Puheenjohtajan tervehdys: Siitä puhe, mistä puute toivottavasti ei tällä kertaa

Puheenjohtajan tervehdys Anni Kainulainen Siitä puhe, mistä puute - toivottavasti ei tällä kertaa dataan tuhansien suoritettavien asioiden listan perälle. Kuolema on jotain, josta täytyy huolehtia vasta Mitä sitä ampumaan pienillä aseilla, jos laukaisemassa kuitenkin ollaan: nuoruuden ydin on kuolemattomuuden illuusiossa. Luit oikein, Manipuluksessa ei vieläkään nähdä minulta kirjoitusta, jossa puhuttaisiin oikeasti asiastakin. Parempi se on tuhlata lehden palstatilaa kuin tilaisuuksia jakaa mieltä aidosti askarruttavia aiheita. kun on päässyt seuraavan tentin läpi, valmistunut, saanut töitä, tehnyt lapset, eläköitynyt ja sen jälkeen ehkä nauttinut elämästä. Kunpa kuolema vain odottaisikin kiltisti jonossa, kuten sen oletamme odottavan. Siinäpä vasta kirjaimellisesti elämän suurin pitkäveto. Olen nuori ihminen, joka elää arkeaan toisten nuorien ihmisten ympäröimänä. Koko sosiaalinen ympäristö on niin täynnä elinvoimaa, että kuoleman käsite ei edes mahdu jokapäiväiseen elämän tapahtumien putkeen. Ajatus oman toiminnan ja olemassa olon loppumisesta hauVanheneminen eli nuoruuden asteittainen menettäminen on elinajan rajoittuneisuuden ymmärtämistä. Oppiminen voi olla hidasta, lasten, ensimmäisten ryppyjen tai vaikka kipeän polven aikaansaannosta. Elämän suurin oppitunti voi myös lentää yli hilseen 100 km/h, kirjaimellisesti. Jotkut eivät edes ehdi pänttäämään, ennen kuin tosielämän koetilanne koittaa. Itsellä alitajunnan valitsema lähestymistapa taitavat olla unet. Yöllinen mielikuvituksenjuoksu on suhteellisen turvallinen tapa totutella ajatukseen. En voi kuitenkaan väittää, että olisi erityisen innostavaa käyttää lepoaikaansa esimerkiksi hukkumisen mekaniikan tai syövänpelon henkiseen käsittelemiseen. Toisaalta olen nuori ihminen, joka kotiseudullaan viettää paljon aikaa vanhan kansan ja heidän harrastustensa parissa. Vaikka kuolemasta

Kuva: Antti Kurronen

Kolumni

ei siellä puhutakaan, on se silti jollain tasolla enemmän läsnä kuin nuorten parissa toimiessa. Tarpeeksi monet ikätoverin hautajaiset ovat nostaneet omat viimeiset kekkerit väen mielen päälle. Ajatus ei kuitenkaan tunnu herättävän heissä lannistuneisuutta tai pelkoa. Päinvastoin heissä voi havaita samaa elinvoimaa kuin nuorissakin. Elämästä nauttimisen hehkua eivät tällä kertaa vain synnytä pelkästään isoimmat ja hienoimmat asiat vaan yksinkertaisempikin riittää. Hyvin teinipokkarimaisesti joku voisi ” Vanheneminen eli nuoruuden todeta, että tarvitaan pimeyttä, jotta huomat taisiin valon olemassaolo. asteittainen menettäminen on elinajan rajoittuneisuuden ymmärtämistä. ” Hyvältä ystävältä kysyessäni sain vastauksen, että ensimmäinen kuolemasta hänelle mieleen tuleva sana on juuret. Minulle taas juuret toivat mieleen menneet sukupolvet. Elämäni mahdollistamiseen on tarvittu esi-isieni elämien lisäksi myös heidän kuolemansa. Minua ja ihmiskunnan kehitystä ei olisi, ellei ihmiskunta loisi välillä nahkaansa. Sen jälkeen, kun olen edistänyt osaltani kehitystä potentiaalini verran, tulee minunkin aika luovuttaa resurssini seuraaville uuden sukupolven ihmisille.

PONNAHDUSLAUTA JATKO-OPINTOIHIN TAI MAAILMALLE

Arkkitehtuurin valmentavat opinnot 8 kk - pääsykokeisiin Kasvatustiedelinja 14 kk, 73 op - väylä yliopistoon Kuvataidelinja 8 kk -valmentavat, erikoistumis- ja aineopinnot Luonnontiedelinja 9 kk ja 4,5 kk - pääsykokeisiin Matkaopaskoulu 6kk - matkalippu maailmalle Matematiikkalinja -ylioppilaaksi kahdessa vuodessa Oikeustiedelinja 9 kk ja 60 op -väylä yliopistoon

Päivölän opisto | Päivöläntie 52 |37770 Tarttila (Valkeakoski) | www.paivola.fi