SYY-Joensuu: Tervehdys, arvon lukijat

Tervehdys, arvon lukijat!

Se on taas marraskuu, November, Movember, ja niin edelleen. Itse kullakin lie kiireitä tässä vaiheessa vuotta: on tapahtumia, opiskeluasioita, järjestöasioita ja ties mitä muuta. Syksyn pimeyskin tuli taas melkein kuin yllättäen, mutta onneksi kohta saamme nauttia ehkä pysyvästä lumesta ja kirkkaudesta.

Meikää pyydettiin kirjoittamaan teidän ainejärjestön lehteen jotakin. En meinannut keksiä kirjoitettavaa ja ajattelin, että olisin tehnyt pohtivan tekstin Suomen yhteiskunnallisesti tilasta tai Yhdysvaltojen presidentinvaaleista, mutta jätän ne aiheet nyt välistä, koska varmasti jokainen on niistä saanut kuulla jo riittävästi, ellei enemmänkin.

Sen sijaan ajattelinkin horista, että mitä joulu voisi merkitä yhteiskunta-alan opiskelijoille ja miksi ei muillekin, koska pikkujoulukausi on jo aluillaan. En tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, joten keskityn puhumaan omasta puolestani. Jouluun liitetään monenlaisia asioita esimerkiksi lumi, joulupukki, uskonto, stressi, lahjat, perhe, ruoka ja niin edelleen. Vaikka ei vielä joulu olekaan, ainakin toistaiseksi, ja suhteellisen ikäviä uutisia tulee jokaisesta tuutista, olen onnistunut saamaan hieman jo joulumieltä. Miten? Itsehän olen suhteellisen maallistunut ja joulu on saanut kulutusjuhlallisia piirteitä, mutta pyrin pitämään sen kaikkein tärkeimmän mielessä. Mikä se on? Glögi? Se, mikä Nykäsen Matilla, on mielessä? Ei nyt ihan nekään pelkästään!

Mielestäni kaikkein tärkein on yhteisöllisyys. Joulu kasaa ihmiset yhteen esimerkiksi pikkujouluihin. Ihmiset voivat hyvällä SYYllä nauttia seurasta ruuan, hengailun tai muun oheistoiminnan kanssa. Monet opiskelijat palaavat viettämään joulua vanhempiensa luokse. Itse löysin joulumieltä juuri yhteisöllisyydessä. En voi olla painottamatta pikkujoulujen merkitystä. Yhdessä oleminen ja tekeminen ovat eräänlaista taikaa. Yhteiskuntakin on tehty yhdessä. Ammattiliitto on tehty yhdessä. Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. Tietenkin kaikilla ei ole niin sanotusti yhteisöä, johon palata esimerkiksi viettämään joulua. Heitä täytyy muistaa. Oikeastaan jokaisen ihmisen kannattaa löytää joulumielensä ja edesauttaa muita löytämään se samainen lämmin tunne. Varsin hyvä tekniikka on, että auttaa esimerkiksi vanhempaa rouvaa ruokakassien kanssa kaupassa, korjaa kaverin tietokoneen tai muuta. Se, että välittää, ei ole heikkoutta, vaan se luo yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja tässä kontekstissa joulumieltä. Maailman ei tarvitse olla kova paikka.

Mika Keränen SYY-Joensuun puheenjohtaja, Yhteiskuntapolitiikan kandidaatti, järjestövaikuttaja