Kaatuminen koskettaa meitä kaikkia

Asiantuntija-artikkeli

JOKAINEN MEISTÄ on kaatunut ja kaatuu varmasti jatkossakin iästä, kunnosta tai terveydentilasta riippumatta. Kaatuminen, tai paremminkin ihmisen sisäänrakennettu luontainen mahdollisuus menettää tasapaino, liittyy kaikkeen liikkumiseen ja jalkeilla oloon. Aina kun liikumme, altistamme itsemme kaatumiselle – huonolta tuurilta tai sattumalta ei voi täysin suojautua. Varsinainen ongelma kaatumisista tulee kuitenkin vasta silloin, kun ne aiheuttavat hoitoa vaativia vammoja tai muutoin alkavat haitata päivittäistä elämää.

Suomessa kaatumistapaturmien seurauksena syntyy vuosittain satojen miljoonien eurojen terveydenhoitokustannukset – yli miljoona joka päivä! Kaatumiset ovat yksi merkittävimmistä terveitä elinvuosia vähentävistä tekijöistä maassamme sydänsairauksien ja tuki- ja liikuntaelinvaivojen jälkeen. Kaatumistapaturmien seurauksena kuolee vuosittain yli 1 000 ihmistä, mikä on moninkertainen määrä liikenneonnettomuuksissa kuolleisiin verrattuna. Vaikka vakavia vammoja aiheuttavat kaatumiset koskevat suurelta osin ikäihmisiä, toimet niiden ennaltaehkäisyyn voi ja kannattaa aloittaa jo silloin, kun on vielä riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa ja asian eteen voi tehdä paljon.

Lonkkamurtuma on yleinen kaatumisvamma

Väestön ikääntyessä nykytahdilla vuonna 2040 yli 75-vuotiaita suomalaisia on jo lähemmäs miljoona, noin 300 000 enemmän kuin nyt. Joka kolmas yli 65-vuotias kaatuu vuosittain ja puolet kaatuilijoista kahdesti tai useamminkin. Yli 80-vuotiaista ja laitoshoidossa olevista joka toinen kaatuu vuosittain. Uusi ja outo elinympäristö lisää kaatumisvaaraa.

Kaatumiset ovat yksi merkittävimmistä terveitä elinvuosia vähentävistä tekijöistä maassamme sydänsairauksien ja tuki- ja liikuntaelinvaivojen jälkeen.

Lonkkamurtuma on yksi vakavimmista kaatumisvammoista – yli 90 prosenttia niistä aiheutuu kaatumisen seurauksena. Lonkkamurtumaan liittyy suuri riski joutua pysyvään laitoshoitoon ja kuolla seuraavan vuoden aikana. Vaikka niiden vuosittainen lukumäärä näyttää tasaantuneen noin 7 000 murtuman tasolle jo vuodesta 1997 alkaen, kaatumisesta johtuvien vakavien päävammojen lukumäärä on kasvanut edelleen voimakkaasti. Kaatumisongelma ei ole siis häviämässä mihinkään, vaan tehokkaita ja laajasti sovellettavia kaatumisvammojen ehkäisykeinoja tarvitaan nyt ja lähitulevaisuudessa entistä enemmän.

Joka toinen kaatuminen aiheuttaa jonkinasteisen vamman, mutta onneksi monet niistä ovat itse hoidettavia kolhuja ja kipuja. Kuitenkin jo 20–50 prosenttia ikäihmisten kaatumisista edellyttää yhteydenottoa terveydenhuoltoon ja mahdollista hoitoa. Luu (esim. ranne, olkaluu tai lannenikama) murtuu 5–10 prosentissa kaatumisista, ja lonkkamurtuma syntyy parissa prosentissa kaatumisista. Mitä vanhempi henkilö on kyseessä, sitä todennäköisemmin kaatumisvamma on vakava ja tarve hoidolle suuri. Sisällä tapahtunut kaatuminen vaatii sairaalatasoista hoitoa kaksi kertaa useammin kuin ulkona tapahtunut kaatuminen. Joka viides sisätiloissa yli 75-vuotiaalle tapahtunut kaatumisvamma täytyy hoitaa sairaalassa. Sisällä tapahtuu noin 40 prosenttia kaikista iäkkäiden kaatumisista, ja ne aiheuttavat enemmän pelkoa kuin ulkona sattuneet kaatumiset. Koetun korkean kaatumispelon seurauksena ikäihmisen liikkuminen voi vähetä ja elinpiiri kaveta, jolloin fyysinen toimintakyky alkaa huomaamatta heiketä ja kaatumisten noidankehä on valmis pyörimään.

Oman kunnon ja kiinnostuksen mukainen säännöllinen liikunta ja liikkuminen ovat parasta, mitä jokainen voi tehdä fyysisen toimintakykynsä säilyttämiseksi ja kaatumisriskinsä alentamiseksi.

