Yhteiset Lapsemme 2/2023

Kehityksellinen trauma

adoptioperheiden haasteena

Tytöille, jotka ajattelevat

olevansa yksin: haastattelussa

Emilia Neuvonen

Vertaistuki ja yhteisöt

nuorten itsenäistymisen

tukena

Pääkirjoitus Päätoimittajan kiitos yhteisistä vuosista

Antirasistinen koulutuspäivä: koulumaailman kuvastojen äärellä

Kirjavinkkejä lapsille

Hallituksen palsta Vertaistuki ja yhteisöt nuorten itsenäistymisen tukena

Leikin ja liikkeen työpaja kannustaa lapsia empatiaan

Kolumni Unohdetut lapset

Kehityksellinen trauma adoptioperheiden haasteena Muudi edistää rasismia kokevien nuorten mielenterveyttä Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

Menovinkkejä kesään lapsiperheille Uusia jaksoja adoptoitujen aikuisten omaan podcastiin

Yhteisessä olohuoneessa Lahjoita lapsille ja nuorille

Yhteystiedot

Joonatan Nsukami kirjoittaa sivulla 4 jälkihuoltoon liittyvistä oivalluksistaan lastensuojelun entisenä asiakkaana.

Päätoimittajan kiitos yhteisistä vuosista

SUOMI JA EUROOPPA ovat viimeisen kolmen vuoden aikana kokeneet asioita, joita olisi vielä viisi vuotta sitten ollut vaikea uskoa todeksi. Olisi houkuttelevaa leikkiä ajatuksella, kuinka paljon parempi maailma olisi ilman pandemiaa ja Ukrainan sotaa sekä niiden taloudellisia ja sosiaalisia liitännäisvaikutuksia, mutta ilman edellä mainittujakin seuranamme olisivat mm. ilmastonmuutoksen luoma uhka, etenevä luontokato ja huoli julkisten palveluiden tulevaisuudesta.

Suomi on turvallinen maa asua ja yhteiskuntarakenteemme palvelee edelleen hyvinvointia ja sivistystä. Paremminkin voisi silti olla. Näinä viikkoina ja kuukausina määritellään maallemme uutta suuntaa uuden hallituksen myötä. Vaikkemme vielä tarkalleen tiedä minkälaisilla ratkaisuilla ongelmiamme pyritään ratkomaan, ei hyvään kannata tyytyä, jos parempaankin olisi mahdollisuus. Suomi ei nimittäin kohtele kaikkia asukkaitaan yhdenvertaisesti. Esimerkiksi rasismi on paitsi arkipäiväistä, myös rakenteellista. Me Yhteiset Lapsemme ry:ssä teemme töitä sen eteen, että jokaisella olisi Suomessa samanlaiset edellytykset hyvään elämään ilman syrjintää, oli sitten kyse koulusta, työelämästä tai muista elämän osa-alueista. Erityisen huomiomme saavat aina lapset ja nuoret.

Suomen tulee jatkossakin

tarjota turvapaikka sellaista

tarvitsevalle ja kantaa globaali vastuu pakolaisten auttamiseksi.

Kulttuurinen moninaisuus on aidosti rikkaus.

Yhdenvertaisuuden edistämisen tulee näkyä, kuulua ja tuntua suomalaisessa politiikassa. Tämä koskee kaikkea hallintoa ja kaikkia palveluita. Kotoutumisen edistäminen ja tukeminen tulee myös ottaa tosissaan ja valtavirtaistaa jokaiselle hallinnonalalle strategisena asiana. Maahanmuutto on meille välttämätöntä, jotta

kaikki saadaan mukaan kerryttämään yhteistä hyvää. Suomen tulee jatkossakin tarjota turvapaikka sellaista tarvitsevalle ja kantaa globaali vastuu pakolaisten auttamiseksi. Kulttuurinen moninaisuus on aidosti rikkaus, vaikka Suomessa sitä ei valitettavasti olla vielä ymmärretty kunnolla.

Kevät tuo onneksi mukanaan valoa, lämpöä ja myös toivoa paremmasta. Tänä keväänä se tarkoittaa myös yhdistyksen toiminnanjohtajan vaihtumista, siirtyessäni itse uusiin tehtäviin. Haluan kiittää Yhteiset Lapsemme -lehden lukijoita, järjestömme jäseniä, vapaaehtoisia ja lahjoittajia ja kaikkia muita keskeisiä toimijoitamme ja työntekijöitämme yhteisistä vuosista. Järjestömme tehtävä turvata kaikille lapsille ja nuorille yhdenvertaiset oikeudet ja mahdollisuudet on äärimmäisen tärkeä, nyt ja aina. Menestystä 35-vuotiaalle yhdistykselle tähän työhön!

