Lahden musiikkiopisto | Pikalirinä 2023

Missä Hugo luuraa?

Musiikkiopiston karvainen talkkari Hugo-kissa on piiloutunut tämän Pikalirinän sivuille. Löydä kaikki kuusi piilopaikkaa sivuilta 4–40 ja käy näpyttelemässä vastauksesi ja yhteystietosi QR-koodista löytyvälle lomakkeelle. Arvomme oikein vastanneiden kesken ilmaisia, vapaavalintaisia soittotunteja. Soittotunnit tulee pitää syyslukukauden 2023 aikana. Arvonta suoritetaan viikolla 33 ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti 31.8.2023 mennessä.

Toimitus: Juha Pulkki | Lehden suunnittelu ja taitto: Ankara Design / Anna Aalto

Paino: M&P Paino Oy | Kannen kuva: Sari Sakki

Julkaisija: Lahden musiikkiopisto, Hämeenkatu 4, 15110 Lahti

Kanslia: 041 319 0070 | kanslia@lahdenmusiikkiopisto.fi | www.lahdenmusiikkiopisto.fi

forms.gle/CoTA67kTnnG9kv5S9

s. 25 s. 32

Jazztanssi 7 -ryhmä kävi

JAAKKO ROSSI:

”Pyrin aistimaan oppilaan temperamenttia ja väylää, joka johdattaisi oppilaan omalle reitilleen musiikin pariin. Vuodet ovat opettaneet minulle, että reittejä on useita ja mihinkään muottiin ei voi ketään puristaa.”

Kaikilla on oikeus musiikkiharrastukseen

Musiikkiopintojen saatavuuteen ja saavutettavuuteen on kiinnitetty runsaasti huomiota viimeisten vuosien aikana. Ja hyvä niin, tahdomme toki toimia siten, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus päästä tavoitteellisen opetuksen pariin, kaikki oppijat huomioiden. Oppimisympäristö tulee rakentaa joustavaksi siten, että laadukas opetus on toteutettavissa erilaissa tilanteissa ja yksilöt huomioon ottaen. Oppijoita kohdellaan yhdenvertaisesti ja erilaiset kulttuuritaustat huomioiden.

Lahden musiikkiopistossa saatavuutta edistää monipuolinen opetustarjonta, niin klassisen ja rytmimusiikin kuin tanssin oppijoille. Alle kouluikäisille suunnattua varhaisiän opetusta tarjotaan niin ikään musiikissa ja tanssissa. Olemme myös jo vuosien ajan käyneet lahtelaisissa kouluissa antamassa soitinopetusta sekä järjestämässä

monenlaista kerhotoimintaa periodiluoteisesti. Teknologian avulla voimme tarvittaessa tarjota etäopetusta ja kursseja. Myös instrumentit ovat kehittyneet. Nykyään valmistetaan soittimia, joiden myötä soittamisen voi aloittaa aiemmin ja jotka ovat helpompia käsitellä.

Taloudelliset seikat voivat olla monelle esteeksi. Tämän vuoksi musiikkiopisto voi myöntää alennuksia oppilasmaksuista ja useita soittimia saa kauttamme edullisesti vuokralle. Tahdomme eri tavoin pitää opiskelun aloittamisen kynnyksen mahdollisimman matalalla ja kaikkien saavutettavissa.

Mikä tekee soittoharrastuksesta niin suositun vuosi toisensa jälkeen? Soittamisen opiskelu kehittää sosiaalisia, kognitiivisia ja motorisia taitoja monipuolisesti. Keskittynyt harjoittelu ja uuden oppimisen kokemus on vertaansa vailla. Taitojen karttuessa mahdollisuudet vain kasvavat, erilaisia esiintymisiä ja yhdessä tekemisen kokemuksia yhteismusisoinnin merkeissä. Orkesteria voisikin verrata urheilujoukkueeseen, jossa jokaisella on oma tärkeä paikkansa ja hyvä lopputulos saavutetaan saumattomalla yhteistyöllä. Musiikin kautta tutustuu eri aikakausiin ja kulttuureihin, maailmanhistorian tapahtumat nivoutuvat eri musiikkityyleihin ja esittämiskäytäntöihin. Musiikki on universaali kieli, minkä avulla on ehkä helpompi ilmaista tunteita ja jäsentää maailman tapahtumia.

Suomalaisella musiikkikoulutusjärjestelmällä on pitkät ja laadukkaat perinteet, olkaamme siitä ylpeitä. Mutta kehittämistä tulee jatkaa, koulutuksen saavutettavuuden ja saatavuuden edistäminen on yksi tärkeimpiä tehtäviämme.

Ja miksi siis musiikkia? Soittaminen on yksinkertaisesti kivaa – yksin ja yhdessä.

JUHA PULKKI, REHTORI

Puhallinorkesterit Metsähallissa

Lahden konservatorion, Lahden musiikkiopiston ja Pohjois-Kymen musiikkiopiston soittajia esitti ennen konsertin alkua Sibeliustalon Metsähallissa

12.5.2022 Jacob de Haanin teoksen Free World Fan-

Pyöreitä vuosia

Harmonikansoitonopettajamme

Juha Saarinen täytti 60 vuotta ja juhlakahvit hörpittiin opettajainhuoneessa 13.9.2022. Saunomisesta nauttiva opettajamme huomioitiin asianmukaisilla ja varsinkin Juhan uu teen savusaunaan sopivilla varusteilla pitkävartista löylykauhaa myöten.

tasy. Orkesteria johti Seppo Pohjoisaho. Sinfonia

Lahden illan konsertissa solistina oli Joel Wendelin, joka esitti John Williamsin konserton tuuballe ja orkesterille.

Virkistyspäivä Vääksyssä

Musiikkiopiston henkilökunnan virkistyspäivää vietettiin 20.9.2022. Tarjolla oli kehonhuoltoharjoitteita ja lenkkeilyä Vääksyn kauniissa luonnossa Satu

Kärkkäisen ohjaamana, sekä Timo Ruudan ja Lasse

Tynkkysen vetämä golf-kurssi Kanava-golfissa.

Puhallinvieraita

Sibelius-opistosta

Saimme Hämeenlinnasta vieraita 15.11.2022 puhallinorkestereiden konserttiin, kun Sibelius-opistosta saapui Jenni Hiipakan johdolla nuoria puhallinsoittajia esiintymään omilla sekä yhteisillä kappaleilla meidän orkesterin, Puhkun kanssa.

Trumpettiesitys 90 soittajan voimin

Kuhina ja pärinä oli melkoinen, kun Suomen suurin trumpettiyhtye kokoontui Lahden Sibeliustaloon torstaina 17.11.2022. Sinfonia Lahden Trumpettipreludi –tapahtuma toi yhteen oppilaita ja opettajia seitsemästä eri musiikkioppilaitoksesta. Mukana olivat Riihimäen, Heinolan, Itä-Helsingin, PohjoisKymen ja Lahden musiikkiopistot, Lahden konservatorio sekä musiikkikoulu Hauskat Sävelet.

Preludin yhteisesityksessä esiintyi n. 90 soittajaa, eli tiettävästi suurin koskaan Suomessa esiintynyt trumpettiyhtye. Yhteiskappaleena kuultiin Duke Ellingtonin kappale ”Things Ain't What They Used To Be”, jonka oli sovittanut yhtyeelle Trumpettipreludi –tapahtuman isä, Ari Heinonen. Preludissa esiintyivät myös omilla kokoonpanoillaan Lahden konservatorion trumpettiyhtye Musta Hevonen johtajanaan Seppo Pohjoisaho sekä Lahden musiikkiopiston trumpettiyhtye Tomi Nietulan johdolla.

Preludin jälkeen päästiin nauttimaan Sinfonia Lahden konsertista, jossa solistina esiintyi orkesterin

Pelimusiikkia kirjastolla

Opiston vaskisoittajat esiintyivät Lahden kaupunginkirjaston Game Över -tapahtumassa 12.11.2022. Pelimusiikkibändin konsertissa kuultiin teemoja mm. peleistä Super Mario Bros., Sonic, The Legend of Zelda ja The Elder Scrolls.

oma trumpetin äänenjohtaja Bogdan Dekhtiaruk esittäen J.N. Hummelin trumpettikonserton.

Ilta oli varmasti kaikille ikimuistoinen ja sen myötä heräsikin ajatuksia kehitellä vastaavia tapahtumia myös tulevaisuudessa.

Sinfonia Lahden kolme trumpetin äänenjohtajaa. Vas. Ari Heinonen, Bogdan Dekhtiaruk ja Eero Ikola.

Yhdysvalloissa järjestettiin vuonna 2001 The Night of 1,000 Trumpets -konsertti Doc Severinsenin johdolla. Ehkä pistetään Lahdessa sitten tästä vielä joku päivä suuremmaksi?

Halloween-tunnelmia pianoluokassa

Marjan oppilaat soittivat marraskuussa 2022 Halloween-viikolla hämärässä luokassa nuottivalojen loisteessa. Pianoluokka oli tietenkin koristeltu juhlaan sopivasti haamuilla, kurpitsoilla ja lepakoilla. Rafael ja Okko ovat valokuvassa nelikätistunnilla halloween-tunnelmissa.

Joulumieltä laulaen ja soittaen

Lahden musiikkiopiston lapsikuorot esiintyivät kaupungin joulukylässä opettajansa Sari Sakin johdolla.

Musiikkiopiston trumpettiyhtye esiintyi Hollolan kivikirkossa Kauneimmat joululaulut -tapahtumassa 10.12.2022.

Musiikkiopiston SuperMegaBrass ja Trumpettiyhtye esiintyivät Joulun riemua vaskilla -konsertissa Joutjärven kirkossa 17.12.2022. Konsertissa esiintyivät myös Lahti Brass Quintet ja Conciksen trumpettiyhtye Musta Hevonen.

Antti Ahoselle Director musices -arvonimi

Tasavallan Presidentti myönsi 9.12.2022 Director musices -arvonimen Antti Ahoselle. Antti oli vuosikymmeniä musiikkiopiston palveluksessa erilaisissa tehtävissä. Hän on monipuolinen muusikko ja moniosaaja. Hän toimi mm. musiikkikerho Fermaatin ja lyömäsoitinkerho

KUMU:n opettajana vuosien ajan sekä innosti lapsia soittajan uralla eteenpäin.

Ennen eläköitymistään Antti perehtyi

ukulelensoiton saloihin ja piti näistä monenlaisia kursseja. Viimeisinä työvuosinaan hän opetti myös Wellamo-opistossa aikuisten ukuleleryhmiä, joiden ansiosta tämä arvonimiprosessi saatettiin alulle.

Musiikkiopiston väki onnittelee Anttia merkittävästä huomionosoituksesta ja samalla kiittää erinomaisesta työtoveruudesta vuosien ajan. Toivotamme Antille leppoisia eläkepäiviä!

Luovuutta politiikkaan ”James Bondin” -tyyliin

Lahden musiikkiopistossa vietettiin Luovuutta politiikkaan -viikon tapahtumaa torstaina 9.2.2023. Valtakunnallisen kampanjan tavoitteena oli lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä taiteen perusopetuksesta ja kulttuurialan ammatillisesta koulutuksesta ja niiden merkityksestä, sekä kasvattaa koulutusmuotojen näkyvyyttä.

Lahden kaupungin sivistyslautakunnan puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Marju

Markkanen osallistui tapahtumaan soittamalla pianoa pienimpien jousiorkesterin (JousiPower) kanssa. Ohjelmassa oli Monty Normanin säveltämä teema James Bond -elokuvista. Orkesteria johti viulunsoitonopettaja Maarit Jääskeläinen ja Marjua ohjasi pianonsoitonopettaja Kimmo Parviainen

Markkanen osoitti suurta luovuutta sulautumalla sujuvasti orkesterin tahtiin ja pianonsoitto sujui varsin lyhyen harjoittelun jälkeen mallikkaasti teemaa mukaillen.

Marju esittäytyi jousiorkesteri JousiPowerille. Kuvassa myös orkesterin johtaja Maarit Jääskeläinen.

Harjoitukset käynnissä. Marjun vieressä pianonsoitonopettaja Kimmo Parviainen.

