K E R TA U S
O
On vain pulahdettava musiikin virtaan ja annettava sen viedä
len 26-vuotias jazzkitaristi Jonas Metsäkylä ja mielestäni musiikki on parasta mitä tiedän! Huomasin jo varhain hakeutuvani mielelläni musiikin äärelle ja viihtyväni sen parissa loistavasti. Aika on musiikissa keskeinen elementti ja paradoksaalisesti musiikilla on myös kyky häivyttää ajan taju: Kyky innostua ja haltioitua musiikista sen lajeista riippumatta tuntikausiksi päivittäin on mielestäni tärkeä ominaisuus nuorelle muusikon alulle.
A
loitin kitaransoiton opiskelun Lahden Musiikkiopistossa Ilkka Räisäsen johdolla kolmetoistavuotiaana. Yhteistyö Ilen kanssa onkin sittemmin jatkunut poikkeuksellisen pitkään. Tuota yhteistyötä kuvasimme tarkemmin kahdella Musiikkiopiston kevään pajaviikon tarjontaan liittyvällä videollamme. Tulin nuoruuden musiikkiopistovuosinani kävelleeksi paljon portaita ylös- ja alaspäin! Kerran
viikossa nimittäin kapusin portaat ylimpään kerrokseen Ilen aurinkoiseen kitaraluokkaan ja vastaavasti kerran viikossa laskeuduin kellariin johtavat portaat Kimmo Parviaisen bänditunneille auringonvalon saavuttamattomiin. Bändiohjauksen myötä yhteissoitosta tuli musiikkielämäni itsestään selvä osa, mikä myös tuki luontevasti omaehtoisen bänditoiminnan kehittämistä. Muistellessani musiikkiopiston vaikutusta ja roolia elämässäni, haluaisin soitto- ja bändituntien lisäksi nostaa hyvin merkityksellisinä esiin ne lukuisat minua valtavasti inspiroineet konserttielämykset, joita sain lapsena Kalevi Aho -salissa kokea.
V
uonna 2013 tuoreena ylioppilaana en suoralta kädeltä onnistunut pääsemään Helsingin Metropolian AMK:iin jatkamaan kitaraopintojani. Ile ymmärsi tukalan tilanteeni ja otti minut siipensä suojiin ja suunnitteli välivuoteni täyteen tehokasta harjoittelua. Selkeä tavoite oli saada seuraavalla yrityksellä se yksi pääsykokeissa puuttumaan jäänyt piste ”plakkariin”. Välivuoden jälkeen pääsinkin sisään Metropoliaan. Tuohon aikaan jokainen kevät merkitsi keskittymistä Sibelius-Akatemian pääsykokeisiin,
28
