Herttoniemelainen 2015

Herttoniemeläinen Herttoniemi-seura ry:n julkaisu 2015

KYLÄJUHLAT 5.–6.9.2015

6

14

26

Sisällys Pääkirjoitus: Herttoniemessä tapahtuu................ 3

Herttoniemen kyläjuhlat 6.–7.9.2014............... 20

VirNe (Virkkaus- ja Neulekahvila)....................... 5

Herttoniemen yhteiskoulun

Ei vain tyttöjen juttuja......................................... 6

riemuylioppilaat 2015...................................... 22

Herttoniemenrannan kotikaupunkipolku.......... 10

Laiva lähti ja jätti herttoniemeläiset.................. 26

Länsi-Hertto­niemen koti­kaupunkipolku............ 11

Kuvia Herttoniemestä – Timo Ala-Vähälä.......... 28

Herttoniemi yleiskaavan kourissa...................... 12

Talviuintia Herttoniemen Hylkeissä.................. 29

Länsi-Herttoniemen asuinalueen

Vuoden aikana tapahtunutta............................. 30

ympäristöarvot.................................................. 14

Herttoniemen kyläjuhlat 2015 ......................... 32

Herttoniemen vanhat kylätiet............................ 16

Herttoniemeläinen Herttoniemi-seura ry:n julkaisu 2015 Lehti ilmestyy syksyisin osana kyläjuhlan tapahtumia.

Päätoimittaja Raimo Mäkelä Toimitusvastaavat: Hilkka Helsti, Riitta Malve ja Anita Raitio Kannen kuva: Raimo Mäkelä

Tiina Komulainen, viljelypalstavastaava Terhi Knopman, talousyhdyshenkilö Anita Raitio Riitta Malve Heikki Tulkki

Seuran osoite Herttoniemi-seura ry PL 237 00811 Helsinki Sähköpostiosoite herttoniemiseura@gmail.com Pankkiyhteys FI80 1248 3000 0507 10

Raija Salittu-Holopainen

Herttoniemi-seura ry:n johtokunta 2015 Raimo Mäkelä, puheenjohtaja, kotisivu- ja Facebook-asiat, tiedotus Jäsenrekisterin ylläpito Hannele Lehtonen, sihteeri

Carita Strandell Herttoniemen Kyläjuhlat: Hilkka Helsti, Riitta Malve ja Raimo Mäkelä Talviuintiasiat Hilkka Helsti ja Jouni Jakonen

Hilkka Helsti, varapuheenjohtaja

Liity Herttoniemi-seuraan. Liittymislomake on herttoniemi.fi-sivuilla.

Taitto ja paino: Miktor ISSN 1235-5135 (painettu) ISSN 2341-6092 (verkkojulkaisu)

Pääkirjoitus

Herttoniemessä tapahtuu

T

änäkin syksynä Herttoniemessä tapahtuu vaikka mitä.

On kirpputoria, myyjäisiä, zumbaa, konsertteja ja paljon muuta.

Mutta mikä on paras tapa mainostaa tilaisuutta ja saada sana leviämään?

Tilaisuuden mainostaminen Facebookissa on viime vuosina tullut yhä suositummaksi. Se on helppo ja ilmainen tapa mainostaa, kunhan vaan kirjoittaa muutaman rivin Facebookin sivuille ja se on siinä. Ei tarvitse liimailla mainoksia lampputolppiin, ei kaupan ikkunoihin tai ilmoitustauluille.

Facebook ei kuitenkaan tavoita kaikkia. Tutkimusten mukaan sitä käyttää vain 40 % suomalaisista ja hekin pääasiassa 25–50-vuotiaita. Iltapäivälehdet kertoivat jo vuosi sitten, että nuoret ovat kadonneet Facebookista muuhun some- ja pikaviestinmaailmaan. Valtaosa seniori-ikäisistä ei ole Facebookia vielä löytänyt.

Facebook on rakennettu niin, että viimeisimmät viestit nousevat ensimmäisenä esille. Eilen sinne laitettu myyjäismainos jää helposti tämänpäiväisten jalkoihin. Suosituilla Facebookin ryhmäsivuilla voi käydä jopa niin, että juuri Sinulle tärkeä kirpputorimainos jää huomaamatta koirankakkakeskustelun vuoksi.

Kauppojen ilmoitustaulut pursuavat mainoksia. Jotta ilmoitustaululle

saa oman mainoksensa, pitää taululta poistaa vanhempia. Hyvällä tuurilla mainoksesi on esillä päivän tai pari, sitten revitään sieltä tai sen päälle liimataan vantaalaisen kynsistudion mainos.

Kuka kaupan ilmoitustaulua lukee? Varmasti henkilö jolla on siihen aikaa. Iltapäivällä kaikessa kiireessä kauppoihin rientävät, kännykkää tuijottavat ja ostoskoria etsivät eivät ilmoitustaulua hevin huomaa. Painavia kauppakasseja kantava ja räntäsateeseen rientävä herttoniemeläinen ei taas ehdi lukea mainoksia. Bussi tai metro lähtee kolmen minuutin päästä ja lapsetkin on tarhasta hakematta.

Entä lampputolpat ja sähkökaapit?

Niihin liimatut mainokset tavoittavat lähialueen kävelevät asukkaat. Mitä värikkäämpi mainos, sitä helpommin se kiinnittää huomion.

Autoilevat eivät ehdi lukea mainosta. Tänään kiinnitetty mainos voi olla ylihuomenna jo poissa, sillä on ihmisiä jotka järjestelmällisesti poistavat tolppiin ja kaappeihin liimatut mainokset. Poistakaa nekin mainokset jotka ovat vuoden vanhoja ja kiinnittäjänsä unohtamia!

Muistatko nähneesi Herttoniemen Kyläjuhlien mainoksen? Todennäköisesti et ole. Vuonna 2013 revittiin lähes kaikki kyläjuhlien ulkomainokset kauppojen ilmoitustauluilta, tolpista ja kaapeista. Sama peli jatkui vuonna 2014.

Paras ja tehokkain tapa mainostaa tapahtumaa ja tilaisuutta on herttoniemi.fi -sivu. Kuka tahansa voi kirjoittaa sinne vinkin tulevasta tapahtumasta ja se onnistuu muuten ihan helposti. Ei tarvitse rekisteröityä.

Herttoniemi.fi -sivulla vierailee toistatuhatta alueen asukasta joka viikko. Kun vielä muistetaan sekin seikka, että sinne jätetyt vinkit monistuvat Herttoniemen postituslistalle ja Facebookkiin, tavoitetaan yhdellä viestillä useita tuhansia ihmisiä.

Kokeilehan tätä niksiä kun haluat mainostaa. Varmasti toimii.

Raimo Mäkelä

Herttoniemi.fi -sivulla vierailee toistatuhatta alueen asukasta joka viikko.

HERTTONIEMELÄINEN 3

16.5.2015 viettiin Heka-Siilitiellä alueen ensimmäisen talon peruskiven muuraamisen 60-vuotisjuhlaa. Tilaisuus järjestettiin Siilitien peruskoulun pihalla ja paikalla oli runsaasti nykyisiä ja entisiä asukkaita. Sää suosi ja keitto maistui kaikille. Jälkiruoaksi saatiin tietysti syntymäpäiväkakkukahvit, kertoo Siilitie 1:n talotoimikunnan puheenjohtaja Sirpa Granath-Nylund.

Asukkaat Siilitiellä ovat hyvin sitoutuneita asumisalueeseensa. On aina huolta, jos tulee joku alueen muutosasia. Esim. urheilukentän kohtalo herätti paljon keskustelua ja kannanottoja, ja sehän iloksemme säilyi ennallaan. Yhteisöllisyys on myös vahvaa ja osallistuminen yhteisiin asukastapahtumiin. Nyt on Siilitien ja Kettutien nurkilla alkanut iso myllerrys, kun iso rakennus on purettu ja kallion räjäytystyöt alkaneet. Mielenkiinnolla seuraamme, mitä on tulossa, luonnehtii vuokralaistoimikunnan puheenjohtaja Raija Manninen 60-vuotiaan Siilitien asukkaiden tunnelmien.

Teksti Raija Manninen ja Sirpa Granath-Nylund | Kuvaajat Sirpa Granath-Nylund ja Jari Vihinen.

VirNe (Virkkaus- ja Neulekahvila)

V

irNe kokoontuu joka toinen keskiviikko (pariton viikko) klo 18-20 Herttoniemitalossa, kirjaston romatiikkanurkkauksessa.

Kaksi tuntia kuluu vilauksessa käsitöiden ja jutustelun merkeissä. Teemme omia käsitöitämme ja opastamme

toinen toisiamme. Kirjaston takahuoneessa keittelemme kahvia ja teetä ja jos joku on innostunut leipomaan, saamme kahvin kanssa pullaakin.

Viime talvena toteutimme myös yhteisen projektin: kukkatyynyn. Tyy-

nyyn tuli noin 200 virkattua kukkaa.

Tyynyä voi käydä ihailemassa kirjastossa romantiikkanurkkauksen sohvalla.

Tervetuloa virkkaamaan, neulomaan ja viihtymään kanssamme.

Taide- ja musiikkipäiväkoti

ANKKURINAPPI

Itäväylän ja hyvien kulkuyhteyksien varrella, pienessä päiväkodissa seikkailemme

TAITEILUN, MUSIIKIN, RETKEILYN JA ELÄMYSTEN PARISSA

Merellisessä Herttoniemenrannassa, monipuolisten ulkoilumahdollisuuksien äärellä ja innostavassa ilmapiirissä; lapselle hyvä kasvuympäristö.

Laivalahdenkaari 18 D ja Kaivolahdenkatu 8, 00810 Helsinki e-mail: paivakotiankkurinappi@suomi24.fi www.ankkurinappi.net Tiedustelut puh. 040-8410 769 HERTTONIEMELÄINEN 5

Ei vain tyttöjen juttuja

Tänä syksynä Herttoniemessä jumppaavat myös äijät – ilman naisia

H

erttoniemen naisvoimisteluseura uudistuu rytinällä.

Ensin seura vaihtoi nimensä, ja tänä syksynä ohjelmassa on oikea äijäjumppa. Herttoniemen Sykkeen äijätunnilla miehet saavat kerrankin haista hieltä ilman vaimojen tai tyttökavereiden arvostelevia katseita, sillä tunti on nimensä mukaisesti tarkoitettu vain miehille. Miehet tuskin pahastuvat siitä, että ohjaajana hikoilee nainen, seuran uusi puheenjohtaja Marika Luoso. Miehiä on Luoson lihaskuntotunneilla ja kuntopiireissä käynyt aiemminkin ehkä siksi, että tunneilla eivät jalat mene solmuun: vaikeita askelsarjoja ei ole.

Rohkeita miehiä on toki nähty Sykkeen saleilla aiemminkin, esimerkiksi salsatunneilla, venyttelytunnilla, kuntopiireissä ja viime kevään juoksukoulussa. Juoksukoululle oli selvästi tilausta muutenkin, sillä kurssi täyttyi supernopeasti. Tänä syksynä juoksukouluja järjestetäänkin yleisön toivomuksesta kaksi eritasoista. Toinen on tarkoitettu aloittelijoille, ja toinen perustekniikoiden kertaajille.

Venyttelytunnilla kirkon salissa saa hengittää syvään.

Puntteja isoille ja pienille lihaksille.

Sykkeen nuoret jumppaajat osaavat vaikka mitä.

Hassua hyppelyä Juoksukoulussa ei pelkästään juosta – vaikka liikuntapuiston rata ja lähi-

Sykkeen puheenjohtaja Marika Luoso veti yleisölle taukojumpan kevätjuhlassa.

