__MAIN_TEXT__

Page 1

1 /2019 | 33. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

VA A LIT

N:o


KADUILTA KABINETTEIHIN Vasemmistonuorten eduskuntavaaliohjelma 2019

2


Nuorten vaaliohjelmassa ilmasto on ykkönen

Vasemmiston nuoret ehdokkaat korostavat vaalitavoitteissaan ilmastonmuutoksen torjumista. teksti Niko Peltokangas

Vasemmistonuoret kampanjoi eduskuntavaaleissa kuudella otsikolla. Vaaliohjelman ensimmäinen kärki vaatii vahvoja ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ratkaisemiksi. Toiseksi nuorisojärjestö haluaisi kieltää voitontavoittelun terveydenhuollossa ja kolmanneksi vahvistaa itsemääräämisoikeutta erityisesti seksiin ja sukupuoleen liittyvissä asioissa. Työelämää järjestö kehittäisi muun muassa lyhentämällä työaikaa ja lisäämällä työntekijöiden päätösvaltaa työpaikoilla. Koulutukseen Vasemmistonuoret vaatii lisää rahaa ja maksuttomuutta korkeakoulututkintoihin saakka. Kuudentena kärkenä on vastikkeeton, kaikille maksettava ja elämiseen riittävä perustulo. KAIKKI PÄÄTÖKSET SUHTEESSA ILMASTOON Kysyimme vasemmiston nuorilta ehdokkailta, mikä on vaaliohjelman tärkein tavoite ja mitä siitä puuttuu. Ohjelman tärkeimmäksi vaatimukseksi useimman maininnan saivat ilmastonmuutokseen liittyvät kohdat. ”Se iskee kaikkein pahimmin köyhiin erityisesti globaalin Etelän maissa. Ilmastopolitiikan keskiössä tuleekin olla sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti reilu taakanjako ja oikeudenmukaisuus”, perustelee Antti Saarelainen Savo-Karjalan vaalipiiristä. Lappilaisen Mari Ikosen ja helsinkiläisen Lauri Linnan mielestä muilla kysymyksillä ei ole väliä, jos

ilmastonmuutoksen torjumisessa ei onnistuta. ”Jokaisessa poliittisessa päätöksessä pitää miettiä sen suhdetta ilmastoon”, Ikonen sanoo. Pirkanmaalla ehdolla oleva Noora Tapio olisi toivonut ilmastolinjoista vielä kattavampia. Muutos ilmastossa edellyttää muutoksia jokaisella sektorilla. ”Esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisesta olisi hyvä olla linjauksia, sillä se tulee muuttamaan perustavanlaatuisesti kaikkia yhteiskuntia, eikä sen pelkkä hillitseminen enää riitä.” KOULUTUKSEEN RAHAA Pari mainintaa kertyy myös perustulolle. Noora Tapio haluaa byrokratiasta vapaan, vastikkeettoman ja riittävän toimeentulon, joka mahdollistaa työnteon vähentämisen. Se auttaisi myös päästöjen vähentämisen. Uusmaalainen Chau Nguyen uskoo, että perustulo vapauttaisi kannustinloukuista eli kannustaisi ihmisiä ottamaan vastaan myös epäsäännöllisiä työsuhteita. Ammattiliittotyöntekijän sydäntä lähellä on myös reilu työelämä. Koulutuskysymyksiä korostaa muutama ehdokas. Tuomas Suihkonen Uudeltamaalta ajaa siirtymistä koulutusleikkauksista koulutuspanostuksiin. ”Erityisesti korkeakoulujen perusrahoituksen osuutta on saatava korotettua seuraavan hallituksen aikana. Myös elinikäisen oppimisen suhteen tulee tehdä merkittäviä

harppauksia, jotta sivistys ja koulutus ovat ajan tasalla.” Oulun vaalipiirissä ehdolla oleva Miikka Kortelainen pitää koulutusta myös aluepoliittisena kysymyksenä. Ohjelman mukaan korkeakouluverkon tiivistäminen heikentäisi korkeakouluttomilla alueilla elävien koulutusmahdollisuuksia. ”Esimerkiksi vuoden 2001 ja 2011 välillä Kainuusta maakunnan ulkopuolelle korkeakouluun opiskelemaan lähteneistä vuoden 2017 loppuun mennessä takaisin Kainuuseen tutkinnon kanssa palasi vain 1,2 prosenttia”, Kortelainen sanoo. Helsinkiläinen Suldaan Said Ahmed nostaa ohjelmasta tärkeimmiksi kirjauksiksi ihmisoikeudet ja mielenterveyspalvelut. ALUEPOLITIIKKA KUNNIAAN Mitä ohjelmasta on ehdokkaiden mielestä jäänyt puuttumaan? Vastaukset ovat kirjavampia kuin edellä. ”Ohjelmasta puuttuu vaatimus saamelaisten aseman turvaavan ILO169 -sopimuksen ratifioimisesta”, toteaa Lauri Linna. Miikka Kortelainen olisi kaivannut linjausta siitä, että jokaisessa maakunnassa on oltava oma itsenäinen korkeakoulu. Chau Nguyen haluaisin nostattaa vahvemmin esiin rodullistettujen ihmisten asemaa. Antti Saarelaiselle punavihreä aluepolitiikka on tärkeää. Monet aluepoliittiset teemat kuten raideliikenne ja koulutuksen saatavuus tulevat kuitenkin esille muissa tavoitteissa. Tuomas Suihkosen mielestä Vasemmistonuoret voisi esittää hävittäjähankintojen vähentämistä ja resurssien siirtämistä esimerkiksi terveydenhuollon parantamiseen. Mari Ikonen toivoo humaanimpaa päihdepolitiikkaa. ”Rankaisu ei vähennä huumeiden käyttöä, mutta luo kyllä monenlaisia uusia haittoja ja lisää siten huumeisiin liittyviä ongelmia. Huumeita käyttäviin humaanimmin suhtautuvissa maissa hoitoonhakeutumisen halukkuus on korkeampi kuin kovaa rangaistuspolitiikkaa toteuttavissa maissa.”


U S IT J O IR K Ä PÄ

Vasemmistonuorilla mahdollisuus kansanedustajaan Haluan äänestäjien antavan eduskuntavaaleissa mahdollisimman vahvan mandaatin kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle, jonka tavoitteena on ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen. Ympäristöjärjestöjen selvitysten mukaan se tarkoittaa Vasemmistoliiton tai vihreiden äänestämistä. Tässä lehdessä kerromme vasemmistonuorten vaalitavoitteista (s. 2), poliittisten nuorisojärjestöjen tuolileikistä Säätytalolla (s. 16) ja julkaisemme useamman ilmastopolitiikkaa käsittelevää kirjoitukselle. Vaaliteemaan liittyy myös toukokuisia eurovaaleja pohjustava juttu oikeistopopulismin vahvistumisesta EU:ssa (s. 22). Viime vaaleissa eduskuntaan valittiin kaksi vasemmistonuorta. Li ja Hanna istuvat siellä todennäköisesti myös seuraavan kauden, nyt tosin jo vasemmistoaikuisina. Mutta on Vasemmistonuorilla näissäkin vaaleissa mahdolliset läpimenijänsä. Ainakin Helsingin, Pirkanmaan ja Oulun vaalipiireissä on nuoria eh-

dokkaita kansanedustajan paikassa kiinni. Paikan saaminen on helpompaa, jos vasemmisto ottaa odotetun vaalivoiton ja lisäpaikkoja. Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni Liberoon. Vappuna tulisi täyteen kuusi vuotta lehden päätoimittajaa. En koskaan kuvitellut kauteni kestävän näin kauan, mutta olen myös aika ylpeä siitä, että 32-vuotias Libero on ollut melkein viidenneksen elämästään minun komennossa. Vuodet ovat opettaneet työelämän valoisia ja varjoisia puolia. Vaaka kallistunee myönteisiin kokemuksiin, ainakin olen saanut rakkaita ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia Liberon ja Vasemmistonuorten myötä. Pitkät jäähyväiset alkoivat ehkä jo kesällä 2014, kun menin vuodeksi eduskuntaan töihin. Viime kesänä siirryin osa-aikatöihin ja hyvästelin Vasemmistonuorten viestinnän, joka siirtyi tuoreisiin osaaviin käsiin. Nyt on aika siirtää myös Libero uudelle sukupolvelle. En tosin kannata ikään

perustuvaa syrjintää edes nuorisolehdissä ja -järjestöissä, joten ’sukupolvi’ on syytä ymmärtää kuvaannollisesti. Kiitos kaikille Liberon hyväksi työskennelleille! Kiitos Pirjolle ja Kaidelle siitä, miltä lehti on näyttänyt! Kiitos kymmenille avustajille, joista voisin mainita erikseen Mikon ja Pontuksen – he ovat tainneet kirjoittaa joka ikiseen toimittamaani Liberoon. Viimeiseen Liberooni haastattelin kirjailija Laura Gustafssonia, joka voitti Vasemmistonuorten novellikilpailun vuonna 2010. Kilpailuvoitolla oli kauskantoisia vaikutuksia hänen kirjailijan uuralleen. Kirjoituksia luokasta ja ehkä uusia lauragustafssonejakin etsitään tällä hetkellä Vasemmistonuorten ja Liberon kirjoituskilpailussa, jonka osallistumisaika päättyy toukokuussa.

Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja vielä huhtikuun ajan.

Nuorten kulttuuri- ja mielipidelehti • Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen Kustantaja: Libero ry • Päätoimittaja: Niko Peltokangas • AD: Kai Arponen • Osoite: Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki • Palaute ja juttutarjoukset: toimitus@liberolehti.fi, 050 501 9721 • Tilausasiat: tilaukset@liberolehti.fi, 045 348 5499 • Painopaikka: Waasa Graphics, Vaasa, painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa • ISSN 0783–6198 • Vasemmistonuoria lähellä oleva, journalistisesti riippumaton aikakauslehti • Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 € • www.liberolehti.fi

4


Kevät-Libero

2019 2 Vasemmistonuoret käyvät

19 Tähti Oksanen: Ekokriisi

Vasemmistonuoret

ilmastovaaleja

36 Vasemmistonuoret otti

6 Kevään kalenteri

20 Vasemmistonuorten

kantaa

kansanedustajaehdokkaat

38 Yhteystiedot

kutsuu syrjäytymään

Yhteiskunta

22 Mihin europopulismi

7 Tiina Turunen: Posin

johtaa?

Oikaisu: Liberon 4/2018 Järjestöuutiset-palstalle eksyi väärä tekijätieto. Uutiset kokosi Liberon toimitus, kuvassa oli virheellisesti kirjoittajaksi mainittu

kautta on huono reitti

Arto Leinonen.

8 Veronika Honkasalo on

Kulttuuri

26 Unohda Pablo Neruda!

politiikan tuntija

10 Hallituksella oli hankalaa

28 Laura Gustafsson

12 Ilmastoahdistusta

30 Peliskooppi: Kun se tuntuu

voi hoitaa

muistelee voittoaan

14 Israel sortaa

32 Leffapalstalla kiellettyä

Palestiinan beduiineja

15 Palvelulomake

työltä, lopeta!

iranilaista 33 Kirja-arviot: graffiteja ja

Kansiaihe

uusfasisteja

16 Nuoret larppasivat

34 Sarjakuvassa sote-laiva

hallitusta

uppoaa

18 Hanna-Marilla Zidan:

Ilmasto on tärkein

5


Maailmanparantajan kevät Huhtikuu 8.4. Romanien kansallispäivä 14.4. Koko Suomi Eduskuntavaalit Jos et pääse äänestämään vaalipäivänä, käytä tilaisuus hyväksesi ennakkoäänestyksessä Suomessa 3.–9.4. tai ulkomailla 3.–6.4. Toukokuu

Turkissa. Iltabileet järjestetään lauantaina 4.5. Kalliossa Mascotissa. sosiaalifoorumi.fi/ 12.5. Koko maailma Kirjoituskilpailu luokista. Vasemmistonuorten ja Liberon järjestämä kirjoituskilpailu luokista päättyy. Kilpailun teemana on LUOKAT ja siihen voivat osallistua kaikki vuonna 1989 ja sen jälkeen syntyneet. Palkinnot 300–800 euroa. Katso ilmoitus sivulla 14.

1.5. Vappu, työväen juhla 4.–5.5. Helsinki Suomen Sosiaalifoorumi Tapahtuman pääteemana on Polkuja järjestelmien muutokseen. Vieraaksi saapuu turkkilainen sosiologi İsmail Beşikçi, joka on istunut vankilassa elämänsä aikana yhteensä 17 vuotta. Hänen 36 kirjastaan 32 on kielletty

6

hyvästä ruuasta ja saunasta! Kurssi on tarkoitettu 19-vuotiaille ja sitä nuoremmille Vasemmistonuorten jäsenille. Ilmoittautuminen aukeaa myöhemmin! vasemmistonuoret.fi 26.5. Koko Suomi Europarlamenttivaalit Suomesta valitaan 14 europarlamentaarikkoa. Ennakkoäänestys järjestetään Suomessa 15.–21.5. ja ulkomailla 15.–18.5.

17.–19.5. pääkaupunkiseutu Miksi tämä on näin? Kesä Kaikista nuorimmille Vasemmistonuorille tarkoitettu Miksi tämä on näin? -kurssi tarjoaa perehdytyksen suomalaiseen poliittiseen järjestelmään, vasemmistolaisuuteen ja Vasemmistonuoriin. Tervetuloa nauttimaan mukavasta leiritunnelmasta,

2.–7.7. Jyväskylän seutu Vasemmistonuorten kesäleiri Kesän kohokohta! Leirin teema päätetään myöhemmin.


