Sivut 6–9
Via Crucis – pääsiäisen sanomaa kaupungin ytimessä
Sivut 17–21
Nummelan lomakoti uudistuu
Sivut 12–16
Marianne Heikkilä – yhteisöllisyys ja hengellisyys elämän tienviittoina
... Ja SeN SiJaAn AuTtAiSiT MaAiLmAn KöYhImPiä SaAmAaN KoUlUtUsTa, RuOkAa Ja TeRvEyDeNhUoLtOa.
Toimitukselta
Tässä kuussa
Via Crucis – pääsiäisen sanomaa kaupungin ytimessä 10 Kenraalin pääsiäistervehdys
Marianne Heikkilä: Yhteisöllisyys ja hengellisyys elämän tienviittoina
17 Lasten lomakoti uudistuu
22 Nuorilta nuorille 24 Ajatuksia elämästä ja uskosta 25 Minä & Pelastusarmeija
Generalens påskhälsning
Armeijassa tapahtuu
Välähdyksiä menneisyydestä
Viimeinen sana
”Pääsiäisen kärsimyksen ja ylösnousemuksen todellisuuden keskellä ihminen löytää paikkansa tässä universumissa.
Pääsiäinen on uuden elämän alku ja koko luomakunta yhtyy iloon, jota voimme ihmisinä ymmärtää vain uskomme ja rakkauden kautta.” rovasti Marianne Heikkilä, sivu 12
Synkän ja pimeän talven jälkeen huhtikuu tuo jo mukanaan lupauksen keväästä ja kesästä. Aurinko lämmittää, maa sulaa roudasta ja uuden elämän merkit tulevat näkyviin. Pääsiäinen sijoittuu juuri tähän ajankohtaan, ja myös sen sanoma uudesta elämästä tuo valoa ja toivoa pimeyden keskelle. Huhtikuun numeromme muistuttaakin meitä hengellisistä arvoista sekä yhteisöllisyydestä.
Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä kertoo, kuinka kristilliset arvot ovat ohjanneet hänen valintojaan sekä yksityiselämässä että työpaikan suhteen. Hänelle pääsiäinen kuvaa sitä, kuinka Jumala tuli ihmisten kärsimyksen ja kadotuksen keskelle tarjoten uuden elämän alun.
Via Crucis -pääsiäiskuvaelman ohjaaja Markku Arokanto paljastaa, mitä esityksen kulisseissa tapahtuu ja kuinka yhteisöllisyys näkyy erilaisten näyttelijöiden ja vapaaehtoisten osallistumisen kautta. Esitys haluaa myös puhua yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta vastaan ja rohkaista ihmisiä tulemaan yhteen.
Ismo Leino kertoo, kuinka hänet sai Pelastusarmeijaan jäämään lämmin vastaanotto ja ilmapiiri. Aino Kulmala muistuttaa, kuinka nuoret ovat kiinnostuneita hengellisyydestä, elämän totuudesta ja valinnoista, kunhan ne tarjoillaan heille sopivalla tavalla. Jälleen kerran yhteisöllä, johon saa tulla mukaan ja jossa selkeästi puhutaan hengellisistä asioista, on suuri merkitys.
Kesä lähestyy. Lasten lomakodin johtaja Taru Tulonen ja kiinteistöpäällikkö Petra Lammenkari kertovat Nummelan lomakodin uusista tuulista tälle kesälle. Yli sadan vuoden ajan lomakoti on tarjonnut lapsille kesäisen elämyksen. Sinullakin on mahdollisuus olla mukana antamassa lapselle loma.
Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. (Kristillinen pääsiäistervehdys)
Siunattua pääsiäistä!
Kati Kivestö majuri vastaava toimittaja
Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.
Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi
Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan
Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome lähtivät aamulla haudalle mennäkseen voitelemaan Jeesuksen ruumiin. He tiesivät tarvitsevansa apua haudan ovella olevan painavan kiven siirtämiseen. Haudalle saavuttuaan he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois, ja Jeesuksen ruumiin sijasta he näkivät enkelin, joka kertoi heille, että ristiinnaulittu Jeesus ei ollut enää siellä. Enkeli pyysi kertomaan opetuslapsille, myös Pietarille, että Jeesus tapaisi heidät Galileassa.
Kyseinen tapaaminen on kuvattu Matteuksen evankeliumin 28. luvun neljässä viimeisessä jakeessa. Opetuslapset tapasivat ylösnousseen Jeesuksen. Vaikka muutamat epäilivät, kuten jakeessa 17 sanotaan, he kumarsivat Jeesusta ja osoittivat kunnioitusta. Tämän jälkeen luemme Jeesuksen viimeisistä sanoista maan päällä: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä” (jae 18).
Hän on kaikkivaltias, Hänellä on kaikki mahdollinen valta. Jeesus antaa sitten opetuslapsille käskyn, joka ei ole muuttunut vuosisatojen kuluessa ja joka kuuluu myös meille: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...” (jae 19). Jeesuksen opetuslasten tulee olla valmiina ja etsiä yhteyttä kenen tahansa kanssa, mistä tahansa kansasta, ja opettaa heitä seuraamaan Häntä. Lopuksi Jeesus sanoo: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (jae 20). Tila tai aika ei rajoita Jeesusta. Hän on kanssamme ”maailman loppuun asti”, kun rukoilemme, luemme Raamattua, teemme palvelutyötä tai tavallisia, jokapäiväisiä asioita. Hän on kanssamme ja antaa meille voimaa, ohjausta ja parantaa meidät, kun tarvitsemme sitä. Hän on kanssamme, hän on elossa. Hän on noussut ylös kuolleista, totisesti, ylösnoussut!
David Kotrikadze majuri ylisihteeri
Monelle pääsiäisen Via Crucis -esitys Helsingin keskustassa on tuttu, sillä sitä on ollut seuraamassa 10 000–17 000 katsojaa vuosittain. Näytelmä perustuu keskiaikaiseen eurooppalaiseen Via Crucis -perinteeseen eli ristin tien muistelemiseen.
Tuottaja Jaana Lindman, ohjaaja Markku Arokanto ja Tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen ja Via Crucis –Ristin tien tuki ry:n puheenjohtaja Anna-Maija Viljanen-Pihkala johdattavat tämän pääsiäisvaelluksen, esityksen työstämisen ja sen sanoman äärelle.
Helsingin Via Crucis -näytelmä sai alkunsa vuonna 1987 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton yhteistyönä. Vuodesta 1996 alkaen kulkuetta on järjestänyt ja toteuttanut ekumeeninen yhdistys Via Crucis – Ristin Tien Tuki ry Viimeiset kolme vuotta näytelmän on ohjannut Markku Arokanto. Hän muistaa vuoden 1996 pääsiäisvaelluksen.
– Paavo Liski ohjasi, ja silloin esitys otti muodon, jossa se alkaa Kaisaniemen puistosta ja jatkuu Senaatintorille. Olin tuohon aikaan opiskelijana Helsingin taide- ja viestintäoppilaitoksessa, ja tulin uteliaana katsomaan, mikä tällainen pääsiäistapahtuma on. Muistan, että ennen esitystä oli järjestetty tilaisuus, jossa sai kysellä ja keskustella esityksestä ja siitä, mistä tämä perinne kumpuaa.
– Vuosien saatossa esityksellä on ollut useampi käsikirjoittaja ja ohjaaja. Tyylit ovat vaihdelleet ja Jeesuksen esittäjä on vaihtunut. Iso linja on kuitenkin pysynyt samanlaisena. Nyt Panu Haavisto
tekee Jeesuksen roolin jo kolmatta kertaa peräkkäin. Tästä on tullut kritiikkiäkin, mutta on ollut tietoinen päätös, että mennään sanoma edellä. Näytelmässä ei ole kyse Jeesuksen näyttelijästä vaan siitä, mistä näytelmä kertoo, selventää Via Crucis – Ristin tien tuki ry:n puheenjohtaja Anna-Maija Viljanen-Pihkala . Via Crucis – Ristin Tien Tuki -yhdistyksessä ovat Tuomiokirkkoseurakunnan lisäksi mukana Johannes församling, Helsingin ortodoksiseurakunta, Helsingin ekumeeninen toimikunta sekä Kruununhaan asukasyhdistys.
– Nimemme mukaisesti olemme tämän pääsiäisnäytelmän tuki. Olemme mahdollistamassa ja linjaamassa asioita ja valitsemme esimerkiksi ohjaajan. Ekumeenisuus on hyvin tärkeää. Tämä tapahtuu luterilaisen tuomiokirkon ympärillä, ja olen itse luterilainen pappi, mutta on yhdistykselle tärkeää sisäistää, että tämä ei ole vain luterilaisten, vaan kaikkien kristittyjen yhteinen juttu, Anna-Maija toteaa.
– Ja täytyy mainita Helsingin Seurakuntayhtymä, Vantaan seurakuntayhtymä, Vanhankirkon Tuki ry, Keski-Helsingin Diakoniasäätiö ja Helsingin kaupunki tukijoina. Ilman heitä esitys ei toteutuisi, tuottaja Jaana Lindman lisää.
Koronapandemian poikkeusajat
Vuonna 2020 esitys jouduttiin perumaan kokonaan koronapandemian takia. Vuonna 2021 julkaistiin verkossa lyhytelokuva, jota päivitettiin seuraavana vuonna. Videoon lisättiin ruotsin- ja englanninkieliset tekstitykset ja kuvatulkkaus. Vuoden 2022 videon voit katsoa tämän osoitteen kautta: bit.ly/vc2022hki. Ukrainan sota alkoi samaisena keväänä, joten tämä päivitetty versio oli omistettu sodan uhreille. – Nämä vuodet olivat hankalia, kun kokoontumisrajoitukset vaihtelivat nopeallakin aikataululla. Vuonna 2022 rajoitukset olivat jo kevyempiä, mutta päätimme ettemme ota sitä riskiä, että esitys peruttaisiin viime hetkellä. Näin iso tuotanto vaatii aikansa, Anna-Maija sanoo,
ja Jaana jatkaa: – Ihmisillä oli suuri kaipuu tapahtumille. Olen kuitenkin iloinen, että saimme videoille paljon katselijoita ja loistavaa palautetta.
Koronavuosina heräsi myös villimpiä ajatuksia: – Yksi idea oli, että olisimme eurolla myyneet kasvomaskeja ja synnyttäneet markkinahumun, joka näiden tapahtumien ympärillä oli jo 2 000 vuotta sitten. Se olisi luonut mielenkiintoisen sillan aikojen välille, Markku naurahtaa.
Koko vuoden mittainen projekti
Via Crucis on valtava projekti, joka sisältää paljon työtä ja tekijöitä. Käytännössä seuraavan vuoden esityksen työstäminen alkaa miltei heti edellisen huipennuttua.
Jaana kuvaa prosessia: – Kaikki alkaa näyttelijöiden valinnalla, ja siinä ohjaajalla on iso rooli. Markku kontaktoi näyttelijät. Osa vaihtuu ja osa pysyy samana. Minun tontilleni kuuluu rahoitusasiat ja kartoitan, mitä kaikki tulee maksamaan. Koska emme ole kaupalli-
Pääsiäisnäytelmä Via Crucis tapahtuu vuosittain Helsingin ydinkeskustassa. 8
nen toimija, saamme Senaatintorin alueen käyttöön ilmaiseksi. Se on kaupungilta loistava kädenojennus. Sitten on suuri määrä erilaisia lupahakemuksia, turvajärjestelyt ovat tärkeä prioriteetti, ja valo- ja äänitekniikka sekä sähköasiat pitää selvittää. Viimeiset lupa-asiat selvitetään noin kuukausi ennen esitystä.