Markus Söderlund, väistyvä päätoimittaja ja Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnanjohtaja

Hallituksen palsta

Vertaistuki ja yhteisöt nuorten itsenäistymisen tukena

ITSENÄISTYMISEN KYNNYKSELLÄ ja lapsuudenkodista pois muuttaessaan moni nuori pohtii paikkaansa maailmassa ja pärjäämistään yksin. Vaan mitä mahtaa pohtia nuori, joka on asunut suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan lastenkodissa?

Kuinka suurien kysymysten äärellä hän on? Luulen tietäväni vastauksen, sillä minä olin tuo nuori ihan hetki sitten.

Tulin Kongosta Suomeen lapsena, vain 6-vuotiaana, ja asuin 12 vuotta Yhteiset Lapsemme ry:n lastenkoti Ilolassa Sipoossa. Olin Ilolan lapsi aina siihen saakka, kunnes koitti oman itsenäistymiseni aika. Ilolassa opin jo hyvin nuorena ymmärtämään hyvän ja turvallisen yhteisön merkityksen. Minulle on jäänyt siellä vietetyistä vuosista paljon hyviä muistoja, ja siellä samaan aikaan asuneista nuorista monet ovat edelleen minulle yhtä läheisiä kuin sisarukset.

Kun 18-vuotissyntymäiväni ja sen myötä itsenäistymiseni lähestyi, olin jännittynyt mutta myös peloissani. Mielessäni pyöri paljon kysymyksiä, joita en osannut kohdistaa oikein kenellekään. Kun on tottunut elämään yhteisössä, jossa on aina paljon muita ihmisiä ympärillä, kuinka voi tottua asumaan yksin? Ja minkälainen maa Suomi mahtaa olla ulkomaalaistaustaiselle nuorelle aikuiselle, jolla ei ole lastenkodin ulkopuolella läheisiä odottamassa? Olisin kaivannut tilanteeseen vertaistukea. Jotakuta, jolta katsoa mallia ja kysyä neuvoa ihan arkisissa asioissa. Omaan kotiin muuton jälkeen huomasinkin yllättäen toimivani tällaisena vertaistukena monelle nuoremmalle Ilolan asukkaalle – ja siitä syntyi ensimmäinen ajatus Jälkiturvasta.

Ymmärsin äkkiä, että minun täytyy hyödyntää omaa kokemustani ja ymmärrystäni muiden itsenäistyvien nuorten hyväksi. Halusin päästä kehittämään jälkihuoltoa, johon sijaishuollon piirissä olleet 18 vuotta täyttäneet nuoret ovat oikeutettuja. Mielestäni se, että kunta järjestää nuorelle asunnon ja koulupaikan, ei riitä, sillä hän voi silti jäädä ihan yksin. Kokemukseni mukaan tuen tulisi olla paljon kokonaisvaltaisempaa ja siihen tulisi sisältyä myös vertaistukea. Perustamassani yrityksessä, Jälkiturvassa, palveluihin kuuluu jälkihuollon luento- ja koulutuspalveluita sekä vertaistukitoimintaa. Toiminnan tavoitteena on auttaa kuntia, kaupunkeja ja yhdistyksiä tekemään lastensuojelun palveluista yksinkertaisesti parempia ja toimivampia nuorten

tarpeisiin nähden. Yksi Jälkiturvassa kehitetty palvelu on Kokemusasiantuntijarinki, jossa nuoret voivat keskustella kokemusasiantuntijan kanssa mistä aiheesta tahansa joko jo ollessaan jälkihuollossa tai ollessaan pian siirtymässä sen piiriin.

Minä olen tällä hetkellä 24-vuotias hyvin pärjäävä aikuinen, jolla on kunnialla suoritetut merkonomin opinnot takanapäin ja joka saa tehdä töitä itselleen tärkeiden asioiden parissa. Minulla on paljon ideoita, joita vien aktiivisesti eteenpäin ja voisin kutsua itseäni myös liikemieheksi. Tiedän kuitenkin, että minulle näiden asioiden saavuttaminen on ollut ehkä helpompaa kuin monelle muulle, sillä olen aina ollut luonteeltani päämäärätietoinen ja hyvä ihmisten kanssa. Lisäksi Ilolassa asuessani mielenkiinnon kohteitani ja harrastuksiani tuettiin ja opin luottamaan itseeni. Moni nuori jää vaille tällaista yhteisön tukea itsenäistymisen aikana ja sen jälkeenkin.

