Gradutiivistelmä: Jätteen luokittelusta poistuminen

Gradutiivistelmä: JÄTTEEN LUOKITTELUSTA POISTUMINEN

PRO GRADU -tutkielmassani selvennän oikeustilaa jätteen määritelmän ja jäteluokittelusta poistumisen osalta. Määrittelyiden tarkempi rajaus helpottaisi teollisuuden toimijoiden, viranomaisten ja muiden tahojen mahdollisuutta toimia jätepuitedirektiivin (2008/98/EY) 4 artiklan mukaisen jätehierarkian mukaisessa tärkeysjärjestyksessä. Tutkielmassani tutkin:

− Kuinka tulisi tulkita aineen tai esineen jätteen luokittelusta poistumisen kriteerejä?

TUTKIMUSKYSYMYKSENI jakautui useampaan alakysymykseen. Jätepuitedirektiivin 6 artiklassa säädetään, että aineet ja esineet voivat lakata olemasta sen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua jätettä, kun ne ovat läpikäyneet hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna, ja ovat seuraavien edellytysten mukaisesti laadittujen arviointiperusteiden mukaiset: a) ainetta tai esinettä käytetään yleisesti tiettyihin tarkoituksiin, b) aineelle tai esineelle on olemassa markkinat tai kysyntää, c) aine tai esine täyttää tiettyjen tarkoitusten mukaiset tekniset vaatimukset ja on tuotteisiin sovellettavien olemassa olevien säännösten ja standardien mukainen ja d) aineen tai esineen käytöstä ei aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle.

TULKITSIN EDELLÄ mainittuja kriteerejä yleisten oppien, oikeuskirjallisuuden, muun tutkimusaineiston ja end-of-waste -pilottihankkeiden pohjalta. Tulkintaohjeet perustuvat suurelta osin EU:ssa valmisteluihin eow-pilottihankkeisiin, joissa kartoitetaan jäteluokittelusta poistumiseen sopivien jätevirtojen ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia. Puhtaan lainopin lisäksi tulen lähestymään tulkintaongelmia myös de lege ferenda -näkökannalta, huomioiden erityisesti jätelainsäädännön sisäisten tavoitteiden toteutumisen ja materiaalitehokkuuden edistämisen.

END-OF-WASTE -sääntely syntyi alun perin EU:n tasolla komitologiamenettelyn kautta. Toki kriteerit, jotka ovat järjestelmän taustalla, on säädetty lainsäätämisjärjestyksessä jätepuitedirektiiviä säätäessä, mutta tosiasiallinen tietyn jätteen jätestatuksen poistaminen olisi tapahtunut komitologiamenettelyn avulla. Komitologiamenettelystä kuitenkin luovuttiin Lissabonin sopimuksen mukana. Sen jälkeen osittain vastaavaa sääntelytapaa kutsutaan säädöksenantovallan siirtämiseksi komissiolle. Menettelystä säädetään SEUT 290 artiklassa. Uudessa järjestelmässä annettaan mahdollisuus siirtää komissiolle lainsäätämisjärjestyksessä säädetyssä säädöksessä valtaa antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä. Säädöksissä komissio voi täydentää alkuperäisiä perussäädöksiä tai jopa muuttaa säädöksiä jos tämä ei vaikuta säädöksen keskeisiin osiin. Artiklassa säädetään myös, että siirtosäännöksissä tulisi määritellä säädöksenantovallan siirron tavoitteet, soveltamisala ja sisältö. Perussäädöksissä tulee vahvistaa nimenomaisesti säädösvallan siirtämisen ehdot. Kansallisella tasolla valtioneuvosto voi antaa tarkempia säännöksiä jätteen jätelajittaisesta jätteen luokittelusta poistumisesta kun end-of-waste -kriteerit täyttyvät. Tämä valtuus kuitenkin rajoittuu siihen, että omia säännöksiä voidaan antaa ainoastaan jätteistä, joiden end-of-waste -säännöksiä ei ole jo EU:n tasolla annettu joko entisen komitologiamenettelyn tai nykyisen säädösvallan siirtämisen kautta.

KUN END-OF-WASTE -kriteerejä harkitaan kokonaisuutena, on olemassa muutama tulkintaan liittyvä seikka, jotka on välttämätöntä huomioida: ensinnäkin kriteerien välillä tulee vallita koherenssi ja niitä on tulkittava niin, että säännöksistä tulee johdonmukaisia ja toisiaan tukevia, toiseksi kriteerien arvioimisen tulee perustua kokonaisarvioon eikä yhden kriteerin täyttämättä jättämisen tulisi johtaa suoraan menettelyyn sopimattomuuteen. Lisäksi arvioidessa tuotteen soveltuvuutta end-of-waste -menettelyyn on käytettävä tapauskohtaista harkintaa, jossa huomioidaan menettelyn tosiasialliset seuraukset.

Jatkotutkimuksesta:

Jatkan eow- tutkimusta vielä väitöskirjassani. Tarkoituksena väitöskirjassa käsitellä tarkemmin kriteerien tulkintaa, jäteperäisten tuotteiden kilpailutilannetta ja yhdenvertaisuutta primäärituotteisiin verrattuna EU:n sisämarkkinoilla, eow-prosessia ja jäteluokittelusta poistumisen vaikutuksia toimijoiden oikeusvarmuuteen.

Topi Turunen