TAIKABOXIN TARINA ELÄÄ VAHVANA

Teksti: MERJA MÄNNIKKÖ

 ” Varjakasta kodin löytäneet Tanja Råman ja John Collingswood ehtivät mukaan moneen. Pariskunta toimii yhteisöissään niin taiteilijoina kuin fasilitaattoreina – toisinaan yhdessä, toisinaan erikseen. L öysimme Oulunsalon Varjakan sattumalta”, Tanja Råman ja John Collingswood vastaavat kesäkuussa kysymykseeni kuin yhdestä suusta. Råman ja Collingswood työskentelevät TaikaBoxin taiteellisina johtajina. ”Tunsin vahvasti, että meidät oli tarkoitettu löytämään tämä paikka”, Råman muistelee heidän neljän vuoden takaista muuttoaan Varjakkaan. ”Siellä oli talo myytävänä. Emme tienneet kylästä tai sen historiasta mitään. Varjakan talo oli niin kaunis. Ihastuimme siihen heti. Siellä oli kyläyhteisö ja koulu lähellä. Talon ympärillä oli paljon tilaa. Kun muutimme, meistä tuli vähitellen osa kyläyhteisöä”, Collingswood kertaa muistojaan.

”Kun tulimme Suomeen, oli mielenkiintoista seurata sitä prosessia, mihin suuntaan olimme menossa. Olin hyvin kiinnittynyt koreografiseen työskentelyyn, tanssijuuteen ja TaikaBoxin kautta työskentelyyn Iso-Britanniassa. Suomessa lähtökohta työskentelylle oli erilainen. Kyseessä oli uusi alku”, Råman tähdentää. ”Kokeilimme kaikenlaista ja etsimme uusia suuntia löytääksemme oikean”, Collingswood lisää. ”Työskentelin aikoinaan pitkään lasten kanssa teatteriyhteisössä, jonka kiertuekokonaisuuden tuli pysyä samanlaisena siirryttäessä maasta toiseen. Näin esityksen 120–150 kertaa vuodessa. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni oikeasta teatterista. Olin mukana neljä vuotta. Se oli hienoa aikaa ja opin paljon. Mutta heti kun lopetin siellä, aloin työskennellä tanssin ja improvisaation parissa: abstraktien asioiden parissa, jotka muuttuvat koko ajan”, Collingswood pohtii.

Råman toteaa olevansa kuin kanava. ”Varjakan yhteydessä se tulee hirveän selkeästi esille. Toimin kanavana, ja taide on minun työkaluni. Lähdin liikkeelle tanssijana, mutta olen huomannut, miten koreografisia työkaluja voi soveltaa ja hyödyntää yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi”, hän kuvaa työtään. ”Kanavana toimiminen näyttäytyy kohdallani siten, että teen omaa esiintyjän työtäni mutta myöskin fasilitointia; en pelkästään taiteilijoiden kanssa vaan laajemmassa mittakaavassa yhteiskunnassa esimerkiksi Varjakka-yhteisön kanssa”, Råman kertoo. Lisäksi hän tekee energiaperäistä työtä kranio-sakraaliterapeuttina. ”Hyvin monet asiat lähtevät liikkeelle ihan sieltä energiatasolta”, Råman kertoo ja jatkaa: ”Kaikki osaamisalueeni ovat vuorovaikutuksessa keskenään.” ”Taiteilijana pohdin, miten kanavoida positiivisten ja negatiivisten asioiden välillä tai asioiden, joita ei ole vielä hoksattu. Esimerkiksi DigiTanssissa on ollut ihana nähdä, miten sen kautta tulee innostumisia, ahaa-elämyksiä. Osallistujilla saattaa olla hyvin rankkoja ja negatiivisia asenteita tanssia kohtaan, mutta DigiTanssin aikana saattaa mieli muuttua ihan täysin”, Råman iloitsee.

Osallisuus on vahvasti mukana molempien työssä. ”Parasta työskentely on silloin, kun kaikki lähtee yhdessä mietitystä arvopohjasta, joka muokkaa prosessia ja sitä, mitä syntyy lopputulemana. Osallisuutta ei liimata päälle jossain prosessin myöhäisemmässä vaiheessa vaan aidosti heti prosessin alussa”, Råman tähdentää.