TI IN A

TU R U N EN

Positiivinen ajattelu ei paranna maailmaa Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä positiivisuus on perseestä. En kannusta vaikeuksissa olevia ystäviäni ajattelemaan positiivisesti, enkä yritä sitä myöskään itse, jos ongelmani on todellinen. Positiivisen ajattelun korostamisessa on nimittäin kysymys paitsi psykologisesta väärinkäsityksestä, myös poliittisesta vallankäytöstä. Erityisesti mielenterveysongelmista kärsiville, pienituloisille, vähemmistöjen edustajille ja muille marginaalissa oleville näkee usein suositeltavan positiivista ajattelua. Yleensä sosiaalisessa mediassa joku keski-ikäinen, keskituloinen ja muiltakin lähtökohdiltaan hyväosainen tyyppi opastaa, että kiitollisuuspäiväkirjalla ja meditaatiolla pääsee ongelmasta kuin ongelmasta. Täytyisi vain osata haastaa oma asenne. Tällaisia neuvoja antavat ihmiset, joiden ei ole koskaan tarvinnut oppia, että positiivisella ajattelulla ei makseta laskuja tai selvitä traumasta. Kun ihminen kohtaa raskaan ja kuormittavan elämäntilanteen, jota ei tuosta vain korjata, perusturvan

tunne horjuu. Työttömäksi joutuminen, vaikea sairastuminen tai vastaava kokemus on usein kohtuuttoman raskas. Silloin oman asenteen haastamisesta tai positiivisesta ajattelusta ei ole mitään hyötyä, vaan ensisijaiseksi päämääräksi tulee selviytyminen ja perusturvan palauttaminen. Positiivinen ajattelu pitää sisällään taustaoletuksen, että kaikkien ihmisten vaikeudet ja elämäntilanteet olisivat riippuvaisia omasta asenteesta, ja että ulkoiset tekijät olisivat vain ärsykkeitä, jotka voisi päättää hyväksyvänsä. Positiivinen ajattelu sisältää vaatimuksen hyväksymisestä ja sietämisestä, mutta olennaista olisi ymmärtää, että keneltäkään ei pidä vaatia kohtuuttoman raskaan elämäntilanteen sietämistä. Sen sijaan kuormittava elämäntilanne pitäisi korjata vähemmän kuormittavaksi. Positiivinen ajattelu kannustaa muuttamaan omaa asennetta ja hyväksymään kestämättömän tilanteen. Asetelma on täysin nurinkurinen. Esimerkiksi työttömyydelle, köyhyydelle ja sairauksille nimenomaan pitää tehdä jotain. Sen sijaan

omia tuntemuksia vihasta, turhautumisesta ja epätoivosta ei kannata yrittää kääntää positiivisuudeksi, vaan tunteille kannattaa antaa tilaa ja suhtautua niihin lempeästi. Positiivista ajattelua suosittelevat nimenomaan hyväosaiset ihmiset, joiden elämän perusedellytykset ovat kohdillaan. He luovat illuusiota maailmasta, jossa kaikki ovat keskenään samalla viivalla samoilla resursseilla. Positiivisen ajattelun korostaminen on eräänlainen vastuuvapauslauseke: se piilottaa yhteiskunnalliset epäkohdat, jotka ovat monen henkilökohtaisen kriisin taustalla, ja sysää kaiken vastuun yksilön harteille. Työttömyys, köyhyys tai sairaus on tuskin koskaan ihmisen oma syy. Siksi niistä ei selviä asennetta muuttamalla, vaan tarvitaan olosuhteiden muutos. Maailmaa muuttava kriittisyys on negatiivista ajattelua, eikä valtarakenteita ole koskaan kumottu posin kautta. Tiina Turunen Kirjoittaja on Vasemmistonuorten hallituksen jäsen


IL Ö K EN H

Politiikan tuntija Veronika Honkasalolla menee politiikka tunteisiin. teksti ja kuva Oskar Lindman

Veronika Honkasalo on Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Helsingissä, puolueen varapuheenjohtaja ja nuorisotutkija Nuorisotutkimusseurassa. Hän on ollut kuusi vuotta mukana politiikassa ja tutkijataustaisena henkilönä huomannut törmäävänsä aina ajoittain samankaltaisiin ilmiöihin. Hän päätti kirjoittaa kirjan Toivon politiikka (Into 2019) ja avata lähemmin näitä toistuvia teemoja. Naisten kirjoittamia poliittisia kirjoja on hänen mukaansa ilmestynyt kuitenkin suhteellisen vähän. ”Politiikka on paljolti viestintää, miten me viestimme suhteessa äänestäjiin mutta myös muihin puolueisiin. Miten vuorovaikutuksessa käydään ja miten mediassa politiikkaa käsitellään?” Hän pohtii kirjassaan paljon kieltä ja kielenkäyttöä. Kielellä voidaan rakentaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Aikakautemme on lohduton, ilmastonmuutos etenee. Tuloerot kasvavat, eriarvoisuus syvenee ja uusliberalismi ottaa valtaa myös kielestä mutta ennen kaikkea politiikasta. Vasemmiston haasteena on olla liike, joka antaa toivoa paremmasta. Se ei ole hegemonisessa asemassa, vaan joutuu kaksin käsin tekemään

8

töitä sen eteen, että sen uusia avauksia, ehdotuksia ja ennen kaikkea ratkaisuja kuunneltaisiin. Honkasalo halusi myös kertoa, millaista on olla mukana politiikassa, millaista sen tekeminen ihan konkreettisesti on. Ihmisoikeuksia avoimesti edistävä vasemmistolainen feministi nähdään joissain leireissä ei-niin-myönteisenä juttuna. Politiikka herättää tunteita, niin kuin sen pitääkin. Sen keskustelukulttuuri on sellainen, että ihan kaikkien kanssa olisi keskusteltava, rakentavasti ja kovaa kritiikkiä välttäen. Sipilän hallituksen harjoittama talouspolitiikka tuntuu iholla, Honkasalo sanoo. Ei ymmärretä huonoimpia elinolosuhteita, ihmisten arkea, se pistää vihaksi. On kuunneltava myös niitä viestejä, että demokratia on polarisoitunut vahvasti, tätä ääntä ei julkisessa keskustelussa kuulla. Kokoomuskin piti omat toivo-talkoonsa – vasemmiston pitäisi ottaa toivo takaisin. Sana on ollut kriittisen pedagogiikan käsite, käytetty latinalaisessa Amerikassa ja Bernie Sanderskin käyttää sitä. Honkasalo nostaa esiin amerikkalaisen bell hooksin, joka on amerikkalainen rasisminvastainen feministiaktivisti, joka puhuu myös paljon toivosta.

YSTÄVÄT JA TOVERIT Tunteihin viitaten voi myös mitätöidä poliittisen sanoman, voi sanoa

jonkin menneen jollakin tunteisiin. Sanotaan, että vasemmiston kritiikki ja argumentaatio on tunteilevaa. Oikeisto sanoo ratkaisujen olevan rationaalisia, järkeviä, pragmaattisia, realistisia ja niin edelleen. Kaikki muu on tunneperäistä. Vahvat politiikan henkilöt käyttävät tunteita taitavasti työkaluna saadaan poliittisen sanomansa läpi. Synnytetään tunteita herättäviä narratiivisia kaaria tai koukkuja. Yhteiskunnalliset ilmiöt ovat kuitenkin vaikeita, monimutkaisia asioita. Politiikka myös sattuu, Honkasalo sanoo. Väännöt ja neuvottelut ovat raskaita, kun taas poliittiset läpimurrot ja voitot herättävät riemua ja motivoivat jatkamaan. On myös hyvästä tehdä joskus tunnepohjalta päätöksiä. Uhkakuvana on, että muuttuu niin kylmäkiskoiseksi tai kyyniseksi, ettei mikään enää tunnu miltään. Ei enää pysty samaistumaan ongelmiin jota ihmiset arjessaan kohtaavat, mikä on ristiriitaista, sillä politiikka on raakaa peliä. Se kasvattaa kilpeä ja panssaria. Kyynistymistä voi torjua vaikka kirjoittamalla aiheesta kirjan ja puhumalla avoimesti. Vertaistukea saavat poliitikotkin yli puoluerajojen. Tuki voi tulla aivan toiselta poliittiselta laidalta epävirallisissakin konteksteissa. On tärkeää myös rajoittaa poliittista toimintaa, että on jokin muukin elämä ja arki. Itsestään pitää pitää hyvää huolta mutta myös ympäristöstään, sanoo bell hookskin, vaikka


maailma saattaa olla julma. Nämä ponnistelut eivät ole vain yksilön harteilla vaan poliittisen yhteisön, toisia tulee tukea ja kannustaa. Kun paperittomien terveydenhuoltoa käsiteltiin valtuustossa vuonna 2017 syksyllä, alkoi vihapalautetta vyöryä. Silloin valtuuston puheenjohtajan ja pormestarin tehtävä Honkasalon mukaan olisi ollut huolehtia että valtuutetuilla on turvalliset puitteet toimia. Sanotaan, että politiikassa ei ole ystäviä. Eri puolueista Honkasalo on saanut hyviäkin ystäviä, mutta heidät hän haluaa pitää myös hiukan etäällä. Oman piirin ystävät, jotka eivät liity millään tapaa politiikkaan, varmistavat, ettei hämärry miksi politiikassa on mukana. Päätöksenteko voi olla hankalaa poliittisten ystävien

kesken. Muuten voi olla, että sosiaalistuu vain poliittisiin pöytiin ja kabinetteihin. SAA SUUTTUA Naispoliitikolle osoitetaan usein kaapin paikkaa. Välillä se on hienovaraista, verbaalista, välillä non-verbaalista. ”Kyllä nainen edelleen joutuu tekemään kaksin verroin töitä kun raivaa valta-asemaa itselleen. Nainen jää politiikassa aika yksin poliittisten tappioiden kohdalla.” Kirjassaan Honkasalo kertoo, minkälaista hänen toimintansa on ja minkälaista palautetta siitä tulee. Some tuo tähän oman ulottuvuutensa, kaikki hänen saamansa vihapalaute ja viha on hyvin sukupuolittunutta. Twitterissä jos osallistuu

talouspoliittiseen keskusteluun, tullaan taas näyttämään kaapin paikkaa. Feminismi on toinen aihe, josta saa niskaansa kosolti vihaa. Viime vuosina on otettu takapakkia sukupuolten tasa-arvon suhteen, mutta feministisiä yhteisöjä on ehkä enemmän, joka hieman helpottaa, Honkasalo sanoo. Yhteiskunnassa laajemmin tämä ei ehkä näy. On paikoillaan myös suuttua epätasa-arvosta tai eriarvoisuudesta, voi pettyä tai järkyttyä. On poliitikolle hyväksi tuntea näitä tunteita, että herää ja pitää silmät auki. Vanhuspalvelukeskustelu on tuonut esiin järkyttäviä kohtaloita, mihin raaka voitontavoittelu voi johtaa, heitteillejättöihin ja kuolemantapauksiin. ”Totta kai tällaisten asioiden pitääkin järkyttää, ei saisi turtua vääryyteen.”

9


RIP hallitus 2015– 2019

10


Nyt päättyvä hallituskausi on ollut poikkeuksellisen vauhdikas ja jännittävä. teksti Jasu Setälä

Kun nykyinen hallitus aloitti keväällä 2015 se tunnettiin hallituspuolueiden puheenjohtajien eli Sipilän, Stubbin ja Soini mukaan SSS-hallituksena. Tästä porukasta kärkikolmikossa pyörii enää pääministeri Juha Sipilä, ja hänkin vain toimitusministeristön pääministerinä. Oikeistohallitus sai heti kautensa alussa voimakasta kritiikkiä kansalaisyhteiskunnalta. Merkittävimpänä näistä oli Joukkovoima-liike, jonka ensimmäiseen mielenosoitukseen heti jo elokuussa osallistui yli 10 000 ihmistä. Myös ammattiyhdistysliike järjesti syksyllä 2015 suuren STOP-mielenosoituksen, jossa vastustettiin muun muassa vuosilomien leikkauksia ja sairausloman karenssipäivää. Vuonna 2015 järjestettiin lisäksi isot mielenosoitukset ainakin koulutusleikkauksia ja varhaiskasvatuksen säästöjä vastaan. Hallituksella oli ongelmia myös omasta takaa. Hallituskriisiin ehdittiin ajautua kauden aikana ajautua useasti. Ensimmäinen kriisi liittyi sote-uudistukseen, kun keskusta ja kokoomus riitautuivat sote-alueiden määrästä. Kriisi saatiin ratkaistua, kun puolueet löysivät kompromissin, missä keskusta saa 18 maakuntaa ja kokoomus valinnanvapauden. Hallituksella tuntui myös alkutaipaleella olevan tapana peruuttaa omia esityksiään.