6 HERTTONIEMELÄINEN

Jaana Schorinin (keskellä) vauhdikkaat zumbat ovat Sykkeen suosituimpia tunteja.

metsien polut ovatkin mitä mainioimpia maastoja hölkkähulluille. Liikunnanohjaaja Reetta Asikaisen kurssilla opetellaan ensin oikea askellustekniikka – eikä vähiten rasitusvammojen välttämiseksi. Hilpeää hyppelyä ja hassua kävelyä sisältävät harjoitukset ovat myös tepsineet, kertoo kevään alkeiskurssin käynyt Mikko Luoso – puheenjohtajan isä muuten. ”Yllättävintä oli se, kuinka paljon helpompaa juokseminen on nyt, kun tekniikka on kunnossa”, hän sanoo. Iltarasteja koluava Luoso kertookin juoksevansa nyt entistä ahkerammin kurrssin jälkeen, ja Asikaisen opit ”koko ajan mielessä”, tottakai.

Herttoniemen Sykkeen syksy tarjoaa ohjelmaa myös miehenaluille.

Pääosa lasten ja nuorten tunneista on suunniteltu sekä tytöille että pojille sopiviksi, kuten esimerkiksi nuorten tanssitunti, jossa kokeillaan nykytanssia, broadwayta, balettia, street dancea, jazztanssia ja tanssiakrobatiaa. Myös Herttoniemenrannan temppukoulut sopivat tytöille ja pojille.

Ohjaaja Meria Suikki aikoo uudistaa ala-asteikäisten temppukerhoa hiukan: temppuiluun on luvassa vaikutteita parkourista, ranskalaisesta katutaituroinnista. Tunnilla opetellaan muun muassa voltteja. Myös perheen pienimpien jumppatuntia on muutettu toivomusten mukaan. Tänä syksynä pienten jumppaan osallistuu myös vanhempi – tai miksei tietysti myös isovanhempi.

Aikuisillekin on uutta luvassa elokuun 31. päivänä alkavalla syyskaudella. Keppijumppa palaa ohjelmaan yleisön toivomuksesta. Uudistuksista huolimatta Sykkeen uskolliset veteraanijumppaajat voivat huokaista helpotuksesta: valtaosa tunneista säilyy ennallaan.

Vanhaan tapaan jatkavat mm. Herttoniemen kirkon vetonaulat, Luoson maanantaijumppa ja Jaana Schorinin zumbatunti tiistaisin, samoin vesijumppa Itäkeskuksen uimahallissa keskiviikkoiltaisin ja lauantaiaamupäivän jumpat Herttoniemitalolla.

Rentoja (ja jäykkiä) lanteita Miehiä on seuralla ollut myös ohjaajina, niin myös tänä syksynä. Kuubalaissyntyinen Justo Silverio jatkaa sunnuntain suosittuja salsatunteja.

Silverio on tuttu kasvo myös Kivinokan uimarannan lavalta – siellä hän on opettanut kuubalaisrytmejä ja parisalsaa vaimonsa Anna Silverion kanssa.

Sykkeen tunneilla Silverion tanssiva pariskunta pitää kumpikin omat tuntinsa.

Näillä lattaritunneilla meno ei ole turhan ryppyotsaista, eikä jäykkälanteisenkaan ei tarvitse jännittää, vaikka rytmi ei ihan joka askeleella olisikaan kohdallaan. Nauruntyrskähdykset ovat melkeinpä sääntö kuin poikkeus rennoilla lattaritunneilla.

Salit naapurissa Herttoniemen Syke on Suomen voimisteluliiton paikallinen jäsenjärjestö. Aikuisjäsenten määrä on kasvanut vuosittain, ja viime keväänä aikuisia jumppaajia oli hiukan yli 200, lapsia ja nuoria yhteensä lähes 60. Seuralla on

Justo Silverion salsaryhmä kevätjuhlan kenraaliharjoituksissa Herttoniemitalolla.

vahva herttoniemeläinen identiteetti ja yli 60 vuoden historia. Paikallisuutta on etenkin se, että jumppaan on monilla viiden tai kymmenen minuutin kävelymatka.

Puheenjohtajan mielestä seurassa parasta on juuri se, että salit ovat lähellä. ”Se madaltaa kynnystä lähteä jumppaamaan”, Marika Luoso sanoo.

Hän mainitsee seuran valtiksi myös eritasoiset tunnit, joista on helppo löytää omalle kunnolle ja tyylille sopiva.

Myös kilpailukykyinen hinta houkuttelee: ohjatuille tunneille voi osallistua vaikka seitsemänä päivänä viikossa vähän yli satasen kausimaksulla.

Jäsenkortit historiaan Alhainen hinta johtuu siitä, että jäsenet itse eli yhdistyksen hallitus ja tukijäsenet pyörittävät toimintaa vapaaehtoisesti. Työ on enimmäkseen näkymätöntä hallintoa, näyttävin osa ovat kevät- ja vuosijuhlat. Uudet jumppaajat ovat tutustuneet hallitukseen yleensä ensimmäisen kerran jäsenkorttia kirjoitettaessa. Tänä syksynä jäsenkortit jäävät kuitenkin historiaan, sillä

Anna Silverion (edessä keskellä) ryhmässä opetellaan kuubalaistanssien alkeita.

seura ryhtyy pitämään yllä sähköistä jäsenrekisteriä nettisivuillaan (www. herttoniemensyke.fi). Kun aiemmin jumppaan ilmoittauduttiin vain ilmestymällä paikalle pankin maksukuitti kourassa, tänä syksynä ilmoittaudutaan modernisti netissä. Etuna on esimerkiksi se, että ilmoittautuja näkee heti, missä ryhmissä on vielä tilaa.

Alkuhankaluuksien helpottamiseksi yksi hallituksen jäsenistä on paikalla neuvomassa jokaisella tunnilla elokuun kesäjumpista lähtien. Hätätapauksessa vapaaehtoiset voivat hoitaa jopa ilmoittautumisen asiakkaan puolesta, jos tämä ei vaikkapa omista toimivaa tietokonetta tai surffaile sulavasti netissä.

Tutustumisen mahdollisuus kuitenkin säilyy: kauden ensimmäisellä viikolla voi käydä kokeilemassa maksutta mitä hyvänsä jumppaa, jos vain joukkoon mahtuu.

Kurssimaksut pysyvät pääosin ennallaan, mutta ahkerimpien jumppaajien kausimaksu nousee hiukan.

Yläraja on kuitenkin 105 euroa koko syyskaudelta. Puheenjohtaja Luoson mukaan entisillä hinnoilla ei ole aivan

Street-tanssiryhmän Bond-tytöt.

HERTTONIEMELÄINEN 7

Temppukoulun 5–7-vuotiaiden merihenkinen kevätesitys oli nimeltään ”Kapteeni käskee”.

pystytty kattamaan kuluja. Kuluista suurimmat ovat ammattiohjaajien palkat ja koulutus, salien välineet sekä tilavuokrat.

Liikuntatiloista on kaiken lisäksi kova kilpailu. Syke on Luoson mukaan viime vuosina joutunut luopumaan monista vakiovuoroista, koska muut seurat ovat levittäytyneet aluelle.

Juoksukoulussa opetellaan ensin oikea askellustekniikka. Mikko Luoson (edessä) mielestä haastavin harjoitus oli kuopaisukävely.

Purkutuomio pelottaa Tilavuokrat ovat olleet suhteellisen alhaiset, koska kaikki tunnit on järjestetty kaupungin tiloissa, kuten kouluilla ja Kettutien nuorisotalolla eli Herttoniemitalolla. Siksi talon purkupäätös huolestuttaa puheenjohtajaa. ”Se on kova kolaus Sykkeelle, koska lähes puolet ryhmäliikuntatunneistamme järjestetään Herttoniemitalolla. Jos purku toteutuu, korvaavaa tilaa on vaikea tai lähes mahdoton löytää.” Helsingin kaupunki on myös korottanut vuokria joka vuosi.

Hyviä uutisia Hyviäkin uutisia kuuluu: seura sai vihdoin Herttoniemen ala-asteen salilta vuoron. Koululle tulee kaksi erilliskurssia. Syksyn ensimmäiset kuusi viikkoa ohjelmassa on lavatanssiaskeleita rytmejä yhdistettynä lihaskuntojumppaan.

Syksyn myöhäisempi kahdeksan viikon kurssi sisältää joogahenkistä venytelyä.

Kurssit vetää seuran vanhoille salsaajille tuttu tanssinopettaja Ulla Pihl.

Syke aikoo jatkossakin järjestää jumppatunteja ja erilliskursseja asuk-

Balleriinat tauolla.

kaiden toiveiden mukaan. Toiveita, ruusuja ja risuja saa lähettää sähköpostilla osoitteeseen herttoniemensyke@ outlook.com.

Satu Kaaria (Kirjoittaja on Hertto­niemen Sykkeen hallituksen tiedottaja)

Syksyn 2015 alustava ohjelma HERTTONIEMEN NUORISOTALO KETTUKERHO, Kettutie 8 • ti 18.45–19.45 AIKUISBALETTI / Meria Suikki • ti 19.45–20.45 KUNTOJUMPPA / Salla Kyheröinen • pe 17.00–18.00 SHOWTANSSI n. 10–16-v. / Sonja Elonen • la 10.00–11.00 SLOWBALL / Carita Konttinen • la 11.00–12.15 BODY + STRETCHING / Carita Konttinen • su 17.00–18.00 SALSA 2 / Justo Silverio • su 18.00–19.00 ÄIJÄJUMPPA / Marika Luoso KIRKON LIIKUNTASALI, Hiihtomäentie 23 • ma 19.15–20.15 KUNTOJUMPPA / Marika Luoso • ti 19.00–19.55 ZUMBA / Jaana Schorin • ti 20.00–20.45 VENYTTELY / Jaana Schorin SIILITIEN PERUSKOULU, Hillerikuja 4 • ke 17.00–17.45 VANHEMPI–LAPSI -JUMPPA 2–4-v. / Leena Holmstedt • ke 17.45–18.30 LIIKUNTAKERHO 7–11-v. / Leena Holmstedt ja Ona Holmstedt 8 HERTTONIEMELÄINEN

• ke 18.30–19.30 CUBAMIX / Anna Silverio • ke 19.30–20.30 KEPPIJUMPPA / Marika Luoso HERTTONIEMEN ALA-ASTE, Ahmatie 1 • pe 19.00–20.00 Erilliskurssit: LAVIS (lavatanssijumppa) ja JOOGAVENYTTELY / Ulla Pihl HERTTONIEMENRANNAN LIIKUNTAHALLI, Petter Wetterin tie 5 • to 17.30–18.15 TEMPPUKOULU n. 5–7-v. pojat ja tytöt / Meria Suikki ja Ona Holmstedt • to 18.15–19.00 TEMPPUKERHO n. 8–12-v. pojat ja tytöt / Meria Suikki ja Ona Holmstedt ITÄKESKUKSEN UIMAHALLI, Olavinlinnantie 6 • ke 20.00–20.45 VESIJUMPPA / Erika Tanner HERTTONIEMEN LIIKUNTAPUISTO • ti 18.00–19.15 JUOKSUKOULU (alkeet) / Reetta Asikainen • ti 19.15–20.30 JUOKSUKOULU (jatko) / Reetta Asikainen

KIITOKSET !