Collingswood puolestaan kertoo olevansa TaikaBoxissa yhteistyökumppani ja mahdollistaja, joka auttaa toisia taiteilijoita luovassa prosessissa ja siinä mahdollisesti syntyvissä pulmissa. ”Oma taiteilijuuteni on prosessinomaista. Minut on tarkoitettu työskentelemään läheisesti ihmisten kanssa. Teen parhaan työni muiden ihmisten kanssa”, Collingswood luotaa ajatuksiaan.

Collingswoodin mielestä luova prosessi on tärkeämpää kuin lopputulos. ”Jos minulla on omassa työssäni jokin mielikuva lopputuloksesta, en koskaan saavuta sitä, mitä alun perin suunnittelin. Jos lähtökohta tekemiselle on selvillä ja työskentelen sen kanssa, käytän aikaa ollakseni luova ja työstän ideaa, on se erittäin hyödyllistä”, Collingswood kuvailee työskentelytapojaan. ”Jokainen voi halutessaan työskennellä näin. Tuntuu kuitenkin siltä, että monet ihmiset ajattelevat, etteivät he voi toimia niin. Esimerkiksi ruuan valmistaminen on mielestäni luova prosessi, jota kaikki tekevät, mutta he eivät kutsu sitä taiteeksi.”

Taiteilijapariskunta katsookin tärkeäksi fasilitaattorin tehtäväkseen nostaa esiin ihmisten osaamista prosessin aikana, eikä niinkään korostaa hienoa taiteellista lopputulemaa vaan prosessin aikana löytynyttä luovuutta ja tekemisen iloa.

Saha-alueen kiehtova tarina Råmanin ja Collingswoodin fokuksessa on tänä kesänä Warjakan tarinat -hanke. He ovat alkaneet brändätä Oulunsalon Varjakan alueella tapahtuvaa hanketta W:llä, jotta se erottuisi paremmin Lumijoen Varjakan tapahtumista.

Varjakassa sijaitsee kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja valtakunnallisesti arvokas saarisahayhdyskunta. Aikoinaan Varjakan saha oli yksi Pohjoismaiden merkittävimmistä sahoista työllistäen parhaimmillaan yli 700 henkilöä. Mantereen puolelta on löydettävissä useita saharakennusten kivijalkoja ja saaresta hylättyjä punavalkoisia rakennuksia. ”Olemme saaneet merkittävän rahoituksen kahteen kivijalkaan Varjakan ison männyn luona. Ajatuksena on rakentaa 3D-muotoon ne rakennukset, jotka ovat siinä kohden sijainneet. Tällä hetkellä arkeologi työskentelee alueella kaksi kuukautta. Hänen ja Oulun yliopiston avulla kerätään dataa niistä rakennuksista, asukkaista, tapahtumista ja tarinoista, joita on vielä jäljellä kyläläisillä. Tämän jälkeen alkaa rakennusten ja niihin liittyvän sisällön tuottaminen”, Råman kertoo vuoden 2019 loppuun kestävästä pilotoinnista. Syksyllä 2019 lähdetään hakemaan rahoitusta varsinaista tuotantoa varten, koska potentiaalia tuottaa Varjakantien varteen todella hieno kokonaisuus on kaiken kaikkiaan 19 kivijalan verran.

Råmanin mukaan monikerroksinen Warjakan tarinat -kokonaisuus muodostuu lisätyn todellisuuden kokemuksesta ja lisätyn todellisuuden galleriasta, jossa taiteilijoiden on mahdollista tehdä virtuaaliresidenssiä, toteuttaa erilaisia yhteisöllisiä työpajoja ja luoda monitaiteisia esityksiä. ”Warjakan fyysinen kerros, jota tulevaisuudessa halutaan viedä yhä vahvemmin eteenpäin, on nimeltään Warjakka-puutarha. Se on yhteisöllinen puutarha, jossa metsittymässä olevat kivijalat avataan ja luodaan niiden sisälle pieniä puutarhoja eri yhteisöjen kasvattamana”, Råman kertoo. ”Kyse on siitä, että luomme tilan, jossa ihmiset voivat löytää jotain erityistä. He voivat löytää mielikuvia, olla osa kokonaisuutta ja tarinaa.”

