n
a aj t oh j en dys e h h Pu rve te
Siitä puhe, mistä puute toivottavasti ei tällä kertaa
dataan tuhansien suoritettavien asioiden listan perälle. Kuolema on Anni Kainulainen jotain, josta täytyy huolehtia vasta kun on päässyt seuraavan tentin Mitä sitä ampumaan pienillä aseilla, jos lauläpi, valmistunut, saanut töitä, kaisemassa kuitenkin ollaan: nuoruuden ydin tehnyt lapset, eläköitynyt ja sen on kuolemattomuuden illuusiossa. Luit oikein, jälkeen ehkä nauttinut elämästä. Manipuluksessa ei vieläkään nähdä minulta Kunpa kuolema vain odottaisikin kirjoitusta, jossa puhuttaisiin oikeasti asiastakin. kiltisti jonossa, kuten sen oletamParempi se on tuhlata lehden palstatilaa kuin me odottavan. Siinäpä vasta kirjaitilaisuuksia jakaa mieltä aidosti askarruttavia mellisesti elämän suurin pitkäveto. aiheita. Olen nuori ihminen, joka elää arkeaan toisten nuorien ihmisten ympäröimänä. Koko sosiaalinen ympäristö on niin täynnä elinvoimaa, että kuoleman käsite ei edes mahdu jokapäiväiseen elämän tapahtumien putkeen. Ajatus oman toiminnan ja olemassa olon loppumisesta hau-
Vanheneminen eli nuoruuden asteittainen menettäminen on elinajan rajoittuneisuuden ymmärtämistä. Oppiminen voi olla hidasta, lasten, ensimmäisten ryppyjen tai vaikka kipeän polven aikaansaannosta. Elämän suurin oppitunti voi myös lentää yli hilseen 100 km/h, kirjaimellisesti. Jotkut eivät edes ehdi pänttäämään, ennen kuin tosielämän koetilanne koittaa. Itsellä alitajunnan valitsema lähestymistapa taitavat olla unet. Yöllinen mielikuvituksenjuoksu on suhteellisen turvallinen tapa totutella ajatukseen. En voi kuitenkaan väittää, että olisi erityisen innostavaa käyttää lepoaikaansa esimerkiksi hukkumisen mekaniikan tai syövänpelon henkiseen käsittelemiseen. Toisaalta olen nuori ihminen, joka kotiseudullaan viettää paljon aikaa vanhan kansan ja heidän harrastustensa parissa. Vaikka kuolemasta
Kuva: Antti Kurronen
8
Manipulus 2/16