Olen jäämässä eläkkeelle ensi talvena. Olen saanut toimia unelma-ammatissani - eläinlääkärinä vuosikymmenet. Tänä aikana olen tavannut lukemattomia upeita koiria ja kissoja ja eteenkin mielenkiintoisia ihmisiä jo toisessa ja kolmannessakin polvessa.

Vastaanottoni Sopulitiellä on kasvanut yhdestä huoneesta usean eläinlääkärin ja eläintenhoitajan eläinlääkäriasemaksi. Osoite on entinen: SOPULITIEN ELÄINLÄÄKÄRIASEMA Sopulitie 2 B, 00800 Helsinki p. 09-784713 www.sopulitieneläinlääkäriasema.fi info@sopulitienelainlaakariasema.fi Eläinlääkärit: Eve Tara-Vahde Reea Salomaa Ella Hepolehto Mia Keisalo Jussi Nummi Eläinlääketiede on edennyt valtavin harppauksin viime aikoina. Näillä nuoremmilla eläinlääkäreillä on hallussaan uusin tieto, omat erikoisalansa ja kiinnostuksensa kohteet, mutta myös ymmärrys toimia lempeästi yhteistyössä lemmikin omistajan kanssa.

Kaikki eläintenhoitajamme ovat opiskelleet tai opiskelevat parhaillaan klinikkaeläintenhoitajiksi.

Heillä on runsaasti kokemusta ja ammattitaitoa mm. neuvoa asiakkaita jo puhelimessa.

Hoitajat:

Tarja Varsa Aini Vacek Cindy Lumiaho Tuija Hafid Mira Niemelä Aharon Syväniemi Klinikkamanageri: Kristiina Rautio Tyttäreni Tarja Varsa siirtyy vähitellen eläinlääkäriaseman johtoon.

Tervetuloa edelleen kaikki vanhat ja uudet asiakkaat! Pannu on aina kuumana.

Tuija Salminen

Herttoniemenrannan kotikaupunkipolku

K

otikaupunkipolku on hauska tapa tutustua Herttoniemenrantaan niin uusille kuin vanhoillekin asukkaille sekä vierailijoille. Tervetuloa Herttoniemenrantaan!

Herttoniemenrannan kotikaupunkipolkuun voit tutustua sunnuntaina 6.9. klo 15. Lähtö Herttoniemenrannan koulun edestä. Kesto noin 2 tuntia. Reitti kulkee pääosin hoidettuja katuja ja kujia, mutta myös puiston puolella poiketaan ja kallioille kiipeillään, joten tukevat kengät jalkaan! Oppaana kotikaupunkipolkujen toimittaja, kaupunkiopas Pauli Saloranta. Tarkempi aineisto on omatoimiretkeilijöiden käytettävissä herttoniemi.fi -sivuilla

10 HERTTONIEMELÄINEN

Kotikaupunkipolun kohteet ovat 1. Keskusaukio 2. Alakoulu 3. Liikuntapuisto 4. Laventelipuisto 5. Sorsavuori 6. Öljysäiliön suojavalli 7. Tuorinniemi 8. Ruotsinkielinen Degerön alakoulu 9. Herttoniemen kartanopuisto 10. Herttoniemen kartano 11. Margareetanpuisto 12. Petter ja Abraham Wetter 13. Terästalo 2000 14. Megahertsistä Gigahertsiksi

15. Etola 16. Siltanosturin pilari 17. Nuorisotalo ja asukastalo Ankkuri 18. Paasivaarankadun uusiokäyttö 19. Kipparvuori 20. Cronstedtin tori 21. Eastend 22. Laivalahti 23. Skärgårdsteatern (m/s Sälö) 24. Entinen hotellitontti 25. Killingholmansalmi 26. Tuorinniemen puisto 27. Toinen hautaröykkiö

Länsi-Hertto­niemen koti­kaupunkipolku Kotikaupunkipolun kohteet ovat

L

änsi-Herttoniemen kotikaupunkipolkuun voit tutustua lauantaina 5.9. klo 15. Lähtö Erätorilta kukkakaupan edestä. Kesto noin 2 tuntia.

Reitti kulkee pääosin hoidettuja katuja ja kujia, mutta myös puiston puolella poiketaan ja kallioille kiipeillään, joten tukevat kengät jalkaan!

Oppaana kotikaupunkipolkujen toimittaja, kaupunkiopas Pauli Saloranta.

Tarkempi aineisto on omatoimiretkeilijöiden käytettävissä herttoniemi.fi -sivuilla

1. Herttoniemen kirkko 2. Mäyräpuisto 3. Luola 4. Siperia 5. Vanhankaupunginlahti 6. Hiihtäjäntien tornitalot 7. Nuorisosäätiön talot 8. K-supermarket Hertta 9. Herttoniemen metroasema 10. Megahertsi 11. Rintamamieskerrostalot 12. Itäväylä 13. Teollisuusalue 14. Susitie 15. Herttoniemen rivitalot 16. Herttoniemen alakoulu 17. Herttoniemen omakotialue 18. F. E. Sillanpään talo ja puisto 19. Fintelligensin studio 20. Herttoniemen kirjasto 21. Herttoniemen sairaala 22. Herttoniemen yhteiskoulu 23. Muuntajien ruusuistutukset 24. Siirtolohkare 25. Hyppyrimäen paikka Majavatien päässä 26. Majavatie 11 27. Hirvenpään maja 28. Eränkävijäntorin ostari Erätori, Ertsu 29. Väinö Valve 30. Urheilukenttä 31. Uudet hyppyrimäet 32. Helsingin maalinnoituksen redutti 35. Palstaviljelyalue

HERTTONIEMELÄINEN 11

Herttoniemi yleiskaavan kourissa

V

uodenvaihteen tienoilla julkaistiin yleiskaavasuunnitelma, joka koski Helsingin rakentumisen tulevaisuudennäkymiä aina vuoteen 2050 saakka. Kyseessä oli luonnos, jonka pohjalta tehdään yleiskaavaehdotus. Tämänhetkisen arvion mukaan yleiskaavaehdotus on kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyssä syksyllä 2015 ja kaupunginhallituksen sekä kaupunginvaltuuston käsittelyssä vuoden 2016 aikana.

Pikselimössöä kartalla Suunnitelma oli esitetty kaavakarttana, jonka selkeydessä oli toivomisen varaa. Pikselimössöä, kuului asukkaitten tuomio. Ellei piirtänyt katuja paikoilleen, ei karttaa pystynyt hahmottamaan lainkaan. Senkin jälkeen jäi iso ongelma: asuinalueiden ja viheralueiden rajat olivat edelleen 100 x 100 m pikseliruutuina. Eli se, mikä asukkai-

ta ehkä kaikkein eniten kiinnostaa – asuinkorttelien ja viheralueitten sijainti – jäi epäselväksi.

Kaava arvioitiin kävellen Piirustelimme siis karttoihin teitä ja katuja sekä vertailimme tilannetta voimassa olevaan yleiskaavaan vuodelta 2002. Sen jälkeen Herttoniemi-seura järjesti kaksi kaavakävelyä sekä kaavatyöpajan. Kaavakävelyillä tutustuttiin niihin paikkoihin Länsi-Herttoniemessä ja Herttoniemenrannassa, mihin yleiskaavaluonnoksessa oli ehdotettu muutoksia.

Puistot, metsät ja kulttuurihistoria uhattuna Muutosesitykset koskivat jälleen kerran metsiä ja puistoalueita. Herttoniemeläisille niin tärkeitä metsiä oli esitetty hakattaviksi laajasti asuinraken-

tamisen käyttöön. Tästä kaavakävelijät ja työpajalaiset eivät pitäneet lainkaan.

Kaavaluonnoksessa ei liioin ollut huomioitu valtakunnallisesti (omakotialue) ja maakunnallisesti (muu 1950-luvun miljöö) kulttuurihistoriallisesti arvokkaita alueita. Herttoniemen kartanon välittömään läheisyyteen oli suunniteltu massiivista rakentamista.

Herttoniemi-seura laati mieli­ piteen Mielestämme yleiskaavassa on huomioitava Uudenmaan 4. vaihemaakunta-kaavaluonnoksessa esitetyt valtakunnallisesti ja maakunnallisesti kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet. Rakentamiselta on rauhoitettava niin ikään vahvistetut ja suunnitteilla olevat luonnonsuojelualueet sekä Helsingin luontotietojärjestelmästä ilmenevät arvokkaat luontokohteet.

Herttoniemi-seura järjesti kaavakävely Länsi-Herttoniemessä. Kävelylle osaistui runsas joukko asiasta kiinnostuneita.

12 HERTTONIEMELÄINEN

Kaavakartta selityksineen löytyy täältä: http://www.hel.fi/hel2/ksv/Liitteet/2014_kaava/yleiskaavaluonnos_kartta_161214.pdf

Herttoniemi-seuran kaavakävelyä varten merkittiin huutomerkillä kaavakarttaan ne kohteet, jotka oli mielestämme kyseenalaisia. Herttoniemenrannan puolella kiinnitimme huomion kartanon lähiympäristöön, Länsi-Herttoniemen puolella virkistysmetsien ja puistojen muuttamiseen asuinalueiksi.

Herttoniemi-seura katsoi, että yleiskaavassa olisi kiinnitettävä huomio virkistysalueiden riittävyyteen ja luonnonarvojen vaalimiseen, kuten maankäyttö- ja rakennuslakikin edellyttää.

Metsien ja muiden virkistysalueiden vähentäminen Herttoniemestä ei ole tässä suhteessa perusteltua.

Muistutimme kaavoittajaa siitä, että laki ohjaa myös rakennetun ympäristön suojeluun. Kaupunkikuvallisesti arvokasta, 1950-luvulla rakennettua Herttoniemeä ei saa vaarantaa muuttamalla korttelitehokkuutta.

Löysimme hyviä rakennus­ paikkoja asunnoille Roihu­ pellosta ja Herttoniemen ­teollisuusalueelta Herttoniemi-seura esitti, että asuinrakentaminen sijoitetaan metsien sijaan Roihupellon ja Herttoniemen yritysalueille. Kaupungin kasvaessa nämä entiset kaupungin laidan teollisuusalueet ovat kaupunkirakenteen

keskellä. Alueiden käyttö on nykyisin tehotonta. Toiminnoiltaan sekoittunut alue loisi eloisaa ja kiinnostavaa kaupunkiympäristöä. Alueella on ­valmis infrastruktuuri. Aluetta palvelee erinomaiset julkiset liikenneyhteydet: vähintään 2 metroasemaa ja tuleva Raide-Jokerin pysäkki. Herttoniemen virkistysalueet ja metsät palvelisivat

myös tämän urbaanin alueen asuk­ kaita.

Herttoniemi-seuran kaavamielipide on luettavissa kokonaisuudessaan netistä http://www.herttoniemi.fi/ herttoniemi-seura/kannanotot/3373herttoniemi-seuran-kannanotto-helsingin-yleiskaavaluonnokseen Hilkka Helsti

Ajankohtaisia kaavoitukseen ym. ympäristön käyttöön liittyviä prosesseja Herttoniemessä • • • • • • • • • • •

Yleiskaava 2050 Länsi-Herttoniemen täydennysrakentaminen Herttoniemen yritysalue, asemakaava Herttoniemen keskus, asemakaava Puusepänkadun ja Kirvesmiehenkadun korttelit, asemakaava Reginankuja 3, asemakaava Hitsaajankatu 9, asemakaava Itäväylä-Linnanrakentajantie, asemakaava, liikenne Roihupelto, asemakaava Karhunkaatajan alue, asemakaava Helsingin luonnonsuojeluohjelma 2015–2024

HERTTONIEMELÄINEN 13

Länsi-Herttoniemen asuinalueen ympäristöarvot

L

änsi-Herttoniemi on poikkeuksellisen hyvin säilynyt jälleenrakennuskauden asuinalue. Se on rakennettu lyhyen ajan sisällä 1940-luvun lopulta 1950-luvun loppuun mennessä. Alueelle ovat tyypillisiä runsaat avokalliot, vaihtelevat maastomuodot ja runsas kasvillisuus. Rantakallioilta avautuvat pitkälle ulottuvat näkymät Vanhankaupunginlahdelle.

