läpi kuntoutusohjelman ja on Koplin osaston pelastussotilas.
Toivon talon ohjelma ohjasi hänen elämänsä takaisin raiteilleen.
Jalkapallotoiminnassa hän on mukana sekä pelaajana että erotuomarina.
– He ovat hengessä mukana ja hyvin kiinnostuneita tulemaan mukaan kannustamaan. Tämä on miehiä yhdistävä tekijä.
Toivon talon joukkuetta vahvistetaan henkilöillä, jotka ovat jo käyneet kuntoutuksen läpi.
– Sekin on positiivinen asia. Näin pysymme yhteydessä heihin ja näemme, että he pärjäävät elämässään.
Toteutuneita toiveita ja unelmia
Jürin yksi henkilökohtainen unelma toteutui viime vuonna. Hän pääsi Viron edustusjoukkueeseen Rooman MM-kisoihin. Kisat olivat henkilöille, joilla on elämänhaasteita esimerkiksi liikunnallisten rajoitusten, mielenterveysongelmien ja päihteiden takia.
– Oli uskomaton kokemus pelata Rooman keskustassa. Pärjäsimme hyvin, olimme 12 joukkueen turnauksessa viidensiä.
Lopuksi Jüri paljastaa, että he tekevät kehitystyötä myös toisen urheilulajin parissa.
– Salibandy! Unelmamme olisi, että saisimme aikaan ystävyysottelun Suomen kanssa, Jüri vinkkaa.
Lähtiessämme Toivon talolta tapaamme vielä Slava n. Hän on käynyt läpi kuntoutusohjelman ja on Koplin osaston pelastussotilas. Toivon talon ohjelma ohjasi hänen elämänsä takaisin raiteilleen.
– Äitini menehtyi, ja sen jälkeen aloitin runsaan alkoholinkäytön. Työskentelin alkoholiliikkeessä, joten sitä oli aina saatavilla. Yritin turruttaa surua alkoholilla, siitä alamäkeni alkoi. Seisoin kadulla pullo kädessäni, kun eräs mies lähestyi minua. Hän kertoi Toivon talosta. Ohjelma pelasti minut.
Slava kokee, että jalkapallotoiminnalla oli tärkeä osuus hänen omassa onnistumisessaan.
– Sain kokea yhteisöllisyyttä toisten kanssa, sen voimaa ei tule vähätellä. Niin ohjelma kuin jalkapallokin osoitti minulle, että on parempia tapoja elää. Slava on nyt mukana sekä pelaajana että erotuomarina.
– Tämän vuoden turnauksessa tulen enemmän tuomaroimaan, mutta toki tulen kannattamaan joukkuettamme kolmanteen peräkkäiseen voittoon, Slava sanoo hymyillen hyvästiksi.
Homeless World Cup -jäjestö organisoi vuosittain asunnottomien jalkapallon maailmanmestaruuskisat. Tänä vuonna kisat käydään Oslossa. Osallistujia on lukuista maista, ja kisoissa koetaan monenlaisia tunteita. Viron Pelastusarmeijan aluejohtaja, majuri Henk van Hattem kertoo, että tavoitteena on saada virolainen joukkue mukaan ensi vuoden kisoihin.
Asunnottomien MM-kisat
On aika palata Toivon talolta Pelastusarmeijan aluetoimistolle Tallinnan rautatieaseman läheisyyteen. Minulla on hetki aikaa jutella aluejohtaja, majuri Henk van Hattemin kanssa ennen kuin on palattava satamaan ja Suomeen.
Kyselen, millaisena työkaluna hän näkee Virossa toteutettavan jalkapallotoiminnan.
– Näen siinä paljon hyviä puolia. Olen iloinen siitä, että se on erinomainen keino pysyä yhteydessä myös moniin, jotka ovat kuntoutuneet ohjelmamme kautta. He eivät välttämättä ota osaa jumalanpalveluksiimme ja ohjelmiimme, mutta näin saamme pidettyä heihin yhteyden, Henk analysoi.
Henk on itsekin ollut pelaamassa, myös voitokkaassa joukkueessa viime vuonna:
– Nautin siitä, että sain vain pelata ja nauttia hyvin järjestetystä turnauksesta. Siitä kiitos Avatud Lootus Fondille sekä omille edustajillemme sotilas Jüri Põldille ja luutnantti Renno Rannamäelle. Sain ylpeydellä seurata, miten hyvin kaikki oli järjestetty.
