Sotahuuto 2025/08

Sotahuuto

n

Elokuu 2025

n

2€

Sivut 8–12

Porvoossa on pelastettu sieluja jo 135 vuotta

Sivut 19–22

Miessakit tukena ja toivona miehille

Sivut 13–18

Alvan hengessä rakastaen ja välittäen

SOTAHUUTO

1

hMiStA.Fi AuTaI JoTtEi KuKaAn Jää YkSiN HäDäN KeSkElLe.

AuTa LaHjOiTtAmAlLa MoBiLePaY 45355 TaI AuTaIhMiStA.Fi KeRäYsLuPa: Ra/2021/1383 2

SOTAHUUTO

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

n

Elokuu 2025

n

2€

Tässä numerossa 08

13

23

04

Toimitukselta

05

Tässä kuussa

06

Kohti unelmia

08

Porvoossa on pelastettu sieluja jo 135 vuotta

13

Alvan hengessä rakastaen ja välittäen

19

Miessakit tukena ja toivona miehille

23

Miestenpäivä Helsingin osastolla

24

Ajatuksia elämästä ja uskosta

25

Se mig!

26

Minä & Pelastusarmeija

27

Pelastusarmeijan osastot Suomessa

28

Armeijassa tapahtuu

29

Välähdyksiä menneisyydestä

30

Viimeinen sana

”Tänä päivänäkin työskentelemme täällä Alvan hengessä.

Alva näki ihmisten tarpeet. Me teemme samoin.” päiväkoti Solhemin johtaja Sofia Antman, sivu 13 SOTAHUUTO

3

toimitukselta

Eteenpäin!

Aika on kummallinen. Juuri äsken alkoi kesä, ja nyt luonto antaa jo merkkejä syksystä. On mukava muistella menneitä, mutta sinne ei voi jäädä asumaan. Elämä jatkaa eteenpäin. Tässä numerossa katsahdamme taaksepäin, Pelastusarmeijan historiaan Porvoossa. Pistäydymme miestyön tapahtumassa ja tutkailemme mieserityistä työtä. Emme kirjoita vain siitä, mitä oli, vaan myös siitä, mitä on nyt.

Everstiluutnantti Saga Lippo esittelee territorion visiota, missiota ja strategiaa. Hän muistuttaa siitä, miten olemme matkalla eteenpäin, kohti unelmaa. Tulevan viiden vuoden matkasuunnitelma sisältää monenlaisia seikkailuja.

Mahtoiko Alva Forsius aavistaa, perustaessaan maamme ensimmäisen äiti-lapsikodin Solhemin Porvooseen 1914, että tuo sama rakennus toimisi reilu sata vuotta myöhemmin Pelastusarmeijan päiväkotina? Päiväkodissa 37 vuotta työskennellyt Heli Böök tiivistää paikan salaisuuden nostamalla esiin ihmiset, jotka välittävät ja osaavat tehdä työtä sydämellään. Kodikas puinen rakennus on täynnä, ja joukkoon mahtuu jo useampia monisukupolvisia perheitä.

Porvoon osaston historia on vielä pidempi – jo 135 vuotta. Vuosijuhliaan viettävän osaston luutnantti Kimmo Nordblom kehuu osaston ilmapiiriä. Sotilas Roope Svart puolestaan tähyää jo ulospäin ja nostaa esiin, kuinka tärkeää on antaa aikaa ihmisille.

Raamattu muistuttaa, että kaikella on aikansa. Minunkin on tullut aika jatkaa uusiin haasteisiin. Kesän aikana Sotahuudon johtovastuu vaihtui, ja kapteeni Riku Leino jatkaa tästä eteenpäin. Pidetään katse oikeassa suunnassa.

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina. (Psalmi 121:8) Siunausta matkallesi!

Kati Kivestö majuri tiedolla johtamisen asiantuntija

Miten olemme onnistuneet?

Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä.

Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi 4

SOTAHUUTO

tässä kuussa

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan

Muuttuvan maailman keskellä Näinä epävarmoina aikoina moni pohtii elämänsä merkitystä ja tarkoitusta. Kun elämä tuntuu raskaalta ja tulevaisuus sumuiselta, tarvitsemme suunnan ja toivon, joka ei horju olosuhteiden mukana. Elämän tarkoitus ei löydy helposta tai mukavasta elämästä, vaan siitä, että tunnemme Jumalan ja elämme Hänen tahtonsa mukaisesti.

Meidät on luotu tarkoitusta varten – ei sattumalta, vaan rakastavan Jumalan suunnitelman mukaan. Efesolaiskirje 2:10 sanoo: ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä tekoja varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Tämä kertoo meille, että jokaisella on tehtävä ja merkitys, riippumatta siitä, millaisia haasteita kohtaamme.

Vaikeudet eivät ole merkki siitä, että Jumala olisi unohtanut meidät. Päinvastoin – usein juuri vaikeuksien keskellä me kasvamme eniten. Roomalaiskirje 5:3–4 muistuttaa: ”...me myös kerskaamme ahdistuksistamme, tietäen, että ahdistus saa aikaan kestävyyttä, kestävyys koe-

tuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa.” Jumala käyttää vaikeuksia vahvistaakseen meitä ja syventääkseen luottamustamme Häneen.

Elämän tarkoitus ei ole ongelmattomuus, vaan suhde Jeesukseen Kristukseen. Kysymys ei ole siitä, kohtaammeko myrskyjä, vaan siitä, kuka on kanssamme myrskyssä. Jeesus ei luvannut helppoa tietä, mutta Hän lupasi olla kanssamme joka hetki (Matt. 28:20). Kun ankkuroimme elämämme Häneen, voimme kulkea eteenpäin, vaikka emme ymmärtäisi kaikkea.

Jos olet tänään uupunut, epätoivoinen tai eksyksissä, muista: Jumalalla on sinulle suunnitelma. Hänen armonsa riittää, ja Hänen rakkautensa kantaa. Käännä katseesi pois omista rajoituksistasi ja kiinnitä se siihen, mikä pysyy – Jumalan lupauksiin.

Vaikka maailma muuttuu, Jumalan sana ei muutu. Hän on uskollinen – tänään ja aina.

Esa Nenonen

everstiluutnantti territorion johtaja hengellisen elämän kehittäjä

”

Jos olet tänään uupunut, epätoivoinen tai eksyksissä, muista: Jumalalla on sinulle suunnitelma.

Hänen armonsa riittää, ja Hänen rakkautensa kantaa.

”

SOTAHUUTO

5

KOHTI UNELMIA Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion päivitetty missio, visio ja strategia vuosille 2025–2029 julkaistiin alkuvuodesta. Sanat missio, visio ja strategia ovat monelle tuttuja liikemaailmasta ja joku saattaa ihmetellä, miten ne sopivat Pelastusarmeijan kaltaiselle kristilliselle liikkeelle, mutta kurkistetaan hieman niiden etymologiaa.

Missio Latinankielinen sana ”missio” tarkoittaa itse asiassa ”lähettämistä”, ja alun perin sanalla on tarkoitettu juuri kristillistä lähetystyötä eli kirkon pyhää tehtävää.

Pelastusarmeijalla on sen alusta asti ollut vain yksi tehtävä, joka on tiivistetty meidän kansainväliseen toiminta-ajatukseemme ja kuuluu näin: Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa.

Sen sanoma perustuu Raamattuun.

Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus.

Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.

Visio Myös sana ”visio” tulee latinasta ja voidaan suomentaa ”näyksi” tai ”ilmestykseksi”, eli kyseessä on sana, joka on meille tuttu jo Raamatun lehdiltä.

Pelastusarmeijallakin on näky, joka kertoo sen, missä tahdomme liikkeenä olla vuoden, kahden vuoden tai ehkä viiden vuoden päästä. Visiotyöskentely on ikään kuin tulevaisuuteen kiikaroimista.

Olemme tutkimusmatkailijoita; etsimme uusia saaria, mutta kun löydämme 6

SOTAHUUTO

sellaisen, emme jää sinne makoilemaan, vaan tähyilemme jo seuraavaa. Olemme jatkuvasti matkalla, mutta emme ajelehdi päämäärättömästi, vaan meille antaa suuntaa saamamme näky eli visio.

strategia ”Strategia” on sana, joka soveltuu mitä parhaiten juuri Pelastusarmeijaan, sillä se tarkoittaa alun perin ”armeijan johtamista” ja ”taistelutaitoa”. Ei riitä, että meillä on selkeä missio ja visio. Päämäärään päästäksemme tarvitsemme matkasuunnitelman. Kun olemme löytäneet saaren, jolle haluamme päästä, meidän on päätettävä, minkä reitin valitsemme ja millä kulkuvälineellä matkustamme.

Vaihtoehtoja on useita, mutta voimme valita niistä käyttöömme vain jotkut, ja toiset vaihtoehdot pitää hylätä.

Haluamme esitellä lukijoillemme mission, vision ja strategian eli tulevan viiden vuoden matkasuunnitelman.

Kutsumme tälle matkalle mukaan paitsi Pelastusarmeijan jäseniä ja työntekijöitä myös kaikkia vapaaehtoisiamme, lahjoittajia ja työn tukijoita. Astukaa laivaan!

Seikkailu odottaa.

Saga Lippo everstiluutnantti, territorion komentaja

yKsI armEIja – yHTEInen sUunTA suomen ja Viron territorion Visio ja strategia 2025–2029

OLeMmE aKtIiViNeN jA mErKiTtävä tOiMiJa pAiKaLlIsEsSa yHtEiSösSä.

UuDeT AlUt * KaIkKi SuKuPoLvEt * ErI KuLtTuUrIt EvAnKeLiUmI * InNoVaTiIvIsUuS * JoUsTaVuUs YhTeIsTyö * MaTaLa KyNnYs * LaAtU Ja VaIkUtTaVuUs

KAiKkI jäsEnEmMe, tYönTeKiJämMe jA vApAaEhToIsEmMe oVaT vArUsTeTtUjA tOtEuTtAmAaN yHtEiStä tEhTäväämMe. YkSi ArMeIjA * YhTeIsTyö * ArVoStUs PaLvElEvA JoHtAjUuS * VaPaAeHtOiStYö JäSeNyYs * KoUlUtUs

TYömMe oN pItKäjänTeIsTä jA rAtKaIsUmMe oVaT rElEvAnTtEjA jA kEsTävät tUlEvIlLe sUkUpOlViLlE mUuTtUvAsSa tOiMiNtAyMpärIsTösSä.

SuUnNiTeLmAlLiSuUs * TuLeVaIsUuS * OsAlLiSuUs PoTeNtIaAlIn TuNnIsTaMiNeN * VaIkUtUsMaHdOlLiSuUdEt NäKyVyYs Ja KuUlUvUuS * TiEdOlLa JoHtAmInEn

OLeMmE lUoTeTtAvA jA vAsTuUlLiNeN yHtEiStYökUmPpAnI. JaTkUvA ArViOiNtI * TaLoUdEn TaSaPaInO * PaRhAaT ToImItIlAt * HyVä HaLlInTo OiKeAt TyöKaLuT

SOTAHUUTO

7

Porvoon osaston johtaja, luutnantti KImmo Nordblom esittelee komeaa, melkein kolmimetristä maalausta Pelastusarmeijan vaakunasta.

Porvoossa on pelastettu sieluja jo 135 vuotta Pelastusarmeijan Porvoon osasto täyttää tässä kuussa 135 vuotta. Sotahuuto kävi katsomassa, mitä kuuluu Armeijan toiseksi vanhimmalle osastolle. Samalla saimme tutustua kahteen sotilaaseen – Pirkko Huhtalaan ja Roope Svartiin – ja heidän uskonelämänsä käännekohtiin.