Kouluttautumista

iloisella mielellä

Parikymmentä varhaiskasvatuksen ammattilaista kouluttautui Taideyliopiston ja Päijät-Hämeen kesäyliopiston järjestämällä Varhaisiän musiikkikasvatus -kurssilla musiikkiopiston Hämeenmaa-salissa kevään 2023 aikana. Laulut, leikit, luennot ja soittoharjoitukset ovat tuoneet tietoa, taitoa ja iloa niin kurssilaisten kurssi-iltoihin ja viikonloppuihin kuin tietenkin heidän työhönsä, lapsille ja perheille. Musiikkikasvatuksella on monipuoliset mahdollisuudet vaikuttaa.

Musiikkiopistolle soitinlahjoituksia

Musiikkiopisto on saanut jälleen muutamia soitinlahjoituksia. Tällä kertaa saimme viulun, kitaran ja tenoritorven. Instrumentit tulevat tarpeeseen ja kovaan käyttöön, lämmin kiitos lahjoittajille Tiina Valtialalle sekä Jukka Oksalle ja Katri Karkiselle

Kurssin vastuuopettajat kuvassa reunoilla, oikealla Soili Perkiö ja vasemmalla Sari Sakki

Outoja otuksia pianotunnilla

Välillä Marjan pianotunneilla on vieraillut kaikenlaisia otuksia pupuista yksisarvisiin. Tässä niistä muutamia.

Musiikkiopisto esiintyi Sibeliustalolla

Lahden musiikkiopiston kuoro esiintyi Lahden

Sibeliustalossa Preludi Metsähallissa -konsertissa

kuoronjohtaja Sari Sakin johdolla ja pianisti Kimmo

Parviaisen säestämänä 19.4.2023.

Kuva: Kristiina Palvanen

KANSANMUSIIKKIA Polanteen tahtiin

TEKSTI: ANU ALVIOLA

Syksyllä 2021 Lahden musiikkiopistolla startattiin Sorjuveinikansanmusiikkihanke, jossa tutustutettiin musiikkiopiston oppilaita suomalaiseen kansanmusiikkiperinteeseen, monenlaisiin sävelmiin ja kansanlaulukappaleisiin.

Aloitin työn etsimällä sävelmiä läheltä ja siksi hankkeeseen valikoituikin mm. Bromannin soittama polkka, jota hän oli 1920-luvulla soittanut Vesijärven satamassa.

Kappalevalintojen jälkeen alkoi sovitusprojekti, jossa saatiin eri instrumenteille soitettavaa niin aloittajasta pidemmällä soitto-opinnoissaan oleville. Keväällä 2022 kappaleiden sovitukset alkoivat muodostumaan ja aloitettiin harjoitukset oppilaiden kanssa.

Huhtikuussa harjoiteltiin vihdoin koko Sorjuveini-porukalla ja jännityksellä odotimme, miltä kappaleet tulisivat kuulostamaan isolla orkesterilla. Kappaleista saatiin kasaan konsertti, jossa jokainen soittaja oli osa isoa Sorjuveini-kansanmusiikkiorkesteria. Oppilaat oppivat erilaista tapaa kuunnella toisiaan ja olla kansanmusiikin vietävänä.

Sorjuveini-kansanmusiikkiprojektista jäi kytemään ajatus: jospa saisimme musiikkiopistolle alkamaan uuden kansanmusiikkiryhmän, jossa voisimme jatkaa tutustumista kansanmusiikkiin sekä erilaiseen tapaan tehdä yhdessä musiikkia. Voisimme yhdessä oppia eri instrumenteilta uusia juttuja omaan soittoon sekä sovittaa, säveltää ja sanoittaa yhdessä

musiikkia. Nauttia yhteissoitosta rennolla otteella ja ilolla – ei vain projektiluontoisesti vaan säännöllisesti.

Syksyllä 2022 kansanmusiikkiyhtye Polanne sai alkunsa. Yhtyeessä soittaa tällä hetkellä neljä innokasta soittajaa, soittiminaan kanteleet sekä piano. Kun aloitimme ensimmäiset harjoitukset, oli meillä jo tiedossa ensimmäinen yhteinen keikka säestää muskarikonserttia marraskuussa. Tämä aiheutti tietenkin pienen paineen Polanteen alkutaipaleelle, mutta marraskuussa pääsimme ensimmäistä kertaa yhdessä lavalle ja se oli ensisysäys Polanteen keikkarintamalla.

Konsertti oli ihanan lämminhenkinen ja rento. Olimme saaneet bändimme oheen myös

Kansanmusiikkiyhtye Polanne sai alkukipinän 2021–2022 Sorjuveiniprojektista, joka keräsi lähes 100 musisoijaa kansanmusiikin äärelle. Kuvissa tunnelmapalasia Sorjuveinin viikonloppuleiriltä ja konsertista keväältä 2022.

Muskari- ja kuorohetkiä vuoden varrelta

vierailijoita kanteleensoittajista sekä haitaristeista, ja olipa mukana myös yksi kontrabassokin tuomassa mukaan matalampia taajuuksia sekä yksi klarinetisti. Keväällä 2023 soitimme Kohtaamisia-konsertissa kaksi kappaletta.

Polanteen musiikilliset seikkailut jatkuvat musiikin ja kansanmusiikkiin tutustumisen merkeissä.

Otamme mielellämme mukaamme myös lisää soittajia, jos kiinnostus kansanmusiikkiin jollakulla heräsi. Jokaiselle soittajalle räätälöidään omantasoista soitettavaa ja yhdessä luomme uusia perin teitä vanhan perinteen pohjalta.

Kiinnostuitko kansanmusiikista?

Haluaisitko mukaan kansanmusiikkiryhmä Polanteen toimintaan syksyllä 2023?

Ota yhtettä Anu Alviolaan: anu.alviola@lahdenmusiikkiopisto.fi

Koivistojen kodissa soi harmonikka ja kontrabasso

Musiikki on kulkenut pariskunnan rinnalla elämän eri vaihessa.

Tuula-Riitta ja Petri Koivistolla on yhteinen mieluisa harrastus.

– Olemme vaimoni Tuula-Riitan kanssa kummatkin Lahden musiikkiopiston opiskelijoita, mutta soitinvalintamme ovat varsin etäällä toisistaan. Tuula-Riitta on päätynyt harmonik-

kaan ja minä kontrabassoon, Petri kertoo.

Tuula-Riitta sai ensimmäisen haitarinsa 11-vuotiaana.

– Soitin oli pianohaitari ja harjoittelin soittamista Aki Lievosen opetusryhmässä. Pianohaitari ei kuitenkaan oikein sytyttänyt ja hain musiikillista inspiraatiota

myös kitaran ja pianon parista.

Soitot jäivät muutamaksi vuodeksi, kunnes Tuula-Riitta 24vuotiaana osti näppäinhaitarin.

– Se oli hyvä valinta, sillä näppäinharmonikka niin sanotusti osui ja upposi, Tuula-Riitta toteaa.

Hän aloitti aktiivisen harjoittelun Juha Saarisen ohjaukses-

TEKSTI: PETRI KOIVISTO

sa ja Juha on ollut hänen opettajanaan jo noin 40 vuotta.

– Sitten perustimme perheen. Tuli viisi lasta ja ruuhkavuodet. Soittoharrastus oli väkisinkin katkonaista ja ajoittain tauolla kokonaan. Kipinä rakasta harrastusta kohtaan ei silti koskaan kadonnut täysin. Viisikymppisenä oli taas haitarin vuoro, ja nyt soittoharrastus ei taida enää sivuun jäädäkään.

Lahden musiikkiopiston soitto-opintojen

lisäksi Tuula-Riitta soittaa myös Lahden

Wellamo-opiston harmonikkaryhmässä sekä

Itä-Hämeen kansalaisopiston Palkeet-harmonikkaryhmässä.

Ilmabassosta kontrabassoon

Puoliso Petri ihastui kontrabasson pehmeisiin ja mataliin ääniin jo lapsena.

– Olin 10-vuotias, kun opettaja laittoi minut soittamaan bassoa koulun kevätjuhlissa. Sitten tyydyin soittamaan ”ilmabassoa” monet vuodet, kunnes tartuin oikeaan bassoon 57-vuotiaana. Olen siis hyvin myöhäisherännäinen basisti.

Petri on löytänyt kontrabassosta monta ulottuvuutta.

– Kontrabasso on uskomattoman monipuolinen soitin, joka sopii monenlaiseen musiikkiin klassisesta musiikista rockabillyyn asti. Minua innostaa havaita, kuinka paljon vielä varttuneellakin iällä ehtii saada irti tuosta upeasta instrumentista, kun vain harjoittelee ahkerasti.

Harjoittelun ahkeruudessa Petri saa mallia vaimoltaan.

– Olen bassoni kanssa päässyt säestämään Wellamo-opiston harmonikkoja sekä päässyt esiintymään musiikkiopiston järjestämissä tilaisuuksissa, Petri kertoo.

– Soitonopettajanani Lahden musiikkiopistossa on Jasmiina Saarinen, joka on Juha Saarisen tytär. Taidamme olla ainoa pariskunta Päijät-Hämeessä, jossa isä opettaa harmonikansoittoa ja tytär bassonsoittoa yhdelle ja samalle pariskunnalle, Petri toteaa hymyillen.

Musiikkiopistossa on tarjolla taiteen perusopetusta monipuolisesti – myös aikuisille

• soitin- ja lauluopinnot

• pop- & jazz-musiikki

• muskarit (myös Hollolassa, Heinsuon koululla)

• kerhot ja lapsikuorot

• soitinvalmennus

• orkesterit, bändit ja bändikerhot

• tanssiopinnot 3 v. alkaen

• lyhytkurssit

• musiikin perusteet ja sävellys

Muun muassa näitä soittimia voit opiskella meillä:

piano

koskettimet

harmonikka

cembalo kitara

kantele

Jousisoittimet

viulu

alttoviulu

sello

kontrabasso

Puupuhaltimet

oboe

huilu

traverso

klarinetti nokkahuilu saksofoni

Vaskisoittimet

trumpetti

käyrätorvi

alttotorvi

pasuuna

eufonium (baritonitorvi)

tuuba

Lyömäsoittimet malletsoittimet

rummut

Bändisoittimet sähkökitara sähköbasso

koskettimet

rummut

Laulu klassinen laulu pop/jazz-laulu

Soitinvalmennusopintoihin voit hakea seuraaviin soittimiin:

viulu

alttoviulu

sello

kontrabasso

trumpetti

käyrätorvi

pasuuna

kitara

harmonikka

huilu

klarinetti

kantele

piano

Sellot takataskuun ja matkaan käy!

TEKSTI: VIRVE KORHONEN | KUVA: LAURI KARIMÄKI

Selliryhmämme osallistui

valtakunnalliseen Nuori Kulttuuri

On Air -nuorten taidetapahtuman videokarsintaan. Tiesimme, että keväällä olisi vielä virtuaalitapahtuma, jossa olisi esityksiä pääkaupunkiseudulta, Rovaniemeltä, Tampereelta, Mikkelistä ja Oulusta. Meille oli kuitenkin tärkeää videon tekeminen, joka motivoi soittamaan mahdollisimman hyvin. Yllätys olikin varsin mukava, kun meille tuli kutsu Mikkeliin, yhteen näistä satelliittitapahtumista. Mikkelissä esityksemme videoitiin ja se esitettiin vielä illan päätapahtumassa Tampereella. Huiman positiivinen palaute nuorille sellisteille ja tietysti myös opettajalle.

Meille täällä opistolla erilaiset viikoittain kokoontuvat ryhmät ovat tavallista toimintaa. Ryhmissä ja orkestereissa

soittaminen on ihan tavallinen soitonharrastukseen liittyvä osa. Nähdään kavereita ja soitetaan yhdessä opettajan johdolla. Foorumi, johon esityksemme lähti, kattoi musiikin lisäksi koko nuorten kulttuuriharrastuksen kirjon: tanssin, teatterin, runonlausunnan, akrobatian ja mitä ikinä nuori voi keksiäkään. Saamamme palaute oli jopa hiukan hämmentävää. ”Esityksen ja teoksen lähtökohta oli vaikuttava. Kuva nuorista puoliympyrässä selloineen oli pysäyttävä. Sellon voimaa huokuva esitys toi hienoa tunnelmaa.” Vastaanotto oli todella innostunutta. Selliryhmä herätti aitoa ihastusta. Selkeästi tuli esille se, että ihan jokainen nuori toreilla ja turuilla, ei harrastakaan sellonsoittoa.