– Meillä oli pitkään sellainen perinne näyttelijöiden kanssa, että harjoitukset aloitettiin paaston alkaessa tuhkakeskiviikkona. Siitä alkoi intensiivinen työjakso, joka päättyi pääsiäisyöhön. Markun myötä tämä porukka on kuitenkin niin yhteen hitsautunut, että he haluavat pitää yhteyttä ympäri vuoden. Heillä oli jo syyskuussa ensimmäinen kokoontuminen, Anna-Maija paljastaa ja jatkaa naurahtaen: – Sain kunnian päästä heidän WhatsApp-ryhmäänsä, mutta minun oli pakko vaimentaa viesti-ilmoitukset, kun viestittely oli sen verran ahkeraa. Vaikka tämä on yhden illan esitys, niin porukka on todella sitoutunutta.
– Tosiaan syyskuussa kokoonnuimme ensimmäistä kertaa. Siitähän tämä on eri-
koinen projekti, että näiden kolmen vuoden aikana, jolloin olen ollut mukana, näytelmän läpimenoja on ollut vain kuusi – itse esitykset ja niitä edeltävät kenraalit. Taustatuotanto ja taustatyö on valtava suhteessa itse esitykseen. Esityshän kestää maksimissaan kaksi tuntia vaelluksineen, Markku sanoo, ja Jaana täydentää: – Yhteishenki on todella hieno, sellaista harvoin näkee. Porukka tukee toisiaan. Monilla on erilaisia haasteita, ja koska moni ei ole ammattinäyttelijä, on upea nähdä, miten he saavat tukea ammattilaisilta. Sulkeutunut ihminen saattaa avautua ja puhjeta kukkaan.
– Kaikki ovat niin suurella sydämellä ja intensiteetillä mukana, Markku nyökkää.
Yhteisöllisyyden ytimessä
Ammatti- ja harrastajanäyttelijöiden ohella Via Crucis -esitystä on valmistamassa moni asiasta kiinnostunut vapaaehtoinen.
– He tulevat erilaisista taustoista ja omaavat omanlaisensa taidot ja haasteet. Näen tässä tällaisen diakonisen aspektin.
Näyttelijä Panu Haavisto tekee Jeesuksen roolin jo kolmatta kertaa peräkkäin.
– He ovat osa tätä yhteisöä, ja heidän panoksensa on korvaamaton, AnnaMaija sanoo kiitollisena.
– Moni on ollut ensin mukana statistina, mutta myöhemmin he ovatkin ottaneet pieniä rooleja. Meillä on hyvin sitoutuneita vapaaehtoisia, osa on ollut mukana jo viitisentoista vuotta. Suuri yleisömäärä on kaikille tekijöille valtava elämys. Se antaa tekijöille paljon, Markku kertoo.
Katsojamäärä tosiaan onkin valtava, 10 ja 17 tuhannen välillä. Viime vuonna katselijoita oli arviolta 15 000. Kenraaliharjoitusta, jota ei mainosteta, oli seuraamassa tuhatkunta katselijaa.
Kolmikko korostaa, että tässä vaiheessa vapaaehtoiset ovat edelleen erittäin toivottuja: – Ehdottomasti kaikki ovat tervetulleita! Puvustossamme kyllä materiaalia riittää, Markku naurahtaa. – Jos näytteleminen jännittää, niin esi-
merkiksi cateringiin tarvitaan aina lisäkäsiä.
Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua sähköpostitse osoitteeseen viacrucis@evl.fi.
– Koen, että tapahtumassa on kolme pointtia. Näytelmän sanoma on ensimmäinen. Toinen on tuotanto, johon halutessaan voi antaa itsensä käyttöön. Eikä se tarkoita, että tarvitsisi sitoutua kymmeniin tunteihin kerrallaan. Oma tehtävä ja paikka varmasti löytyy, AnnaMaija sanoo hymyillen. – Kolmas pointti on katsojan kokemus. Täällä et ole yksin toiveissasi laskeutua pääsiäisen sanoman äärelle.
Toivon pilkahduksia
Vaikka Via Crucis -esityksen käsikirjoitus on periaatteessa aina sama, niin uudet esitykset tarjoavat mahdollisuuksia tehdä pieniä päivityksiä. Viimeiset kolme vuotta käsikirjoituksesta on vastan-
nut kirjailija, sanoittaja Anna-Mari Kaskinen – Anna-Marin kanssa olemme päivittäneet tälle vuodelle käsikirjoitusta opetuslapsien osalta. Näytelmä on siinä mielessä erikoinen, että meillä on kaksitoista opetuslasta, mutta heistä vain viisi puhuu. Nyt on kiinnitetty huomiota henkilöiden välisiin suhteisiin ja elävöitetty opetuslasten olemusta, etteivät he olisi vain kuvia kuvaelmassa, Markku paljastaa. – On ollut ilo olla mukana jo kolmesti, sillä jokaisesta kerrasta on aina oppinut jotain uutta. Yleisön reaktiot ovat sellaista, joista oppii eniten.
Tämän vuoden Via Cruciksen esittelyssä kuvaillaan esityksen kertovan yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta ja syrjäytyneisyydestä. Kolmikko nyökkäilee. – Jeesuksessa kiteytyvät nämä teemat: miten hän ajautuu ulkopuoliseksi ja joutuu taistelemaan tuulimyllyjä vas-
Via Crucis päättyy näyttävästi Tuomiokirkon portaille. Esityksessä Jeesuksen ylösnousemus kuvataan hänen nousemisenaan Tuomiokirkon portaita sisälle kirkkoon. Näin johdatetaan yleisö messuun.
taan. Se on esityksen punainen lanka, Jaana kertoo.
– Kun mietitään 2000-vuotista historiaa, niin nämä teemat eivät ole kadonneet maailmasta. Miten saisimme tuotua ihmisiä enemmän yhteen? Henkilökohtaisesti olen hyvin iloinen siitä, että seurakunnat ovat esimerkiksi alkaneet järjestää yhdessäolon joulujuhlia.
Toivon, että ihmiset, jotka tulevat katsomaan esitystä, ymmärtäisivät, kuinka paljon seurakunnissa ja kristillisissä yhteisöissä voi tehdä vapaaehtoistyötä, Markku kuvailee.
Anna-Maija kertoo, että näytelmän perinteisiin kuuluu työryhmään matkaan siunaaminen kolmisen tuntia ennen esityksen alkua.
– Siinä on mukana koko tuotannon väki, yhdistyksemme hallitus, taloudellisia tukijoita sekä taustaseurakuntien jäseniä. Pidämme pienen rukoushetken. Se luo keskittymisen ja rauhoittumisen tähän iltaan.
Yksi tärkeä osa esitystä, mitä ei tule unohtaa, on musiikki. Musiikista vastaa Pekka Simojoki, laulun sanoista Anna-Mari Kaskinen, sovituksesta ja äänisuunnittelusta Antti Vuori
– Pekan kappaleet ovat korvamatoja! Antin sovitukset ovat myös mestarillisia. Sama melodia toistuu näytelmässä
kuulostaen aivan eri kappaleilta, Markku kehuu.
Via Crucis huipentuu Jeesuksen ylösnousemukseen. Markku maalaa sanoin kuvan: – Esityksessä Jeesuksen ylösnousemus kuvataan hänen nousemisenaan Tuomiokirkon portaita sisälle kirkkoon. Hänen perässään menee toinen ristin ryöväreistä, se on tärkeä viesti. Häntä seuraavat Magdalan Maria ja kaikki muut, myös yleisö. Portaille on kuvattu valoristi, se tulee olemaan visuaalisesti hyvin näyttävää.
– Näin johdatetaan yleisö messuun. Pidämme tästä Markun visiosta näytelmän lopetuksen suhteen. Siinä on hienoa symboliikkaa. Ennen näytelmää kerromme, että Tuomiokirkon lisäksi pääsiäisyön palvelukset järjestetään Uspenskin katedraalissa ja Pyhän Henrikin katedraalissa, joten näin myös ekumenia huomioidaan, Anna-Maija kertoo.
Lopuksi: mitä kolmikko toivoo yleisön saavan esityksestä?
– Toivoa ja valonpilkahduksia maalliseen elämään. Esityksen päättyessä Jeesuksen ylösnousemukseen avautuvat ikuisen elämän näköalat.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Jani Laukkanen, Nirana & Kati Kivestö
Esitys on yleisölle maksuton, ja se on suunnattu kaikille kaupunkilaisille ja turisteille. Tänä vuonna esitys on pääsiäislauantaina 19.4. klo 21–22.30
Senaatintorilla ja sen ympäristössä. Esityksen jälkeen voi osallistua pääsiäisyön messuun tai liturgiaan Helsingin keskustan kirkoissa. Haluaisitko esitykseen vapaaehtoiseksi? Tiedustelut: viacrucis@evl.fi
Monella paikkakunnalla esitetään omia pääsiäisvaelluksia ja -näytelmiä. Katso tarjonta paikallisen seurakunnan ja kristillisten toimijoiden uutisoinnista ja ilmoittelusta.
Getsemanen puutarhasta tyhjälle haudalle johtava pääsiäiskertomus esittää ihmiskunnan historian merkittävimmän hetken – Jumalan pelastussuunnitelman toteutumisen Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Kun tarkastelemme tätä pyhää aikaa, todistamme jumalallisen rakkauden voittoa kuolemasta ja suurimman mahdollisen lahjan antamista ihmiskunnalle: iankaikkista pelastusta ylösnousseen Herramme ansiosta.
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16). Tämä tuttu jae saa uuden merkityksen, kun käymme läpi hiljaisen viikon tapahtumat ja ymmärrämme Jumalan rakkauden vaatiman uhrin suuruuden.
Tie kohti pääsiäistä alkaa petoksen varjossa. Getsemanen puutarhassa Jeesus osoittaa täydellistä alistumista Isän tahtoon, vaikka hänen sielunsa oli ”tuskan vallassa, kuoleman tuskan” (Mark. 14:34). Vaikka Kristus tiesi tulevasta kärsimyksestään, hän rukoilee järkkymättömän kuuliaisesti: ”Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.” (Mark. 14:36). Tämä ylivertainen nöyrtyminen opettaa meille, että todellinen usko tarkoittaa Jumalaan luottamista synkimpinäkin hetkinä.
Seuraavat tapahtumat – näytösoikeudenkäynti, julma ruoskiminen ja matka Golgatalle – paljastavat ihmisten synnin syvyyden ja jumalallisen rakkauden valtavuuden. Kuten Jesaja vuosisatoja aiemmin ennusti: ”vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:5). Jokainen ruoskanisku, jokainen piikki, jokainen naula todisti lunastuksemme hintaa.
Golgatalla todistamme sekä synnin kauheutta että armon ihmettä. Risti on uhrautuvan rakkauden perimmäinen symboli, paikka, jossa synnitön Jumalan Poika kantoi koko ihmiskunnan rikkomusten taakan. ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syn-
timme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” (2. Kor. 5:21).
Kun Jeesus sanoi ”Se on täytetty” (Joh. 19:30), hän toteutti kaikki ennustukset, täytti jumalallisen oikeudenmukaisuuden ja kuroi umpeen kuilun Jumalan ja ihmisen välillä.
Mutta risti ei ole tarinan loppu. Jos Kristuksen kuolema olisi viimeinen luku, uskomme olisi turhaa. Kuten Paavali kirjoitti: ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” (1. Kor. 15:14). Ylösnousemus muuttaa kaiken. Kun Magdalan Maria ja muut naiset lähestyivät tyhjää hautaa varhain sunnuntaiaamuna, he löysivät historian suurimman ihmeen – kivi oli vieritetty syrjään ja kuolema voitettu.