Pelastusarmeija ja Porvoo – nämä kaksi ovat olleet kytköksissä jo Armeijan ensipäivistä lähtien. Olivathan Pelastusarmeijan koko toiminnan maassamme aloittaneet vuonna 1889 Porvoon Ilolassa syntynyt vapaaherra Constantin Boije af Gennäs, Porvoon Åbergin kartanossa 8

SOTAHUUTO

syntynyt Alva Forsius ja heidän läheinen ystävänsä Hedvig von Haartman.

Vain vajaa vuosi toiminnan aloittamisesta myös Porvooseen avautui osasto – koko maamme toinen. Yksi tärkeä myöhäisempikin Porvoo-yhteys löytyy: kenraali Jarl Wahlström oli kotoisin

Porvoosta, ja hän sai ensi kosketuksensa Armeijaan siellä.

– Perustaja Boije af Gennäsin jälkeläisiin olen törmännyt kaupungilla, kertoo Porvoon osaston nykyinen johtaja, luutnantti Kimmo Nordblom. – Osastorakennus on sijainnut aina samalla kes-

keisellä paikalla. Aiemmin tässä oli puutalo, jonka tilalle nykyinen kivirakennus rakennettiin nelisenkymmentä vuotta sitten.

Porvoon osaston vuosipäivä on 18.8.

Juhlia vietetään syyskuun alussa, lomakauden loputtua. Tiedustelen Kimmolta, miltä tuntuu olla osa näin pitkää historiaa.

– Se tuntuu mielenkiintoiselta. Olemme vähintään kolmanneksi vanhin Porvoon seurakunnista. Rakastan historiaa.

Kuinka monta upseeria ja sotilasta näihin vuosiin on mahtunutkaan?

Keskustelemme Kimmon kanssa osaston kahvihuoneessa, jonka seinää koristaa komea, kolmimetrinen maalaus Pelastusarmeijan vaakunasta, sen hengellisen työn tunnuksesta.

– Edelleen monelle kaupunkilaiselle työmme hengellinen puoli tulee yllätyksenä. Siksi olen ottanut tehtäväkseni mainostaa ihmisille osastomme kokoontumisia.

Luutnantti Kimmo Nordblom aloitti Porvoon osaston johtajana toisen vuoden kadettina maaliskuussa 2022. Upseerivihkimyksen jälkeen sama määräys on jatkunut luutnanttina.

– Olen pitänyt Porvoosta, tämä on sopivan kokoinen kaupunki. Täällä on hienoa väkeä, joka on myös ottanut minut hyvin vastaan. On etuoikeus nähdä, kuinka Jumala vaikuttaa täällä. Väki on innostunutta, Kimmo kehaisee joukkojaan. – Olen panostanut siihen, että he tulevat kuulluksi.

Porvoossa toimii noin viidentoista hengen aktiivinen ydinjoukko. – Suurin osa heistä on vapaaehtoisia Armeijan ystäviä.

Olemme kuitenkin saaneet myös uusia jäseniä, siitä iloitsen suuresti.

Porvoossa yhteiskristillisyys on läsnä osaston arjessa.

– Tähän kesti tottua, sillä aiemmat osastoni olivat selkeästi ”armeijalaisempia”, Kimmo hymähtää. – Se on kuitenkin tärkeä arvo minulle, ja liikun mielelläni yhteiskristillisissä yhteyksissä. Olen mukana yhteiskristillisessä Sydänten Lauluryhmässä. Käymme kuukausittain esiintymässä Gammelbackan ostarilla.

Porvoo on kaksikielinen kaupunki ja osasto. Jumalanpalveluksissa tekstit ovat esillä suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi.

Sosiaalityön kautta useampi venäjänkielinen rouva on löytänyt Porvoon osaston.

Laulut ovat pääasiallisesti suomeksi.

– Meillä on mukana kourallinen ruotsinkielisiä ystäviä. Itselleni on ollut mie-

Porvoon osastorakennus on sijainnut aina samalla tontilla. Yllä osaston väki marssimassa silloisen puurakennuksen ohi vuonna 1921. Alla nykyinen kivirakennus. Sisäänkäynti osastolle on kuvassa oikealla näkyvän oven kautta.

lenkiintoista tutustua ruotsinkielisiin ihmisiin. Olen tutustunut esimerkiksi mahtaviin veljiin Porvoon ruotsinkielisestä helluntaiseurakunnasta. Itselläni ei ole hyvä kielipää, mutta yritän parhaani. Duolingolla olen harjoitellut, Kimmo naurahtaa.

Virkistyvä osasto Porvoon osastolla on vireä viikko-ohjelma. Maanantaisin on raamattupiiri, ja kerran kuussa maanantaisin on sosiaalisen työn Soppamajakka. Joka toinen tiistai kokoontuu Uskonelämän ABC. Perjantaisin on rukouspiiri, ja Kimmo käy pari kertaa kuussa perjantaiaamui-

sin pitämässä päiväkoti Solhemin lapsille pyhäkoulua. Soppamajakan kanssa samalla viikolla perjantaisin järjestetään naisten aamiainen. Sunnuntaisin on jumalanpalvelus.

Kimmo avaa, mikä on Uskonelämän ABC. – Kussakin tilaisuudessa käsittelemme yksittäistä aihetta. Näin voi pysyä kärryillä, vaikkei aina pääsisi osallistumaan. Olemme esimerkiksi käyneet läpi rukousta ja Jumalan kolminaisuutta.

Tälle on varattu puolitoista tuntia, mutta viimeksi keskustellessa meni melkein kolme. Porvoossa ihmiset tykkäävät keskustella, Kimmo sanoo hymyillen. 8 SOTAHUUTO

9

Pelastussotilas Pirkko Huhtala auttaa mielellään käytännön töissä.

8 Edellä mainittujen lisäksi osastolla on järjestetty myös ystäväaterioita ja Liity Armeijamme joukkoihin -kursseja.

Sosiaalista työtä ja Sotahuutoja Sosiaalinen työ järjestetään osastolla puhelinajanvarauksen kautta. Apu annetaan lahjakortteina.

– Sosiaalisen avun tarve on kasvanut suuresti viimeisen parin vuoden aikana.

Maahanmuuttajien määrä on ollut myös kasvussa. Monet uudet ihmiset ovat löytäneet apumme piiriin.

Sotahuudon myynti on ollut aina osa porvoolaista pelastusarmeijaidentiteettiä.

– Sotahuuto on ollut Porvoolle aina tärkeä. Täällä ei ole vuosikymmeniin ollut taukoa myynnissä. Viime vuosina sotilas Lars Johansson on ollut erinomainen myyjä (Toim. huom. Hänestä voitte lukea lisää Sotahuuto 05/2025 artikkelista ”Jumalan siunausta Sotahuutomyynnillä”.). Viime kuukausina Lars ei ole pystynyt elämäntilanteensa takia käymään myymässä, niin olen yrittänyt paikata häntä parhaani mukaan, Kimmo nyökkää ja hymyilee.

10

SOTAHUUTO

Osaston johtaja on osaston nykytilanteeseen oikein tyytyväinen.

– Kyllä. Parhaimmillaan jumalanpalveluksessa on ollut melkein neljäkymmentä osanottajaa. Viimeksi keväällä saimme kaksi uutta sotilasta. Kiitos Herralle!

Kehitysajatuksia on myös ilmassa.

– Olemme suunnittelemassa evankelioivaa toimintaa. Täällä on monta, joilla on tämä aihe sydämellään. Olemme ideoineet myös sellaisia pieniä lehtisiä, joissa olisi QR-koodi, joka ohjaisi lyhyeen kyselyyn. Saisimme palautetta siitä, miten vastaajat saisi seurakuntayhteyteen.

Lopuksi pyydän luutnanttia tiivistämään, mikä tekee Porvoon osastosta erityisen: – Hyvä kysymys. Tämä on hyvin hengellinen osasto. Asioista voi puhua suoraan. On ollut myös uskomatonta saada kiitosta ja arvostusta vanhemmilta henkilöiltä. Kaikki tosin tulee Jumalalta, Kimmo päättää hymyillen.

Pirkko Huhtala: tahdon palvella On perjantai, ja iltapäivällä on alkamassa rukouspiiri. Sotilas Pirkko Huhtala on saapunut laittamaan kahvit valmiik-

si. Osaston johtaja kutsuu Pirkkoa keittiöpäälliköksi, mikä saa Pirkon heleästi nauramaan: – Hehe, se on kyllä iso nimike. Kunhan kahvia keittelen ja siivoilen sieltä täältä. Pidän käytännön töistä ja teen niitä mielelläni.

Pirkko on 67-vuotias, ja viimeiset kymmenisen vuotta hän on ollut Armeijan yhteydessä. Kotoisin hän on Järvelästä, Lahden läheisyydestä. Hän muutti noin kolmetoista vuotta sitten Porvooseen lasten perässä. Lastenlapsia on Pirkolle siunaantunut jo seitsemän. – Toivon, että he menestyvät elämässään.

Pirkko on elämänsä aikana tehnyt kaikenlaisia töitä. Hän on toiminut esimerkiksi konekuskina, linja-autonkuljettajana ja kirpparin kassana. Nyt Pirkko ei ole työelämässä.

– Ei kerkeä, hän naurahtaa.

Pelastusarmeija löytyi Porvoosta yhteisten tuttujen kautta: – Olin Porvoon Lähimmäistyö ry:ssä vapaaehtoistyössä Christian Karlssonin ja Tuula Hannelen kanssa. Siellä Christian heitti minulle, että tule sinäkin Armeijaan. Lupasin tulla katsomaan, ja tällä tiellä ollaan.

– Jumalahan tänne lopulta ohjasi, Pirkko sanoo silmät kirkastuen. – Haluan palvella. Kun tekee toisille hyvää, saa itsekin hyvän mielen. Osaston porukka on tullut hyvin läheiseksi ja rakkaaksi.

Jumalan armosta Pirkko kertoo, että Jumala on ollut hänelle aina läsnä, jo pyhäkoulusta asti.

Usko oli kuitenkin koetuksella tyttären menehtyessä.

– Silloin meinasi tulla luopuminen, hän huokaisee. – Tunsin kuitenkin, ettei tapahtunut Herran vika ole. Se antoi minulle uutta toivoa. Kun tiesin, mitä Jeesus oli tehnyt eteemme, vahvistui tunne, että hän kulkee mukanamme jokaisella askeleellamme.

– Olen usein miettinyt Jumalan uhrausta, kun Hän antoi ainoan poikansa, jotta yksikään, joka Häneen uskoo, ei hukkuisi, Pirkko herkistyy hetkeksi. – Jumalan rakkaus meitä kohtaan on valtava. Toiveenani on, että jokainen ymmärtäisi sen merkityksen. Itselläni tämä resonoi itse lapsensa menettäneenä. Sitä tietää, mikä tuska se on. Jos minulta kysyttäisiin, antaisinko lapseni jonkun edestä, niin en antaisi. Minkä armon Jumala on suonut meille!

Hinku oppia Pirkko on mukana aktiivisesti osaston tilaisuuksissa, ja lisäksi hän käy Vanhamoi-

sion Yhteiskristillisen Keskuksen Tallikirkossa teologisessa instituutissa.

– Minulla on iso hinku oppia ja ymmärtää asioita syvemmin.

Pirkosta tuli tänä keväänä pelastussotilas.

– Haluan palvella kokonaisvaltaisesti sekä elää sotilaslupauksen ohjeiden mukaisesti. Ilman Pelastusarmeijaa kokisin elämäni melko tyhjäksi, kun lapsetkin ovat jo aikuisia. Täällä saan olla ”emo” ja pitää toisista huolta, hän sanoo lämpimästi hymyillen. – Sotilasvihkimys oli liikuttava hetki. Lapset ja yksi lastenlapsistani olivat tulleet todistamaan elämäni uutta suuntaa. Sotilaana oleminen on tuonut minulle varmuutta siihen, mitä olen ja mitä teen.