Kaatuminen on monen tekijän summa

Kuka kaatuu ja milloin, sitä ei voi etukäteen tietää, mutta yksilöllistä kaatumisriskiä voi arvioida (esim. www.kaatumisseula.fi). Kaatumisten ehkäisyn keskeinen kysymys on, pitäisikö yrittää vaikuttaa useisiin vaaratekijöihin samanaikaisesti vai riittäisikö yhteen keskeiseen tekijään vaikuttaminen?

Kaatuminen on tunnetusti monen tekijän summa, mihin vaikuttavat yhdessä niin henkilön sisäiset tekijät (mm. ikä, sukupuoli, fyysinen toimintakyky, tasapaino, näkökyky, sairaudet ja lääkitykset) kuin ulkoiset tekijät (mm. ympäristön liukkaus ja valaistus). Kaikkiin vaaratekijöihin ei voi vaikuttaa, mutta ilmeisiin yksilöllisiin tekijöihin on syytä kiinnittää huomiota ja yrittää poistaa tai ainakin vähentää niiden vaikutusta mahdollisimman paljon.

Heikko fyysinen toimintakyky, ei ikä sinänsä, selittää useimmissa tapauksissa kohonnutta kaatumisriskiä. Ikään ei voi vaikuttaa, mutta fyysistä toimintakykyä on mahdollista parantaa iästä riippumatta. Mitä enemmän fyysisessä toimintakyvyssä ja tasapainossa on haasteita, sitä todennäköisempää on kaatuminen. Toimintakyky, erityisesti iäkkäillä, voi heiketä nopeasti monestakin syystä. Esimerkiksi akuuttiin sairauteen liittyvä pitkäkestoinen vuodelepo tai liikkumattomuus vähentää nopeasti lihasten voimantuottokykyä, ja toisin kuin nuorena, voimien palautuminen ei ole enää itsestään selvää. Tällöin riski kaatua liikkuessa ja saada vamma kasvaa. Riski kannattaa kuitenkin ottaa, sillä liikkumisesta ja liikuntaharjoittelusta saatavat hyödyt ovat aina suuremmat kuin mahdolliset haitat.

Tasapaino- ja voimaharjoittelu vähentää kaatumisia

Kaatumisten ehkäisyä on tutkittu useissa vahvoissa tutkimusasetelmissa monista eri näkökulmista. Kodin vaaratekijöiden poistamisella voidaan kaatumisia vähentää kolmanneksella korkeassa kaatumisriskissä olevilta ikäihmisiltä. Näkökykyä parantavalla kaihileikkauksella voidaan estää joka kolmas kaatuminen ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden tarkistamisella ja poistamisella jopa kaksi kolmannesta näissä riskiryhmissä.

Heikko fyysinen toimintakyky, ei ikä sinänsä, selittää useimmissa tapauksissa kohonnutta kaatumisriskiä.

Tasapainoa ja lihasvoimaa lisäävällä säännöllisellä ryhmä- tai kotiharjoittelulla on mahdollista vähentää kaatumisia niin ikään kolmanneksella. Mikä tärkeintä, tällainen liikuntaharjoittelu yksittäisenä ehkäisytoimenpiteenä voi vähentää hoitoa vaativia vammakaatumisia jopa 30–40 prosentilla ja luunmurtumia 60 prosentilla. Tieteellinen näyttö on varsin vakuuttavaa siitä, että yhdistetty tasapaino- ja voimaharjoittelu ehkäisee vammoja aiheuttavia kaatumisia tehokkaasti ja vaikutukset ovat nähtävissä nopeasti.

Oman kunnon ja kiinnostuksen mukainen säännöllinen liikunta ja liikkuminen ovat parasta, mitä jokainen voi tehdä fyysisen toimintakykynsä säilyttämiseksi ja kaatumisriskinsä alentamiseksi iästä tai mahdollisista sairauksista riippumatta. Mitä paremmassa kunnossa on ja mitä enemmän on aiempaa taustaa erilaisesta liikunnasta, sitä monipuolisemmin ja rasittavammin kannattaa harjoitella. Tärkeää on kuunnella omaa kehoaan.

Liikkumisen suosituksen saavuttaminen ei vaadi aikaa kuin pari tuntia viikossa – vain kolmisen prosenttia työikäisen viikoittaisesta vapaa-ajasta ja lyhyetkin jaksot riittävät. Lihaskuntoa ja liikehallintaa olisi hyvä harjoittaa pari kertaa viikossa. Salille ei välttämättä tarvitse mennä, vaan omaa kehonpainoa hyödyntäviä liikkeitä voi sisällyttää päivittäiseen elämään, kuten esimerkiksi tuolilta ylösnousuja, kyykistyksiä, jalkojen sivulle nostoja, varpaille nousuja ja yhdellä jalalla seisomista – mahdollisuuksia on paljon. Kaatumisriskin vähentämiseksi liikkuessa on aina syytä käyttää asianmukaisia jalkineita, huomioida keli ja välttää kiirettä.

Harri Sievänen, TkT, dosentti, tutkimusjohtaja, UKK-instituutti, Tampere