Enkelin julistus kaikuu läpi aikojen: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.” (Matt. 28:6).
Nämä sanat muuttivat ihmiskunnan historian, ja ne muuttavat elämiä vielä tänä päivänäkin. Ylösnousemus vahvistaa jokaisen väitteen, jonka Jeesus esitti identiteetistään ja tehtävästään. Se todistaa, että hän todella oli Jumalan Poika, jolla oli valta kuoleman yli. Kuten Roomalaiskirjeessä 1:4 sanotaan, hän oli ”Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu”.
Ylösnousemuksen seuraukset ovat syvällisiä ja omakohtaisia. Koska Kristus elää, mekin saamme elää. Hänen voitostaan tulee meidän voittomme, hänen elämästään meidän elämämme. ”Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet.” (1. Kor. 15:20). Ylösnousemus takaa sen, että kuolema on menettänyt voimansa ja hauta on voitettu. Palvelemme elävää Vapahtajaa, joka lupaa ”sillä minä elän ja tekin tulette elämään” (Joh. 14:19).
Pääsiäisaamu tuo tullessaan uuden luomisen. Voima, joka nostatti Jeesuksen kuolleista, on sama voima, joka muuttaa nykyajan uskovien elämän. Kuten Paavali selittää: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2. Kor. 5:17). Ylös-
nousemus ei ole vain muisteltava historiallinen tapahtuma – se on läsnä oleva todellisuus, joka tarjoaa toivoa, tarkoituksen ja uuden elämän kaikille uskoville.
Tämä pääsiäisvoitto laajenee henkilökohtaisesta pelastuksesta kosmiseen merkittävyyteen. Kristuksen ylösnousemus panee alulle koko luomakunnan ennallistamisen, kun Jumala alkaa tehdä kaikesta uutta. Tyhjä hauta ilmoittaa synnin, kuoleman ja Saatanan kukistetuiksi. Vaikka yhä nykyäänkin taistelemme pahaa vastaan, sota on ratkaisevasti voitettu. Kuten Paavali voitonriemuisesti julistaa: ”Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1. Kor. 15:57).
Ylösnousemus myös antaa uskoville voimia palvella kristillisesti. Sama Henki, joka herätti Kristuksen kuolleista, asuu uskovissa ja sallii meidän elää voitokkaasti ja palvella tehokkaasti. Kuten Paavali rukoili, me voimme tietää ”miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista.” (Ef. 1:19–20).
Elävä Kristus antaa meille tehtäväksi jakaa tätä hyvää uutista palavasti toivoa kaipaavassa maailmassa. Haudalla naiset saivat ensimmäisen evankelisen käskyn: ”Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista.’” (Matt. 28:7). Sama tehtävä on kaikilla nykyajan kristityillä. Olemme ylösnousemuksen todistajia, kutsuttuja julistamaan pääsiäisen sanomaa kaikkialle maailmaan.
Iloitkaamme tänä pääsiäisaikana ylösnousseesta Herrastamme, joka on voittanut kuoleman ja taannut meille ikuisen pelastuksen. Muistakaamme hänen ylösnousemuksensa voima jokapäiväisessä elämässämme ja antakaamme hänen voittonsa muuttaa tappiomme riemuvoitoiksi. Kun juhlimme tyhjää hautaa, voimme toistaa muinaisen kristillisen tervehdyksen: ”Hän on noussut ylös! Hän on totisesti ylösnoussut!”
Pääsiäisen hienous ei ole vain historiallisissa tapahtumissa, vaan niiden voimassa
muuttaa elämiä yhä vieläkin. Koska hän elää, me voimme astua huomiseen luottavaisina tietäen, ettei mikään voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan. Kuten Paavali julisti: ”Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.” (Room. 8:37).
Täyttäköön tämä pääsiäinen sydämemme uudistuneella ilolla ylösnousseesta Vapahtajastamme, syvällä kiitollisuudella hänen uhristaan ja uudella sitoutumisella hänen palvelemiseensa. Hauta on tyhjä, kuolema on lyöty ja Kristus hallitsee voittajana. Tämä on pääsiäisen ilosanoma –ei vain mennyt tapahtuma, vaan tämänhetkinen todellisuus, joka tarjoaa toivoa, tarkoituksen ja ikuisen elämän kaikille ylösnousseeseen Herraan uskoville.
”Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.” (Hepr. 13:20–21).
Lyndon Buckingham kenraali
Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja
Rovasti Marianne Heikkilän elämään on mahtunut monenlaista. Julkisuus on tullut hänelle tutuksi jo nuorena äidin PR-, koulutus- ja mallitoimiston kautta. Kiinnostus hengellisyyteen johdatti papiksi. Hän on ollut aloittamassa Naisten Pankkia, ja viimeiset viisitoista vuotta hän on luotsannut Marttaliiton toimintaa.
Sotahuudon viime numerossa saimme Marttaliitolta loistavia vinkkejä kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teemasta. Nyt on aika tutustua järjestön pääsihteeriin Marianne Heikkilään. Myöhemmin tänä vuonna esittelemme Marttojen monipuolista toimintaa.
Marianne syntyi Helsingissä vuonna 1968.
– Olen yrittäjäperheestä, ja vanhempani ja isovanhempani tekivät paljon töitä toimeentulon eteen. Välillä oli haasteellisia aikoja taloudellisesti.
Mariannen vanhemmat erosivat hänen ollessaan 9-vuotias.
– Sain ja jouduin ottamaan vastuuta pikkuäitinä nuoremmasta veljestäni ja itsestäni. Lapsuus jäi lyhyeksi, ja elämän arkitodellisuus oli jatkuvasti läsnä. Vanhempien uudet kumppanit ja uusperheelämä tulivat varhain tutuksi, Marianne muistelee.
Työtä Mariannen perheessä ei pelätty. Mariannen isovanhemmat omistivat naisten pukutehdas Kaisu Heikkilä Oy:n ja hänen äitinsä Roswitha Möhring pyöritti PR- ja mallitoimistoa ja järjesti koulutuksia.
– Aloitin työnteon jo nuorena. Opiskeluaikanani olin töissä toimittajana Ylen Lasten ja nuorten toimituksessa ja kirjoitin eri medioihin. Ansaitsin opiskelurahoja, jottei tarvinnut ottaa suurta opintolainaa. Äidin kautta pääsin tutustumaan malli- ja toimittajamaailmaan. Se imaisi minut jo
varhain. Olen tästä hänelle syvästi kiitollinen. Äidin julkisuus oli teininä haaste, mutta sitä oppi käsittelemään. Opin median pelisääntöjä, joita olen voinut hyödyntää myöhemmin omassa ammatissani ja tekemisissäni luottamushenkilönä, johtajana ja vapaaehtoisena.
Marianne pohtiikin, että moni hänen persoonansa piirteistä on peruja jo lapsuus- ja nuoruusvuosilta:
”Olen nopea ja välillä kärsimätön, koska haluaisin tehdä asiat ripeässä tahdissa ja korjata epäkohdat heti.”
– Yhteisöllisyys, sitkeys, myötätunto vähäosaisia kohtaan, oikeudenmukaisuuden taju, idealismi, määrätietoisuus, elämän merkityksen ja syvyyden teologinen ja filosofinen pohdinta, hengellisyys ja hengellinen kaipaus, melankolisuus ja optimismi yhdessä. Olen nopea ja välillä kärsimätön, koska haluaisin tehdä asiat ripeässä tahdissa ja korjata epäkohdat heti, Marianne toteaa hymyillen.
Sukunsa ensimmäinen Marianne Heikkilä vihittiin papiksi 1996. Kiinnostus hengellisyyteen kumpuaa lapsuudesta.
– Suvussamme ei kuitenkaan ollut entuudestaan pappeja tai hengellisessä työssä olleita tai herätysliikkeessä eläneitä. Perheemme oli perinteisiä evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Isoäitini Kaisu rukoili meidän lastenlasten puolesta ja kertoi tarinoita kohdatuista enkeleistä ja Jeesuksesta. Äitini tuli 80-luvulla uskoon. Kaikella tällä on ollut vaikutusta valintoihini. Elämän isot kysymykset – kuoleman ja elämän, armon, synnin, pelastuksen ja rakkauden kysymykset –kristinuskon horisontissa eivät jättäneet rauhaan. Reissasin riparin jälkeen paljon eri gospel-tapahtumissa ja kristillisissä nuorten tilaisuuksissa. Kokemisen tarve oli suuri. Sain hyviä ystäviä, joilla oli sama arvomaailma, ja se tuki elämänkatsomukseni vahvistumista.
Pappisvihkimyksen jälkeen Marianne toimi vajaan vuoden verran nuorisotyöstä vastaavana seurakuntapastorina Hakunilassa ja sitten Kirkkopalveluiden viestintäpäällikkönä.
– Olen siitä kiitollisessa asemassa, että minut on aina kutsuttu töihin ja olen saanut seurata tätä ”johdatusta”. Järjestömaailma on tuntunut koko aikuisiän omalta, ja kolmannella sektorilla olen saanut toimia kansalaisyhteiskunnan hyväksi. Se palkitsee ja tuo merkitystä. Toimittajan työt, kirjoittaminen ja konsultin työt ovat olleet kiinnostava lisä arkityön rinnalla – ja olen samalla tehnyt freelancer-pappina lähes
30 vuotta kirkollisia toimituksia. Tästä polusta saan olla kiitollinen.
Globaalia apua
Seuraava mielenkiintoinen askel Mariannen urapolulla oli kotimaan työn johtajan ja varatoiminnanjohtajan pesti Kirkon Ulkomaanavussa.
– Kehitimme varainhankintaa, seurakuntayhteyksiä, koulutuksia, viestintää ja verkostoissa vaikuttamista. Ensimmäisen Ugandaan suuntautuneen Afrikan matkani aikana leirinuotion ääressä syntyi ajatus siitä, että haluaisin kutsua naisjohtajia Afrikkaan. Hetki oli siemen tulevan Naisten Pankin synnylle. Istuimme avoimen taivaan alla ja esihenkilöni kysyi jokaiselta, mistä unelmoitte? Muistan sanoneeni, että haluaisin viedä naisjohtajia näkemään jotain vastaavaa, mitä me olimme itse nähneet ja kokeneet. Sain vapaat kädet organisoida naisjohtajien matkan Liberiaan, jonka emännäksi saimme Merja Ylä-Anttilan Paikaksi valikoitui Liberia, sillä maahan oli valittu Afrikan ensimmäinen naispresidentti Ellen Johnson-Sirleaf. Yhteyden presidenttiin mahdollisti ministeri Elisabeth Rehn . Matkan jälkeen ensimmäinen konsepti Naisten Pankista alkoi muodostua mukana olleiden naisten toimesta.
Naisten Pankki on vapaaehtoisten verkosto, joka kerää varoja kehitysmaiden naisten toimeentulon parantamiseksi kestävän kehityksen periaattein. Varoilla tuetaan naisten ammatti- ja yrittäjäkoulutusta, työkalujen ja materiaalin hankintaa sekä naisten oikeuksien ja aseman parantamista. Kirkon Ulkomaanapu verkostoineen auttaa etsimään avustuskohteet ja valvomaan niitä sekä hallinnoi Naisten Pankin varoja. Tavoitteena on, että jokaisella naisella on taloudellinen vapaus ja valta päättää omasta elämästään.