Virkapukuun kesti hetken tottua. – Onhan tämä toki aika tyylikäs, Pirkko naurahtaa.

Tiedustelen häneltä, mitä Armeijassa mukana olo antaa.

– Koen yhteenkuuluvuutta. Ymmärryksen siitä, että haluan tietää enemmän ja ymmärtää paremmin. Tämä on tuonut myös rauhaa, vaikka ainahan minä hösään ja sinkoilen sinne tänne. En minä ole sentään niin pyhäksi muuttunut, Pirkko naurahtaa.

– Elämääni on tullut toivoa. Tosin suojelen itseäni siten, etten seuraa uutisia. Nykyisessä maailmassa kaikki luulevat, että voi sanoa ja tehdä mitä vaan.

Puhuin juuri siskoni kanssa, ettei meidän sukupolvellamme ollut sellaista. Meillä oli uskontotunnit, Raamattu ja kymmenen käskyä. Tänä päivänä Kristus on pyyhitty yhteiskunnasta. Älä tapa, älä varasta, älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Ihmiset ovat unohtaneet nämä, heiltä on sumentunut oikean ja väärän ero. Rukoilen oikeanlaista herätystä.

Pirkko rukoilee myös, että useampi löytäisi osastoyhteyteen. – Meillä on paljon ajatuksia ja suunnitelmia, ja vapaaehtoisia tarvitaan, hän vinkkaa ja huikkaa lopuksi kadoten keittiöön: – Herra on tie ja totuus! Rukoukset kantavat, sillä ne ovat kuin sade maan päällä.

Roope Svart: ihmeitä Porvoossa Pieni ryhmä kokoontuu perjantai-iltapäivän rukouspiiriin. Tunti kuuluu nopeasti lämpimässä, siunaavassa ilmapiirissä.

Rukouksiin sisältyvät niin eksyneet, pelastusta etsivät kuin uskoa elävät tuntemattomat ja tuttavat.

Pelastussotilas Pirkko Huhtala saa viimeisen sanan: – Jeesus ei kulje kenenkään ohi. Siunaa Herra Porvoota!

Pelastussotilas Roope Svart on aktiivinen osallistuja, ja hänet näkee usein laulamassa ja soittamassa. – Jumala on siunannut laulun lahjalla ja olen saanut käyttää sitä, Roope toteaa kiitollisena.

Muiden tehdessä lähtöä istun kahville pelastussotilas Roope Svartin kanssa.

Hänellä on myös mielenkiintoinen pelastustarina kerrottavanaan. Hän on 38-vuotias, kotoisin Mäntyharjulta ja asunut Porvoossa viimeiset kolme vuotta vaimonsa ja kahden poikansa kanssa. Hän on tehnyt töitä varastotyöntekijänä.

– Olen juuri uudelleenkouluttautunut prosessinvalvojaksi. En ole työelämässä, sillä alallamme on tällä hetkellä se ikävä tilanne, ettei töitä ole oikein tarjolla. Hengellisellä rintamalla Jumala onkin sitten avannut monia ovia, Roope kertoo hymyillen.

Roope tuli uskoon jo lapsena, mutta häntä on koeteltu.

– Tulin uskoon kesäleirillä noin kymmenvuotiaana. Sitten tuli maailmassa käyntejä. Olen käynyt katsomassa,

onko ruoho vihreämpää. Ei ole. Oltuani kymmenisen vuotta maailmassa katkeroiduin Jumalalle. Sairastuin MS-tautiin.

Olin kohdannut elämässäni jo tarpeeksi pahaa, niin miksi Jumala salli vielä tämänkin? Nämä vuodet kyllä kouluttivat. Kasvoin, ja Jumala näytti, mitä elämä olisi ilman häntä. Se maistui pahalle, niin kuin synnillä on tapana.

– Jumala ei hylännyt minua, vaikka minä olin hylännyt hänet. Kävin läpi viiden vuoden prosessin, jonka päätteeksi pystyin Jumalan toiveiden mukaisesti antamaan anteeksi. Sain uudistua uskossani. Jumala sanoi minulle, että jos haluaisin seurata häntä koko sydämestäni, minun olisi muutettava Porvooseen.

Siellä olisi Jumalalla minulle tehtävä.

MS-tautini oli tässä vaiheessa jo niin pitkällä, etten kävellyt ilman rollaattoria.8 SOTAHUUTO

11

Kimmo, Roope ja Pirkko rukouskokouksessa.

8 – Herra lupasi, että hän antaa minulle kaiken mitä tarvitsen, jotta voin toimia hänen työläisenään. Jumala järjesti asunnon. Viikko muuton jälkeen menin jumalanpalvelukseen. Esirukoilijat kysyivät, mitä tarvitsen. Kerroin Herran luvanneen terveyden. Puolestani rukoiltiin ja tunsin, kuinka Pyhä Henki täytti minut. Lähdin alttarilta ilman rollaattoria, Roope muistelee Jumalan tekemää ihmettä.

Herra johdatti hänet mutkien kautta Pelastusarmeijaan.

– Minulla oli ajatuksena liittyä toiseen seurakuntaan. Kun meillä piti olla liittymiskokous, niin seurakunta unohti sen. Seuraavalla kerralla itse unohdin.

Kolmannella kerralla seurakunta unohti sen jälleen. Otin tämän merkkinä. Pienten mutkien kautta Jumala johdatti yhteisten tuttujen kautta tänne. Pelastusarmeija tuntui heti kodilta. Ihminen tietää, kun on tullut kotiinsa... ja näin tässä kävi, Roope toteaa hymyillen.

Kutsumustiellä Roope on ollut reilut kaksi vuotta mukana Pelastusarmeijassa, ja viime vuoden alussa hänestä tuli pelastussotilas. Hän 12

SOTAHUUTO

on hyvin aktiivinen osallistuja, ja osaston johtaja Kimmo on paljastanut, että Roope on erityisesti kunnostautunut musiikin saralla.

– Jumala on siunannut laulun lahjalla, ja olen saanut käyttää sitä. Laulut ovat koskettaneet ihmisiä. Aamen! Roope huudahtaa hymyillen.

Hän kertoo, että tuntee selkeää kutsumusta.

– Saan täyttää sitä tarkoitusta, johon Jumala on minut johdattanut. Tunnen, että elämälläni on tarkoitus – kirkastaa Jumalan nimeä niillä teoilla, joita saan hänen nimessään tehdä.

Sotilasvihkimys oli Roopelle herkistävä hetki.

– Se kosketti minua itsenäni syvästi. Ajattelin aikaani langenneena, jolloin oli hetkiä, kun ajattelin, että näenkö edes kolmeakymmentä. Tuntui hienolta, että olin päässyt pisteeseen, jossa maallinen elämä oli jäänyt taakse ja Jumala tuonut kokonaan uuden raiteen elämään. Raiteen, joka on kapea, mutta erittäin miellyttävä kulkea, sillä Hän ohjaa ja kulkee mukana.

Roopen vaimo on myös seuraamassa tätä tietä.

– Vaimoni on juuri osallistumassa Liity Armeijamme joukkoihin -kurssille.

Näen, että tehtävänämme on voittaa sieluja Herralle. Ihmiset eivät tule itsestään seurakuntaan, joten lähdemme heitä hakemaan, Roope hymähtää pilke silmäkulmassa. – Ihmisillä, erityisesti nuorilla, ei tunnu olevan aikaa. Haluamme antaa aikaa heille. Tavata heitä kaupungilla, ja kuunnella ja keskustella heidän kanssaan. Täällä on jo tapahtunut asioita. Jumala on vienyt vauhdilla eteenpäin. Se on mielestäni merkki siitä, että Hän on tässä mukana.

Roope paljastaa, että upseeriuskin on käynyt mielessä. Tulevaisuus osoittaa, toteutuuko näky siitä. Roopesta henkii, että hän on hyvässä paikassa elämässään.

– Omien kokemuksien kautta olen oppinut, että Jumalan armossa on meille kylliksi. Joka aamu rukoilen Psalmi 91 mukaan: ”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ’Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan…’”

Puhumme vielä lapsista. He ovat Roopelle arvokkain Jumalalta saatu lahja.

– Pyrin antamaan heille aikani, sillä he ovat kasvavassa iässä. Jumala on antanut lapset meille lahjaksi, ja meillä on velvollisuus kasvattaa heidät tuntemaan, kuka on Herramme. Tämä toikin mieleeni todistuksen Jumalan kyvystä nähdä tarpeemme, sillä Hän kuulee lasten pienimmätkin huokaukset. Vanhin poikani halusi kalakeittoa. Olimme juuri käyneet kaupassa, eikä meillä ollut varaa kalaan. Sanoin, että voimme rukoilla. Rukoilimme, ja muutaman minuutin jälkeen puhelin soi. Tuttu ruoka-avusta vastaava henkilö soitti ja sanoi: ”Minulla olisi täällä lohta, et sattuisi tarvitsemaan?”

Se oli hyvin nopea rukousvastaus, Roope naurahtaa ja päättää: – Rukoukset saattavat olla vaillinaisia. Kuten tässä tapauksessa, meillä ei ollut myöskään keiton muita tarveaineita. Saimme keiton kaikki ainekset, vaikka olimme vain rukoilleet kalaa. Näin armollinen ja voimallinen on Jumala, jo edeltä käsin hän näkee meidän toiveemme ja tarpeemme.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Pelastusarmeija Porvoossa:

pelastusarmeija.fi/loyda-meidat/porvoo

Alva Forsiuksen patsas valvomassa Solhemin päiväkodin nykypäivää.

Alvan hengessä rakastaen ja välittäen Pelastusarmeijalla on Porvoossa osaston ohella jotain muutakin vanhaa ja arvokasta. Päiväkoti Solhem on palvellut Porvoon seudun lapsia ja perheitä vuodesta 1957, ja jo 1914 alkaen äiti-lapsikotina. Kaiken takana on yksi Pelastusarmeijan pioneereista: Alva Forsius, jonka rakastavassa hengessä työtä tehdään tänä päivänäkin.

Pelastusarmeijan päiväkoti Solhem kylpee kultaisessa kevätauringon valossa Joonanmäen huipulla. Päiväkotia vastapäätä seisoo punainen rakennus, ja sen pihalla patsas naisesta, joka pitelee pientä lasta sylissään. Menen ihailemaan patsasta. Kyseessä on Alva Forsius – yksi Pelastusarmeijan pioneereista ja suuri äitiyden puolustaja. Hänelle omistettiin tämä näköispatsas 150-vuotispäivänään vuonna 2016.

Porvoossa Åbyn kartanossa syntynyt Alva Forsius oli monella tavalla pioneeri. Hän oli yksi Suomen ensimmäisistä upseereista tulevien Suomen territorion johtajien Constantin Boije af Gennäsin ja Hedvig von Haartmanin ohella. Uudet pelastusarmeijalaiset aloittivat tarmokkaan ”hyökkäyksen” palattuaan marraskuussa 1889 kotimaahan. Vuonna 1891 Alva työskenteli kotikaupunkinsa Porvoon osastossa. Alva Forsiuksen ura Pe-

lastusarmeijassa päättyi terveyssyistä 1893, ja Armeijasta lähdettyään hän kouluttautui kätilöksi.

Kätilönä Alva näki yksinäisten ja naimattomien äitien suuret vaikeudet, hädän ja tuskan, sillä he eivät saaneet lainkaan sosiaalista tukea yhteiskunnalta.

Alva ryhtyi ponnekkaasti ajamaan unelmaansa saada yksityinen synnytyssairaala Porvooseen, joka avautuikin kesäkuussa 1899. 8 SOTAHUUTO

13

Alva Forsiuksesta tehty postikortti, hänestä, hänen kirjoittamistaan opaskirjoista ja hänelle merkityksellisistä paikoista: Åbyn kartanosta, Porvoon synnytyslaitoksesta ja Solhemin äiti-lapsikodista.

