(S)low-tech – Art Meets Engineering (introduction)

(S)low-tech Simon Gripenberg

(S)low-tech Simon Gripenberg

Taide kohtaa tekniikan

Konst möter teknik

Art Meets Engineering

Kuvat ja tekstit • Bilder och texter • Pictures and texts (ellei toisin mainittu/om annat inte nämns/if nothing else is mentioned)

Simon Gripenberg

Graafnen suunnittelu • Grafsk design • Graphic design

Jordnära – Vision och kommunikation

Paino • Tryck • Printed by Grano, Vaasa, Finland, 2018

Paperi • Papper • Paper

Multi Offset 300 g & 170 g

Projktia on tukenut • Projektet har understötts av • This project was supported by Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahasto

Svensk-Österbottniska Samfundet

ISBN: 978-952-94-0540-4

KuvataIteen olleSSa kyseessä olen analfabeetti, mutta Simon Gripenbergin taideteokset puhuvat minulle korkealla ja selkeällä äänellä. Ne kertovat, että kekseliäisyytemme ei välttämättä liity fossiiliseen energiaan tai taloudelliseen hyötyajatteluun. Teollisuuskapitalismi ei sinänsä ole selkeä osoitus ihmiskunnan nerokkuudesta. Voimme kytkeä irti luovuutemme siitä, mitä rahan logiikka saa meidät tekemään yhteiskunnillemme ja luonnollemme.

Tiedämmehän, miten rajattoman luovia ihmiset ovat olleet kautta aikojen, kaikissa ekosysteemeissä. He ovat pienillä resursseilla ja loistavilla ideoilla pystyneet ylläpitämään kestäviä kulttuureja, jotka ovat pitäneet ihmiskuntaa elossa satoja tuhansia vuosia ilman että elämän monimuotoisuus planeetallamme olisi ollut uhattuna. Simonin teokset osoittavat, että pystyisimme rakentamaan tulevaisuutta samassa hengessä ilman fossiilista energiaa ja keskittymistä talouskasvuun. Ne antavat vihjeen siitä, miten post-teollisessa yhteiskunnassa voisimme päästä taas sellaiseen luomisen iloon, joka kantaisillämme oli ennen teollistumista – fossiilisten polttoaineiden aikakausi on kestänyt pari sataa vuotta, mutta on nyt loppuvaiheessa.

Koska kyse on pikemminkin kuvataiteesta kuin insinööritai-

teesta, meidän ei tarvitse vaatia näiden keksintöjen toteuttamista käytännössä. Keskeisenä tarkoituksena on taideteoksien viesti. Ne kertovat, että kekseliäisyytemme on rajaton ja toivoa herättävä. Ne osoittavat, että kekseliäisyys voisi perustua paikallisiin resursseihin sen sijaan, että käytämme halpaa työvoimaa sekä harvinaisia, kaukaisissa maissa tuotettuja maamineraaleja. Käsityksemme teknologisesta kehityksestä ei tarvitse perustua maailman markkinoiden hintaeroihin ja epäoikeudenmukaisiin resurssivirtoihin. Ihmiskunta voi kehittyä sellaisella tavalla, ettei luonto tuhoudu.

Kun kohtaan Simonin taideteoksia, koen toistuvasti niiden taustalla olevan huumorin. Hänen taideteoksensa saavat meidät hämmästymään siitä miten paljon itse asiassa voidaan tehdä hillityllä ja harkitulla tavalla lähtien luonnon meille antamista mahdollisuuksista. Suuri osa viimeisten parin sadan vuoden tekniikan kehityksestä perustuu yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksiin. Parempi on lähteä liikkeelle siitä, miten paikallinen luonto on järjestäytynyt, aivan kuten tehtiin esimodernissa tekniikassa. Taideteokset antavat meille toivoa maailmassa, jossa insinöörit eivät enää sulje silmiänsä globaaliselta yhteiskunnalta, ja missä ekonomit eivät enää sulje silmiänsä luonnolta.

Jag är en analfabet när det gäller konst, men Simon Gripenbergs konstverk talar till mig högt och tydligt. De säger att vår upp nningsrikedom inte nödvändigtvis behöver ha med fossil energi eller ekonomisk vinning att göra. Industrikapitalism är inte ett självklart uttryck för mänsklig nurlighet. Vår kreativitet kan frikopplas från vad pengarnas logik får oss att göra med våra samhällen och vår natur.

Vi vet ju hur gränslöst kreativa människor har varit i alla tider och ekosystem. De har med små medel och snillrika idéer skapat hållbara kulturer som hållit mänskligheten vid liv i hundratusentals år utan att hota livets mångfald på jorden. Simons konstverk visar oss att vi i samma anda skulle kunna forma en framtid utan fossil energi och xeringen vid ekonomisk tillväxt. De antyder hur våra förindustriella förfäders skaparglädje skulle kunna återupptas – e er fossilbränsleålderns tvåhundraåriga mellanspel – i det postindustriella samhället.

E ersom det handlar om konst snarare än ingenjörskonst behöver vi inte fråga oss om någon av dessa upp nningar kommer att få praktisk betydelse. Deras betydelse ligger i stället i deras budskap. De säger oss att vår upp nningsrikedom är obegränsad och hoppingivande. De visar att den skulle kunna utgå från våra lokala resurser i stället

Alf Hornborg Humaaniekologian professori, Lundin yliopisto

eSIPuHe | fIloSofISeStI

Ympäristö ja globaali oikeudenmukaisuus

fÖrorD | fIloSofISKt

Miljö och global rättvisa

för billig arbetskra och sällsynta jordartsmineraler i avlägsna länder. Det vi föreställer oss som teknisk utveckling behöver inte bygga på prisskillnader och orättvisa resurs öden på världsmarknaden. Inte heller behöver mänsklighetens utveckling betyda avveckling av naturen.

En återkommande upplevelse i möten med Simons konstverk är en underliggande humor. De får oss att häpna över vad som faktiskt går att göra, med hjälp av stillsam e ertanke och utifrån de möjligheter som naturen erbjuder oss. Precis som i så mycket förmodern teknik handlar de om att utgå enbart ifrån hur den lokala naturen är beska ad, snarare än från de samhälleliga orättvisor som är en förutsättning för mycket av de senaste tvåhundra årens teknikutveckling. De ger oss hopp om en värld i vilken ingenjörer inte längre blundar för det globala samhället, och där ekonomer inte längre blundar för naturen.

Alf Hornborg Professor i humanekologi, Lunds universitet

e Environment and Global Justice

I am IllIterate when it comes to art, but the artworks made by Simon Gripenberg speak to me – loud and clear. ey tell us that our ingenuity doesn´t necessarily have to be linked to fossil energy or economic pro t. Industrial capitalism isn´t just an expression of human cleverness. Our creativity can be decoupled from what the logic of money makes us do to our societies and nature.

We know that humans have had a limitless creativity throughout history and within every ecosystem. With small means and ingenious ideas they have managed to create cultures that have maintained humanity through hundreds of thousands of years, without threatening the diversity of life on planet Earth. Simon’s artworks show us that we could, in the same spirit, build a future without the use of fossil energy and the xation on economic growth. ey suggest that it might be possible to resume a similar creative joy as that of our preindustrial ancestors – a er the age of fossil fuels, being a two hundred years long interlude – in a future postindustrial society.

Since this project is more about art than engineering, we don´t have to ask if any of these inventions will be of practical signi cance. eir importance lies in their message. ey tell us that our creativity is limitless and hope-inspiring. ey show that it can rely on local resources instead

of cheap labour and rare earth minerals from remote countries. e things that we de ne as advances in technology don´t have to rely on di erences in prices or unjust ows of resources on the world market. It is possible for humans to thrive without sacri cing nature.

