AIKUISLUKIJALLE Musiikin vahva voima

Musiikin vahva voima

Lahden musiikkiopiston hallituksessakin jäsenenä toimiva Antti Laaksonen syntyi keski-pohjalaisessa Toholammin pienessä maalaiskunnassa musiikilliseen perheeseen, jossa äiti soitti viulua ja isä lauloi kuoroissa sekä johti paikallista torvisoittokuntaa. Kiinnostus musiikkiin tarttui poikaankin. – Olin jo 4-vuotiaana ensimmäisellä keikalla kotiseutujuhlassa. Lauloin kirkkaalla pojanäänellä laulun ”Kalliolle kukkulalle” ja pääsin jopa sanomalehteen kuvan kanssa, Antti muistelee.

Ensimmäinen Antin soitin oli koulusta saatu nokkahuilu. Koulussa Antti tutustui myös musiikin teoriaan. – Muistan musiikin teoriasta reikäleivän, joka on kokonuotti, ja että se voidaan jakaa neljään osaan, jolloin saadaan neljäsosanuotti.

Kun klarinetti klikkasi

Musiikin opiskelu sai jatkoa Antin ollessa 12 vuotta. –Äitini sai päähänsä, että minun pitäisi alkaa soittaa viulua, kun sellainen oli jo talossa. En tosin oikein innostunut viulunsoitosta ja niinpä ura viulistina jäi vain vuoden mittaiseksi, kertoo Antti.

Sen vuoden aikana Antti sai kuitenkin viulun perustekniikan haltuun. – Viulua vielä soittaessani löysin eräänä päivänä kotona kaapista soittokunnan omistaman klarinetin. Innostuin soittimesta heti.

Antti harjoitteli soittamista muutaman vuoden ajan pääasiassa itse, jonka jälkeen hän pääsi soittamaan torvisoittokuntaan ja opiskelemaan Keski-Pohjan musiikkiopistoon Kokkolaan. – Kävin soittotunneilla joka toinen lauantai. Matka Kokkolaan linja-autolla kesti reilun tunnin, joten soittotuntipäivinä ei e paljon muuta ehtinyt, kertoo Antti.

Klarinettiopinnot kestivät neljä vuotta aina ylioppilaskirjoituksiin saakka. – Lisäksi kävin viitenä kesänä soitonopetuksessa Kälviän musiikkileirillä. Soitin leireillä orkestereissa sekä opiskelin teoriaa. Sain niiltä hyviä kavereita, joiden kanssa on pidetty yhteyttä, ja aina tavattaessa on keskusteltu musiikista ja sen monimuotoisuudesta.

Lukioaikana Antti innostui myös kitaransoitosta. – Tilasin Anttilan postimyyntiluettelosta venäläisen kitaran hintaan 52,95 mk. Opettelin soittamaan sointuja, että pystyin tarpeen mukaan säestämään ja komppaamaan. Sormet tulivat aika vahvoiksi, koska kielet olivat poikkeuksellisen korkealla otelaudasta.

Vaikka Antti tiesi, ettei hänestä tulisi ammattimuusikkoa, hän arveli sen tuovan elämässä monenlaista hyötyä. – Ajattelin, että musiikki harrastetasollakin voi olla asia, joka vaikuttaa elämäntilanteisiin ja eri valintoihin positiivisesti. Ja näinhän siinä sitten on käynyt.

Muistan musiikin teoriasta reikäleivän, joka on kokonuotti, ja että se voidaan jakaa neljään osaan, jolloin saadaan neljäsosanuotti.

Opin tielle

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Antti pääsi opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon opettajainkoulutuslaitokseen. – Luulen, että musiikkiharrastukseni vaikutti valintaan paljon, koska olin kuullut, että koulutukseen valitaan yksi musiikkitaitojen perusteella. Niinpä panostin valintatilaisuuteen paljon ja soitin siinä klarinettia, pianoa sekä lauloin ja säestin itseäni kitaralla. Arvelin, että musiikilla oli aika ratkaiseva osuus valintaani.

Opiskeluaikana klarinetti tuli jälleen mukaan kuvioihin. – Saimme ilmaista soitonopetusta liittyen musiikin erikoistumisopintoihin. Siten sain suoritettua klarinetin 1-tutkinnon Sibelius Akatemian mukaan. Tämä ja aiemmat teoriaopinnot kera opetusharjoittelun varmistivat sen, että sain kansalaisopiston musiikin tuntiopettajan pätevyyden, Antti muistelee.

Varsinaiseksi musiikinopettajaksi Antti ei koskaan halunnut, vaikka musiikkiopiston koulutus olisi antanut sillekin hyvän pohjan ja edellytykset.

Ajattelin, että musiikki harrastetasollakin voi olla asia, joka vaikuttaa elämäntilanteisiin ja eri valintoihin positiivisesti. Ja näinhän siinä sitten on käynyt.

–Tein opettajan urani kahdessa koulussa, joissa sain opettaa niin paljon musiikkia kuin halusin.

Musiikki elämän rikastajana

Musiikki on kuljettanut Anttia elämässä ja tuonut eteen monenlaisia kokemuksia. – Olen musiikin kautta pystynyt määrittelemään ja suunnittelemaan elämän suuntaa ja valintoja. Musiikkiharrastuksesta olen saanut elinikäisiä ystävyyssuhteita ja yhteistyökuvioita. Musiikki tunnetusti kohottaa mielialaa, joten kuluneen vuoden aikana Antti on ilahduttanut itseään uudelle soittimella.

Koronavuoden aikana olen opetellut soittamaan ukulelea ja ajattelin yhdistää siihen vielä huuliharpun, kun yritän laulaa slaagereita. Luulen, että se onnistuu, koska lapsena ja nuorena sain mahdollisuuden opiskella aika vahvan musiikillisen pohjan. Ainakin yritän!

Antin terveiset: Musiikkiopistojen ja musiikkioppilaitosten tulevaisuuden turvaaminen on tärkeää, koska peruskoulussa ja lukioissa on valitettavasti vähennetty sekä taito- että taideaineiden tuntimäärää sekä ns. kerhotunteja. On kuitenkin oppilaita ja lapsia, joilla olisi kiinnostus ja mielenkiinto musiikin syvempään harrastamiseen. Tämä kiinnostustarpeen täyttäminen voisi olla musiikkiopistojen tehtävä, vaikkapa yhteistyössä koulujen kanssa. Musiikkiopistot kaipaavat rahallista avustusta toimintaansa, jotta mahdollistetaan musiikin harrastaminen mahdollisimman monelle. Kaikista ei tule ammattimuusikkoja, mutta mahdollisimman monesta voisi tulla hyvä harrastaja, joka musiikintaidoillaan voi ilahduttaa ihmisiä eri tavoin ja hyödyntää osaamistaan ja taitojaan uravalinnoissa.