Tapahtumaan osallistuminen muistutti minua katsomaan

musiikkiopistojen toimintaa helposti unohtuvasta näkökulmasta. Lapset ja nuoret tekevät pitkäjänteistä työtä, hienon harrastuksen parissa. He oppivat soittamisen, laulamisen tai tanssimisen lisäksi valtavan määrän taitoja ja arvoja, joista voivat parhaimmillaan ammentaa läpi elämän. Lasten ja nuorten harrastamisella kasvatetaan pääomaa, jonka toivoisi jokaiselle lapselle ja nuorelle!

Toukokuussa 2023 Selliryhmä on taas uuden hauskan edessä. Matkaamme Ruotsiin, Enköpingin Kulturskolan vieraaksi. Pidämme paikallisen selloryhmän kanssa kahvikonsertin, jossa esitämme kappaleita omilla ryhmillä sekä yhdessä. Mielenkiintoista kuulla kuinka ruotsalainen selloryhmä soi ja on jännittävää päästä soittamaan heidän kanssaan!

Sellistit Mikkelissä, vas. Virve Korhonen, Ulla Knuutinen, Kerttu Pänkäläinen (Heinolan mus.opisto), Neea Kauppinen, Janika Hrustaleva, Kalle Karimäki, Siiri Sirviö, Elsa Ripatti.

Säveltäjä Harri Wessman kävi 5.4. tapaamassa selloyhtye SuperSelloja. Hän on itsekin soittanut aikoinaan selloa ja lupasi nyt säveltää Virve Korhosen ohjaamalle pienten yhtyeelle oman teoksen.

Harri Kristian Wessman (s. 29.3.1949) on suomalainen säveltäjä ja musiikkikriitikko. Hän opiskeli vuosina 1967–1973 Helsingin yliopistossa ja vuosina 1973–1978 SibeliusAkatemiassa. Jo sitä ennen hän oli saanut sävellyksessä yksityisopetusta Joonas Kokkoselta. Wessman on säveltänyt muun muassa soolopianolle, kamarimusiikkiyhtyeelle, sinfoniaorkesterille, jousiorkesterille ja kuorolle.

Lähde: Wikipedia

Varhaisimpia lapsuudenmuistojani on, että makasin flyygelin alla isovanhempien luona, kun äitini soitti Chopiniä. Kotiin meille tuli piano vasta, kun olin kymmenen ikäinen, ja sitä lähdin kilkuttelemaan korvakuulolta valtavalla innolla. Suhteeni elinikäinen vaivalloisuus nuotteihin alkoi jo silloin, eikä lukihäiriöisyys parantanut asiaa. Mutta jotenkin nuottien kanssa on ollut pakko tulla toimeen, kun olen myöhemmin sekä soittanut, kirjoittanut että opettanut niitä.

Jotenkin nuottien kanssa on ollut pakko tulla toimeen, kun olen myöhemmin sekä soittanut, kirjoittanut että opettanut niitä.

60-luvun alussa muutimme Tapiolaan. Jousenkaaren koulussa kansakoulunopettajana toimi musiikkipedagogi Erkki Pohjola, jonka luokalle pikkuveljeni Rainer sattumalta joutui. Opettaja laittoi saman tien viulun Rainerin käteen ja tiedusteli, olisiko Rainerilla kotona sisaruksia, joita soittaminen kiinnostaisi. Olihan siellä ainakin isoveli, joka kilkutteli pianoa. Niin minulla oli pian sello, vaikka olin äskettäin kaatunut ja käteni oli vielä kipsissä, kun jo osallistuin Erkki Pohjolan perustaman jousiyhtyeen esiintymisiin.

Pohjolasta kehittyi valtakunnallisella tasolla tärkeä suunnannäyttäjä suomalaiselle musiikkipedagogialle. Opettajana hän oli lempeä ja samalla tinkimätön mitä tulee sävelpuhtauteen ja artikulaatioon. Hänen ansionsa kiteytyivät Tapiolan Yhteiskoulun kuoroon — nykyiseen Tapiolan kuoroon — joka

oli hänen tärkein mutta ei suinkaan ainoa luomuksensa ja jota säestävässä orkesterissa minulla oli ilo soittaa selloa ja kontrabassoa kouluaikanani ja hiukan sen jälkeenkin.

Esiintyminen ja konserttimatkat olivat keskeisiä motivoivia tekijöitä Pohjolan musiikkipedagogiikassa. Olimme kuoron ja orkesterin kanssa lähes joka vuosi kiertueilla ulkomailla ja Suomessa meillä oli konsertteja jatkuvasti. Yhdessä sellaisessa – Jyväskylän kesässä – ohjelmassa oli orkesterillemme kirjoittamani sävellys, mistä oli se seuraus, että Seppo Nummi ehdotti minua sävellysoppilaaksi Joonas Kokkoselle. Ja näin alkoi matkani musiikin ammattilaiseksi nimenomaan säveltäjänä, mistä olin osannut varovasti haaveilla jo aikaisemmin, vaikka olinkin suuntautunut opinnoissani etupäässä vieraisiin kieliin ja musiikkitieteeseen.

Sävellyksen opettajana Kokkonen oli kuin terapeutti ja hänellä oli terapeutin kärsivällisyys. Minun kohdallani käsittely kesti lähes kymmenen vuotta. Hänen opetuksensa oli sikäli poikkeuksellista, että hän ei halunnut koskaan kohdella oppilaitaan "sotapäällikön tavoin, että tännepäin pojjat", vaan antoi kaikkien kehittää ja etsiä omaa tyyliään. Teknisissä kysymyksissä kuten orkesterin käytössä hän antoi arvokkaita neuvoja. Erityisen kiitollinen olen hänelle siitä, että hän opetti minulle rytmiikan plastisuutta ilman että siinä olisi pyritty keinotekoiseen monimutkaisuuteen. Ja säveltasojen ekonomia oli hänelle myös tärkeä asia ja hyväksi opiksi.

Kerran vuonna 1976 hän yllätti kysymällä tunnilla: ”Miten on,

tarvitsisitteko te rahaa?” "Onhan se niinkin", nyökyttelin, mihin hän jatkoi, että hänen tuolloinen sihteerinsä oli sanoutumassa irti ja hän tarvitsisi työhön jatkajan, joka hoitaisi hänen kirjeenvaihtoaan ja kääntäisi sitä vieraille kielille. Näin minusta tuli Suomen Akatemian palkkalistoilla hänen sihteerinsä, ja keskustelumme jatkoksi hän totesi: ”Ja minä olen sitten Joonas.”

Meistä tuli sinut verrattain pitkän muodollisemman tuttavuuden jälkeen. Ajan mittaan tästä kontaktista tuli sydämellinen perhetuttavuus, joka jatkui senkin jälkeen, kun hän siirtyi akateemikon virastaan eläkkeelle ja minulta loppui sihteerin tehtävä. Pidimme vaimoni Liisan kanssa yhteyttä Joonakseen ja hänen vaimoonsa Anitaan Joonaksen kuolemaan (1996) saakka.

Miten sävellystä voi opettaa?

Kuvittelen, että Joonas Kokkosella oli tähän ristiriitainen vastaus: "Ei mitenkään, mutta joitakin teknisiä neuvoja sopii antaa ja täytyykin".

Itse olen ajatellut, että sävellyksen opettaja voisi myös auttaa aloittelevaa säveltäjää alkuun siinä, mikä on yllättävän monimutkaista: Säveltäminen tapahtuu esittäjien, päättäjien ja muiden toimijoiden muodostamassa verkostossa, ja itse olen ollut onnekas siinä, että ensisijaisesti pidän ihmisistä ja toimimisesta heidän kanssaan, ja sävellystilausten saaminen ja sävellysten levittäminen on ollut vasta toisarvoinen kysymys, joka toisaalta on aivan ratkaisevasti riippuvainen hyvistä kontakteista muihin ihmisiin.

Sävellysopettajan terveiset

Aloitin Lahden musiikkiopistossa sävellyksen opettajana syksyllä 2021. Otin tämän tehtävän ilolla vastaan, myös siitä syystä, että omat sävellysopintoni alkoivat Lahden musiikkiopiston sävellysluokalla vuonna 2005 Igor Rogaljovin ja Kimmo Parviaisen opissa. Sittemmin tieni vei Sibelius-Akatemiaan, ensin opiskelemaan pianonsoittoa ja teoriaa ja sittemmin tuntiopettajaksi.

Maisteriksi valmistuin vuonna 2020 ja sen jälkeen olen jakanut aikani opetustyön, konsertoimisen ja säveltämisen välillä.

Sävellysluokalla on Lahdessa pitkät perinteet, joita on hienoa päästä jatkamaan. Opiskelulla Igor Rogaljovin johdolla on ollut omalla muusikonpolullani keskeinen merkitys. Musiikin analysoiminen oli sävellysopinnoissa jo varhaisvaiheesta mukana. Muistan, miten inspiroivaa sävellystunneilla oli käydä; keskustellessa ja teoksia analysoidessa tuntui kuin musiikista olisi auennut kokonaan toinen, selvittämistä vaativa puoli, jota ei pelkästään kappaleita soittamalla päässyt lähestymään.

Ajatus musiikista välittömänä tunteiden ilmaisuna on seurannut minua opintojeni alkuvaiheista näihin päiviin asti; musiikin tyy-

Olen käynyt sävellystunneilla nyt noin kolme vuotta. Se on mukavaa luovaa tekemistä soittotuntien ja orkesterin ohella. Mitään rajoitteita siitä, minkä tyylistä musiikkia pitäisi säveltää, ei ole, joten voi rauhassa kehittää omaa näkemystä.

Säveltämisessä pääsee hyödyntämään myös teoriatunneilla opittuja asioita ja ymmärtämään niitä paljon paremmin. Opettajilta saa hyviä käytännön vinkkejä ja

lillä ei ole väliä, kunhan lopputulos on rehellinen ja puhutteleva.

Käytännön tasolla on kiintoisaa kysyä, mitä oikeastaan opiskellaan kun opiskellaan sävellystä. Jokaisella instrumentilla on oma tekniikkansa, johon liittyy selkeitä

harjoitustehtäviä ja syventävääkin opetusta. Niilo tykkää myös suositella eri säveltäjien kappaleita, joista saa hyvää inspiraatiota omaan työhön. Kukaan ei oleta, että olisit automaattisesti täydellinen, joten tunneilla on mukava ilmapiiri. Joka tunnilta tarttuu jotain uutta mukaan ja konserteissa on kiva kuunnella myös muiden oppilaiden töitä.

REBEKKA VÄNSKÄ, SÄVELTÄMINEN

Kuvassa Niilo Junnikkala ja Kimmo Parviainen.

TEKSTI: NIILO JUNNIKKALA

vaatimuksia; pitää osata soittaa tarpeeksi tasaisesti ja ”saada menemään” ohjelmistossa tiuhaan esiintyviä kuvioita, kuten asteikoita ja murtosointuja. Millainen siis on säveltäjän tekniikka? Eräs vastauksen alku voisi olla seuraava: säveltäjän tekniikka on teemojen kuuntelemista. Säveltäjän tulee kuunnella teemojaan, ideoitaan, ja antaa niille sellainen hahmo ja tila, jonka ne itse tuntuvat vaativan. Ensi kertaa kuulin tämän ajatuksen Igorilta, mutta sittemmin olen huomannut, että ajatus toistuu säveltäjien kirjoituksissa aina hieman uudelleen muotoiltuna vuosisatojen varrella. Toki säveltäjän tekniikkaan liit-

LAULU

tyy muutakin, konkreettisempia ja ”teknisempiä” puolia. Silti ajatus tekniikasta omien ideoidensa herkkänä kuuntelemisena on minusta erittäin hieno ja vapauttava. Materiaalia kuunneltaessa ja työstettäessä ollaan tekemisissä mahdollisuuksien kanssa, ja mitä yksinkertaisin musiikillinen idea voi sisältää rajatonta potentiaalia — se täytyy vain ensin kuulla.

