Tie Kokemuskokemusammattilaisuuteen 2024
K
un kerroin KAP Vantaa -hankkeen hankepäällikkö Riikka Hyväriselle pohdinnoistani kokemusasiantuntijuuteni liittyen, hän ehdotti, että kirjoittaisin kokemusammattilaisuudesta. Hyvä ehdotus, sillä termi oli minulle vieras, joten pääsin liikkeelle kysymällä lisää. Riikka selvensi, että kokemusammattilaisuus-käsite on ollut pitkään käytössä sote-kentällä, erityisesti päihdetyössä, kuvamaan ihmistä, jolla on oma kokemustausta sekä sote-alan ammatillinen koulutus. Asia koskettaa minua siksi, että tämän vuoden elokuussa aloitin sosionomi-opinnot Laurea AMK:ssa ja otin samoihin aikoihin vastaan ensimmäisen toimeksiantoni kokemusasiantuntijana työkyvyn tuen palveluita ja työmenetelmiä kehittävässä Vantaan kaupungin TEOT (Tunnista, ennaltaehkäise, ohjaaja ja tue moniammatillisesti osatyökykyisiä) -hankkeessa. TEOT-hanke kuuluu hallituksen osatyökykyisten työllisyyttä parantavaan työkykyohjelmaan. Olin hiljattain haastateltavana THL:n Sosiaalisen osallisuuden koordinaatiohanke Sokran tutkimukseen liittyen. Tutkimus on osa KAP Vantaa -hankkeen vaikutusten arviointia ja siinä selvitetään, mitä kokemusasiantuntijuus merkitsee osallisuuden kokemuksen kannalta. Haastattelun aikana tein tärkeän havainnon itsestäni. Vielä joitain vuosia sitten koin syyllistyväni salailuun, kun jätin kertomatta omasta sairaudestani, esimerkiksi uudelle työnantajalle. Ensimmäisen askelen poispäin tuosta ajattelusta otin, kun hakeuduin edellisiin opintoihin vuonna 2015 ja kerroin sairaudestani kouluttajille. Päästyäni sen jälkeen työelämään aiempaa pysyvämmin kiinni, en koke-
nut enää yhtä suurta tarvetta kertoa sairaudestani. Haastattelun aikana oivalsin, että kyse oli ollut tavasta valmistaa toista osapuolta pettymykseen, jonka mahdollisesti aiheuttaisin joutuessani sairauslomalle.
”Toipumisesta on tullut määrittävämpi asia kuin sairauteni” Se, ettei näitä sairauslomia ole tullut, on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, mitkä ovat ne ominaisuudet, joiden kautta määrittelen itseni. Huomio on enemmän tässä hetkessä kuin menneisyyden epäonnistumisen kokemuksissa. Eihän sairastumiseni ollut epäonnistuminen, mutta sellaiseksi olin sen kokenut, enkä ollut täysin tiedostanut kuinka suuri vaikutus tällä oli. KAT-koulutuksen myötä asenteeni on entisestään muuttunut; nyt toipumisestani on tullut määrittävämpi asia kuin sairauteni. Koulutuksessa aloin kirjoittaa omaa tarinaani toipumisen näkökulmasta, sillä se tuntui itselleni luontevimmalta. Toipumisen edetessä olen saanut ikään kuin uuden elämän. Kun kerroin nämä ajatukset tutkijalle, konkretisoitui aivan uudella tavalla se, miten koulutuksen myötä suhde kokemustaustaani oli muuttunut.
20
Vesiposti_4_2021.indd
20
4/2020
4/2021
2.12.2021 10.35.16