Naisten Pankki aloitti toimintansa vuonna 2007. Se on tähän mennessä toiminut 17 maassa kattaen kaikki mantereet, tavoittanut 94 000 naista tarjoten koulutusta ammattiin ja tukea yrittäjyyteen ja turvannut samalla 470 000 perheenjäsenen elämää. 90 % tuetuista naisista on kasvattanut toimeentuloaan. Vuodesta 2007 lähtien rahasto on kerännyt lähes 26 miljoonaa. 8
– Olen loppuelämäni kiitollinen, että sain olla mukana synnyttämässä upeiden ja viisaiden naisten kanssa jotain globaalia, jolla on merkitystä vielä meidän jälkeemmekin kehitysmaiden naisten itsenäisyydelle, toimeentulon turvaamiselle ja yrittäjyyden tukemiselle kohti parempaa ja köyhyyden kierteestä ulos johtavaa elämää, Marianne toteaa tyytyväisenä.
Marttojen messiin
Vuonna 2010 elämä lähti kuljettamaan Mariannea jälleen kohti uusia haasteita. Hän aloitti tuolloin Marttaliiton pääsihteerinä, ja tällä polulla hän kulkee edelleen.
Tiedustelen Mariannelta, millaiset asiat saivat hänet kiinnostumaan kyseisestä tehtävästä.
– Arvopohja, perinteet, muutosmahdollisuudet ja työn jatkuva kehittäminen yhdessä vapaaehtoisten, piirien ammattilaisten, luottamushenkilöiden ja verkostojen kanssa. Jokainen työpäivä on erilainen, ja yhdessä onnistuminen on parasta. Aina tämä ei ole helppoa: toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, ja jotta voimme pysyä edelläkävijöinä, meidän tulee tehdä kehittämistyötä tuplaten. Olen iloinen, että olemme saaneet myös nuoria mukaan yhdistyksiin ja työllemme on tilausta, Marianne listaa.
– Arvostan Marttojen arkirealismia ja samalla suurella sydämellä toimimista kolmansien osapuolten kanssa.
Martat ei ole uskonnollinen toimija.
Kysyn Mariannelta, pohdituttiko tämä hänen työskenneltyään jo pitkään kristillisellä kentällä.
Otoksia Mariannen kuvaja lehtileikealbumista. Jo lapsena luonnistui poseeraaminen (ylh. vas.) ja äidin kautta Marianne pääsi tutustumaan muotija mallimaailmaan nuorena (ylh. oik.). Marianne vihittiin papiksi 1996 (kesk.) ja hän on kahden lapsen äiti (oik.)
– Arvopohjainen työ on ollut aina merkittävä tekijä valitessani työpaikkoja. Vaikka Martat ovat nyt uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, syntyhistoriasta ja Emäntä-lehdestä on luettavissa edeltäjieni vahva hengellinen näkemys ja kutsumustoiminta. Järjestössä ei harjoiteta uskontoa, mutta jokainen jäsen voi tehdä näin vapaasti omassa elämässään. Toisaalta kunnioitamme perinteitä, ja siksi viime vuonna 125-vuotisjuhlavuotenamme saimme järjestettyä Tampereen tuomiokirkon ja Ylen hartausohjelmien kanssa suoran juhlajumalanpalveluksen.
Palkitsevat haasteet
Kuluneet viisitoista vuotta ovat olleet pääsihteeri Marianne Heikkilälle sekä rikkaita että haasteellisia.
– Ne ovat olleet jatkuvaa uudistumista, kehittämistä ja muutoksen johtamista. Toimintaympäristö on muutokses -
sa ja rahoituslähteet kapenevat. Olemme halunneet ylläpitää ja tukea sekä vapaaehtoispuolta järjestössämme että ammattilaisten tekemää, kohdennettua neuvontaa. Olen hyvin kiitollinen kaikista yrityskumppaneista, joita olemme vuosien saatossa saaneet.
– Olemme myös saaneet kasvatettua jäsenmäärää joinakin vuosina, ja jäsenistön ikääntyessä on jokainen uusi jäsen meille suuri kunnia-asia.
Monia asia on vuosien saatossa palkinnut: – Olen saanut elää nämä vuodet uskomattoman hienojen ammattilaisten ja vapaaehtoisten kanssa lukuisissa yhteyksissä kohdaten satoja ja satoja kentän ihmisiä, Marianne toteaa hymyillen. – Olemme saaneet olla mukana myös merkittävissä verkostoissa, kuten vetämässä valtiovarainministeriön Digi arkeen -neuvottelukuntaa ja THL:n pääjohtajan pyynnöstä koronavuosina kasvomaskikampanjaa, pari esimerkkiä mainitakseni.
– Järjestöjohtaminen on 24/7-työtä, ja vastuu on suuri. Meidän johtajien tehtävä on luoda jokaiselle sellaiset työskentelyolosuhteet, joissa kaikki voivat loistaa ja tehdä parhaansa. Tämä on jatkuvaa harjoitusta ja oppia palvelevassa johtamisessa. Miten olla riittävän määrätietoinen päätöksissä, lujasti lempeä, Marianne pohtii.
Näkyykö ”marttaus” Mariannen omassa arkielämässä?
– Monin tavoin, Marianne vastaa hymyillen. – Kohtuullisuutena, kierrättämisenä, säästämisenä, luonnon kunnioituksena, perheen taloudesta huolehtimisena ja talouskasvatuksena, varautumisena, sesonkien hyödyntämisenä ja ruokahävikin välttämisenä sekä lentojen välttämisenä… Emme ole perheenä lentäneet lomalle kuin muutaman kerran. Olen harrastanut pitkään erilaisia kirpputoreja ja ostan paljon kierrätettyä sekä laitan asioita edelleen kierrätykseen, se on elämäntapa.
Rakkaudesta, toivosta ja uskosta
Palataan vielä henkilökohtaisuuksiin. Marianne on naimisissa Raptori-yhtyeestä tutun Ismo Heikkilän kanssa.
– Tapasimme töiden parissa. Tarkoituksenani oli haastatella poikabändi New Kids On the Blockia, mutta sainkin korvikkeeksi Raptorin, Marianne muistelee hymyillen. – Parisuhteessamme rakkauden lisäksi tärkeitä arvoja ovat keskinäinen luottamus, ystävyys, huumori, turva ja täydellinen tasa-arvo. Mieheni on kasvanut vahvan äidin kanssa eikä kaihtanut itsenäisen naisen ottamista puolisoksi. Hän on viisas, auttavainen ja hyvä puoliso. Jaamme saman arvomaailman. Olen ollut absolutisti lähes parikymmentä vuotta, niin hän kunnioittaa tätä eikä itsekään ota mitään, kun olemme yhdessä tai perheen kesken.
Mariannella ja Ismolla on kaksi lasta. – Äitiys on elämäni tärkein tehtävä ja suurin lahja. Olen kiitollinen näistä lahjoista, tytöstä ja pojasta. Saimme enemmän kuin uskalsimme pyytää. Nuoret ovat opettaneet ja koulineet meitä enemmän kuin mikään muu asia elämässämme. Opimme heiltä jatkuvasti. Nyt kun tytär lähti toistamiseen yliopistovaihtoon Ranskaan, on jälleen aika päästää irti ja toivottaa siunausta ja rukouksia matkalle. Kenenkään elämä ei ole vailla suruja, ja vuodet 2020–2021 olivat erityisen
raskaita Mariannelle ja hänen lähipiirilleen. Hän menetti neljä läheistä ihmistä reilun vuoden aikana: pikkuveljensä, appensa, isänsä ja hyvän ystävättärensä äidin. Viime vuonna menehtyi rakas isäpuoli. Marianne siunasi heistä jokaisen haudan lepoon. Kysyn, mistä hän ammentaa voimaa näinä kaikkein vaikeimpina hetkinä.
– Perheeni lisäksi Jumalalta, rukouksesta ja ystäviltäni, luonnosta, hiljaisuudesta, haudalla käymisestä, vapaaehtoisuudesta omassa lähiseurakunnassa sekä Tuomasmessusta. Usko antaa voimaa ja lohdutusta siihen, että kaikki ei ole tässä, vaan kohtaamme rakkaat jälleen iankaikkisessa elämässä.
Usko on suurin voimavara: – Täysin välttämätön. Se on ilma, jota hengitän. Ystävät, joilla on sama hengellinen kaipuu ja ikävä, tulevat hyvin lähelle. Rukouksen ja hiljaisuuden oheen kaipaan yhteisöllisyyttä ja uskon tuomaa toiminnallisuutta. Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti Tuomasmessussa ja omassa paikallisseurakunnassa. Yhteisessä kirkkovaltuustossa, yhteisessä kirkkoneuvostossa sekä Lauttasaaren seurakuntaneuvostossa saan olla päättämässä rakenteiden ja sisältöjen toimivuudesta kirkossamme. Olen mukana myös monissa evankelisluterilaisen kirkon kristillisissä järjestöissä tai työryhmissä luottamushenkilönä ja va-
paaehtoisena. Yhdessä päättäminen ja tekeminen antaa voimaa.
Pääsiäinen, juhlista jaloin Olemme ilojuhlan, pääsiäisen kynnyksellä. Mariannelle se on kirkkovuoden tärkein juhla.
– Jeesuksen Via Dolorosan jalanjäljissä kulkeminen auttaa ymmärtämään, että Jumala ja Jeesus on tullut ihmisen kärsimyksen ja kadotuksen keskelle. Hän tuntee haavamme ja itkumme, näkee ahdistuksemme ja pelkomme. Hän ei kaihda rikkinäisyyttämme ja repaleisuuttamme.
– Pääsiäinen on suuren lohdutuksen juhla, koska kuolema on voitettu, ja meille odottaa Jeesuksen ristinkuoleman ja sovituksen vuoksi iankaikkinen elämä. Mariannelle pääsiäinen on perhejuhla.
– Olemme perheen kesken, ja todennäköisesti anoppini liittyy seuraamme. Olen vuoden tärkeimmässä hetkessä eli kiirastorstain ehtoollisen asettamisessa joko perheen ja kummilasten kanssa tai yksin. Tämän lisäksi menen pääsiäisyön messuun ja luontoon. Olemme rauhassa ja valmistamme yhteisen pääsiäisaterian laajennetulle perheellemme. Osallistumme usein myös Helsingissä Via Crucikseen. Yhtenä korona-ajan pääsiäisenä sain olla ensimmäistä kertaa Uspenskin katedraalissa pääsiäisyön messussa nyt jo edesmenneen ystäväni Maria Jungnerin kanssa. Sitä kokemusta en unohda.
Mitä meidän kaikkien tulisi ottaa sydämeen pääsiäisen sanomasta?
– Pääsiäisen kärsimyksen ja ylösnousemuksen todellisuuden keskellä ihminen löytää paikkansa tässä universumissa. Pääsiäisen sanoma on siinä, että kuoleman voittaminen ja ylösnousemuksen ihme ovat vuosituhantinen salaisuus, jota meidän ihmisten on vaikea järjellä ymmärtää. Pääsiäinen on uuden elämän alku, ja koko luomakunta yhtyy iloon, jota voimme ihmisinä ymmärtää vain uskomme ja rakkauden kautta.
Vähäosaiset sydämellä
Marianne Heikkilä kiittää haastattelumahdollisuudesta, sillä vähäosaisten ja heikommassa asemassa olevien huomioi-
– Pääsiäinen on uuden elämän alku ja koko luomakunta yhtyy iloon, jota voimme ihmisinä ymmärtää vain uskomme ja rakkauden kautta, rovasti Marianne Heikkilä toteaa.
nen on hänelle hyvin tärkeää. Siksi hän myös arvostaa Pelastusarmeijan tekemää työtä.