Sävellystä voi harrastaa ja opiskella hyvin monella eri tavalla. Tyyleillä ja koulukunnilla ei ole suurta merkitystä; tärkeintä on, että saa luovuutensa laukkaamaan ja ideoita paperille. Pohjimmiltaan säveltäminen on

Laulamisesta uusia ulottuvuuksia

TEKSTI: PÄIVI KUOSMANEN

Olen Päivi, klassisen laulun opiskelija vuodesta 2014. Olen nuoruudessani soittanut huilua ja pianoa sekä harrastanut koko ikäni kuorolaulua. Klassisen yksinlaulun pariin hakeuduin, kun keski-iän korvilla kuoron riveissä ”tuutatessani” huomasin, että laulutekniikassani olisi korjattavaa.

Olen saanut näiden vuosien aikana paljon muutakin, kuin pelkkää oppia laulutekniikkaan. Leenan kannustavan ja kärsivällisen opetuksen ja tuen avulla

olen löytänyt laulamisesta uusia ulottuvuuksia, saanut rohkeutta esiintyä ja ilmaista itseäni sekä ymmärtänyt, että laulaminen on todella vaikea, mutta palkitseva laji. Olen myös huomannut, että rakastan laulaa saksan- ja ruotsinkielisiä liedejä.

Suoritin viime keväänä musiikin laajan oppimäärän perusopinnot ja nyt suunnittelen syventävien opintojen opinnäytetyötä. Päivätyöni ohessa suunnittelu etenee hieman hitaanlaisesti, mutta en ole ajan-

kokeilua ja leikkiä, jossa ei ole tiukasti oikeita ja vääriä ratkaisuja. Kenties siksi säveltäminen vaatii omanlaistaan rohkeutta, uskallusta seurata omaa intuitiotaan ”säännöistä” välittämättä. Omien sävellysten tekemisen aloittaminen voi tuntua isolta kynnykseltä, mutta on tärkeää muistaa, että kerralla ei tarvitse tulla valmista ja että mestaritkin luonnostelivat. Musiikillisten ideoiden voimaa ei myöskään mitata pituudessa ja mutkikkuudessa. Puhuttelevan kappaleen säveltämiseen ei tarvita muuta kuin kynä, paperia ja mielikuvitusta. Kannustan kaikkia rohkeasti yrittämään.”

Kevätjuhla toukokuussa 2022: todistuksen saajat (vas) Susanna Rahikkala, Päivi Kuosmanen, Iiris Tomminen ja Satu Taitto.

käytön haasteineni yksin; meitä on useampia klassisen laulun aikuisopiskelijoita samassa tilanteessa.

Trumpetistit Tino & Totti

Tino Brofeldt ja Totti Villberg aloittivat trumpetin soiton Lahden musiikkiopistolla vuonna 2013.

– Vuosikymmeneen mahtui paljon eri tapahtu mia ja tilaisuuksia. Päätimme rupeaman pitämällä oman matinean 21.4.2023 Kalevi Aho-salissa. Soi timme musiikkia barokista nykypäivään asti trum petilla ja eufoniumilla. Pianosäestyksen taiteili Asta Onnilla, Tino ja Totti kertovat.

– Matinea oli osa musiikkiopiston syventäviä opintoja ja suunnittelimme sen yhdessä trumpetinsoiton opettajamme Tomi Nietulan kanssa. Matinean ideana oli päästää meidät oppilaat vapaasti

soittamaan haluamiamme kappaleita ja esitys onnistuikin hyvin. Matineassa soitimme kappaleita säveltäjiltä: G.F. Händel, G. P. Telemann, G. Balay, J. Hanus, R. W. Getchell, H. L. Clarke ja J. Hisaishi.

Käyrätorvensoittajat Iiro & Voitto

Käyrätorviluokan tuoreimmat tulokkaat Iiro Passila ja Voitto Kylmäperä pohtivat yhdessä Jenni-open kanssa, mikä on parasta käyrätorven soittamisessa.

– Koska se vaan on niin hauskaa!, vastaa Iiro.

– Hauskaa on esimerkiksi se, että käyrätorvi on ympyrä ja siitä tulee hieno ääni, kertoo Voitto.

Myös se on Voiton mielestä mukavaa, että soittotunti on tuttu paikka ja sinne on mukava tulla.

Klarinetisti Mimmi

13-vuotias Mimmi Hiukka soittaa klarinettia seitsemättä vuotta Lahden musiikkiopistolla.

– Käyn yläastetta Tiirismaan musiikkiluokilla. Musiikkiopistolla käyn myös mupe-tunneilla ja soitan Puhkussa, Mimmi kertoo.

– Kaikki alkoi muskarista 1-vuotiaana, ja ensimmäiset muistoni musiikin parista ovatkin sieltä. 7-vuotiaana aloitin soittotunnit Tiina Saarisen opetuksessa. Vuosien varrelta minulla on paljon hyviä muistoja musiikin parista, muun muuassa musiikki-illoista ja muista esiintymisistä. Lempiasioitani soittamisessa onkin juuri esiintyminen sekä uuden oppiminen.

– Klarinetin lisäksi soitan sähkökitaraa ja -bassoa kotona Youtuben avulla ja käyn tanssitunneilla.

TottijaTinoFermaattikerhossav. 2013, mistä heidän musiikillinen taipaleensa alkoi.

Tino ja Totti ovat jo kokeneita esiintyjiä.

Niin kauan, kun suukappale pysyy

Olen aloittanut trumpetinsoiton useamman kerran ja tämä lienee kolmas tai neljäs kerta. Ensimmäisellä kerralla näin Muhoksen torvipoikien lehti-ilmoituksen, jossa haettiin trumpetisteja. Haaveenani oli saada huilu, mutta sain tyytyä trumpettiin. Siihen aikaan, 1960-luvulla, ei paljon muuta opetettu kuin että hymyile. Uskottiin uimakoulumetodiin, eli torvi kouraan ja selvitä itse, miten torvesta ääni lähtee.

Kuitenkin trumpetti vei mukanaan ja pian halusin soittaa kuin Ossi Runne, Lill-Jörgen

Petersen tai Maurice Andre. Pari vuotta pyristelyäni pääsin

Oulun musiikkiopistoon ja ihan kaupunginorkesterin trumpetistin opetukseen ja taas ansatsin muodostus aloitettiin ”alusta”.

Valitettavasti opettelu oman

Tärkein opetus lienee, että trumpetinsoitto ei ole voima-, vaan tekniikkalaji.

yrityksen ja erehdyksen kautta oli edelleen harjoitusmetodi. Eli joko hiffasit tai sitten et.

Pikkuhiljaa, noin seitsemän vuoden aikana soittelin Jean-Babtiste Arbanin trumpettikoulun läpi, eli varsinaista soittotekniikkaa alkoi löytyä, vaikka viivaston yläpuolelle ei ollut paljon asiaa. Soittelin mm. Oulun Seurakunnan Soittokunnassa ja Turussa sittemmin Sata-Hämäläisen osakunnan filharmonisessa torvisoittokunnassa.

Yliopisto-opiskelujen jälkeen tulin tyttöystäväni, nykyisen vaimoni perässä Lahteen. Lahdessa soittoharrastus jatkui Lahden työväenmusiikin ystävien soittokunnassa sekä mm. Lahti Big Bandissä perustajajäsenenä vuodesta 1984 alkaen. 1980-luvun lopulla elämä heitti eteen muita haasteita sen verran, että trumpetinsoitto jäi melkein kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Työ, pienet lapset ja talon rakentaminen veivät kaiken ajan.

Vihdoin koitti eläkepäivät ja aloin miettiä, että mikä tuossa trumpetin-

soitossa on niin vaikeaa, ettei muka pääse viivaston yläpuolelle. Ajattelin, että kyllähän se on harjoittelemalla opittavissa, kun kehossa kuitenkin on voimaa mm. aikidon useamman kymmenen vuoden harjoittelun ansiosta. Joten ei kun harjoittelemaan. Syöksyin netin syövereihin etsimään ja kokeilemaan kaikenlaisia kikkakuutosia – huonolla menestyksellä.

S attuma puuttui peliin, kun naapuriin muutti trumpetisti ja musiikkiopiston rehtori Juha Pulkki. Juha ohjasi minut Tomi Nietulan oppiin. Tomilla on riittänyt työsarkaa saada aivan hirveän ylikuntoinen ansatsini soimaan edes jotenkin. Tärkein opetus lienee, että trumpetinsoitto ei ole voima-, vaan tekniikkalaji.

Alkuaikojen innostus ja motivaatio Oulun musiikkiopiston ajoilta opetti minulle säännöllisen harjoittelun merkityksen. Aikidosta löytyi avain oppimiseen riittävien ja oikeiden toistojen kautta. Kun porrasmallin mukaan tiettyä tekniikkaa on toistettu niin kauan, että se muuttuu refleksiksi, voi tapahtua hyppy seuraavalle portaalle. Refleksiksi

TEKSTI: KIMMO KARPPINEN

Kimmo Karppinen on trumpetisti ja 5. Dan Aikikai Aikido

huulilla

muuttuneen tekniikan päälle voidaan rakentaa uutta sofistikoituneempaa tekniikkaa.

Trumpetinsoiton opiskelu Lahden musiikkiopistossa on tuonut suurta nautintoa jo pelkästään opettajien positiivisen asenteen ansiosta. Aiemmin keskityttiin virheiden etsimiseen ja korjailuun. Voi vain arvailla miten pitkällä olisinkaan, jos olisin jo nuorena saanut nykymetodin mukaista positiivista opetusta. Kummasti sitä jaksaa vääntää, kun saa positiivista palautetta. Opettaja tietää tuskan ja osaa antaa ohjeita, miten mistäkin tilanteesta päästään eteenpäin ja oppilas saa roppakaupalla onnistumisen kokemuksia.

Hauskaa oli myös, kun tällainen kansakoulujärjestelmän säikyttelemä ja pilaama vanha jäärä uskaltautui laulutunneille. Iloinen ja aina positiivinen Leena Brofeldt sai raspikurkunkin melkein soimaan. Harmi, ettei eläkeläisen aika ja rahat riitä kaikkeen. Harmitusta

lisää se, että nyt kun olisi aikaa harjoitella, alkaa vanheneminen vaikuttaa harjoitteluun. Essentiaalinen vapina uhkaa viedä ilon soittamisesta ja vaikuttaa siten, että en mielelläni esitä yleisön edessä, vaikka kuinka tekisi mieli. Pitkiä ääniä on käsien vapinalta vaikea saada soitettua.

Sain essentiaalisen vapinan diagnoosin jo töissä ollessani. Kyseessä on yleinen liikehäiriösairaus, jolle ei voi mitään. Mutta vapinaa haluaa luonnollisesti piilotella ja välttää toimintoja, jotka sitä lisäävät. Vapina saatetaan virheellisesti tulkita jännittämiseksi tai krapulaoireeksi ja olin jo lopettamassa soittamisen kokonaan.

Lääketiede menee kuitenkin tälläkin saralla huimaa vauhtia eteenpäin. Olen Suomen Musiikkilääketieteen yhdistyksen kautta professori Seppo Soinilan käsittelyssä, jossa testataan puolen kymmentä erilaista uutta lääkettä, josko jostain niistä olisi apua vapinaan. Lääketestit kestävät vähintään vuoden ja nyt testattavana oleva kolmas lääke tuntuu jo tehoavan. Aion nyt jatkaa soittamista ihan vaan rakkaudesta lajiin, niin kauan, kun suukappale pysyy huulilla.

Miten pitkällä olisinkaan, jos olisin jo nuorena saanut nykymetodin mukaista positiivista opetusta.

Saksofonimusisointia

nuoteista ja ilman

Luukas Nordman on soittanut saksofonia nyt neljä vuotta.

– Aloitin soittamaan syksyllä 2019. Minulla on ollut neljä eri opettajaa, tällä hetkellä opettajanani on Timo Saarenpää, 11-vuotias Luukas sanoo.

– Kävin soitinkokeilumuskarin eskarivuonna. Kokeilin silloin trumpettia ja saksofonia. Päädyin saksofoniin, koska veljeni soitti jo trumpettia ja saksofoni vaikutti kivalta soittimelta.

Onnistuiskohan Atelta trumpetin soitto ja futiksen pelaaminen samaan aikaan?

Luukas soittaa myös orkeste rissa.

– PuhkuPowerin myötä orkes terissa soittaminen on tullut tu tuksi, hän sanoo.

Kappalevalikoima on ollut hy vin moninainen.

– Olen soittanut paljon erilai sia kappaleita. Tykkään soittaa videopelimusiikkia korvakuulol ta ja nuoteista.

