Yhteistyökumppanilta: Vaatemyyjästä ympäristöjuristiksi

Viimeksi, kun lehdet kellastuivat puissa, istuin vilttiin kääriytyneenä ja yritin sanakirjan avulla ymmärtää Tanskan lainsäädäntöä. Illat kävin rupattelemassa ihmisille – kartoitin tarpeita olemalla kiinnostunut asiakkaiden vaatekaappien sisällöistä, kehuin villapukujen materiaaleja ja opastin vaatehuollossa. Ajoittain epäonnistuin massiivisesti vitsinkerronnassa. Vaikka nautin opiskelijaelämän vapaudesta, tuntui se usein pakkopullalta. Haaveilin oman alan työpaikasta, mutta julkinen sektori ei kiinnostanut minua. Pelkäsin valmistumista, koska en tiennyt, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Kylläpä elämäni onkin muuttunut. Nyt katselen toimistomme ikkunasta Linnanmäen ohi lipuvia pilviä ja säädän seisomapöytää oikealle korkeudelle. Opintoaikojen rajaamisesta huolimatta koen, että onnistuin lojumaan yliopistolla tarpeeksi kauan ollakseni valmis kokopäiväiseen työelämään. Minulle se oli 8 vuotta. Vaikka usean poliitikon mielestä 8 vuotta on aivan liian kauan, en hetkeäkään usko olleeni huono kansalainen – minähän kävin lähes koko opiskeluaikani töissä ja maksoin vähäisistä tuloistani veroja. Matkan varrella olen ollut vaatemyyjä, asianajosihteeri, au pair, matkaopas ja uudelleen vaatemyyjä. Lisäksi olen yrittänyt opetella piirtämään ja haaveillut muotoilijan ammatista. Kaikki ne vuodet olivat minulle tarpeen oppiakseni arvostamaan nykyistä urapolkuani.

Jokaisesta opiskeluaikaisesta työstäni olen oppinut asioita, joista on ollut minulle hyötyä. Au pairina opin järjestelmällisyyttä ja matkaoppaana kärsivällisyyttä. Asianajosihteerinä olen saanut ensimmäisen kosketuksen esimerkiksi oikeudellisiin prosesseihin käytännössä, mutta kaikkein hyödyllisimpänä olen kokenut vaatemyyjän työn. Vaatemyyjänä opin, kuinka minun täytyy asennoitua saadakseni muut ihmiset tuntemaan olonsa kotoisaksi. Opin kantamaan sosiaalisia tilanteita haluamaani suuntaan ja nauttimaan siitä, että pidän hommat näpeissäni. Opin myös, että se on minulle ajoittain henkisesti kuluttavaa. Sen takia arvostan nykyään sitä, että saan joskus tehdä töitä monta tuntia yksin, hiljaa.

Nykyinen työni Linnunmaan ympäristöjuristina on hyvin monipuolista ja siinä menestyminen edellyttää monia ominaisuuksia, joita opintoni eivät minua pakottaneet harjoittelemaan.

” Opintoaikojen rajaamisesta huolimatta koen, että onnistuin lojumaan yliopistolla tarpeeksi kauan ollakseni valmis kokopäiväiseen työelämään. ”

”Nykyinen työni Linnunmaan ympäristöjuristina on hyvin monipuolista ja siinä menestyminen edellyttää monia ominaisuuksia, joita opintoni eivät minua pakottaneet harjoittelemaan. ”

En usko koskaan päätyväni työhön, jossa ei tarvitsisi myydä. En tiedä, onko sellaisia töitä nykyään olemassakaan. Myyminen on meidän sukupolvellemme niin erilainen käsite, että sille tulisi keksiä uusi sana. Myynti ei ole yksi toimenpide, joka johtaa kauppaan, vaan monisyisempi prosessi. Meidänkin alallamme ostetaan osaamista, jonka vuoksi myynnin erottaminen asiantuntijatyöstä ei ole järkevää. Siksi haluaisin kannustaa juuri sinua kartuttamaan muutakin kuin pykälävarastoasi. Pykälät voi aina tarkistaa tarpeen tullen, mutta ellei asiantuntijuuttasi osteta, ei tarkistamiseen ole tarvetta.

Eija Miettinen lakiasiantuntija Linnunmaa Oy