– Jo isäni ja äitini keräsivät vaatteita ja tekivät hyväntekeväisyysmuotinäytöksillä rahaa Samaria-lähetykselle ja muille vapaiden suuntien yhteisöille. Näin he antoivat meille lapsille mallin, miten olla yhteiskunnassa ja toimia. En usko kuitenkaan pelkkään hyväntekeväisyysyhteiskuntaan, vaan näen, että rakenteet ja yhteiskunnan antama perusturva tulee olla kaikille kansalaisille sellainen, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa omannäköistä elämää.
Pelastusarmeija tuli Mariannelle ja sisaruksille tutuksi jo lapsena, sillä heidän isänsä halusi joka joulu tyhjentää perheen vaatekaapit ja antaa kaiken ylimää-
Marianne Heikkilä
• Marttaliiton pääsihteeri, Martat-lehden päätoimittaja
räisen Helsingin Stockmannin kellon alla olevaan joulupataan.
– Joulupata on yksi Suomen perinteisimmistä ja tärkeimmistä joulukeräyksistä, jolla autetaan kotimaan vähävaraisia lapsiperheitä ja muita avuntarvitsijoita. Arvostan järjestötoimijana työtänne suuresti, sillä palvelette yhteiskunnan väliinputoajia: vähävaraisia, yksinäisiä, kodittomia ja eri syistä syrjään joutuneita ihmisiä. Haluan kiittää valtakunnallisesta työstänne vapaaehtoisten kanssa ja rukoilen työllenne siunausta. Jumalan runsasta varjelusta kaikkeen, missä palvelette!
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen ja Marianne Heikkilän kuva-albumi
• rovasti, pappi, tietokirjailija, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti
• hallitusammattilainen, mukana lukuisissa hallituksissa, kuten Lasten ja nuorten keskuksessa, Autismisäätiössä, Sininauhasäätiössä, yhteisessä kirkkoneuvostossa ja valtiovarainministeriön Digipaneelissa
• Lukuisia tunnustuksia, esimerkkeinä: Tapaseuran hyvien tapojen lähettiläs, Pelastusalan (SPEK) ensimmäisen luokan ansioristi, Kirkon tiedonvälityspalkinto, vuoden somepomo
Pelastusarmeijan Lasten lomakodilla Nummelassa ollaan uuden edessä. Sinne valmistuu uusi päärakennus, joka sisältää modernit majoitustilat. Rakennus on toteutettu moduulirakenteena, mikä mahdollistaa tilojen entistä monipuolisemman käytön. Myös leiriavustajatoiminta muuttuu, ja jatkossa nuorille tarjotaan entistä kohdennetumpaa vapaaehtoistoimintaa.
Nummelassa Hiidenveden rannalla sijaitseva Lasten lomakoti on aloittanut toimintansa jo vuonna 1914 – viime vuonna pidettiin 110-vuotisjuhlat. Lomakodilla järjestetään iloisia kesäleirejä 4–11-vuotiaille lapsille. Vuosittain kesäleiriläisiä on vajaat 300.
Lomakodilla ei kuitenkaan haikailla ja tuudittauduta ansiokkaaseen historiaan, vaan katsotaan tiiviisti kohti tulevaisuutta. Ennen tämän kesän leirejä Lasten lomakodille avautuu uusi päärakennus, johon kuuluu myös modernit majoitustilat. Lomakodin vanhat, hyvin palvelleet ja käyttöikänsä päähän tulleet majoitusrakennukset on purettu viime syksynä.
Talvella leirikeskuksella tehtiin pohja- ja maanrakennustöitä, ja uusi rakennus on nousemassa vauhdilla tontille. Päärakennus valmistetaan moduulirakentamisena, ja sen toteuttaa tilauksena Adapteo Finland.
– Yhteiskunnallisen tasavertaisuuden näkökulmasta tämä on meille poikkeuksellisen merkityksellinen hanke. Pelastusarmeija on arvostettu toimija, joka palvelee etenkin vähävaraisia lapsiperheitä ja muita avuntarvitsijoita. On hienoa päästä tekemään yhteistyötä heidän kanssaan ja tarjota paremmat tilat lomakotia käyttäville lapsille, sanoo Adapteo Finlandin toimitusjohtaja Tuomas Vaalto lehdistötiedotteessa.
Taloudellinen leasing-vaihtoehto
Pelastusarmeijan kiinteistöpäällikkö Petra Lamminkari ja Lasten lomakodin johtaja Taru Tulonen ovat luvanneet kertoa lisää tästä rakennusprojektista. Suunnitelman peruskivet ovat parin vuoden takaa. – Lähtötilanne oli se, että vuoden 2023 alussa minulle annettiin toimeksianto tehdä kiinteistöstrategia, kiinteistöpäällikkö Petra Lamminkari aloittaa. – Tuolloin myös lomakodin tilanne kartoitettiin. Silloin todettiin, että lomakodin seuraavan kymmenen vuoden tekniset korjaustarpeet olisivat todella suuret. 8
Pelastusarmeijan kiinteistöpäällikkö
Lomakodin uusi moduulirakennus valmistumassa Adapteo Finlandin tehtaalla.
– Totesimme, että samalla hinnalla saisi jo uudet tilat. Tutkimme vaihtoehtoja, ja päädyimme taloudelliseen leasingvaihtoehtoon. Näin pääomaa ei sitoudu projektiin.
Pelastusarmeija vuokraa lomakodin uudet tilat Adapteolta kymmenen vuoden sopimuksella. Vuokramalli tuo ennustettavuutta tiloista aiheutuviin kuluihin. Adapteo vastaa myös rakennusten huolloista ja korjauksista koko sopimuskauden ajan.
– Kymmenen vuoden päästä meillä on mahdollisuus päättää, haluammeko lunastaa sen omaksi ennakkoon sovitulla loppuhinnalla, Petra avaa vuokrauskuviota.
Ympärivuotinen ja -vuorokautinen lomakoti
Projektille saatiin Pelastusarmeijan kansainväliseltä päämajalta hyväksyntä. Uutta rakennusta on suunniteltu yhteisessä työryhmässä, johon kuuluivat muun muassa territorion johtajat. Uusi rakennus on moderni ja monenlaiseen toimintaan muotoutuva. Se on kaksikerroksinen, ja siihen kuuluu sekä yhteis- että majoitustiloja. Alakerrassa sijaitsevat yhteis- ja toimintatilat, yläkerrassa majoitustilat ja toimistot.
– Lomakoti päivittyy valmiustasoltaan ajanmukaiseksi. Rakennus on esteetön. Energiankulutus tulee putoamaan murtoosaan nykyisestä, siitä syntyy suurta säästöä, Petra iloitsee.
– Tilat on suunniteltu monikäyttöisiksi niin, että tiloja voi jakaa ja käyttää samanaikaisesti. Esimerkiksi lasten leirin aikana toisessa tilassa voisi olla vaikka upseeri- tai esimiespäivien kokoontuminen, lomakodin johtaja Taru Tulonen kuvailee. – Olisi hienoa, jos sisäiset toimijamme löytäisivät tämän mahdollisuuden. Tilojen rahoittamisessa on otettu huomioon mahdollisimman laaja ulosvuokrauksen mahdollisuus. Esimerkiksi lähialueiden päiväkotien ja koulujen henkilökunnat voisivat tulla viettämään tänne virkistyspäivää. Retriittien mahdollistaminen ja järjestäminen on ajatuksissamme. Tutkimme mahdollisuuksia erilaisiin yhteistyöhankkeisiin. – Perusajatuksena on saada Nummelan lomakodista ympärivuotinen ja ympärivuorokautinen paikka, joka mahdollistaisi monenlaisia toimintoja. Meidän pitää ajatella nykyaikaisesti. Tätä kenraalikin toi esille kansainvälisessä strategiassa – emme voi pitää tiloja tyhjinä 8
odottamassa, että niille tulee mahdollisesti käyttöä. Sellaisen aika on auttamatta ohi, Petra sanoo.
– Kaikki tiet vievät Nummelaan! Taru naurahtaa.
Työllistäviä
tekoja
Projektin eri vaiheissa Lasten lomakoti on tehnyt tiiviisti yhteistyötä Pelastusarmeijan työllistämisen yksikön kanssa. Valtaosa työllistämisen yksikön tehtävistä tulee Pelastusarmeijan kiinteistösektorin tilaamana. Nummelassa on riittänyt – ja riittää edelleen – monenlaista tehtävää.
– Aina löytyy tietynlaisia huollollisia toimenpiteitä. He ovat esimerkiksi karsineet puita ja pensaita, korjanneet veneitä, siivonneet lehtiä ja luoneet lunta. Viime aikoina on ollut runsaasti pihan kunnostamista työmaarekkojen jäljiltä, Petraa listaa, ja Taru täydentää: – Majoitusrakennuksen purkuvaiheessa he olivat mukana purkutehtävissä, esimerkiksi laittamassa osiin kerrossänkyjä ja vaatekaappeja. Yhteistyö työllistämisen yksikön kanssa on toiminut erinomaisesti, ja se on ollut hyvin kustannustehokasta.
– Tässä voittavat kaikki. Pystymme tarjoamaan sellaisia tehtäviä ja taitoja, joilla on työmarkkinoilla oikeasti käyttöä, Petra toteaa.
Kesän leirit
taattu
Rakennusprojekti on suunniteltu siten, että leirien onnistuminen kesällä on varmaa.
– Se vaati suunnittelua, miten rakennus saataisiin paikalleen toiminnan keskeytymättä ja miten se palvelisi meitä parhaiten. Lisäksi yritimme suunnittelussa huomioida sen, että ympäristölle ja maisemalle tehtäisiin mahdollisimman vähän vahinkoa, Taru kertoo.
Majoitusrakennukset on purettu. Tänä kesänä vanha päärakennus palvelee vielä uuden rakennuksen rinnalla. Se mahdollistaa taloudellisen kierrättämisen.
– Kierrätämme niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi Nummelan talouskeittiön koneet on uusittu vasta muutama vuosi sitten. Nyt ne hyödynnetään uudessa rakennuksessa. Vanha päärakennus puretaan kesän leirien jälkeen ennen kuin tilojamme vuokraavan Kopun koulun lukuvuosi alkaa, Petra valottaa. Kaikki ei kuitenkaan aina ”mene kuin Strömsössä”. Siihenkin on varauduttu. – Olemme varustautuneet viime hetken yllätyksiin resursoimalla näihin tilanteisiin ihmisiä, Petra rauhoittelee, ja Taru lisää: – Saamme avaimet todennäköisesti huhtikuun lopussa, viimeistään toukokuun lopussa. Leirit alkavatkin sitten heti kesäkuun alussa. Pientä
jännitystä siis on, sen myönnän. Olemme tehneet jo valmistavia toimia, kuten tilanneet sängyt ja huonekalut valmiiksi. Olemme ennakoineet kaiken, minkä olemme voineet.
Apparitoiminta uudistuu
Lasten lomakodin uudistukset eivät lopu tähän. Nuorten leiriavustaja- eli apparitoiminta uudistuu tulevalle vuodelle. Jatkossa apparitoiminnan alaikäraja on 15 vuotta, ja nuoret toimivat enemmän lapsiryhmien mukana avustavissa tehtävissä apuohjaajina. Tavoitteena on valita kolme apparia per leiri: omat, nimetyt apparit jokaiselle kolmelle lapsiryhmälle (alle kouluikäiset Pääskyt ja kouluikäisten tyttö- ja poikaryhmät Mansikat ja Mustikat). Lasten leirejä on tänä vuonna viisi, joten viitisentoista leiriavustajaa saa paikan. 12–15-vuotiaille tulee tarjolle tänä vuonna oma nuorten leiri.