Diakonissalaitoksen Olohuone-toiminnan ideana oli luoda yhteisö, johon nuori voi tulla matalalla kynnyksellä, jos ei halua olla yksin kotona, jos tarvitsee tukea tai apua esimerkiksi opinnoissa tai arjen asioissa, tai jos kaipaa ihan vaan juttuseuraa. Olohuone on auki useana iltana viikossa ja sen toiminta suunnitellaan nuorten tarpeet keskiössä. Tähän mennessä on mm. pidetty läksykerhoa ja kielikahvilaa sekä käyty retkillä. Olohuoneen kautta nuori voi saada myös yksilöllisempää tukea. On ollut mahtavaa nähdä, miten hyvin yhteisö lähti rakentumaan heti tilojen avaamisen jälkeen ja kuinka moni nuori on saanut tukea elämäänsä sen kautta.

Rakastan kohdata nuoria ja kuunnella heidän ajatuksiaan. Usein vastaukset suurimpiin huoliin nuorten suhteen löytyvät sieltä missä tapahtuu eli nuorilta itseltään. Uskon, että nimenomaan vertaistuen ja yhteisöjen tuella nuoret voidaan saada avautumaan heidän toiveistaan ja peloistaan – ja mielestäni ei ole mitään tärkeämpää kuin se, että heitä kuunnellaan.

Kirjoittaja on Jälkiturvan perustaja ja toimitusjohtaja, joka työskentelee tällä hetkellä myös Diakonissalaitoksella. Hän on ollut Yhteiset Lapsemme ry:n hallituksen jäsen vuodesta 2021 alkaen.

Teksti: Joonatan Nsukami

Leikin ja liikkeen työpaja kannustaa lapsia empatiaan

Teksti: Maija Jääskeläinen

MONI AJATTELEE, että päiväkoti-ikäiset lapset ovat luonnostaan moninaisuutta arvostavia eivätkä syrji normista poikkeavia yksilöitä. Todellisuudessa ihminen alkaa jo 3–4 –vuotiaana tunnistamaan ympärillään havaitsemiaan rasistisia stereotypioita ja toistamaan niitä omassa toiminnassaan. Aika ennen kouluikää on erityisen hedelmällistä aikaa asenteiden muodostumiselle. Lapsi havainnoi ympäröivää maailmaa ja ihmisten välistä viestintää sekä sitä, millä tavoin ihmisistä ja ihmisryhmistä puhutaan. Havaitseeko hän asioita, jotka ruokkivat rasistisia vai moninaisuutta arvostavia asenteita? Todennäköisesti molempia, mutta niiden välinen suhde riippuu tietysti ympäristön asenneilmapiiristä.

Yhteiset Lapsemme ry:n Ole rohkea ja reilu -toiminta järjestää erilaisia lapsille suunnattuja antirasistisia työpajoja, joista esittelen 4–6-vuotiaille suunnatun Leikin ja liikkeen työpajan. Päiväkodit tilaavat työpajan Yhteiset Lapsemme ry:stä ja vapaaehtoiset tai opiskelijaharjoittelijat tulevat ohjaamaan pajan päiväkodin ryhmille.

Päiväkoti-ikäisille suunnatuissa harjoitteissa tärkeää onkin kokemuksellisuus, joka voidaan nostaa tietoisuuteen keskustelemalla kokemuksesta harjoituksen jälkeen. Lapset pääsevät esimerkiksi harjoittelemaan käytännössä toistensa lohduttamista. Leikin ja liikkeen työpajassa lapsille annetaan myös tilaa pohtia omia ratkaisuehdotuksiaan seepran ja papukaijan vaikeaan tilanteeseen. Tämä tukee ongelmanratkaisukykyä tosielämän pulmatilanteissa, joita syntyy myös lasten leikeissä.