Vuosittain järjestetään myös Homeless World Cup eli asunnottomien jalkapallon MM-kisat. Se on ainutlaatuinen tapahtuma, joka tuo esille asunnottomuuden teemoja positiivisen toiminnan kautta. MMkisoja organisoiva Homeless World Cup -järjestö toteuttaa ruohonjuuritason jalkapallotoimintaa maailmanlaajuisesti seitsemänkymmenen organisaation kanssa, jotka käyttävät jalkapalloa työkaluna asunnottomuuden ja sosiaalisen eristäytymisen vastaisessa työssään. Homeless World cup tiivistää missionsa seuraavasti: Missiomme on jalkapallon avulla tukea ja inspiroida asunnottomia muuttamaan oman elämänsä suunnan ja muuttaa ihmisten käsityksiä ja asenteita asunnottomista. Vuodesta 2003 asti järjestetty MMturnaus järjestetään tänä vuonna 23.–30.8. Oslossa. Organisointivastuussa on Norjan Pelastusarmeija. Vuonna 2020 kisat oli tarkoitus järjestää Tampereella, mutta koronapandemian takia kisat peruttiin vuosina 2020–2022.
MM-kisoissa on mukana monia vapaaehtoisia lukuisista maista. Henk on yksi heistä, ja hän tulee toimimaan kisoissa kappalaisena:
– Olin mukana autonkuljettajana vuoden 2019 turnauksessa Cardiffissa Britanniassa. Siitä turnauksesta jäi todella hyvä fiilikset. Vuonna 2017 Oslon turnauksessa Norjan Pelastusarmeijalla oli kappalaisia, ja he kokivat sen onnistuneeksi toiminnoksi. Nyt tulevaan turnaukseen heillä on kansainvälinen 25 kappalaisen tiimi, ja minulla on ilo olla siinä mukana. Tavoitteenamme on olla joukkueiden tukena.
Viro on tuore Homeless World Cupin jäsen. Henk paljastaa, että jäsenhakemus on hyväksytty, ja jäsenyys mahdollistaa osallistumisen vuoden 2026 kisoihin.
– Katsomme tulevaisuuteen mielenkiinnolla. Toki osallistuminen riippuu myös siitä, missä seuraavat kisat järjestetään, eli riittävätkö resurssimme joukkueen lähettämiseen. Osallistuminen toisi hienoa näkyvyyttä työllemme.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Anna Andreas, Toni Kaarttinen, Romain Kedochim & Daniel Lipinski
TutusTu PelasTusarmeijaan maailmalla
Pelastusarmeija on hyvin kansainvälinen järjestö, toimimme tällä hetkellä 134 maassa. Armeijalla on mielenkiintoisia kohteita, joihin pääsee tutustumaan turistina. Listaamme muutamia kiinnostavia paikkoja IsostaBritanniasta ja Alankomaista. Lisäksi annamme edullisia Pelastusarmeijan majoitusvinkkejä Eurooppaan.
Toimittanut: Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen, Paul Farmer, Strawberry Field & Camp Sarón
kansainvälinen päämaja, lonToo
Pelastusarmeijan toiminta on alkanut Itä-Lontoosta. Kansainvälisen järjestön päämaja toimii yhdellä Lontoon keskeisimmistä paikoista Cityssä, St. Paulin katedraalin ja Tate Moderniin johtavan Millennium Bridge -sillan kupeessa. Upea vuonna 2004 valmistunut rakennus on arkkitehti Andrew Chadwickin suunnittelema. Sen vihki käyttöön prinsessa Anne. Läpinäkyvyys oli rakennuksen arkkitehtuurin avainelementti, sillä rakennuksen julkisivu on pääosin lasia. Lasisia ulkoseiniä koristavat valikoidut Raamatun jakeet. Itse päämajaan ei pääse vierailulle ilman ennalta sovittua tapaamista, mutta alakerrassa toimiva Café 101 on avoinna kaikille. Se on viihtyisä tila, jossa saattaa törmätä vaikka Pelastusarmeijan kenraaliin. Kahvilassa on usein myös näyttelyitä, jotka avaavat järjestön kansainvälisen työn eri puolia. Erityinen suositus kahvilan skonsseille kerman ja hillon kera!