8 Alva halusi synnytyslaitokselle suuremmat tilat, ja 12-paikkaista laitosta alettiin rakentaa Porvoon Joonanmäelle. Tukijoina olivat muun muassa kaupunki, paikallinen pankki ja anniskeluyhtiö.

Alva ei ummistanut silmiään yksinäisten äitien ongelmille synnytyksen jälkeenkään. Hän ryhtyi perustamaan maamme ensimmäistä äiti-lapsikotia, Solhemia, jonne äiti saattoi mennä vastasyntyneen lapsensa kanssa kuudeksi kuukaudeksi. Siellä äitejä opastettiin lastenhoidossa ja annettiin erilaisia valmiuksia, jotta he pystyisivät elättämään itsensä ja lapsensa.

Kaunis ja valoisa Solhem avattiin kesällä 1914 synnytyslaitosta vastapäätä. Koti toimi Pelastusarmeijan alaisuudessa, ja nykyään siellä kuuluu edelleen pienten jalkojen tepsutusta, kun päiväkoti Solhem jatkaa tätä arvokasta historiaa.

Alvan hengessä Siirryn patsaan luota Solhemiin. Ulkona kuuluu iloisiä ääniä, kun lapset ovat leikkimässä. On perjantaiaamu, ja lapsilla on hiukan myöhemmin pyhäkoulua.

14

SOTAHUUTO

Lasten ollessa ulkona päiväkodin johtajalla Sofia Antmanilla on aikaa jutella päiväkodin elämästä. Jutustelu alkaa paikan ansiokkaasta historiasta. Sofia osoittaa minulle kipsistä Jeesus-patsasta.

– Hän on seurannut Solhemin elämää alusta asti. Patsas on ollut täällä äiti-lapsikodin avautumisesta 1914 alkaen, eli jo 111 vuotta! Tämän paikan pitkä historia herättää ylpeyttä. Alva Forsius on kaiken äitinä. Talon arkkitehti oli yksi maailman ensimmäisistä naisarkkitehdeista, ja talo on rakennettu talkoovoimin. Alva pyysi synnytyslaitokselle tulleita perheenisiä lahjoittamaan hirren, jos syntyy tyttö, ja kaksi, jos syntyy poika. Näistä hirsistä Solhem on rakennettu, Sofia kertoo hymyillen.

– Tänä päivänäkin työskentelemme täällä Alvan hengessä. Alva näki ihmisten tarpeet. Me teemme samoin. Haluamme nähdä lasten ja perheiden tarpeet ja pyrimme tukemaan kaikin mahdollisin tavoin. Kaikkea emme voi itse tehdä, mutta voimme ohjata perheet oikeanlaisen neuvonnan ja tuen piiriin.

Päiväkotina Solhem on ehtinyt palvella vuodesta 1957 – melkein 70 vuotta.

– Meillä on täällä lapsia jo kolmannessa sukupolvessa. Hoidossa on ollut niin lasten vanhempia kuin isovanhempiakin. Näitä monisukupolvisia perheitä on ollut viime vuosina viisi. Tilanteita, joissa vanhempi on ollut hoidossa, on lukuisia, Sofia kertoo silmät ilosta sädehtien.

– On kunnia olla osa pitkää historiaa ja arvokasta työtä.

Yli kielirajojen Solhemissa on maksimissaan 56 paikkaa, määrä vaihtelee hiukan lasten ikäjakautuman mukaan. Lapsiryhmiä on kolme. Ruotsinkieliset ryhmät, 0–3-vuotiaat Tummetottarna ja 3–6-vuotiaat Älvorna, sekä suomenkielinen 0–6-vuotiaiden ryhmä Menninkäiset. Jokaisessa ryhmässä on kolme henkilökunnan jäsentä, kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa ja yksi lähihoitaja.

Kielikylpy on osa Solhemin filosofiaa, ja ryhmillä on myös yhteisiä toimia.

Kipsinen Jeesus on seurannut Solhemin elämää äiti-lapsikodin avautumisesta lähtien 1914.

Solhemin päiväkodin johtaja Sofia Antman ja varhaiskasvatuksen opettaja Heli Böök juttelemassa tulevan päivän tapahtumista.

– Pyhäkoulu vedetään kaksikielisesti, samoin kerran kuukaudessa vietettävä lauluhetki. Aamuisin ja ulkoillessa ryhmät ovat yhdessä. Lisäksi ryhmien sisällä voimme vaihtaa lasten paikkaa aktiviteetin mukaan. Kielirajojen ylittäminen on rikkaus. Kaikki työntekijämme ovat kaksikielisiä. Aikuisilla voi olla joskus asenteita toisia kieliryhmiä kohtaan, mutta lapsilla tällaisia ennakkoluuloja ei ole.

Täällä rajat häviävät, Sofia kertoo.

Solhem on yksityinen päiväkoti ja Porvoon kaupungin hyväksymä palveluntuottaja. Haku tapahtuu kotisivulta löytyvän hakemuksen kautta. Päiväkodilla on vapaus valita lapset, mikä takaa laadukkaan hoidon.

– Näin pystymme paremmin vastaamaan lasten ja perheiden tarpeisiin sekä pitämään eri lapsiryhmät toimivina ja tasapainoisina.

Solhem on suosittu. Lapsiryhmät ovat täynnä, ja perheitä on jonossakin.

– Olemme hyvin onnekkaita. Emme mainosta, joten maineemme on kantautunut vanhempien korviin ”viidakko-

rummun” kautta. Pienessä kaupungissa hyvät uutiset leviävät nopeasti. Lapsi on arvokkain asia, joka vanhemmalla voi olla, niin totta kai he haluavat lapselle paikan, joka vastaa heidän arvojaan.

Kristillisin arvoin Edellä mainittiin arvot. Yksi tärkeimmistä on se, että Solhemin toiminta perustuu kristillisiin arvoihin.

– Se näkyy tavassamme toimia – lämminhenkisyytenä ja toisten huomioon ottamisena. Pedagoginen toiminta on tärkeää, mutta aivan yhtä isossa roolissa on inkluusio ja se, miten toimitaan yhdessä. Päiväkodin arjessa kristillisyys näkyy ruokarukouksina, pyhäkouluna ja lauluina. Kristillisyyttä tuodaan esiin lasten tason mukaisesti.

Sopivasti tässä kohdin keskeytämme haastattelun, sillä tänään Porvoon osaston johtaja, luutnantti Kimmo Nordblom on tullut pitämään pyhäkoulua. Saapuessamme huoneeseen lapset ovat aivan hipihiljaa. Kimmon kertoma pääsiäistarina Jeesuksen tyhjästä haudasta taitaa olla

aika jännittävä! Kimmo jatkaa tarinaa ja liikuttelee hahmoja flanellotaululla. Tarinan jälkeen Kimmo, hoitajat ja lapset liittyvät yhteislauluun ja laululeikkiin.

Lapset siirtyvät syömään, ja Kimmo laittaa tavarat kokoon.

– Olen todella kiitollinen, että Solhem on kutsunut minut tänne pitämään pyhäkoulua, Kimmo sanoo hymyillen. – Tänne on aina mukava tulla. Lapset tulevat jo usein pihalla iloiten tervehtimään.

Sofia on iloinen yhteistyöstä osaston kanssa.

– Lasten mielestä pyhäkoulu on jännää ja hauskaa. Erityisesti kun Kimmo miehenä pitää sen, niin se on lapsista kivaa, kun me täällä olemme kaikki naisia, Sofia naurahtaa.

Monenmoista touhua Liitymme lasten kanssa aterialle, tarjolla on makoisaa kasviskeittoa ja juustoleipiä. Vieressä olevat lapset eivät vierasta, vaan ruokailun aikana toimittajalle kerrotaan monia asioita. Ne jääkööt kuitenkin salaisuuksiksi. 8 SOTAHUUTO

15

Yllä lapsia ulkoilemassa ja leikkimässä yhdessä. Alla yksi Solhemin huoneista. Päiväkoti on sisustettu lasten ehdoilla.

8 Palaamme Sofian toimistoon. Käymme läpi vielä hiukan päiväkodin ohjelmaa.

– Päiväkotimme aukeaa 6.30. Aamuisin olemme kaikki yhdessä, ja sitten jakaudumme ryhmiin. Aamupala on klo 8.

Meillä jokainen lapsi saa syödä rauhassa, saa ottaa niin paljon lisää kuin haluaa ja jutella pöydän ääressä.

– Aamiaisen jälkeen on leikki- ja toiminta-aikaa, esimerkiksi aamupiiri tai oh16

SOTAHUUTO

jattua jumppaa. Tämän jälkeen menemme ulkoilemaan vähintään tunniksi. Näin toimimme aina. Toki kaatosateessa emme ole pitkään, ja huippupakkasilla joudumme jättämään ulkoilun, sillä pienten lasten kasvot paleltuvat helposti.

Klo 11 on lounas, jota seuraa päiväunet. – Ketään ei kuitenkaan pakoteta.

Pienimmistä kaikki nukkuvat, suuremmista osa saattaa kuunnella satua. Ja jos ei nukuta, niin on lupa nousta ylös. Seu-

raavaksi on leikkihetki, välipala ja ulkoilu. Sitten vanhemmat tulevatkin jo noutamaan lapsensa.

Solhemilla on harvinaisesti myös oma keittiö. – Se tuo vapautta. Voimme toteuttaa monenlaista. Olemme lähempänä ruokaa, kun teemme sen täällä. Lapsilla on mahdollisuus tutustua erilaisiin raaka-aineisiin.

Vuoden rytmiin kuuluu erilaisia tapahtumia. Viime vuonna Solhemissa vietet-

Luutnantti Kimmo Nordblom pitämässä lapsille pyhäkoulua. Lapset uppoutuvat täysin jännään tarinaan.

tiin esimerkiksi kierrätystempausta. Pääsiäinen ja joulu huomioidaan, ja niissä osasto ja Porvoon suomen- ja ruotsinkieliset paikallisseurakunnat ovat apuna. – Olemme esimerkiksi käyneet katsomassa erilaisia pääsiäisnäytelmiä.

Merkityksellistä työtä Huoltajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä Solhemiin, ja siitä Sofia on kiitollinen.

Hän on itse työskennellyt talossa 14 vuotta, joista viimeiset kahdeksan vuotta päiväkodin johtajana.

– Tämä työ tuntuu todella merkitykselliseltä. Varsinkin kun pääsee näkemään, miten pienet lapset kasvavat ja millainen merkitys työllämme on sille kehitykselle. Lisäksi työyhteisömme on mahtava – en vaihtaisi tätä mihinkään, Sofia sanoo hymyillen. – Kun lapset tulevat aamulla halaamaan ja pusuttamaan, niin voisiko kenelläkään olla huonoa päivää? He kokevat, että olen turvallinen aikuinen. Se lapsilta saatu rakkaus on aivan ihanaa.

– Toivon, että työmme saa jatkua tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Sydämellisen päivähoidon lisäksi olemme monelle lapselle ja perheelle se ensim-

mäinen kontakti Pelastusarmeijaan, Sofia sanoo haastatteluhetkemme päätteeksi.

37 vuoden kokemuksella Talossa on jälleen hiljaista, lapset ovat laskeutuneet päivälevolle. Ennen kuin poistun, minulla on mahdollisuus jutella vielä varhaiskasvatuksen opettajan, 61-vuotiaan Heli Böökin kanssa, joka on palvellut Solhemissa 37 vuotta.

Heli saapui Solhemiin vuonna 1988.

Kahdenkymmenenviiden vuoden ajan, vuosina 1993–2017, hän toimi Solhemin johtajana, kunnes hän vaihtoi Sofia Antmanin kanssa tehtäviä päittäin.

– Johtajana oli monta rautaa tulessa.

