SUSIRAJALLA ON SIISTII TODELLAKITODELLAKI! MOI KAIKKI legiolaiset! Tässä muutama sana ja ajatus siitä millaista tammikuun fuksin elämä on ollut Joensuussa tällaisen Etelä-Suomen tytön näkökulmasta. Ensinnäkin, en olis ikinä uskonut kuinka nopeasti nämä kaksi ensimmäistä kuukautta täällä Joensuussa voisivat mennä! Tähän alkuun kiteyttäisin ne teille jotenkin näin: bileitä aka paardeja, lukuisia etkoja... ja tietenkin jatkoja, dagen eftereitä, satunnaista luennoilla istumista, kartanlukua, suunnistusta, tutustumista toisiin ja uusien nimien opettelua, se fiilis kun toppatakki ei vaan riitä, hämmennystä, yllätyksiä, aivan mielettömiä onnentunteita, itsensä ylittämistä, itkua ja naurua, ja ennen kaikkea hyvien tyyppien fiilistelyä. Aaaaivan.
Ko l
um
ni
NÄIN VUODEN alussa järjestettiin myös Legion ja Optimin American high school-sitsit, joille sain kunnian osallistua. Pääsin tutustumaan näihin oikeisiin akateemisiin perinteisiin. Huh mikä ilta! En tiedä mistä se fiilis syntyi. Ehkä se pukeutuminen.. krhm, vai kenties ne laulut? Päätelmäni illan jälkeen joka tapauksessa oli se, että jo sitsit itsessään on hyvä syy olla yliopisto-opiskelija.
NO ON se myönnettävä, että on välillä ollut ikävä kotiinkin. Tottakai. Mutta vaikka olenkin käynyt kotona muutaman kerran, siellä kiireisen ihmisvilinän ja kauhean suuurten kerrostalojen lomassa tuli silti hieman ikävä myös Joensuuta ja uusia kavereita. Joensuussa kaikki on paljon pienempää ja sympaattisempaa, ihan eri meininki EI OLE LUONNOLLISTA aloittaa koulua keskellä lu- kuin ”Hesassa”. Lainaten erään vanhemman opiskelijan kuvuotta, joten tammikuussa aloittaminen teki meidän sa-noja: ”Täällä Joensuussa vaikka kauppareissulla voi fuksikokemuksestamme ainakin jollain tapaa erityisen. tulla joku kolme frendiä vastaan!” Näinhän se on. Varmasti minä ja moni muu fuksi olimme odottaneet hartaasti tänne tulemista koko pitkän syksyn. Itse mie- ITSE OLEN tästä fukseilusta niin nauttinut, että päätin tin, että onkohan meille minkäänlaista fuksitapahtumaa, jopa hakea ensi syksylle tuutoriksi. Huikee idis! Aion sillä perinteisesti ne ovat sijoittuneet syksyyn. Olihan varmistaa, että tuleviin fukseihin tarttuu tämä legion tämä tammikuussa keskellä talvea tuleminen outoa niin meininki. Vielä näin lopuksi voin kyllä rehellisesti sanoa, meille fukseille kuin ehkä muillekin legiolaisille. että tulen viihtymään täällä. Jos on nyt jo ollut NÄIN hauskaa, ja tämmönen meininkileissön, en suorastaan MUTTA BADA-BING-BADA-BUNG, nämä ajatukset malta odottaa mitä tulevat vuoteni legiolaisena tuovat väistyivät nopeasti, kun alkoi tapahtua. Viimeistään fuk- tullessaan! :) Erityiskiitos vielä tuutoreille! sit ja seniorit-illassa minulle valkeni, miten hyvä meininki legiolaisilla on. Oli ihan mahtavaa bilettää ja vaihtaa Meri Sariola ajatuksia vanhempien opiskelijoiden kanssa. Täällä on (kuvassa vasemmalla, oikealla toinen fuksi Jemiina Pohja) selvästi hyviä tyyppejä ja tuun viihtymään ihan varmasti. Se oli ehkä päällimmäisenä ajatuksena kyseisen illan jälkeen. Mutta enpäs sillon vielä tiennyt lähellekään mitä kaikkea hauskaa oli vielä tulossa. NIMITTÄIN BAARIKIERROS. Ehkä nyt perinteisin fuksijuttu mitä meille tammikuulaisille oli. Kierrettiin rasteja ja saatiin tehdä kaikenlaista hölmöä. Kyl te tiiätte. Henkilökohtainen suosikkini oli ehkä rasti, jossa saimme keksiä rituaalitanssin ja -laulun, piirtää naamoihin ja pukea vihdoin ne surullisen kuuluisat jätesäkit päällemme. Oli kyllä kokemus olla naurunalaisena, mutta fuksejahan ollaan vain kerran! Henkilökohtaisesti iltani kruunasi vielä oman ”Blondit”- joukkueeni voitto!
Manipulus 1/14
9
