KRITIIKKI
velka on valtaa teksti pontus purokuru ILMAN VELKAA KAPITALISMISSA EI tapahtuisi mitään. Taloudesta
puuttuisi kysyntä, tuotannolliset projektit olisivat mahdottomia ja koko rahajärjestelmä romahtaisi.
Yhteiskuntarauhakin järkkyisi, sillä nyt velkaa käytetään työn-
tekijöiden ostamiseen. Kun työläiselle annetaan asuntolaina, työläinen todennäköisesti pysyy palkkatöissä maksaakseen lainan takaisin. Näin velkaantuminen ehkäisee kapinointia ja muuta normeista poikkeavaa »sekoilua». Velka on valtaa, ja sitä käyttävät pääoman omistajat.
Pariisissa työskentelevän filosofi Maurizio Lazzaraton Velkaantu-
nut ihminen käsittelee velkaantumisen vaikutusta kokemukseen ja käytökseen. Velka eriyttää ihmisiä ja ohjaa sovinnaiseen elämään.
Kärjistetysti: valkoinen heteropari saa helpommin (tai ainakin matalammalla korolla) lainaa kuin tummaihoinen yksinhuoltaja.
Velka tarkoittaa muutakin kuin rahaa. Oikeudet muuttuvat yhä
Maurizio Lazzarato Velkaantunut ihminen Tutkijaliitto 2014
enemmän velan kaltaisiksi. Työttömyystukea voi yhä saada, mutta sen nauttiminen synnyttää äärettömän velan yhteiskuntaa kohtaan. Tätä velkaa maksetaan alistumalla mielivaltaisiin kontrolleihin, koulutuksiin ja nöyryytyksiin.
Monet viime vuosien yhteiskunnallisista konflikteista Yhdys-
valloissa ja Euroopassa liittyvät velkaan. Työn ja pääoman välisen kamppailun rinnalle on noussut velkojan ja velallisen välinen suh-
de. Lazzaraton kirja on italialais-ranskalaiseksi tekstiksi harvinaisen selkeä esitys tästä kehityksestä.
teksti mikko pihkoluoma
pelkoa ja inhoa viinamaassa teksti eero suoranta
Mia Wasikovska on yksi nykyelokuvan
KUN ERIKOISTUTKIJA DING GOU’ER lähetetään Viinamaahan tut-
mielenkiintoisimpia näyttelijöitä. Tällä ker-
kimaan epäilyjä poikalasten syömisestä, hän päätyy pahempaan
hahmon näkyvät toispuoleiset palovammat.
tä Mo Yan alkaa saada viinatieteiden tohtorikoulutettavalta Li Yi-
taa Wasikovskan suloisia kasvoja rikkovat
Tarinan ulkonäkökeskeisessä Hollywoodissa arvet tuntuvat erityisen traagisilta, mutta sen lisäksi ne tuovat roolisuoritukseen
uhkaavuutta, jota häneltä ei ole aiemmin
nähty. Samalla tavoin Pattinson näyttelee
liemeen kuin osasi aavistaakaan. Samaan aikaan kirjailija nimel-
doulta kertomuksia, joiden tapahtumat linkittyvät Ding Gou’erin edesottamuksiin. Missä menee raja todellisuuden ja viinahoureen
välillä maassa, jossa totuus päätetään progandavirastossa ja eliitin kohtuuttomuuksilla ei ole mitään rajoja?
Nobelisti Mo Yanin toinen suomennettu romaani, alun perin
hänelle hyvin uudenlaista roolia. Epävarma
vuonna 1992 julkaistu Viinamaa huojuu suuntaan ja toiseen kuin
lee näyttelijän urasta, jota edistääkseen hän
kansanperinteeseen, välillä keskustellaan kirjallisuudesta ja vä-
ja epätoivoinen limusiinikuski vielä haaveion harkinnut skientologiksi ryhtymistä.
Vanha sanonta on, että Hollywoodissa
henkilökohtaiset salaisuudet tulevat kaupungissa varmimmin julki. Sen kummemmin juonta paljastamatta elokuvan romah-
juopuneen kävely: välillä pilkataan korruptiota ja välillä viitataan
lillä vain ryypätään. Dekkarimaisesta alusta huolimatta tyylilajina on maaginen realismi. Selkeitä vastauksia annetaan niin vähän, että se alkaa loppua kohti tuntua jo lukijan odotusten pilkkaamiselta.
Koukuttavan juonen sijaan Viinamaan vahvuuksia ovatkin ta-
dusherkät kulissit ja sisäsiittoiset perhe- ja
rua ja totta sekoittava satiiri Kiinan yhteiskunnasta sekä kieli, jo-
luontevalta osalta Hollywood-satiiria, missä
Maku vaatii totuttelua, mutta jos pää vain kestää, kannattaa teos
ihmissuhteet eivät tunnu ylilyöviltä, vaan nepotismi jyllää ja kaikki on vanhan toisin-
toa. Tähdet hiipuvat, mutta silti jäämme tuijottamaan niistä heijastuvaa valoa.
Mo Yan Viinamaa Otava 2014
ka vaihtelee runollisesta arkiseen lähes jatkuvana ilotulituksena.
nauttia viimeiseen pisaraan asti. Riina Vuokko ansaitsee erityiskiitoksen kirjallisia ja kulttuurillisia viittauksia pursuavan kirjan taidokkaasta suomentamisesta.
LIBERO
45