51

Elämäni sai uuden tähtäyksen

Vaikean tilanteen edessä, uhkauksen tai väkivallan uhkauksen edessä, älä ajattele, että ”se menee ohi”, vaan ajattele myönteisesti. Niin minä olen saanut tehdä monta kertaa. Jos on ruumiillisesti vahva, on myös henkisesti vahva. Neljänkymmenenviiden vuoden jälkeen Hemvärnetissä haluan todella lämpimästi suositella koulutusta, jota siellä annetaan. Siitä on hyötyä koko elämän iän.

Eräänä päivänä vuonna 1985, kun olin menossa Kristinehamniin hakemaan uutta asuntovaunua Cabbytehtaalta autoni lähti luisuun keskellä tietä. Karlskogassa satoi, kun lähdin sieltä. Ajoin aika isoa käytettyä autoa, jossa oli kesärenkaat. Tehtaalta olin hankkinut paljon varaosia ja auto oli siksi painava. Kun lähdin sieltä, ilma oli kylmentynyt. Kun tulin ensimmäiseen ylämäkeen, päätin pysähtyä pysäköintipaikalle tarkastamaan kelin. Jos ajaisin varovaisesti, menisi hyvin. Näin jälkeenpäin ajatellen, että oli väärä päätös jatkaa takaisin Karlskogaan. Muistan, että minä ajoin ykkösen vaihteella ja minulla oli turvavyö, mutta luisumista ei voinut estää. Törmäsin autoon, jossa oli mies matkalla Karlskogasta, kahden pojan

kanssa. Minä menetin tajuni, ja kun heräsin, useampi ihminen katsoi sisään autoon, tutkien miten oli käynyt. Minut vietiin ambulanssilla Kristinehamnin sairaalaan. Vaurio, jonka silloin sain, vaivaa minua vielä tänäkin päivänä. En voi kääntää päätäni liian nopeasti. Onneksi minulla oli yrittäjänvakuutus, ja vakuutusyhtiö päätti, että minut vietiin Åren sairaalaan hoitoon, jotta kipuni häviäisi. Ensimmäisenä päivänä valkopukuinen henkilökunta tutki minut. Minut testattiin ergometerpyörällä. Kerroin heille, että olin vuodesta 1969 Ruotsin yleisurheiluliiton laillistettu tuomari ja ohjaaja. Olin testannut satoja, nuoria sekä vanhempia henkilöitä, ergometerpyörällä. Se on luotettava menetelmä ja tulosta ei verrata keneen toiseen. On olemassa helpompi menetelmä tavalliselle liikunnan harrastajalle, josta voi saada tietää missä kunnossa on: ota lepopulssi aamulla, mieluimmin kaulasta tai mistä sen helpommin löydät. Kirjoita lepopulssin muistiin joka kerta. Matala lepopulssin todistaa, että kunto on hyvä. Tämä vie kyllä hiukan aikaa. Älä koskaan vertaa itseäsi keneenkään toiseen. Kun aloitin mitata lepopulssin, se oli 38 lyöntiä minuutissa. Kun treenasin eniten, minulla oli 34 lyöntiä minuutissa. Testin jälkeen Åressa uin uimahallissa. Kerroin testin johtajalle, ettei uiminen auttaisi niskaani. Sitten seurasi kolme viikkoa Åressa. Joka päivä kävelin Åreskutan huipulle. Joskus kävelin sille pienelle mökille jyrkkää rinnettä pitkin. Tämän tein kahtena vuotena peräkkäin. Ennen kuin pääsin sairaalasta, sain tehdä ergometertestin uudestaan. Tulos oli 0.5 % parempi kuin aikaisemmin. Niin hyvää lomaa en ole koskaan viettänyt kahta vuotta peräkkäin. Vakuutusyhtiö määräsi tämän.