Poikkeuksellinen luonto antaa alueelle erityisilmeen. Vaihtelevine maastomuotoineen se on tarjonnut lähtökohdan monipuolisen asuinympäristön ja virkistysalueiden suunnittelulle. Alueelle antaa ominaisluonteen kallioiden ja maastomuotojen mukaan toteutettu rakentaminen. Länsi-Herttoniemi on kaupunkikuvaltaan korkeatasoinen ja omaleimainen alue.

Länsi-Herttoniemelle erityinen, leimaa antava piirre on luonnonympäristön läsnäolo sen jokaisessa osassa.

Kalliot ovat nousseet merestä tuhansia vuosia sitten ja säilyneet meidän päiviin asti hyvän suunnittelun ansiosta.

“Kalliot ei kasva takaisin” on herttoniemeläinen sanonta, joka hyvin kuvaa kallioita kohtaan osoitettua arvostusta ja niiden ainutlaatuisuuden ymmärtämistä.

Paikalliset olosuhteet ovat muodostaneet lähtökohdan alueen suunnittelulle, mikä on antanut alueelle omaleimaisen luonteen. Miljöö on vaihteleva, jokaisella alueen osalla on omat erityispiirteensä. Rakentaminen on sijoitettu maastomuodot huomioon ottaen, kallioita ja puustoa säilyttäen. Myös katuverkosto noudattaa maaston muotoja. Loivasti

14 HERTTONIEMELÄINEN

maastomuotojen mukaan kaartuvat kadut ja vaihtelevat katunäkymät tekevät alueesta moni-ilmeisen.

Herttoniemi on erinomainen esimerkki siitä, miten luonnonympäristöä ja rakennettua ympäristöä yhdistäen voidaan luoda korkeatasoista ja viihtyisää ympäristöä, samalla säilyttäen luonnon erityispiirteitä.

Luonnon monimuotoisuuden vaalimisella on tavoitettu rakennetun ympäristön monipuolisuutta ja vaihtelevuutta. Luonto ei toitsta itseään, jokainen puu ja pensas on erilainen.

Samantyyppisiä piirteitä löytyy myös Länsi-Herttoniemen rakennetusta ympäristöstä. Jokainen rakennus on erilainen, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, jokainen näkymä on erilainen.

Eränkävijäntori suunniteltiin alueen paikalliskekukseksi. Kaupat, koulut, kirkko ja ostoskeskus valmistuivat samanaikaisesti. Vuonna 1956 valmistunut ostoskeskus on Helsingin ja tiettävästi myös koko Suomen ensimmäinen ostoskeskus.

Rakennusten sijaintia tonteilla eivät määränneet nosturiradat vaan topografia.Asemakaavassa oli kerrostaloalueilla rakennusalat merkitty suurempina kuin tarve vaati, ja määräyksellä, että rakennusalasta saa käyttää vain 3/4 rakentamiseen.

Näin mahdollistettiin rakennusten sijoittaminen tontille maaston kannalta edullisimpaan paikkan ja säästettiin kalliot rakentamiselta.

Tontteja ei ole aidattu, mikä lisää tilantuntua. Luonto muodostaa jatkuvan verkoston, jota herttoniemeläinen sanonta “luonto virtaa” kuvaa osuvas-

ti. Korttelipuistot on suunniteltu niin, että niiden välillä on luontoyhteydet.

Kallioalueet toimivat lähialueidensa puistoina, pientaloalueella kalliot on jätetty kortteleiden keskelle.

Rakennuskanta on monipuolista omakotitaloista kerrostaloihin. Omakotialue liittyy kerrostaloalueeseen kaksikerroksisten pienkerrostalojen ja rivitalojen välityksellä. Pienkerrostalot ovat rakennustyyppinä harvinaisia Suomessa ja antavat alueelle tavallisuudesta poikkeavan ilmeen.

Länsi-Herttoniemen jokaisella alueen osalla on omat erityispiirteensä. Rakennukset on rakennettu paikan päällä ja käden jälki näkyy niissä selvästi.

Rakennusten suunnittelijoina olivat monet aikakautensa merkittävät arkkitehdit.

Luonnonolot tekevät Länsi-Herttoniemestä viihtyisän ja miljöön kannalta ainutlaatuisen alueen. Alkuperäisen luonnon piirteet ovat selvästi aistittavissa alueen jokaisessa osassa. Luonnonympäristö muodostaa alueella tontinrajoista piittamattoman verkoston piha-alueista lähipuistoihin ja laajempaan virkistysalueeseen. Puusto on runsasta ja kasvillisuus rehevää.

Luontoverkosto vahvistaa luonnon elinvoimaisuutta ja edistää eri lajien säilymistä ja leviämistä.

Luonnon monimuotoisuus on säilytetty Länsi-Herttoniemessä alueen suunnittelussa ja samalla on tavoitettu rakennetun ympäristön moni-ilmeisyyttä ja vaihtelevuutta, mikä tekee Länsi-Herttoniemestä ainutlaatuisen asuinalueen ja korkealuokkaisen elinympäristön.

Carita Strandell

Erätori

Näätätie 16

Polku Kettutien talolle

Oravatie

HERTTONIEMELÄINEN 15

Kartta Herttoniemen vanhojen kyläteiden linjauksista. Mukana detalji Kalmbergin kartastosta vuodelta 1855.

Herttoniemen vanhat kylätiet

H

erttoniemen vanhoissa kartoissa näkyy kärryteitä ja – polkuja, jotka ovat nyt monin paikoin hävinneet rakentamisen alle.

Yksi säilyneistä tienpätkistä on Oravatieltä Siilitien metroaseman kupeelle johtavan jyrkän ja talvella vaarallisen liukkaan pikkutien jatke (paikalliset tuntevat tien nimellä Häntäluunmurtu16 HERTTONIEMELÄINEN

mamäki). Tienpätkä sijoittuu Siilitien metroaseman parkkipaikan yläpuolelle. Tie on säilynyt kuin ihmeen kaupalla. Se oli vaarassa jäädä 1980-luvun alussa Siilitien metroaseman pysäköintialueen rakentamisen ja sittemmin alueen laajennuksen alle. Tie jätettiin kuitenkin rauhaan ja muistoksi menneistä ajoista. Herttoniemi-seura

on esittänyt kaupungille tien merkitsemistä muistotaululla.

Entisajan kulkuyhteydet ­Herttoniemestä Vesiyhteydet olivat tärkeitä kulkuväyliä Herttoniemestä, kesällä veneellä ja talvella reellä jääteitä pitkin.

Vanhimmissa tunnetuissa kartoissa on Herttoniemeen piirretty lisäksi kaksi tietä. Toinen tuli Latokartanolta Viikistä rantaa myötäillen vanhaan Herttoniemen kylään. Kylä sijaitsi nykyisen teollisuusalueen keskellä, nykyisen Marimekon tehtaan kohdalla. Toinen haara jatkui nykyisen Itäväylän itäpuolella niityn laitaa nykyisen Siilitien kupeeseen. Siitä se kaartoi Roihupellon, kartoissa vielä suoksi merkityn alueen pohjoisreunaa kohti Botbyn kartanoa.

Myöhemmissä kartoissa kylän kohdalta lähtee vielä kaksi tietä: toinen kohti Kulosaarta, toinen Kreijarsin torpan – nykyisen Strömsin kartanon – kautta Tammisaloon ja edelleen Laajasaloon.

Kuinka vanhoja tiet sitten ovat?

Asutusta Herttoniemessä on ollut eri arvioiden mukaan jo 1100-luvulta tai viimeistään 1200-luvun loppupuolelta alkaen. Kirjallisia mainintoja on 1400-luvun alusta lukien. Herttoniemen kylä muodosti alkujaan Laivalahden kanssa yhteisen jakokunnan.

Herttoniemen kylässä oli neljä tilaa, Laivalahdessa yksi. 1450-luvulta 1600-luvun lopulle tilat olivat etupäässä Herttoniemen Jägerhornien suvun hallussa.

Jo Mauno Eerikinpojan maanlaissa 1300-luvulta on maininta, että jokaiseen kylään tuli johtaa ainakin yksi

Ainoa säilynyt tienosa Herttoniemestä Puotinkylään johtaneesta tiestä Siilitien metroaseman vieressä.

tie. Sen kunnossapidosta vastasi maanomistaja. Maanteiden ja käräjäteiden leveydeksi määrättiin 10 kyynärää (n.

6 m) ja kirkko- ja myllyteiden puolet siitä. Todellisuudessa karttoihin merkityt tiet saattoivat olla myös kinttutai ratsupolkuja ja niin huonokuntoisia, ettei niillä juuri vaunuilla pystynyt ajamaan. Juhana-herttua määräsikin valmistellessaan 1587 matkaansa Suomen puolella maan kaikki yleiset tiet korjattaviksi vaunuilla ajettavaan kuntoon.

Eräänlaisen virallisen kylätien aseman Herttoniemestä Viikin latokartanolle johtava tie sai 1820-luvulla, mutta käytössä se on ollut jo paljon aiemmin.

Kustaa Vaasan kiellettyä 1500-luvun puolivälissä käsi- ja puromyllyt jauhatus keskitettiin kruununmyllyihin.

Lähin mylly Herttoniemestä sijaitsi Viikin latokartanossa, joten tieyhteys sinne tuntuisi jo tuolloin luontevalta.

Vaikka alueen talot olivat vaatimattomia talonpoikaistyylisiä paritupia, niiden omistajat olivat aatelissäätyisiä ja myöhemmin merkittäviä virkamiehiä ja kauppiaita. Näin oli laita myös Kulosaaren, Puotinkylän sekä Laajasalon kolmen kartanon osalta. Nämä kaikki tilat tarvitsivat tieyhteyttä Herttoniemen kautta ainakin kelirikkoaikana. Omistajat eivät toki aina itse

asuneet tilallaan. Ajat olivat levottomat ja aatelismiehet olivat usein sotimassa, jolloin vaimot hoitivat huushollia. Helsingin kaupungin perustamisen jälkeen tilojen omistus siirtyi usein porvareille, jotka puolestaan asustivat kaupungissa. Palkollisten kanssa tilan henkilömäärä saattoi kuitenkin nousta pariin kymmeneen. Heidän liikkumisilleen olennaisin kysymys oli mahdollisuus käydä kirkossa.

Kirkkotiellä Herttoniemeläisten kirkkona palveli Pyhän Laurin kirkko rakentamisestaan lähtien, uusimpien arvioiden mukaan jo 1450-luvulla. Vanhankaupunginlahden viereen rakennettuun Helsingin kaupunkiin toki rakennettiin puukirkko 1550-luvulla, mutta se paloi koko kaupungin tuhonneessa tulipalossa jo 1570. Venäjältä tullut sotajoukko toi tullessaan paitsi tuhoa, myös taudin.

Yli puolet Helsingin asukkaista kuoli seuraavan vuoden aikana ruttoon. Siitä huolimatta kirkko rakennettiin pian uudestaan.

Kaupungin siirtyessä Vironniemelle, sinne rakennettiin 1640-luvulla Kristiinan kirkko. Se paloi lähes koko kaupungin tuhonneessa tulipalossa 1654 ja rapistuvasta Pyhän

Viikin Koetilantie.