Ehkä merkittävin hallituskriisi liittyi Jussi Halla-ahon valintaan perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Valinnan jälkeen keskusta ja kokoomus ilmoittivat, ettei puolueilla ole enää yhteistä arvopohjaa. Tämä kriisi ratkesi lopulta, kun perussuomalaiset hajosivat. Perussuomalaiset siirtyivät oppositioon ja siitä eronneet perustivat uuden puolueen, Sinisen tulevaisuuden, joka pystyi jatkamaan hallituksessa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki perussuomalaisten ministerit lähtivät mukaan uuteen puolueessa. Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen käytiin paljon keskustelua siitä, kuinka tietoinen Juha Sipilä oli Sinisen tulevaisuuden irtautumisesta puolueesta. Tämä keskustelu kulminoitui niin sanottuun takakonttijupakkaan, kun paljastui, että Timo Soinin alivaltiosihteeri oli poistunut pääministerin luota hajoamisen alla käydyistä neuvotteluista auton takakontissa. Ensimmäisen hallituskriisin aiheuttanut sote-uudistus osoittautui muutenkin erittäin hankalaksi projektiksi hallitukselle. Sote on jatkuvasti herättänyt suurta vastustusta ja se on junnannut valiokuntakäsittelyssä. Soten takkuilu on tarkoittanut sitä, että alunperin vuoden 2007 huhtikuulle suunniteltuja maakuntavaaleja jouduttiin siirtämään use-

aan otteeseen alkuperäisestä suunnitelmasta. Soten ohella hallituksen vihatuimpia projekteja on ollut aktiivimalli, jota vastaan myös työntekijäpuoli ja kansalaisyhteiskunta ovat nousseet. Sitä vastaan on osoitettu mieltä ja kerätty nimiä kansalaisaloitteeseen. Perussuomalaisten hajoamisen lisäksi hallituksen enemmistöä ovat vaalikaudella kaventaneet lisää Paavo Väyrysen paluu europarlamentistä eduskuntaan sekä hallituspuolueissa kytenyt sote-kapina. Väyrynen tiputti palatessaan keskustan Mikko Kärnän eduskunnasta ja perusti oman eduskuntaryhmänsä. Väyrysen lisäksi Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta ja perusti Liike nytin, jonne Maria Lohela loikkasi vielä kauden aikana Sinisestä tulevaisuudesta. Kaikki tämä soten ympärillä käyty sekoilu kulminoitui sopivasti siihen, kun pääministeri Sipilä yllättäen viime hetkellä erotti hallituksen. Eroaminen tapahtui juuri ennen kuin soten käsittely olisi pysähtynyt eduskunnassa, mutta kuitenkin niin myöhään, ettei sillä ole periaatteessa mitään käytännön vaikutusta eduskunnan toimitaan ennen vaaleja. Ero näyttäytyykin lähinnä vaalitemppuna vaikka keskustalaiset ovatkin kovasti sitä mieltä, että kyseessä on “vastuun kantaminen”.

11


Ilmastoahdistusta hoidetaan pienryhmissä ”Ilmastonmuutos uhkaa kaikkea, mikä on meille korvaamatonta: lastemme tulevaisuutta, arvokasta luontoamme, vuodenaikoja ja hyvinvointipalveluja.”, toteavat ympäristöjärjestöt vaalikampanjassaan. Nuorten huoli ilmastosta on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Tämä näkyy mielenosoituksina, mutta myös yksilöiden ahdistuksena. Joensuussa ilmastoahdistusta on lähdetty muuttamaan voimavaraksi pienryhmätyöskentelyn avulla. teksti Antti Saarelainen

Uusimman nuorisobarometrin mukaan liki 70 prosenttia nuorista on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Huolestuneiden nuorten osuus on kasvanut hurjasti viimeisen vuosikymmenen aikana – vuonna 2008 melko tai erittäin huolissaan oli nuorista noin 40 prosenttia. Ylen 2018 julkaiseman kyselyn mukaan 59 prosenttia suomalaisista piti ilmastonmuutosta erittäin vakavana ongelmana. Joensuussa käsitellään ja pyritään purkamaan ilmastoahdistusta paikallisen Luonto-Liiton piirin alaisuudessa toimivassa ilmastotoimintaryhmässä. Viime syksynä Aalto-yliopistossa järjestetyn ilmastonmuutosta käsittelevän keskusteluryhmän esimerkin inspiroimana psykologian opiskelija Juni Sinkkonen päätti perustaa vastaavanlaisen ryhmän Joensuuhun. Itä-Suomen yliopiston opintopsykologin resurssien niukkuudesta johtuen toimintaa lähdettiin rakentamaan täysin vapaaehtoispohjalta

”Kun on itse toiminut aktiiviporukoissa ja potenut jo hyvin pitkään ympäristö- ja ilmastoahdistusta, on huomannut, että ihmisillä on tarve käsitellä näitä tunteita ja puhua näistä asioista yhdessä”, Sinkkonen sanoo. ”Niin arvokasta kuin poliittinen toiminta ja aktivismi onkin, siinä ei usein ole aikaa ja tilaa omiin tunteisiin ja reaktioihin liittyvälle keskustelulle, koska tekemisen painopiste on muualla”, toteaa psykologi Venla Okkonen. ”On hyvä luoda tilaa, jossa voi rauhassa keskittyä myös tunnepuoleen ja ilmastoahdistukseen liittyviin affekteihin ilman, että tarvitsee heti mennä siihen, mitä tekee ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tai että se ois semmonen moraalinen asema, että kuka toimii eniten.” Ilmastoahdistuksen kanssa tehtävässä työssä tulee esille Okkosen mukaan se, mitä psykologialla on annettavaa ilmastonmuutokseen liittyvään keskusteluun ja toimintaan.


TUTTUJA TUNTEITA Kumpikin ryhmän vetäjistä korostaa, että aktiivisesti toimivien ihmisten keskuudessa on tärkeää puhua myös jaksamisesta, omista voimavaroista huolehtimisesta ja palautumisesta. “Se on se, mikä pitää ihmisiä mukana toiminnassa. Ihmiset tarvitsevat myös huoltotaukoja”, Sinkkonen kiteyttää. Kummallekin haastatelluista ilmastoahdistus on omakohtaisesti tuttua. Sinkkosella ahdistus alkoi epämääräisenä jo yläkoulussa, ja sen lähde on selkiytynyt sittemmin keskustelun avulla. Hänelle ahdistus on vaikuttanut elämän valintoihin ohjaten veganismiin ja järjestötoimintaan. “Ahdistus teki musta aktivistin.” Okkonen toteaa hieman naureskellen muistavansa ahdistuksen alkuhetken selkeästi: 11-vuotiaaseen teki vaikutuksen Jukka-poika ja Kompostikoplan levyn ilmastonmuutosbiisi, vaikka läheiset tyynnyttelivät tuhon tulevan vasta miljoonien vuosien päästä. Viimeistään uusin IPCC-raportti herätti hänelle halun toimia. “Metsien hakkuut ovat itselle vieläkin todella vaikea pala, enkä koe voivani osallistua siihen liittyvään aktivismiin.” Työpajoissa työskennellään pienryhmissä, koska yhdessä tekeminen on Okkosen mukaan hyvä tapa käsitellä ahdistuksen systeemistä luonnetta. Kyse ei ole hänen mukaansa yksilöön liittyvästä kysymyksestä, vaan taustalla on suurempi rakenne. Työpajoissa voikin tunnistaa ihmisten samankaltaisia kokemuksia ilmastoahdistuksesta. “Koska kyseessä on kuitenkin uusi ilmiö, jota ei ole tutkittu paljoa, se ryhmätyöskentely mahdollistaa myös yhteisen tiedontuotannon”, Okkonen jatkaa. Okkonen kritisoi yhteiskunnallista tapaa käsitellä ahdistusta, masennusta ja työuupumusta yksilökeskeisesti. “ Jälkikapitalistinen järjestelmä luo prekaarin tunteen kaiken varmuuden ja ekosysteemien romahtamisesta, mutta se on yksilöiden vastuulla jotenkin parantaa itsensä ja hallita sitä ahdistustaan. Ja jatkaa sitten toimintaa kuten ennenkin.” Okkosen mukaan ahdistuksen systee-

misen luonteen tunnistaminen tuo myös voimaa poliittiseen toimintaan. “Todella kova ahdistus voi eristää ja lamaannuttaa, mutta jos sitä tunnetta pystyy lähestymään yhdessä muiden kanssa, se voi olla muutoksen mahdollistaja ja poliittisen toiminnan yksi motivaattori.” VAKAVASTI MUTTA TOIVEIKKAASTI Ilmastoahdistus voi näkyä monenlaisena käytöksenä. Jokainen reagoi siihen omalla tavallaan. Yksi saattaa kärsiä unettomuudesta, ylivirittyneisyydestä tai keskittymisvaikeukeuksista. Toista se voi ohjata ylenmääräiseen shoppailuun ahdistuksen tunteen peittämiseksi. “Erityisesti, jos negatiiviseksi koettu tunne työnnetään jatkuvasti vain pois, niin se voi tulla hyvinkin haitallisina käyttäytymismalleina esiin”, toteaa Sinkkonen. “Tosi voimakas ahdistus voi lamaannuttaa, mutta sinänsä ahdistus on terve reaktio. Se kuuluu osaksi ihmisenä elämistä. On tiettyyn rajaan saakka hyvä olla herkkä ympäristön muutoksille ja muiden lajien riistolle. Se on osoitus empatiasta. Tämmösessä ei-lamaannuttavassa mielessä se voi auttaa myös ihmisiä liittymään yhteen, kun on jaettuja kokemuksia ahdistuksesta”, sanoo Okkonen. “Ilmastonmuutos luo sekä syyllisyyttä että voimattomuuden tunnetta. Suuren kapitalistisen järjestelmän sisällä pienen ihmisen toimintamahdollisuudet ovat rajalliset, mutta ihminen saattaa tuntea syyllisyyttä, jos on vaikka työssä, joka tuhoaa luontoa tai ei ole ekologisesti kestävää”, toteaa Okkonen, ja jatkaa: “Yksilön kokemaa syyllisyyttä pitäisi purkaa.” Okkonen korostaa ahdistuksen olevan ilmastonmuutoksen lisäksi kapitalismin vaiheiseen liittyvä tunne. Hän viittaa Institute for Precarious Consciousness -ryhmään, joka on korostanut miten jokaiselle kapitalismin vaiheelle on yksi hallitseva affekti. Uusliberalistiselle ajalle tyypillinen tunne on Okkosen mukaan ahdistus, kun jokainen on vastuussa omassa onnistumisestaan ja onnestaan. “Jokaisella valinnalla pitäisi

rakentaa suunnitelmallisesti tulevaisuuttaan, josta ei kuitenkaan ole mitään varmuutta, millainen se on.” Sinkkosen mielestä ympäristöjärjestöjen tulisi kiinnittää erityistä huomiota viestintäänsä siinä, etteivät ne aiheuttaisi syyllisyyden tunteita ja laukaisisi defenssejä ihmisissä. Okkonen kritisoi sitä, että erityisesti mediassa typistetään ekologinen kestävyys vain kulutusvalinnoiksi ja äänestämiseksi. “On tärkeää huomata, ettei kaikilla ihmisillä ole kaikissa tilanteissa resursseja toimia kauhean ekologisesti”, hän sanoo. Ilmastonmuutos asettaa myös uuden haasteen siihen liittyvälle viestinnälle: miten korostaa asian vakavuutta ja kiirettä, samalla luoden toivoa? Sinkkonen ja Okkonen suosittelevat ilmastoahdistusta kokeville tunteen käsittelyä itselle sopivalla tavalla, oli se sitten yhdessä keskustellen, itsekseen miettien tai luovia menetelmiä käyttäen. Yksi potentiaalisimmista keinoista on heidän mukaansa samanmielisten joukkoon hakeutuminen joko sosiaalisessa mediassa tai muussa elämässä. Sekä Sinkkonen että Okkonen kumpikin korostavat tunteiden äärelle pysähtymistä ja niille tilan antamista. Samalla he korostavat, että on tärkeää hakea ammattiapua akuuttiin ja elämää vaikeuttavaan ahdistukseen.

Vinkit: Kokoontuminen samasta asiasta huolestuneiden kanssa Omaan elämään vaikuttavat valinnat, jotka palauttavat hallinnan tunnetta Laula, kirjoita tai käsittele asioita itsellesi sopivalla tavalla Jos ahdistaa tosi paljon niin ammattiapuun hakeutuminen on aina oikein Luettavaa: Panu Pihkala (2017): Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Good Grief Network: https://www. goodgriefgroup.org/ Per Espen Stoknes (2015) : What We Think About When We Try Not To Think About Global Warming: Toward a New Psychology of Climate Action.

