Kipu on potilaalle aina totta – kivun psykologiaa

Asiantuntija-artikkeli

Ei ole olemassa "oikeaa kipua" ja potilaan kuvittelemaa ns. "korvien välissä olevaa kipua". Kaikki kipu on aina todellista juuri sellaisena kuin potilas sen raportoi olevan. Kivun psykologia auttaa ymmärtämään kipukokemusta yksilöllisesti ja monipuolisesti.

PSYKOLOGIA MIELLETÄÄN toisinaan kapea-alaisesti pelkästään mielenterveyden haasteita käsitteleväksi tieteen alaksi. Kuitenkin normaaliin ihmisen mielen toimintaan liittyy paljon ilmiöitä, jotka eivät ole mielenterveyden häiriöitä. Psykologiset ilmiöt ovatkin läsnä kaikessa ajattelussa, tuntemisessa, käyttäytymisessä ja kehon tuntemuksissa. Kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys määrittää kivun seuraavasti: kipu on aina subjektiivinen kokemus, johon vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Näin ollen ei ole olemassa kipua, jossa psykologiset tekijät eivät olisi mukana.

Kipu on aina subjektiivinen kokemus, johon vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät.

Kipukokemus on kuitenkin eri asia kuin nosiseptio, mikä voi aiheuttaa väärinymmärryksiä. Nosiseptio tarkoittaa ääreishermoston ärsykkeen lähettämää viestiä keskushermostoon ja aivoihin. Esimerkiksi tikku varpaassa aktivoi varpaassa sijaitsevan ääreishermoston nosiseptoreita, jotka lähettävät viestin hermoratoja pitkin aivoihin. Vasta aivoissa tähän nosiseptiiviseen viestiin yhdistetään kaikki aikaisempi kokemuksemme kivusta, merkitykset ja tunteet sekä toimintayllykkeet. Nämä asiat yhdessä muodostavat kipukokemuksen. Joskus kipuviestintä elimistössä jää päälle ja aiheuttaa kivun pitkittymisen, vaikka kohde-elin tai raaja, kuten varvas tai selkä, jossa kipu tuntuu, olisikin lääkärin tutkimusten mukaan terve. Nykytiedon varassa kipukokemuksen syntymisestä aivoissa voisikin todeta, että kaikki kipu on aina "korvien välissä".

Pitkittynyt kipu aiheuttaa kokijalleen kärsimystä, ja sen vuoksi se voi johtaa mielenterveyden häiriöihin kuten masennukseen, ahdistukseen tai unettomuuteen. Pitkittyneeseen kipuun on tutkimuksissa todettu liittyvän myös muita psykologisia ilmiöitä, jotka eivät ole mielenterveyden häiriöitä, vaan mielen tyypillisiä reaktioita pitkittyneeseen kipuun. Vaikka nämä psykologiset reaktiot ovat terveen mielen reaktioita kipuun, ne saattavat ylläpitää tai pahentaa kiputilannetta.

Kipu voi herättää pelkoa ja asioiden välttelyä

Kipu on erittäin epämiellyttävä kokemus, jolloin on luonnollista, että kipu saattaa ruveta herättämään pelkoa ja sen pahentumista halutaan välttää. Kipupsykologiassa puhutaankin pelko-välttämiskäyttäytymisestä, joka tarkoittaa, että kivun pelon vuoksi ruvetaan korostuneesti välttelemään erilaisia asioita, jotka saattaisivat kipua aiheuttaa.

Välteltävät asiat saattavat olla tiettyjä katastrofointiajatukset ovat hyvin yleisiä ja ymmärrettäviä pitkittyneen kivun kanssa. Erityisen voimakkaana ne kuitenkin voivat heikentää vointia ja estää kuntoutumista.” asentoja tai liikkeitä, mutta myös laajemmin esimerkiksi sosiaalisia tilanteita tai muita aktiviteetteja. Kun joutuu jättämään pois itselle mieluisia asioita, se voi laskea mielialaa. Elämänpiiri voi kaventua ja suuntautua itselle mielekkäiden asioiden tekemisen sijaan kivun välttelyyn hinnalla millä hyvänsä. Lisäksi tiedetään, että pitkään jatkuva voimakas pelko-välttämiskäyttäytyminen voi pahentaa kiputilannetta entisestään.

Kivun katastrofointiajatukset ovat hyvin yleisiä ja ymmärrettäviä pitkittyneen kivun kanssa. Erityisen voimakkaana ne kuitenkin voivat heikentää vointia ja estää kuntoutumista.