Saksofoni ei suinkaan ole Luu kaksen ainut soitin:

Trumpettia ja futista sopivasti rinnakkain

11-vuotias Atte Räikkönen aloitti Lahden musiikkiopistossa vuonna 2020 syksyllä Tomi Nietulan oppilaana.

– Mä vaan halusin alkaa soittamaan trumpettia, Atte muistelee.

Soittoläksyjä Atte harjoittelee yleensä yksin, mutta usein myös yhdessä äitinsä Anna Aallon kanssa, joka mielellään säestää poikaansa pianolla.

–Yhdessä soittaminen on niin hauskaa, Anna huikkaa.

Aina soittaminen ei kuitenkaan välttämättä suju.

– Joskus soittoläksyjen harjoittelu voi mennä niin sanotusti ”tunteisiin”. Sitten on pidettävä taukoa ja yritettävä uudestaan vaikka seuraavana päivänä. Mieli myrtsinä ei soittamisesta tule

mitään, kertoo Anna, jolle soittoläksyt ja epäonnistumiset soittamisen kanssa ovat tuttuja omista lapsuuden ja nuoruuden vuosien viulu- ja pianoharrastuksistaan.

– Toisena päivänä kappale voikin mennä tosi paljon paremmin, Atte sanoo.

Yhteissoiton kipinä on iskenyt Atteenkin puhallinorkesteri MegaBrassin myötä.

– Tykkään soittaa yhdessä muiden kanssa. Siinä ei tarvi niin paljon jännittää.

Atte harrastaa trumpetin soiton lisäksi myös jalkapalloa.

– Pelaan FC Kyysysissä ja treenejä on kaksi kertaa viikossa. Futis ja trumpetin soittaminen on kivan erilaiset harrastukset, Atte summaa.

– Kotona soitan myös nokkahuilua ja pianoa, Luukas kertoo.

ON YHTÄ MONTA TAPAA OPPIA KUIN ON OPPILAITAKIN

Olen Annukka Nevalainen-Lius, musiikkiopiston viulun- ja alttoviulunsoiton opettaja. Opetan myös Lahden konservatoriossa ja teen soittokeikkoja. Edellinen vuoteni on ollut erilainen ja mielenkiintoinen. Opiskelin työn ohessa ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi, nepsyvalmentajaksi. Toivoin itselleni lisää ”työvälineitä” opettamiseen ja niitä opiskelun myötä tulikin roppakaupalla.

Mekaikki opimme asioita omalla tavallamme, ja on ihan yhtä monta tapaa oppia kuin on oppilaitakin. Meillä on erilaisia tarpeita ja mielenkiinnon kohteita. Eroja voi olla myös tarkkaavaisuudessa, aistien käytössä, havaitsemisessa ja muistitoiminnoissa. Jotkut meistä oppivat paremmin kokonaisuuksia, toiset tarvitsevat asioiden pilkkomista pienempiin osiin. Joillekin taas opittavat asiat hahmottuvat paremmin liikkeen, muodon ja värien avulla. Onkin tärkeää, että jokaiselle oppilaalle löydetään sopivat toimintatavat täällä musiikkiopinnoissa.

Joskus saattaa tulla eteen asioita, jotka tuntuvat han-

kalilta. Ehkä se on nuotinluku, orkesterissa kapellimestarin seuraaminen, jokin soittoon liittyvä motorinen asia tai vaikkapa keskittyminen. Opettamisen ja oppimisen keinot ovat onneksi moninaiset! Mm. monikanavaisuuden eli usean eri aistin hyödyntäminen tukee erilaisia oppimistyylejä.

Musiikki aktivoi lähes kaikkia aivojen alueita. Se voi lisätä energiaa mutta myös rentouttaa. Musiikki edistää kognitiivisia toimintoja, kuten oppimista, tarkkaavaisuutta ja kommunikaatiotaitoja. Musisoinnin kautta tulevat mielihyvän tunteet ovat arvokkaita. Niitä voi saada omalla soittarilla, esiintyessä, harjoitellessa, orkesteriharjoituksissa tai vaikkapa kuuntelemalla musiikkia. Musiikkiharrastus sopii kaikille siitä kiinnostuneille, lapsesta aikuiseen!

ANNUKKA NEVALAINEN-LIUS, VIULUNSOITONOPETTAJA

– Time timer tekee ajan kulumisen näkyväksi. Joskus tsempata voi sanojen lisäksi myös kuvakorttien avulla. Lukiviivaimet- ja kalvot auttavat nuotinluvussa ja monenmuotoiset ja tuntuiset aistilelut mm. kehittävät käden lihaksistoa sekä motoriikkaa, Annukka esittelee opetuksessa käytettäviä apuvälineitä.

On tärkeää, että jokaiselle oppilaalle löydetään sopivat toimintatavat musiikkiopinnoissa.

Terveisiä tanssilinjalta!

Lahden musiikkiopiston tanssilinja tarjoaa mahdollisuuden harrastaa ja opiskella tanssia kannustavassa ja innostavassa ilmapiirissä tavoitteellisesti tasolta toiselle edeten.

Tanssilinjalla annettava opetus on tanssin taiteen laajan oppimäärän mukaista perusopetusta. Tanssitunteja on tarjolla niin lapsille, nuorille kuin aikuisille.

Tanssin perus- ja syventävissä opinnoissa opiskellaan klassista balettia, nykytanssia ja jazztanssia. Varhaisiän tanssikasvatuksen oppiaineita ovat lasten tanssi, esibaletti ja luova tanssi. Aikuisopiskelijoille tanssilinja tarjoaa opetusta klassisessa baletissa sekä luovassa tanssissa.

Varhaisiän tanssikasvatus

• Lasten tanssi (3–5 v.)

• Esibaletti (6 v.)

• Luova tanssi (6 v.)

Tanssin perusopinnot

• Alkeisbaletti (7 v.)

• Luova tanssi (7 v.)

• Klassinen baletti ja repertoire (8–16 v.)

• Nykytanssi (8–16 v.)

• Jazztanssi (8–16 v.)

Tanssin syventävät opinnot

• Klassinen baletti ja repertoire (16–19 v.)

• Nykytanssi (16–19 v.)

• Jazztanssi (16–19 v.)

Aikuisosasto

• Aikuisbaletti (20 v.–)

• Luova tanssi aikuiset (20 v.–)

Tanssia turvallisessa ilmapiirissä

Löysin tanssin pariin 10-vuotiaana kouluni ilmaisesta kerhosta.

Tanssikärpänen puraisi silloin jo tosissaan ja olenkin tanssinut ja kokeillut kaikenlaisia tyylilajeja, streetdancesta balettiin. Parasta tanssimisessa on luovuus, itseilmaisu ja musiikkiin eläytyminen. Rakastan eri tyylien sekoittamista yhteen, uuden opettelua ja itseni haastamista!

Olen ohjannut tanssitunteja yli kymmenen vuotta. Tunneilla luon turvallisen ilmapiirin, jossa jokainen voi olla juuri sellainen kuin on. Opetustyyliltäni olen positiivinen ja kannustava. Oppilaat pääsevät mukaan tuntien sisältöjen ja esityksen suunnitteluun.

TIIA BUCOVSCHI, TANSSINOPETTAJA

Tanssijat Pähkinänsärkijän tunnelmissa

Lahden musiikkiopiston tanssilinjan opiskelijat olivat mukana toteuttamassa Sinfonia Lahden Pähkinänsärkijä -joulukonsertteja Sibeliustalossa 14.12. ja 15.12.2022. Pjotr Tshaikovskin jouluisesta baletista ohjelmassa olivat mm. Marssi, Lumihiutaleiden valssi, Espanjalainen tanssi, Kiinalainen tanssi, Arabialainen tanssi, Huilutanssi, Makeishaltijattaren variaatio ja Kukkaisvalssi.

Sinfonia Lahden Pähkinänsärkijä -joulukonsertit toteutettiin nyt toisena vuotena peräkkäin ja mukana produktiossa oli tällä kertaa 26 tanssilinjan opiskelijaa, iältään 10–19 vuotta. Orkesteria johti kapellimestari Petri Komulainen ja tanssikoreografiat oli suunnitellut ja harjoittanut baletinopettaja Sari Jäppinen

Koirat karkuteillä

Jazztanssi 7 -ryhmä kilpaili Hämeenlinnassa Iittala-hallissa 25.3. Vapaa!-koreografialla. Tanssijat esittävät siinä koiria ja tanssi kertoo koirien karkureissusta. Teos on huumorilla höystetty ja tarinassa on mukana Petri-lelu, jota koirat yrittävät saada tanssin ajan itselleen.

Ryhmä kisaili tanssilla jo joulukuussa 2022 My Moves -kisoissa Mäntyharjulla sijoittuen silloin viidenneksi. Tällä kertaa HML-dance kilpailussa ryhmä sijoittui kymmenenneksi.

Kisoissa oli mukana huikeita tansseja ympäri Suomea ja antoi kaikille uutta intoa treenaamiseen.

–

Noista koirista minäkin tykkään.

mihinkin teemaan. Kevätnäytökseen teemme hieman herkempää tanssia ja teemana siinä on evakkoreissu, kertoo tanssinopettaja Anu Itkonen

Meidän jazzporukka on ihan mahtava. Jokainen on aina valmis heittäytymään milloin

3-vuotias Aada musisoi yhdessä mummin kanssa lapsuudenkodissaan.

Musiikkia suurkulutuksella

Olen Aada ja pianoa on tullut soitettua kohta kahdeksan vuotta. Kiinnostukseni pianonsoittoon syttyi vuosia sitten, kun soitin vielä viulua. Olin soittanut viulua jo viisi vuotta, mutta polte pianonsoittoa kohtaan oli suuri. Niinpä viulunsoitto jäi ja jatkoin musiikkiharrastusta pianonsoiton parissa.

Viime vuosina innostukseni soittoa kohtaan on vain kasvanut ja pianoa tuleekin soiteltua musiikkiopiston tapahtumien lisäksi koulun juhlissa ja bändijutuissa sekä leireillä. Pianonsoiton myötä olen kiinnostunut myös uruista, joita olen päässyt muutaman kerran kokeilemaan.

Tykkään soittaa klassista pianomusiikkia, mutta vapaa-ajalla säestän rockin, metallin ja vähänminkä-sattuu tahdissa. Vaatimaton tavoitteeni olisi oppia soittamaan Rush E vielä jonain päivänä. Suurkulutan musiikkia myös sitä kuuntelemalla ja kuulokkeiden jääminen kotiin tuntuukin välillä olevan maailmanloppu.

Joskus kun läksynä on joku oikein sytyttävä kappale, tulee soiteltua tuntitolkulla lähes päivittäin. Luulen, että kanssa-asujilla ja naapureilla on asian kanssa vähän kestämistä. Lukioaikana olen ottanut tavaksi soittaa ennen opiskelun aloittamista, koska se auttaa minua keskittymään – välillä kyllä opiskelu vähän unohtuu, kun oikein uppoudun soittamaan. En voisi elää ilman pianoa.

AADA LAUNNE, PIANO

TEKSTI: MARJA MAKKONEN

5 + 5 + 5 + 5= pianonsoittoa nelikätisesti

Yhdeksäsluokkalaiset Lotta Rajala ja Elsa Ahonen opiskelevat pianonsoittoa musiikkiopistossa. Pianistit soittavat paljon soolokappaleita, mutta myös monipuolinen yhteismusisointi onnistuu etenkin taitojen karttuessa. Elsa ja Lotta ovat soittaneet yhdessä nelikätisesti jo useamman vuoden.

– Mä oon soittanut pianoa suunnilleen yhdeksän vuotta ja yhdessä me ollaan soitettu ehkä viis vuotta. Musta soittaminen on kivaa. Yhteissoitossa on kiva kun soittaa just jonkun kanssa ja siinä oppii vähän eri asioita kuin yksin, Lotta perustelee.

Tänä vuonna Elsa ja Lotta ovat kumpikin tehneet myös lied-yhteistyötä laulajan kanssa. Lied-soittamisessa pitää kuunnella ihan eri lailla myös sitä laulajaa ja sovittaa oma soittaminen siihen. Musta se on ollut kiva uus kokemus, Elsa toteaa, joka on myös soittanut pianoa jo yli yhdeksän vuotta.