13


VASTAANOTTAJA: kaikki vuonna 1989 ja sen jälkeen syntyneet

KILPAILUKUTSU 12/2018 Sivu 1/1

KIRJOITUSKILPAILU:

Luokat Rakas nuori lukijamme, mikäli pöytälaatikkosi pursuaa kirjoittamistasi yhteiskuntaluokkia käsittelevistä teksteistä tai olet aina halunnut kirjoittaa kyseisestä aiheesta, nyt on aikasi loistaa. Osallistu kirjoituskilpailuun! SÄÄNNÖT: Kirjoituskilpailun teema on “luokat”. Kilpailuun voivat osallistua kaikki vuonna 1989 ja sen jälkeen syntyneet. Kilpailuaika on 1.1.–12.5.2019. Kilpailuun voi osallistua omavalintaisella tekstilajilla. Tekstin pituutta ei rajoiteta. Kilpailun kirjoituskieli on suomi. Yksi kirjoittaja voi osallistua vain yhdellä kirjoitustyöllä, jonka tulee olla aiemmin julkaisematon. Voittajat julkistetaan elokuussa 2019. Palkintojen saajat valitsee kolmihenkinen raati. Raadissa toimii asiantuntijatuomari, Vasemmistonuorten edustaja ja Liberon edustaja. Kilpailutyöt arvioidaan anonyymisti. Ensimmäinen palkinto on 800 euroa, toinen 500 euroa ja kolmas 300 euroa. Vasemmistonuorilla on oikeus julkaista kilpailutyö painettuna ja internetissä. Julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta. Kilpailuun osallistuminen ei rajoita tekijän oikeutta julkaista kirjoituksensa kilpailun jälkeen haluamallaan tavalla. OSALLISTUMISOHJE: Lähetä kilpailutyösi 1.1.–12.5.2019 välisenä aikana liitetiedostona osoitteeseen tiedottaja@vasemmistonuoret.fi tai kirjeitse Vasemmistonuoret / kirjoituskilpailu, Hämeentie 29, 6. krs, 00500 Helsinki. (Jos kilpailutyö toimitetaan postitse, 12.5.2019 postileima hyväksytään. Kilpailutöitä ei palauteta.) Liitä kilpailutyöhön nimesi, ikäsi, kotikaupunkisi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi (sähköpostin viestikenttään tai postitse lähetettäessä erilliselle paperille). Kirjoittamisiloa toivottaen, Vasemmistonuoret & Libero

www.vasemmistonuoret.fi/kirjoituskilpailu2019

14


oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman… ottakaa minuun pikimmiten yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä.

kyllä, olen kiinnostunut

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

TILAUS

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön. Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms. Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku. En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa. Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite. Roxane Gay: bad Feminist (Like 2017) Koko Hubara: Ruskeat Tytöt (Like 2017)

Haluamani tilaajalahja: (sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Vastaanottaja maksaa postimaksun

VASTAUSLÄHET YS TUNNUS 5003551 00003 HELSINKI

JÄSENEKSI

Nimi............................................................................................................................................................................................................................................ Lähiosoite............................................................................................................................................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka....................................................................................................................................................................................... Puhelinnumero.................................................................................................................................................................................................................... Sähköposti............................................................................................................

Liityn sähköpostilistalle.

Syntymäaika ..................................... Päiväys............................... Allekirjoitus..........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

15


A EM TE

Ajak Majok ja Tuomas Suihkonen esittelivät Vasemmistonuorten vaihtoehdon nuorten hallitusohjelmaneuvottelujen päätteeksi.

Nuoret larppasivat hallitusta Hallitusneuvottelujen leikkiminen paljasti Vasemmistonuorten neuvottelijalle, millaisissa kuplissa nuorisojärjestöt toimivat. teksti Niko Peltokangas kuva Pinja Nikki

Poliittiset nuorisojärjestöt järjestivät tammikuussa omat hallitusneuvottelunsa. Vasemmistonuoret lähti leikkiin mukaan seitsemän hengen neuvotteluryhmällä. Neuvotteluvastaavana toimi järjestön vantaalainen hallituksen jäsen Tuomas Suihkonen. Neuvottelut alkoivat Helsingin Sanomien päätoimittajan vetämällä paneelikeskustelulla. Parin päivän päästä nuorisojärjestöt alkoivat sovitella kantojaan yhteen Säätytalolla. Keskustelua käytiin aihealueittain hallitusneuvottelujen tapaan. Varsinaiset neuvottelut hallitusohjelmasta alkoivat, kun gallupien perusteella ”pääministeripuolueeksi” nimetty Demarinuoret päätti, kenen kanssa he haluavat hallitukseen. Vasemmistonuorten hallitustie nousi pystyyn Suihkosen käsityksen mukaan vain siksi, että kokoomusnuoret ei halunnut heitä varjohallitukseen. Muiden

16

järjestöjen joukossa kannatusta olisi ollut. Neljän ”puolueen” porukka alkoi neuvotella hallitusohjelmaa seuraavaksi päiväksi. Mukana olivat Demarinuorten lisäksi kokoomusnuoret, RKP-nuoret ja vihreät nuoret. Vasemmistonuorten seuraksi oppositiotaktiikkaa hiomaan lähtivät Keskustan, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien nuorisojärjestöt. ”Jääminen hallituksen ulkopuolella ei haitannut, koska vihreät joutuivat kärsimään kovasta painostuksesta hallitusohjelman koulutus- ja ilmastotakohdissa, ennen kuin lähtivät varjohallituksesta pois”, Suihkonen sanoo. ”Näissä asioissa mekään emme olisi varmasti taipuneet.” HALLITUS KAATUI Hallituskokoonpanoon päätyivät lopulta

Demari-, kokoomus- ja RKP-nuoret. Viime kesästä saakka suunnitellun konseptin esittelivät muille kahden ensiksi mainitun puheenjohtajat. Suihkonen yhtyy keskustanuorten puheenjohtajan tv-kommenttiin, jonka mukaan ”hallituskokoonpano tuntui tulleen ylhäältä”. ”Tapahtuman valmisteluun olisi pitänyt panostaa enemmän ja varmasti osaksi isot ongelmat johtuivat sen takia, ettei kaikkea oltu mietitty loppuun asti. Nyt hukkasimme tapahtuman potentiaalin, joka olisi voinut olla alusta loppuun hyvä henkinen.” Tilanne näyttäytyi sitäkin irvokkaampana, kun Vasemmistonuorten neuvottelijat liittyivät tapahtuman jälkeen lukiolaisten ilmastolakkoon eduskuntatalolla. ”Kun tapasimme lukiolaiset eduskuntatalon edessä vaatimassa kovia ilmastotavoitteita, tajusin, kuinka omassa kuplissaan poliittiset nuorisojärjestöt toimivat.”


Näilläkin keinoilla kampanjoidaan Keräsimme enemmän ja vähemmän kokeiltuja keinoja, joilla ehdokkaat kampanjoivat eduskuntavaaleissa.

1. TINDER Tinderiin ja muihin deittisovelluksiin on alkanut ilmestyä myös ehdokasprofiileja. Jokohan ensi vaaleissa sovelluksissa on oma kategoriansa suhteen, seksin tai seuran lisäksi myös äänestäjiä etsiville käyttäjille.

2. TAIDEHUUTOKAUPPA Taulukauppa on vanha tapa hankkia vaalirahaa ja sillä saa sotkua aikaan ainakin tekemällä kauppoja yleishyödyllisen säätiöän rahoilla. Nykyaikaisempi ja avoimempi tapa on järjestää taidehuutokauppa Vasemmistoliiton helsinkiläisehdokkaan tapaan. Rahaa ja näkyvyyttä valuu oikein toteutettuna myös taiteilijoille.

3. PAPERITON KAMPANJA Vasemmistonuorten neuvottelijat esittelivät neuvottelujen tiedotustilaisuudessa oman ohjelmansa, jota he kutsuvat optimistiseksi näkemyksesi tulevaisuudesta ja sellaisena vaihtoehdoksi keskustaoikeistolaiselle hallitusohjelmalle. Siinä linjataan loppua leikkauspolitiikalle ja uskotaa ihmisten kykyihin työskennellä kaikille paremman tulevaisuuden puolesta, kunhan heille annetaan siihen mahdollisuus. Tiedotustilaisuuden päätteeksi vähemmistöhallitus kaadettiin. Tapahtuman parasta antia oli muiden järjestöjen aktiiveihin tutustuminen, Suihkonen sanoo. Sitä tapahtuu hänen mielestään muuten liian vähän. ”Positiivisimmat vaikutelmat jäivät Keskusta- ja KD-nuorista, jotka olivat myös siis oppositiossa. Keskustanuorten osalta tapahtui tämän varjohallituksen kaatamisen organisointi tapahtuman lopussa.”

Ainakin eräs nuori demariehdokas on päättänyt käydä vaalit ilman esitteitä, vaalilehtiä ja muita jätettä ja päästöjä tuottavia jakotavaroita. Monen kampanjan pääpaino on netissä – joka ei tietenkään ole päästötöntä sekään – jotta ei tarvitsisi suoraan roskiin menevää paperisälää.

4. RUOKAJAKO Jos tavaraa kuitenkin jakaa, ruoka on aina hyvä vaihtoehto. Karkkien tilalle voi miettiä vaikkapa puurohiutalepusseja kuten nuori vassariehdokas Pirkanmaalla. Banaaneihin voi kirjoittaa tussilla lyhyen viestinkin. Ja jos karkki tuntuu mieleisimmältä, kannattanee valita isoja nameja, sillä kääreeseen voi liimata oman tarran.

5. KÄSITYÖAKTIVISMI Niin ikään Pirkanmaalta ponnistavat radikaalit käsityöt, jotka kutsutavat ihmisiä jakamaan ohjeita ja tekemään vasemmistolaisia, feministisiä sekä rasisminvastaisia käsitöitä. Poliittinen käsityökulttuuri on yhtä vanhaa kuin poliittiset liikkeet itsessään: aina on joku kirjaillut liput ja suunnitellut symbolit, idean äidit kertovat. Käsityöaktivismilla voi tuottaa vähän kestävämpää vaalimateriaalia jaettavaksi tai myytäväksi.

17


H A N N A -M A R IL LA

Suurin haaste on ilmastonmuutos Ilmastonmuutos tarkoittaa maailmanlaajuista ilmaston lämpenemistä, joka johtuu hiilidioksidin, metaanin ja muiden kasvihuonekaasujen määrän kasvusta ilmakehässä. Ilmastonmuutos aiheuttaa merkittäviä uhkia ihmiskunnalle, kuten meren pinnan kohoamista, kuivuutta ja napajäätiköiden sulamista. Ilmastonmuutos on luokkakysymys ja tulevaisuuskysymys, sen kovimman hinnan maksavat köyhimmät sekä tulevat sukupolvet. Pariisin ilmastosopimus on tähän asti merkittävin ilmastonmuutoksen vastainen kansainvälinen sopimus ja yritys toimia sitä vastaan. Sopimus on historiallinen, sillä ensimmäistä kertaa lähes kaikki maailman maat ovat sitoutuneet päästöjen vähentämiseen. Pariisin sopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Sopimus sitoo kaikki maat ilmastotoimiin, joiden toimien riittävyyttä arvioidaan viiden vuoden välein. Lisäksi sopimus velvoittaa osapuolia toimeenpanemaan kotimaisia päästövähennystoimia suunnitelman tavoitteiden toteuttamiseksi, laatimaan aiempaa pidemmälle

18

menevä päästösuunnitelma viiden vuoden väliajoin sekä raportoimaan kasvihuonekaasupäästöistä ja päästösuunnitelman toteutumisesta. Pariisin ilmastosopimus ei kuitenkaan riitä, eikä tarpeeksi tehdä edes sen tavoitteiden toteuttamiseksi. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n viime lokakuussa julkaiseman raportin mukaan 1,5 asteen tavoite ei toteudu, mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia. 1,5 asteen rajan ylittäminen aiheuttaisi raportin mukaan merkittäviä riskejä niin ihmisille kuin luonnolle. IPCC:n raportissa myös todetaan, etteivät päästövähennykset yksin riitä lämpötilan nousun pysäyttämiseen vaan hiilidioksidia olisi pystyttävä poistamaan ilmakehästä. Suomi on sitoutunut EU:n päästötavoitteisiin, joiden tarkoituksena vähentää päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 ja 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Jotta Suomi saavuttaisi Pariisin sopimuksen tavoitteet, oikeudenmukainen osuus olisi leikata päästöjä vähintään 60 prosenttia vuoteen 2030 ja 150 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Suomen heikkojen päästövähennystavoitteiden lisäksi toinen kipupiste on metsäpolitiikka. Suomen

nykyinen metsäpolitiikka on herättänyt kritiikkiä siitä, että se heikentää metsiemme ilmaston lämpenemistä hillitsevää vaikutusta. Metsät sitovat yhteyttämisen tuloksena hiilidioksidia ilmakehästä ja ne toimivat merkittävinä hiilinieluina. YK:n ilmastosopimuksen maaraportti arvioi Suomen hiilinielujen pienenevän voimakkaasti. Ilmakehään päätyvät nettopäästöt lasketaan ihmistoiminnan tuottamien päästöjen sekä metsien ja maaperän hiilinielujen summana. Hiilinielujen huomattava heikkeneminen veisi edellytykset Pariisin sopimuksen mukaisten päästövähennysten saavuttamiselta. Tulevissa vaaleissa on kyse siitä, miten vastaamme aikamme suurimpaan haasteseen. Jotta Suomi saavuttaisi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet, tulisi päästöjä leikata nykyistä radikaalimmin ja harjoittaa hiilinieluja lisäävää, kestävämpää metsäpolitiikkaa. Pystymme parempaan. Hanna-Marilla Zidan Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja


Ekokriisin syrjäytyneet Euroopassa nuoret lakkoilevat ilmaston puolesta. Mietin, millaista on olla 15-vuotias ja tietoinen siitä, että ilmastonmuutos ei ole tulevaisuudessa vaan nyt. Ehkä nuoret kysyvät itseltään: Miksi kouluttautuisin tekemään jotakin, jonka tarkoituksena on pitää pyörimässä yhteiskuntaa, joka tuhoaa elinehtomme? Miksi tukisin työlläni jotain, jonka näen epäreiluksi, hajottavaksi ja mahdottomaksi? Eikö minun tulisi tehdä sellaista, mihin uskon ja mitä tavoittelen? Kaikki pohtivat jossain vaiheessa, miksi teen sitä mitä teen. Mikä merkitys toiminnallani on? Kun pakkokeinot kilpailun ja tehokkuuden maksimoimiseksi opinnoissa ja työelämässä lisääntyvät, vastaus on yhä useamman meistä kohdalla en tiedä ja ei mikään. Omakohtaisesti olen kokenut, että yhteiskuntaan osallistuminen esimerkiksi omalla työpanoksella voi tuntua jopa haitalliselta, mikäli sen kokee vain tukevan vallalla olevaa järjestelmää. Politiikka tarjoaa harvoin lohtua, sillä siellä ilmastonmuutoksen torjumisen lääkkeenä nähdään tehokkuuden lisääminen entisestään. Toisaalta ilmaston-

muutos ohitetaan yhä uudelleen siihen olennaisesti vaikuttavissa kysymyksissä, kuten kysymyksessä talouskasvusta. Ekokriisi ei ole irrallinen muista yhteiskunnan ongelmista. Näin ollen on oletettavaa, ymmärrettävää ja suorastaan väistämätöntä, että ilmastonmuutoksen surkea torjunta ja sen aiheuttama ahdistus tuovat mukanaan syrjäytymistä. Meillä tulee olla mahdollisuus valita, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa. Yhä tiukemman tehokkuusmuottiin puristamisen sijaan tarvitaan mahdollisuus rakentaa jotain uutta, tehdä polku sinne, missä ennen on ollut piikkilankaa. Lakkoilevat nuoret vaativat radikaaleja muutoksia ilmastopolitiikkaan. Samalla he tarjoavat vaihtoehtoja, toimintaa ja toivoa. Monelle syrjäytyvälle lienee mielekkäämpää päästä mukaan rakentamaan jotain uutta, kuin integroitua takaisin osaksi tätä yhteiskuntaa, jota meille tarjotaan. Syrjäytymisen voi aloittaa vaikka lakkoilemalla . Tähti Oksanen

19


VASEMMISTONUORTEN EHDOKKAAT EDUSKUNTAVAALEISSA 2019 On aika nuorten vasemmistolaisten vaalivoitolle. Valitse tästä oma ehdokkaasi eduskuntaan!

Lauri Linna, 25 01 Helsinki, vas

Waltteri Nummelin, 21 02 Uusimaa, vas

Tuomas Suihkonen, 24 02 Uusimaa, vas

Amro El-khatib, 28 03 Varsinais-Suomi, vas

Jelena Kiilholma, 25 04 Satakunta, vas

Liban Sheikh, 28 07 Pirkanmaa, vas

Noora Tapio, 22 07 Pirkanmaa, vas

Markus Åkerlund, 23 08 Kaakkois-Suomi, vas

Sini Al-Musawi, 28 08 Kaakkois-Suomi, vas

Matleena Käppi, 23 11 Keski-Suomi, vas

Tiia Lehtonen, 27 11 Keski-Suomi, vas

Sonja Karppinen, 28 11 Keski-Suomi, vas

Iida Rantanen, 25 11 Keski-Suomi, vas

20


Chau Nguyen, 30 02 Uusimaa, vas

Jesse Peltonen, 19 04 Satakunta, vas

Jenni Karjalainen, 29 06 Häme, vas

Katja Kotalampi, 30 07 Pirkanmaa, vas

Antti Saarelainen, 29 09 Savo-Karjala, vas

Sakari Laitinen, 26 09 Savo-Karjala, vas

Saana Lind, 30 10 Vaasa, vas

Miikka Kortelainen, 25 12 Oulu, vas

Mari Ikonen, 26 13 Lappi, vas

Lalli Mustakallio, 29 13 Lappi, vas

Eduskuntavaalien vaalipäivä on sunnuntaina 14.4.2019. Ennakkoäänestys on kotimaassa 3.-9.4.2019 ja ulkomailla 3.-6.4.2019. Katso äänestysohjeet osoitteesta: www.vaalit.fi

Suldaan Said Ahmed, 26 01 Helsinki, vas

Tutustu Vasemmistonuorten eduskuntavaaliohjelmaan: www.vasemmistonuoret.fi/ekvaaliohjelma2019

Ajak Majok, 21 01 Helsinki, vas

21


EU:n musta puoli – nouseeko kansallismielisyys ja oikeistopopulismi? Minkälaisen uhan kanallismieliset ja oikeistopopulistiset puolueet muodostavat EU-politiikan tulevaisuudelle? teksti Joonas Pulkkinen

Syyskuussa 2017 seurasin Saksan liittotasavallan vaaleja düsseldorfilaisessa kuppilassa, ”kneipessa”. Kun äänistä oli laskettu hieman yli puolet, baarin tunnelma oli apea. Moni tyhjensi tuoppinsa lähtien kotia kohti. Vaikka kansallismielisen AfD:n vaalimenestystä oli osattu odottaa, puolueen nousu toi kuitenkin mieleeni perussuomalaisten ”jytkyn” jälkeisen shokin. Saksan vihreiden ja vasemmiston menestys olivat monelle laiha lohtu AfD:n ottaessa 709-paikkaisesta parlamentista 94 paikkaa. Kansallismielisten ja oikeistopopulististen puolueiden nousu on tuntunut olevan yleiseurooppalainen piirre kuluvan vuosikymmenen aikana. Maaliskuun alussa Viron parlamenttivaaleissa maahanmuuttokriittinen Ekre sai 101-paikkasesta riigikogusta 19 paikkaa. Puolueiden menestyessä herää kysymys menestyksen mahdollisuudesta myös euro-vaaleissa. Mitkä ovat näiden puolueiden mahdollisuudet? NATIONALISMIN JA LIBERALISMIN YHTEYS Nationalismi herättää negatiivisia mielleyhtymiä, mutta sillä on ollut liberalismin

22

ja sosialismin ohella merkittävä rooli eurooppalaisten kansallisvaltioiden muodostumiselle. ”1700-luvun Eurooppa ei koostunut kansoista vaan erilaisista uskonnollisista ja kulttuurisista yhteisöistä, heimoista jne. Nationalismi pyrki ylittämään näiden väliset rajat ja muodostamaan yhteyden valtion ja kulttuurisesti yhtenäisen kansan välille. 1800-luvulla yhtenäisyyden perusta löytyi kielestä ja kulttuurista, myöhemmin etnisyyden, uskonnon ja jopa rodun ideoista.” selventää yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta. Nationalismin ja liberalismin yhteys on Miettisen mukaan historiallisesti esimerkiksi kysymyksessä poliittisen vallan oikeutuksessa. Kumpikin haastoi jumalalliseen oikeuteen perustuneen itsevaltiuden. ”Nationalismi on tasapainoillut kahden pyrkimyksen välillä: toisaalta se on kietoutunut demokratian ja tasa-arvon ihanteisiin, toisaalta sulkenut ulkopuolelleen kielellisiä, kulttuurisia ja uskonnollisia vähemmistöjä. Nationalismi ei ole hyvä tai paha asia, vaan olennaisesti jännitteinen ideologia.” Populismi ei ole ideologia, vaan poliit-

tisen vaikuttamisen keino. Tutkijatohtori Niko Pyrhönen Helsingin Yliopiston Etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimuskeskus CEREN:stä ajattelee sen kuitenkin olevan leimallisesti juuri eurooppalaisten kansallismielisten puolueiden piirre. ”On puhdas, joskus hyväuskoinenkin kansa, jonka etuja uhkaavat erilaiset, politiikan, median ja talouden eliitit. Tämän kaltaista tarinaa kertovat puolueet, ovat etenkin Euroopassa oikeistopopulistisia.” Pyrhönen näkee puolueiden eroavan 1800-luvun nationalismista esimerkiksi edistykseen ja sivistykseen liittyvissä tavoitteissa. ”Tulevaisuudelle maalataan synkkiä uhkakuvia koskien maahanmuuttoa, mutta myös yhteiskuntien moninaisuutta. Jotain pitää tehdä nopeasti, muuten kansakunta lakkaa olemasta.” Miettinen katsoo EU-kielteisyyden olevan pitkälti kaikkia kansallismielisiä puolueita yhdistävä piirre. ”Kritiikin kohteena on usein kasvoton, teknokraattinen EU, joka on poliittisen eliitin ja virkamiesten hallussa. Mutta jo maahanmuuton hallinnassa puolueet eroavat. Monissa maissa muuttoliikkeen hallinnan haluttaisiin olevan pelkästään kansallisval-


”NATIONALISMI ON TASAPAINOILLUT KAHDEN PYRKIMYKSEN VÄLILLÄ.”

23


”UUTEEN [EUROPARLAMENTTI]RYHMÄ ÄN TARVITTAISIIN PARLAMENTAARIKKOJA SEITSEMÄSTÄ ERI MAASTA, MIKÄ NÄYTTÄÄ HANKALALTA.”

tion asia, toisissa EU:lta vaaditaan enemmän toimia rajavalvonnan ja maahanmuuton suhteen.” KAPULOITA EU:N RATTAISIIN EU-parlamentin sisällä kasallismieliset puolueet ovat jakaantuneet ECR-, EFDDja ENF-ryhmiin. Tämä on toistaiseksi hillinnyt puolueiden poliittista vaikutusvaltaa. Puolueet ovat käyneet kuitenkin yhdentymisestä keskusteluja ryhmien ja puolueiden sisällä. ”On ajateltu, että erimielisyyksistä huolimatta puolueet voisivat löytää maahanmuuton vastustamisesta yhteisen linjan. Näyttää, että kansallismielisten ENF voi joka tapauksessa vahvistua vaalien jälkeen.” katsoo Miettinen. Hän näkee yhdentymisessä kuitenkin erilaisia haasteita. ”Uuteen ryhmään tarvittaisiin parlamentaarikkoja seitsemästä eri maasta, mikä näyttää hankalalta. Monet ECR-ryhmän puolueista ovat pikemminkin oikeistokonservatiivisia kuin vahvasti kansallismielisiä. Osalla puolueista on kovia turvallisuuspoliittisia näkemyksiä, osa on hyvinkin Venäjä-myönteisiä. Myös suhde 24

EU:n rahankäyttöön jakaa puolueita. Laitaoikeiston ryhmät äänestävät myös vähemmän yhtenäisesti EU-kysymyksissä.” Oikeistopopulististen puolueiden yhteistyön mahdollisuudet tuntuvat perustuvan EU-alueen yhteistyön vastustamiselle, talouspoliittisesti protektionismille tai uusliberaalin talouspolitiikan peesaamiselle. Yhteistä tuntuu olevan hinku vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen. ”Sitä ajatus yhteistyöstä on. Kapuloiden laittamista rattaisiin EU:n syvemmälle yhteistyölle ja linjauksille. Siinä oikeistopopulististen puolueiden tavoitteet europarlamentissa pitkälti ovat”, näkee Pyrhönen. EU:n perustamisen ja olemassaolon tarkoituksena on ollut rauhan turvaaminen Eurooppaan ja EU:n jäsenmaiden välille, Euroopan demokraattinen yhdentyminen sekä taloudellisen yhteistyön mahdollisuudet. Kuinka uhattuna nämä lähtökohdat ovat? ”EU:n alkuperäinen tarkoitus liittyi suursodan välttämiseen eurooppalaisten valtioiden välillä. Laitaoikeiston nousu tuskin muuttaa tilannetta. Toisaalta EU:ssa kyse oli myös demokratian ja valtiojärjestyksen lujittamisesta. Minusta näyttää siltä, että kansallismielisyyden nousu on tällä

hetkellä uhka ennen kaikkea yksittäisten maiden demokratiakehitykselle ja oikeusjärjestelmän riippumattomuudelle”, pohtii Miettinen. Demokratiakehitystä on monimutkaistanut EU:n itälaajentuminen. ”Puhutaan paljon demokratiavajeesta, mutta myös, että keskeinen syy on ollut liian nopea laajentuminen. Moni on katsonut, että monen menettelytavan suhteen olisi pitänyt tehdä syventävää kehitystä ennen laajentumista. Se millaista roolia itälaajentumisen jäsenvaltiot näyttelevät vahvistaa tätä tulkintaa. Ongelmia on syntynyt, kun jäseniksi on otettu todella erilaisen poliittisen kulttuurin maita.” summaa Pyrhönen. Miettinen ja Pyrhönen katsovat kumpikin, että EU:lla ei ole jäsenmaidensa demokratiakehityksen suhteen juurikaan sanktiokeinoja. ”On nähty, että EU:lla on paljonkin valtaa mitä tulee mahdollisten jäsenmaiden demokratiakehitykseen. Kun valtiot ovat EU:n jäseniä, mekanismit kuten artikla 7, joilla voitaisiin puuttua vaikkapa oikeusvaltioperiaatteen loukkauksiin, ovat melko heikkoja, sillä ne vaativat yksimielisyyden Eurooppa-neuvostossa”, selventää Miettinen.


