Tukholmassa ja sieltä Karlskogaan

Olen nyt Ruotsissa ja tulen täällä rakentamaan tulevaisuuteni, koska täällä on kaikki mahdollisuudet. Lähdin sunnuntai-iltana. Olin Tukholmassa maanantaiaamuna. Seison laivan lähellä ja täällä on paljon kansaa. Katson tiekarttaa. Rautatie-asema ei ole kaukana, mutta tulee junanvaihtoja. Vaikuttaa vaikealta. Voisin liftata, mutta kestäisi liian kauan löytää päätie Karlskogaan. Linja-auto vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta. Mutta miten kaukana bussipysäkki on? Sitten näin poliisiauton ja sain päähänpiston. Menin auton tykö ja näytin henkilöllisyystodistuksen ja työtodistuksen, jonka olin saanut Boforsista aikaisemmin. Kysyin, kuinka pitkä matka on linja-autoasemalle. Kerroin, että olen saanut töitä Boforsista, Karlskogassa. Poliisi näki passistani, että olin käynyt sotaväen Suomessa. Hän sanoi: ”Odota hetken.” Sitten toinen poliisi tuli ja sanoi: ”Astu autoon, niin viemme sinut bussille.” En olisi ikinä osannut kuvitellakaan tuollaista, mutta jos on hyvät tarkoitukset, kaikki järjestyy. En muista kuinka kauan sain odottaa linja-autoa, mutta se tuli ja sitten olin Örebrossa. Muistaakseni se oli lähellä rautatieasemaa. Sitten piti vain etsiä linja-auto Karlskogaan.

1959. Albin Ahonen ja minä käymässä Örebrossa, minä oikealla. Auto oli mallia Hillman.