– Huomasimme, että sen ikäisille leiri oli toimivampi osallistumisen muoto kuin apparitoiminta. Viime vuoden nuorisoleiri oli todella onnistunut, ja siitä tuli hyvää palautetta niin nuorilta kuin ohjaajiltakin, Taru kertoo hymyillen.
Leiriavustajien tehtävät ovat olleet aiemmin leirielämää tukevia, kuten keittiössä auttamista. Nyt ajatuksena on keskittyä lapsiryhmien kanssa työskentelemiseen. 8
Tämä hyödyttää niin lomakotia kuin apparia itseäänkin enemmän. Appariksi voi hakea sivulla pelastusarmeija.fi/ lomakoti.
– Näin heillä alkaa olla selvä ikäero leiriläisiin, Taru toteaa. – Taustalla on myös ajatus, että jos nuorta kiinnostaisi hakea tulevaisuudessa leiriohjaajan paikkaa, hän olisi saanut siihen kokemusta ja rohkeutta. Tämä olisi kasvamista ohjaajan toimeen.
Apparikoulutus pidetään tänä keväänä Nummelan remontin vuoksi Pelastusarmeijan Temppelissä.
– Lisäksi moni nuori on pääkaupunkiseudulta, joten se on kaikille helpompaa. Koulutuksen sisällössä huomioimme sen, että nuoret ovat nyt vanhempia. Voimme kohdentaa sitä aivan uudella tavalla. Tulemme antamaan paljon käytännönläheisiä neuvoja ja vinkkejä lapsiryhmän kanssa työskentelyyn.
Voit tukea vapaaehtoisena tai taloudellisesti
Miten me aikuiset? Kesäleireillä on mahdollisuus tehdä monenlaista vapaaehtoistyötä erilaisissa rooleissa. Haluaisitko tulla pitämään kasvomaalauspistettä
leiritorille tai vaikka nukketeatteriesitystä iltaohjelmaan? Lukemaan iltasatuja tai auttamaan keittiössä? Lisäkäsiksi lapsiryhmään?
– Vapaaehtoiset ovat hyvin toivottuja! Taru muistuttaa. – Vapaaehtoiset tukevat vapaa-ajan ohjelmaa, jossa voidaan hyödyntää heidän tietotaitoaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Tulevaisuudessa olisi ihana kehittää tätä aikuisten vapaaehtoistoimintaa entisestään. Esimerkiksi olisi upeaa, jos joku varhaiskasvatuksen ammattilainen tai ala- tai yläkoulun opettaja haluaisi tulla ohjaajiemme koulutusviikolle pitämään koulutusta lasten ohjaamisen erilaisista menetelmistä.
Vapaaehtoisen ei tarvitse sitoutua koko leiriviikoksi, vaan tulla omaan aikatauluun sopivaksi ajaksi mukaan. Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua Pelastusarmeijan kotisivun kautta. – Tämä mahdollistaisi sellaisia pieniä hyviä hetkiä, Taru sanoo.
Lapsen lomaviikon hinta on viideltä päivältä 180 euroa, nuorten leiri maksaa neljältä päivältä 150 euroa. Saman perheen lapsille myönnetään 15 euron sisaralennus toisesta lapsesta alkaen. Tukea leirimaksuun voi pääasiallisesti hakea
oman kaupungin sosiaalitoimesta. Jossain tapauksissa Pelastusarmeija voi myös tarjota tukea leirimaksussa. Siinä sinulla on lahjoittajana mahdollisuus auttaa. Kotisivuilta löytyy mahdollisuus lahjoittaa lapselle loma osallistumalla Lasten lomakotikeräykseen.
– Lomakotikeräyksen tuotot käytetään lyhentämättömänä siihen, että mahdollistetaan lomaviikko lapselle, jonka vanhemmilla ei ole varaa leirimaksuun. Meillä on ihania kuukausilahjoittajia, jotka lahjoittavat pienen summan joka kuukausi. Se on niin sydäntä lämmittävää, Taru toteaa onnellisena. Anna sinäkin lapselle loma.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Lasten lomakoti, Petra Lamminkari, Toni Kaarttinen & Adapteo Finland
Lisätietoa
Lasten lomakodin kesäleireistä, appari- ja vapaaehtoistoiminnasta sekä mahdollisuus lahjoittaa lapselle loma: pelastusarmeija.fi/lomakoti
9.–13.6. 16.–19.6. 23.–27.6. 30.6.–4.7. 7.–11.7. 14.–18.7. 1. 2. 3. 4. 5. 6.
(Nuortenleiri)
Kesäleirit järjestetään Nummelan lomakodissa. Leirit 1, 3–6 on suunnattu 4–11-vuotiaille lapsille (hinta 180 euroa/viisi päivää) ja leiri 2 12–15-vuotiaille nuorille (hinta 150 euroa/neljä päivää). Hintaan sisältyy majoitukset ja ateriat. Lastenleireille on mahdollisuus osallistua myös päiväleiriläisenä. Linja-autokyyti Helsinki - Lomakoti - Helsinki 5 €
pelastusarmeija.fi/lomakoti nummela.lomakoti@pelastusarmeija.fi
19-vuotias Aino Kulmala on Vaasan osaston sotilas, valmistuva media-alan ammattilainen ja mukana ensi kesän EYE 2025 Euroopan nuorisotapahtuman suunnitteluryhmässä. Monet viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten keskuudessa kiinnostus hengellisyyttä kohtaan on nousussa. Sotahuuto kyseli asiasta Ainolta, joka on Vaasan osaston nuorisoilloissa apuohjaajana.
Sotahuuto vieraili Vaasan osaston nuortenillassa vuosi sitten. Illat ovat jatkuneet vilkkaina: – Mitä enemmän nuoret ovat olleet sisällön rakentamisessa mukana, sitä vaikuttavampaa se on ollut, Aino kertoo.
Aino Kulmala on nuori nainen, mutta Pelastusarmeijassa hän on ehtinyt olla mukana pitkään. Hänen vanhempansa, luutnantit Eija ja Ari Kulmala, toimivat Vaasan osaston johtajina. Aino on ehtinyt olla pelastussotilaana jo viisi vuotta. Nyt hän on valmistumassa Vaasan Vamiasta mediapalvelujen toteuttajaksi.
– Onhan tämä jännittävä ikä ja jännittävää aikaa! Aino sanoo nauraen.
Vaasan osastolla Aino auttaa monenlaisessa, mutta keskeinen rooli hänellä on osaston perjantai-iltojen nuorten ryhmässä.
– Siellä olen saanut ottaa apuohjaajan roolin. Olemme sopineet, että otan
tällaista vastuuta, sillä olen nuorten ryhmässä kuitenkin sieltä vanhemmasta päästä. Muutoin avustan kokouksissa, kerään kolehtia ja autan kahvin laittamisessa. Välillä olen mukana myös kokouksen suunnittelussa, esimerkiksi niiden musiikkivalinnoissa, Aino sanoo ja kertoo lisää apuohjaajan roolista: – Olen mukana kansainvälisessä nuorisotyön ohjausryhmässä. Sieltä sain materiaalia liittyen ihmiskaupan vastaiseen työhön. Ihmiskaupan uhrien rukouspäivänä sain pitää nuorille hartauden aiheesta. Se oli todella hyvä kokemus ja valmistaa minua siihen, että voin myöhemmin toimia ryhmässä ohjaajanakin.
Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorilla on kasvavaa kiinnostusta hengellisyyteen. Tiedustelen Ainolta, miten hän näkee asian.
– Olen huomannut esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, että elämän totuus ja valinnat ovat kiehtovia aiheita monelle nuorelle. Niiden kautta he ovat kiinnostuneet myös uskosta ja Jumalasta. On selvää, että tietynlaiset sisällöt kiinnostavat nuoria. Sen tulisi olla nuorilta nuorille – ne sisällöt ovat kaikkien vaikuttavimpia. Jos vanhemman sukupolven täytyy huolehtia asiasta, se ei yleensä toimi. Sukupolvilla on niin eri käsitys siitä, mikä on kiehtovaa ja ajatuksia herättävää. Parhaiten toimii, jos kristityt nuoret ottavat sydämelleen houkutella lisää nuoria yhteyteen.
Tämä on ollut havaittavissa myös Vaasan osaston nuorten illoissa. Nuorisotyö on ollut viime vuodet vireää, ja kävijämäärä on kasvanut jatkuvasti.
– Alussa moni oli kristillisestä koulusta, mutta nyt myös heidän kaverinsa eri kouluista ja seurakunnista ovat löytäneet meidät. Se on ollut tosi hieno juttu. Ja mitä enemmän nuoret ovat olleet sisällön rakentamisessa mukana, sitä vaikuttavampaa se on ollut, Aino kertoo hymyillen.
Euroopan nuorisotapahtuma kesällä Ensi kesänä järjestetään Pelastusarmeijan kansainvälinen EYE 2025 Euroopan nuorisotapahtuma 7.–10.8. Ambt Deldenissä Alankomaissa. Paikalle odotetaan 600–800 iältään 15–25-vuotiasta nuorta. Tapahtuma on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua muihin armeijanuoriin eri maista. – Se on kokoontuminen, missä meillä on paljon opetustapahtumia, työpa-
EYE 2025 Euroopan nuorisotapahtumaan odotetaan 600–800 osallistujaa.
joja ja kysymys- ja vastauspaneeleja. Se on kuin nuorten leiri, mutta paljon, paljon isompi. Tapahtumassa panostetaan isosti sanomaan ja opetukseen. Sitä nuoret oikeasti arvostavat, Aino avaa päivien sisältöä.
Aino osallistuu tapahtumaan, ja hän kuuluu nuorisotapahtuman kansainväliseen suunnitteluryhmään. Hän on haastatteluhetkellä opiskelijavaihdossa Maltalla. Aino on kuitenkin onnistunut olemaan parissa suunnittelukokouksessa mukana, ja näin keväämmällä hän on tiiviimmin mukana suunnittelutyössä.
– Kokouksissa käymme suunnittelun kaikkia aspekteja läpi, kuten tapahtuman puhujat, tilojen sisustus ja niin edelleen. Tässä ryhmässä on tosi mahtava henki. Mukana olevista välittyy heidän arvomaailmansa ja se, että he todella välittävät siitä, mitä nuoret saavat irti tästä tapahtumasta.
Ainolla on myös rooli paikan päällä: – Olen toiminnoissa mukana. Päivien aikana järjestetään myös keskustelupaneeli, jossa minäkin saatan päästä lavalle. Hiukan jännittävää, mutta kivalla tavalla!
Suomesta ja Virosta on lähdössä nuoria tapahtumaan.
– Toivottavasti mahdollisimman moni päättää lähteä mukaan! Vaasasta on näillä näkymin lähdössä useampi nuori, ja Virossakin on muutamia kiinnostuneita, Aino paljastaa.
Aino Kulmala kuuluu EYE 2025 -nuorisotapahtuman kansainväliseen suunnitteluryhmään.
Leirin maksuista vastaavat nuorten huoltajat, mutta niihin voi kysyä apua myös paikalliselta osastolta.
– Olemme valmiita auttamaan. Maksua tärkeämpää on saada nuori mukaan kuuntelemaan ja saamaan tietoa.
Haastattelun lopuksi kyselen Ainon tulevaisuuden suunnitelmia, koska hän on aivan pian valmistumassa mediaalalle.