When you are confronted with Simon’s art, you notice that there is a subtle humor in them. It ba es us with what is actually possible to do, relying on quiet re ection and the possibilities given to us by nature. Like in much premodern technology, the artworks emanate from local natural conditions rather than from inequalities in society, which have been the conditon for technological advances during the last two hundred years. e artworks bring us hope for a world in which engineers no longer close their eyes to global society, and in which economists no longer ignore nature.

Alf Hornborg Professor of Human Ecology, Lund University

vanHa KanSa SanoI, että hiljaa hyvä tulee. Meidän aikamme hokemat puhuvat ripeiden tulosten puolesta ja aikaa mitataan rahassa. Kummallista mittaustuloksissa on, että jos aikaa kuluu paljon, rahaa tulee vähän ja toisinpäin. Yhteiskunnan vaatimusten mukaan lyhyessä ajassa täytyy tulla paljon tuloksia, siis rahaa. Mutta syntyykö kiireellä uusia ajatuksia, oivalluksia, onnellisuutta?

Simone Weil suri jo 1940-luvun loppupuolella, että elämme tekniikkaan keskittyneen kulttuurin keskellä, jota leimaa täysin käytännöllisyys, erikoisaloihin sirpaloituminen, eikä sillä ole mitään yhteyttä tämän maailmankaikkeuden sen paremmin kuin tuonpuoleisenkaan kanssa. Mutta onko nopeuden kulttuuri välttämättä sidoksissa tekniikkaan, teknologiaan?

Simon Gripenberg on pohtinut taiteen ja tekniikan vuorovaikutusta jo vuosien ajan, hitaasti asioita ja ajatuksia kypsytellen.

Taiteeseen ja tutkimukseen saa kulumaan sekä rahaa että aikaa, mutta tulokset antavat usein odottaa itseään, eivätkä ne aina ole halutun luonteisia. Taide opettaa tekijälleen ennen kaikkea kykyä sopeutua odottamattomiin

tapahtumiin, hukkamateriaalin

tuottamiseen, epäonnistumisiin ja joskus harvoina hetkinä

ihmeisiin, kykyyn lentää ja nähdä näkymättömiä maailmoja. Taide opettaa kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että jonakin päivänä työ alkaa kantaa.

Taiteellinen ajattelu on dialogia työn kanssa. Vanha sananlasku ”Työ tekijäänsä neuvoo” on totta. Työ puhuu materiaalin kautta, muotojensa, väriensä, sanoin selittämättömän aistisen kielensä kautta. Ja meillä tulisi olla aikaa kuunnella silmillämme, käden kosketuksen kautta. Taiteellinen ajattelu on tekemisen kautta tapahtuvaa erityistä tietämisen lajia, ja tässä lajissa tekniikalla on oma paikkansa.

Gripenberg etsii taiteellisessa ajattelussaan elämän syvyyttä, hitaasti, luottaen sekä intuitioon että systemaattiseen työhön, jossa taide ja tekniikka kietoutuvat merkillisesti yhteen.

Jaana Erkkilä-Hill Kuvataiteen professori, Lapin yliopisto

fÖrr I tIDen SaDe folK att saker blir bra om man gör dem långsamt. Vår tids mantra är att snabbt uppnå resultat. Tid mäts i pengar. Det märkliga med mätresultaten är att ifall tidsåtgången är stor så är den ekonomiska vinsten liten, och vice versa. Utgående från samhällets krav måste det på kort tid synas mycket resultat – alltså pengar. Men uppstår nya tankar, insikter eller lycka genom brådska?

Redan i slutet av 1940-talet kände Simone Weil en sorg över att vi lever mitt i en kultur som är så fokuserad på teknik. En kultur som kännetecknas av pragmatism och fragmentering i specialområden, men som inte står i någon slags kontakt med vare sig detta universum eller livet e er detta. Är snabbhetens kultur nödvändigtvis förbunden med teknik och teknologi?

Simon Gripenberg har redan i åratal – genom att låta saker och tankar få sin tid att mogna – reekterat kring sambandet mellan konst och teknik. Man kan lägga ner både pengar och tid på såväl konst som teknik, men resultaten låter o a vänta på sig – och till sin natur är de inte heller alltid vad man förväntat sig. Den som utövar konst erhåller framförallt en förmåga att anpassa sig till oväntade situationer, misslyckanden

Hitaudesta, hiljaisuudesta ja tekniikan ihmeistä

Om långsamhet, stillhet och teknikens under

och det faktum att man ibland producerar över ödigt material. Ibland, vid sällsynta tillfällen, upplever konstnären underverk, förmågan att yga och förnimma osynliga världar. Konsten skapar tålamod och en tilltro till att arbetet någon dag börjar bära frukt.

Konstnärligt tänkande är att vara i dialog med sitt arbete. Det gamla ordspråket ”Arbetet vägleder den som utför det” är sant. Arbetet talar genom sitt material, sina former och sina färger det sinnrika språk, som inte kan uttryckas i ord. Vi borde ha tid att lyssna med våra ögon, genom händernas beröring. Konstnärligt tänkande är en speciell form av vetande som utvecklas genom handling. I denna process har tekniken sin egen plats.

I sitt konstnärliga tänkande söker Gripenberg e er livsdjup. Han värnar om långsamhet och förlitar sig på intuition och systematiskt arbete, i vilket konst och teknik samman ätas på ett förunderligt sätt.

Jaana Erkkilä-Hill Professor i bildkonst, Lapplands universitet

In tHe PaSt people said that things turn out well if you do them slowly. To quickly achieve results is a mantra of our time. Time is measured in money. A strange thing, according to measurements results, is that if a great deal of time is consumed then economic pro t is small, and vice versa. According to the demands of society, progress – in other words money – must be made in a short period of time. But do thoughts, insights, and happiness emerge from haste?

As early as the late-1940s, Simone Weil felt sorrow, living in the midst of a culture so focused on technology. A culture characterized by pragmatism and a fragmentation into di erent specialty elds, but lacking any kind of contact with the universe or the a erlife. Is the culture of speed necessarily connected to engineering and technology? By allowing things and thoughts to mature, Simon Gripenberg has already been re ecting on the connection between art and engineering for years. e results tend to be delayed, even if you spend money as well as time on art and technology, the results take time – and o en you do not get what you expect. If you

practice art you gain the ability to adapt yourself to unexpected situations, failures, and the fact that what you produce is sometimes super uous. Sometimes, on rare occasions, the artist experiences wonders, the ability to y, and to sense invisible worlds. Making art gives you patience and the belief that someday your labors will be fruitful.

inking artistically means that you are in a dialogue with your own work. ere is an old saying that goes “ e work guides the one who performs it,” which is true. rough its materials, its forms, and its colors the work speaks a delicate language, one that cannot be expressed by words. We should spend more time listening with our eyes and through the touch of our hands. inking artistically is a special form of consciousness that is developed by acting. Engineering can have its own place in this process.

In his artistic thinking, Gripenberg looks for depth in life. He embraces slowness and relies on intuition and a systematic work process – weaving together art and technology in a wondrous way.

Jaana Erkkilä-Hill Professor of Visual Arts, University of Lapland

On Slowness, Calmness, and the Wonders of Technology

Keksitään pyörä uudestaan

Kun taPaSIn SImonIn ensimmäistä kertaa, huomasin että uteliaan pohdinnan ja kokeilunhalun lisäksi meitä yhdistää pyöreä muoto ja pyöriminen. Pyöreä muoto - tai pallo - on fysiikan ja luonnon ratkaisu moneen optimointikysymykseen, kuten vaikkapa tilavuuden maksimointi siten, että tilavuutta rajoittava pinta-ala on mahdollisimman pieni.