Café 101
101 Queen Victoria Street, Lontoo Avoinna arkipäivisin klo 7.30–16.00
internaTional Heritage CenTer, lonToo
Kansainvälisen Pelastusarmeijan historian keskuksessa voit tutustua museoesineisiin, kirjoihin ja arkistoihin, jotka avaavat Pelastusarmeijan tarinaa 1860-luvulta nykypäivään. Nämä monipuoliset kokoelmat luovat kattavan kuvan Pelastusarmeijan toiminnasta ja tarjoavat myös tietoa hieman odottamattomista historian alueista, kuten popmusiikista, sosiaalisista levottomuuksista ja siirtolaisuudesta. Museon kokoelmiin ja tietoihin on mahdollisuus tutustua myös virtuaalisesti: bit.ly/TSAvirtualheritage
The Salvation Army International Heritage Centre
William Booth College, Champion Park, Lontoo Avoinna ti–pe 9.30–16.00
majoor bosshardtHuis, amsTerdam
Vieraile Amsterdamin vanhimmassa tiilirakennuksessa ja koe sen piilotettu historia. Majuri Bosshardtin museo sijaitsee punaisten lyhtyjen alueella Amsterdamin vanhassa keskustassa. Rakennus on nimetty tunnetuimman asukkaansa, Pelastusarmeijan majuri Alida Bosshardtin, mukaan. Tässä talossa majuri Bosshardt otti vastaan kodittomia ihmisiä, prostituoituja ja kaduilla tapaamiaan huumeidenkäyttäjiä ja hoiti heitä. Hän työskenteli näiden haavoittuvaisten ihmisten keskuudessa yli 30 vuotta ja oli suuri siunaus monille. Hän oli aikansa julkkis, kaikki Alankomaissa tunsivat ”majurin”. Alida pysyi kuitenkin nöyränä ja totesi: ”Olen Jumalan palveluksessa palvellakseni ihmisiä. Kaikki kunnia Jumalalle – ei minulle.”
Inspiroidu ilmaisella kiertueella museossa. Museon edustalta, kanaalin ääreltä, löytyy myös majurille pystytetty patsas.
Majoor Bosshartdthuis
Oudezijds Armsteeg 19, Amsterdam
avoinna to–la klo 10.00–15.30
Varaa ilmainen kierros etukäteen: majoorbosshardthuis.nl/en
sTrawberry Field, liverPool
Strawberry Field on ikuistettu The Beatlesin klassikkokappaleeseen Strawberry Fields Forever. Se on viktoriaaninen talo, joka lahjoitettiin Pelastusarmeijalle vuonna 1934. Strawberry Field toimi lastenkotina miltei 70 vuoden ajan tarjoten Liverpoolin haavoittuvimmille lapsille turvapaikan elämän myllerryksiltä – turvallisen, rauhallisen ja hengellisen kodin. Tänne nuori John Lennon tuli viettämään aikaa. Nuo päivät muovasivat häntä ja inspiroivat hänen työskentelyään The Beatlesissa.
Tänä päivänä kuuluisat punaiset portit ovat auki. Strawberry Field on monipuolinen vierailukohde, josta löytyy näyttely, kahvila, kauppa ja rauhallinen puutarha. Interaktiivinen näyttely kertoo tämän kuuluisan rakennuksen ja laulun tarinan. Vaeltele, rentoudu ja unelmoi samassa tilassa, jota John Lennon tutki lapsena. Kahvilaan ja kauppaan on vapaa pääsy. Liput näyttelyyn ja puutarhakierrokselle tulee varata etukäteen.
Strawberry Field
Beaconsfield Road, Liverpool
Avoinna joka päivä klo 10.00–16.00
Lippu näyttelyyn ja puutarhaan: £11,20 / £8,20
Lippuvaraus: strawberryfield.salvationarmy.org.uk
majoiTusvinkkejä eurooPpaan TutusTu PelasTusarmeijaan maailmalla
50|50 Hotel Belmont, Ede, Alankomaat
Goorsteeg 66, 6718 TB Ede 5050-belmont.nl
Varattavissa myös booking.com kautta.
Hotelli Alankomaiden maaseudulla lähellä Eden pikkukaupunkia. Hienot ulkoilumahdollisuudet, pyöränvuokraus. Ravintola- ja kahvilapalvelut.
Camp Sarón, Alicante, Espanja
Torre Carrais 64, 03700 Denia
Puh. +34 965 782 152 info_campsaron@sap.salvationarmy.org centrosaron.com/en/
Rentoutus- ja koulutuskeskus. Lukuisia erikokoisia huoneita. Uima-allas.
Concordia’ Guest House, Napoli, Italia
Via Casa di Majo 32, 80075 Forio d’Ischia
Puh. +39 81 997 324 concordia@esercitodellasalvezza.org Monenlaisia huoneita tarjolla.
Villa delle Rose, Firenze, Italia
Esercito della Salvezza, Via Aretina, 91, 50136 Firenze
Puh. +39 55 660 445 villadellerose@esercitodellasalvezza.org
Hyvät bussiyhteydet kaupunkiin.
Foresteria, Rooma, Italia
Esercito della Salvezza, Foresteria, Via degli Apuli, 41, 00185 Rome
Puh. +39 6 447406200 foresteriaroma@esercitodellasalvezza.org
Huoneita jaetulla kylpyhuoneella.
Chisinau, Moldova
5 G. Alexandrescu Street, Chisinau, Moldova 2008
Puh. +373 76 077025
For booking in English please write to: booking@eet.salvationarmy.org
Territorion päämajan majoitustilat ovat sopivat lyhyelle kaupunkilomalle Chisinaussa. Taksipalvelu on saatavilla lentokentältä pyynnöstä.