– Mä tykkään soittaa pianoa, koska siinä oppii monia taitoja ja se on tosi kivaa! Nelikätisesti soittaminen on aika erilaista kuin yksin soittaminen, koska siinä pitää oman soiton lisäksi kuunnella sitä toista. Mun mielestä on ollut tosi hauskaa soittaa Lotan kanssa monta vuotta nelikätisesti, koska me ollaan kehitytty paljon ja voidaan nyt soittaa jo aika vaikeitakin kappaleita, Elsa kertoo.

Sanna Huuskonen uskaltautui kevään 2022 soitinkokeilukampanjan myötä kokeilemaan pianonsoittoa ja löysi siitä

itselleen mieluisan harrastuksen.

HARRASTUS löytyi kokeilun kautta

Keväällä 2022 huomasin kiinnostavan ilmoituksen. Lahden musiikkiopistolle voisi mennä kokeilemaan jotakin soitinta ja myös aikuiset olivat tervetulleita.

Olin hieman kyllästynyt kuuntelemaan itseäni, kun olin jo kauan pohtinut, miten kiva olisi osata soittaa jotakin soitinta. Lapsesta asti olen harrastanut tanssia eri muodoissa ja onneksi oli mahdollisuus harrastaa klassista balettia aina lukioikään asti. Pianomusiikista olen pitänyt aina ja se on tuntunut baletin ansiosta tutulta

ja läheiseltä. Kun mainitsin soitinkokeilusta kaverilleni, hän rohkaisi minua kokeilemaan pianoa, jota soittaa itsekin. Päätin sitten kokeilla!

Hienoa, että harrastuksen voi aloittaa aikuisenakin, sillä pianonsoiton harjoitteleminen on ollut todella antoisaa ja mukaansatempaavaa. Koska minulla ei ollut aiempaa soittotaustaa, aloitimme aivan alkeista myös musiikin teorian osalta. Opettaja on ollut kannustava ja ottanut ihanasti huomioon aikuisen haasteet harjoittelussa.

Joskus on töissä niin kiirettä, ettei soittoläksyihin ehdi paneutua tarpeeksi ja työasiat ja muut elämän haasteet saattavat viedä keskittymistä. Toisinaan sitten taas otetaan isoja harppauksia eteenpäin, mikä kannustaa jatkamaan.

On ollut hieno elämys huomata, että osaa soittaa jo kokonaisia kappaleita ja nuottien salaisuudet avautuvat pikkuhiljaa.

Musiikkiopisto kampanjoi näyttävästi myös paikallisbussien kyljissä.

SANNA HUUSKONEN, PIANO

Tuulahdus primavistan äärestä

Primavista on sana, joka helposti pelottaa. Tarkoittaahan se kirjaimellisesti “ensi näkemältä”. –Jos lähestyy aihetta näin tiukasti tulkittuna, on umpikuja valmis, eikä asian harjoittelulle anneta mitään mahdollisuuksia ajatuksissamme. Moni onkin kokenut melkoisia vaikeuksia yrittäessään soittaa uutta kappaletta, helppoakin, suoraan nuoteista. Tämä selittyy sillä, että perinteinen tapa harjoitella uutta läksyä ei sisällä juuri mitään toimintatapoja, mitä sujuva nuoteista soittaminen pitää sisällään. Soittajan treenatessa uutta kappaletta, on harjoituksen kohteena yleensä hyvin lyhyt pätkä. Jos se on helppo, se soitetaan pari kolme kertaa menevästi ja viimeinen kerta ulkoa. Seuraavassa pätkässä on hankaluuksia ja sitä harjoitellaan käsiä erikseen hitaasti. Vähitellen tämäkin

muistetaan jo ulkoa ja kiusallisia hyppyjä pianon koskettimistolla on helpompi varmistaa, kun silmän ei tarvitse olla kiinni nuoteissa, Mikko Niemi kertoo.

– Edellä kuvaamassani tilanteessa tulee selkeästi esiin se, mistä primavistan vaikeudet kumpuavat. Soittaja pyrkii pois nuoteista voidakseen tarkkailla tilannetta koskettimistolla. Pienissä pätkissä harjoittelu mahdollistaa sen, ettei tarvitse pitää yllä tasaista sykettä. Kun pitäisi soittaa suoraan nuoteista, vaikkakin helppoa ja hitaassa tempossa, on tilanne niin outo ja ennenkokematon, että soittaja jämähtää helposti jankkaamaan ensimmäistä tahtia.

Päästäkseen soittamaan suoraan nuotista, Mikko listaa kolme asiaa, jotka on toteuduttava työskentelyssä

– Silmä on hieman edellä ja kertoo sormille mitä on tulossa, käsiä ei voi saman aikaisesti tarkkailla ja soittoa vie eteenpäin tasainen syke.

Yllättävältä kenties kuulostaa, mutta myös primavistaa voi harjoitella toistamalla:

– Nyt vain toistamalla tehdään asioita, jotka eivät ensimmäisellä kerralla toteutuneet oikein. Ja nyt en puhu nuoteista, koska ne tulisi tunnistaa huolella jo ennen kuin aloitetaan soittaminen. Sama pätee rytmeihin, jotka tehdään taputtamalla tutuiksi. Toistamalla parannetaan sitä, että silmä pysyy edellä (opettaja voi hyvin ohjata soittajan silmää pitämällä kynää oikeassa paikassa nuoteissa). Pienet käsien siirrot voidaan treenata jo etukäteen valmiiksi käsiin katsomatta ja toistaa hyppyjä soiton aikana tarpeen mukaan, kunnes soittaja

Lahden musiikkiopiston opettajakunta sai 15.3.2023 Mikko Niemen pitämän luennon aiheesta primavista.

luottaa siihen, että sävelet löytyvät katsomattakin. Sykkeen täytyy myös pysyä tasaisena ja opettajan tuki järkevän tempon

löytämiselle on ratkaiseva, Mikko sanoo.

On tärkeää ymmärtää, että alussa ei ole tavoitteena uuden kappaleen soittaminen sujuvasti.

– Vasta kun edellä mainitsemani primavistan toimintatavat alkavat luonnistua, on aika kokeilla soittaa ihka uutta. Silloinkin vaikeilta näyttävät paikat kannattaa selvittää etukäteen ja olla jatkossakin kiinnostunut miten silmän liikkeet onnistuvat ja pysyykö syke.

Läksykappale on primavistaksi usein liian vaikea. Olisiko se

kuitenkin mahdollista käydä läpi myös sujuvan nuoteista soittamisen näkökulmasta?

– Mainiosti voi harjoittaa primavistaa vaikka kädet erikseenkin ja olla koko ajan “kartalla” kaikesta tärkeästä kuten sormijärjestys, voimavaihtelut, artikulaatio jne.

Mikko Niemi, pianonsoiton lehtori Vantaan Musiikkiopisto (emeritus) ja primavistasoiton opettaja Sibelius Akatemia (emeritus)

Pianistit mestarikurssilla

Pianotaiteilija ja professori Eero Heinonen piti pianonsoiton mestarikurssin Lahdessa 8.–14.8.2022. Kurssille osallistui yhdeksän pianistia, mukaan lukien Lahden musiikkiopiston piano-oppilas Neva Virtanen. Ohjelmassa oli muun muassa useita Mozartin sonaatteja, Beethovenin pianokonsertto nro 5 Es-duuri op. 73, Rahmaninovin pianosonaatti nro 2 b-molli ja Sibeliuksen Impromptu h-molli op. 5 nro 5 sekä Bachin musiikkia. Nevan ohjelmistoon kuului Skrjabinin preludit op. 11 nro 1 ja nro 15, Debussyn Clair de lune ja Chopinin valssi cis-molli op. 64 nro 2. Pianistien lisäksi kurssilla esiintyi laulaja Matti Turunen

pianisti Mirva Helskeen kanssa sekä Lahden konservatorion opiskelijat pianisti Hieu Vo, klarinetisti Mandi Vokkolainen ja alttoviulisti Siiri Kaijansinkko.

Heinonen keskittyi useiden oppilaiden kanssa löytämään hyvin soivan, koskettimen pohjaan soitetun äänen, myös silloin kun

...jatkoa

edelliseltä sivulta

Mieleeni jäi erityisesti Heinosen ajatus siitä, miten ”sormen päässä kulkee paino seuraavaan ääneen”.

Neva Virtanen osallistui Eero Heinosen mestarikurssille.

soitetaan hiljaa. Usein pianistit keskittyvät paljon vapaaseen kyynärpäähän, mutta Heinonen korosti erityisesti vapaata ja joustavaa rannetta hyvin soivan äänen tuottamisessa. Mieleeni jäi erityisesti Heinosen ajatus siitä, miten ”sormen päässä kulkee paino seuraavaan ääneen”. Ilmaisu kuvaa mielestäni hienosti sitä, kuinka pianisti voi koko fraasin ajan ylläpitää kauniisti soivan äänen siirtämällä käsivarren painoa sormelta toiselle.

Pianistin hyvä soittotekniikka on avain vapaaseen ja musikaaliseen tulkintaan. Tämän takia jokaisen pianistin kannattaa soittaa asteikkoja ja murrettuja kolmisointuja. Fraasin loppu ja kahden äänen välinen legatokaari olivat myös asioita, joiden kanssa Heinonen työskenteli lähes kaikkien oppilaiden kanssa.

Heinonen puhui tunneilla myös soitettavien kappaleiden säveltäjistä ja historiasta. Muusikoiden olisi hyvä perehtyä soittamansa musiikin taustaan ja tyylilajiin, joka voi lisätä syvyyttä musiikin tulkintaan. Soittajan kannattaa myös tutustua tarkasti nuottitekstiin ja esitysmerkintöihin. Joskus on hyvä tutkia jopa useaa eri editiota samasta kappaleesta.

Myös kappaleiden tempot nousivat kurssilla esiin. On hyvä tietää, että esimerkiksi Mozartin sonaattien hitaammat osat (esim. adagio) soitetaan usein hieman liian hitaasti ja toisaalta allegro (nopeasti) saa usein olla jo todella liikkuva.

Moni oppilas sai Heinoselta neuvoja parempaan ja tarkempaan pedaalin käyttöön. Usein hän pyysi käyttämään pedaalia selvästi vähemmän kuin mihin soittaja oli tottunut. Esimerkiksi Mozartin sonaateissa tai Czernyä soittaessa voi pedaalia välillä käyttää hyvinkin säästeliäästi. Pedaalin käyttö perustellaan aina soinnilla eikä sillä, että vaikea asia saadaan sen avulla soitettua.

MARJA MAKKONEN, PIANONSOITONOPETTAJA

Pianonsoiton opiskelun tehoviikko

Osallistuminen professori Eero Heinosen pianonsoiton mestarikurssille oli upea kokemus, joka vahvisti käsitystäni omista kyvyistäni sekä ylipäätään pianonsoitosta ja sen opiskelusta. Kurssi motivoi minua ja antoi arvokasta soittokokemusta.

Opin omien soittotuntien lisäksi paljon myös seuraamalla muiden pianistien oppitunteja, ja tietysti heidän soittamaansa musiikkia oli ihana kuunnella. Muut oppilaat olivat todella mukavia ja tuttavallisia.

Heinonen opetti jokaista kurssilaista taitavasti heidän oman tasonsa mukaisesti. Sain paljon hyviä soittotekniikkavinkkejä ja nyt tiedostan entistä paremmin vahvuuteni ja heikkouteni pianistina. Kurssin aikataulu oli suunniteltu hyvin. Koin, että aikaa riitti hyvin

myös itsenäiseen harjoitteluun. Toki kurssi oli myös aika raskas, koska piti soittaa niin paljon kaikkea, eikä yhden 50 minuutin pituisen oppitunnin aikana ehtinyt keskittyä kuin yhteen kappaleeseen kerrallaan.

Kurssi huipentui viimeisenä päivänä loppukonserttiin, jossa suurin osa oppilaista esiintyi. Soitin kappaleeni omasta mielestäni oikein sujuvasti ja olen tyytyväinen siihen, kuinka hienosti selviydyin jännittävästä tilanteesta, ja ylipäätään koko viikosta.

Haluan kiittää piano-opettajaani Marja Makkosta, jonka antama tuki, kärsivällisyys ja läsnäolo kurssin hakuprosessista loppukonserttiin asti auttoi minua ihan huiman paljon.

