TALOUSKYSYMYKSISTÄ IDENTITEETTIPOLITIIKKAAN ”Jytkyn” jälkeen kehittelin niin sanotun ”Kymi-teesin”. Tämä perustuu perussuomalaisten kannatukseen alueilla, joilla teollisuus ja työpaikat ovat vähentyneet. Ilmiö toistui myös AfD:n vaalimenestyksessä. ”Kansallismielisen oikeiston kannatus on suurinta juuri alueilla, jotka ovat kärsineet teollisuuden rakennemuutoksesta. Ilmiö näkyy selvästi esimerkiksi Ranskan ja Saksan vaaleissa. Saksan demarit eivät ole pystyneet puhuttelemaan myöskään urbaania vasemmistoa, joka on siirtymässä yhä enemmän vihreiden taakse. Ranskan Front National ja AfD ovat tosin saaneet kannattajia myös oikeistokonservatiivisten puolueiden piiristä. Talousliberaalit eivät suhtaudu enää yksiselitteisen myönteisesti maahanmuuttoon”, katsoo Miettinen, nähden perustan kannatuspohjalle myös itse politiikan yleisissä muutoksissa. ”Laajemmin kyse on siitä, että taloudelliset ongelmat neutralisoituvat ja muuttuvat yhä vahvemmin asiantuntijakysymyksiksi. Tästä seuraa, että suurimmat intohimot kohdistuvat identiteettipoliittisiin kysymyksiin. Tämä hyödyttää laitaoikeis-
toa, mutta vasemmistokaan ei ole täysin syytön tähän kehitykseen.” Entä mitkä maat ovat itse mahdollisen oikeistopopulismin nousun kannalta kiinnostavia seurattavia? ”Suomi on eurooppalaisessakin mittakaavassa kiinnostava. Suomessa populistit nousivat jonkin verran aikaisemmin ja vaikuttaa, että nousu on kääntynyt laskuksi. Toisaalta laskukin on taittunut ja tilanne tasoittunut. Toinen, Unkari. Fidesz on koko ajan ottanut siellä enemmän valtaa ja on kiinnostava nähdä, onko vallan kasvu ollenkaan ottanut taittuakseen.” toteaa Pyrhönen. Hän muistuttaa, että pelkkä puolueiden vaalimenestyksen tarkastelu ei riitä oikeistopopulismin nousun vaikutusten arvioimiseen. ”Tulisi tarkastella myös, mitä tekevät leimallisesti ei-populistiset puolueet. Kuinka paljon ne ottavat lainaan, omaksi ja käyttöönsä muilta puolueilta poliittisia linjauksia ja retoriikkaa. Se on keskeinen tapa, miten oikeistopopulistinen ja nativistinen aatemaailma saa lisää poliittista valtaa, asettuessa osaksi perinteisten puolueiden retoriikkaa.”
”KANSALLISMIELISYYDEN NOUSU ON UHKA ENNEN KAIKKEA YKSITTÄISTEN MAIDEN DEMOKRATIAKEHITYKSELLE JA OIKEUSJÄRJESTELMÄN RIIPPUMATTOMUUDELLE.”
25