Ikä alkoi painaa, jaksamisen kanssa tuli haasteita ja terveys alkoi hiukan reistailla, niin oli aika pohtia vaihtoehtoja. Onneksi Sofia oli talossa, niin päädyimme vaihtamaan tehtäviä keskenämme. Se on ollut minulle pelastus. Olen saanut keskittyä opettajan töihin, Heli toteaa tyytyväisenä.

Heli syntyi Porissa, mutta vietti lapsuusvuotensa Ruotsissa. Porvoon seudulla Heli on asunut jo viisikymmentä vuotta. Hänen perheensä muutti tänne, koska heillä oli sukulaisia Porvoossa.

Solhem tuli Helin elämään hänen opiskellessaan lastentarhan hoitajaksi ja opettajaksi. – Olin toisena opiskeluvuonna harjoittelujakson täällä. Silloinen johtaja Solveig Törner soitti perään ja kysyi, olisinko kiinnostunut tulemaan tänne valmistuttuani. Niin tein, ja täällä olen pysynyt. En ole katunut. Tämä talo on tuntunut aina omalta, Heli sanoo sydämellisesti hymyillen.

Arjen empatiaa ja sympatiaa Tiedustelen Heliltä, miltä Solhem näyttää 40-vuotisen linssin läpi.

– Olemme aina etsineet tänne ihmisiä, jotka välittävät ja osaavat tehdä työtä sydämellään. Nämä meidän ”työkaverimme”, nämä pienet lapset, ovat se kaikkein tärkein. Tässä talossa on paljon lämpöä ja yhteisöllisyyttä. Työyhteisö on aina ollut mahtava. Kukaan ei käännä toiselleen selkää ja olemme avoimia niin työkavereitamme, lapsia kuin heidän vanhempiaan kohtaan. Tämä vaatii työntekijöiltä paljon, sillä tässä antaa itsestään enemmän kuin vain pelkän fyysisen työpanoksen. Kun tekee ihmisten, ja varsinkin lasten kanssa töitä, siinä on oltava tunnetta mukana. 8 SOTAHUUTO

17

hienoa, että täällä sille on vielä tilaa.

Maailmassa on paljon levottomuutta, kurjuutta ja sotaa, tämä toimii vastavoimana sille. Meillä on perheitä, jotka eivät ole uskovia, mutta he toivovat, että lapset saavat täältä kristillisen perustan ja kokemuksen. Omasta lapsuudestani muistan, että pyhäkoulukertomukset ja -laulut ja rukoukset olivat niitä, jotka jäivät mieleen. On ihanaa, että Pelastusarmeijalla on vielä kristillisiä päiväkoteja.

– Kristilliset arvot näkyvät myös tavassamme kohdata perheet. Vanhemmatkin voivat tarvita välillä rohkaisua, lohdutusta tai taputusta olalle. On tärkeää nähdä toinen. Kristillisyys merkitsee itselleni uskoa ja toivoa siitä, että meistä pidetään huolta. Välittämällä toisistamme pystymme paljoon.

Kohti eläkepäiviä

Varhaiskasvatuksen opettaja Heli Böök on työskennellyt Solhemissä 37 vuotta.

8 Heli naurahtaa, että hänen miehensä on joskus ollut sitä mieltä, että Heli on lomaltapaluusta lomaa innostuneempi.

– Tänne on tuntunut aina hyvältä palata, se kertoo mielestäni paljon.

Palkitsevinta työssä ovat lapset ja perheet. – Tämä yhteisö on se, mikä palkitsee. Arjen pienet hetket ja kohtaamiset. Harvassa työpaikassa saa haleja ja iloisia katseita heti aamusta. Sekin palkitsee, että työkavereina pystymme tukemaan toisiamme. Jos joku tarvitsee apua, lohtua tai tsemppausta, niin olemme täällä myös toisiamme varten. Kukaan ei jää yksin. Tämä on arjen empatiaa ja sympatiaa.

18

SOTAHUUTO

Kristillinen perusta Heli on aina arvostanut sitä, että Solhemin työ perustuu kristillisille arvoille.

– Kristillisenä päiväkotina olemme houkutelleet työyhteyteen ihmisiä, jotka osaavat työskennellä näiden periaatteiden ja arvojen mukaisesti. Muistan, että kun meiltä on eläköitynyt hoitajia, olemme joskus olleet hiukan huolissamme, löytyykö nuorta väkeä, joka ajattelee näistä asioista samalla lailla. Aina olemme löytäneet oikeat ihmiset. Talon henki on näin pysynyt aina välittävänä ja lämpimänä.

– Kun nyky-yhteiskunnassa kristillisyys ei saisi näkyä tai kuulua, niin on

Heli on 37 vuoden aikana nähnyt monien porvoolaisten lasten varttuvan.

– Lapsia tulevat välillä noutamaan isovanhemmat, jotka ovat aiemmin noutaneet lapsiaan... ja ovat he saattaneet itsekin olla täällä hoidossa. Se on merkki siitä, että meistä on jäänyt hyvät muistot.

Eläkepäivät siintävät jo muutaman vuoden päässä.

– Juu, ei ole työpaikan vaihto mielessä, hän naurahtaa. – Eläkepäiviltä odotan aikatauluttamattomasta arjesta nauttimista. Sitten on aikaa huoltaa ja hoitaa itseään hyvin. Saa nauttia jokaisesta alkavasta päivästä hetki kerrallaan.

Solhem ei tule kuitenkaan unohtumaan.

– Ei koskaan! Tulen välillä moikkaamaan leivonnaisten kera kahvitauolle, Heli naurahtaa ja haluaa lähettää lopuksi lukijoille toivotuksen: – Toivon ihmisille iloa ja valoa tähän päivään. Voisin sanoa samaa, mitä kerromme lapsille: Pidä huolta itsestäsi ja kavereistasi, niin silloin pärjäät pitkälle.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Solhemin päiväkoti Lähteet: alvaforsius.fi Juha Jämbäck: ”Alva Forsiusta juhlitaan Porvoossa” (Sotahuuto 6–7/2016) Eija Kornilow: ”Alva Forsius – äitien asialla” (Sotahuuto 05/2021)

Pelastusarmeijan päiväkoti Solhem: pelastusarmeija.fi/loyda-meidat/porvoo

Miessakit tukena ja toivona miehille Miessakit ry on miesten henkistä, psyykkistä ja sosiaalista kasvua ja kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävä kansalais- ja asiantuntijajärjestö. Yhdistyksen hallinto- ja viestintäpäällikkö Antti Alén avaa meille miehisyyden kipukohtia ja yhdistyksen monipuolista toimintaa, joka vastaa näihin tarpeisiin.

Miessakit ry on kansalais- ja asiantuntijajärjestö, joka huolehtii miesten henkisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista sekä kehittää miesten yhteisvastuun ja keskinäisen auttamisen rakenteita. Tätä toteutetaan monimuotoisella matalan kynnyksen vertaistoiminnalla: tarjoamalla ammatillisia tuki- ja kriisipalveluja, kouluttamalla vertaismiehiä sekä sote- ja kasvatusalan ammattilaisia ja opiskelijoita, edistämällä organisaatioiden miestyötä ja osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Toiminnan ytimessä on mieserityinen työ, ja yhdistyksen kaikki toimijat ovat miehiä. Tämän on todettu helpottavan avun hakemista ja vastaanottamista. Toiminnan ytimessä on näkemys sukupuolten välisestä kumppanuudesta ihmisyyden hyvinvoinnin perustana. Miessakit ry perustaa missionsa tälle kantavalle voimalle.

Yhdistyksen perustamisen taustalla oli Antti-Veikko ja Britt-Marie Perheentuvan kehittämä ajatus siitä, että miehet ja naiset tarvitsevat uudenlaista, omalle sukupuolelle rauhoitettua tilaa muuttuneen yhteiskunnan tuomien mahdollisuuksien ja haasteiden ymmärtämiseksi. Antti-Veikko Perheentupa aloitti vain miehille tarkoitettujen vertaisryhmien kokoamisen 1980-luvun lopulla. Ryhmissä mukana olleet miehet kokivat toiminnan niin merkittäväksi, että lähtivät yhdessä Perheentuvan kanssa perustamaan yhdistystä, jonka tavoitteeksi tuli valtakunnallisen, miehille tarkoitetun sosiaalisen tukiverkoston rakentaminen. Miessakit ry:n toiminta alkoi vuonna 1995, ja ensimmäiset kohdennetut toimintamuodot alkoivat 1997.

Miessakit ry:n ”isä” on sosiaalipedagogi Antti-Veikko Perheentupa.

Yhdistyksen hallinto- ja viestintäpäällikkö Antti Alén on ollut talossa jo yli 20 vuotta. Hän paljastaa, että hän on kytkeytynyt yhdistykseen jo ennen syntymäänsä: – Äitini oli minua odottaessaan ollut sosiaalipedagogi Antti-Veikko Perheentuvan luennolla. Hän oli vaikuttunut luennosta ja ihastui luennoitsijan nimeen niin paljon, että päätti, että jos lapsi on poika, hän saa tämän nimen, Antti sanoo silmää iskien.

Hallinto- ja viestintäpäällikkönä Antin tehtävät ovat moninaiset: – Olen kaikkien asiakastyötä tekevien yksiköidemme lähin esimies. Päivittäiset työasiat menevät yksiköiden asioiden ympärillä. Lisäksi työhöni kuuluu viestintää, hallinnollisia tehtäviä ja erilaisia edustuksia. Olemme jäsenenä Miesjärjestöjen Keskusliitossa, jossa edustan Miessakit ry:n hallituksen jäsenenä. Lisäksi olen mukana erinäisissä järjestöverkostoissa, sillä yhdistys tekee yhteistyötä monilla tasoilla. 8 SOTAHUUTO

19

8 Kolmetuhatta asiakasta vuodessa Miessakit ry:n toiminta on laajaa. Viime vuonna 3 000 miestä oli asiakkaina. Ryhmiä kokoontui 90, joihin osallistui vajaat 900 miestä. Yksilötyön asiakkaita oli reilut 1 300. Yhdistyksessä toimii 22 kokoaikaista työntekijää, ja vapaaehtoisia yhdistyksellä on 140.

– Kaikki vapaaehtoisemme koulutetaan. Meillä on vertaismieskoulutusta, eri ryhmämalleihin omia koulutuksia, tukihenkilökoulutusta ja ryhmänohjaajakoulutusta. Koulutamme myös soteja kasvatusalan ammattilaisia ja opiskelijoita. Viime vuonna pidimme yli sata koulutusta, joissa osallistujia oli yhteensä yli 5 000.

Toimipisteitä yhdistyksellä on kuudella paikkakunnalla: Helsingissä, Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Tampereella ja Turussa. Harraste- ja ryhmäkokoontumisia on myös näiden paikkakuntien ulkopuolella. Etätoimintaa on myös paljon Teamsin, puhelimen ja chatin kautta – niin yksilötyötä kuin vertaisryhmätoimintaakin.

– Koronapandemia sai aikaan sen, että etätoiminta alkoi kertapamauksella. Laajimmillaan meillä on ollut etäasiakkaita Inarista Marokkoon, Antti paljastaa.

Miessakit ry on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhdistys.

– Kristillisyys ei ole kuitenkaan punainen vaate. Olemme tehneet yhteistyötä kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen sekä useiden seurakuntien kanssa. Isätyömme on ollut hyvin paljon kirkon sosiaalisen työn kiinnostuksen kohteena.

Miten sitten ottaa yhteyttä? Tapoja on monia, Antti selventää: – Meillä on ajatus, että haluamme tarjota laajan kirjon yhteydenottomahdollisuuksia. Voi soittaa, tutkia kotisivuja, tavata kasvotusten, jutella chatissa tai Teamsissa, suorittaa verkkokursseja tai olla vaikka kirjeenvaihdossa ammattilaisen kanssa. Haluamme tehdä kynnyksen yhteydenottoon mahdollisimman matalaksi.