Hotel Bel’Esperance, Geneve, Sveitsi
Rue de la Vallée 1, CH-1204 Geneva
Puh. +41 22 818 3737 contact@hotel-bel-esperance.ch
Hotelli Geneven sydämessä. 40 huonetta, aamiaismahdollisuus.
Baggersminde, Tanska
Fælledvej 132, 2791 Dragør
Puh. +45 32 53 70 18 www.baggersminde.dk
For booking in English please write to: info@baggersminde.dk
Majoitus 15 minuutin päässä Kööpenhaminan lentokentältä. Uimaranta kävelymatkan päässä. Asuntoja ja soluhuoneita.
Huomaa, että muutokset ovat edellä mainituissa kohteissa mahdollisia. Lisätietoa kohteiden sähköpostien ja kotisivujen kautta.
Camp Sarón
Kesäleirit Nummelassa 2025
9.–13.6. 16.–19.6. 23.–27.6. 30.6.–4.7. 7.–11.7. 14.–18.7. 1. 2. 3. 4. 5. 6.
(Nuortenleiri)
Kesäleirit järjestetään Nummelan lomakodissa. Leirit 1, 3–6 on suunnattu 4–11-vuotiaille lapsille (hinta 180 euroa/viisi päivää) ja leiri 2 12–15-vuotiaille nuorille (hinta 150 euroa/neljä päivää). Hintaan sisältyy majoitukset ja ateriat. Lastenleireille on mahdollisuus osallistua myös päiväleiriläisenä. Linja-autokyyti Helsinki - Lomakoti - Helsinki 5 €
pelastusarmeija.fi/lomakoti nummela.lomakoti@pelastusarmeija.fi
sotahuudon lukijakysely
Tulevana syksynä Sotahuudon toimitus kokoontuu pohtimaan, millaista sisältöä lehdessä ilmestyy ensi vuonna.
Mielipiteesi on ensisijaisen tärkeä, sillä tavoitteenamme on tehdä lukijoidemme näköistä lehteä.
Vastaa alla oleviin kysymyksiin ja lähetä tämä sivu meille 28.7.2025 mennessä osoitteeseen:
Sotahuudon toimitus, PL 161, 00121 Helsinki
Voit vastata myös sähköisesti: bit.ly/lukijakyselySH25 tai skannaamalla tämän QR-koodin:
Kaikkien vastanneiden kesken arvomme kolme yllätyspalkintoa.
Luetko Sotahuudon:
c kannesta kanteen
c osittain / selailemalla
c vilkaisen kannen
c muutoin, miten?
Millaisia juttuja haluaisit
lukea Sotahuudosta?
(Voit valita useita kohtia)
c henkilöhaastatteluja
c asiantuntijahaastatteluja
c hartauksia
c raamatunselityksiä
c kolumneja
c todistuksia
c uutisia
c paikallisia uutisia
c vinkkipalstoja
c runoja
c sarjakuvia
c sanaristikoita
c reseptejä
c muuta:
Onko edellä mainituista jokin sellainen, mitä et haluaisi Sotahuutoon:
Ovatko Sotahuudon artikkelit:
c liian lyhyitä
c sopvan pituisia
c liian pitkiä
MIllainen on artikkelin sopiva pituus?
Millaisista aiheista haluaisit lukea artikkeleja ja reportaaseja?
Onko menneissä Sotahuudoissa ollut jokin artikkeli, joka on jäänyt sinulle erityisesti mieleen? Miksi?
Muita ruusuja tai risuja Sotahuudon toimitukselle?
Viereisellä sivulla on 9 edellistä Sotahuudon kantta. Mistä pidät eniten?
c 9/2024 (1)
c 10/2024 (2)
c 11/2024 (3)
c 12/2024 (4)
c 01/2025 (5)
c 02/2025 (6)
c 03/2025 (7)
c 04/2025 (8)
c 05/2025 (9)
Miksi se oli paras?
Nimesi, sähköpostisi ja postiosoitteesi, jos haluat osallistua arvontaan:
kiiTos vasTauksistasi –teemme tätä lehTeä juuri sinulle
leikkauksen tarPeessa
Jokavuotinen tahtojen taistelu on taas käynnissä. Juoru tuijottaa minua järkyttyneenä, kun lähestyn sitä sakset käsissä. Melkein tunnen kuinka sen lehdet vapisevat ja nesteenpaine vaihtelee. Jos sillä olisi ääni, se todennäköisesti rukoilisi minua säästämään kaikki kuluneen vuoden aikana suurella vaivalla kasvattamansa versot ja tirauttaisi pari kyyneltä.
Vanhempieni koti oli täynnä viherkasveja. Mummoltani periytynyt juoru roikkui amppelissa ikkunan edessä. Sen versot olivat pitkiä ja laihoja. Valon puutteessa lehdet pysyivät pienikokoisina, ja välillä siitä tipahteli kuivuneita haaroja. Uutta multaa se ei ollut saanut vuosiin. Asunnon tyhjennyksen yhteydessä juoru muutti kotiini. Sitä kävi kovin sääliksi, ja halusin elvyttää sen henkiin. Vaihdoin isomman ruukun ja tuoreen mullan. Ravitsin. Kastelin. Puhuin sille kauniisti ja rohkaisin yrittämään. Välillä jo melkein menetin toivoni ja olin valmis viskaamaan sen biojätteeseen.
Reilu vuosi sitten juoru yllätti minut. Yhtäkkiä ruukku oli kasvanut täyteen tummanvihreitä suurilehtisiä versoja. Ne hapuilivat tietä purkin ulkopuolelle. Purkki näytti ahtaalta, mutta en raskinut karsia yhtäkään näistä uusista aluista. Olisi tuntunut sydämettömältä
lannistaa sen kova työ. Palautin sakset paikoilleen.
Kuluneen talven aikana juoru on käyttänyt tilannetta hyväkseen. Sen versot roikkuvat joka puolella ja estävät myös naapuriruukkujen valonsaannin. Kasteluaukko ei enää erotu kunnolla. Sillä ei ole enää kunnolla tilaa kasvaa, mutta yhä uudelleen se muistuttaa minua kipeästä menneisyydestään ja vetoaa, etten karsisi sitä. Antaisin sen kasvaa haluamaansa suuntaan.
Raamatussa, Johanneksen evankeliumissa, Jeesus vertaa itseään viinipuuhun ja Isää Jumalaa viinitarhuriin. Me kristityt olemme oksia tässä viinipuussa. Hän muistuttaa aikalaisiaan, joille viinipuut olivat hyvin tuttuja, siitä tosiasiasta, että ilman säännöllisiä hoitotoimenpiteitä viinipuu kärsii. Sen tehtävä on tuottaa hyvää hedelmää, ja se edellyttää joskus karujakin leikkaustoimenpiteitä. ”Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.” (Joh. 15:2). Kyse ei ole vain kuolleiden oksien poistamisesta, vaan myös hedelmää tuottavat, terveet oksat tarvitsevat leikkaustoimenpiteitä.
Jumalan leikkaustoimenpiteet tuntuvat joskus hyvin kipeiltä. Emme voi ymmärtää, miksi se, minkä itse näemme kauniina ja hyvinvoivana, pitäisi leikata pois. Olemme tietoisesti kasvaneet johonkin suuntaan ja onnistuneet siinä. Emme halua luopua mistään, emmekä kestää kipua. Ilman karsimista todellinen potentiaalimme ei kuitenkaan voi toteutua. Hedelmää ei tule entiseen malliin. Haluammeko todella tyytyä siihen, mitä meillä on nyt, vai uskallammeko antaa Jumalalle mahdollisuuden tehdä meissä jotain ihan uutta ja vielä parempaa? Raamattu muistuttaa meitä hyvin selkeästi siitä, että sen, minkä Jumala tekee, hän tekee rakkaudesta meitä kohtaan.
Tartun päättäväisesti saksiin. Kuukausi sitten karsimani versot ovat jo kasvattaneet juuria useammassa vesiastiassa. Kunhan ehdin istuttaa ne, minulla on useampi juoru. Alkuperäinen kasvi on jo aikaa sitten vallannut aukot, joista versot katkaisin. Ummistan korvani sen vetoomuksille. Tiedän toimivani sen parhaaksi.
Kati Kivestö majuri
Kuva: Kati Kivestö
minä & PelasTusarmeija
Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki
osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän
tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.
Tässä kuussa niihin vastaa:
jarmo HauTamäki musiikkikersantti
Hämeenlinnan osasto
Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?
– Noin 46 vuotta sitten
Kurun kesäsiirtolassa.
Miksi halusit liittyä Armeijaan? – Olen kolmannen polven pelastusarmeijalainen.
Mitä teet työksesi?
– Olen hyllyttäjä kaupan alalla.
Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta? – Joustavat työajat ja mielekästä tekemistä.
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?
– Leipuriksi.
Mikä on lempiruokasi?
– Paistettu pekoni ja lohkoperunat.
Rakkain harrastuksesi?
– Lukeminen ja hevosfiguurien keräily.
Millaiset asiat inspiroivat sinua?
– Taiteelliset ja tunteelliset asiat.
Kuka on sankarisi?
– Hedvig von Haartman
Saat yhden supervoiman.
Mikä se olisi – ja miksi?
– Käsillä parantaminen –voisin auttaa ihmisiä.
Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
– Blackie Koskelan Merapi apu.
Ketä Raamatun hahmoa ihailet?
– Simsonia.
Hämeenlinnan osaston musiikkikersantti Jarmo Hautamäki. Alakuvassa Jarmon kokoelma hevosfiguureja.
Usko, toivo, rakkaus –mitä lisäisit neljänneksi?
– Anteeksianto.
Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?
– Käyn vessassa.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?
– Fredin ”Avaa sydämesi mulle”.
Voisit matkustaa minne vain. Mihin matkustaisit?
– Japaniin.
Mitä pelkäät?
– Kipua.
Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?
– Musiikki.
Hullunkurisin kommellus, jonka kehtaat myöntää?
– Sanoin siskoani veljekseni jännityksissäni.
Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu? – Ei saa jäädä tuleen makaamaan.
Mikä on ollut elämäsi paras hetki?
– Sotilasvihkimys.
Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen saanut nimeni suomenhevosen mukaan.
krigsroPeT
Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.
sommarminnen från min barndom
När sommaren närmar sig går mina tankar åter en gång tillbaka till Finland, till min barndoms hemland, därifrån jag har många kära sommarminnen.
Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme kesän aikana.
Somrarna var den bästa tiden i mitt liv. Jag önskar att jag kunde leva dem om och om igen. Jag tänker ofta på deras betydelse i mitt liv. Min barndoms sommar; jag saknar dig fortfarande!
När sommarpsalmens sista vers var sjungen på skolans avslutning, var sommarlovet på bara några stegs avstånd. Lovet, som vi hade väntat en evighet på! Soldränkta, varma dagar; då det ändå aldrig var för hett. Ljusa kvällar och nätter. Fåglarnas sång tidigt på morgonen. Jordgubbars söta smak och en glasstrut som smälte i handen. Nypotatisen, som pappa hämtade från åkern. Midsommarbrasan. Vågornas lågmälda skvalp från sjön och doften av nyklippt gräs. Biets dämpade surr vid blommande buskar. Somriga minnen innehåller så mycket känslor, bilder, ljud och dofter.
Vi hade alltid tid att bara vara. Det var inte bråttom någonstans. Jag minns hur
spännande det var, när våra vänner kom tidigt på morgonen och frågade i dörren; ska vi fara till stranden eller på en liten cykeltur. Förstås med mellanmål packat i ryggsäcken. När vi spelade spel ute hände det att tiden rann iväg utan att vi märkte något. Hem gick vi först när vi blev kallade till kvällsmat. Jag minns hur vi delade hemligheter med våra vänner i kojan vi byggt i skogen. I lekstugan på tandläkare Miettinens gård var vi timtals tillsammans. Vi använde vår fantasi när vi skrev skådespel efter skådespel, som vi senare framförde för våra föräldrar. Av maskrosor och klöver band vi fina blomsterkransar. Vi var fria att göra vad vi ville. Det var en fridfull och glad samvaro.
Minnen från sommarstugan
I vår familj fanns ingen bil och min pappa hade inte heller något körkort. Vi fick ändå möjlighet att vara några sommarveckor på farbror Kalevis stuga i Piela-
vesi. Det var mycket att ordna när en sju personers familj förberedde sig för att fara på semester. Jag har ingen minnesbild av vem som förde oss till stugan. Jag minns bara att vi körde längs en kurvig sandväg med två bilar.
Nära sommarstugan fanns en stor bondgård. I huset bodde tre barn som var jämnåriga med oss. Vi blev genast vänner första gången vi träffades. Vi var ofta tillsammans. Vi metade. Vårt fiskafänge stekte vi vid brasan. Det smakade underbart. Vi hjälpte till med arbetet på höängen. Vi deltog också i kvällsmjölkningen, och efteråt fick vi dricka nymjölkad, varm mjölk. Jag minns att den smakade himmelskt.
Min lillasyster Mari älskade djur. En sommar förälskade hon sig i en nyfödd kalv. Besvikelsen var stor, när hon inte fick ta med sig kalven hem. Många år senare hade min syster en egen ladugård
full med kor. Hon blev nämligen bondmora. Maris kärlek till djur hade inte alls minskat med åren.
Mormors Finland
Jag har två döttrar. Jag frågade för någon vecka sedan av den yngre om hennes käraste sommarminnen. Svaret var ingen överraskning. Det kom som skjutet ur en kanon: ”Sommarloven i Finland: Sommarlovsdagarna hos tant Mari och farbror Jaakko . Arbetet i ladugården, rastandet av hundarna och nymjölkad komjölk.”Min fyraåriga dotterson, som var i Finland första gången förra sommaren, fortsatte i samma andedrag: ”Mormors Finland”.
Minnena är viktiga för oss alla oberoende av ålder. De är mer än bara minnen. De har en djup och berikande inverkan på våra liv och vår förmåga att förstå oss själva och varandra. Samtidigt förstärker de våra familjeband.
Minnen är att återuppleva händelser från förr. De hjälper oss att forma vår framtid.
Det är viktigt att bevara minnen: vi får en möjlighet att fundera på vår livsresa. Hur har vi vuxit och utvecklats som människor? Minnen kan ge oss perspektiv och hjälpa oss att värdesätta goda tider och övervinna svårigheter.
Vi är aldrig ensamma, för vi bär alltid våra minnen med oss. Vi minns våra minnen, men vi blir också ihågkomna. Våra nära och kära har goda minnen av oss. Gud kommer också ihåg oss. I Bibeln har vi fått ett löfte av Gud: Gud har lovat att alltid komma ihåg oss. (Jesaja 49:15-16 ): ”Kan en mor glömma sitt lilla barn, att förbarma sig över sin livsfrukt? Och även om hon skulle glömma, så glömmer jag inte dig. Se, jag har skrivit dig på mina händer...”
God fortsättning på sommaren! Gud bryr sig!
Kaisa Sørensen major
Ledare för kåren i Sønderborg, Danmark
Foto: Tapani Hellman & Toni Kaarttinen
armeijassa tapahTuu
Virallinen tiedonanto
Kapteeniksi ylentäminen
Luutnantit Eliel ja Ana Vargas on ylennetty kapteeneiksi. Ylennys astuu voimaan takautuvasti 15.2.2025 alkaen.
Määräys 1.6.2025
Majuri Kati Kivestö, joka tällä hetkellä palvelee viestintäsektorin päällikkönä, vastaanottaa määräyksen tiedolla johtamisen asiantuntijana. Katin työtehtävät jatkuvat viestintäsektorilla kuitenkin 30.6.2025 saakka. Tiedolla johtamisen asiantuntija on uusi tehtävä, jota territoriossamme ei ole aikaisemmin ollut.
Kapteeni Riku Leino, joka tällä hetkellä palvelee Tampereen osaston johtajana, vastaanottaa määräyksen viestintäsektorin päällikkönä 50 %.
Rikulla säilyy edelleen vastuu Tampereen osastosta 50 %.
Määräys 1.8.2025
Majurit Tero ja Metti Saajoranta, Suomen ja Viron territorion upseerit, jotka tällä hetkellä palvelevat omassa territoriossaan ohjelmasektorin päällikkönä ja osaston johtajana sekä avustavana ohjelmasihteerinä ja osaston johtajana, vastaanottavat määräyksen Suomen ja Viron ylisihteerinä ja territorion naistyön sihteerinä.
Uusi ohjelmasektorin päällikkö ilmoitetaan myöhemmin.
Kiitos, kun muistatte määräyksen saaneita rukouksin, kun he valmistautuvat ottamaan vastaan uudet tehtävänsä.
Radio & TV
Aamuhartaus
YLE Radio 1 lauantaina 31.5. klo 8.25 sotilas Jorma Pollari
Iltahartaus
YLE Radio 1 tiistaina 24.6. klo 18.50
TV-jumalanpalvelus
TV1 sunnuntaina 6.7. klo 11.00
everstiluutnantti Saga Lippo
Radio YLE 1 hartaudet kuunneltavissa
YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.
NUMMELA
Kutsuvieraana everstiluutnantti Saga Lippo
Hinta: 100 € / 2 hh
Ilmoittautumiset Pelastusarmeijan paikallisen osaston kautta viimeistään 31.7.2025.
Leiritiimi toivottaa kaikki tervetulleeksi! Majuri Tuula Takala, majuri Metti Saajoranta ja sotilas Raija Timonen
Välähdyksiä menneisyydestä
Tässä sarjassa historioitsija Eija Jämbäck kertoo 135-vuotiaan Sotahuudon numeroista löytyvistä mielenkiintoisista teemoista.
armeijan kesä
Muiden suomalaisten tavoin pelastusarmeijalaiset rakastivat kesäistä luontoa ja puhuivat siitä ”ihanana Jumalan temppelinä”. Alkuvuosikymmeninä kesää pidettiin kuitenkin hengellisen työn ”kuivana kautena”, koska ihmiset viihtyivät ulkona eivätkä tulleet kokoushuoneisiin. Tyhjät salit kuivattivat rahalähteitä, mikä puolestaan rasitti Pelastusarmeijan taloutta. Vuonna 1910 Suomen Pelastusarmeijan johtaja, eversti Howard esitti vastakkaisen mielipiteen: kesä olikin pelastusarmeijalaisten ”kulta-aikaa”, jos toiminta sopeutettiin olosuhteisiin. Koska ihmisiä oli vaikea saada tulemaan kokouksiin, pelastussotureiden piti mennä heidän luokseen.
