AIKUISOPISKELU Ilmaviulusta oikeaan viuluun

Ilmaviulusta oikeaan viuluun

Musiikki ei ollut elämässäni täysin outo asia, olinhan laulanut kuorossa – niin ala-asteella kuin armeijassa. Mutta en ymmärtänyt nuoteista mitään, vaan olin aina laulanut korvakuulolta. Soittimen soittamisen opettelu oli aina kiehtonut, mutta siihen ei pikkukylä tarjonnut juurikaan mahdollisuuksia.

Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa soitinopintoja! Päätin aloittaa aikuisopiskelijana soitinopinnot kahdesta syystä: 1) etsin vastapainoa päivätyölle, siis jotain täysin uutta ja erilaista, sekä 2) Mieskaveritoiminnan kautta tutustumani perheen pianonsoiton tuoma kipinä soittamiseen.

Vaan mikä soittimeksi?

Piano tuntui ajatuksena hankala, koska siinä pitää seurata kahta nuottiviivastoa ja soittaa kahdella kädellä. Puhallinsoittimista ainoana ehkä saksofoni, mutta tietyistä rajoituksista johtuen puhallinsoitinkaan ei olisi välttämättä minulle soveltunut. Kitarassa mystiset otteet… Mutta, entä viulu?

Olen aina pitänyt viulun äänestä ja olen myös paljon viulumusiikkia kuunnellut. Lapsena tuli tehtyä ilmaviulua (vrt. ilmakitara), joten soitin on aina ollut lähellä sydäntä. Sehän on myös helppo soitin – ei tarvitse seurata kuin yhtä nuottiviivastoa ja soittaa nuotti kerrallaan… Vaan vähänpä tiesin.

Musiikkiopiston sivuilla olin vieraillut jo useamman kerran, mutta myöhästyin ilmoittautumisesta noin kuukaudella. Opiskelu alkoi sitten itseopiskelun merkeissä. Vuoden päästä uusintayritys – myöhästyin jälleen muutamalla päivällä, mutta onneksi paikkoja oli vapaana ja täydennyshakukierroksella pääsin oppilaaksi.

Soitinta en suin päin ostanut. Sain viulun lainaan kesällä 2017 ja lupasin itselleni, että mikäli vuoden loppuun asti kiinnostus päivittäiseen omatoimiseen harjoitteluun ja opiskeluun säilyy, ostan oman – ja tällä tiellä ollaan edelleen.

Viulu tuli jäädäkseen

Viulua olen soitellut kohta neljä vuotta. Mistään helposta soittimesta ei tosiaan ole kyse, joidenkin arvioiden mukaan se on kaikkein vaikein soitin oppia. Nuoteista minulla ei ollut mitään hajua, mutta onpa joku sellaisenkin asian kuin musiikin teorian keksinyt. Välillä on tuntunut, että tulee pelkkää takapakkia, mutta se kuuluu osana oppimisprosessia. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän tiedät mitä et osaa.

Minkä tahansa soittimen opettelu vaatii keskittymistä, hermoja sekä paljon harjoittelua. Ilman harjoittelua ei tule tuloksia. Itseopiskelemalla pääsee alkuun, mutta eteneminen alkaa helposti polkemaan paikallaan. Kannustava opettaja onkin tärkeä osa opintojen sujumista. Taidot ovat karttuneet ja soittaminenkin alkaa sujumaan, paljon on kuitenkin vielä opittavaa, niin tekniikassa kuin teoriassa.

Näillä harjoitustuntimäärillä jonkin toisen soittimen opinnot olisivat paljon pidemmällä, sen verran haastavasta soittimesta on kyse. Toisaalta mihinkään ei ole kiire, opiskeluun on koko loppuelämä aikaa.

PASI VÄHÄMARTTI, VIULU