TALOUSKYSYMYKSISTÄ IDENTITEETTIPOLITIIKKAAN ”Jytkyn” jälkeen kehittelin niin sanotun ”Kymi-teesin”. Tämä perustuu perussuomalaisten kannatukseen alueilla, joilla teollisuus ja työpaikat ovat vähentyneet. Ilmiö toistui myös AfD:n vaalimenestyksessä. ”Kansallismielisen oikeiston kannatus on suurinta juuri alueilla, jotka ovat kärsineet teollisuuden rakennemuutoksesta. Ilmiö näkyy selvästi esimerkiksi Ranskan ja Saksan vaaleissa. Saksan demarit eivät ole pystyneet puhuttelemaan myöskään urbaania vasemmistoa, joka on siirtymässä yhä enemmän vihreiden taakse. Ranskan Front National ja AfD ovat tosin saaneet kannattajia myös oikeistokonservatiivisten puolueiden piiristä. Talousliberaalit eivät suhtaudu enää yksiselitteisen myönteisesti maahanmuuttoon”, katsoo Miettinen, nähden perustan kannatuspohjalle myös itse politiikan yleisissä muutoksissa. ”Laajemmin kyse on siitä, että taloudelliset ongelmat neutralisoituvat ja muuttuvat yhä vahvemmin asiantuntijakysymyksiksi. Tästä seuraa, että suurimmat intohimot kohdistuvat identiteettipoliittisiin kysymyksiin. Tämä hyödyttää laitaoikeis-

toa, mutta vasemmistokaan ei ole täysin syytön tähän kehitykseen.” Entä mitkä maat ovat itse mahdollisen oikeistopopulismin nousun kannalta kiinnostavia seurattavia? ”Suomi on eurooppalaisessakin mittakaavassa kiinnostava. Suomessa populistit nousivat jonkin verran aikaisemmin ja vaikuttaa, että nousu on kääntynyt laskuksi. Toisaalta laskukin on taittunut ja tilanne tasoittunut. Toinen, Unkari. Fidesz on koko ajan ottanut siellä enemmän valtaa ja on kiinnostava nähdä, onko vallan kasvu ollenkaan ottanut taittuakseen.” toteaa Pyrhönen. Hän muistuttaa, että pelkkä puolueiden vaalimenestyksen tarkastelu ei riitä oikeistopopulismin nousun vaikutusten arvioimiseen. ”Tulisi tarkastella myös, mitä tekevät leimallisesti ei-populistiset puolueet. Kuinka paljon ne ottavat lainaan, omaksi ja käyttöönsä muilta puolueilta poliittisia linjauksia ja retoriikkaa. Se on keskeinen tapa, miten oikeistopopulistinen ja nativistinen aatemaailma saa lisää poliittista valtaa, asettuessa osaksi perinteisten puolueiden retoriikkaa.”

”KANSALLISMIELISYYDEN NOUSU ON UHKA ENNEN KAIKKEA YKSITTÄISTEN MAIDEN DEMOKRATIAKEHITYKSELLE JA OIKEUSJÄRJESTELMÄN RIIPPUMATTOMUUDELLE.”

25


Unohda Pablo Neruda, Benicio del Toro ja Gabriel García Marquez. Latinalainen Amerikka on muutakin kuin espanjankielistä valtaväestöä edustavia miestaiteilijoita. Listasimme viisi tutustumisen arvoista latinalaisamerikkalaista taiteilijaa, jotka edustavat maanosan monimuotoisuutta. Sitä paitsi he eivät ole käpälöineet väkisin ketään. teksti Kukka-Maria Ahokas

26

5 latinalaisamerikkalaista nykytaiteilijaa, jotka kaikkien pitäisi tuntea

DANIELA VEGA

YALITZA APARICIO

RENATA FLORES

Time-lehti sisällytti hiljattain chileläisen Daniela Vegan maailman 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen listalleen. Vega on transnainen, mezzosopraano-laulaja ja näyttelijä, joka esitti pääosaa kehutussa Fantastinen nainen -elokuvassa. Hän on ensimmäinen transihminen, joka on ollut ehdolla Oscarin saajaksi koko palkintogaalan historian aikana. Transnaisen kasvutarinan kertova elokuva sai lopulta parhaan vieraskielisen elokuvan palkinnon viime vuonna. Vega auttoi ohjaaja Sebástian Leliota käsikirjoituksen kehittelemisessä, jotta tarinasta saataisiin tarpeeksi realistinen. Vega on puhunut sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta ja huomauttanut Chilen lainsäädännön ongelmista: "Minulla on henkilöllisyystodistuksessani nimi, joka ei kuulu minulle", Vega sanoi alkuvuodesta 2018 järjestämässään lehdistötilaisuudessa. Saman vuoden lopulla lakia muutettiin: nyt henkilötodistukseen merkittyä sukupuolta ja nimeä saa vaihtaa.

Netflixin tuottama Roma-elokuva voitti tämän vuoden Oscar-gaalassa kolme pystiä. Meksikolainen Yalitza Aparicio oli ehdolla parhaan naispääosan esittäjäksi, ja hänen ympärillään käytiin gaalan alla ankaraa keskustelua. Opettajan ammatista elokuvarooliinsa ponnistanut Aparicio sai kuulla rasistista arvostelua ulkonäöstään, ihonväristään ja näyttelijäntaidoistaan. Elokuvaa on sekä kehuttu rasismin ja yhteiskuntaluokkien välisten erojen esiin nostamisesta että kritisoitu niiden estetisoimisesta. Aparicio esittää elokuvassa keskiluokkaisen meksikolaisperheen kotiapulaista. Latinalaisessa Amerikassa on yleistä, että varakkaat perheet palkkaavat vaatimattomista oloista tulevan naisen kotiapulaisekseen ja polkevat työehtoja. Aparicion ehdokkuus herätti närkästystä elokuvamaailmassa siksi, että hän ponnisti näyttelijäksi ohituskaistalta, työväenluokkaisista oloista ja ilman näyttelijäntyön koulutusta. Aparicion äiti kuuluu misteekki- ja isä trique-alkuperäiskansaan.

17-vuotias perulainen Renata Flores Rivera nousi kulttimaineeseen ladattuaan YouTubeen videon, jolla tulkitsee Michael Jacksonia afroperulaisen soulin tahdissa – ketsuan kielellä. Hän oli kääntänyt tekstin Andien alkuperäiskielelle seitsemänkymppisen isoäitinsä avustuksella. Laulussa yhdistyivät länsimainen popkulttuuri, afroperulainen musta musiikki ja alkuperäiskansa ketsuoiden musiikkitraditio. Lisäksi hän tanssii kansantanssi tijeraa perinteinen asu yllään. Perinteen mukaan tanssi kuuluu miehille. Flores käsittelee sanoituksissaan muun muassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

GIOCONDA BELLI Nicaragualainen kirjailija ja runoilija Gioconda Belli on luonut kirjassaan Naisten maa utopian, jossa vain naiset päättävät yhteiskunnallisista asioista. Tulivuorenpurkauksen jälkeen maan ylle laskeutuu tuhkapilvi, joka romahduttaa kaikkien miesten


testosteronitason. Sen vuoksi miehet muuttuvat yhtäkkiä passiivisiksi eivätkä kykene toimimaan politiikassa. "Eroottinen vasemmistopuolue" Partido de la Izquierda Erótica eli PIE nousee valtaan. Se muuntaa vallankäytön vastuullisemmaksi tekmällä yksityisestä poliittista. Läheisten ihmisten, lasten ja vanhusten sekä elinympäristön huolehtimisesta tulee tärkein prioriteetti. PIE:n valtaannousun jälkeen saastuminen vähenee, kasveista pidetään huolta ja terveydenhuoltomenot pienenevät, koska ihmiset sairastavat vähemmän. Työpäivän pituus laskee ja naiset ryntäävät työelämään, sillä miehet eivät enää kauhistu vauvanhoidosta. Velkaantuneisuusaste pienenee, sillä yhteiskunta alkaa huolehtia kansalaistensa hyvinvoinnista ja taloudesta. Kirja perustuu tositapahtumiin. Eroottinen vasemmistopuolue PIE on oikeasti ollut olemassa. Belli oli mukana vallankumousnaisten ryhmässä sandinistivallankumouksen aikana 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Ryhmän naiset visioivat miltä näyttäisi rakastamisen arvoinen planeetta. Sen jälkeen se kirjoitti talouspoliittisen ohjelmansa, jonka

pääteesinä oli lähimmäisestä huolehtiminen. Belliltä on suomennettu hänen aikaisempi teoksensa Asuttu nainen.

NADIA FINK Argentiinalainen lastenkirjailija, toimittaja ja kuvittaja Nadia Fink on tullut tunnetuksi lastenkirjastaan Antiprinsessat, jota myydään eri puolella Latinalaista Amerikkaa. Se on lapsille tarkoitettu satukirja, johon on koottu oikeiden naisten elämänkertoja. Muun muassa taidemaalari Frida Kahlo ja protestilaulaja Violeta Parra esitellään "naisina, jotka eivät jääneet odottamaan, että prinssi saapuisi pelastamaan heidät, vaan he päättivät kohtalostaan itse." Prinsessan ei tarvitse olla hauras ja voimaton neito. Hän voi hallita valtakuntaansa viisailla poliittisilla toimilla.

27


Voitto antoi intoa Käänteentekevän kilpailuvoitosta teki se, että Gustafsson ja Into Kustannus löysivät toisensa. Into kustansi kilpailuantologian ja sen edustaja oli myös kilpailun tuomaristossa. ”Se oli äärimmäisen merkittävä asia. On ollut kivaa olla Innon matkassa. Vaikka se on vuosien varrella muuttunut ja kasvanut, siellä on edelleen samanlainen meininki. Luottamuksellinen meininki.” Ajatus kirjailijaksi ryhtymisestä ei ole ollut Gustafssonille mikään lapsuudenhaave. Lukiossa hän ajatteli olevansa epäsivistynyt ja alkoi lukea kirjoja. Opiskellessaan yliopistossa kotimaista kirjallisuutta hän huomasi, ettei halua niinkään tutkia muiden kirjoja vaan kirjoittaa itse. Teatterikorkeakoulu (Teak) vaikutti olevan hyvä pohja kirjailijuudelle, koska sieltä oli valmistunut Sofi Oksasen kaltaisia kirjailijoita. Voittaessaan Vasemmistonuorten kilpailun Gustafsson opiskeli Teakissa. Hän uskoo saaneensa sieltä kirjoittamiseensa ainakin runsaan dialogin käytön. Ajattelun syveneminen näkyy kirjallisessa tuotannossa vuosien varrella lisääntyneenä sensitiivisyytenä. Ajatus esikoisromaanin kirjoit-

28

Laura Gustafsson ideoi Vasemmistonuorten novellikilpailun voittajan kävelylenkeillä koiran kanssa. teksti Niko Peltokangas kuva Nauska

tamisesta oli mukana jo kandityönä syntyneessa Huorasatu-näytelmässä. Kun materiaalia jäi yli, Gustafsson alkoi miettiä, voisiko siitä tulla myös kirja. Novellikilpailun kautta syntynyt Into-yhteys mahdollisti kirjan kustantamisen, sillä Gustafsson ei usko, että olisi hoksannut lähettää käsikirjoitusta ”vähän anarkistisempaan kustannustaloon”. Huorasatu oli Finlandia-ehdokkaana ja Terike Haapojan kanssa tehtyjä kuvataideprojekteja on palkittu muun muassa mediataiteen valtionpalkinnolla. Viime vuonna Gustafsson oli itse tuomaristossa Setan kirjoituskilpailussa. Uusi romaani ilmestyy ensi vuonna. Myös Gustafsson/Haapoja-kaksikolta on tulossa teossarja Helsingin kaupungin taidemuseoon vuonna 2020. Nyt kirjailija opettaa ja ohjaa opiskelijoita Teatterikorkeakoulussa. Yksi ohjattava lopputyö on myös Aalto-yliopistolla. Vaikka kirjailijantyö ei vaadi koulutusta, Gustafsson kokee sen olleen oleellista hänen uransa kannalta. ”Teak antoi turvallisen ympäristön ja luvan keskittyä tähän, katsoa, mitä tapahtuu vai tapahtuuko yhtään mitään.”

Vuonna 2010 voittajanovelli syntyi kävelylenkeillä kaverin Rynkky-koiran kanssa. Gustafsson muistaa, että novellia oli hauska kirjoittaa. Kilpailun yhdenvertaisuus-teema oli mukana vain tausta-ajatuksena. ”Ajattelin, että koska se on mulle keskeinen arvo elämässä, se tulee tavalla tai toisella kaikkeen, mitä mä kirjoitan, eikä sitä tarvitse erikseen sinne tunkea.” Kesä Rynkyn kanssa -novellin hahmoja ovat Rynkyn lisäksi muun muassa hevosensa selästä herännyt Mannerheim ja Tanja Karpela. Heitä käsitellään yhdenvertaisesti poliitikkoina, saman kontekstin toimijoina, joita voi verrata toisiinsa. ”Oon aina digannut Tanja Karpelasta tosi paljon, koska hän haluaa edistää hyviä asioita kuten eläinten oikeuksia. Samalla häntä on väheksytty, koska hän on missi, kaunis ja nainen.” Gustafsson ihailee myös laulaja Kikkaa, josta hän kirjoitti näytelmän Teatteri Jurkkaan vuonna 2017. ”Mua aina risoo hirveästi jonkun väheksyminen sen takia, että se näyttää joltain tai edustaa jotain ihmistyyppiä.”


