Pikkulintu riemuissaan

Kesäisinä aamuina herään varhain kuullakseni lintujen laulua. Minkä uskomattoman sinfonian luonto tarjoaakaan! Tuolla livertää leivo ja tuolla piipittää peippo. Sieppojen suloisiin säveliin yhdistyy metsäkyyhkysten mollivoittoinen laulu, ja kaiken kruunaa joutsenten syvä rintaääni.

Usein ajatellaan, että lintujen tehtävä on ylistää laulullaan Jumalaa, että ne vain istuvat kaiket päivät oksalla virttä virittämässä. Se on kaunis ajatus ja voi olla osin tottakin, mutta jos on joskus seurannut pikkulintujen elämää, on saanut huomata, että niiden arki on paljon muutakin kuin laulelua ja ylistelyä.

Ensimmäiseksi keväällä on löydettävä uusi puoliso. On laulettava kovempaa ja korkeammalta kuin kilpakosijat. On ajoissa rajattava oma reviiri. Sekin tapahtuu laulaen. On löydettävä sopiva pesäkolo, ja kun se löytyy, sinne on ruvettava raahaamaan rakennustarpeita. Kun munat on munittu, voisi luulla, että nyt aika hetkeksi hengähtää, mutta ei. Munat ovat petojen suurta herkkua; pesää on puolustettava kaikin voimin. Kun poikaset ovat kuoriutuneet, sitten kiire vasta alkaakin! Taukoamatta on kannettava ruokaa pesään. Monia lennettyjä kilometrejä ja tuhansia siiveniskuja. Ja kaiken tämän keskellä on välillä istahdettava oksalle laulelemaan.

Lintujen pesimäpuuhia seuratessani olen oivaltanut jotain tärkeää. Linnut muistuttavat minua siitä, että Jumalaa voi ylistää paitsi laululla, myös arkisilla teoilla. Ora et labora, rukoile ja tee työtä, opettivat munkit jo 1 500 vuotta sitten. Pelastusarmeijassa ilmaisemme saman asian sanoilla ”sydän Jumalalle ja käsi ihmiselle”. Jotkut ovat verranneet Pelastusarmeijaa myös lintuun, jolla on kaksi siipeä: hengellinen ja sosiaalinen. Jos linnulta puuttuu toinen siipi, se ei pysty lentämään.

Ehkä sinulla on edessäsi tänään arkinen päivä, johon sisältyy paljon työtä ja vähän niitä hetkiä, jolloin voi pysähtyä rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa. Mutta arkinenkin teko, jonka teet toisten hyväksi, on yksi tapa ylistää Jumalaa. Usko tulee usein näkyväksi teoissa. Älä silti unohda istua välillä oksalle laulelemaan, sillä yhdellä siivellä ei voi lentää. Tekomme eivät voi meitä pelastaa, mut-

Lintujen pesimäpuuhia seuratessani olen oivaltanut jotain tärkeää. Linnut muistuttavat minua siitä, että Jumalaa voi ylistää paitsi laululla, myös arkisilla teoilla. Ora et labora, rukoile ja tee työtä, opettivat munkit jo 1 500 vuotta sitten. Pelastusarmeijassa ilmaisemme saman asian sanoilla ”sydän Jumalalle ja käsi ihmiselle”. ta me voimme teoillamme osoittaa kiitosta Jumalalle, joka on pelastanut meidät Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Kun sydän on kiinnittynyt Jumalaan, voimme välittää teoillamme hänen rakkauttaan toisille ihmisille.

Saga Lippo everstiluutnantti territorion komentaja