Monipuolista tukea Yhdistyksen toiminnan ytimessä on ammatilliseen osaamiseen ja vertaistukeen perustuvat kohdennetut toimintamuodot, jotka auttavat miehisyyden eri kriiseissä ja ongelmissa kamppailevia miehiä. Toimintamuodot ovat seuraavat: •

• Miessakit ry:n hallinto- ja viestintäpäällikkö Antti Alén

20 SOTAHUUTO

•

Erosta Elossa tukee ja opastaa miehiä ero-ongelmien käsittelyssä ja niistä selviämisessä. Toiminnan avulla miehet saavat henkilökohtaista keskusteluapua, neuvontaa ja vertaistukea niihin lukuisiin kysymyksiin, joita herää parisuhteen uhatessa päättyä, varsinaisessa eroprosessissa ja eron jälkeisellä ajalla.

Lyömätön Linja tarjoaa apua väkivaltaa läheisiään kohtaan käyttäneille miehille.

Väkivaltaa Kokeneet Miehet -toiminta tarjoaa apua henkistä tai fyysistä väkivaltaa kotona tai kadulla kokeneille miehille.

•

•

• •

•

Vieraasta Veljeksi -toiminta edistää maahan muuttaneiden miesten työllistymistä, työelämävalmiuksia sekä kotoutumista mentorointitoiminnan ja suomenkielisen keskusteluryhmätoiminnan avulla.

MASI-toiminta eli Masennusoireisten perheiden isien tuki ylläpitää isien toimintakykyä ja edistää heidän hyvinvointiaan perheissä, joissa jommallakummalla vanhemmista on masennustyyppistä oireilua.

Isyyden Tueksi -toiminnan tarkoituksena on saattaa nykyaikainen isyys kuulluksi, näkyväksi ja osallistuvaksi.

Konkkaronkka-hanke tarjoaa vertaisryhmätoimintaa ja henkilökohtaista tukea vaikeassa elämäntilanteessa oleville yrittäjämiehille. Vertaisryhmät antavat mahdollisuuden oman tilanteen käsittelyyn toisten konkurssiuhan alla olevien tai ylivelkaantuneiden yrittäjämiesten kanssa.

Ulkokehän Miehet -hanke tarjoaa tukea ulkopuolisuutta ja osattomuutta kokeville nuorille aikuisille miehille.

Tukitoiminnalla pyritään vahvistamaan osallistujien yleistä hyvinvointia, arjen toimintakykyä ja vähentämään miesten kokemaa yksinäisyyttä.

Edellä mainittujen ohjelmien lisäksi Miessakit järjestää Toiminnan Miehet -nimistä matalan kynnyksen vertaistuellista harrastustoimintaa.

– Sakkeja on monenlaisia, keskustelusta kulttuuriin ja liikuntaan… On ollut esimerkiksi lukupiiriä, miesjoogaa, säbä-, padel- ja saunasakkia. Tämä lähtee aina miehiltä itseltään. Joku innostuu ja haluaa kerätä porukan kokoon.

Tämä on heistä itsestään kumpuavaa vertaistoimintaa.

Erosta elossa Syvennymme Antin kanssa muutamiin yhdistyksen toimintamuotoihin. Antti kertoo, että Erosta Elossa -eroryhmät on ehdottomasti heidän laajin toimintonsa.

Ryhmiä on tällä hetkellä kolmisenkymmentä.

– Tälle on valtava kysyntä. Voisimme koota vaikka kuinka monta ryhmää, ellei budjetti olisi esteenä, Antti paljastaa.

– Erot ja parisuhdeongelmat ovat yleisiä.

Eroaminen on myös normalisoitunut ongelma, joka tarkoittaa, että kynnys hakea apua on matalampi. Pääasiassa osallistujat hakevat apua omaan pään selvittämiseen, tuskan lievittämiseen ja erokriisin ylittämiseen. Suhde lapsiin on myös iso kysymys, johon pyrimme an-

tamaan apua. Olemme hyvissä väleissä perheoikeudellisten yksiköiden kanssa, sillä tuemme miehiä olemaan toimintakykyisempiä näissä tilanteissa.

Eroryhmien lisäksi apuna ovat ”Eetut”.

Eetu on itse eron kokenut, tehtäväänsä koulutettu vertaistukihenkilö, joka kuuntelee, tukee eromiehen jaksamista sekä neuvoo käytännön asioissa. Tarvittaessa tukihenkilö voi olla mukana henkisenä tukena vanhemmuuteen liittyvissä sopimusneuvotteluissa.

– Klassinen tarina on se, että Eetu ja asiakas ovat sopineet paikalliselle ABC:lle treffit, ottaneet kahvikupit ja menneet samaan pöytään juttelemaan. Nämä ovat kolmen tapaamisen kokonaisuuksia, joita voidaan tarvittaessa pidentää. Meillä on myös viikoittainen EETU-chatti, jossa vapaaehtoisemme vuorottelevat ja käyvät chatissa keskusteluja eromiesten kanssa.

”Julkisessa keskustelussa miehisyys tuodaan usein esiin toksisen maskuliinisuuden kautta – me haluamme tuoda esille positiivista maskuliinisuutta.”

Erosta Elossa -työ on aloittanut myös maailmanvalloituksen: – Olemme tehneet vuosia yhteistyötä virolaisen Vaiteryhdistyksen kanssa. He kouluttautuivat tekemään Erosta Elossa -ohjelmaa ja heillä on nyt useampia eroryhmiä. Näen hyvin mahdollisena, että työ laajenee myös Latviaan ja Liettuaan lähivuosina.

Miehet väkivallan tekijänä ja kokijana Lyömätön Linja tarjoaa apua väkivaltaa läheisiään kohtaan käyttäneille miehille. Tämä oli Miessakit ry:n toiminnoista ensimmäisiä ja sai alkunsa jo 1997.

Antti Alén kertoo, että ongelma on todellinen.

– Jokainen lyöntihän on liikaa. Sen verran isosta kysymyksestä on kyse, että

me nykyiset toimijat emme pysty tätä taklaamaan. Asiakkuuksia on paljon. Ikävä asia on, että samalla kun työskentelemme tämän parissa, lähisuhdeväkivallan sovittelu lakkautettiin. Tämä näkyy kasvavana avun tarpeena.

Lyömätön Linja on ollut toimiva palvelumuoto, ja se on tuonut erinomaisia tuloksia.

– Teemme seurantaa, ja palautteenantajista yli 80 % kertoo, että väkivalta on loppunut kokonaan tai vähentynyt merkittävästi, Antti nyökkää tyytyväisenä.

Toinen toimintamuoto on kohdennettu väkivaltaa kokeneille miehille.

– Sukupuolineutraaleja tai naisille suunnattua väkivallan uhrien tukea on paremmin tarjolla. Halusimme vastata tähän tarpeeseen.

– Miesten kokema väkivalta on vaikea paikka. Hiukan on yllättänyt, että osallistujamme ovat enemmän kokeneet parisuhdeväkivaltaa kuin kaduilla tapahtunutta satunnaista väkivaltaa. Nämä miehet selkeästi jäävät yksin nuolemaan haavojaan.

Isyyden haasteet Yksi tärkeä teema Miessakit ry:n toiminnassa on isyyden haasteet. Tähän vastaavat MASI- ja Isyyden Tueksi -toiminnot.

– Aloitimme vuosituhannen vaihteessa isien vanhemmuutta tukevaa työtä.

Pidimme Espoon ja Päijät-Hämeen kuntien kanssa isäryhmiä. 2017 sai alkunsa MASI-toiminta eli tuki masennuksesta kärsiville isille. Se on meillä nykyään vakituisena toimintana. Tämä on hieno esimerkki asiakkaidemme tarpeiden rajapinnan havainnoinnista, sillä vuonna 2021 THL mainitsee raportissaan myös isien kärsivän synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Olemme olleet hereillä ja havainneet oikeanlaisia ilmiöitä, Antti iloitsee.

Ylivelkaantuneiden miesten Konkkaronkka-tukiryhmä taklaa myös perheiden ja parisuhteiden ongelmia: – Emme tarjoa taloudellista apua, mutta vertaistukea kaikkeen muuhun, mihin se tilanne heijastaa. Miten välttää luhistuminen taloudellisen paineen alle.

Vieraasta veljeksi Vieraasta Veljeksi -toiminta edistää maahan muuttaneiden miesten työllistymistä, työelämävalmiuksia sekä kotoutumista mentorointitoiminnan ja suomenkielisen keskusteluryhmätoiminnan avulla.

– Tässä on kaksisuuntaisen kotoutumisen idea, Antti avaa toimintaa. 8 SOTAHUUTO

21

8 – Maahan muuttaneet miehet kotoutuvat paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan ja arkeen. Pääsy koulutukseen tai työhön on olennainen osa sitä. Puolestaan suomalaiset miehet tottuvat siihen, että maailma muuttuu ja maahan muuttaneet veljet ovat osa tätä päivää.

– Meillä on ollut todella hyvin väkeä keskusteluryhmissä, millä taklataan yhtä tärkeää kipukohtaa, eli suomen kielen taitoa. Emme anna kielenopetusta, mutta ylläpidämme mahdollisuutta puhua.

Toiminnan varsinainen kärki on mentorointi, jossa pyrimme löytämään opiskelu- tai työpaikan. Onnistumisprosentti on erittäin hyvä, 70 % luokkaa. Olemme saaneet kiitosta, että toiminnassamme ei ole liian tiukkoja askelmerkkejä, vaan yhdessä pystymme luomaan tätä polkua. Tässä luotetaan asiakkaaseen, ja se vahvistaa heidän itsetuntoansa ja tahtoa menestyä.

Ulkokehän yksinäiset Miessakit ry:n viimeisin hanke on Ulkokehän Miehet. Se tarjoaa tukea ulkopuolisuutta ja osattomuutta kokeville nuorille aikuisille miehille. Toimintaan ovat tervetulleita miehet, joita mietityttää esimerkiksi oma elämänhallinta, sosiaalinen eristäytyneisyys, netissä vietetty ajankäyttö tai pettymys yhteiskuntaan tai omiin ihmissuhteisiin.

– Tämän kohderyhmä on nuoremmat miehet, joka on meille uusi asiakasryh-

22

SOTAHUUTO

mä. Eriytymisen ehkäisy on tässä fokuksessa.

Sivujuonteena toiminnassa on incelilmiöön puuttuminen. Tällä tarkoitetaan tahdonvastaista selibaattia ja viitataan tyypillisesti nuorten miesten verkkoyhteisöihin, joissa he kokoontuvat keskustelemaan seksuaalisten tai romanttisten naissuhteiden puuttumisesta. Tämä keskustelu voi saada naisvihamielisiä sävyjä.

– Pyrimme normalisoimaan keskustelua yksinäisyydestä. Keskustelu tämän asian tiimoilta on hyvin polarisoitunutta ja mustavalkoista, ja haluamme osoittaa asioissa olevan aina mukana kaikki harmaan sävyt. Eletään hankalia aikoja ja yhteiskunnassa on paljon näköalattomuutta. Mikä tämä maailma on – ja mihin se on menossa? Keskustelemalla saamme vahvistettua nuorten miesten itsetuntoa ja rohkaistua heitä. Näkökantamme on, että ihmiset pyrkivät lähtökohtaisesti hyvään, mutta kaikki kykenevät virheisiin. Peräänkuulutamme armollista lähestymistä.

Työn tärkeydestä ja merkityksestä Miessakit ry:n hallinto- ja viestintäpäällikkö Antti Alén näkee sukupuolikohdennetun mieserityisen työn erittäin tärkeänä.