Laurin kirkosta tuli uudelleen alueen ­keskuskirkko. Vironniemelle rakenteilla olleen Pyhän Hengen kirkko puolestaan paloi, kun Venäjän armeijan t­ieltä vetäytyvät ruotsalaisjoukot polttivat kaupungin 1713. Samassa rytäkässä lähtivät livohkaan kirkkoherra samoin kuin kirkkoväärtinä toiminut, Herttoniemen tilat haltuunsa vuosi­sadan vaihteessa saanut Petter Wetter – seurakunnan varat mukanaan. Isonvihan jälkeen Ulrika Eleanoran kirkko ­vihittiin vihdoin 1727 Vironniemelle.

1600-luvun jälkipuoliskolla kirkkokuri koveni ja kirkkoon oli tultava sakkorangaistuksen uhalla joka pyhänä. Pitkämatkalaisille oli kirkon lähellä yöpymistä varten kirkkotalleja. Helsingin seurakunnan itäisten kylien kirkkomatkat olivat sujuneet hyvin kesällä vesiteitse ja talvella jään yli. Kirkollisten toimitusten siirryttyä takaisin Pyhän Laurin kirkkoon tilanne muuttui. Herttoniemestä oli puolitoista peninkulmaa Pyhän Laurin kirkolle. Olivatko Herttoniemen tiet kärryillä ajoon riittävät? Talvella pääsi reellä talvitietä pitkin jään yli ja Kuninkaankartanolta Hämeenlinnaan johtavaa Hämeentietä kirkolle asti myös kesäisin. Mikäli kylätiet eivät vielä riittäneet kärryillä ajoon, saattoivat käytössä olla Hämeentien 18 HERTTONIEMELÄINEN

varteen rakennetut kärryliiterit. Niille asti hevonen talutettiin tai ratsastettiin kotipihasta.

Vuonna 1683 Herttoniemen tilat olivat menettäneet reduktiossa rälssioikeutensa. Peruutus laitettiin täytäntöön kuitenkin vasta vuonna 1702, jolloin Petter Wetter oli ostanut kaikki katovuosina pahoin velkaantuneet kartanot Jägerhorneilta. Petter Wetter muodosti niistä yhden suurtilan. ­Uuden kartanon rakennutti 1723–1739 hänen poikansa Aabraham Wetter nykyisen kartanonpuiston etelälaitaan. Vuosisadan loppuun mennessä vanha kylä kuihtui ja jäljelle jäi vain Mäkelän torppa. Neljän Nybergin torpan rakennukset nykyisen Konemestarinkadun ja Itäväylän risteyksen paikkeilla edustivat uutta asutusta.

Viljelymaasta rakennustyömaaksi Uusia tiepohjia syntyi ajan saatossa vanhojen oheen. Herttoniemen kartanon puistoonkin syntyi Ruukinlahdesta Porolahteen johtava polku nimeltään Kyssarnas väg (Rakastavaisten polku). Viimeistään 1800-luvun alkupuoliskolla Puotilaan avattiin myös kulkuyhteys suoraan Latokartanosta. Santahaminasta Herttoniemen kartanon ohi Latokartanoon johtava

vanha kylätie kunnostettiin Krimin sodan myrskyissä. Sen tarkoitus oli mahdollistaa Santahaminassa olevien joukkojen perääntyminen vihollisen tulen alta. Tietä on kutsuttu myöhemmin nimellä Vanha sotilastie.

Vielä Uuden Porvoontien, siitä Viikinkylään eroavan tien ja Laajasalon uuden tien rakentamisen aikaan vuosina 1933–1935 Herttoniemen vanhat kylätiet olivat alueen pääasialliset kulkuväylät. Mutta jo vuonna 1936 Helsingin esikaupunkiliitoksen mietinnössä todetaan, että uusien teiden myötä, ”ovat alueella kulkevat vanhat kylätiet jääneet yhä enemmän rappiolle. Tällainen tie, joka jo ennen kuin uudet tiet valmistuivat, oli rappiolla, on se, mikä Herttuanniemestä kiertää Vanhankaupunginlahden Viikin latokartanoon. Samanlainen on myöskin Herttuanniemen kartanosta pitkin rantaa kulkeva tie Strömsiin, Tammelundiin ja Puodinkylään. Saman kohtalon alaiseksi on joutumassa myös entinen tärkeä kylätie vanhalta Porvoon maantieltä Puodinkylään. Näitä teitä pitävät nyttemmin tienvarsitarvitsijat yksityisesti varsin välttävässä kunnossa.” [Yrjö Harvia: Erikoisselvitys Herttuanniemen liitosalueesta. Helsingin esikaupunkiliitos. Mietintö n:o 9.

Helsingissä 1936]

Mitä jäi jäljelle?

Nykyisin Viikistä Herttoniemeen Majavatien päähän ja Kulosaaren siirtolapuutarhaan johtavat polut Viikin peltojen ja Fastholman ohi kulkevat pitkälti samoja tiepohjia, jotka olivat käytössä todennäköisesti viimeistään Jägerhornien aikaan. Muu osa tiestöstä on jäänyt rakennustöiden alle Herttoniemen tultua Helsingin liitosalueeksi 1946.

Säilynyttä kuva-aineistoa tiestöstä ei luonnollisesti juurikaan ole, mutta vanhoissa kotimaisissa elokuvissa on muutamia pätkiä, jotka kertovat vanhan Herttoniemen teistä ja olemuksesta ennen jälleenrakennusaikaa. Elokuvassa Tulitikkuja lainaamassa (1938) Herttoniemeä vanhoine kärryteineen on käytetty Liperin korvikkeena.

Mitä teistä on jäljellä? Varsinaista tietä ei tietenkään enää ole ollenkaan, mutta vanhaa tiepohjaa ja sen linjausta noudattavat edelleen seuraavat, olemassa olevat tiet: 1. Viikinkaari – Viikin koetila – Koetilantie – peltotie Viikinojaan asti

2. Vanha tiepohja jatkuu n. 300 m päästä oikealle kääntyvältä polulta n. 300 m tienhaarasta. Se etenee polkua lintulavan ohi jatkaen Vanhankaupunginkoskelle johtavaa ulkoilureittiä ohi palstaviljelmien. Majavakallion kohdalla tie on kiivennyt ylös harjulle varmaankin noudattaen osaksi nykyisin Fastholman lumenkaatopaikalle vievää tielinjaa. Hirvenpään majan kohdalla se on kuitenkin ”oikaissut” ylös kohdasta, jossa edelleen on pieni polku Hiihtomäentielle.

3. Tästä eteenpäin vanhaa tiepohjaa saattaa olla Susitien pätkä Majavatien ja metroradan välissä, mutta muuten vanha tie on jäänyt Itäväylän rakennustyömaan ja Herttoniemen teollisuusalueen alle.

Puotilan suuntaan mahdollisia vanhoja tiepohjia ovat: 1. Mekaanikonkatu Konemestarinkadusta n. 600 m eteenpäin 2. Tiepohjan pätkä Siilitien metroaseman kupeessa

3. Viikintien alikulkuun johtavan polun loppu ja sen jatke Viikintien jälkeen Kitusentien kautta Karhunkaatajantielle.

Viilarintietä lähestyttäessä vanha tiepohja on jäänyt ratatyömaan alle.

Tiet ovat noudatelleet maastonmuotoja. Läntinen haara seurasi aikoinaan rantaviivaa rannan ja harjun välissä noustakseen Majavakallion kohdalla ylös kohti kylää. Nykyisin ranta on vetäytynyt kauemmaksi tiestä maan kohoamisen vuoksi. Puotilan suuntaan tie puolestaan kulki pelto- ja niittyaukeaman länsireunaa ja jatkoi Roihupellon suon pohjoispuolelta kiertäen eteenpäin.

Huomattavaa on, että tiet kulkevat harjumaisemissa vältellen mäkiä.

Tämä voisi viitata siihen, että ne alun perinkin oli tarkoitettu kärryillä ajettaviksi.

Risto Korhonen

MEILLÄ MYÖS PAISTOPISTE Kotimaista RASVATON MAITO

0 85 0

79

PAISTOPISTEESTÄ

1l

Rainbow RIISIPIIRAKKA

0

23 n. 67 g n. 3,43/kg

ALEPA ERÄTORI

Kettutie 2, 00800 Helsinki Avoinna: ma-la 7-23 su 9-23

Omistajan käyntikortti

Kotimaista KEVYTMAITO

1l

ALEPA HERTTONIEMI

Hiihtomäentie 14, 00810 Helsinki Avoinna: 24h

MAKSA S-ETUKORTILLA, SAAT MAKSUTAPAETUA 0,5% Lisätietoa asiakasomistajuudesta: S-kanava.fi

HERTTONIEMELÄINEN 19

Herttoniemen kyläjuhlat 6.–7.9.2014

H

erttoniemen kyläjuhlia vietettiin vuonna 2014 aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.

Lauantaina juhlittiin pääasiassa Herttoniemen yhteiskoulun ympärillä, jossa oli yli sadan kauppiaan kirpputori, musiikkia ja monenlaista ohjelmaa.

20 HERTTONIEMELÄINEN

Herttoniemitalolla katsottiin runsaan kolmen tunnin ajan lasten suosikkianimaatiota.

Sunnuntaina runsaslukuinen yleisö kerääntyi Herttoniemen liikuntakeskukseen nauttimaan mm. yli sadasta kirpputoripöydästä, poniajelusta ja il-

mapalloista sekä Tammisalon VPK:n ja partiolaisten näytöksistä. Mukana ohjelmassa oli tietysti myös lasten juoksukilpailu, johon osallistui ennätysmäärä lapsia.

HERTTONIEMELÄINEN 21

Herttoniemen yhteiskoulun riemuylioppilaat 2015 Hieman historiaa Nyt 91-vuotias Herttoniemen yhteiskoulu muutti puolikkaaseen nykyistä koulurakennustaan syksyllä 1957, jolloin tämän vuoden riemuylioppilaat alkoivat oppikoulun käynnin. Me olimme käyneet vielä sisäänpääsykokeissa Hämäläisten talolla, missä alkuperäinen Musikan koulu sijaitsi, mutta tulokset julisti rehtori Jouko Teperi Herttoniemen yhteiskoulun pihalla kesäkuussa 1957, ja sisään päässeiden oppilaiden nimilista oli kiinnitettynä vielä keskeneräisen koulurakennuksen ulko-oveen.

Sisäänpääsykokeet kestivät muutaman päivän, ja niihin valmistauduttiin hartaasti. Herttoniemen kirjakaupasta monet olivat käyneet ostamassa ”Oppikouluun pyrkijän oppaita”, ja itse kokeisiin kuului mm. päässälaskukoe, sanalliset laskutehtävät, sanelu ja aine.

Kokeita ohjasivat ja valvoivat Musikan opettajat, ja tunnelma oli juhlallinen ja jännittävä. Eväät piti olla mukana, ja monella oli äitikin mukana – varmuuden vuoksi.

Itä-Helsingissä oli tuohon aikaan paljon lapsia, ja Herttoniemen yhteiskoulu oli itäisin kaikista oppikouluista, joten meidän kouluumme tuli lapsia myös Vartiokylästä, Marjaniemestä, 22 HERTTONIEMELÄINEN

Roihuvuoresta, Mellunkylästä ja Kontulasta. Kun koulu virallisesti muutti Herttoniemeen kokonaisuudessaan silloin syyskuussa 1957, kaikki keskustassa koulua käyneet oppilaat alkoivat tulla kouluun bussi numero 32:lla, jonka päätepysäkki oli Eränkävijäntorilla. Ja tietysti kouluun siirtyivät myös väliaikaisessa koulussa, pienessä puutalossa Hiihtäjäntiellä, opiskelleet koulumme oppilaat.