NEVA VIRTANEN, PIANISTI

Mestarikurssilaisia yhteiskuvassa.

Keikalta opettamaan ja opettamasta keikalle

Mä oon  Jaakko Rossi lahtelainen 39-vuotias muusikko ja musiikkipedagogi. Olen opettanut sähkökitaransoittoa sekä ohjannut bändejä Lahden musiikkiopistossa jo 12 vuotta.

Musiikki tuli elämääni lapsuudenkodistani, jossa soi aina musiikki. Perheessäni kaikki harrastivat musiikkia, mutta minulla homma lähti lapasesta ja haaveilin jo lapsesta saakka tulevani muusikoksi.

letta repeatilla ja ihailin sen melodisuutta ja äänimaisemaa. Haaveilin soittavani kappaleen synamelodiaa ja laulavani niitä laulumelodioita yleisölle.

Ensimmäinen

muistoni musiikista on, kun viisivuotiaana kuuntelin Electric Light Orchestran Confusion-kappa-

Siihen aikaan ei ollut internettiä ja musiikki opeteltiin levyjä kuuntelemalla ja matkimalla. Pidän edelleen tätä hyvänä tapana oppia, koska se kehittää kuulemista ja antaa mahdollisuuden omille oivalluksille. Muusikon tärkein työkalu on kuulo, joten sitä kannattaa opetella käyttämään heti alusta alkaen. Muistaakseni mestaripedagogi Paavo Kiiski kiteytti asian jokseenkin näin: ensin kuullaan, sitten toistetaan (laulamalla

tai soittamalla) ja sitten nuotinnetaan. Myös leikkiminen, pelleily ja tavoitteeton notkuminen aiheen parissa on hyödyllistä koska asioita opitaan myös vahingossa ja sattumalta.

Opettajana

pyrin herkästi aistimaan oppilaan temperamenttia ja jotain väylää, joka johdattaisi oppilaan omalle reitilleen musiikin pariin. Vuodet ovat opettaneet minulle, että reittejä on useita ja mihinkään muottiin ei voi ketään puristaa. Tämän aistiminen on mielestäni opettajan yksi tärkeistä tehtävistä ja se vaatii opettajalta aika paljon herkkyyttä ja luovuutta,

TEKSTI: JAAKKO ROSSI

miten saadaan jonkinlainen oppimisprosessi käynnistymään.

Soittamisen oppiminen vaatii paljon aikaa, eikä sitä kukaan ole valmis käyttämään ellei asia tunnu mukavalta. Itse koen, etten ole koskaan harjoitellut, vaan olen aika maanisesti viihtynyt aiheen parissa. Teininä soitin helposti kahdeksan tuntia päivässä. Jossain vaiheessa tajusin, että soittaminen oli muuttunut helpoksi. Mielenkiintoa piti yllä oman musiikin tekeminen ja kaikki siihen liittyvä haaveilu ja haikailu. Tähän kannustan myös omia oppilaitani.

Ihminen pystyy kuvittelemaan asioita, joita ei ole olemassa. Uskomattoman hieno asia!

Kriittisyys ja luovuus eivät oikein tule toimeen keskenään. Kaikki ideat hyväksytään ja annetaan tulla, myöhemmin sitten karsitaan toimivimmat ideat ja kasataan niistä kappale.

Myöhemmin sitten pääsin soittotunneille ja päädyin musiikkiopiston ja konservatorion kautta Helsinkiin ns. Ogeliin (nykyisin Metropolia AMK). Näissä kaikissa oppilaitoksissa sain

hyvää opetusta ja olen kiitollinen kaikille opettajille, joiden opissa olen saanut olla. Itseasiassa loistava musiikinteorian opettaja Kari Vatjus opettaa Lahden musiikkiopistossa edelleenkin!

Musiikkioppilaitokset ovat myös hyviä paikkoja tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja päästä harjoittelemaan esiintymistä tai vaikkapa löytämään soittajia omaan bändiinsä.

Muusikon työkenttä on hyvin haastava ja epävarma. Olen hyötynyt olemalla monipuolinen ja avarakatseinen. Klassisen musiikin opinnot ovat hyödyttäneet minua tässä paljon, vaikka toimin nykyisin pääsääntöisesti kevyen musiikin parissa. Pitää olla luotettava ja ystävällinen, eikä haittaa jos asioihin suhtautuu ilon ja huumorin kautta. Tosissaan muttei totisesti.

Vaikka

opiskelin vuosia, tärkein työkaluni soittamisessa on lapsena tekemäni omat oivallukset musiikista. Silloin opin paljon musiikin tunnepuolesta, soundimaailmasta sekä melodisuudesta. Myöhemmin opistoissa opin enemmän teoriaa ja teknisiä seikkoja.

Koen työni muusikkona hyödyllisenä myös ajatellen opetustyötäni, johon yritän tuoda oppilailleni oikeassa työelämässä ”happotestattuja” asioita. Jotkut asiat saattavat kyllä toimia kotona mutta sitten keikkaolosuhteissa ei sitten oikeen ”pölähdäkään”.

Muusikon

työtä olen tehnyt 16-17-vuotiaasta lähtien. Sille matkalle on osunut kaikenlaista teattereista tanssilavoille ja ruotsinlaivoilta festarilavoille, Suomessa ja ulkomailla. Mutta jokainen keikka on yhtä jännittävä ja tärkeä, oli se sitten kaverin mummon syntymäpäivillä tai bändikeikka Innsbruckin Treibhausissa Itävallassa.

Piano vaihtui sähkökitaraan

Olen 15-vuotias Vieno Pesonen ja käyn yhdeksättä luokkaa Lahden yhteiskoulun musiikkiluokilla. Soitan mm. kitaraa ja bassoa yhdessä luokkamme bändissä. Vapaa-ajallani käyn kuntosalilla ja lenkillä. Soitan siskoni kanssa myös musiikkiopiston bändissä.

Aloitin sähkökitaran soiton noin kolme vuotta sitten, ja sitä ennen olen soittanut neljä vuot-

ta pianoa. Musiikkimakuni alkoi muuttua pikkuhiljaa raskaampaan suuntaan, minkä vuoksi halusin vaihtaa sähkökitaraan. Sähkökitara on ollut minusta hienon kuuloinen jo pienestä asti, mutta silloin en vielä ajatellut sitä itse soittavani.

Tavoitteenani on kehittyä kitaristina ja päästä mahdollisesti esiintymään enemmän.

Opiskeluaikoina

luin Kari Kurkelan ”Mielen maisemat ja musiikki” - kirjan. Sieltä löysin itselleni punaisen langan opettamiseen. Musiikin opiskelu voi tuottaa ammattimuusikon, harrastelijan tai musiikin kuuntelijan. Tärkeintä on aina hyvä suhde musiikkiin.

Saattaa vaikka vahingossa syntyä oikea musiikkikappale

Jokainen meistä kirjoittaa omalla käsialallaan ja se pitäisi hyväksyä kaikessa tekemisessä. Useasti kuitenkaan niin ei käy, vaikka käsiala on osa persoonaamme. Meitä opetetaan tiettyihin kaavoihin ja tapoihin, miten voimme ja pystymme tekemään asioita oikein. Opetus on suurelta osin erittäin laadukasta, moni asia on kiinni meistä itsestämme ja siitä, miten teemme tehtävämme. Oppiessa voi unohtua, että asioita voi silti tehdä omalla käsialalla omaperäisesti ja oivaltavasti, mutta kumminkin niin, että asiat on ainakin piennarta hipoen oikein tehty.

Musiikissa on tietyt säännöt ja kurinalaisuudet, kuten elämässä yhteiskunnassa yleensäkin. Niille on perustellut syynsä. Kuitenkin jos aina tehdään asioita siten, miten meille on oppikirjojen mukaan opetettu, on vaarana se, että kadottaa sen kokeilevan ja leikkivän tutkimusmatkailijan, joka laittaa ääniä vahingossa ja kokeilemalla satunnaiseen järjestelykseen tietämättään siitä, että saako ja voiko näin oikeasti tehdä.

Tässä tutkimusmatkassa usein on vaarana, että keksii jotain itselle uutta ja ehkä rajoja rikkovaa, tai löytää soittimesta ääniä ja sävyjä, mitä ei tiennyt sen sisältä löytyvän. Se jos mikä miellyttää omaa sielua, vaikkei sitä kukaan muu koskaan pääsisi kuulemaan, eikä sillä ole oikeastaan väliäkään. Se ei mielestäni ole mitenkään hukkaan heitettyä, vaan enemmänkin terapeuttista leikkiä, vaikka karmealta se itse sekoilu voi kulostaakin. Kyllä niin saa ja kannattaa kuitenkin välillä tehdä.

Helpoin tapa tietysti on, jos ottaa jonkun itselle tuntemattoman soittimen ja alkaa tekemään tuttavuutta rohkeasti instrumentin kanssa. Siinä saattaa vaikka vahingossa syntyä oikea musiikkikappale. Nykytekniikan puitteissa sen syntyneen kappaleen saa tallennettua helposti muistiin ja unohtaa sinne, kunnes ehkä vuosien päästä se pullahtaa esiin tallenninta tai puhelinta tyhjennettäessä ja tuo mieleen sen innostuneen tunteen, joka kappaletta tehdessä

oli ja ehkä se kappale jää taas odottamaan seuraavaa tyhjennysoperaatiota sinne tallentimen muistiin. Itselläni näitä sekoiluja on puhelimessa tallennettuna ainakin kaksisataa, enkä aio poistaa niistä yhtäkään, vaikka suurimassa osassa niistä ei ole mitään järkeä ja käsiala on aikamoista harakanvarvasta. Mutta niitä on välillä hauska kuunnella ja miettiä, että mitä missäkin hetkessä on päässä pyörinyt.

Lapsena pääsin näkemään mitä muusikon työ on, kun mummolassa ollessani isoisäni tunki soittimia autoonsa ja peräkärryyn keikalle lähtiessään. Välillä pääsin keikalle mukaan. Keikkapaikalla istuin esiintymislavan reunassa Jaffaa siemaillen ja kuuntelin haltioituneena, kun bändi soitti ja ihmiset pyöri onnesta soikeina pitkin paikan parkettia. Silloin mietin, että tuota haluan joskus tehdä. Sain ensimmäiset rummut 7-vuotiaana ja bändejä perustettiin bändien perään ja opeteltiin soittamaan. Olen pääasiassa itse oppinut soittelija. Pitkään sain koko elantoni soittamalla ja myöhemmin osittain.

Viime vuosina olen taas luisunut musiikkiteollisuuden rattaisiin. En kuitenkaan pääasiallisesti soittajan, vaan joka paikan säätäjänä. Roudari-nimikettä ei enää juurikaan käytetä, vaan tilalle on tullut ammattinimike ”teknikko”. Itse tosin pidän enemmän old school -tyylisestä ”roudarista”, jossa nimike ei rajoitu vain yhteen asiaan. On hienoa työskennellä yhteisöissä, joissa kaikille tärkeää on musiikki ja miten sitä toteutetaan mahdollisimman laadukkaasti kuulijan kuultavaksi, koettavaksi ja nähtäväksi. Olen löytänyt taas uutta intoa omaan soittamiseen ja voi olla, että jonain päivänä taas elätän itseni soittajana, ainakin osittain. Ei voi tietää.

Samuli Halonen on loviisalainen ammattimuusikko, joka on vuosien aikana soittanut lukuisissa yhtyeissä ja nykyään myös kitaraopettajamme Jaakko Rossin Aurinko Kioski -bändissä.

TEKSTI: SAMULI HALONEN

ETSITKÖ HYVÄÄ

MUSIIKKIAIHEISTA LUKEMISTA?

Teoriaopettajamme Kari Vatjus esittelee lyhyesti kymmenen 2000-luvulla julkaistua suomenkielistä musiikkikirjaa.

"Vaikka joissakin suurmiehissä voi tunnistaa lannistumattoman voiman uusiutua, sitä ei ole niillä lukemattomilla, jotka vain jääräpäisesti toistavat sitä missä kerran ovat onnistuneet. Heidän taitonsa jättää minut kylmäksi." Näin sivaltaa Debussyn alter ego Monsieur Croche, "Herra Kahdeksasosanuotti". Debussyn sanoma- ja aikakauslehtiin kirjoittamien kritiikkien ja artikkelien kokoelma.

sittelen. Tutkijaksi Lång kirjoittaa ihailtavan selvää suomea. Jopa minä luulen suunnilleen ymmärtäneeni, mistä tässä puhutaan.