Useissa Simonin toteutuksissa on oivaltavaa optimointia käytännössä: miten saada laitteisto toimimaan alkuperäisen ajatuksen mukaan, pitäen toteutus yksinkertaisena ja erityisesti kohtuuhintaisena?

Teosten luova resurssiniukkuus on taidetta yksinkin, lisäksi mekaniikan, virtaustekniikan ja materiaalivalintojen kautta voi oppia ja innostua. Kokemisen ja taiteen kautta voi oppia paremmin, kitkan, virtauksien ja mekaanisten rakenteiden liikkeen kautta.

Toteutimme Jääkarusellifestivaalille tuulen voimasta pyörivän jääkarusellin. Minä sahasin karusellin, Simon rakensi tuuliveistoksen karusellin päälle. Pyöreässä kelluvassa jääkappaleessa on uskomattoman pieni kitka. Teos pyöri hienosti lähes olemattomalla tuulella. Veistoksen siipien rakenteessa on mainio oivallus: purjeet kestävät hyvin ja asettuvat myötätuulessa paikalleen, kun sitä tukemassa on rautalankaverkko. Tulos on äänetön ja mekaanisesti kestävä. Vaikkapa liikkuva vanerilevy olisi toiminut myös - mutta ei kovin pitkään.

Teokset avartaa näkymää mekaniikasta ja virtauksista, innostaen kokeilemaan itsekin.

Janne Käpylehto tietokirjailija ja keksijä

Då Jag träffaDe SImon första gången märkte jag att, förutom ett ny ket tankesätt och viljan att experimentera, så förenar även den runda formen och rotion oss. Cirkeln – eller sfären –är fysikens och naturens lösning på många frågor när det gäller optimering, som till exempel maximeringen av volym så att den yta som omsluter volymen är så liten som möjligt. Mycket av det som Simon genomfört uppvisar intuitiv optimering i praktiken: hur får man en konstruktion att fungera enligt den ursprungliga planen, samtidigt som konstruktionen hålls enkel och kostnaden rimlig? Att kreativt minimera resursåtgången i konstverken är konst i sig själv – dessutom kan man genom mekaniken, ödestekniken och materialvalen lära sig och entusiasmeras. Genom upplevelsen och konsten kan man enklare lära sig – genom friktion, öden och mekaniska konstruktioner.

Låt oss upp nna hjulet på nytt

Vi förverkligade till Iskarusellfestivalen en iskarusell som roterade med vindens kra . Jag sågade upp iskarusellen medan Simon byggde en vindskulptur ovanpå karusellen. Friktionen i ett runt ytande is ak är otroligt liten. Konstverket roterade nt trots nästan obe ntlig vind.

I vingarnas konstruktion nns en lysande insikt: seglen håller bra och ställer sig vid medvind i rätt position, e ersom ett metallnät fungerar som stöd. Slutresultatet är en ljudlös och mekaniskt hållbar konstruktion. Till exempel rörliga fanerskivor kunde användas för samma sy e – men inte så värst länge. Konstverken vidgar vyerna när det gäller mekanik och öden, och uppmuntrar därigenom oss till att själv experimentera.

Janne Käpylehto Facklitterär författare och upp nnare

Let´s Reinvent the Wheel

WHen I fIrSt met Simon I realized that, in addition to a curious mindset and an eagerness to experiment, that roundness and rotation brings us together. e circle – or the sphere – is physics’ and nature’s own solution to many questions regarding optimization, such as the maximization of volume, while keeping the surface area containing the volume as small as possible.

ere is, in a practical way, an intuitive optimization in many of the projects that Simon has made: how do you get a construct to work according to your original plan, while still keeping it simple and a ordable? To minimize the use of resources in a creative way is an art in itself – furthermore you can learn and be engaged by the mechanics, uid mechanics, and choice of materials. rough the experience and the art piece it is easier to learn – through friction, ows, and the movement of mechanical constructs.

For the Ice Carousel Festival, we made an ice carousel, which was spun by wind power. I sawed out the ice carousel, while Simon built a wind sculpture on top of the carousel. e friction of a circular oating ice sheet is incredibly low. e installation spun nicely even though there was almost no wind at all. e wings of the construct show us a brilliant insight: the sails are durable and adjust themselves into the right positions in a tailwind, since there is a metal fence that serves as a support. is results in a quiet and mechanically durable construct. Plywood, for example, could also be used for the same purpose – but not for very long.

ese art pieces broaden your mind regarding mechanics and ows, and thereby encourage us to do experiments ourselves.

Janne Käpylehto Non- ction Author and Inventor

Taiteilijan esipuhe

nuoruuDeSSanI luin suurella mielenkiinnolla fuusioenergian tulevasta läpimurrosta. Nuorena ja naiivina olin varma siitä, että tekninen kehitys pystyisi lähitulevaisuudessa itsestään ratkaisemaan maailman kaikki ongelmat.

Aloitin tekniikan opinnot teknillisessä korkeakoulussa. Parin vuoden jälkeen huomasin olevani väärällä alalla. Tein täyskäännöksen ja opiskelin sen sijaan kuvataiteilijaksi.

Asenteeni tekniikkaan ei ole enää niin yksiselitteinen. Ihminen on toki kehittänyt paljon mahtavia asioita – erityisesti lääketieteen ja viestintätekniikan aloilla, mutta hän on myös pystynyt kehittämään sekä ympäristömyrkkyjä että massatuhoaseita. Tehokas teknologinen edistyminen on johtanut ympäristön saastumiseen, lajien sukupuuttoon sekä ilmastonmuutokseen.

Ehkäpä haave puhtaasta ja vapaasta fuusioenergiasta olikin pelkästään haave? Haaveilen kuitenkin yhä kestävästä ja oikeudenmukaisesta maailmasta. Esittelen taiteen kautta visioita tällä teemalla.

Pidät kädessäsi kirjaa, joka kuuluu Helsingin Tekniikan museossa 2018 järjestettävään (S)low-tech näyttelyyn. Se käsittelee muutamia viime vuosien aikana tekemiäni taideprojekteja.

Kirjassa pohdin miten ihmiskunta voisi luoda oikeasti kestävän tulevaisuuden.

Simon Gripenberg kuvataiteilija

Konstnärens förord

I mIn ungDom läste jag med stor fascination om fusionsenergins stundande genombrott. Som ung och naiv var jag övertygad om att den tekniska utvecklingen i sig själv inom överskådlig framtid skulle lösa världens alla problem. Jag inledde teknikstudier vid en teknisk högskola, men insåg e er ett par år att jag inte passade in. Därför gjorde jag en tvärvändning och utbildade mig till bildkonstnär istället.

Idag är min inställning till teknik kluven. Visst är mycket av det som människan utvecklat fantastiskt – speciellt inom medicinvetenskap och kommunikation – men hon har också lyckats producera allt från miljögi er till massförstörelsevapen. Vår hejdlösa teknologiska framfart bidrar till nedsmutsning, artutdöenden och klimatförändring.

Drömmen om ren och fri fusionsenergin kanske inte var något annat än just en dröm? Jag fantiserar dock fortfarande om en mer hållbar och rättvis värld, och presenterar genom konsten visioner kring denna tematik.

Boken som du nu håller i din hand hör samman med utställningen (S)low-tech som arrangeras vid Tekniska muséet i Helsingfors 2018. Den sammanfattar några av de konstprojekt som jag arbetat med under de senaste åren, och är ett inlägg i diskussionen om hur mänskligheten kan skapa en framtid som på riktigt är hållbar.