Leikin ja liikkeen työpaja osuu siis asenteiden syntymisen kannalta keskeiseen ikään ja siinä käsitellään erityisesti kaveri- ja ryhmätaitoja sekä moninaisuuden arvostamista. Työpaja rakentuu värikkäästä seeprasta ja mustavalkoisesta papukaijasta kertovan tarinan ympärille. Molemmat hahmot karkotetaan pois omiensa joukosta niiden erilaisen värityksen vuoksi, ja ne ystävystyvät. Ne yrittävät päästä takaisin omiensa joukkoon erilaisilla tavoilla, kunnes tilanne ratkeaa niiden laumojen ymmärtäessä, että erilaisuus onkin rikkaus eikä haitta. Lopuksi myös seepralauma ja papukaijaparvi ystävystyvät keskenään. Tarinanpätkien välissä eläydytään erilaisiin tunteisiin, harjoitellaan toisten huomioimista leikillisten ja liikunnallisten harjoitteiden avulla ja draamaa hyödyntäen sekä pohditaan tarinan tapahtumia. Näin työpaja käsittelee aihetta päiväkoti-ikäiselle sopivalla ja tehokkaalla tavalla eli kokonaisvaltaisesti: ajatuksen, tunteen ja kehollisuuden tasoilla.

Leikin ja liikkeen työpaja ei ole kuitenkaan yksinään taikasauva, jonka jälkeen lapset osaavat varmasti arvostaa moninaisuutta, varsinkin jos kotona tai päiväkodissa ei olla sitouduttu antirasistiseen toimintaan. Työpajassa paikalla olevat päiväkodin työntekijät saavat kuitenkin jälkityöstömateriaaleja lasten kanssa käytettäväksi – sekä toivottavasti myös kipinän ylläpitää työpajan teemoja päiväkodin toiminnassa.

Kertaus on opintojen äiti, mikä on näkynyt myös tänä keväänä ohjaamissani pajoissa. Monissa päiväkotiryhmissä on käsitelty kaveritaitoja ja moninaisuuden arvostamista jo ennen vierailuamme. Tämä toisto ei ole lapsia haitannut, päinvastoin – he ovat tuntuneet nauttivan päästessään näyttämään tietonsa ja taitonsa aiheesta. Näin lapset saavat myös vahvistuksen, että moninaisuuden arvostaminen on merkityksellistä.

Kirjoittaja on sosionomiopiskelija, joka on tällä hetkellä harjoittelussa Yhteiset Lapsemme ry:llä.

Adoptio

Milloin mä synnyn ihan pieneksi? – Kehityksellinen trauma adoptioperheiden haasteena

Yhteiset Lapsemme ry järjesti syksyllä 2022 laajaa kiinnostusta herättäneen webinaarin, jossa käsiteltiin kehityksellisen trauman vaikutuksia adoptioperheissä. Haastattelimme webinaarissa puhujana ollutta nuorisopsykiatria ja integratiivista psykoterapeuttia Nina Pyökäriä (TYKS) kehityksellisen trauman vaikutuksista ja lapsen tunnesäätelyn tukemisesta. Lainaukset ovat adoptiolapsilta kuultuja lausahduksia vuosien varrelta.

Teksti: Jenni Heinonen

Mikä

on kehityksellinen trauma?

Biologisen vanhemman menettäminen tai tästä eroon joutuminen on äärimmäinen traumatapahtuma, joka on pienelle lapselle henkeä uhkaava menetys. Kehityksellinen traumatisoituminen tapahtuu suhteessa lapselle tärkeään kiintymyksen kohteeseen tai hoivaajaan silloin, kun lapsi joko joutuu kokonaan eroon tästä tai tulee kaltoinkohdelluksi tämän suunnalta. Jokaisella adoptiolapsella on taustansa takia kehityksellinen trauma.

”Jos haluat toisen vauvan, sä voit kysyä poliisilta tai postinkantajalta.”

Turvallinen kiintymyssuhde rakentaa luottamusta itseen ja maailmaan

"Milloin mä synnyn ihan pieneksi? Mä haluan olla pieni.”

Kiintymyssuhde on tärkeä pohja sille, miten näemme ja koemme itsemme. Se luo perustan suhteelle itseemme ja muihin. Vanhempi peilaa vauvalle aluksi ilmeitä ja tunnetiloja sekä vastaa niihin perustarpeisiin, joita vauvalla on. Tätä kautta opimme ymmärtämään pikkuhiljaa mitä tarvitsemme ja luottamaan siihen, että meitä hoivataan ja tarpeisiimme vastataan. Maailmasta tulee ennakoitava ja pohjavireeltään hyvä. Turvallinen kiintymys luo luottamusta itseen ja muihin ihmisiin. Turvallinen kiintymyssuhde rakentaa lapsen resilienssiä, empatiakykyä ja joustavuutta. Vuorovaikutuksessa hoivaavan aikuisen kanssa lapsi harjoittelee tunnesäätelyn ja stressinsäätelyn kykyjä.