29


I P P O O K IS L E P

Kun pelaamisesta tulee työtä Halusimme pelejä ja leikkejä. Saimme äärimmäistä raatamista. teksti Pontus Purokuru

Pelaaminen on viimeisiä laiskottelun muotoja, intoilin tutulleni. Kaikki liikunnasta taideharrastuksiin on laitettu tuottamaan arvoa ja kartuttamaan cv:tä, mutta videopelit sentään ovat ihanan hyödyttömiä. Olin väärässä typertävällä tavalla. Kilpapelaaminen eli esports nousi Suomessakin valtavirtaan, kun suomalaisista koostuva Ence-joukkue voitti hopeaa ja 150 000 dollaria CSGO-turnauksessa Katowicessä. Yle striimasi ottelut selostuksen kera. Tänä vuonna elektronisen urheilun maailmanlaajuinen arvo ylittää miljardi dollaria. Ammattipelaaminen on raskasta työtä, joka vaatii minimissään kahdeksantuntisten treenipäivien lisäksi fyysistä harjoittelua ja loputonta taktiikoiden hiomista valmentajien kanssa. Korealaisten kilpapelaajien tiedetään treenaavan jopa 12-14 tuntia päivässä neljän tunnin yöunilla.

Sen lisäksi, että pelaaminen ammattimaistuu, peleihin ja pelialustoihin rakennetaan entistä enemmän työn kaltaisia mekanismeja: grindaamista eli monotonista pakkotoistoa, saavutusten metsästystä, verkostoitumista, urasuunnittelua, verkkopeleissä jopa ansioluettelon luomista. VARO MITÄ TOIVOT 1800-luvun sosialistisissa utopioissa fiilisteltiin maailmaa, jossa työ tuntuisi peliltä ja leikiltä. Muuten hyvä, mutta kävikin niin, että pelistä ja leikistä tuli työtä, ja vielä erittäin vaativaa ja aikaavievää työtä. Eikä siinä kaikki! Työ itsessään on muuttunut pelimäisemmäksi, kun vaatimukset luovuudesta, leikkisyydestä ja numeroilla mitattavasta hahmonkehityksestä leviävät mainostoimistoista ravintolatyöhön. Eivätkä vain työhön! Myös opis-

kelua on pelillistetty – opintorekisteriote muistuttaa yhä enemmän roolipelin lomaketta, joka näyttää kokemuspisteiden kertymisen – ja työttömyysturva aktivointivaatimuksineen on yhtä julmaa peliä. Ennen vanhaan sanottiin, että leikki on lapsen työtä. Nyt rajat leikin, pelin ja työn välillä liukenevat näkymättömiin. BACK TO BASICS Kun on riittävän pitkään harrastanut jotakin taidetta tai tiedettä, voi kokea voimakasta halua palata perusasioihin. Filosofiaa vuosikymmeniä tutkinut ihminen toteaa, että Platonin tuotannossa onkin kaikki olennainen. Elokuvaharrastaja rajoittaa tarkastelunsa Alfred Hitchcockiin ja Ingmar Bergmaniin. Mihin pelihullu palaa, jos Super Mariot on järsitty aivan puhki? Viime viikkoina olen pelan-


nut – jälleen kerran – kolme tuntia päivässä ensimmäistä Dark Soulsia. Vaikka pelin olisi läpäissyt kuinka monta kertaa, se on juuri sen verran vaikea, että eteneminen synkässä maailmassa vaatii intensiivistä keskittymistä. Jokainen askel palkitsee. Pelaaja tuntee voimiensa kasvavan tunti tunnilta. Kun tarina on pelattu loppuun, on lähes mahdotonta olla aloittamatta sitä alusta. Stephen’s Sausage Roll on vienyt toisen puoliskon peliajastani. Pulmanratkaisupelin maailma koostuu saarista, joissa on grillejä ja nakkimakkaroita. Tavoitteena on paistaa jokainen nakki molemmalta puolelta. Pelihahmon ainoa varuste on grillihaarukka, eikä pelissä voi tehdä muuta kuin kääntyä ja liikkua neljään ilmansuuntaan. Näistä lähtökohdista kehittäjä Stephen Lavelle kerii auki äärimmäisen hienostuneen ja monimutkaiseksi kohoavan

pelin, jonka yllätykset ja vaikeidet koukuttavat riivaten aamuöihin asti. Dark Souls ja Stephen’s Sausage Roll osoittavat, että pelaamisen taika piilee suunnittelussa. Molemmat ovat teknisesti vaatimattomia ja graafisesti jopa alkeellisia pelejä. Kokemuksina ne ovat silti selittämättömän ainutlaatuisia, eikä yksikään muu media ei pysty vastaavaan. ENEMMÄN JA VÄHEMMÄN Olen kirjoittanut Liberoon kymmenen vuoden ajan. Kun kirjoittaminen alkaa tuntua liikaa työltä, on aika lopettaa ja muistuttaa: niin peleissä kuin politiikassa kannattaa säännöllisesti palata perusasioihin ja keksiä ne uusiksi. Perusvaatimukset pysyvät: enemmän aikaa leikkiä peleissä, vähemmän pakkoa tehdä työtä!

31


I K K II IT R 32

Kolmet kasvot

K Pitkään jatkuneiden sensurointiyritysten jälkeen Jafar Panahi pidätettiin vuonna 2010 Iranin viranomaisten toimesta. Häntä syytettiin valtion vastaisesta propagandasta, mikä selkokielellä tarkoittaa, ettei hallinto ollut tyytyväinen Panahin esittämään realistiseen kuvaan Iranista. Panahi tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankilaan ja hänelle asetettiin 20 vuoden kielto elokuvien tekemiseen. Siitä huolimatta Panahi on tehnyt salaa jo neljä elokuvaa, jotka on palkittu maailman merkittävimmillä elokuvafestivaaleilla. Tuomionsa jälkeen Panahi on tehnyt metaelokuvia, joissa tekijyys ja elokuvan tekeminen on olennainen osa sen kerrontaa. This Is Not A Film seuraa ohjaajan päivää hänen kotonaan, jossa hän käy läpi tilannettaan ja lukee toteutumattoman elokuvansa käsikirjoitusta. Elokuvassa Taxi Teheran Panahi kyyditsee ihmisiä ympäri kaupunkia taksissa, jossa kamera käy koko ajan. Kolme naista (Se rokh, 2018) jatkaa pitkälti samojen teemojen käsittelyä. Elokuva alkaa aidolta näyttävällä itsemurhavideolla, jonka Behnaz Jafari on saanut puhelimeensa. Jafari on iranilainen näyttelijä (tuttu muun muassa Samira Makhmalbafin elokuvasta Blackboards), joka näyttelee elokuvassa itseään, ja jonka oppilaaksi videon tehnyt Marziyeh Rezaei on pyrkinyt. Videolla tyttö kertoo halunneensa näyttelijäksi perheensä valtavasta vastustuksesta huolimatta. Jafari haluaa selvittää, mitä on oikeastaan tapahtunut, ja lähtee vuoristokylään selvittämään asiaa Panahin autolla. He keskustelevat videon aitoudesta ja sen yhteydestä Panahin käsikirjoitukseen, josta he olivat joskus aiemmin keskustelleet. Panahi esittää kuin ei tietäisi, mistä puhutaan, mutta kyseessä lienee sama näyttelijäksi haluavasta naisesta kertova käsikirjoitus, jota hän lukee ääneen This Is Not A Filmin koskettavimmassa kohtauksessa. Elokuvan persiankielinen nimi on käännetty englanninkielisessä

Kielletty elokuvaohjaaja käsittelee uusimmassaan sukupolvien kuilua ja/tai itseään. teksti Mikko Pihkoluoma

maailmassa kolmeksi kasvoksi (3 Faces), mutta elokuvan tulkinnan yksinkertaistamiseksi Pohjoismaissa on käytössä käännösnimi Kolme naista. Kylässä Jafari ja Panahi käyvät vanhemman näyttelijättären luona, tosin Panahi jää autoon nukkumaan. Nimen kolme naista tai kasvoa viittaa talossa kohtaaviin näyttelijöihin, jotka kukin tulevat eri sukupolvista. KUKA ON ITSEKÄS? Jos elokuvan yllätyksellisyyden haluaa säilyttää, niin lukeminen kannattanee lopettaa tähän. Ennen kohtaamista paljastuu, että nuorinta sukupolvea edustava Marziyeh on lavastanut itsemurhavideonsa, koska hän haluaa Jafarin auttavan häntä pääsemään elokuvakouluun, jonne häntä ei suostuta päästämään. Jafarin ensimmäinen reaktio on täynnä raivoa ja hän haukkuu tyttöä itsekeskeiseksi. Elokuva käsittelee sekä eri sukupolvien että tekijöiden ja tavallisen kansan välistä kuilua. Kun alkupuolella kyläläiset saavat kuulla, että Panahi ja Jafari ovat tulleet kylään näyt-

telijänalun takia, heidän kiinnostus muuttuu suuttumukseksi. Kyläläiset kokevat Panahin ja Jafarin ajattelevan vain itseään tai auttavan omiaan. Reaktio toistuu Jafarilta häntä idolisoivalle tytölle. Samalla elokuvaa voi lukea Panahin itsekritiikiksi tai kritiikin käsittelyksi. Hän tekee (nykyään) elokuvia, joissa hän itse esiintyy pääosassa ja jotka pyörivät pitkälti hänen ympärillään. Käännösnimestä ja Panahin passiivisuudesta huolimatta, myös naisten kohtalot ovat selkeässä yhteydessä ohjaajaan itseensä. Naisista vanhin joutui vallankumouksen tultua lopettamaan näyttelemisen ja nuorin ei saa näytellä kuin panahimaisen tekaistun videon kautta. Panahin etäisyys ja uneliaisuus heijastuu myös elokuvan verkkaisessa poljennossa. Vuoristomaisema pääsee hiotuissa laajakuvissa esiin. Paljon kertoo myös se, että elokuvan avainkohtausta talossa, jossa naiset kohtaavat, seurataan etäältä autosta käsin. Kolmansia kasvoja ei edes nähdä. Paitsi jos ne ovat Panahin.


Onnistunut kuvaus suomalaisen fasismin noususta Kansallisessa herätyksessä eläydytään uusfasistin maailmankuvaan. teksti Iiris Penttilä

Aleksanteri Kovalainen on Oulussa 1975 syntynyt, ja Kuhmossa kasvanut kirjailija, jonka esikoisteos Mädän elämän alkeet julkaistiin vuonna 2016. Netti-tutkiskelu kertoo, että häntä pidetään lupaavana kirjailijana. Kirjan laji on dokumentaarinen fantasia. Viime vuoden puolella julkaistu

Kansallinen herätys on suositeltavaa luettavaa oikeastaan jokaiselle. Vaikka teema liittyykin suomalaisen fasismin nousuun, kirjaa ei mielestäni tarvitse pelätä. Väkivallalla ei mässäillä, mutta sitä käytetään kuitenkin kuvaamaan realistisesti nykypäivän rasistista väkivaltaa. Mieleeni nousi kirjaa lukiessa

perussuomalaisten taannoinen jytky. Monille akateemisille ihmisille perussuomalaiset olivat helppo sylkykuppi – oliko se ehkä turvallista. Tämän sijaan olisi tarvittu syvempää ymmärrystä ja empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat ajautuneet kannattamaan nykyajan fasismia. Kirjan taidokkuus on siinä, että se sukeltaa ilmiöön sen sisältä käsin sekä laajoihin taustamateriaaleihin pohjautuen. Ura tutkijana on varmasti auttanut Kovalaista tässä. Kirjasta voi saada aidon oloisen kurkistuksen siltä, miltä maailma voi näyttää fasismin löytäneelle ihmiselle. Kirjan kieli on usein kiihkeää, siinä rakennetaan viholliskuvia. Näissä ryhmissä viha on jotenkin sallittua purkaa keneen vain, mikä tuskin on erityisen rakentavaa. Vihervasemmisto toivotetaan helvettiin, dankoivulaaksoja pidetään hysteerisinä, Li Anderssonista puhutaan rumasti, kun taas oman ryhmän edustajat ovat kauneimpia, suoraselkäisimpiä ja rehellisiä, mikä kuulostaa tutulta 1930-luvulta. Kirjan miljöön kuvailu huokuu kansallisromanttisuudella hekumointia. Tulee mieleen, että näihin maisemiin yritetään jopa paeta, tarrautua mökkimaisemiin ja saunomiseen. Mielenosoituksiin osallistumista kuvataan siten, kun oltaisiin melkein sotaan lähdössä eri kansallisuuksia vastaan. Mistä tahansa etsitään omaa maailmankuvaa vastaavaa tietoa, jos esimerkiksi uutisessa mainitaan rikoksentekijän olleen ei-suomalainen, siihen tartutaan heti. Kirja on omistettu 2000-luvun fasismin uhreille, turvapaikanhakijoille ja heitä auttaneille. Kansan Uutisten haastattelussa (8.12.2018) hän kertoo, että hänen oma toiveensa olisi, että edes jotkut kansallismieliset lukisivat teoksen. Haastattelussa hän myös nostaa esiin Suomen hallituksen tekemän rasistisen politiikan turvapaikanhakijoiden turvapaikkojen suhteen, hallitus tuhoaa ihmiselämiä. Kovalaisen mielestä kirjailijoiden tulisi uskaltaa ottaa politiikkaan enemmän kantaa. Aleksanteri Kovalainen: Kansallinen herätys (Teos 2018)

33


Helsinki-graffitin aikuisvuodet Graffitikirja kiertää Helsinkiä maalauskohde kerrallaan. teksti Arto Leinonen

