Yksin Ruotsiin
Tammikuussa 1958 oli minun vuoro mennä Suomeen sotaväkeen. Jouduin Granaattikomppaniaan Kuopiossa, jossa olin suuntaja. Oli paljon harjoituksia. Kilpailimme aina kuka nopein asentaisi pienen kannettavan granaatinheittimen, perustan, tuliputken ja jalustan. Minä kun olin suuntaja, kannoin aina säätöinstrumentin. Granaatinheitin oli ampumavalmis 28 sekunnissa. Se oli komppanian ennätys. Komppanian päällikkö kutsui minut kapteeni Muonan huoneeseen. Seisoin asennossa ja sanoin: Sotilas Kekkonen. Vapaa, et ole käynyt ripillä. Nyt saat käydä rippikoulun täällä. Minä sanoin: Herra kapteeni, Suomessa on uskonvapaus. Minä en mene täällä rippikouluun. Minä en usko Jumalaan. En usko, että hän on olemassa. Siihen loppui keskustelumme. Lausteella ollessani en tiennyt mikä uskonvapaus oli. En millään halunnut jäädä Suomeen. Siellähän ei ollut työtä. Ostin Helsingin Sanomat ja etsin työilmoituksia. Lauttasaaressa Helsingissä oli yritys, joka valmisti jääkaappeja ja pakasteita. Menin sinne ja näytin passini ja sanoin, että olen käynyt sotaväen ja tarvitsin tienata rahaa. Kerroin, etten polta enkä käytä alkoholia, ja se oli totta. Kerroin, että asun sukulaisten luona Backmanninkadulla Helsingissä. On tärkeätä tehdä hyvä vaikutus. En
29