Myös John Collingswood haluaa osaltaan auttaa ihmisiä kokemaan asioita, löytämään omaa tarinaansa ja sen yhteyttä muiden tarinaan.

Varjakansaaressa on puolestaan heinäkuun ajan tapahtumatyyppisiä kokonaisuuksia yhteistyössä kulttuuritalo Valveen kanssa. Warjakka Art Lab tarjoaa taiteilijoille ilmaisen tilan työskennellä ja yleisölle avoimen tilan vierailla vireässä Konttori-tilassa. Heinäkuun

Between Coil and Recoil (2015), Johanna Nuutinen ja Tanja Råman. Kuva John Collingswood

kahden viimeisen viikon ajan kolme residenssitaiteilijaa ovat työskennelleet Varjakan maisemissa: valokuvaaja Inkeri Jäntti, performanssitaiteilija Nancy Dewhurst Iso-Britanniasta sekä käsitetaiteilija Suncica Pasuljevic ’Kandic’ Serbiasta. ”Tunnen, että tulee aika, jolloin työ on tehty Varjakassa. Emme tule jäämään loppuelämäksemme Varjakkaan. Nyt meillä on tehtävä täällä ja meidän on tarkoitus olla täällä, mutta sitten lähdemme eteenpäin”, Råman kertoo hymyillen.

TaikaBox ja kansainvälinen yhteistyö Råman ja Collingswood luotsaavat ensi syksynä jo neljännen kerran suurta kansainvälistä Oulu Dance Hack -tanssiteknologiatapahtumaa. Se tulee tänä vuonna siirtymään Oulun Lumo-valofestivaalin yhteyteen marraskuussa 2019. ”Koko ajan kehittyvä Oulu Dance Hack -tapahtuma on antanut todella paljon sekä osallistujille että meille tekijöille”, Tanja Råman toteaa. ”Lisäksi meillä on kolme kiertävää tanssiteosta, joita voi hyvin joustavasti viedä kansainvälisille markkinoille. Yhdistävä tekijä on ekologinen kiertuemalli ja kestävä kehitys, jossa pyritään hyödyntämään vierailukohteen esiintyjiä. Yhteistyötaho maksaa heidän palkkansa. Kyseessä ovat joustavat, nopeat esityskonseptit, jotka ovat helposti omaksuttavissa. Kaikki kolme teosta ovat eri tavoin yleisöä osallistavia”, Råman kertoo.

Ensi marraskuussa Hammerfestin DanseFestival Barentsiin on menossa Please switch on! -esitys, joka on tuotettu Walesissa vuonna 2014. Konsepti sisältää noin kolmen tunnin työpajan, jonka jälkeen noin viiden hengen ryhmä voi esiintyä. Born Old on Taikaboxin ensimmäinen, monitaiteellinen lasten teos, joka on tuotettu vuonna 2018. Teos perustuu Kalevalaan ja Väinämöisen tarinaan. Teosta vietäessä kansainvälisille markkinoille se käännetään aina uudelle kielelle. Tarinan kertojana on paikallinen esiintyjä. Norjankielinen versio on tehty Hammerfestissä vuonna 2018. Ensi syksynä on ruotsinkielisen version vuoro, ja keväällä 2020 tanskankielinen versio viedään Färsaarille. ”Vuonna 2015 tuotetussa Between Coil and Recoil -teoksessa meillä on tiimissä John digitaalitaiteilijana, äänitaiteilija, visuaalitaiteilija ja kolme tanssijaa. Määrä