Perintö on Antti Kalakiven uutuusteos, joka esittelee sanoin ja kuvin helsinkiläistä graffitia vuosilta 1992– 2017. Tuohon kahteenkymmeneenviiteen vuoteen mahtuu paljon. Kirja julkaistaan aikana, jolloin laillisten muraalien tilaaminen kaupunkeihin on ennennäkemättömän suosittua ja laittomien graffitien teko nuorten mielestä yhtä jännittävää kuin punaisia päin käveleminen. Teos kertookin menneestä ajasta, jolloin Helsingin kaupungilla oli kalliiksi käynyt nollatoleranssi katutaiteeseen ja vartijat jahtasivat maalareita vetääkseen näitä turpaan. Perintö on henkistä jatkoa alan klassikkoteokselle Helsinki Graffitille (1998). Siinä missä Helsinki Graffiti esittelee uuden alakulttuurisen kau-

34

punki-ilmiön ensiaskeleet, Perintö kertoo valtavirran kaupunkikulttuurin erottamattomasta osasesta. Teoksessa käydään läpi Helsinkiä kuuluisa maalauskohde kerrallaan. Tämä on poikkeuksellista, sillä yleensä alan kirjallisuudessa keskitytään yksittäisiin maalaajiin ja heidän tyyleihinsä. Mukana on myös jonkin verran maalauksia liikkuvista junista ja ulkomailta, sillä interreilaus on ollut merkittävä ilmiö suomalaisessa graffitikulttuurissa. Kirjan maalaukset ovat hienoja ja niitä on hengästyttävä määrä. Maalausten laadut ja tyylit vaihtelevat paljon. Lopputulos on raakaa dokumenttia helsinkiläisestä graffitista kaikessa monimuotoisuudessaan. Maalaajat ovat kyllä vahvasti

edustettuina, sillä teoksen tekstit koostuvat heidän haastatteluistaan. Haastateltavaksi on saatu alan merkittävimpiä tekijöitä, muun muassa EGS, FUPLA, ACTON, ROUND ja monia monia muita. Henkilöhaastatteluissa kuullaan tarinoita maalauskeikoilta ja kerrotaan historiaa nimimerkkien takaa. ”Mulla on ylipäätään anarkistinen asenne koko maailmaan tällä hetkellä, varsinkin tässä tilanteessa missä ollaan. Jos me ei ite tehdä mitä me halutaan, tehdä omia juttuja justiinsa niinku me halutaan niin sit me ei toteuteta itseämme. - - Emmä koe, et se [maalaaminen] on kaikille kova juttu tai hyvä juttu edes”, kertoo GUGI. Perintö on mielenkiintoinen alan tosiharrastajille. Kirjan tekstit ovat sisäänpäin lämpeäviä, eivätkä pyrikään selittelemään ulkopuolisille että mikä on laittoman graffitimaalaamisen oikeutus. Sen sijaan keskitytään fiilistelemään elämäntyylin miellyttäviä puolia ja muistellaan vanhoja hyviä (eli pahoja) aikoja. Antti Kalakivi: Perintö – Helsinki-graffitia vuosilta 1992-2017 (Rosebud 2018)


Waasa Graphics on nykyaikainen painotalo. Ystävällinen, henkilökohtainen ja ammattitaitoinen asiakaspalvelumme on luonut perheyrityksellemme hyvän maineen luotettavana ja vastuuntunnollisena painotuotetoimittajana. Saamme erityisen paljon kiitosta joustavuudestamme ja painolaadustamme. Jokainen idea painotuotteesta tulee saada arvoisensa toteutuksen. Löydämme sinulle painomaailman parhaan ratkaisun ja suunnittelemme sinulle tai yhteistyössä kanssasi ideasi arvoisen toteutuksen. Painotuotevalikoimamme on todella laaja. Voit tilata meiltä niin pienet kuin suuret painosmäärät. Meiltä saat todellakin koko paketin, palvelua alusta loppuun. Mutkattomat mahdollisuutesi ovat edessäsi! Meiltä tilaat nopeasti ja helposti monta erilaista painotuotetta ja niihin liittyviä palveluja. talo ino Pa

- Tryckeri - Printing

Ho us e

Tule tutustumaan yritykseemme! Waasa Graphics on tunnettu painotalo korkealuokkaisista offset- ja digipainotuotteista! Vasaratie 3B, 65350 VAASA | +358 (0)6 315 6400 info@waasagraphics.fi | www.waasagraphics.fi

4041 0822

Painotuote Painotalo Trycksak

35


kuva Michael Erhardsson / Mostphotos

Järjestöuutiset

HOIVAYRITYSTEN JOHTAJIEN OMAISUUTTA TAKAVARIKKOON, VAATII VASEMMISTONUORET Vasemmistonuoret vaati helmikuussa voittoa tavoittelevien toimijoiden rajaamista ulos hoivapalveluiden tuotannosta. Esperi Caren Kristiinankaupungin ja Attendon Alavuden vanhusten hoivakotiyksiköissä paljastuneet väärinkäytökset ovat järjestön mielestä osoitus järjestelmällisestä ja häikäilemättömästä toiminnasta. Ongelma ei liity Vasemmistonuorten mukaan vain vanhustenhoitoon vaan koko hoiva-alaan. Järjestö vaatii laissa säädetyn hoitajamitoituksen nostamista ja hoivapalvelujen resurssien kasvattamista. Yritysjohtajan irtisanoutuminen ja yksittäisten hoivakotien toiminnan keskeyttäminen eivät riitä tilanteen korjaamiseksi. ”Kaikki voittoja ihmisten hengestä ja terveydestä piittaamatta haalineet rikolliset on saatava vas36

tuuseen teoistaan. Hoivajohtajien voitot on takavarikoitava rikoshyötynä ja ohjattava sosiaali- ja terveyspalveluihin,” varapuheenjohtaja Henrik Jaakkola sanoo. VASEMMISTONUORET TUOMITSEE MIELENOSOITTAJIEN MATKUSTUSKIELLOT Vasemmistonuoret arvosteli maaliskuussa kaivosyhtiö Dragon Miningin Valkeakosken kaivoksen toimintaa protestoineille mielenosoittajille asetettuja matkustuskieltoja. Mielenosoittajat ovat pyrkineet estämään työnteon kaivoksella, jonka pelätään vaarantavan alueen pohjaveden ja luontoarvot. Lehtitietojen mukaan yksi mielenosoittaja on saanut matkustuskiellon neljän kunnan alueelle, toinen kahteen kuntaan. Vasemmistonuorten mielestä matkustuskiellon laajuus on osoitus poliisin mielivallasta, ei halusta rajoittaa kaivokselle koituvia haittoja. “Dragon Mining on ollut viime

kuukausina lukuisia kertoja otsikoissa, milloin Orivedellä kaivoksen onkaloihin jätettyjen vaarallisten jätteiden vuoksi, milloin leveiltyään Hongkongin pörssissä ehtivänsä tyhjentää Kaapelinkulman kullasta ennen kuin oikeuslaitos ehtii käsitellä hankkeesta tehtyjä valituksia. Poliisin näin voimakas into auttaa toiminnallaan luonnonvarojamme ryöstelevää australialaisomisteista kaivosyhtiötä on käsittämätöntä”, sanoo Vasemmistonuorten hallituksen Noora Tapio. Vasemmistonuoret syyttää yhtiön toiminnasta myös kaivoslakia. Järjestö vaatii kaivosmineraalien siirtämistä kansalliseen omistukseen ja kaivoslupaharkinnan kiristämistä sekä kunnilla oikeutta estää kaivostoiminta alueellaan.

LIBERO SAI KULTTUURILEHTITUKEA Taike eli Taiteen edistämiskeskus jakoi alkuvuodesta tukea kulttuurilehdille yhteensä 888 000 euroa. Libero sai jälleen tukea 5000 euroa. Liberon saama tuki kohdistuu kulttuurijournalismin kehittämiseen ja avustajien kouluttamiseen. Viime vuonna Libero järjesti vastaavalla tuella muun muassa podcast-työpajan. Taiken avustuksen sai 75 paperi- ja nettijulkaisua. Avustukset maksetaan Veikkauksen tuotosta. Aiemmin opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulla olleen avustuksen jakoi Taike nyt toista kertaa.


Vasemmistonuoret mediassa Vasemmistonuorten edustaja Tuomas Suihkonen on samaa mieltä Vihreiden kanssa. – Ehdottomasti vastustamme sitä [Jäämeren rataa], kyse on ilmastonmuutoksesta ja sen edistämisestä. Siinä kosketaan myös sekä alkuperäiskansojen maihin että poronhoitoalueisiin. Yle.fi 11.1.2019

Pelkät kauniit puheet eivät riitä, vaan tilanteen korjaamiseksi tarvitaan konkreettisia toimia ja lainsäädännöllisiä muutoksia. Hoitajamitoitus on kirjattava lakiin ja Suomeen on perustettava vanhusasiainvaltuutetun virka. Myös koulutukseen on panostettava esimerkiksi turvaamalla riittävä lähiopetus ammatillisessa koulutuksessa. Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret & Lounais-Suomen Demarinuoret, Aamuset 11.2.2019

Kainuun Vasemmistonuoret vaativat Itärata-suunnitelmien toteuttamisesta. Kouvolasta Porvoon kautta Helsinkiin kulkeva uusi ratalinjaus on vasemmistonuorten mielestä välttämätön koko itäisen Suomen kannalta. Kainuun Sanomat 13.12.2019

”Kävin jo lukion, mutta päätin sitten hankkia myös ammatin ja olen nyt opiskellut vuoden verran merkonomin tutkintoa. Lukiossa piti hankkia muun muassa tietokone ja kirjat. Oli myös pakollinen liikuntatunnin retki, jolla tutustuttiin kuntosaleihin. En tiennyt, että myös ylioppilaskokeista joutuu maksamaan. Yhteensä meni varmaan noin 1 500 euroa, vaikka esimerkiksi tilastotaulukkokirjan onnistuin ostamaan eurolla, mutta se oli kyllä Neuvostoliiton aikainen”, kertoo vasemmistonuori [Waltteri] Nummelin. Hän pyrkii itsekin eduskuntaan kevään vaaleissa.

Vasemmistonuoret vaatii voitontavoittelua pois hoivapalveluista Kansan Uutiset 27.2.2019

”Kun nuoret saadaan kerrankin toimimaan jonkun asian puolesta aktiivisesti ja se menee eduskuntaan, niin minkä viestin se lähettää nuorten poliittiseen vaikuttamiseen, että se [kansalaisaloite maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta] hylätään muotoseikan takia.” Vasemmistonuorten puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan, Ylen aamu-tv 5.3.2019

37


Yhteystiedot

VASEMMISTONUORET Hämeentie 29, 6. krs, 00500 Helsinki 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi Puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan 050 590 2771, hanna@vasemmistonuoret.fi Pääsihteeri Toni Asikainen 045 644 7880, toni@vasemmistonuoret.fi Järjestö- ja nuorisotoiminnan koordinaattori Arto Leinonen 045 662 8206, arto@vasemmistonuoret.fi Tiedottaja Pinja Nikki 050 472 1046 pinja@vasemmistonuoret.fi Jäsen- ja toimistosihteeri Valter Söderman 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi Talouspäällikkö Pirkko Holappa 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi PIIRIJÄRJESTÖT Etelä-Suomen Vasemmistonuoret Päijänteentie 35, 00510 Helsinki toiminnanjohtaja Mikael Kinanen, 044 019 5901, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi Hämeen Vasemmistonuoret Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere toiminnanjohtaja Petteri Kiponoja, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi Itä-Suomen Vasemmistonuoret Pohjoiskatu 6, 80100 Joensuu (käyntiosoite Kauppakatu 44) piirisihteeri Viljami Vaskonen, 044 976 2830, ita@vasemmistonuoret.fi Kainuun Vasemmistonuoret piirisihteeri Juuso Parviainen, 040 968 9039, juupar203@gmail.com Keski-Suomen Vasemmistonuoret Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä piirisihteeri Miika Korpi, 044 0776637, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi Lapin Vasemmistonuoret Lapinkatu 2, 96190 Rovaniemi piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 7000 219, lappi@vasemmistonuoret.fi Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret Kauppurienkatu 8B, 3.kerros, 90100 Oulu piirisihteeri Anna-Maija Räihä, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi Satakunnan Vasemmistonuoret Eteläpuisto 14 B, 28100 Pori piirisihteeri Oskari Vihavainen, 044 058 7796, satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret Hakakatu 12, 20540 Turku piirisihteeri Amro El-khatib, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi


Omistaminen tekee hyvää Tradeka on moderni 230 000 jäsenen omistajaosuuskunta, jonka johtoajatus on merkityksellinen omistajuus. Uskomme, että omistajana voimme edistää liiketoimintaa, joka tuottaa sekä hyvää tulosta että hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. Jaamme tänäkin vuonna merkittävän osan tuloksestamme yhteiseen hyvään: lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön.

www.tradeka.fi

39


Vaikuta. Äänestä. Muutos. Tutustu SEL:n tavoitteisiin: www.selry.fi/eduskuntavaalit

Profile for Libero

Libero 1/2019  

Kevät-Liberon kansi kutsuu piirtelemään ehdokasnumeroita. Sisäsivuilla asiaa muun muassa vaaleista, hallituksista, ehdokkaista, Laura Gustaf...

Libero 1/2019  

Kevät-Liberon kansi kutsuu piirtelemään ehdokasnumeroita. Sisäsivuilla asiaa muun muassa vaaleista, hallituksista, ehdokkaista, Laura Gustaf...

Profile for libero
Advertisement