Simon Gripenberg bildkonstnär

Artist’s Preface

WHen I WaS Young I read with great fascination about the upcoming breakthrough in fusion energy. Young and naive as I was, I was convinced that technological progress itself would soon solve all of the world’s problems.

I began studying mechanical engineering at a university of technology, but a er a few years I realized that I didn´t t in. erefore, I made a U-turn and graduated as a visual artist instead.

Today my relationship with technology is more complex. Sure, many of the things that humans have developed are fantastic – especially in medicine and communications – but we have also managed to produce pesticides and weapons of mass destruction. Our rapid progress in technology contributes to the contamination of the environment, species extinction, and climate change.

Perhaps the dream about clean and free fusion energy was nothing but a mirage? I still fantasize about the world being more sustainable and fair, and through my art I present visions of these themes.

e book that you are now holding in your hands is part of the (S)low-tech exhibition, held in 2018 at the Museum of Technology in Helsinki. It summarizes some of the art projects that I have been working with over the past years. It is also an interjection into the public discourse on how mankind could create a future that is truly sustainable.

Simon Gripenberg Visual Artist

D Jennifer Granqvist

Myönnä Medge Admit

Meillä ihMisillä on vielä se käsitys että ”nopea, hienostunut ja iso” ratkaisevat kaikki ongelmat ja tekniset haasteet. Vauhti, monimutkaisuus ja kilpailu ovat muuttuneet itsetarkoituksiksi, ne nähdään lähinnä hyvinä asioina, joihin pitäisi pyrkiä – vaikka sekä ihminen että planeetta jo kärsivät. Biosfääri on epätasapainossa samalla, kun monet meistä ovat stressaantuneita suurista vaatimuksista ja yhä individualistisemmasta yhteiskunnasta.

Monet asiat ovat toki muuttuneet paremmaksi, jos katsomme pelkästään lyhytnäköisestä ihmiskeskeisestä näkökulmasta.

Joudumme samalla kuitenkin myöntämään, että teknologiamme on aiheuttanut ikäviä asioita – kuten ympäristöongelmia, ilmastonmuutosta ja biologisen moninaisuuden vähentymistä.

i skrivAnde stund lever vi fortfarande med föreställningen om att ”snabbt, avancerat och stort” är lösningen på alla problem och tekniska utmaningar. Tempo, komplexitet och konkurrens har blivit självändamål och ses huvudsakligen som någonting positivt och e ersträvansvärt – trots att både människan och planeten redan mår dåligt. Biosfären är i obalans samtidigt som många är stressade på grund av höga prestationskrav i ett allt mer individualiserat samhälle.

Visst har många saker –ur ett snävt och kortsiktigt mänskligt perspektiv – blivit bättre, men vi tvingas samtidigt erkänna att vår teknologi även har förorsakat dåliga saker –t.ex. miljöförstöring, klimatförändring och minskad biologisk mångfald. Vi behöver en fortsatt

As we speAk, humanity is still living with the perception that “fast, advanced, and big” is the solution to all problems and technical challenges. Speed, complexity, and competition have become goals in and of themselves, and are regarded solely as something positive –even though both humans and the planet are su ering. e biosphere is no longer in balance and many of us feel stress due to a society that is becoming more and more individualistic.

From a narrow and shortterm human perspective many things have improved, but at the same time we must admit that our technology has caused negative things to occur – such as environmental issues, climate change, and losses in biodiversity. We still need technological

Arctic Sea Ice Extent

(Area of Ocean with at least 15% sea ice)

1981–2010 Median Interquartile Range

Interdecile Range

2018

X-axis: Date

Y-axis: Extent (Millions of square kilometers)

Tarvitsemme edelleen teknistä kehitystä – mutta millaista?

Ennen vanhaan ihmiskunnan tekemät rakennukset kestivät satoja, jopa tuhansia vuosia. Nyky-Suomessa rakenteet ovat homeessa jo muutaman vuosikymmenen jälkeen – vaikka (tai ehkä koska) käytetään uusia materiaaleja ja menetelmiä. Tiukka aikataulu ja taloudelliset vaatimukset ovat nekin vaikuttaneet näihin ongelmiin.

Sen sijaan että kohtaisimme ja muuttaisimme itseämme, ylläpidämme – muun muassa ”viherpesun” ja ”irtikytkennän” kautta – kertomusta siitä, kuinka tekniikka pelastaa meidät ja talous voi jatkossakin kasvaa ikuisesti. Valitettavasti vielä ei löydy todisteita sille, että talouskasvu voitaisiin kytkeä irti haitallisista ympäristövaikutuksista.

Etsimme ulkoavaruudesta merkkejä elämälle, kaukaisten asteroidien mineraalit kiehtovat meitä ja hiukkasfysiikassa poraudumme yhä syvemmälle materiaan. Tutkimus on tietenkin tärkeää ja meidän täytyy saada haaveilla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että meidän on vaikeaa suhtautua oman aikamme akuuttisiin haasteisiin. Emme halua nähdä ongelmia, joita pitäisi ratkaista tässä ja nyt.

Fossiiliset polttoaineet ovat yksi modernin yhteiskunnan edellytyksistä. Koko maailmanlaajuinen infrastruktuuri on rakennettu öljyn ympäri. Kun me

parhaillaan ohitamme öljyntuotannon huipun, vähemmän kun puolet kaikkien öljylähteiden

teknisk utveckling – men hurudan?

Förut uppfördes byggnader som höll i hundratals, ibland tusentals år. I dagens Finland dras vi numera med konstruktioner som mögelskadats redan e er några decennier – trots (eller kanske på grund av) nya material och byggnadstekniker. Tidspress och krav på ekonomisk vinning har även bidragit till dessa problem.

Istället för att konfrontera och förändra oss själva upprätthåller vi – genom bland annat ”greenwashing” och teorier om ”decoupling” – berättelsen om hur tekniken räddar oss och ekonomin kan fortsätta att växa i all oändlighet. Tyvärr nns det ännu inga bevis på att ekonomisk tillväxt kan frikopplas från miljöpåverkan.

Vi söker e er utomjordiskt liv i universum, fascineras av mineraltillgångar på avlägsna asteroider och tränger inom partikelfysiken allt djupare in i materien. Det är naturligtvis viktigt med forskning, och vi måste våga drömma. Men tyvärr verkar vi ha svårt att relatera till de mest akuta utmaningarna i vår egen tid. Vi blundar för problem som borde lösas här och nu.

En av grundförutsättningarna för vår moderna civilisation är fossila bränslen. Hela vår globala infrastruktur är uppbyggd kring olja. När vi nu passerar oljeproduktionstoppen nns – på grund av sjunkande

EROEI-värden (Energy Return On Energy Invested) – tyvärr

development, but what should it look like?

Buildings that were built in years past used to last for hundreds, sometimes even thousands, of years. In today’s Finland, buildings are o en a ected by mold a er only a few decades – despite (or perhaps because of) our use of new materials and techniques. Tight schedules and economic demands are also factors for this.

Instead of facing this and adapting ourselves, we use “greenwashing” and words like “decoupling” in order to maintain the narrative of technology saving us and the possibility of in nite economic growth. Sadly, there is no evidence that economic growth can be decoupled from environmental impacts.

We search for extraterrestrial life in outer space, we are fascinated by mineral resources on distant asteroids, and in particle physics we peer deeper and deeper into matter. Of course, it is generally important to do research, and we must dare to dream. Yet it seems that it is more di cult for us to address the most urgent challenges of our time. We close our eyes to the issues that should be handled here and now.

One of the main foundations of our modern civilization is fossil fuels. Our entire global infrastructure is built on oil. As we now pass peak oil, less than half of all oil reserves’ total net energy gain remains, since the EROEI-value (Energy Return

On Energy Invested) for oil is

yhtenäisestä nettoenergiasta on valitettavasti jäljellä – laskevien

EROEI-arvojen takia (Energy Return On Energy Invested).

