Selkäkipu on kirous ja siunaus

Teksti: Pia Bilund • Kuvat: Jonne Räsänen / Otava, Virpi Hämeen-Anttilan kotialbumi

Selkäkipu on Virpi Hämeen-Anttilalle tuttu, lähes koko elämänmittainen vaiva, ja hän on tottunut tulemaan toimeen sen kanssa. Selkäkipu on hänen mukaansa sekä kirous että siunaus. Ongelmana selän hoidossa on ollut se, että alun perin ei tajuttu, mistä oli kyse. Selitys löytyi vasta 50 vuotta myöhemmin.

PIENENÄ VIRPILLÄ ei juuri ollut selkäoireita. Hän oli liikkuva lapsi, kiipeili, ui ja juoksi ja teki kaikkea kuten muutkin lapset. 6-vuotiaana hän putosi leikkiessään telineeltä selälleen betoniin. Häntäluu murtui kahdesta kohtaa ja selkäranka kuvattiin.

– Röntgenkuvassa oli sivulöytö. Lääkäri sanoi, että mulla on 60-vuotiaan selkä, selkärankani on degeneroitunut. Se oli rankka kuulla. Lapsena en sitä tietenkään ymmärtänyt.

Lääkärin mukaan oli todennäköistä, että tyttö on 20-vuotiaana pyörätuolissa, koska selkä tulee ”romahtamaan”.

– Ainoaksi hoidoksi lääkäri suositteli tukiliiviä ja antoi erilaisia esitteitä. Katselin niitä kotona ja olin kauhuissani. Liivit olivat kuin kidutusvälineitä siihen aikaan. Ne eivät olleet ergonomisia, eikä niitä oltu suunniteltu lapsille. Kun selkäni ei antanut suurempia oireita ja vanhemmilla oli muuta tekemistä, kätkin esitteet, ettei tukiliiviä hankittaisi.

Kivulias murrosikä

Ongelmat selän kanssa alkoivat murrosiässä. Pahimmillaan kivut olivat 13–18-vuotiaana ja Virpillä oli joka vuosi vähintään kaksi prolapsia, välilevyn pullistumaa. Kun hän oli toipumassa yhdestä, toinen jo ilmoitti tulostaan. Aktiivisesta lapsesta tuli lähes liikkumaton teini.

– Kivut yleensä aktivoituvat, kun on hormonimuutoksia tai keho muuttuu jotenkin tai tapahtuu venymistä. Välillä selkäni oli niin kipeä, että itku tuli. En pystynyt kävelemään kunnolla. Koululääkärit eivät välittäneet ja opettajat eivät uskoneet, että nuorella voi olla selkä niin kipeä. Kipujen takia lihoin ja masennuin, koska liikunta oli niin vaikeaa. Se oli tuottanut minulle iloa.

Virpin paino nousi yhdeksän kiloa vuoden aikana ja koululääkärin mielestä hänen piti laihduttaa.

– Rupesin laihdutuskuurille, johon kuului tiukka ruokavalio ja rankka liikunta. Laihduin 15 kiloa. Sen jälkeen selkä alkoi oireilla pahasti. Kivut säteilivät ristiselästä jalkoihin. Ajoittain olin liikuntakyvytön. Aloin taas lihoa ja lihoin paljon.

Pahimmat hormonimuutokset vähenivät ja kivut alkoivat laantua 19 vuoden iässä.

– Selkäkipu meni ikään kuin remissioon. Sitten kun olin kivuton, huomasin, että olin niin lihava, etten pystynyt kuin kävelemään. Aloin kävellä ja jumpata kiloja pois. Kilot lähtivät, mutta sitten sairastuin syömishäiriöön, jota hoidin omin päin.

Kun Virpi tuli vanhemmaksi, hänelle sanottiin, että selkä- ja nivelkivut johtuvat vain iän mukanaan tuomasta rappeumasta.

Liikkuminen on parasta mitä tämmöiselle selälle voi tehdä.

Hypermobiili EDS

Vuosikymmenten odottelun ja kipujen jälkeen sekä lääketieteen kehityttyä alkoi vastauksia löytyä. Kävi ilmi, että Virpillä on autoimmuunisairaus, Ehlers-Danlosin syndrooma (EDS).