– Alan opiskelu on ollut mielenkiintoista. Pääsin muun muassa työharjoitteluun päämajaan. Se oli todella hyvä kokemus! Pääsin tekemään aivan oikeata työtä ja testaamaan omia taitoja, voimia ja mielenkiinnon kohteita. Tunnen,
että olen oikealla alalla, ja haluan päästä työmaailmaan. Myöhemmin voin opiskella lisää. Tunnen myös, että tämän kautta haluan tehdä myös jonkinlaista hengellistä työtä ja olla osa sellaista yhteisöä.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Aino Kulmala, Toni Kaarttinen & EYE 2025
Lisätietoa (englanniksi) EYE 2025 Euroopan nuorisotapahtumasta: eye2025.org
Eläinsuojelurikkomus! Näen silmissäni ison keltaisen paperin, jossa on muutama kohuotsikko. Sellaisilla iltapäivälehtiä kaupattiin jo minun nuoruudessani. Samanlaisia lööppejä löytää lehtitelineistä tänä päivänäkin. Siinä sitten valitset, kumpi lehdistä tarjoaa jännittävämpää luettavaa. Kun olin nuori, eräällä pääsiäisleirillä pyrimme muokkaamaan juhlapyhien tärkeimmän sanoman juuri iltapäivälehtien lööpeiksi. Pääsiäisestä niitä olikin helppo keksiä.
Eläinsuojelurikkomus on tietysti kuvaus siitä, kuinka Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Lähestyessään Öljymäkeä hän antaa opetuslapsilleen tehtävän: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.” (Luuk. 19:30–31). Seuraavaksi lentävät pöydät nurin Temppelissä, yksi lähimmistä pettää Jeesuksen, seuraa näyttävä oikeudenkäynti. Eikä siinä edes kaikki. Pääsiäisen tapahtumilla – jos ne sattuisivat tänään – olisi meidänkin ajassamme kaikki mahdollisuudet nousta klikkiotsikoiksi, sosiaalisen median päivityksiin ja lukemattomiin selfieihin.
Miksi juuri aasi? Kun vierailin Jerusalemissa, Öljymäellä turistimassojen keskuudessa onnistuin nappaamaan valokuvan, jossa aasi omistajansa kanssa pitää taukoa selin yleisöön katsellen kaiteen yli kohti Temppelivuorta. Yhä edelleen aasi toimii kuormajuhtana. Yhä edelleen toista voi halventaa kutsumalla häntä
tyhmäksi aasiksi. Miksi Jeesus päätti saapua kaupunkiin juuri nuoren aasin selässä? Eikö mitään parempaa olisi löytynyt kuin halpa kuormajuhta?
Jeesukseen kohdistui monenlaisia odotuksia. Kolmen vuoden ajan hän oli opettanut kansaa, ja monet näkivät hänessä Rooman vallan kukistajan. Hän uskalsi uhmata auktoriteetteja. Heille olisi sopinut hurja sotaratsu ja Jeesuksen käteen miekka. Heiltä oli jäänyt ymmärtämättä jotain hyvin oleellista. Johanneksen evankeliumin 6. luvussa Jeesus muistuttaa: ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.” Hän ei markkinoinut itseään, vaan oli Jumalan asialla. Jeesus jatkaa: ”Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.”
Tuskin aasi ymmärsi – edes rajallisella aasinjärjellään – miten merkittävässä tapahtumassa se sai olla mukana. Halpa kuormajuhta sai palvella pienen hetken kantamalla itse Jumalaa selässään. Kun vielä seuraavien päivien toinen toistaan järisyttävämmät tapahtumat vaihtuivat pääsiäisaamun ihmeeseen: Jeesus nou-
si kuolleista ja mursi pahan vallan, tapahtui jotakin, mistä puhutaan ja kirjoitetaan vielä yli 2 000 vuoden kuluttua.
Maailma ympärillämme elää levottomia aikoja. Olemme nähneet, kuinka vallankäyttäjät pyrkivät ajamaan omaa etuaan voimalla. Saakoon kuva aasista kärsivällisesti kantamassa raskasta kuormaansa muistuttaa meitä Filippiläiskirjeen sanoista: ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil. 2:3–5).
Kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jeesus avasi meille pääsyn iankaikkiseen elämään. Meidät on kutsuttu jakamaan tätä ilosanomaa. Minkälaisen lööpin tai sosiaalisen median postauksen sinä siitä kirjoittaisit tänä pääsiäisenä?
Kati Kivestö majuri
Kuva: Kati Kivestö
Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki
osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.
Tässä kuussa niihin vastaa:
pelastussotilas,
Kouvolan osaston johtaja
Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?
– 1970-luvun alussa Turussa.
Miten tulit Armeijan yhteyteen?
– Lähdin tutustumaan eri seurakuntiin.
Aloittelin Armeijasta… Siellä oli niin lämmin vastaanotto ja ilmapiiri, joten en ole ehtinyt pidemmälle.
Mikä on tehtävässäsi mielenkiintoisinta?
– Työn monipuolisuus ja ystävät toimintamme piirissä.
Entä turhauttavinta?
– Ihmisten hätä ja toivottomuus, mihin ei pysty vaikuttamaan.
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?
– Linja-auton kuljettajaksi.
Mikä on lempiruokasi?
– Perunamuussi ja paistetut silakat.
Rakkain harrastuksesi?
– Metsässä liikkuminen ja pihassa puuhastelu.
Millaiset asiat inspiroivat sinua?
– Saa olla todistajan palvelijan paikalla.
Kuka on sankarisi?
– Esimerkiksi Pelastusarmeijan edesmennyt upseeri, everstiluutnantti
Ahti Salmi, joka pisti oman persoonansa täysillä peliin palvelutyössään.
Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
– Tähän on vaikea vastata – esimerkiksi Nicky Cruzin Pyhä tuli
Ketä Raamatun hahmoa ihailet?
– Pietaria.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?
– ”Herra kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan”.
Voisit matkustaa minne vain. Mihin matkustaisit?
– Jerusalemiin.
Mitä pelkäät?
– Oman tai läheisten terveyden pettämistä.
Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?
– Läheisten tuki.
Usko, toivo, rakkaus –mitä lisäisit neljänneksi?
– Luottamuksen.
Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?
– Parsin villasukkia ja ”hymyilen” lopputulokselle...
Hullunkurisin kommellus, jonka kehtaat myöntää?
– Olin Oulussa nuorena avustajana. Osaston johtaja jäi talvilomalle, joten osakseni tuli vetää raamattupiiriä lääninvankilassa. Olin hyvin hermostunut, ja vahingossa avasin Raamattuni väärältä sivulta. Aloitinkin lukemalla Matt. 5:25. Jakeessa uhataan vankilaan telkeämisellä.
Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?
– Rukoile ja työtä tee.
Mikä on ollut elämäsi paras hetki?
– Uskoon tulo ja lasten syntymät.
Från Getsemane till den tomma graven representerar påsken det viktigaste ögonblicket i mänsklighetens historia – fullbordan av Guds frälsningsplan genom Jesu Kristi död och uppståndelse. När vi tänker på denna heliga tid, bevittnar vi hur Guds kärlek besegrar själva döden och ger mänskligheten den största gåvan som går att tänka sig: evig frälsning genom vår uppståndne Herre.
”Ty så älskade Gud världen att han utgav sin enfödde Son, för att den som tror på honom inte ska gå förlorad utan ha evigt liv” (Joh 3:16). Denna välkända vers får en förnyad betydelse när vi följer påskveckans händelser och inser djupet av den största kärleken, den stora uppoffringen som Gud visade.
Vägen till påsken börjar i förräderiets skugga. I Getsemane visade Jesus fullkomlig underkastelse inför Faderns vilja, även när hans själ var ”djupt bedrövad, ända till döden” (Mark 14:34). Trots att Kristus visste om det lidande som väntade, återspeglar hans bön en orubblig lydnad: ”Inte som jag vill, utan som du vill” (Mark 14:36). Detta ögonblick av fullständig överlåtelse lär oss att sann tro innebär att lita på Guds plan även i våra mörkaste stunder.
De efterföljande händelserna – skenrättegången, de grymma slagen och vägen till Golgata – avslöjar syndens djup och kärlekens höjder. Som Jesaja profeterade århundraden tidigare: ”Men han blev genomborrad för våra överträdelser, slagen för våra missgärningar. Straffet blev lagt på honom för att vi skulle få frid, och genom hans sår är vi helade” (Jes 53:5). Varje piskslag, varje törne och varje spik vittnar om priset för vår återlösning.
Vid Golgata ser vi både syndens fasor och nådens under. Korset står som den yttersta symbolen för självuppoffrande kärlek, där Guds syndfria Son bar hela mänsklighetens överträdelser. ”Gud gjorde honom som inte visste av synd, till synd i vårt ställe, för att vi i honom
skulle bli rättfärdiga inför Gud” (2 Kor 5:21). När Jesus förkunnade ”Det är fullbordat” (Joh 19:30), uppfyllde han varje profetia, tillfredsställde den gudomliga rättvisan och överbryggade klyftan mellan Gud och människa.
Men korset är inte slutet på berättelsen. Om Kristi död vore det sista kapitlet, skulle vår tro vara förgäves. Som Paulus skriver: ”Men om Kristus inte har uppstått, då är vår predikan meningslös och er tro meningslös” (1 Kor 15:14). Uppståndelsen förändrar allt. När Maria från Magdala och de andra kvinnorna närmade sig graven tidigt på söndagsmorgonen, upptäckte de historiens största mirakel – stenen var bortrullad och döden besegrad.
Ängelns förkunnelse ekar genom århundradena: ”Han är inte här, han har uppstått, så som han har sagt” (Matt 28:6). Dessa ord förändrade mänsklighetens historia och fortsätter att förvandla liv idag. Uppståndelsen bekräftar varje anspråk som Jesus gjorde om sin identitet och sitt uppdrag. Den visar att han verkligen är Guds Son, med makt över själva döden. Som det står i Romarbrevet 1:4: ”Genom sin uppståndelse från de döda har han blivit bevisad vara Guds Son i kraft.”
Konsekvenserna av uppståndelsen är djupgående och personliga. Eftersom Kristus lever, ska också vi leva. Hans seger blir vår seger, hans liv vårt liv. ”Men nu har Kristus uppstått från de döda, som förstlingen av de insomnade” (1 Kor 15:20). Uppståndelsen garanterar att döden har förlorat sin udd och graven sin seger. Vi tjänar en levande Frälsare som lovar: ”Eftersom jag lever, ska också ni leva” (Joh 14:19).
Påskmorgonen förkunnar en ny skapelse. Den kraft som uppväckte Jesus från de döda är densamma som förvandlar troendes liv idag. Som Paulus förklarar: ”Den som är i Kristus är alltså en ny skapelse. Det gamla är förbi, något nytt har kommit” (2 Kor 5:17). Uppståndelsen är inte bara en historisk händelse att
minnas – den är en pågående verklighet som erbjuder hopp, mening och nytt liv för alla som tror.
Denna påskens seger sträcker sig bortom personlig frälsning till att omfatta hela skapelsens återupprättelse. Kristi uppståndelse inleder förnyelsen av allt, när Gud börjar göra allting nytt. Den tomma graven proklamerar att synd, död och satan är besegrade fiender. Även om vi fortfarande kämpar mot ondskan i denna tidsålder, är segern redan vunnen. Som Paulus triumferande proklamerar: ”Men Gud vare tack, som ger oss segern genom vår Herre Jesus Kristus” (1 Kor 15:57).
Uppståndelsen utrustar också troende för tjänst. Samma Ande som uppväckte Kristus från de döda bor i oss och gör det möjligt för oss att leva segrande och tjäna effektivt. Som Paulus bad: ”Må ni förstå hur oerhört stor hans kraft är i oss som tror, samma väldiga kraft som han lät verka i Kristus när han uppväckte honom från de döda” (Ef 1:19-20).