– Olemme saaneet kuulla asiakkailta, että olemme usein ensimmäinen paikka,

jossa heitä kuunnellaan, otetaan tosissaan ja ymmärretään. Mieserityisen työn edustajina ymmärrämme miesten tapaa puhua. Emme säikähdä miestapaista ilmaisua. Pääsemme keskusteluyhteyteen.

Pystymme törmäyttämään miehet ongelmansa kanssa nopeasti, sillä emme kiertele ja kaartele. Toimintamuodoissamme mennään suoraan asiaan. Symbolisesti puhun, että olemme isoveljiä ja tovereita.

Yhdistys järjestää vuosittain marraskuussa isänpäivään päättyvällä viikolla Miesten Viikon, jonka aikana järjestetään miesteemaan liittyviä tapahtumia, tempauksia ja seminaareja. Miesten Viikkoa on järjestetty vuodesta 2005 alkaen.

– Tuolloin haluamme tuoda esille miehisyyden hyviä puolia. Julkisessa keskustelussa miehisyys tuodaan usein esiin toksisen maskuliinisuuden kautta – me haluamme tuoda esille positiivista maskuliinisuutta.

Lopuksi Antti vielä kertoo, mitä tämä työ hänelle itselleen merkitsee: – Meillä on mahtava työyhteisö. Katsomme ja kuljemme samaan suuntaan.

Kaikki mukana olevat kokevat työn merkitykselliseksi ja arvostavat sitä, että työ saa aikaan muutoksia.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen Infograafi: Miessakit ry

Miesten hengellistä päivää vietettiin puhuen, todistaen uskosta ja laulaen.

Miestenpäivä Helsingin osastolla On hienoa, että Pelastusarmeijassa meillä on monenlaisia ryhmiä ja toimintoja eri ihmisille.

Yksi näistä on miehille suunnattu toiminta. Joka vuosi järjestämme alueellamme miehille tapahtumia, kuten miestenleirejä, viikonloppuja ja hengellisiä päiviä. Näissä tilaisuuksissa jaetaan todistuksia, lauletaan, opiskellaan Raamattua, syödään yhdessä – ja vietetään aikaa nauraen, iloiten ja joskus jopa kyynelehtien.

Maaliskuussa järjestimme tällaisen päivän Helsingin osastolla, ja paikalle kokoontui lähes 40 miestä eri puolilta Suomea.

Päivä alkoi isäntämme ja Helsingin osaston upseerin, majuri Seppo Takalan, tervehdyksellä ja jatkui musiikin ja ylistyksen merkeissä. Ohjelmaa johti kappalainen Kirill Burunov. Päivän teemana oli ”Kompassi”, ja kolmessa eri osuudessa pohdimme elämän oikeaa suuntaa Pelastusarmeijan kansainvälisen strategian mukaisesti: ihmiset, missio ja perintö.

Kolme puhujaa, Niko Paasikivi, majuri Seppo Takala ja majuri David Kotrikadze, jakoivat ajatuksiaan aiheesta. Tapaamistemme tavoitteena on aina rohkaista ihmisiä parempaan elämään, vahvistaa Pelastusarmeijan paikallista

vaikutusta ja rakentaa kestävää perintöä tuleville sukupolville.

Aina ei voi muistaa tarkasti päivän tai kahden kuluttua, mitä puhuja tai pastori puhui – ei siksi, että puheet olisivat olleet huonoja, vaan siksi, että olemme ihmisiä. Mutta yhden asian muistaa aina: miesten jakamat henkilökohtaiset todistukset. Ne koskettavat sydäntä ja näyttävät, kuinka Jumala ja usko voivat uudistaa ihmisten elämiä. Siksi annamme tilaa todistuksille jokaisessa kokoontumisessa!

Lounas- ja kahvitauot olivat tärkeä osa päivää. Ei ainoastaan ruoan vuoksi, vaan vielä enemmän keskustelujen.

Meillä oli aikaa nauraa, keskustella pienissä ryhmissä ja kohdata toisiamme ai-

dosti. Se on jotain, mitä usein arjessamme miehinä kaipaamme.

Päivän ilmapiiri oli fantastinen – avoin, ystävällinen ja lämmin. Moni kysyikin, milloin tapaamme seuraavan kerran.

Miestyön ryhmän puolesta haluamme kiittää jokaista mukana ollutta miestä, joka uskalsi jakaa ajatuksia avoimesti, ja ennen kaikkea kiitämme Jumalaa siitä upeasta mahdollisuudesta, että saimme kokoontua yhteen Helsingissä 22. maaliskuuta.

Nähdään taas pian!

Teksti ja kuvat: miestyön ryhmä / Esa Nenonen, Niko Paasikivi, Seppo Takala ja Kirill Burunov

SOTAHUUTO 23

Ajatuksia elämästä ja uskosta

Näe minut!

Vuosia sitten viikonloppua luonani vietti jackrussellinterrieri Pyry. Rotunsa mukaisesti se osasi olla hyvin peräänantamaton halutessaan jotakin. Asuntoni oli pieni yksiö, ja huomasin tarkkaavaisen silmäparin seuraavan minua, mitä tahansa teinkin. Ulkolenkin jälkeen kaipasin hetken omaa aikaa. Istahdin sängylle lukemaan sanomalehteä.

ta kaikki keinot olivat käytössä. Kaupungilla liikkuessani huomaan, kuinka tuijotamme ennemmin kenkiämme kuin lähimmäisiämme, jotka hakevat huomiotamme – innokkaat myyjät, mutta myös kadulla istuvat kerjäläiset ja muut meitä vaivaannuttavat ryhmät. Välttämällä katsekontaktia on helppo sulkea pois toinen ihminen.

Muutaman minuutin sain lukea rauhassa, kunnes Pyry huomasi jääneensä vaille huomiotani. Ensin lattiatasolta kuului muutama vetoava uikahdus. Niiden tiheys ja voimakkuus kasvoi kuin herätyskellossa. Lopulta vuorossa oli täysimittainen konsertti. Pyry nosti kuonon pystyyn ja ulvoi kuin susi. Vaikka säälinkin naapureita, pidin katseeni tiiviisti sanomalehdessä. Hetken kuluttua määrätietoinen koira oli kavunnut sänkyyni ja tunki istumaan sanomalehteni päälle ja tuijotti minua jatkaen ulvontaa. Kun käänsin katseeni siihen, ääni katkesi kuin seinään. Pyry oli tullut nähdyksi, mihin se oli toiminnallaan pyrkinytkin.

Suomessa 1,3 miljoonaa ihmistä elää yksin. Monille tämä on tietoinen valinta, mutta joukossa on myös paljon heitä, joille yksinäisyys ei ole itse valittua.

On heitä, joilla ei ole paikkaa, missä tavata toinen ihminen. Heitä, joita ei oteta mukaan ryhmiin. Heitä, jotka eivät pääse kotoaan mihinkään. Heitä, joita kukaan ei näe. Heitä, jotka eivät ole meille olemassa.

Työskennellessäni lapsiryhmien kanssa tunnelma oli toisinaan kuin parikymmentä Pyryä olisi koottu samaan huoneeseen. Jokainen halusi yhtä aikaa saada huomioni, ja ulvontaa lukuun ottamat24

SOTAHUUTO

Raamattu kertoo, kuinka siellä missä Jeesus liikkui, hänen ympärilleen kokoontui väkijoukkoja. Monet kilpailivat hänen huomiostaan. Jeesus ei kuitenkaan kohdannut vain heitä, vaan hän näki myös maan hiljaiset – heidät, jotka jäivät vaille huomiota. Hän pyysi antamaan tilaa lapsille tulla hänen luoksensa. Hän pysähtyi matkan varrella kohtaamaan sokean kerjäläisen. Hän käytti aikaa keskustellakseen samarialaisen

naisen kanssa kaivolla tai yömyöhään vastatakseen Nikodemoksen kysymyksiin. Hän näki Sakkeuksen puussa ja kutsui itsensä hänen vieraakseen. Valinnasta närkästyneille hän osoitti olevansa juuri niitä varten, joita muut eivät nähneet. Nikodemokselle annettu vastaus, pienoisevankeliumi, ohjaa meitä – hänen seuraajiaan – tänäkin päivänä: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

(Joh.3:16).

Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulua joukkoon. Jumalan silmissä jokainen on tärkeä. Näemmekö me ne, jotka ovat jääneet yksin? Ethän käännä katsettasi pois, vaan otat heidätkin mukaan. Seurakunta on yhteisö, joka elää Jumalan tahdon mukaan. ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19). Raamattu muistuttaa meitä siitä, että tämän ei tule ainoastaan kuulua sanoissamme, vaan näkyä myös teoissamme.

Kati Kivestö majuri Kuva: Viktoria Korobova

Krigsropet

SE MIG! För många år sedan tillbringade en jackrussellterrier vid namn Pyry en helg hos mig. Som typiskt för sin ras var han mycket envis när han ville ha något.

Min lägenhet var en liten etta, och jag märkte att ett par vaksamma ögon följde mig vad jag än gjorde. Efter en promenad ute längtade jag efter en stund bara för mig själv. Jag satte mig på sängen för att läsa tidningen.

min uppmärksamhet samtidigt och alla medel utom ylande användes. När jag rör mig i staden märker jag hur vi hellre stirrar på våra skor än på våra medmänniskor som söker vår uppmärksamhet ivriga försäljare, men också tiggare som sitter på gatan och andra grupper som gör oss obekväma. Genom att undvika ögonkontakt är det lätt att stänga ute en annan människa.

i trädet och bjöd in sig själv som hans gäst. Till de som blev upprörda över valet visade han att han var där just för dem som andra inte såg. Svaret till Nikodemus, den lilla evangeliet, vägleder oss – hans efterföljare – än idag: ”Så älskade Gud världen att han gav den sin ende Son, för att de som tror på honom inte ska gå under utan ha evigt liv.” (Joh. 3:16).

Jag fick läsa i lugn och ro några minuter, tills Pyry märkte att han inte fick min uppmärksamhet. Först hördes några bedjande gnäll från golvnivå. Deras frekvens och intensitet ökade som en väckarklocka. Till slut var det en fullständig konsert. Pyry lyfte nosen och ylade som en varg. Trots att jag tyckte synd om grannarna höll jag blicken stadigt på tidningen. Efter en stund hade den beslutsamma hunden klättrat upp i min säng och satte sig på min tidning och stirrade på mig medan han fortsatte yla. När jag vände blicken mot honom tystnade ljudet tvärt. Pyry hade blivit sedd, vilket var vad han hade strävat efter med sitt beteende.

I Finland lever 1,3 miljoner människor ensamma. För många är detta ett medvetet val, men det finns också många som inte själva har valt ensamheten.

Det finns de som inte har någon plats att möta andra människor. De som inte tas med i grupper. De som inte kan gå någonstans hemifrån. De som ingen ser.

De som inte existerar för oss.

Alla har rätt att bli sedda och tillhöra en gemenskap. I Guds ögon är alla viktiga. Ser vi dem som har blivit ensamma?

Vänd inte bort blicken, utan inkludera även dem. Församlingen är en gemenskap som lever enligt Guds vilja. ”Vi älskar därför att han först älskade oss.” (1 Joh. 4:19). Bibeln påminner oss om att detta inte bara ska höras i våra ord utan också synas i våra handlingar.

När jag arbetade med barngrupper var stämningen ibland som om tjugo Pyry hade samlats i samma rum. Alla ville ha

Bibeln berättar hur folkmassor samlades runt Jesus var han än gick. Många tävlade om hans uppmärksamhet. Men Jesus mötte inte bara dem, han såg också de tysta på jorden – de som ingen märkte.

