KUULUMISIA Poikkeustilasta valoa kohti

Poikkeustilasta valoa kohti

Viime keväänä 2020 kaikki muuttui. Koronaviruspandemia levisi ympäri maailmaa kaikista varotoimista huolimatta, saavuttaen lopulta Lahden musiikkiopistonkin.

Suomessa otettiin syksyllä 2018 käyttöön uudet Opetushallituksen Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jota varten musiikkioppilaitokset kautta maan olivat miettineet toimintatapojaan syvällisesti, uusia näkökulmia etsien. Nyt jälkeenpäin ajatellen ajoitus viime vuoden myllerrykseen nähden oli juuri oikea – olimme valmiita jonkinlaiseen muutokseen.

Etäopetukseen siirtyminen oli ainoa vaihtoehto viime keväänä. Välineet sen toteuttamiseen olivat onneksi kaikkien saatavilla, kiitos Nokialle hyvästä pohjatyöstä! Suomalainen opetuskulttuuri on saanut myös kiitosta viime vuosina, ja Opetusalan Ammattijärjestön hallitus onkin myöntänyt Vuoden koulutusvaikuttaja 2020 –tunnustuksen suomalaisille opettajille.

Siteeraan OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaista: ”Tunnustuksella OAJ:n hallitus haluaa kiinnittää huomion koko opetusalan hurjaan venymiseen vaikeissa olosuhteissa ja kiittää siitä, että opettajien pitkäjänteinen ja vahva työskentely oppimisen, ihmisenä kasvamisen, sivistyksen ja osaamisen eteen on poikkeusoloissakin jatkunut kaikilla koulutusasteilla.”

Haluan tässä kiittää Lahden musiikkiopiston henkilökuntaa, että etäopetus saatiin nopeasti toimimaan ja useita metodeita otettiin rohkeasti käyttöön! Uskon oppilaiden olleen tyytyväisiä opetuksen jatkumiseen ja tapoihin, joita olemme yhdessä miettineet.

Etäopetus tulee varmasti olemaan osa opetuskulttuuria jatkossakin, vaikkakaan kaikkia lähiopetuksen hyötyjä sillä ei voida saavuttaa. Yhteissoitto etäyhteydellä ilman viivettä on nykytekniikalla vielä mahdotonta, mutta jokainen voi treenata orkesteristemmoja esim. taustanauhojen kanssa kotona tai tehdä äänityksiä, joista lopulta sitten kootaan valmis teos.

Parhaimmillaan etäopetus lisää ja vahvistaa oppilaiden ja vanhempien kanssakäymistä, mikä vaikuttaa myös soittotaidon kehittymiseen. Osa oppilaiden vanhemmista on ottanutkin aktiivisen roolin etätuntien aikana. Sama pätee tietenkin myös lähiopetuksessa soittotunneilla läsnä olevaan vanhempaan, näin varsinkin pienten soittajien kohdalla.

Kuvaan seuraavaksi kahden erilaisen etätunnin kulkua: Etätunti alkaa; kuva tai ääni pätkii juuri tänään, onneksi harvemmin kuitenkaan molemmat yhtä aikaa. Muistellaan mitä soitettiin viime tunnilla? Lopulta oikeat nuotit löytyy puhelimesta. Soittoläksyn soittaminen alkaa, mutta soittimen venttiilit ovatkin jumissa ja kuvailen kuinka ne kannattaa öljytä. Vihdoin soittaminen alkaa, oppilas tihrustaa nuottia pienen kännykän ruudulta ja joutuu keskeyttämään soiton aina seuraavan rivin saamiseksi näkyviin. Tiedustelen nuotin tulostusmahdollisuutta, mutta muste on loppunut printteristä, ja nuotin siirtäminen tabletin, tv:n tai tietokoneen ruudulle ei ole onnistunut. Kyselen, onko oppilas kuunnellut lähettämääni taustanauhaa tai katsellut maailmankuulujen solistien videoita? Vastaus on kieltävä, no ensi viikolla sitten jatketaan paremmalla onnella.