Lapsia oli paljon, ja kaikki eivät suinkaan päässeet Herttoniemen yhteiskouluun. Jos ei päässyt meidän kouluun, Kulosaareen yleensä pääsi niitä, joilla oli riman alle jääneistä parhaita pistemääriä, ja sitten Kuliksen jälkeen voi vielä yrittää joihinkin keskustan kouluihin meiltä saaduilla pistemäärillä. Oli myös oppilaita, jotka pyrkivät meidän kouluumme uudelleen joko viidennen tai jopa kuudennen luokan jälkeen.

Oppikoululaisia ja opettajia Kun aloitimme oppikoululaisina, meitä oli kolme 44 oppilaan luokkaa: 1A, 1B ja 1C. Oppilaat oli jaettu luokkiin suurin piirtein sukunimien aakkosjärjestyksen mukaan. Koulurakennuksen aineluokkajärjestelmä oli ultramoderni: oppilaat kiersivät luokasta luok-

kaan, eivät opettajat. Tätä monet opettajat käyttivät hyväkseen asettamalla luokkien seinille kuvia omilta ainealueiltaan. Kuvien merkitys televisiottomaan aikaan oli paljon suurempi kuin nyt. Jo keskikoululaisina kuikuilimme lukion englannin- ja saksanopettajan Martta Suhosen luokan seiniä, joita koristivat mitä eksoottisimmat postikortit maailmalta.

Ensimmäisinä kouluvuosina opettajina oli vielä paljon keskikaupungilla koulussa työskennelleitä. Liekö syynä ollut talvella liukas puinen Kulosaaren silta vai muuten silloisissa oloissa pitkä työmatka, mutta opettajakunta sekä laajeni että nuorentui meidän aikanamme. Koulu kasvoi, kun ennen syksyä 1957 kullakin luokka-asteella oli ollut ensin vain yksi luokka, Herttoniemen sivukoulun takia kaksi rinnakkaisluokkaa, ja meitä siis kolme rinnakkaisluokkaa koko kouluaikamme läpi. Kolmen rinnakkaisluokan tarve jatkui pitkään meidän jälkeemmekin.

Käsityö- ja kotitalousluokat valmistuivat vasta meidän ollessamme neljännellä luokalla, mutta juhlasali kahtia jakavine väliseinineen oli jo käytössä. Ulkona urheiltiin ahkerasti, ja oltiin ylpeitä koulun vieressä olevasta juuri tehdystä urheilukentästä, joka oli aivan erityinen koko Suomessa – oli-

han sieltä kenttää perustettaessa löytynyt Suomen ainoa mammutin luu. Me vaan kaikki olimme vihaisia, kun luu asetettiin esille Eläinmuseoon ja sen kotipaikaksi oli pantu Etelä-Suomi!

Kaikki koulutarpeet ja oppikirjat piti hankkia itse, ja koulussa oli lukukausimaksut, joihin sai sisaralennuksia, ja ne tulivat monessa perheessä käyttöön. Koulussa oli myös muutamia vapaaoppilaspaikkoja (ei lukukausimaksuja), joita piti erikseen hakea ja joiden myöntämiseen vaikuttivat oppilaan koulumenestys ja perheen taloudellinen tilanne. Myös vanhat oppikirjat kulkivat perheessä, ja nuorimmalla olikin jo aika helppoa, kun tehtävät oli tehty ja vieraitten kielten oppikirjoissa oli käännöksiä jo valmiina. Vihkoja, kyniä, teroittimia, konseptipaperiarkkeja jne. sai ostaa vahtimestarin pienestä koulutarvikekioskista sisääntuloaulassa.

Jos oppilaalla oli läksyt tekemättä tai oppikirja kotona, tuli ensin miinuksia ja laiskanläksyjä ja myöhemmin muistutuksia ja jälki-istuntoa. Erityisen tärkeiksi tulivat 9 mm:n ruudulliset konseptipaperiarkit, koska ankara suomen kielen opettajamme Maria Virolainen teetätti niille laiskanläksyt, joita tuli joka tunti rutkasti. Sen lisäksi, että paperien ruutujen piti olla 9 x 9 mm, oppilaan oli aina piirrettävä 2,5 cm:n marginaali sivun vasempaan laitaan ja kirjoitettava laiskanläksyt virheettömästi musteella. Jos jossain suhteessa oli puutteita, lisätöitä tuli heti seuraavaksi kerraksi. Silloin sodan jälkeen kerättiin paperi talteen (Herttoniemessä Koukin kaupan kellariin Hirvitiellä), ja paperin kierrättäjiä palkittiin esimerkiksi hopealusikoilla.

Maisteri Virolainen tuli joissain teinijuhlissa paljastaneeksi, että hän oli kerännyt hopealusikat kaikille kummilapsilleen oppilaittensa laiskanläksypapereilla.

Kouluruokailu oli maksullista.

Koulussa oli iloinen ruokalan täti, jonka lisäksi ruokasalissa oli myös aina ruokailua valvova opettaja. Joistain opettajista sanottiin, että heidän ankaran katseensa alla oppilaat eivät uskaltaneet käydä hakemassa lisää ruokaa, mikä oli kyllä sallittua. Ruoat olivat pääasiassa lusikkaruokia, hernerokka ja lihakeitto kuuluivat jokaviikkoiseen

ruokalistaan. Monet koulun lähellä asuvat lapset kävivät kotona syömässä ruokatunnilla. Oli myös niitä, jotka eivät pystyneet tai tahtoneet osallistua kouluruokailuun.

Eväitten syöntiä varten oli järjestetty yksi luokkahuone ruokasalin viereen – ruokailua valvova opettaja kävi myös siellä. Lukiolaisilla oli oikeus tuoda termospullossa kahvia eväitten kyytipojaksi.

Kerhotoimintaa, liikuntaa ja terveydenhoitoa Koululla oli harrastuskerhoja oppilaille. Valokuvakerho oli jo Musikan peruja, Teinikunta toimi ahkerasti – meidän

aikanamme herätettiin henkiin myös koulun lehti ”Musikan teini”. Koulussa oli oma urheiluseura Reaali-Veikot, joka järjesti eri sarjoissa pidetyt luokkien väliset kilpailut jalka-, kori- ja pesäpallossa ja jääkiekossa. Yksilöinä kilpailtiin hiihdossa ja maastojuoksussa. Lisäksi urheilijamme osallistuivat HERTTONIEMELÄINEN 23

ainakin Helsingin oppikoulujen välisiin kilpailuihin vuosittain. Erityisen suosittu oli opettajien ja keskikoulun viimeisen luokan tyttöjen välinen jokakeväinen pesäpallo-ottelu, jota koko koulu seurasi jännityksellä.

Koulussa toimi ko. aineen opettajan johdolla musiikkikerho ja poikien kotitalouskerho sekä yhden äidin luotsaama posliininmaalauskerho. Hyvin aktiivinen oli myös näytelmäkerho, jossa oli vetäjinä oikeita näyttelijöitä, ensin Matti Ranin, sitten Rauha Rentola ja Saara Ranin. Näytelmät tietysti esitettiin joulujuhlassa, mutta Matti Ranin vei näytelmäkerholaiset myös esittämään joulunäytelmän TES-visioon, teekkareiden televisiokokeiluun, missä Matilla oli oma lastenohjelma.

Koska sekä Matti Ranin että Rauha Rentola olivat Kansallisteatterin näyttelijöitä, näytelmäkerholaiset pääsivät Kansallisteatterin ullakolle etsimään rekvisiittaa. Mieleenpainuvin käynti Kansallisteatteriin oli kerholaisille varmaan se, kun he saivat teatterin tupakkahuoneessa seurata prinsessa Margaretin häitä televisiosta, joka oli lainattu läheisestä kaupasta, ja samassa huoneessa oli Tauno Palo, Ansa Ikonen ja paljon muita kuuluisuuksia.

Koulun oppilaita kannustettiin käymään taidenäyttelyissä sekä Kansallisteatterin ja Kansallisoopperan oppilasnäytännöissä.

Terveystarkastuksia tehtiin säännöllisin välein. Koulun lääkäri tarkasti tietyt luokka-asteet, ja koulun terveyssisar suoritti näkö- ja kuulotutkimuksia sekä virtsa- ja tuberkuliinikokeita.

Oppilailla oli keuhkoröntgenit juhlasalissa, ja monet muistavat röntgenhoi24 HERTTONIEMELÄINEN

tajan mielenkiintoisen rytmin hänen toistaessaan: ”Hengittämättä – hiljaa – ja ulos.”

Keskikoulun päätteeksi Keskikoulun viimeisellä luokalla, ennen teiniksi tulemista, oli nahkakastajaiset, joihin osallistui koko opettajakunta. Kastajaisten tehtävät eivät jääneet opettajilta huomaamatta. Sen sai tuta se luokka-asteemme kiltti tyttö, jonka pitkä tukka tupeerattiin ja naama meikattiin hurjaksi ja joka joutui pukeutumaan piukkaan hameeseen, mustiin nailoneihin ja valkeisiin piikkikorkokenkiin sekä laulamaan lavalta suosikki-iskelmää: ”Eivät vanhemmat ymmärrä kai, mikä kumma mun villiksi sai. Se on kuuma ja taittumaton, elbajong, elbajong, elbajong.” Hänellä oli siihen saakka ollut uskonnossa 10, mutta nyt numero laski yhdeksään.

Viidennen luokan keväällä oli vielä ns. ”lapsipäivä”, jolloin pukeuduttiin lapsiksi. Monilla tytöillä oli rusetit päässä, ja mukana oli tikkukaramellejä (koulussa muuten karamellien syönti ja purukumi olivat ehdottomasti kiellettyjä).

Lukiossa teititeltiin Keskikoulu, oppikoulun ensimmäiset viisi vuotta, oli meidän aikanamme jo hyvä peruskoulutus, jolla pääsi mm. kauppa- ja teknilliseen opistoon eli opiskelemaan merkonomiksi tai insinööriksi. Siitä syystä useat jättivätkin koulunkäynnin keskikoulutodistukseen. Lukioon siirtymisessä ei virallisesti kysytty keskiarvoja,

mutta piti päättää, halusiko opiskella matematiikka- vai kielilinjalla. Meitä kuitenkin siirtyi lukioon kolme luokallista, mistä syystä entisten 6 K- ja 6 M -luokkien lisäksi muodostettiin lähinnä 5 C -luokasta 6 S, jossa oli sekä matematiikka- että kielilinjalaisia.

Kaikilla oli pitkän englannin lisäksi lyhyt saksa, kielilinjalaisilla ainoa vaihtoehto toiseksi lyhyeksi kieleksi oli latina. Lisäksi oppilaat saivat valita joko psykologian tai toisaalta biologian ja maantiedon. Matematiikkalinjalaisilla oli myös fysiikkaa ja kemiaa.

Lukiolaiset olivat aikuisia. Opettajat teitittelivät heitä, vasta penkinpainajaisissa jotkut opettajat tekivät sinunkaupat. Lukiolaisilta odotettiin arvokasta käytöstä sekä vastuullista suhtautumista koulutyöskentelyyn.

Laiskanläksyjä ei enää määrätty keskikoulun tahtiin, miinuslistat kyllä olivat monilla opettajilla käytössä.