Han bad att barnen skulle få komma till honom. Han stannade på vägen för att möta den blinde tiggaren. Han tog sig tid att prata med den samariska kvinnan vid brunnen eller svara på Nikodemus frågor sent på kvällen. Han såg Sackeus

Kati Kivestö major Foto: Viktoria Korobova

SOTAHUUTO 25

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

David Kotrikadze

everstiluutnantti, Itä-Euroopan territorion ylisihteeri Everstiluutnantti David Kotrikadze on Suomen ja Viron territorion upseeri, joka on juuri aloittanut uudessa määräyksessä Itä-Euroopan territoriossa palveltuaan sitä ennen Suomen ja Viron territorion ylisihteerinä.

Majuri David Kotrikadze puhumassa miesten hengellisessä päivässä viime maaliskuussa Helsingin osastolla.

Milloin liityit Armeijaan?

– Vuonna 1996 minusta tuli Tbilisin osaston sotilas Georgiassa.

Miten tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Äitini liittyi osastoon ja kutsui minut mukaansa.

Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta?

– Viestintä ja ihmisten tukeminen heidän elämänmuutoksessaan.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Urakoitsijaksi.

Mikä on lempiruokasi?

– Rakastan vihanneksia ja kalaa.

Rakkain harrastuksesi?

– Uiminen ja pyöräily.

Millaiset asiat inspiroivat sinua?

– Ihmisten onnistumistarinat ja moderni teknologia.

Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

– Rick Warrenin Päämäärätietoinen seurakunta.

Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?

– Komediaelokuvien katsominen ja luonnossa kävely.

Mikä on lempiraamatunpaikkasi?

– 1. Joh. 4:18: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.”

Usko, toivo, rakkaus – mitä lisäisit neljänneksi?

– Hauskuuden.

Ketä Raamatun hahmoa ihailet?

– Johannes Kastajaa.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Joe Cocker: You Are So Beautiful.

Kuka on sankarisi?

– Ukrainan kansa.

Voisit matkustaa minne vain.

Mihin matkustaisit?

– Madagaskarille.

Saat yhden supervoiman.

Mikä se olisi – ja miksi?

– Haluaisin lentää linnun lailla tai uida kuin kala.

Mitä pelkäät?

– Monen vuoden ajan hermoilin, kun vierailin tuntemattomissa osastoissa ja minun piti esiintyä lavalla.

26

SOTAHUUTO

Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?

– Syön paljon jäätelöä.

Hullunkurisin kommellus, jonka kehtaat myöntää?

– Täytin bensa-auton tankin dieselillä.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Älä ota elämää liian vakavasti.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Lasteni syntymät.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Putosin korkealta puusta ja ihmeen kaupalla selvisin siitä.

Pelastusarmeijan osastot Suomessa

1 Helsingfors Templet Nylandsgatan 40 1 Helsingin osasto Castréninkatu 24–26 2 Hämeenlinnan osasto Kasarmikatu 18 3 Jyväskylän osasto Ilmarisenkatu 2 4 Kotkan osasto Puutarhakatu 10 5 Kouvolan osasto Hovioikeudenkatu 12 6 Kuopion osasto Kauppakatu 55-57

9

7 Lahden osasto Lahdenkatu 15 8 Lohjan osasto Laurinkatu 51 A 2 9 Oulun osasto Torikatu 3 10 Porin osasto Vähälinnankatu 8

16 6

11 Porvoon osasto / Borgå kår Rauhankatu 39 12 Rauman osasto Savilankatu 9 B

3

13 Salon osasto Rummunlyöjänkatu 13 14 Tampereen osasto Satakunnankatu 27

14

10

15 Turun osasto Hämeenkatu 20

2

12

7 5 15

13

4 8

1

11

16 Vaasan osasto / Vasa kår Kauppapuistikko 20 Katso osastojen ohjelmat ja tarkemmat yhteystiedot kotisivultamme: pelastusarmeija.fi/loyda-meidat SOTAHUUTO

27

Armeijassa tapahtuu Ylennetty

Porvoossa on pelastettu sieluja jo 135 vuotta

Sotahuuto

n

Elokuu 2025

n

2€

Sivut 8–12

kirkkauteen

Sivut 19–22

Miessakit tukena ja toivona miehille

Sivut 13–18

Alvan hengessä rakastaen ja välittäen SOTAHUUTO

1

muistathan ekologisen vaihtoehdon – sotahuudon digilehden!

Maila Krekilä majuri 24.5.2025 Majuri Maila Krekilä ylennettiin kirkkauteen lauantaina 24.5. Oulussa, 94 vuoden iässä.

Sotahuudon voi tilata myös digilehtenä paperisen lehden sijasta. Tilaamalla elektronisen version saat tuoreen Sotahuudon aina kuunvaihteessa sähköpostiisi PDF-tiedostona, jonka voit lukea silloin kun sinulle sopii.

Majuri Maila oli syntynyt 10.2.1931 Hailuodossa. Upseeriksi hänet vihittiin vuonna 1960 ja hän ehti palvella 34 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään.

Lehtitilauksen voit tehdä kotisivullamme: pelastusarmeija.fi/sotahuuto tai katso muut tilaustavat lehden takasivulta.

Majuri Maila toimi Iltalan johtajana ja jäi eläkkeelle 31.8.1994. Upseeriurallaan hän palveli Helsingin lastenseimissä ja eri vanhainkodeissamme Suomessa.

Sotahuudon arkistoon lehdet ilmestyvät kuukauden viipeellä: issuu.com/sotahuuto

Tilaamalla tuet hyvää työtä.

Olemme kiitollisia majuri Mailasta ja hänen uskollisesta ja omistautuneesta palvelustaan ja muistamme rukouksin hänen läheisiään.

Virallinen tiedonanto Määräys 1.9. alkaen Luutnantti Taina Paronen, joka on palvellut avustajana Helsingin osastossa, vastaanottaa uuden määräyksen pääkaupunkiseudun asumispalveluiden kappalaisena.

Erityisenä vastuualueena Tainalla on naisten parissa tehtävä työ.

Radio & TV Iltahartaus YLE Radio 1, tiistaina 12.8. klo 18.50 kersanttimajuri Lasse Mattsson Aamuhartaus YLE Radio 1, lauantaina 16.8. klo 8.25 sotilas Jorma Pollari Radiojumalanpalvelus YLE Radio 1, sunnuntaina 31.8. klo 20.00 Tampereen osasto, kapteenit Kaisu ja Riku Leino Radio YLE 1 hartaudet ja jumalanpalvelukset kuunneltavissa YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.

Ylisihteerin ja naistyön sihteerin jäähyväiskokous Helatorstaina 29.5. vietettiin Pelastusarmeijan Temppelissä Sanan päivää ja ylisihteerin ja naistyön sihteerin jäähyväiskokousta.

Sanan päivän teemana oli ”Virratkoot vedet”.

Monet olivat tulleet virkistymään elävästä Sanasta ja musiikista.

Iltapäivän kokouksessa vietettiin majureiden Anna ja David Kotrikadzen (kuvassa oikealla) jäähyväiskokousta, sillä heillä alkaa elokuussa uusi määräys Itä-Euroopan territoriossa.

Uutena naistyön sihteerinä ja ylisihteerinä aloittavat 1.8. majurit Metti ja Tero Saajoranta (kuvassa vasemmalla).

Kuva: Kati Kivestö

28

SOTAHUUTO

Elokuu 2025

n

2€

Välähdyksiä menneisyydestä

Porvoosta kajahtaa Porvoon osasto juhlimassa 25-vuotisjuhlia vuonna 1915.

Elokuussa 1890 Suomen Pelastusarmeija avasi Porvooseen toisen osastonsa, jota johtamaan lähetettiin kaksi upseeria. He pitivät kokouksia joka ilta, ja Sotahuuto-lehti tiesi kertoa, että ”työmaa oli hyvä”. Herätystä syntyi ja Pelastusarmeijan riveihin saatiin uusia sotilaita, muun muassa huonoa elämää viettänyt ”suuri juomari”.

Pian Porvoon upseerit kuitenkin kokivat, että ”paholainen oli tullut levottomaksi” ja koetti estää Pelastusarmeijan työtä. Viranomaiset kielsivät julkiset kokoukset, mutta upseerit kertoivat saaneensa ”uutta rohkeutta” ja pitivät kokouksia sotilaiden kodeissa ja ulkona luonnossa. Porvoon piispa Alopaeus puolusti Pelastusarmeijaa ja kehotti poliiseja huolehtimaan juopuneista ja rikollisista ja jättämään ”kirkon” hänen huolekseen.

Ilmeni myös monenlaista häirintää. Kenraali Jarl Wahlström kertoi, miten alkuajan kokouksissa oli ”todella vilkasta”, kun nuorukaisjoukko huvitteli heittämällä kiviä Armeijan ikkunoihin kokousten aikana. Wahlströmin mukaan vilkasta ei kuitenkaan ollut pelkkä rikkoutuvien ikkunoiden helähtely ja väkijoukon metelöinti, vaan Porvoon kokouksissa toistuivat myös hallelujahuudot ja kättentaputukset. Kolme porvoolaista ”sotavanhusta”, joukossa Wahlströmin isoisä, saattoivat ilmaista iloaan virittämällä ”hallelujatanssin” Jumalan kunniaksi.

Eija Jämbäck historioitsija

Pelastusarmeijan kansainvälinen toiminta-ajatus Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa.

Sen sanoma perustuu Raamattuun.

Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus.

Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.

Sotahuuto

n

Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien. 135-vuotias Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä.

Tässä sarjassa historioitsija Eija Jämbäck kertoo lehdistä löytyvistä mielenkiintoisista teemoista.

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 135. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Riku Leino Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Esa Nenonen, Riku Leino, Mira Vuorenpää, Krista Hurme, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.

Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2025 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 29

Viimeinen sana

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin: Kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen Isä, en tunne Sinua vielä, mutta haluan oppia tuntemaan.

Auta minua avaamaan sydämeni Sinulle tässä ja nyt.

Anna anteeksi virheeni, johdata minut totuuteen ja elämään, jossa saan olla oma itseni Sinun edessäsi.

Näytä minulle elämänpolku, joka on Sinulle kunniaksi, polku, jolla voin olla hyvänä esimerkkinä muille ihmisille, lähimmäisille ja ystäville.

Rukoilen Jeesuksen nimessä.

Aamen.

30 30 SOTAHUUTO SOTAHUUTO

Palvelija Jumalan armosta

Olen palvelija: kotona, töissä, vapaalla.

Näin jo pitkän matkan uskon tietä

Teen sitä, mitä sydän ohjaa,

vaeltaessani ymmärrän:

välillä heikommin, purnaten, väsyen.

Kaikki on kohdallani Jumalan armoa.

Jeesus kertoo esimerkissään:

Heikkonakin tavoittelen

palvelija tekee vain sen,

rehellisyyttä siihen, mitä teenkin.

minkä on velvollinen tekemään.

Avoimuuteni omasta elämästäni En tarvitse kiitosta,

saa joskus hämmennystä aikaan.

saan hyvän olon siitä,

Näin olen elänyt ja näin jatkan,

että olen voinut auttaa.

kunnes kerran hengellisen laulun sanoin:

Antaa tukea tarvitsevalle,

Menen Jeesuksen luokse,

luopua omastani,

enkeljoukko noutavi pois.

mitä en tarvitse.

Lasken kristallivirtaan ankkurin, nousen rannalle Jumalan maalle.

Se on sitä taivaselämää, joka voi jo uskovalle

Cari Huovinen

täällä maan päällä alkaa.

Mutta kannustava sana tekee

Kuva: Daniel Reche

palvelijallekin hyvän olon.

Olen virheitä tekevä vaeltaja, en mistään hyvästä teostakaan voi itselleni kunnian kruunua ottaa.

SOTAHUUTO

31

tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €, Muut maat, vuosikerta 50 €.

Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tee tilaus: Kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto Viereinen QR-koodi johdattaa myös kotisivuillemme > ( Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus 8 Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi * Postitse: Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumero, sähköpostiosoitteesi.

Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite.