Minä ja selkä

Nina Tallberg: Hyvää elämää vaivoista huolimatta

Olen Porvoon Seudun Selkäyhdistyksen vertaistukija ja hallituksen jäsen. Kiinnostukseni selkäyhdistystoimintaan heräsi, kun sain tiedon Selkäliitosta ja Porvoon selkäyhdistyksestä HUSin kokemusasiantuntijarekrytoinnin aikana. Järjestötoiminta onkin ollut pitkänaikainen haaveeni ja ajatuksissani. Minulla on omakohtaisia selkäja niskaoireita.

Elämäni varhaisessa lapsuudessa kääntyi rankaksi 5-vuotiaana. Kesällä 1972 tapahtui pyöräonnettomuus ja niskastani murtui kaksi ylintä nikamaa. Tämän seurauksena vasen kaulalihakseni katkaistiin. Kun olin täyttämässä kahdeksan, luudutusleikkaus tehtiin jalasta otetun luusiirteen ja luumassan avulla. Vammaa ei voitu parantaa. Niskani jäi liikerajoitteiseksi.

Luonteeni muuttui onnettomuudessa jälkeen: iloisesta ja vilkkaasta hiljaiseksi. Olen siitä asti tiennyt olevani erilainen. Erilaisuus näkyi esimerkiksi koulukiusaamisena. Minulla ei ollut oikeastaan kavereita tai ystäviä siellä. Migreenityyppisiä päänsärkyjä oli usein koulupäivän jälkeen, enkä voinut pidemmän päälle välttyä koko selän oireistakaan.

Pään liikerajoitusten vuoksi minusta tuli myös epäsosiaalinen, koska en havainnoinut ympäristöä samalla tavalla kuin muut. Opin käyttämään rintarangan kumaraa asentoa hyväksi näin sain rankaani lisää liikettä.

Koulupäivien vastapainoksi liikuin, hiihdin ja lenkkeilin. Hiihdin myös kuun valossa. Tein jopa viiden kilometrin lenkkejä päivittäin. Myöhemmin aikuisena aloin käydä kuntosalilla. Se ei pidemmän päälle ollut kuitenkaan hyvä juttu, sillä hartiani menivät jumiin ja tuli lihaskireyksiä. Aloin käydä fysikaalisessa hoidossa ja hieronnassa.

Eteen tuli ammatinvaihto, kun en enää voinut tehdä ruumiillisesti raskasta keittiötyötä. Sitten ei sopinut valitsemani toimistotyökään. Lopulta aloin voida henkisesti huonosti. Olen kuitenkin sinnikäs ja ottanut elämän positiivisista mahdollisuuksista kiinni.

Koen kuitenkin elämäni hyväksi, vaikka rankani on kulunut ja rankavaivat kipuineen ovat kokoaikaisia. Käyn säännöllisesti fysioterapiassa, missä saan kertoa, miten olen pärjännyt. On hyvä olla seurannassa. Kun sopeutan kaikki tekemiset, voin elää kivuttomammin. Tiedän jo, mikä on hyväksi niskalleni ja selälleni.

Vältän niitä asioita, jotka saavat niskani ja selkäni kipeäksi. Olen kokeillut taas kuntosalia ja huomasin, että täytyykin jumpata pienillä painoilla ja kestää aikansa oppia huomaamaan mikä liike sopii. Olen jumpannut selkäyhdistyksen lihaskuntojumpassa. Siellä saan myös tasapainoharjoitusta liikkeissä. On hyvä, että selkäyhdistyksessä on jumppia, jotka auttavat poistamaan lihaskireyksiä. Jumpat ovat myös kivaa yhdessä oloa.

Olen kouluttautunut vertaistukijaksi ja ollut myös vertaistuen työpajassa oppimassa uutta. Toimin ohjaajana verkkovertaistukiryhmissä. Ohjaamisesta saan hyvän mielen ja tiedän, että voin olla apuna muille vertaistukijana. Olen ollut mukana selkäyhdistyksen selkäilloissa kertomassa selkätarinaani. Selkäliiton materiaalien kautta olen myös saanut keskustelua aikaiseksi pohdinta- ja voimapyörän avulla. Koen, että vertaistuki antaa voimaa ja energiaa muille ja sitä saa myös itse.

Harrastan myös leipomista. Juhlien järjestämistä pienelle porukalle jouluna ja pääsiäisenä. Leivon ja laitan lahjaksi leipomuksia ja ruokaa. Se on mukavaa, kun saa tehdä käsillä ja unohtaa kaikki muut asiat ja keskittyä tekemiseen. Lisäksi käyn ystävän kanssa vesiliikkumassa. Kesällä harrastan ruusuja. Sometan kavereiden kanssa. Opiskelin myös kokemusasiantuntijaksi. Olen Porvoon Klubitalon jäsen ja päivät kuluvat myös siellä hyvin. Nämä kaikki antavat elämään iloa.

Tiedän, mitä on ollut elää selkä- ja niskaoireiden kanssa miltei koko elämän. Ihminen on kokonaisuus ja siitä on tullut minulle voimavara.

Haluatko kirjoittaa lehteen oman selkätarinasi? Tarinat ovat pidettyjä ja lukijoiden toivomia. Ota yhteyttä lehden toimitukseen: hyvaselka@selkaliitto.fi