voi vaihdella. Yleisössä on noin kaksikymmentä henkilöä ja heillä kaikilla on omat kuulokkeet. Nii- tä voi käyttää tai olla käyttämättä. Äänimaailma on tuotettu osittain nauhoitetusta äänestä ja osit- tain livenä. Mikrofoneja on ulkona, esitystilassa, lattiassa ja tanssijoilla. Ääni voi matkustaa kaukaa lähelle. Yleisö on keskellä ja liikkuessaan he ovat osa äänimaailman tuotantoa. ”Ideana on tehdä tanssijana shamaanista matkustusta sekä sisälle omaan kehoon että rakennuksen sisuskaluihin ja sitten tulla ulos. Rakenteellisesti tällainen matka tehdään kolme kertaa, aina vähän syvemmälle ja joka kerta vie- dään vähän yleisöäkin mukaan”, Råman kertoo teoksesta. ”Joka kerta, kun teemme jotain, on se ainutlaatuista juuri tätä yleisöä varten. Raken- namme systeemin niin, ettei sitä voi tehdä samalla tavoin uudestaan. Se on joka kerta täysin uusi, kun tehdään yhteistyötä eri taiteilijoiden kanssa”, Col- lingswood tähdentää. ”Alkuaikoina TaikaBoxin ajatuksena oli luoda uusia tapoja kokea tanssia. Suomeen muuttomme jälkeen meillä on ollut mahdollisuus kehittää toimintaamme, tutkia yhteyttä uusiin taidemuo- toihin ja sitä kautta laajentaa tuottamiemme tai- dekokemusten kirjoa”, Collingswood pohtii. ”Keho ja liike ovat kuitenkin säilyneet työskentelymme keskiössä”, Råman lisää.

Pehmeää politiikkaa taiteen keinoin ”Minulla on sellainen konsepti, johon olen jo useamman kerran hakenut apurahaa, kuin Peh- meä politiikka, jossa käydään kylässä virkamiesten huoneissa liikkeellisesti ja vuorovaikutteisesti tanssien. Tällä kyläilyllä on paljon yhteyksiä energeettiseen työskentelyyn ja siihen, miten voi vaikuttaa asioihin henkilökohtaisen kohtaamisen avulla luovasti ja reflektoiden”, Råman kertoo vaikuttamiskeinostaan. ”Tein reilu vuosi sitten työpajan Tampereen virastotalolla. Meitä oli sellainen pieni tanssijaryh- mä kokeilumielessä kyläilemässä 10–15 minuutin ajan virkamiesten toimistohuoneissa. Totta kai siellä ilmeni pelkoa siitä, mitä nämä taiteilijat nyt keksivät. Mutta kun lähdettiin liikkeelle kysymäl- lä, mikä on heille tärkeää, ja reflektoitiin kuultua liikkeellisesti, saatiin aikaan pieniä esityksellisiä juttuja.” ”Jotkut virkamiehistä olivat tosi positiivisesti mukana, toiset katsoivat hieman kauempaa. Yleensä oltiin positiivisesti yllättyneitä, ja vierailu koettiin ehdottoman tärkeänä. Sellaisia tulisi hei- dän mielestään tehdä enemmän. Henkilökohtaisen kohtaamisen tasolla on mahdollista vaikuttaa peh- meästi ja pitkäkestoisesti. Luultavasti virkamiehet tulevat muistamaan tämän inhimillisen kontaktin pitkään”, Råman iloitsee.

Tanja Råman kokee, että kyseessä on hiljainen, kehollinen vallankumous. ”Jos kovasti toitottaa asiaansa, ei saavuteta haluttuja tavoitteita. Jos

Tanja Råman syntynyt: Haapavesi 10.01.1976 koulutus: Kranio-sakraaliterapia (2011), Pg Certificate Teaching in Higher Education (2008), MSc Dance Science (2003), BA (Hons) Dance (2000), Västra Nylands Folkhögskola (1996–1997), Haapaveden lukio (1993–1995) perhe: aviomies John, lapset Noa (11) ja Impi (6). asunut: Tartto, Viro (1996), Karjaa (1996–1997), Leeds (1997–2000), Nottingham (2000), Lontoo (2000–2004), Cardiff (2004–2006 ja 2009–2015), Newport (2007–2009), Oulu (2015) asuu nyt: Varjakka (2015–) taiteilijaesikuvat: Pina Bausch, Wim Vandekeybus, Anne Teresa de Keersmaeker itselle merkittävät omat teokset: Please Switch On (2014), Kaiho-trilogia (2006, 2007 ja 2018), Born Old (2018), Making a Dance Out of Whatever (2019–) tulevaisuuden haaveita: Toteuttaa mielenkiintoisia hankkeita uusissa konteksteissa; jatkaa esiintymistä; kehittää uusia, mielenkiintoisia yhteistyökuvioita. toimintaa / ajattelua ohjaava motto: Keho ja liike ovat portaali korkeampaan tietoisuuteen; maailma tarvitsee kehollista vallankumousta; tanssi kuuluu kaikille.