– Se syö selästäni ja nivelistäni rustoa ja kollageenia. Sairaus kulkee suvussa. Vasta kun pojallani diagnosoitiin pahat autoimmuunisairaudet ja hänen lääkärinsä kiinnostui oireistani, heräsin siihen, että mullahan on ihan samanlaista. Sitä ei vaan ollut koskaan diagnosoitu, koska näitä sairauksia ei ole tunnettu. Veljelläni oli myös tunnistamattomia autoimmuunisairauden oireita, ja epäilen, että tädillänikin oli sama sairaus.

– Minulla on EDS:n yliliikkuva eli hypermobiili muoto. Sen takia nivelet menevät helposti paikoiltaan. Reumatologini mukaan selkääni tuhoaa jokin muukin harvinainen sairaus, jolla ei ole vielä nimeä. Autoimmuunisairaudet esiintyvät usein nipussa.

Virpi pärjäsi selkänsä kanssa hyvin teinivuosien jälkeen, kunnes 35-vuotiaana, toisen lapsen syntymän jälkeen, hän sai pahan prolapsin. Hoidoksi määrättiin fysioterapiaa, jossa selkää venytettiin niin kovaa, että hän sai toisen pullistuman ja halvausoireita jalkaan. Autoimmuunisairaus ei tällöin vielä ollut tiedossa.

– Jalan kuntouttaminen vei kaksi vuotta. Jos on EDS, ei saa venyttää kovaa. Se voi repiä kudokset rikki ja nivelet pois paikoiltaan. Mulla on nuljahtaneet olkapää, polvi, lantio, sormet ja leukaluu paikaltaan monia kertoja. Hoidon takia olisi tärkeää saada oikeat diagnoosit. Jonkun selälle tekee hyvää lämpö- tai kylmähoito, jollekin manipulointi ja toiselle ei.

Liikkuminen on selälle parasta

Virpi on elänyt lähes koko elämänsä tietämättä EDS:stä ja muista sairauksista.

– Vasta vanhemmilla päivillä olen tajunnut, että hoito, mitä mulle nuorena määrättiin, oli ihan väärä. Liikkuminen on parasta mitä tämmöiselle selälle voi tehdä. Se pitää vaan annostella oikein kivun eri vaiheissa.

EDS-sairauteen kuuluvat tulehdukset, joita niveliin tulee yllättäen, kun on stressiä. Hyvinvoinnille parasta ovatkin rauhallinen elämä, hyvät yöunet, hyvä ruokavalio ja monipuolinen liikunta, ja kipulääkkeet tarpeen mukaan.

Virpi kertoo, että autoimmuunisairaus voi aiheuttaa herkkyyttä lääkkeille. Lääkkeet voivat myös vaikuttaa eri tavoin, jopa päinvastoin, koska autoimmuunijärjestelmä toimii toisin kuin muilla.

Koska lääkkeet eivät aina tehoa, Virpi on etsinyt tietoa, miten kipuja voi lieventää mietiskelemällä ja rentouttamalla.

– Jännittynyt keho usein säilöö kipua. Välillä on hirveän vaikea rentoutua, kun on kivulias. Sitä täytyy vaan yrittää ja sekin voi kehittyä tavaksi. Itse rentoudun tekemällä hengitysharjoituksia.

Istumista tunti kerrallaan

Vaikka Virpin selkä on reumatologin mukaan kuvissa ”kauheannäköinen”, hän selviää sen kanssa arjessa ihan hyvin. Selässä on välilevymuutosten lisäksi neljän millin nikamasiirtymä, mutta se ilmoittelee itsestään vain pitkien istumisrupeamien yhteydessä.

– Kivut tulevat ja menevät. Sillä tavalla se tietenkin vaikuttaa arkielämään, että mun olisi vaikea olla työssä, joka vaatii istumista kello 8–16. Voin istua tunnin yhteen menoon, selkä ei kestä enempää. Kello kertoo, kun on aika nousta ylös. Apuna arjessa Virpi käyttää tukiliivejä varsinkin, kun kipu on akuutti. Kokeilemalla hän on löytänyt parhaat tuet itselleen. Lisäksi hän vaihtaa asentoa säännöllisesti.

– Nykyiset tukiliivit ovat onneksi hyviä. Mulla on tuet selälle, lantiolle, ranteisiin, nilkoille ja polviin – koko kattaus. Ne ovat hyvin miellyttäviä ja niistä on apua. Asennon vaihtaminen on mulle tärkeää. Välillä kannattaa liikkua kevyesti ja seisoa.

