Vedetään yhtä köyttä Tämän lehden kannessa paloasemalla vedetään yhtä köyttä, ponnistellaan yhteisen tavoitteen puolesta.
K
uvan viesti toimii pelastusalan arkeen ja kaikkeen tekemiseen: kirkas tavoite mielessä jokainen tietää, kuinka toimia. Jos köydenvedossa ei ole yhteistä suuntaa, on haastava onnistua tavoitteessa. Korona-aika on asettanut meidät tilanteeseen, jossa vedämme yhtä köyttä uudella tavalla kuin ennen. Siviilielämämme on voinut muuttua koronan vuoksi radikaalisti, yhtä lailla kuin työelämämmekin. Siinä missä toinen nauttii etätöiden tuomasta tilasta ja vapaudesta, toiselle ilman työkavereita ja toimistokulttuuria työskentely on shokki. Osa joutuu asiakaskohtaamisissa jatkuvasti itse alttiiksi terveyttä ja turvallisuutta uhkaaville tilanteille. Kaikki eivät voi toimia samalla
10
tavalla, eikä yhtä oikeaa mallia ei ole, vaan asioita opitaan matkan varrella. Kuulun itse siihen ryhmään, joka on kokenut luovuutensa kukoistavan ja tehokkuutensa lisääntyvän juuri etätyön äärellä. Yle taas uutisoi marraskuussa tutkimuksesta, jonka mukaan etätöiden yleistyminen voi lisätä ennakkoluuloja. ”Ystävyyssuhteet työpaikoilla hälventävät stereotypioita ja edistävät myönteisiä asenteita eri ryhmien välillä”, jutussa todettiin. Yhteiset tavoitteet ovat oleellisia missä tahansa työssä. Viestinnässä joutuu joskus kysymään monta kertaa miksi-kysymyksen, jotta viestin ydintavoite kirkastuu. Arvojen kysyminen (”miksi menen aamulla töihin”) itseltä voi auttaa kirkastamaan syytä sille, miksi jaksaa lähteä töihin ja antaa parhaan panoksensa työnantajalleen ja kollegoilleen. Syksyllä 2020 kysyimme Howspace-alustalla jäsenistömme ajatuksia siitä,
mikä on olennaista pelastusalan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä. Vastaukset olivat monimuotoisia. Osan mielestä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta puhutaan kyllästymiseen asti. Viitattiin siihen, ettei aiemmin ole ollut ongelmia, mutta viime aikoina ”hössötyksestä on tullut jokapäiväistä”. Se, että alkaa ärsyttää, antaa itselle mainion paikan pohtia omia ajatuksia ja näkemyksiä: miksi minä ärsyynnyn asiasta, jos kuitenkin olen samaa mieltä? Voisinko kyseenalaistaa oman näkemykseni ja katsoa ympärilleni: voiko yhteisen tavoitteemme toteutumisessa olla jotakin sellaista, jota en itse ole aiemmin huomannut? Jos en itse koe näitä asioita haastavina tai tärkeinä, mistä tiedän, että kollegani ajattelee samoin? Vai voiko olla, että kollegani kokee eri tavalla? Omien asenteiden ja ajatusten tarkastelu voi avartaa uudella tavalla. Se voi johtaa jopa