Sen lisäksi joudumme huomioimaan karkaavan ilmastonmuutoksen, joka ei ole vielä mitenkään meidän hallinnassa – paitsi teoreettisella tasolla.

Meidän täytyy luoda uusia kertomuksia esim. monimuotoisuudesta, tyytyväisyydestä, yhteenkuuluvuudesta sekä kunnioittamisesta toisiamme ja kaikki elävää kohtaan – kertomus, joka voisi perustua esim. hitaampaan ja yksinkertaisempaan perspektiiviin ja siihen, että suosisimme laatua määrän sijasta. Maalaisjärjellä pääsemme jo pitkälle.

mindre än häl en av alla de sammanlagda oljereservernas nettoenergi kvar. Därtill har vi att beakta den skenande klimatförändringen som vi ännu på inga sätt har lyckats åtgärda –annat än på ett teoretiskt plan. Det vore hög tid att skapa en annan berättelse som handlar om t.ex. mångfald, förnöjsamhet, samhörighet samt respekt för varandra och allt levande – en berättelse som exempelvis kan utgå från ett långsammare och förenklat perspektiv – och att prioritera kvalitet istället för kvantitet, som det populärt heter. Jag vill hävda att vi kommer långt med sunt bondförnu

getting lower and lower. We must also take climate change into account, as it is not in any way under control – except perhaps on a theoretical level.

It is time to promote a different narrative, one which tells us about diversity, contentment, belonging, and respect for each other and all living things. is narrative could emerge from a slower and simpler mindset. I would make the claim that we can achieve a lot by using common sense.

Ihminen tykkää haaveilla olevansa kaukana poissa, sekä ajassa että tilassa.

Människan drömmer sig gärna bort i tid och rum.

Humans like to dream themselves away in time and space.

D Creative Commons/NASA Goddard Space Flight Center

Hiukkasfysiikassa poraudumme yhä syvemmälle materiaan…

Inom partikelfysiken tränger vi allt djupare in i materian…

Within particle physics we peer deeper and deeper into matter…

…samalla kun monet taistelevat saadakseen arjen perustarpeet tyydytettyä.

…samtidigt som många kämpar med att tillgodose vardagens grundbehov.

…while many are fghting for their basic daily needs.

D Creative Commons/Oxfam East Africa

D Creative Commons/Domenico Salvagnin

Tämän päivän globaali infrastruktuuri on täysin riippuvainen öljystä. Ylhäällä M. King Hubbertin klassinen käyrä.

Dagens globala infrastruktur är helt beroende av olja. Ovan M. King Hubberts klassiska kurva. Today’s global infrastructure is totally dependent on oil. Above is M. King Hubbert´s classic curve. D Creative Commons/Stig Nygaard

Ilman fossiilisia polttoaineita monimutkaiset yhteiskuntarakenteet olisivat mahdottomia.

Utan tillgång till fossila bränslen vore våra komplexa samhällsbyggen omöjliga.

Our complex societies would be impossible without fossil fuels.

D Creative Commons/Gabriela Battaglia

Vaikuttaa siltä, että globaalisessa maailmassa sekä ihmiset että tuotteet ovat jatkuvasti väärässä paikassa.

I den globala världen verkar såväl människor och saker ständigt vara på fel plats.

In the global world it seems as if both people and things are constantly in the wrong place.

D Creative Commons/Lingaraj GJ

Muutama esimerkki aikaisemmista taideteoksista

Några exempel på tidigare konstverk

Some examples of earlier artworks

Korthus (2008).

Artipelago (2005).

Spotlife (2001).

Bokstavsrymd (2004).

Ladder to the stars (2015).

Urban ruska (1999).

Artipelago (2005).

Spetsmönster (2008).

Hallvars lykta (2005).

Leffaputki (1999).

Kyseenalaista Ifrågasätt Question

AlussA keskityin taiteessani eniten estetiikkaan. Tein muun muassa useita valoveistoksia ja -installaatioita (katso sivut 22–23). Ajan myötä painopiste on yhä enemmän siirtynyt sisällön ja viestin suuntaan.

Tyttäriemme ollessa pieniä kävi niin, että minä ja avopuolisoni vastustimme jätepolttolaitoksen hanketta. Sen jälkeen sekä ajattelutapani että taiteeni ovat muuttuneet enemmän yhteiskuntakriittiseksi. Jätepoltto on selkeä esimerkki toiminnasta (on olemassa muita vastaavia esimerkkejä), joka on taloudellisesti kannattavaa; samalla kun se periaatetasolla on resurssien tuhlaamista. Öljystä valmistetaan muovia, josta suuri osa muuttuu huonolaatuisiksi ja tarpeettomiksi kulutustuotteiksi. Lyhyen elämänkaaren jälkeen jätteitä kuljetetaan globaalina kauppatavarana ympäri maailmaa fossiilisilla polttoaineilla, lopuksi jätteet poltetaan.

i börjAn av mitt konstnärskap fokuserade jag mig främst på estetisk. Jag gjorde bl.a. ett ertal ljusskulpturer och -installationer (se sidorna 22–23). Genom åren har tyngdpunkten allt mer förskjutits mot innehåll och budskap.

När våra döttrar var små blev jag och min sambo miljömässigt engagerade kring frågan om en sopförbränningsanläggning. Mitt tänkande och min konst utvecklades däre er till att bli mer samhällskritiska. Sopförbränning är ett konkret exempel på en verksamhet (det nns många andra liknande exempel) som ter sig ekonomiskt rationell; samtidigt som det på ett principiellt plan känns som ett vansinnigt resursslöseri. Av olja tillverkas plaster; som sedan till stor del blir onödiga konsumtionsvaror av undermålig kvalitet. E er en kort livscykel fraktas avfallet, med hjälp av fossila bränslen, omkring som en global handelsvara; för

At the stArt of my artistic career I was mostly focused on aesthetics. For example, I did several light sculptures and installations (see pages 22–23). Over the years my main focus has shi ed towards content and message. When our daughters were young I became environmentally engaged alongside my partner, as an incinerator was being planned in our hometown. A er this my way of thinking and my art became more critical of society. Incineration is an obvious example of an activity (there are many others like this) that seems rational on an economic level; but when it comes to principles, feels like a waste of resources. Oil is turned into plastics; a large part of which are then used to produce useless consumer goods, mostly of low quality. A er a short lifecycle the garbage is shipped around the globe as a global commodity, using fossil fuels; only to be incin-

Korttitalo kuvaa sivilisaation rakennetta (Vaasa, 2008).

Korthuset illustrerar vårt civilisationsbygge (Vasa, 2008).

The House of Cards illustrates our civilization (Vaasa, 2008).

Jäljellä on myrkyllinen tuhka. Miksi emme sen sijaan pyrkisi välttämään sitä, että jätettä syntyy? Modernissa länsimaailmassa ongelmanratkaisun reseptinä on lieventää oireita sen sijaan että ratkaistaisiin perusongelma. Odotamme, että uusi tekniikka tulee ratkaisemaan aikaisemman tekniikan aiheuttamia ongelmia; sen sijaan syntyy usein uusia ongelmia.

