SA
LAINEN VO
MINULLA ON NÄKYMÄTTÖMYYSVIITTA MATKUSTIN KESÄLLÄ Euroopan Vasemmiston kesäyliopistoon, Berwellinzeehen Saksaan, Baltian ja Puolan halki bussilla. Suosittelen reittiä kaikille. Euroopan syrjäkylät tuli nähtyä. Vaikkei matkalla ollut yhtyneen Euroopan takia ainuttakaan rajatarkastuspistettä, olivat matkustajien passit syynissä niin meno- kuin paluumatkalla. Jo matkan ensimmäisenä iltana, auringon laskiessa puolalaisen perunapellon laitaan tein havainnon, ettei suomalainen passini kiinnosta ketään. Tämä siitä huolimatta, että passikuvani ei todellakaan vastaa nykyistä ulkomuotoani. Kuvassa on hiuksensa lyhyiksi kyninyt lävistetty punkkari, passia heiluttaa joku lettipäinen hippi. Bussin käytävällä harppoo maastokuvioisiin vaatteisiin pukeutunut mies, en ole varma onko hän jonkinlainen poliisi, vai kenties upseeri. Tarkastuksen syy ei selviä meille matkustajille. Bussi seisoo tienposkessa ja me istua napotamme tiukasti omilla paikoillamme. Mies syynää matkustajien passeja. Minun matkustusasiakirjani tarkastaminen hoituu nopealla vilkaisulla. Miehen pää kääntyy yhtä nopsaan kuin ammattipoliitikon takki. Viuh ja viuh. Viininpunaiset kannet, kaikki OK. Käytävän toisella puolella istuvan latvianvenäläisen naisen harmaa muukalaispassi taas tutkitaan kaikkia liitoksia ja viisumien liimauksia myöten. Paluumatkalla törmään toiseen vastaavanlaiseen tilanteeseen. Tällä kertaa harmaata passia tosin ihmettelee saksalainen poliisi. 48 euron muoviläpyskä suojaa minua sen suuremmilta kysymyksiltä. Valkoisella naisella on passi, jonka kuvassa on valkoinen nainen, kaikki OK.
28
LIBERO VAPAUS
Kesä 2007, istun iltaa silloisen seurustelukumppanini ja tämän ystävien kanssa. Ilta oli lämmin kuten Maltalla heinä-elokuun vaihteessa on. Yksi miehistä kertoo, miten hänen serkkuaan ei ollut päästetty paikalliseen yökerhoon, koska portsari ei uskonut Briteissä syntyneen nigerialaistaustaisen miehen passin olevan aito, saati tämän oma. Myöhemmin samalla reissulla olen paikallisille poliiseille täysin näkymätön. Poliisit ratsaavat rantakadun myyntikojuja. Ystävättäriäni vaaditaan näyttämään alkuperäiset asiakirjat ja kopiot kaikesta. Meininki on kuin Speden sketsistä, jossa Spedellä on todistus kaikesta. Ketään ei tosin naurata. Itse istun pöydän takana ja mietin, että nyt on hirmu hyvä hetki olla ihan hiljaa, toinen poliiseista selkeästi nauttii pahan poliisin esittämisestä. Minua ei edes puhutella. Valkoinen tyttö, kaikki OK. Se, kuka saa olla ja liikkua ja missä on Euroopassa ja EU:ssa edelleen tarkoin säädeltyä. Minulla ja Palefacella on lupa kävellä kadulla suurinpiirtein kaikkialla, kuulummehan kalpeanaamojen heimoon. Virkavallala ei ole meitä kohtaan odotuksia. Me emme voi olla laittomasti missään. Olen positiivisesti näkymätön muiden vapauden kustannuksella.
SINI SAVOLAINEN
Kirjoittaja pohti tätä tekstiä kirjoittaessaan paljon Spearhead-yhtyeen Food For Tha Masses -kappaleen riviä »can’t stand my people but ya love the sun tan».