4. Jan Blomstedt: Heinistä kuunnellessa (2006) Paavo Heininen (1938–2022) ei kirjoittanut muistelmia: "Todistakoon musiikki puolestaan." Iloksemme säveltäjä kuitenkin suostui Blomstedtin haastateltavaksi tätä kirjaa varten. Lopputuloksena on eräänlainen muistelmateos, jossa Heininen lukujen lopussa kommentoi Blomstedtin tekstiä

linmukaisesti suomalaista tangoa? Entä masurkkaa? Mikä on tanssijoiden kannalta samban oikea tempo? Vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin löydät Tanssimusiikin käsikirjasta. Lyhyet esimerkkisävellykset joka lajista on paitsi nuotinnettu myös soitettu kirjan mukana tulevalle cd-levylle

Voiko suositella kirjaa, jonka on vasta aikonut lukea – siitä lähtien, kun se ilmestyi suomeksi parikymmentä vuotta sitten? Näköjään voi. Ehkä luen tämän vihdoin ensi kesänä? Palaan tarvittaessa asiaan Pikalirinän seuraavassa numerossa keväällä 2024.

5. Edward Aldwell – Carl Schachter: Harmonia ja äänenkuljetus (1979/2009) Tämä maineikas amerikkalainen oppikirja kertoo sinulle kaiken tarpeellisen tonaalisen länsimaisen taidemusiikin harmoniasta. Melkoinen opus. Lukemisen voi aloittaa, kun on edennyt syventäviin opintoihin. Lopettaa ei välttämättä tarvitse koskaan, vaan kirjan pariin voi palata yhä uudelleen.

7. Eduard Hanslick: Musiikille ominaisesta kauneudesta. Yritys säveltaiteen estetiikan uudistamiseksi (1854/2014) Kaikille musiikin estetiikasta ja filosofiasta kiinnostuneille liki pakollista luettavaa. Klassikko, jonka suomentaminen (Ilkka Oramo) ja julkaiseminen suomeksi (niin & näin) oli kulttuuriteko.

8. Hymnarium. Latinalaissuomalainen hymnikirja (2021)

Toimittajat: Osmo Vatanen, Jorma Hannikainen, Samppa Asunta, Pekka Kivekäs ja Tuomo Nikkola

Väitöskirja kysyy, voiko psykoanalyysiä pitää tieteenä ja voidaanko psykoanalyysin käsitteitä soveltaa musiikkiin. Ja vastaa kumpaankin kysymykseen myöntävästi. Jos aihe kiinnostaa, suo-

6. Martti Metsäketo – Seppo Rehnström: Komppia ikä kaikki. Tanssimusiikin käsikirja (2011) Miten rumpali, basisti, kitaristi ja kosketinsoittaja soittavat tyy-

Kirkkoisä Augustinuksen (k. 430) mukaan hymni on ylistyslaulu Jumalalle. Katolisen kirkon piirissä hymnejä on vanhastaan laulettu etenkin luostareissa, joissa ne ovat olleet rukoushetkien keskeistä laulustoa. Hymnien lisäksi kokoelma sisältää myös muutamia sekvenssejä,

1. Claude Debussy: Monsieur Croche – antidiletantti (1921/2001)

2. Richard Wagner: Elämäni (1870–80/2002)

3. Markus Lång: Psykoanalyysi ja sen soveltaminen musiikintutkimukseen (2004)

antifoneja ja responsorioita. Sävelmät on nuotinnettu ns. neliönuottikirjoituksella, jossa käytetään c- ja f-avaimia neliviivaisella viivastolla. Notaatiota ei pidä säikähtää. Sitä oppii lukemaan (vaikka tämän kirjan avulla) aika nopeasti, minkä jälkeen kiehtova matka länsimaisen melodiikan modaalisille juurille voi alkaa. Kaikkien laulujen latinankieliset sanat on suomennettu.

9. Tommi Saarela: Pave

Maijanen. Elämän nälkä (2021)

Vuonna 2021 kuollut Pave Maijanen oli härmärokin ja iskelmän avainmuusikoita. "Vääpelin" pitkä ja ansiokas ura basistina, laulaja–lauluntekijänä ja tuottajana on selostettu Saarelan kirjassa varsin seikkaperäisesti. Minulle tämä antoi paljon enemmän kuin Kauko Röyhkän (2019/2021) tai Jim Pembroken (2022) muistelmat.

10. Pekka Laine – Tommi E. Virtanen: Suomalaiset sähkökitaristit (2022)

Kyllä kuulkaa sähkökitaristeja kiinnostavat muutkin asiat kuin kitarat, mikrofonit, vahvistimet ja efektilaitteet. Esimerkiksi musiikki. Tai laulun tekeminen. Jollette usko, niin lukekaa tämä kirja. Ei yhtään haittaa, vaikka oma soittimenne olisi posetiivi!

KARI VATJUS, TEORIAOPETTAJA

Mielikuvaharjoittelulla mestariksi

TEKSTI: JUHA PULKKI

Trumpetisti Bogdan Dekhtiaruk

Bogdanin rakkaus musiikkiin heräsi jo ennen hänen syntymäänsä, kun pianonsoitonopettajana toimiva äiti soitti raskausaikana usein pianoa. Myös Bogdanin isä ja isoisä olivat muusikoita, joten hän kasvoi musiikintäyteisessä ympäristössä. Hänen soittimekseen valikoitui

11-vuotiaana isoisän innoittamana trumpetti. Opinnot alkoivat hänen syntymäkaupungissaan Keski-Ukrainan Umanissa ja suuntautuivat pian Odessan musiikkikouluun ja konservatorioon sekä myöhemmin Nikolai Rimsky-Korsakov Konservatorioon Pietarissa.

Edistyminen opinnoissa oli huikeaa ja vuonna 2011 hän voitti arvostetun Mravinski-kilpailun Pietarissa. Vuosina 2014–2020 Bogdan soitti Pietarin filharmonisen orkesterin trumpetistina. Vuonna 2022 jälkeen hän tuli valituksi

Sinfonia Lahden trumpetin äänenjohtajaksi, joten meillä on ilo kuunnella säännöllisesti hänen soittoaan myös täällä Lahdessa.

Bogdan on siitä harvinainen muusikko, että hän hallitsee ammattitasolla myös käyrätorven soittamisen ja harjoittelee sitä edelleen trumpetin ohella. Hänen mukaansa käyrätorven soittaminen edesauttaa myös trumpetinsoittoa ja tekee hyvää ”ansatsille”.

Bogdan haluaa tuoda terveisensä kaikille musiikin opiskelijoille ja kertoo omista harjoittelutavoistaan ja havainnoistaan:

• Harjoittelen päivittäin, lyhyitä jaksoja kerrallaan tai jos tuntuu hyvältä, jatkan jopa useita tunteja päivässä.

• Jos tiedät mitä teet ”väärin”, olet onnellisessa asemassa, koska silloin voit korjata asian.

• Motivaation tueksi harjoittele itselle mieluista musiikkia.

• Kuuntelen paljon muiden soittamista, idoleitani ovat mm. trumpetistit Timofei Dochister ja Sergei Nagariakov.

• Etsi ja äänitä omaa soittoasi ja rakastu siihen.

• Älä lannistu vastoinkäymisistä, ne kuuluvat asiaan.

• Kun tiedät, mitä tehdä jotain paremmin, voit harjoitella myös mentaalisesti.

Voit kuunnella Bogdanin soittamista Youtubesta. www.youtube.com/watch?v=2BYWXRT9LDQ

Mielenkiintoinen tarina on se, kun kaksi voimaharjoittelijaa kilpailivat keskenään. Ensimmäinen suoritti kaikki harjoitteet fyysisesti ohjelman mukaisesti ja hänen lihasmassansa kehittyi odotetusti. Toinen urheilija suoritti harjoitteet vain mielikuvissaan, jossa hän kuvitteli tekevänsä ne mahdollisimman tehokkaasti. Hämmästyttävää kyllä, toisen urheilijan lihasmassan kasvu oli jopa 30 % verrattuna ”oikean” harjoitteen tehneellä. Eli kun tiedät täsmällisesti mitä tehdä, voit kehittää itseäsi tehokkaasti myös mentaalisesti, mielikuvaharjoitteiden avulla. Ja tämän olen itse kokenut myös omissa harjoituksissani. Kannattaa testata.

Bogdanin mukaan onnistumisen myötä (potkaise pallo maaliin) saat intoa jatkamiseen. Oma edistyminen ja palautteen saaminen on tärkeää. Kuuntele ja tee sitä musiikkia, mikä itsellesi on mieluisinta.

Minulle musiikki on kuin ilmaa, jota hengitän ja jota ilman en voi elää!

Luovuutta politiikkaan

Työssäni opettajana ja rehtorina olen usein hyödyntänyt musiikkia esimerkiksi päivän tai vanhempainillan aloituksessa. Olen nimittäin kokenut musiikin voiman sisäiselle maailmalle itse niin voimakkaasti, että olen uskonut sen tepsivän myös toisiin.

Lapset pitävät pehmeistä aluista ja virittäytyvät vastaanottavaiselle taajuudelle paremmin, kun musiikki on osa työviikon ja -päivän alkua. Ollaan fyysisesti jo läsnä, mutta vielä on hetki aikaa siirtyä myös henkisesti paikalle ja virittäytyä oppimiselle. Ei tarvitse antaa heti itsestään, vaan voi kuunnella ja katsella.

Samoin arjen kiireistä koululle marraskuun räntäsateisena iltana kutsutut vanhemmat keskustelemaan jostain epämieluisasta teemasta ei ole ehkä se, mitä on odottanut into piukassa itsekään. Kun aikuiselle on tarjonnut kupin kahvia ja pienen hetken musiikin maailmassa ennen teeman käsittelyä, pulssi on laskenut kaikilta ja asia saadaan asianmukaisesti hoidettua.

Olimme kaikki hyvällä tuulella, kannustimme toisiamme ja jokainen halusi onnistua yhdessä muiden kanssa.

Sain ilokseni kutsun sekä Lahden konservatoriolle että Lahden musiikkiopistolle Luovuutta politiikkaan -tapahtumaan helmikuussa 2023. Tarkoituksena oli tutustuttaa paikalliset poliitikot Lasten ja nuorten taideopetukseen ja -koulutukseen. Muistelen näitä kokemuksia edelleen vaikuttuneena.

Lahden musiikkiopistolla pääsin säestämään eri-ikäisiä nuoria viulisteja Bond-teemaisen kappaleen parissa. Oma antini oli mitätön, mutta vaikutuin siitä, miten hienosti viulistit jaksoivat harjoitella ja kuinka upealta kuulosti heidän yhteissoittonsa.

Lahden konservatoriolla meitä poliitikkoja oli paikalla kokonaisen yhtyeen verran. Harjoittelimme soitonopettajan avustamina Talven taikaa -kappaleen jokainen omalla instrumentillamme ja lopuksi soitimme kappaleen yhdessä muutamaan otteeseen.

Enpä ole koskaan ennen ollut poliitikkojen kanssa tilaisuudessa, jossa olimme kaikki hyvällä tuulella, kannustimme toisiamme ja jokainen oikein halusi onnistua yhdessä muiden kanssa. Pysyimme yhteisessä sävelessä ja sekös sai meidät kehumaan toisiamme. Tästä johtopäätöksenä on se, että mitä haastavammat poliittiset neuvottelut tulossa, sitä intensiivisempi musiikillinen interventio, niin johan alkaa yhteistyö sujua.

Luovuutta politiikkaan -kokemus avasi minun silmiä siinä, miten valtavan laajaa ja upeaa työtä Lahdessa tehdään musiikin harrastamisen, opiskelun ja muusikoksi kouluttautumisen saralla. Toivon, että kaupungin tahtotilana on jatkaa hyvää yhteistyötä ja tukea musiikkiopistotoimintaa niin, että perheille aiheutuvat kulut jäisivät mahdollisimman pieniksi, jotta jokaisella lapsella olisi mahdollisuus aloittaa musiikkiharrastus. Musiikki kuuluu kaikille.

TEKSTI: MARJU MARKKANEN