Pahempaa oli odotettavissa. Sain aivohalvauksen vuonna 2009. Kun olin seitsemänkymmentäyksi vuotta sain sydämentahdisti-

men. Se on ollut minulla nyt yksitoista vuotta. Sydämentahdistin ei ole koskaan vaivannut minua eikä estänyt liikuntaa. Harrastan sauvakävelyä, siitä saa viisitoista prosenttia paremman kunnon. Pitää aina olla tavoite. Vuonna 2016 päätin, että liikun joka päivä, ilmasta riippumatta, kolmesataakuusikymmentäviisi päivää vuodessa. Kolmaskymmenesensimmäinen päivä oli satanut hirveästi lunta. Vaikka käytin pidikkeitä, kaaduin ja katkaisin kaksi kylkiluuta. Siihen loppui se.

Toinen tavoite oli, että hiihtäisin Vasaloppet alle viisi tuntia. Siihen en pystynyt, vaikka monta kertaa yritin. En ollut pettynyt, vaikka en päässyt tavoitteeseeni, vaan olin yllättynyt, että pärjäsin niinkin hyvin. Tämä kohtaa koko elämää. Ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa liikuntaa eikä kilpailua. Jos olet alakuloinen tai jos olet vaurioitunut – ala liikkua, ja paraneminen menee nopeammin. Älä polta tupakkaa, äläkä käytä nuuskaa. Nuuska on yhtä vaarallista kuin tupakka. Jo 1967 kun olin Bosönissä, sanoi opettajani että ”sokeri on valkoisen miehen kuolema ja nuuska huulen alla on yhtä vaarallista kuin tupakanpoltto”.

Muistoja nuoruuden vaurioista. Kun olin kolmetoista vuotta, putosin puusta ja vaurioin selkäni. Vasta 1991 sain tietää, miten vakava vaurio oli.

Kun olin neljätoista vuotta katkaisin hiihtämässä vasemman käden.

Kun täytin viisitoista, pystyin taas hiihtämään, mutta paraneminen ei sujunut niin hyvin. Kun muutin Karlskogaan, sain työtä Kilstasta. Ensimmäisen ker-

ran hain täällä lääkarin apua. En kertonut kelleen, että olin ollut lääkärissä saadakseni tietää miksi koin kipua silloin tällöin. Lääkäri mittasi jalkani mittanauhalla lonkasta jalanpohjaan. Hän kertoi, että oikea jalkani oli viisitoista millimetriä pitempi kuin vasen, ja ehdotti, että sahaisin oikean kengän koron pois, ja niin tein. Jonkun ajan päästä aloin käyttää 15-20 millimetrin koroketta vasemmassa kengässä.

Kilstassa vihdyin. Minulla oli kivoja työkaveria. Kun olin kaksikymmentäkaksi vuotta aloin treenata säännöllisesti, melkein joka päivä. Jonkun ajan päästä huomasin, että oikea jalka oli tullut vahvemmaksi ja joustavammaksi. Selkäkipu väheni. Silloin en tiennyt miten vaikea selkävaurio oli. En kuitenkaan saanut takaisin samaa joustavuutta oikeassa jalassa kuin vasemmassa. Silti olen ymmärtänyt, että liikunta ja kilpailu edistää parannusta, myös vanhoja vaurioita, ja antaa paremman elämänlaadun. Lopuksi: jos on ruumiillisesti vahva, tulee myös henkisesti vahva, jopa niin pienellä liikkumisella kuin sauvakävelyllä.

Olen ylittänyt unelmani, urheilussa ja työelämässä. En ole ollut koskaan työtön. Lopuksi lainaus kirjasta Tänkvärt (ajattelemisen arvoista): Älä pelkää vastustusta – muista, että leija nousee vastatuulessa eikä myötätuulessa.

Kerron tässä nuoren suomalaisen pojan peräänantamattomasta kovasta tarmosta ja luonteenlujuudesta. Elämäni sai uuden tähtäyksen. Huolimatta kurituksesta ja pahoinpitelystä löysin tosi onnen täältä Ruotsista.

Urho Kekkonen