Den levande Kristus ger oss uppdraget att dela de goda nyheterna med en värld som desperat behöver hopp. Kvinnorna vid graven fick det första evangeliska uppdraget: ”Skynda er att säga till hans lärjungar: ‘Han har uppstått från de döda’” (Matt 28:7). Detta uppdrag sträcker sig till alla troende idag. Vi är vittnen till hans uppståndelse, kallade att sprida påskens budskap till världens alla hörn.
Låt oss denna påsk glädjas i vår uppståndne Herre, som har besegrat döden och säkrat vår eviga frälsning. Låt oss omfamna kraften i hans uppståndelse i våra dagliga liv och låta hans seger förvandla våra nederlag till triumfer. När vi firar den tomma graven, må vi då stämma in i de fornkristna orden: ”Han är uppstånden! Han är verkligen uppstånden!”
Påskens skönhet ligger inte bara i de historiska händelserna vi minns, utan i de-
ras fortgående kraft att förvandla liv idag. Eftersom han lever kan vi möta morgondagen med tillförsikt och veta att inget kan skilja oss från hans kärlek. Som Paulus förkunnar: ”Men i allt detta vinner vi en överväldigande seger genom honom som har älskat oss” (Rom 8:37).
Må denna påsk fylla våra hjärtan med förnyad glädje i vår uppståndne Frälsare, djupare tacksamhet för hans offer och en ny vilja att tjäna honom. Graven är tom, döden är besegrad och Kristus regerar i härlighet. Detta är påskens ära – inte bara ett förflutet faktum, utan en närvarande verklighet som erbjuder hopp, mening och evigt liv till alla som tror på den uppståndne Herren.
”Må fridens Gud, som genom Jesu blod – det eviga förbundets blod – har uppväckt vår Herre Jesus, den store herden för fåren, göra er skickliga i allt gott så att ni gör hans vilja. Må han verka i oss det som behagar honom, genom Jesus Kristus. Hans är härligheten i evigheternas evigheter. Amen” (Heb 13:20-21).
Lyndon Buckingham general Frälsningsarméns internationella ledare
Kansanedustaja Sari Tanus Pelastusarmeijan yhdistetty soittokunta Kantele- ja laulutaiteilija Ida Elina Konsertissa oli hieno tunnelma
Ukrainan sota on jatkunut nyt päivälleen kolme vuotta. Temppeliaukion kirkossa järjestettiin sunnuntaina 23.2. ”Pray for Ukraine” -hyväntekeväisyyskonsertti, jossa esiintyivät Pelastusarmeijan yhdistetty soittokunta ja kantele- ja laulutaiteilija Ida Elina. Konsertista välittyi, että sodasta kärsivät ovat meidän kaikkien ajatuksissa, sydämissä ja rukouksissa.
Ennen konsertin alkua konsertin promoottori, Pelastusarmeijan yhdistetyn soittokunnan yhteyshenkilö Jukka Salmi taustoitti ajatusta konsertin takana: – Heti sodan syttymisestä lähtien olemme kokoontuneet soittamaan yhdessä esimerkiksi Stockmannin edustalle ja rautatieasemalle. Soittaminen on tuntunut hyvältä, ja noissa tilanteissa sadat tai peräti tuhannet ihmiset ovat kulkeneet ohi tai pysähtyneet kuuntelemaan.
Talvisena sunnuntai-iltana Temppelinaukion kirkkoon oli kokoontunut vaikuttava määrä väkeä osoittamaan tukensa Ukrainalle ja sen rohkealle kansalle.
Konsertin juonsi kansanedustaja, pelastussotilas Sari Tanus ja Pelastusarmeijan yhdistetyn soitokunnan johtajana toimi Caj Nordström. Soittokunta esitti kolme kappaletta, minkä jälkeen
Iltahartaus
YLE Radio 1 tiistaina 22.4. klo 18.50 majuri Kati Kivestö
Radio YLE 1 hartaudet kuunneltavissa
YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.
kansanedustaja Sari Tanus piti puheen: – Me suomalaiset olemme kokeneet ukrainalaisten tuskan vahvasti. Kukaan ei selviä sodasta ehjänä, sillä sota rikkoo ihmisen. Voimme rukoilla Ukrainan ja sen itsenäisyydestä taistelevien puolesta. Meillä on elävä Jumala, joka kantaa kaikkein vaikeimpien aikojen läpi.
Kansanedustaja Sari Tanus välitti myös valtiovallan tervehdyksen tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitieltä. Seuraavaksi esiintymisvuorossa oli laulaja-lauluntekijä ja popkanteletar Ida Elina. Hänen esiintyminsensä oli vahvaa tulkintaa, ja hän sai yleisön eläytymään ja taputtamaan mukana. Ukrainalaisen sävelmän jälkeen yleisössä oli tuskin ketään, jonka sydänalaa se ei olisi koskettanut.
Soittokunta esitti Ukrainan kansallishymnin, ja yleisö kunnioitti hetkeä seis-
Porvoon osastossa vietettiin sunnuntaina 9.2. iloista sotilasvihkimystä, kun Pirkko Huhtala ja Mauno Lehto vihittiin sotilaiksi.
Jumalan siunausta uusille sotilaille!
ten. Suomen ja Viron territorion johtaja, everstiluutnantti Saga Lippo johdatti lopuksi yhteiseen Herran siunaukseen.
Teksti ja kuvat: Toni Kaarttinen
Lue laajempi reportaasi konsertista: bit.ly/ukrainakonsertti
Katso kuvakavalkadi konsertista: bit.ly/prayforukraine25
Tue Pelastusarmeijan työtä Ukrainassa: pelastusarmeija.fi/ukraina
Millaista tukea Pelastusarmeija tarjoaa Ukrainassa ja sen lähialueilla: bit.ly/PAukraina
Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien. 135-vuotias Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä.
Tässä sarjassa historioitsija Eija Jämbäck kertoo lehdistä löytyvistä mielenkiintoisista teemoista.
Suomen Pelastusarmeijan pääsiäisenvietossa siirryttiin tunnelmasta toiseen. Jeesuksen täydellisen uhrin eläytyvä muisteleminen pitkäperjantaina muuttui juhlariemuksi pääsiäisen ihmeestä.
Suomen Pelastusarmeijan perustajiin kuulunut brigadööri Hedvig von Haartman muistutti pitkäperjantain saarnassaan, miten jokaisen pelastusarmeijalaisen tuli ristiinnaulita ”oma itsensä” ja antautua seuraamaan Kristusta täysin ja ehdoitta. Tästä muistutti myös Haartmanin 1895 käynnistämä säännöllinen, vuotuinen keräys, ”pääsiäisuhri”. Sillä kerättiin koko maassa varoja tukemaan sitä työtä, jota Armeija teki kaikkein haavoittuneimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Ainoastaan sisällissodan aikana pääsiäiskeräystä ei voitu järjestää miehitetyssä Etelä-Suomessa, mutta se korvattiin järjestämällä helluntaikeräys myöhemmin keväällä. Rintaman pohjoispuolella Pelastusarmeija joutui sotatilanteessa toimimaan itsenäisesti ja järjesti pääsiäiskeräyksen, joka tuotti hyvän tuloksen.
Talvi- ja jatkosodan aikana Pelastusarmeija muistutti pääsiäiskeräyksen yhteydessä paitsi Jeesuksen uhrista Golgatalla, myös rintamalla taistelevien sotilaiden uhreista isänmaan puolesta. Molemmat uhrit velvoittivat jokaista antamaan toisille, varsinkin kun raskaana aikana avuntarvitsijoita oli enemmän kuin koskaan ennen. Kansalaisista löytyi uhrivalmiutta, apua saatiin ja pääsiäiskeräyksen tavoite ylittyi moninkertaisesti.
Pelastusarmeijan pääsiäisen perussävy oli ilo Jeesuksen ylösnousemuksesta. Sotahuuto-lehti julkaisi erikoisnumeron, ja Armeijan osastot pitivät pääsiäisviikolla kokoussarjoja. Koko keväisen luonnon koettiin yhtyvän julistamaan ylösnousemuksen sanomaa. Pääsiäisajan kokouksia pidettiin usein aivan erityisellä tavalla siunattuina. Juhlariemu kohotti arjen yläpuolelle, ja Jumalan hengen läsnäolo tunnettiin elävästi. Sotilaat suorastaan kilpailivat, kuka sai todistaa ylösnousemuksen valtavasta voimasta omalla kohdallaan. Jeesus näyttäytyi ylösnousseena voittajana ja voiton antajana seuraajilleen.
Eija Jämbäck historioitsija
Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa.
Sen sanoma perustuu Raamattuun.
Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus.
Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
Frälsningsarméns tidning i Finland
Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 135. vuosikerta
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki
Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki
Puhelinvaihde: (09) 681 2300
Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija
Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: majuri Kati Kivestö Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen
Toimituskunta: Anna Kotrikadze, Kati Kivestö, Kaisu Leino, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen
Perustaja: William Booth
Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham
Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.
Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2025 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Jani Laukkanen
uskomme rukouksen voimaan!
Rukoilemme aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse
Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.
Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin:
Rakas Taivaallinen Isä, olen tehnyt elämässäni paljon vääriä valintoja.
En ole kysynyt asioihini Jumalan mielipidettä, vaan luottanut omaan, vajavaiseen harkintakykyyni. Olen itse halunnut päättää kaikesta, mutta nyt huomaan, että sen takia ajaudun jatkuvasti ongelmiin.
Herra Jeesus, annan nyt elämäni Sinun johdettavaksesi, niin kuin Raamattu minua kehottaa tekemään.
Vain Sinä voit antaa elämälleni todellisen merkityksen ja suunnan, Jeesuksen nimessä rukoilen, aamen.
Kun tuskien tien Jeesus taivalsi ja ristillä henkensä antoi, mun eestäni kalkin hän tyhjensi ja minunkin syntini kantoi. Nyt Jeesuksen ristiä rakastan ja julistan armoa Golgatan.
Golgatan risti olkohon kunniani ainoo. Ristillä varma turva on, kiusaaja kun vainoo.
Kun synti käy tuntoa painamaan, mä ristille Golgatan lähden.
Kun sieluni vaikeroi tuskassaan, saan anteeksi Golgatan tähden.
Kun nöyränä syntini tunnustan, mua armahtaa ansio Golgatan.
Golgatan risti olkohon kunniani ainoo. Ristillä varma turva on, kiusaaja kun vainoo.
Kun kiusaus tielläni yllättää ja myrsky kun matkalla kohtaa, niin Auttaja luokseni ennättää ja ristille uudestaan johtaa. Näin keskellä koetuksen kauhean oon turvassa ristillä Golgatan.
Golgatan risti olkohon kunniani ainoo. Ristillä varma turva on, kiusaaja kun vainoo.
Kun viimeinen eloni hetki lyö ja kuolema tomuni niittää, niin silloinkin Golgatan armotyö mun sieluni turvaksi riittää. Saan lahjana taivahan kunnian ja ylistän Karitsaa Golgatan.
Golgatan risti olkohon kunniani ainoo. Ristillä varma turva on, kiusaaja kun vainoo.
Jarl Wahlström
Pelastusarmeijan laulukirjan laulu 41
Pienoismalli ja kuva: Sofia Stensby
Haluan tilata Sotahuudon
Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.
Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €, Muut maat, vuosikerta 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.
Tilaan itselleni Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):
Tilaan digilehden
Nimeni:
Osoitteeni:
Sähköpostini:
Puhelinnumeroni:
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Suomen
Pelastusarmeijan Säätiö sr Tunnus 5007467
00003
Vastauslähetys