Pelastusarmeija piti ulkoilmakokouksia pihoilla, toreilla ja puistoissa. Ihmisten suosimilla kokoontumispaikoilla saattoi tavoittaa suuremmat kuulijakunnat kuin mitä kokoussaleihin mahtui. Ulkoilmatapahtumissa sana saattoi sattua niihinkin, jotka eivät muuten käyneet Pelastusarmeijan kokouksissa. Monet osastot pitivät ensin lyhyen ulkoilmakokouksen, josta siirryttiin kulkueena huoneistoon iltakokoukseen. Yleensä marssiva armeija keräsi uteliaan väkijoukon hännilleen.
Ulkoilmassa Pelastusarmeijan rytmikäs musiikki ja reipas julistus kuuluivat kauas ja herättivät huomiota, ja väkijoukoissa oli hyvä tilaisuus tarjota Sotahuuto-lehteä. Pelastusarmeijan suuri rumpu muuttui käden käänteessä katumuspenkiksi, koska oli tavoitteena, että jokainen ulkoilmakokous olisi pelastuskokous. Eräässä suuressa puistokokouksessa upseeri keksi kerätä kolehdin eräältä kuulijalta lainattuun nurin käännettyyn päivänvarjoon.
Vaikka pelastussotilaat nauttivat kesästä, heidän tuli olla jatkuvasti varuillaan, sillä ihana kesäelämä sisälsi vaaroja. Etenkin nuorilla, kokemattomilla sotilailla oli kiusaus unohtaa osastonsa ja vaihtaa univormunsa kevyempiin vaatteisiin.
Pelastusarmeija järjesti myös suosittuja ohjelmallisia huviretkiä ja meriristeilyitä. Ne tehtiin Pelastusarmeijan lipuin koristetuilla höyrylaivoilla, jotka oli varustettu eväillä ja orkesterilla. Erityisesti haluttiin ilahduttaa köyhien perheiden lapsia, jotka joutuivat viettämään kesänsä laitakaupungilla. Vuodesta 1909 slummisisaret veivät heitä maaseudun kesäsiirtoloihin saamaan hyvää hoitoa.
Ajan mittaan Pelastusarmeijan kesävirkistystoiminta laajeni ja tavoitti uusia ryhmiä. Muun muassa nuorille, vanhuksille, alkoholisteille, pakolaisille ja aviopareille pidettiin leirejä luonnonkauniissa paikoissa veden äärellä.
Eija Jämbäck historioitsija
PelasTusarmeijan kansainvälinen toiminta-ajaTus
Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa.
Sen sanoma perustuu Raamattuun.
Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus.
Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
KRIGSROPET
Frälsningsarméns tidning i Finland
Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 135. vuosikerta
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki
Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki
Puhelinvaihde: (09) 681 2300
Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija
Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: majuri Kati Kivestö Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen
Toimituskunta: Anna Kotrikadze, Kati Kivestö, Kaisu Leino, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen
Perustaja: William Booth
Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham
Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.
Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2025 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Anna Andreas
Sotahuuto n Kesälehti 2025 n
uskomme rukouksen voimaan!
Rukoilemme aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse
Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
kuinka tulla uskoon?
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.
Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin:
Jumala, minä haluan lähestyä sinua, mutta en tiedä miten rukoilla.
Minulla ei ole kauniita sanoja tai mitään muutakaan sinulle annettavaksi.
Raamatussa sanotaan, että jokainen, joka huutaa avuksi sinun nimeäsi, pelastuu. Nyt minä haluan pyytää, että kuulet huutoni.
Sinä tiedät ja tunnet minut, enkä voi piilottaa sinulta mitään. Siksi tulen eteesi sellaisena kuin olen ja rukoilen: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.
Viimeinen sana Sista ordet
Grillata ja syödä jäätelöä
Plocka bär och frukt Mennä mökille
Syödä välipalaa ulkona
Vattna blommor
Åka på resa
Reissata
Ahvenanmaalle
Leikkiä ulkona kesällä leluilla omalla pihalla
Mitä aion tehdä kesällä? Vad tänker jag göra i sommar?
Pyysimme Porvoon päiväkoti Solhemin lapsia piirtämään ja kertomaan, mitä he aikovat tehdä kesällä. Hyvää kesää!
Vi bad barnen på daghemmet Solhem i Borgå att rita och berätta vad de tänker göra i sommar. Trevlig sommar!
Åka båt
Uida lämpimässä vedessä
Simma
Hyvää sanomaa kesäksi
tilaa sotahuuTo iTsellesi tai ystävällesi
Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.
Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €, Muut maat, vuosikerta 50 €.
Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.
Tee tilaus:
Kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Viereinen QR-koodi johdattaa myös kotisivuillemme >
( Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus
8 Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
* Postitse: Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki
Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumero, sähköpostiosoitteesi. Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite.