John Collingswood syntynyt: Britannia 1969 koulutus: BA (Hons) Fine Art, 1992 perhe: aviopuoliso Tanja, Noa & Impi asunut: Englanti, Wales, Suomi asuu nyt: Varjakka taiteilijaesikuvat: Adam Yauch, Niklas Zidarov, Glasvegas & trees itselle merkittävät omat teokset: COLOURS (Kulttuuritalo Valve, Lumo Festival 2018); Some Things from Somewhere (Naves Matadero, Madrid 2018); Tanssilava (Napa Gallery, Rovaniemi 2017) tulevaisuuden haaveita: Haluaisin esitellä työtäni enemmän taidegallerioissa, mahdollisesti saada näyttelyn johonkin ja kutsua sinne ihmisiä, jotka tekisivät yhteistyötä kanssani. toimintaa / ajattelua ohjaava motto: Ole aina ihminen, jonka kanssa on mukava työskennellä.

Lisätietoa: taikabox.com/fi

DigiDance (2017), Khadem Rahimi ja Hafizullah Noori. Kuva John Collingswood.

taas lähestyy pehmeästi henkilökohtaisella tasolla, niin tilanne on ihan eri. Viesti menee paremmin läpi”, Råman selittää hymyillen. ”Virkamiehet saavat kokea ihan fyysisellä tasolla ymmärrystä tanssista, muista ihmisistä, kanssakäymisestä. Tämä on pidemmälle vievä tapa toimia”, Råman toteaa. ”Haluaisin toteuttaa tämän valtakunnallisesti päätyen lopulta eduskuntataloon tehden yhteistyötä paikallisten taiteilijoiden kanssa. Samalla luodaan yhteyksiä ympäri Suomen.”

Yhteiskunnallinen ajattelu on syvällä taiteilijapariskunnan työskentelyssä. ”Hiljainen aktivismi on työskentelymme pohjalla. Emme työskentele kuitenkaan isojen teemojen tai poliittisten ohjelmien alla. Jos tekisi työtä jonkin teeman alla, tulisi sen olla todella hyvin tutkittu. Lähtökohta on aina eri, kun vaikuttaa siellä taustalla”, Råman pohtii.

Lopuksi sanalaatikkoon ”Kaikessa rauhassa -sanaparin valitsin osittain fontin vuoksi ja muistuttamaan minua siitä, mitä olen ajatellut ja puhunut aikaisemmin tällä viikolla. Osallistuin äskettäin tanssikonferenssiin, jossa keskusteltiin siitä, miten intohimo työhön voi saada tekemään valtavasti asioita jopa uupumukseen asti. Sain vahvistuksen, ettei aina tarvitse tehdä samaa juttua vaan on suotavaa ja arvokastakin muuttua. Tärkeää on antaa intohimon työtä kohtaan muuttua ja kasvaa itse siinä samalla. Minun ei tarvitse olla yhtä ainoaa asiaa vaan voin olla monessa mukana”, Råman kertoo. ”Tarina sanana kiehtoo ja myöskin kantaa. On olemassa oma tarina ja muiden tarinat, joista olen kiinnostunut”, Råman pohtii. Hän toteaa, että rajaton sanana liittyy sanaan uuvuttaa. ”Mutta toivo ei kuole!” hän hehkuttaa.

Collingswood valitsee voiman, energian, joka vie eteenpäin. Tästä Råman jatkaa: ”Valitsin sanan täsmäkehuja, kun se on niin pienellä tässä. Se on aivan kuin taimi, jota pitäisi viljellä, hoivata ja antaa kasvaa. Tulisi käyttää enemmän sanoja: ”kiitos” ja ”hyvin tehty”. ”Täsmäkehuja on tuolla Varjakassa taimena kasvamassa”, Råman toteaa hymyillen.