Yritän pysyä hyvällä tuulella kipujen aikana.

Tutkijan ja kirjailijan työ on pitkälti istumista, joten Virpi on tehnyt asiat itselleen mukavaksi. Yksi panostus on mukava patja.

– Kun rupesin ansaitsemaan enemmän, sijoitin hyvään patjaan. Nukun yleensä kyljelläni tyyny polvien ja käsien välissä. Yöuni on tärkeää, muuten kipuja ei kestä eikä jaksa liikkua ja pysyä myönteisellä mielellä. Myönteinen mieli on tärkeää, ettei anna kipujen lannistaa.

Nuorena Virpi oli vihainen keholleen ja hänen mielialansa oli huono.

– Mietin, miksi olen saanut riesakseni tämän kehon, se ei kelpaa mihinkään.

Mutta sitten totesin, että asiat sujuvat. Olin esimerkiksi hyvä synnyttäjä, koska lantioni on niin joustava. Synnytykset lisäsivät luottoa ja ajatusta siitä, että tällä keholla pärjää. Se oli tärkeä asia.

Kun Virpi on kipujen kourissa, hän ajattelee, että tämä lusitaan läpi. Vähän ajan kuluttua tulee parempi vaihe.

– Yritän pysyä hyvällä tuulella kipujen aikana. Iloitsen siitä, mitä pystyn tekemään, en mieti sitä, mitä en pysty tekemään.

Kiipeilyä ja uintia

Virpi on etsinyt ja kokeillut eri liikuntamuotoja ja löytänyt itselleen parhaiten sopivat.

– Kiipeilyssä selkä pysyy hyvässä kunnossa. Se on tietyllä tapaa isometrinen venytys. Keho venyttää itse itseään. Ennen kiipeilyä täytyy vain lämmitellä lihakset hyvin. Selkä ja polvet eivät oikein kestä tärähdyksiä, joten vältän kovia nykäisyjä ja hyppyjä korkealta alas. Kiipeily vahvistaa luita, mikä on hyvä, sillä mulla on myös osteopenia.

– Uin mielelläni, koska totuin lapsena uimaan ja vesi kannattelee kehoa. Uinnissa on ollut taukoa tulehtuneen polven takia, mutta ajattelin taas aloittaa sen. Tunnin uinnin jälkeen tuntuu tosi hyvältä joka paikassa.

Jos Virpi ei jaksa mennä kiipeilemään, hän nostelee pieniä käsipainoja. Keho tarvitsee myös lihasjumppaa.

Tulen kipeäksi, jos en voi liikkua”

– Olen valinnut sellaiset liikkeet, jotka tuntuvat hyviltä eikä ristiselkään kohdistu painoa tai vetoa, esimerkiksi en nosta jalkoja kokonaan ristiselän päälle.

Kiipeily ja uinti ovat Virpille erityiskuntoilua, sillä ne ovat aika raskaita lajeja. Mieluiten hän kävelee.

– Pyrin kävelemään mahdollisimman paljon. Aina kun selkä ja kunto kestää, lähden ulos kävelylle.

Aamuisin Virpi herättelee kehonsa lempeästi.

– Samalla kun keitän kahvia, pyörittelen nivelet läpi, hartiat, olkapäät, ranteet, jalat ja nilkat. Pidän särkyä loitolla sillä, että liikutan niveliä ystävällisesti.

Ikääntymisen myötä selässä tapahtuu luutumista ja jäykistymistä, ja tästä on etua Virpille.

– Koska rankani oli niin irtonainen ja liikkuva, selkä oli kipeä. Nyt sitä on helpompi hoitaa, eli jotain hyötyä on vanhenemisestakin.

Virpi muistuttaa, että aina voi tehdä jotain, jopa sängyssä maaten. Selän kuntouttamisessa kannattaa olla sitkeä, eikä menettää toivoa.

– Kun olin toipumassa tuplaprolapsista, pystyin kävelemään vain konttaamalla. No, sitten konttasin. Ja kun makasin sängyssä jalat 90 asteen kulmassa, jumppasin käsiäni ja suunnittelin, miten kuntoutan jalkojani. Sitten kun pystyin nousemaan ylös, poljin kuntopyörällä jalat polkimiin sidottuna. Liikkuvuuden voi saavuttaa, kun on sisukas ja tekee sen minkä voi.