Suuri osa meidän nykyisin käyttämistä tekniikoista on patriarkaalisia, epäeettisiä, epäkestäviä ja energiaa vaativia. Taloudellisen kilpailun, poliittisten sopimusten ja juridisten savuverhojen kautta muutamat pelaajat hyötyvät. Maailman kahdeksan rikkainta miestä omistavat yhteensä enemmän kuin koko ihmiskunnan köyhempi puoli (Oxfamin mukaan). Keskittäminen on tunnusmerkillistä yhteiskunnan kehityksessä; lopputuloksena on yhä harvemmat, isommat

att slutligen brännas upp. Kvar nns gi ig aska. Varför inte stället minska uppkomsten av avfall? Det moderna västerländska receptet på problemlösning är o a att lindra symptom istället för att eliminera grundproblem. Ny teknik förväntas lösa problem som tidigare teknik förorsakat; o a uppstår istället nya oväntade problem.

En stor del av den teknik som vi omges av idag är patriarkal, oetisk, ohållbar och energikrävande. Genom ekonomisk konkurrens, politiska överenskommelser och juridiska rökridåer gynnas ett fåtal aktörer. De åtta rikaste männen äger mer än den fattigare halvan av jordens befolkning (enligt Oxfam). Samhällsutvecklingen kännetecknas av centralisering; med allt färre, större och mer komplexa lösningar. Önskar vi skapa en stabilare värld bör vi minska på kly orna genom att omfördela resurser mer rättvist.

erated. Toxic ash its legacy . Why not reduce the creation of garbage instead? e modern western recipe for problem solving is o en to relieve symptoms rather than treating the underlying cause. We assume that new technology will solve the problems caused by earlier technology; but instead, new problems tend to arise.

Much of the technology that we use today is patriarchal, nonethical, unsustainable, and energy demanding. Due to economic competition, political agreements, and legal smokescreens a few actors bene t more than others. e world´s eight richest men now have as much wealth as the poorest half of humanity (according to Oxfam). e development of society is characterized by centralization; meaning that the available solutions are fewer, larger, and more complex. If we wish to build a more stable world, we must reduce the gaps by redistributing

Käpylehmä (Vaasa, 2008).

Kottko (Vasa, 2000).

Cow made of pine cone seeds (Vaasa, 2000).

ja monimutkaisemmat ratkaisut. Jos päämääränämme on luoda vakaampi maailma, meidän on pienennettävä kuiluja jakamalla resursseja oikeudenmukaisemmalla tavalla.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että yksi kulttuurin päätavoitteesta on nostaa esiin eettiset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät epäkohdat – ja siten toimia yhteiskunnan hälytysjärjestelmänä. On toki yksinkertaisempaa kyseenalaistaa asioita verrattuna siihen, että itse esittää konstruktiivisia vaihtoehtoja. Jos olet pelkästään kriittinen, muutut helposti rasittavaksi sekä itsellesi että muille.

Pyrin siksi (S)low-techkaltaisten projektien kautta tutkimaan ja esittämään konstruktiivisia ja vaihtoehtoisia ajattelumalleja. Yritän esimerkiksi kääntää asioita ylösalaisin: tiedämme hyvin, että arktinen jää sulaa ilmastonmuutoksen takia,

Jag anser personligen att en av kulturens centrala uppgi er är att synliggöra etiska, sociala och miljömässiga missförhållanden – att på sätt och vis fungera som samhällets alarmsystem. Det är dock enklare att ifrågasätta saker än att själv komma med konstruktiva förslag. Att enbart vara samhällskritisk blir betungande både för en själv och ens omgivning.

Jag strävar därför genom projekt såsom (S)low-tech e er att utforska och presentera konstruktiva och alternativa tankemodeller. Jag försöker exempelvis vända på saker: vi vet att isen smälter i Arktis på grund av klimatförändringen, men hur kan man på ett enkelt sätt symboliskt göra isen tjockare? Detta undersökte jag i projektet e Pump Trump (se sidorna 36–39). Genom installationen Positiva kommenterade jag frågan om slutförvar av kärnavfall – som förverkligas med en tvivelaktig metod; installationen

resources in a fairer manner.

Personally, I think that one of culture’s primary purposes should be to make ethical, social, and environmental injustices visible –culture can function as society´s alarm system. It is, of course, easier to question things than to present constructive alternatives yourself. Being exclusively critical towards society will become burdensome for both yourself and others.

erefore, through projects like (S)low-tech, I aim to explore and present constructive alternative models of thinking. For example, I try to turn things upside down: we all know that Arctic sea ice is becoming thinner due to climate change. But how could we make it thicker in a simple and symbolic way? I investigated this in the Pump Trump project (see pages 36–39). In e Positiva installation I commented on the nal disposal of nuclear

Rivitalon muotoinen linnunpönttö (Mustasaari, 1998). Radhusholk (Korsholm, 1998). Terraced birdhouse (Korsholm, 1998).

mutta miten voisimme yksinkertaisella tavalla vertauskuvallisesti tehdä siitä paksumpaa? Tutkin tätä e Pump Trump projektissa (katso sivut 36–39). Positiva installaation kautta kommentoin ydinjätteiden loppusijoitusta koskevaa kysymystä – loppusijoitusta toteutetaan parhaillaan kyseenalaisella menetelmällä; installaatio kuvaa loppusijoituspaikan tunnelijärjestelmää, mutta ylösalaisin ja toivepuun muodossa (katso sivut 32–35). Tietoisuus erilaisista ongelmista voi johtaa positiiviseen määrätietoisuuteen ja muutoksen haluun. Katsoessamme eteenpäin, ”Slow” ja ”Low” voisivat olla pari avainsanoista. Haluan uskoa, että pystymme muuttamaan asioita ja järjestelmiä. Koen olevani optimisti.

representerar en upp och nervänd visualisering av tunnelsystemet i ett slutförvar – men i formen av ett önsketräd (se sidorna 32–35). Ur probleminsikt kan det växa positiv handlingskra – en önskan om förändring. ”Slow” och ”Low” kunde vara ett par av ledorden när vi blickar framåt. Jag vill tro att saker och system går att förändra och ser mig själv som optimist.

waste – which is being built this very moment, using a questionable technique; the installation illustrates the tunnel system of a nuclear waste repository, but inverted to form a wishing tree (see pages 32–35). An awareness of problems can grow into positive action – an urge for change. Looking forward, “Slow” and “Low” could be watchwords. I like to believe that things and systems can be changed and I see myself as an optimist.

Järjestin erään näyttelyn ohella “Bortom Hybris” seminaarin (Pietarsaari, 2015).

I samband med en utställning arrangerade jag seminariet “Bortom Hybris” (Jakobstad, 2015).

In conjunction with an exhibition, I arranged the “Beyond Hubris” seminar (Jakobstad, 2015).

Selfe 24/7 (Jyväskylä, 2016).

Ennen “Luonnoksia ja malleja tulevaisuutta varten” näyttelyn avajaisia (Pietarsaari, 2015).

Inför vernissagen för utställningen “Skisser och modeller för framtiden” (Jakobstad, 2015).

Before the opening of the exhibition “Sketches and models for the future” (Jakobstad, 2015).

Muutama esimerkki lehtileikkeistä

Några exempel på tidningsurklipp

Some examples of newspaper clippings

Positiva toivepuu (Vaasa, 2016).

Önsketrädet Positiva (Vasa, 2016).

The Positiva Wishing Tree (Vaasa, 2016).

Muutama esimerkki toiveista. Några exempel på önskningar.

Some examples of wishes.

in the Arctic – The Pump Trump (Jakobstad, 2018).

Meriveden pumppaaminen (Pietarsaari, 2018).

Pumpning av havsvatten (Jakobstad, 2018).

Pumping sea water (Jakobstad, 2018).

Vatten istället för olja.

Water instead of oil.

Vattnet frös i olika lager.

The water froze in different layers.

Vesi öljyn sijaan.

Vesi jäätyi eri kerroksiin.