Pelko-välttämiskäyttäytymistä ei toki tule sekoittaa terveeseen rajojen asettamiseen ja levon tärkeyden huomioimiseen. Keskeistä onkin kysyä itseltään: teenkö valintoja elämässäni pyrkimyk- senä välttää kipua vai toimiiko motivaationa itselle tärkeitä asioita kohti meneminen? Vastalääkkeenä pelkovälttämiskäyttäytymiseen olisi kirkastaa itselle, mitkä asiat ovat henkilökohtaisesti tärkeitä ja arvokkaita, ja sen jälkeen suunnitella, kuinka niitä voisi lähteä toteuttamaan itselle sopivissa määrissä.

Katastrofointiajatukset ovat yleisiä pitkittyneessä kivussa

Kehon tuntemukset, kuten esimerkiksi kipu, herättävät aina automaattisesti ajatuksia. Kivun katastrofointi on yksi ajattelutapa, jolla kipuun saatetaan reagoida. Kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö, vaan niin kutsuttu ajatusvinouma, jollaisia kaikilla ihmisillä on. Kivun katastrofointi tarkoittaa ajatusmallia, jossa reaktio kipuun on nimensä mukaisesti "katastrofaalinen". Kipua katastrofoitaessa sen merkitys suurentuu kuten "Kipu on kauheaa ja se valtaa minut". Kivussa vellotaan, eikä sen ajattelua voi rajata tai lopettaa. Kivun katastrofointiin kuuluvat myös avuttomat ajatukset eli ajatus siitä, että ei pysty vaikuttamaan kipuunsa mitenkään ja on täysin sen armoilla.

Kivun katastrofointiajatukset ovat hyvin yleisiä ja ymmärrettäviä pitkittyneen kivun kanssa. Erityisen voimakkaana ne kuitenkin voivat heikentää vointia ja estää kuntoutumista. Kivun katastrofointitaipumuksella tiedetään kuitenkin olevan suuri vaikutus siihen, kuinka ihminen kivun kanssa pärjää ja kuinka se vaikuttaa hänen elämänlaatuunsa. Joissain tutkimuksissa kivun katastrofoinnin määrällä on jopa ollut suurempi vaikutus potilaan vointiin kuin fysiologisilla löydöksillä. Tämän vuoksi voi olla hyödyllistä oppia tunnistamaan oma taipumus katastrofoida omaa kipua. Kun huomaa ajautuvansa katastrofoimaan, voi harjoitella uudenlaista suhtautumista näihin ajatuksiin.

Auttaisiko sinua kirjoittaa katastrofiajatukset ylös paperille, katsoa niitä hieman kauempaa ja miettiä jokin vaihtoehtoinen ja vähemmän katastrofaalinen ajatus? Entä voisitko suhtautua katastrofiajatuksiisi ajattelemalla, että ne ovat esimerkiksi kipusignaalien tuottamaa virheviestiä aivoista eikä niihin tarvitse uskoa? Tai että ne ovat ikään kuin musiikkikappale, joka joskus jää soimaan päähän?

Moniammatillinen kuntoutus on hyödyllistä

Asenteet ovat muuttuneet psykologiamyönteisemmiksi, ja nykyään sekä terveydenhuollon ammattilaiset että potilaat ymmärtävät entistä valveutuneemmin psykologian merkityksen pitkittyneen kivun hoidossa ja sitä osataan myös paremmin hyödyntää. Pitkittyneessä kivussa moniammatillisen kuntoutuksen tärkeys korostuu sitä enemmän, mitä vaikeammasta kiputilanteesta on kysymys.

Liike ja liikkumisen avulla hoitaminen on keskeinen kuntoutusmuoto pitkittyneissä selkäkivuissa, ja tässä fysioterapeutit ovat keskeisessä asemassa potilaita tukemassa ja ohjaamassa.

Kuitenkin joissain tilanteissa psykologiset ilmiöt voivat näytellä niin suurta roolia, että ne voivat jopa estää parhaimman hyötymisen fysioterapiasta. Tällöin potilas voisi hyötyä sekä fysioterapeutin että psykologin kontaktista. Toki valitettavasti on paljon alueellisia eroja siinä, kuinka psykologipalveluja on potilaille tarjolla. Kaikille avoimilta Terveyskylä.fi-sivuilta löytyy Kivunhallintatalo.fi, josta löytyy tietoa ja harjoituksia lääkkeettömiin ja psykologisiin kivunhallintakeinoihin.

Sanna Liesto, psykologi, terveyspsykologiaan erikoistuva

Kuva: GettyImages