Koululla oli hyvä maine. Siitä todistaa mm. se, että opettajinamme oli useita väitelleitä tohtoreita. Koulun maine perustui näin jälkeenpäin ajatellen hieman kyseenalaisiinkin menetelmiin. Koska kouluun ei saanut tulla reppuja ylioppilaskirjoituksissa, luokalle jätettiin armotta. Kokeiden arvostelu alkoi tai päättyi nollaan, kerrotaan jonkun saaneen jopa miinusmerkkisen numeron. Erittäin vaikuttava oli myös kokeen reunaan piirretty 1-, jossa miinuksen viiva kulki koko sivun poikki.

Monet kävivät lukiota viisi vuotta, ja jo keskikoulussa oli ollut suuri luokallejäämisprosentti varsinkin viidennellä eli viimeisellä luokalla. Niinpä vuosi ja luokka koulunsa selvittäneitä

oli meidän 56 uuden ylioppilaan joukosta 27, todella pieni määrä niistä yhdessä aloittaneista 132 oppilaasta.

Viimeinen kouluvuosi Koulun seitsemäsluokkalaisten traditioihin kuului potkiaisten järjestäminen abiturienteille ennen penkinpainajaisia. Silloin oli pöytä koreana, ja nyt voitiin myös maksaa takaisin nahkakastajaisissa koettuja nöyryytyksiä kaikista abeista tehtiin omat laulut tai runot. Penkinpainajaisten jälkeen oli seitsemäsluokkalaisten Vanhojen päivä, jolloin todella yritettiin pukeutua 1800-luvun tyyliin ja sukujen vanhat vaatekappaleet olivat arvossa arvaamattomassa.

Penkinpainajaiset olivat sitten luku sinänsä. Musikan koulun vanhoja abiturienttilakkeja (ne olivat harmaasta ja vaaleansinisestä paksusta kankaasta ja niissä oli harmaa teekkaritupsua muistuttava tupsu) oli saatu jo käyttää koko lukuvuoden ajan. Ainoa harmi oli, ettei niitä riittänyt kaikille. Opettajien laulut olivat käyneet ennen esitystä rehtorin sensuurin läpi, ja esimerkiksi itse rehtorin laulu jouduttiin tekemään kaksi kertaa uusiksi. Jotkut opettajat eivät tulleet kouluun penkinpainajaispäivänä, ja yhden luokanvalvojan kerrostaloasunnon ikkunan alle mentiin joukolla laulamaan hänen laulunsa.

Oppilaat olivat ahkerasti keränneet rahaa kustantaakseen sekä Abina-lehden (silloinen myyntihinta 70 p) että penkinpainajaisjuhlan ainekset. Lahjoittajia olivat Erä-Aitta (Hiihtomäentie 39), Erä-Liha (Erätori), Ferro-osa (Elimäenkatu 15), Herttoniemen auto-

koulu (Hiihtomäentie 39), Kotikauppa (Munkkivuori), Kuljetusbaari (Herttoniemi), Kumi-Aula (Aleksis Kivenkatu 30), Lautta-Liha (Gyldenintie 6), Merika Oy (Kapteeninkatu 3), Otahallin baari (Otaniemi), Oy Herttora Ab (Kettutie 2), Paperi ja Kemikalio Emmy (Hiihtomäentie 38), Pentti Salo Oy (Karjalankatu 10), Priossi Oy (Louhelantie 2, Tapiola), Sahlstedt Oy (Viipurinkatu 10), Valinta Vuorinen (Kauppalantie, Etelä-Haaga), Vallilan huonekaluliike (Sturenkatu 27) ja V. Lahtinen Lihakauppa (Vaasankatu 23). Yhden oppilaan isän kuljetusliikkeeltä saatiin kuorma-autot penkkariajelua varten. Myös autojen koristelutekstit olivat käyneet opettajien sensuurin läpi.

Itse penkinpainajaisjuhlat pidettiin voimistelusalissa. Aterian jälkeen letkajenkkasimme rehtori Teperin johdolla koko koulun läpi, myös aineluokkien kokoelmahuoneet ja tietysti portaat ylös ja alas. Ja sitten tanssittiin.

Ylioppilaskirjoituksiin suhtauduttiin erittäin vakavasti. Meidän vuosiluokkamme oli varsinainen skandaaliluokka, kun näytti siltä, että ainekirjoituksessa tulee seitsemät reput.

Arvosanat kyllä nousivat ylioppilastutkintolautakunnassa, mutta kolme oppilasta reputti ainekirjoituksessa.

Yksi heistä kirjoitti laudaturin sitten syksyllä, ja kun hän sai vielä yleisarvosanaksikin laudaturin, rehtori tarjosi pullakahvit.

Mitä meistä sitten tuli Suurin osa vuoden 1965 ylioppilaista jatkoi jollekin akateemiselle uralle, mutta joukossa on myös menestyneitä yksityisyrittäjiä. Tohtoriksi väitelleitä on ainakin neljä, joista professoreita kolme. Tuli juristeja ja valtiotieteen maistereita, diplomi-insinöörejä, vieraitten ja kotimaisten kielten maistereita ja ainakin yksi voimistelunopettaja ja erityisopettaja. Itse asiassa yllättävän moni on tehnyt elämänuransa opetuksen parissa.

Olemme kiitollisia niistä eväistä, jotka saimme elämäämme varten Herttoniemen yhteiskoulusta.

Oppilashuumoria 50 vuoden takaa Olipa kerran opettaja, joka ei ollut korjannut 3. luokan kokeita, koska hänen ensin piti korjata 4. luokan kokeet, ja joka ei ollut korjannut 4. luokan kokeita, koska hänen ensin piti korjata 3. luokan kokeet. Tai jonka silmälasit olivat jääneet kouluun tai sulake paloi, tai oli yleinen sähköhäiriö, tai äiti oli tullut odottamatta vierailulle, tai hissi oli juuttunut kiinni, tai vihot olivat jääneet kouluun tai kotiin, ja joka kuukauden odotuksen jälkeen kantoi hymyilevänä vihot luokkaan. Mutta tietysti ne olivat väärän luokan vihot.

----Hätä ei lue lakia – muusta kirjallisuudesta puhumattakaan.

Ei kysyvä tiedä, minne eksyy.

Kertaus on opintojen tulos.

Tärkeintä on voitto eikä reilu tappio.

Määritelmä: Epäkypsä oppilas on eri mieltä.

----Opettaja: Shut the window please.

Oppilas: Okay boss.

----Opettaja: Mikä on Piae Cantiones?

Oppilas: Siinä on sellaisia lauluja.

Opettaja moittivasti: Ei ne ollu sellaisia, ne oli hurskaita.

----Olipa kerran opettaja (valitettavasti ei enää), joka kertoi varoittavan esimerkin tosielämästä: Ja on olemassa oppilaita, jotka lähtevät aamulla kotoa, mutta eivät menekään kouluun, vaan metsään jonkin kiven taakse ja ovat siellä koko päivän.

----Historianopettaja: Pidetään 3 kokeet ennen joulua. Ensimmäiseen tulee 200 sivua. Onko jollain jotain kysymistä?

Oppilas: Mä kirjotan matikan.

-------Opettaja: Saharassa ei ole mahdollista harjoittaa maanviljelystä. Mikä siis on elinkeino?

Oppilas: Kalastus.

---------Opettaja: No pankaahan nyt sanomalehdet pois; ei tämä ole mikään eduskunnan istunto.

-------Opettaja: Kuunnelkaas nyt kun on niin mielenkiintoista. Ja ellette kuuntele, niin istukaa sitten muuten tunnottomina.

-------Opettaja: Muurahaishappoa valmistettaessa tarvitaan 8 atm:n paine.

Oppilas: Miten ne muurahaiset sen järjestää?

-------On puhe kaliumkarbonaatista: Mikä on se mielenkiintoinen ilmiö, joka esiintyy kaivovedessä monta kertaa?

Oppilas: Sammakko.

--------

Teksti: Anu Virkkunen-Fullenwider, Marjatta Sarvanto Kuvat: Holger Andersson, Liisa Hellevuo, Jaakko Peltola, Marjatta Sarvanto HERTTONIEMELÄINEN 25

Seurakuntatalo tammikuun pakkasten huurtamana

Laiva lähti ja jätti herttoniemeläiset

H

erttoniemen seurakuntatalon tapaus surettaa minua.

Kattoikkunat rakennuksen ”keulissa” olivat vielä näkyvissä, kun katsoin rakennusta viimeksi kotitaloni, Siilitie 7:n pihalta.

Olen kuvitellut sen aina valtavaksi, hurjaksi laivaksi. Rakennuksen huomiota herättävät, terävät kulmat ovat tuoneet mieleeni keulan tai keulat, jotka puskevat esiin suurten puiden, ikään kuin myrskyaaltojen lomasta. Se ei ole minun muistissani ollut koskaan näkyvissä sille suunnitellussa miljöössä, komealla kalliolla.

Lisäksi siihen kuului komea bunkkeri, kellari, johon oli varastoitu kaikenlaista arkistointia menneiltä vuosilta.

Vuosiin ei rakennustyömailta ole kuulunut pitkään räjähdysSeurakuntatalo kesäkuun 2015 alussa. pillien varoitushuutoa, kuten nyt. Kallion räjäyttäminen tuntuu jaloissa vielä C-talon kohdallakin.

Tämä rakennus ei koskaan minun Siilitiellä asuessani päässyt sille kuuluvaan arvoon, vaan peittyi puiden ja pensaiden siimekseen.

Herttoniemen seurakuntatalo oli arkkitehtien Jaakko Kontion ja Kalle Räikkeen suunnittelema erikoinen ja omalla tavallaan kaunis rakennus, joka oli vuosikymmeniä kätkeytynyt todellisilta muodoiltaan ja yksityiskohdiltaan.

Viimeiset vuotensa sen suojissa, kauniissa kappelissa majaili vierastyöläisten joukko, joista hartaat ortodoksit ihmettelivät, Seurakuntatalo osin purettuna heinäkuun 2015 alussa. miten krusifiksin alla pyörivät tyhjät kaljatölkit ja eväspaperit.

Graniittikallio ja rakennus olivat mahtavia ja aiSiellä myös yövyttiin.

Monilla Siilitiellä asuvilla ihmisillä on rakkaita perhemuis- nutlaatuisia. Niiden hävittäminen ja räjäyttäminen ei toja seurakuntatalossa vietetyistä tilaisuuksista. Siellä on käyty ole halpaa. Tilalle rakennettavat rakennukset kätkevät rippikoulua, kastettu, vietetty muistotilaisuuksia, erilaiset mu- alleen jotain kaunista ja ainutlaatuista.

Kirjoittaja: Anita Raitio siikki ja harrastuspiirit kokoontuneet.

Kuvat: Raimo Mäkelä 26 HERTTONIEMELÄINEN

Kotimaasta maailmalle – jo yli 40 vuoden ajan Suomalainen perheyritys Planmeca Oy on maailman johtavia hammaslääketieteen laitevalmistajia.

Yhtiön Herttoniemessä suunnittelemat ja valmistamat tuotteet ovat myynnissä ympäri maailman, yli 120 eri maassa.

Planmecan palveluksessa on maailmanlaajuisesti lähes 2 700 työntekijää, joista Suomessa noin 950.

Uusinta teknologiaa. Palkittua muotoilua. Suomalaista työtä.

www.planmeca.fi

NOPEASTI HYVÄÄN HOITOON Kun sairaus tai tapaturma yllättää, pääset nopeasti hyvään hoitoon Terveystaloon.