Air temperatures measured near Gluffet, 5–10.3.2018

The yellow bars in the diagram illustrate the times when pumping was done

Growth in ice thickness, Gluffet 5–10.3.2018

Monday 5.3 (10:30)

Saturday 10.3 (9:00)

Ice growth from pumped water (5–10.3.2018)

Thickness of the sea ice before pumping (5.3.2018)

Natural ice growth under the sea ice (5–10.3.2018)

* Centre hole ** Reference hole

Visioi Visionera Visionize

Miten sitten pääsemme tästä eteenpäin? Ajattelen, että meidän on ensimmäiseksi selkeästi määriteltävä antoisan elämän perusedellytykset ja sen jälkeen uusia näkemyksemme siitä, millaista tekniikkaa me oikeastaan tarvitsemme. Sen sijaan että olemassaolomme muuttuu automaation takia hyödyttömäksi, pitäisi varmistaa, että kehitys on meidän hallinnassa. On iso tyydytys tuntea, että hallitsee omaa elämäntilannetta.

Ei ole itsestäänselvyys, että kaikki aina muuttuu paremmaksi, vaikka materiaalinen hyvinvointi länsimaailmassa on korkea. Runsauden aikakaudella normit yleensä toistuvat kasvutalouden oravanpyörässä; ajattele vaikkapa autoja ja kännyköitä, joiden ulkokuoret muuttuvat yhä nopeammassa vauhdissa – samalla kuin niiden sisällä oleva tekniikka on suunnilleen sama kun ennen.

Puute ja niukkuus eivät syyttä ole

hur kAn vi då komma vidare? Jag menar att vi först tydligt måste de niera vilka som är grundförutsättningarna för ett meningsfullt liv och däre er omvärdera synen på vilken teknik vi i grund och botten behöver. Istället för att helt och hållet automatisera bort vår tillvaro borde vi se till att själva vara de som styr utvecklingen. Det ligger en stor tillfredsställelse i att känna att man råder över sitt eget liv. Trots att vi i västvärlden lever med ett materiellt välstånd blir allt inte nödvändigtvis bättre. I tider av över öd upprepas o a normer i den krassa tillväxtekonomins ekorrhjul; tänk t.ex. på bilar och mobiltelefoner vars karosser och skal förändras i allt snabbare takt – medan innanmätet i stort sett är det samma. Nöden och knappheten är inte utan orsak upp nningarnas moder. Ser vi bakåt i historien upptäcker vi att många innovationer uppstått

how cAn we go forward? I think that rst we must rede ne the basic presumptions of what makes a meaningful life. A er that we are likely able to reevaluate our thoughts about what sort of technology we actually need. Instead of making ourselves redundant through greater automation, we should be the ones in charge of progress. Feeling that you are in control of your own life is deeply satisfying.

Even though we bene t from material wealth in the western world, things don´t necessary always improve. During times of abundance norms are o en repeated in the hamster wheel of economic growth; such as the bodies of cars and the shells of mobile phones, which are renewed more and more frequently – while the technology within hardly changes. It is no accident that necessity is said to be the mother of invention. If we look

The Wind Wagon projekti inspiroi. The Wind Wagon projektetet inspirerar. The Wind Wagon project inspires.

D Teitur Ardal Rosengren

Julkaisin myös kirjan, joka liittyy vuonna 2015 pidettyyn näyttelyyn.

I anslutning till utställningen 2015 gjorde jag även en bok.

I also published a book for the 2015 exhibition.

kekseliäisyyden äitejä. Katsoessamme historiaa huomamme, että monet innovaatiot ovat syntyneet vaatimattomissa olosuhteissa. Luova prosessi voi olla aidosti vapaa ja leikkimielinen, jos taustalla ei ole rahoittajia, riskipääomaa, yritysenkeleitä tai muita tahoja, jotka velvoittavat meitä tiettyihin ratkaisuihin.

Kuulin kerran sanonnan että: ”kaivinkoneella pystyy nopeammin aiheuttamaan vahinkoa verrattuna lapioon” – vaikka tämä kuulostaakin itsestäänselvyydeltä, meidän kannattaa miettiä sitä. Tehdessämme asioita hitaammin löytyy enemmän aikaa heijastukseen, ja saamme siten pitkäjänteisen ja kestävämmän ratkaisun.

Yhteiskunta, joka perustuu muutamiin suuriin monimutkaisiin ratkaisuihin, on hauras ja haavoittuva; kuten tiedämme, ei ole järkevää sijoittaa kaikki munat samaan koriin. Sen sijaan meidän tulisi suosia monimuotoisuutta ja monia pieniä ratkaisuja. Jos ratkaisut ovat yksinkertaisempia, pystymme sujuvammin levittämään niitä eri verkostojen kautta – tämä suosii kehitystä. Omassa taiteilijantyössäni lähtökohtana on nykyään yksinkertaisuus ja hitaus. Pohdin luonnontieteen perusperiaatteita, kuten rotaatiota ja kitkaa. Miten voisimme esimerkiksi yksinkertaisella tavalla saavuttaa alhaisen kitkan, saadaksemme vertikaalisen tuuliturbiinin pyörimään?

Pari mahdollista vastausta on sijoittaa turbiini pyörimään veteen (katso sivut 50–53) tai jäälle (katso sivut 60–69). Molemmissa tapauksissa voidaan välttää

under enkla förutsättningar. Den kreativa processen är fri och lekfull på riktigt ifall man inte är bunden till nansiärer, riskkapital, företagsänglar eller andra former av förväntningar.

Jag hörde en gång ett talesätt som sade att ”med grävmaskin åstadkommer man snabbare skada än med spade” – detta är tänkvärt, trots sin självklarhet.

Gör vi saker i långsammare takt så nns det mer tid för e ertanke och den slutliga lösningen blir mer långsiktigt hållbar.

Ett samhälle med ett fåtal stora komplexa lösningar är skört och sårbart; att placera alla ägg i samma korg är som bekant dumdristigt. Vi borde istället gynna en mångfald av småskaliga lösningar. Ifall lösningarna är enklare, kan idéerna också lättare spridas och vidareutvecklas i olika nätverk. På det viset gynnas utvecklingen.

I mitt eget konstnärskap utgår jag numera tankemässigt från det enkla och långsamma perspektivet. Jag re ekterar kring grundläggande naturvetenskapliga principer, såsom rotation och friktion. Hur kan man exempelvis på enklaste sätt uppnå låg friktion för att möjliggöra rotation hos en vertikal vindturbin? Ett par alternativa svar är att ha turbinen ytande i vatten (se sidorna 50–53) eller roterande på is (se sidorna 60–69). I bägge fallen slipper man att använda hjullager i metall och oljebaserade smörjmedel. Konstruktionen kan således göras enkel och förmånlig. I mina projekt använder jag främst naturmaterial och återanvända material, som man enkelt kan återvinna på nytt.

back at history, we will nd that many inventions have emerged from humble circumstances. e creative process can be truly free and playful if you are not tied to expectations through nanciers, venture capital, angel investors, or other external actors.

I once heard it said that “you cause damage much more quickly with an excavator than with a spade.” is is, of course, obvious, but it is worth considering. If we carry things out at a slower pace, there is more time for re ection, a er which the solution will be more sustainable in the long run.

A society relying on a few large and complex solutions will be fragile and vulnerable; placing all your eggs in one basket has often proved foolhardy. We should instead support a variety of small scale solutions. If the solutions are simple, their concepts can be shared more easily through various networks. is supports technological development.