Kiipeilyssä selkä pysyy hyvässä kunnossa, Virpi Hämeen-Anttila kertoo.

Kuva: Virpi Hämeen-Anttilan kotialbumi

Mukava kirjailijan ura

Virpi ryhtyi kirjailijaksi vasta keski-iässä. Nuorempana akateeminen opettajan ja tutkijan työ vei ajan. Ja asiat ovat viipyneet, osin sairaudenkin takia. Halu kirjoittaa iski äitiyslomalla.

– Seurasin äkillistä hinkua. Olen kyllä aina kirjoittanut mutta en fiktiota vaan faktaa. Huomasin, että tarinoiden kehittely on hauskaa ja se sujuu hyvin. Se tuotti myös tyydytystä ja iloa. Mieheni pani sen merkille ja kannusti kirjoittamaan.

Ideoita tarinoihin alkoi tulla. Tuntui kuin ovi olisi avautunut ja sen takana oli vaikka mitä.

– Ehkä se oli käyttämätön voimavara. En ollut ennen tajunnut, että tätä mun olisi pitänyt tehdä. Olen ahkera tiedonkerääjä ja siitä on ollut paljon hyötyä romaanin kirjoittajalle.

Kirjailija nauttii liikunnan ja lukemisen lisäksi muutakin kulttuuria. Hän käy teatterissa, konserteissa, museoissa ja näyttelyissä.

– Olen kulttuuririentojen harrastaja. Liikuntaharrastukseni on monipuolista ja vuodenajan mukaista. Kesällä vaeltelen metsissä ja talvella patikoin muuten vaan, täytyy vain olla hyvät kengät, ettei liukastu. Mulla on ollut aika huono tasapaino, mutta kiipeily on auttanut siihen. Jos kehossa on paljon kipuja, siitä tulee arka ja liikkeet rajoittuvat. Kiipeily on vapauttanut liikkumaan isompia liikeratoja, uiminen myös.

Virpi kertoo kärsineensä kehoarkuudesta: siitä, että keho on jotenkin vääränlainen.

– Ajattelin, että mun keho ei ole sopiva. Mutta olen päässyt siitä. Liikunta on mua varten ja mulla on oikeus liikkua. Tulen kipeäksi, jos en voi liikkua. Se on karkottanut arkuutta siitä, että kehtaanko tämmöistä kremppaa kehoa viedä näytille salille tai uimahalliin. Minä vien! Maailmaan mahtuu kaikenlaisia kehoja. Suurimmalla osalla on jossakin jokin vika, täydellistä ihmistä ei ole, ja vanhemmiten kremppoja tulee terveillekin. Kannattaa olla lempeä itseä ja muita kohtaan.

Virpi Hämeen-Anttila, 66

• Filosofian tohtori, tutkija, kirjailija, suomentaja ja kuvittaja.

• Julkaissut mm. romaaneja, tietoteoksia ja tieteellisiä artikkeleita.

• Opettanut Helsingin yliopistossa vuosina 1994–2022 sanskritin kieltä sekä Intian kirjallisuutta, historiaa, filosofiaa ja kulttuurihistoriaa.

• Esikoisromaani Suden vuosi ilmestyi vuonna 2003. Romaanista on tehty samanniminen elokuva, jonka ensi-ilta oli vuonna 2007. Ensimmäinen dekkari Yön sydän on jäätä (2014) käynnisti Björksarjan, joka sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin. Historiallisesta Synnyinmaa-sarjasta ilmestyi toinen osa, Myöhäinen kevät, syksyllä 2024.

• Toukokuussa 2025 ilmestyy uusi Björk-dekkari ja syksyllä Synnyinmaa-sarjan 3. osa.

• Palkinnot: Eino Leinon palkinto yhdessä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa (2002), Vuoden tieteentekijä (2004), Vantaan kulttuuripalkinto (2007), Vuoden johtolanka parhaasta dekkarista (2023).

• Liikuntavinkki: Löydä oma lajisi, ole sitkeä, älä menetä toivoa. Tee liikkumisesta hauskaa ja mielekästä. Kuuntele esimerkiksi kaunista musiikkia, kun jumppaat.