Koko perheen terveyspalvelut nyt Herttoniemessä: • yleislääkärit • erikoislääkärit • lasten lääkäripalvelut • sairaanhoitajavastaanotto • ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutti • laboratorio-ja röntgentutkimukset

Linnanrakentajantie 4 A 00880 Helsinki

ma–to 8–19, pe 8–16

Lue lisää

terveystalo.com

HERTTONIEMELÄINEN 27

28 HERTTONIEMELÄINEN

Kuvia Herttoniemestä – Timo Ala-Vähälä

Talviuintia Herttoniemen Hylkeissä Herttoniemen Hylkeet on Herttoniemi-seuran talviuimarijaosto. Herttoniemi-seura vuokraa vuosittain liikuntavirastolta Tuorinniemen uimakopit ja -laiturin avantoineen talviuimarien käyttöön talvikaudeksi (1.9. – 31.5.).

Mennyt talviuintikausi oli vilkas: kymmeniä uusia uimareita liittyi Hylkeisiin ja vastaavasti kymmeniä poistui, muutti, katosi… Vilkkaimpana kuukautena käytiin avannossa reilusti yli 700 kertaa! Siivousrinkiin liittyi uusia vapaaehtoisia. Herttoniemen kyläjuhlien aikaan syyskuun alussa pidettiin Avoimet Ovet ja esiteltiin talviuintia.

Toivomme, että uimarit muistaisivat ilmoittaa muuttuneet yhteystietonsa, jotta laskut löytäisivät perille. Kun lopetat uimisen, palauta avain seuraa­ vien käyttöön (avain maksaa yli 30 €).

Karhulaskujen, sähköpostien, kyselyjen ja tekstiviestien lähettäminen on aikaa vievää ja kallista. Herttoniemen Hylkeiden toiminta (paitsi Herttoniemi-seuran kautta menevä laskutus) tapahtuu vapaaehtoisvoimin.

• Herttoniemen kyläjuhlien aikaan syyskuussa ovat pukukopit taas avoinna kaikille ja uimarit esittelevät talviuintiharrastusta kiinnostuneille.

• Herttoniemen Hylkeiden jäseneksi liittyminen tapahtuu tulevaisuudessa kahtena ajanjaksona/uimakausi seuraavien ohjeiden mukaan: • 1.9. – 15.9. tai 1.1. – 15.1. Herttoniemen Hylkeiden jäseneksi haluava ilmoittautuu sähköpostitse vastuuhenkilölle Jouni Jakoselle (jouni.jakonen@ elisanet.fi). Mikäli sähköpostiosoitetta ei ole, voi ilmoittautua tekstiviestillä (puh. 050 349 5619). Ilmoittautumisen yhteydessä tarvitaan nimi, osoite, puhelinnumero ja toivottu laskutustapa (sähköpostilla tai kirjeitse).

• Ilmoittautumisen jälkeen Herttoniemi-seura lähettää laskun. Laskussa ovat seuran vahvistamat liittymismaksu, jolla saa käyttöönsä avaimen pukukoppeihin, sekä vuosimaksu. Maksut ovat 25 ja 35 euroa.

• Maksettuasi laskun (ja maksu näkyy järjestelmässä) ilmoittaudu jälleen vastuuhenkilölle eli Jouni Jakoselle ja sovi avaimen noutamisesta. Tuo maksukuitti mukanasi, kun tulet hakemaan avainta.

Myös vanhoille jäsenille lähetetään 15.9. jälkeen vuosimaksulaskut. Mikäli laskua ei ole maksettu eräpäivään mennessä, lähetetään karhulasku lokakuun puoliväliin paikkeilla.

• Kun lopetat talviuinnin, ilmoita siitä sähköpostilla ja palauta avain vastuuhenkilölle postitse. Vastuuhenkilön nimi ja osoitetiedot löytyvät sekä laskusta että uimakopin seinältä.

Tervetuloa Herttoniemi-seuran talviuimareihin, Herttoniemen Hylkeisiin!

Herttoniemenranta

Big Enough to Serve Small Enough to Care

Ovi Terveyteen avainapteekit.fi

Kipparlahden apteekki Hitsaajankatu 13, 00810 Helsinki 020 741 5260 kipparlahdenapteekki.fi

Liity avainasiakkaaksi nyt!

Liittyminen on maksutonta:

Aukioloajat ma - pe 9–20, la 10–15 heinäkuussa: ma-pe 10-18 (la suljettu)

avainapteekit.fi

HERTTONIEMELÄINEN 29

Vuoden aikana tapahtunutta

Itsenäisyyspäivänä lippu nostettiin salkoon räntäsateessa. Tilaisuutta Ahmatien ala-asteella oli tullut juhlistamaan toistakymmentä alueen asukasta.

Ensilumi satoi 22.11.2014

Poliisi tyhjensi vallatun Fastholman huvilan Herttoniemessä 10.3.2015. Talo purettiin heti. Fastholman huvila oli rakennettu kesähuvilaksi vuonna 1910. Talon hirret olivat peräisin Hakaniemessä Ympyrätalon paikalla sijainneesta talosta.

30 HERTTONIEMELÄINEN

Herttoniemi-seuran asukasillassa 26.3. tavattiin ja tentattiin 11 kansanedustajaehdokasta. Paikalla ovat Outi AlankoKahiluoto (Vihreät), Ahmed Hassan (RKP), Kirsi Helin (IPU), Petteri Hiienkoski (KD), Heikki Ketoharju (SKP), Pekka Majuri (Kokoomus), Sami “Frank” Muttilainen (Vasemmistoliitto), Johanna Laisaari (SDP), Paula Lehtomäki (Keskusta), Juhani Linnanheimo (Muutos 2011) ja Tuula Salo (PS). Tilaisuuden juonsi ja ehdokkaita tenttasi toimittaja Matti Toivonen.

Paikalla oli myös viittomakielen tulkkaus.

Herttoniemitalon avajaiset lauantaina 7.2.2015. Talo oli täynnä kiinnostavia lasten, nuorten ja aikuisten tapahtumia. Avajaisyleisö pääsi myös valokuvaan.

FYSIOTERAPIA BEMER TERAPIA HIERONTA OSTEOPATIA AKUPUNKTIO LYMFATERAPIA Niittaajankatu 1, 00810 Helsinki  (09) 783 856, www.hfh.fi HERTTONIEMELÄINEN 31

Herttoniemen kyläjuhlat 2015 Lauantaina 5.9.2015

Sunnuntai 6.9.2015

Herttoniemen yhteiskoulu (Kettutie 6 tai Hiihtomäentie 43) • 10.00–14.00 Kirpputori piha-alueella, sateella koulun sisällä aulatiloissa. 70 ilmaista myyntipaikkaa. Ota pöytä, rekki tms myyntipaikka mukaan.

Kahvio (latinan opiskelijat) Herttoniemi-seura myy Herttoniemi-paitoja Leikkipuisto Herttoniemi (nurmialue, Karhutie 11) • 10.00–11.00 Tai Chi (Marja Nurmi) Tunnin aikana tutustutaan taijin periaatteisiin ja tehdään liikesarjan liikkeitä Herttoniemenrannan kappeli (Laivalahdenkaari 5) • 12.00–15.00 Kappelikahvila Kahvi tai tee 0,50 €. Suolainen tai makea kahvileipä 1 €.

Tervetuloa tutustumaan myös kappeliin ja sen vapaaehtoistoimintaan!

Tuorinniemi, Herttoniemenranta • 12.00–14.00 Avoimet ovet Tuorinniemen uimapaikalla Herttoniemi-seuran talviuimarit Herttoniemen Hylkeet esittäytyy Kotikaupunkipolku, Länsi-Herttoniemi • 15.00 lähtö Erätorilta kukkakaupan edestä Kesto noin 2 tuntia Reitti kulkee pääosin hoidettuja katuja ja kujia, mutta myös puiston puolella poiketaan ja kallioille kiipeillään, joten tukevat kengät jalkaan!

Oppaana kotikaupunkipolkujen toimittaja, kaupunkiopas Pauli Saloranta Aineisto on myös omatoimiretkeilijöiden käytettävissä herttoniemi.fi -sivuilla Herttoniemi-talo (Kettutie 8) • 10.00–15.00 Hertsikan Pumpun kyläkahvila.

Tarjolla herkullista lounaskeittoa, kahvia, teetä, mehua sekä kotileivonnaisia. Tervetuloa!

• 10.00–15.00 Muotokuvien piirtämistä a 10 €/kuva.

Tuotto Hertsikan Pumpun hyväksi • 10.00–15.00 Lapsille vapaata piirtämistä • 12.00–15.00 Sairaanhoitaja, tietokirjailija Pirkko Telaranta vastaa kysymyksiin ikämuistista ja muistisairauksista sekä esittelee kirjaansa ”Muistisairauden kanssa – Alzheimer arjessa”.

• 14.00–15.00 Puistokabaree. Puistokabaree kertoo kaupungin puistotyöntekijöistä, jotka kohtaavat työpäivänsä aikana monenlaisia kummallisia kulkijoita. Laulut kertovat yhteisten puistojen ja katujen käyttöön liittyvistä kommelluksista ja ristiriidoista. Esitys sopii kaikenikäisille.

• 10.00–11.00 Herttoniemen Syke: Slowball.

Ohjaajana Carita Konttinen • 11.00–12.15 Herttoniemen Syke: Body-stretching.

Ohjaajana Carita Konttinen.

Jumpat ovat kaikille avoimia ja ilmaisia.

Herttoniemen kirkko (Hiihtomäentie 23) • 10.00 Herttoniemi-päivän messu Saarna ja liturgia: Juha Ropponen, kanttori: Kirsi Lemponen Messun jälkeen kirkkokahvit Herttoniemen liikuntapuisto (Siilitie 12) • 10.00–14.00 Kirpputori liikuntapuiston alueella.

Runsas sata ilmaista myyntipaikkaa. Ota pöytä, rekki tms myyntipaikka mukaan.

• 10.00–11.30 Ilmoittautuminen lasten juoksukilpailuun (HerTo) • 10.00–13.00 Partiolippukunta Helsingin Eräkaverien minipartioleiri • 12.00–13.30 Lasten juoksukilpailu (HerTo) • 14.00–14.30 Juoksukilpailujen palkinnonjako (HerTo) Paikalla myös: • 10.00–13.00 poniratsastusta (ratsastusmaksu 1 euro) • HerTo:n kahvio • Herttoniemi-seura myy Herttoniemi-paitoja • Gymi Herttoniemen temppurata • Herttoniemen seurakunta Herttoniemen Kartano (Linnanrakentajantie 12) • 12.00–14.00 Kartano on avoinna tutustumista varten Ilmainen sisäänpääsy Kotikaupunkipolku, Herttoniemenranta • 15.00 lähtö Herttoniemenrannan koulun edestä Kesto noin 2 tuntia Reitti kulkee pääosin hoidettuja katuja ja kujia, mutta myös puiston puolella poiketaan ja kallioille kiipeillään, joten tukevat kengät jalkaan!

Oppaana kotikaupunkipolkujen toimittaja, kaupunkiopas Pauli Saloranta Aineisto on myös omatoimiretkeilijöiden käytettävissä herttoniemi.fi -sivuilla Herttoniemi-talo: nuorisotalo (Kettutie 8) Herttoniemen Syke jumppaa. Jumpat ovat kaikille avoimia ja ilmaisia • 17.00–18.00 Salsa Ohjaajana Justo Silverio • 18.00–19.00 Äijäjumppa Ohjaajana Marika Luoso

Muutokset mahdollisia.

Tuoreet ja yksityiskohtaisemmat tiedot löydät herttoniemi.fi -sivuilta.