On an intellectual level, my artistic work today originates from a simple and slow perspective. I re ect on basic scienti c principles, such as rotation and friction. For instance, how is it possible to achieve low friction in order to make a vertical wind turbine spin? Two solutions are to have the turbines oating on water (see pages 50–53) and sliding on ice (see pages 60–69). In both of these solutions it is possible to avoid the use of metallic bearings and oil-based lubricants. Construction can therefore be simple and inexpensive. Since I mostly use organic and recycled

metallisten kuulalaakereiden sekä öljypohjaisien voiteluaineiden

käyttö. Pystymme täten tekemään yksinkertaisia ja edullisia konstruktioita. Olen omissa projekteissani käyttänyt eniten luonnonmateriaaleja ja kierrätettyjä materiaaleja, joita helposti voi kierrättää uudelleen. Käyttämällä kierrätettyjä materiaaleja on periaatteessa mahdollista testata ja kehittää ideoita nollabudjetilla.

Vaikuttaa siltä, että kehityksen käsite tarkoittaa useammille digitalisointia ja robotisointia.

Ajattelen henkilökohtaisesti, että joskus voi olla mielenkiintoista katsoa takaisin menneisyyteen ja historialliseen kehitykseen

kautta aikojen. Se että nykytekniikkamme on sellainen kuin se on, on pelkästään yksi vaihtoehto äärettömistä mahdollisuuksista. Meidän ei tietenkään tarvitse keksiä kaikkea, kuten pyörää, uudelleen. Luulen kuitenkin, että voisimme löytää menneisyydestä mielenkiintoisia sivuraiteita, joita voisimme kehittää edelleen nykypäivän uusilla materiaaleilla, menetelmillä ja osaamisella. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on e Wind Wagon Project, jossa ruotsalainen ryhmä intoilijoita rakensi purjevaunun, jolla he ylittivät Nevadan suola-aavikon näyttääkseen luomuksensa Burning Man festivaalin vapaamieliselle yleisölle (katso sivu 41).

Olen saanut inspiraatiota vertikaalisiin tuuliturbiineihini persialaisesta tuulimyllystä, joka perustuu siihen yksinkertaisen periaatteeseen, että tuuli työntää pystyakselin yhdelle puolelle samalla kun toinen puoli on suojattu tuulesta. Tästä lähtö-

Genom att utnyttja återanvända material är det i princip möjligt att testa och utveckla idéer med nollbudget.

Många verkar med utveckling primärt avse allt mer digitalisering och robotisering. Personligen tycker jag att det ibland kan vara intressant att också blicka bakåt på den historiska utvecklingen. Att vi råkar ha de tekniska lösningar vi har idag är ju endast ett enskilt resultat av oändligt många alternativa utvecklingsscenarion. Vissa saker, såsom hjulet, behöver förstås inte upp nnas på nytt –men jag tror att vi kan nna vissa intressanta sidospår i det för utna som vi kunde vidareutveckla med hjälp av de nya material, tekniker och kunskaper som nns idag. Ett konkret exempel på detta är Wind Wagon-projektet, där en grupp av svenska entusiaster byggde en segelfarkost för att korsa saltöknen i Nevada och visa upp sin skapelse på Burning man-festivalen för fritänkare (se sida 41).

I mina vertikala vindturbiner har jag inspirerats av den persiska väderkvarnen – som bygger på den enkla principen att vinden pressar på ena sidan av den vertikala turbinaxeln, medan andra sidan ligger i lä. Utgående från detta har jag utvecklat nya turbinmodeller som fungerar exempelvis som ”vindmembran” eller ”roterande vind öjlar”. Jag är även inspirerad av biomimik, som innebär att man ödmjukt inspireras av de beprövade lösningar som naturen själv utvecklat genom evolution och naturligt urval (boktips: ”Biomimicry: Innovation Inspired by Nature” av Janine M. Benyus). Visionen

materials in my projects, these can be recycled again a erwards. By using recycled materials, it is possible to develop ideas without almost any budget at all.

Many of us tend to associate the word development with greater digitalization and robotization. Personally, I think that it can be interesting to look back at historical progress. e fact that today we are surrounded by certain technological solutions is only one result of an in nite number of possible scenarios. Some things, like the wheel, do not need to be invented again – but I think that we could rediscover other interesting side paths in history, which could be developed using the new materials, techniques and knowledge available today. A concrete example of this is the e Wind Wagon Project, in which a group of Swedish enthusiasts built a Wind Wagon. ey then sailed it over the salt ats of Nevada to exhibit it for free thinkers at e Burning Man festival (see page 41).

My own vertical wind turbines are inspired by the Persian windmill – which relies on the simple principle that wind a ects an area on one side of the vertical main axis, while the other side is sheltered from the wind. With this in mind I have developed new turbine models that function as “wind membranes” or “rotating weather vanes.” I am also inspired by biomimicry, which means that you humbly seek inspiration from the solutions that nature itself has developed through evolution and natural selection (Book tip: “Biomimicry: Innovation Inspired

kohdasta olen kehittänyt uusia turbiinimalleja, jotka toimivat esimerkiksi ”tuulimembraaneina” tai ”pyörivinä tuuliviireinä”. Olen myös innostunut bioniikasta, joka on tieteen ala, jossa nöyrästi hankitaan inspiraatiota evoluution kautta kehittyneistä luonnon jo keksimistä ja koetuista ratkaisuista (kirjavinkki: Janine M. Benyusin kirja ”Biomimicry: Innovation Inspired by Nature”).

Visioin, että pystyisimme tulevaisuudessa valmistamaan kevyitä ja liikuteltavia konstruktioita, jotka voisivat tuottaa sähköä ympäristöystävällisesti ja halvalla.

Vanhat, monimutkaiset ja epäkestävät järjestelmät sortuvat omaan järjettömyyteen, jos löydämme niiden sijaan yksinkertaisia, pienikokoisia ja kestäviä ratkaisuja, jotka ovat niihin verrattuna halvempia.

är att på sikt konstruera lätta och mobila konstruktioner som på ett miljövänligt sätt ger elektricitet till en låg kostnad.

Hittar vi enkla, småskaliga och hållbara lösningar som är förmånligare än de existerande faller gamla, komplexa och ohållbara system på sin egen orimlighet.

by Nature”

by Janine

M. Benyus).

My vision is to develop light and mobile structures, that can produce electricity at a low cost in an environmentally sustainable manner.

If we manage to nd simple, small, and sustainable solutions that are more a ordable than those we use today; the old, complex, and unsustainable systems will collapse from their own absurdity.

Tuulimembraani – yksi monista pienoismalleista. Vindmembran – en av många miniatyrmodeller. Wind membrane – one of many small scale models.

Muutama luonnos vuonna 2015 julkaistusta kirjasta.

Några skisser ur boken som publicerades 2015.

Some sketches from the 2015 book.

(S)lowtech taidenäyttely esittää uusiutuvaan energiaan liittyen vaihtoehtoisia visioita ja tutkii, onko mahdollista kehittää kestäviä ratkaisuja yksinkertaistamalla ja hidastamalla sekä hyödyntämällä kierrätettyjä materiaaleja ja lisäämällä jakamisen kulttuuria.

Tämä kirja kertoo (S)low-tech taideprojektin ajatuksista ja prosessista.

Konstutställningen (S)low-tech presenterar alternativa visioner kring förnyelsebar energi och utforskar ifall det är möjligt att utveckla hållbara lösningar genom förenkling och ett långsammare förhållningssätt – och genom att dra nytta av återanvända material och den växande delningskulturen.

Denna bok beskriver tankarna och processen bakom konstprojektet (S)low-tech.

The (S)low-tech art exhibition presents alternative visions of renewable energy and investigates whether it is possible to develop sustainable solutions through a simpler approach and a slower mindset – and by making use of recycled materials and the growing sharing paradigm.

This book describes the thoughts and process behind the (S)low-tech art project.