Ensikertalaisena elokuvajuhlilla Teksti ja piirros: AAPO KUKKO Valokuva: SONJA TOLONEN / MIDNIGHT SUN FILM FESTIVAL.
Sodankylän Elokuvajuhlat ovat hyvä esimerkki tapahtumasta, johon olisi aina lähdössä, mutta asian muistaa vasta juhannuksena: juuri silloin, kun kaikki on jo ohitse. Tänä vuonna aloitimme lähtövalmistelut varhain. I Budjettikysymykset ovat maakuntamatkailun perusasioita. Pahimmillaan saattaa matkustajan kukkarosta huveta satoja euroja, ennen kuin hotellin ovi aukeaa tai telttakepit tavoittavat maaperän. Onneksi tuttavapiirissä on auton omaavia elokuvanystäviä, joista yksi lupautuu sodisseurueen kuljettajaksi. Mökki- tai hotellimajoitusta emme onnistu saamaan, mutta paikallinen leirintäalue mahdollistaa telttailun. Tervehenkinen eräelämä pitää ihmisen virkeänä ja vitaalisena. Elokuvalippujen ennakkovaraaminen alkaa kesäkuun alussa, ja sen pystyy tekemään vain puhelimitse. Kolmen tunnin soittoruljanssin jälkeen linjat ovat edelleen varattuina, mutta onneksi illalla tärppää. Pääasia on se, että lauantai-illan mykkäelokuvakonserttiin saamme kaikille varattua piletit. Lopulta festivaaliviikon lauantaina kolmen hengen kulttuuridelegaatio lähtee kohti pohjoista. Aamuinen nelostie ei nikottele. II Leirintäalueelle majoittumisen jälkeen kävelymatka yli Kitisenjoen kohti festivaalialuetta. Isoon telttaan kiemurteleva jono mahdollistaa anniskelualueella virvokkeen rauhallisen nauttimisen. Huomio kiinnittyy kieltokyltteihin: tupakointi ja omat juomat eivät ole sallittuja. Suuren teltan interiööri tekee ensikertalaiseen suuren vaikutuksen. Heti, kun valot himmenevät, kuuluu ainakin parisataa
tölkin sihahdusta. Seuraa suuri nauru. Kiellot eivät estä kekseliäitä ihmisiä. Itse elokuva on vaikuttava, Friedrich Ermlerin ohjaama neuvostoelokuva Imperiumin jätteet vuodelta 1929. Paljon lähikuvia ja tunnetta. Sisällä värähtää sillä hetkellä, kun muusikot soittavat ”Kansainvälisen” alkutahteja ja yleisö yltyy aplodeihin. Maagista tunnelmaa ei edes pilaa se tosiasia, että elokuva ei tule filmiltä vaan näytetään digikopiona. Teltasta poistumisen jälkeen maailman valoisuus lyö silmät sirriin. Aika istahtaa alas ja harjoittaa sosiaalisia taitoja. Festivaaleilla tärkeää ohjelmiston lisäksi ovatkin festivaaleilla käyskentelevät ihmiset. Jutunaihetta riittää ja tuttujakin
Kaltio 4/2019
tupsahtaa vastaan. Vaihdetaan kuulumisia ja parannetaan maailmaa. Kitisen rannalla tuulahtelee onneksi mukavasti: hyönteiset eivät syö hengiltä ennen seuraavaa näytöstä, joka on Anssi Mänttärin uusin elokuva Yön pimeinä tunteina. Elokuva alkaa vasta puoli kahdelta yöllä, joten ennen h-hetkeä ehtii hyvin juomaan vaikka kahvit plöröillä tai ilman. Mänttärin elokuvaa on katsomassa Kitisen Kinossa täysi katsomo. Tunnelmassa aistii festivaalihuuman, iloisen mielen ja etyylialkoholin aiheuttamaa kollektiivista hurmaa. Elokuva itsessään on eräänlainen murhamysteeri Agatha Christien perinteitä kunnioittaen, ja ajankohtainen kuntapolitiikkakin saa osansa kerronnassa. Jotkut kohtaukset ja repliikit saavat aika-ajoin katsomon yhteiseen hekotukseen. Jos 17