Toinen etätunti alkaa; oppilas on valmiina luurit päässä, soitto-

Oppilas tihrustaa nuottia pienen kännykän ruudulta ja joutuu keskeyttämään soiton aina seuraavan rivin saamiseksi näkyviin.

läksyt printattuna nuottitelineellä. Yhteys toimii onneksi tänään moitteetta, ja vanhempi käy välillä pienen oppilaan vieressä varmistamassa, että kaikki on kunnossa. Taustanauhan kanssa on harjoiteltu viikon aikana, ääni on yhdistetty kuulumaan kaiuttimista. Keskustellaan viime viikolla lähettämistäni maailmankuulujen solistien videoklipeistä, niitä on kotona yhdessäkin katsottu. Tämänkaltaiset tarinat moni opettaja varmasti tunnistaa.

Lähiopetuksessa asiat voidaan käydä oppilaan kanssa vaivatta luokassa läpi, tarkistaa soittimen kunto ja korjata soittoasentoa yms. Etäopetuksessa lapsi on helposti yksin kotona kännykän kanssa ja moni helpolta tuntuva asia voi muodostua vaikeaksi.

Pyytäisinkin vanhempia juttelemaan lapsen kanssa, miten soittotunneilla on mennyt, tarvitseeko lapsi apua? Moni oppilas tosin ei halua vanhempiensa osallistuvan opetukseen tai tulemaan soittotunneille, varsinkaan murrosiässä, mutta kannattaa silti kysellä. Myös opettajilta kannattaa kysellä miten menee!

Tulevaisuuden näen silti valoisana, sata vuotta sitten selvittiin Espanjan taudistakin, joka riehui ympäri maailmaa v. 1918-1920. Kriisit koettelevat meitä monella eri tasolla ja pistävät miettimään mikä elämässä todella on tärkeää. Kulttuurilla ja musiikilla tulee aina olemaan iso merkitys ihmisten elämässä, näin uskon.

Parhaimmillaan etäopetus lisää ja vahvistaa oppilaiden ja vanhempien kanssakäymistä, mikä vaikuttaa myös soittotaidon kehittymiseen.

Koronakevät opetti uutta ja auttoi arvostamaan vanhaa

VUOSI SITTEN maaliskuussa perheemme arki mullistui, kuten taisi aika monella muullakin. Löysimme itsemme päivästä toiseen kotoa tehden etätöitä ja käyden etäkoulua. Myös viulutunnit, niin äidin kuin tyttärenkin, siirtyivät etäsoittotunneiksi.

TAVALLISESTI MAANANTAISIN klo 15.45 olisimme viulu kainalossa Emilia-opettajan soittoluokan ovella. Mutta nyt soikin minun -Aadan äidin- puhelin, ja Emilia kyselee kuulumisia puhelimen kautta. Aada on ottanut nuotit ja viulun valmiiksi, ja puhelin asetellaan nuottitelineelle. Tunnin aikana kameran paikkaa vaihdetaan eri kuvakulmiin, jotta opettaja näkee vuoroin jousikättä, vuoroin vasenta kättä. Aika ajoin saan toimia assistenttina, kun Emilian kädet eivät ruudun kautta ylety tarkistamaan pehmeää jousikättä tai pyöreää peukaloa.

TIISTAISIN ON minun soittotuntini vuoro Tatjana-opettajan kanssa, joka pitää tunnin kotoaan Pietarista. Tavallisesti Tatjanan kanssa soitetaan paljon yhdessä, mutta etäyhteyden ja siitä johtuvan viiveen vuoksi se ei ole nyt mahdollista. Soitan kappaleesta osan, ja Tatjana antaa palautetta soittamalla ja sanoin. Toimii tämäkin tyyli onneksi. Kun äidin soittotunti on ohi, saa Aadakin pienen annoksen opetusta Pietarista käsin. Tunti päätetään tuttuihin fraaseihin: “пока пока, спасибо” (suom. hei hei, kiitos) ja vilkutukset ruudun takana olevalle Tatjanalle.

ETÄOPETUSTA kesti maaliskuun puolivälistä lukukauden loppuun. Opettajat antoivat erilaisia harjoitteita, soitettiin tuttuja kappaleita ja posti toi uusiakin. Tutut opettajat ja tutut menetelmät kantoivat yli aivan uudenlaisen ajanjakson. Syksyllä oli kuitenkin ilo palata lähiopetukseen, jota osaa nyt arvostaa aivan toisella tavalla. Kuvassa tytär Aada etäviulutunnilla.