Traumasta muistuttavat tilanteet

Kun kiintymyssuhdetta ei muodostu tai se äkillisesti katkeaa, maailmasta tulee ennakoimaton, ahdistava ja pelottava. Vauvalle tai pienelle lapselle kiintymyssuhteen katkeaminen on eloonjäämistä vakavasti uhkaava tilanne. Kaikki adoptiolapset ovat kokeneet yhden tai useampia kiintymyssuhdekatkoksia, jotka vaikuttavat heidän kykyynsä muodostaa turvallinen kiintymyssuhde adoptiovanhemman kanssa.

Vaikea kiintymyssuhteeseen kohdistuva traumakokemus tuottaa lapselle arkeen tilanteita, jotka tuntuvat henkeä uhkaavilta. Kun arjessa tulee vastaan traumamuistuttajia, ne laukaisevat saman hallitsemattoman kuolemanpelon. Reaktio näyttää tällöin ulkoa tarkasteltuna olevan täysin poissa mittasuhteista, vaikka oikeastaan se on terve tapa pyrkiä välttämään kauhean tapahtuman toistuminen kaikin mahdollisin keinoin. Reaktion voi laukaista esimerkiksi ennakoimaton muutos, uhan kokemus, pelottavat tai stressaavat

tilanteet tai runsas stimulaatio ympäristöstä (äänet, valot, tunto). Traumasta muistuttava tilanne voi laukaista lapsessa erilaisia oireita, jolloin lapsi vaatii paljon huomiota. Hänen tunnetilansa voivat vaihdella nopeasti, hänellä voi olla keskittymisvaikeuksia, haasteita ruokahalussa tai hallitsematonta aggressiota. Vaikeimmillaan lapsella voi olla dissosiatiivista oireilua, jossa mieli on niin hankalan asian edessä, ettei pysty käsittelemään sitä lainkaan ja joutuu eristämään tai etäännyttämään itsensä tilanteesta. Tämä näkyy usein ulospäin kontaktista pois tippumisena, jolloin lapsi ei reagoi tai vastaa.

”Miksei äiti ikinä anna minua pois? Minä en koskaan anna äitiä pois.”

Kehityksellisen trauman vaikutus lapseen

Kehityksellinen traumatausta vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen myöhempään kehitykseen, mikä näkyy hänen tavassaan olla vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.

Lapsi voi olla jatkuvassa hälytystilassa skannatakseen maailmasta mahdollisia uhkia. Tämä voi johtaa epätarkoituksenmukaiseen käyttäytymiseen ja sosiaalisissa tilanteissa ilmeneviin ristiriitaisiin reaktioihin. Lapsen voi olla vaikea suunnata tarkkaavaisuuttaan ja painaa asioita muistiin tavanomaisesti; hän ei ehkä pysty rauhoittumaan nukkumaan; hänellä saattaa olla erilaisia kipuoireita ja hänen voi olla vaikeaa olla erossa vanhemmasta. Lapsella voi olla haasteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja hän saattaa tehdä virheellisiä tulkintoja omista ja muiden tunteista ja aikomuksista.

”Oonko mä tehnyt jotain, kun sä huokailet?”

Tunteiden tunnistamisen lisäksi niiden säätely ei adoptiolapsella kehity tavanomaisesti, minkä takia lapsi saattaa reagoida aggressiivisesti, tuhoavasti tai kohtuuttoman sovittelevasti. Vireystilan säätelyn kanssa voi olla haasteita ja vaikeimmillaan lapsi saattaa dissosioida kuormitustilanteissa.

Adoptiolapsi voi olla hyvin turvaton ja käyttää erilaisia lapsille tyypillisiä minän suojautumiskeinoja, kuten asioiden mustavalkoistamista tai kieltämistä.

Selviytymiskeinona lapsi saattaa pyrkiä ottamaan hyvin itsenäisen roolin tai regressoitua pienemmäksi. Tilasta toiseen siirtyminen voi tapahtua nopeastikin.

Vaikutukset perhe-elämään

”Kukaan ei enää saa tulla meille käymään! On niin tyhmää, kun niiden täytyy sitten lähteä pois.”

Adoptiolapsi on kauan toivottu lapsi ja adoptiovanhemmilla voi olla monenlaisia odotuksia lapsen ja perhe-elämän suhteen. Näistä odotuksista ja ajatuksista siitä, millaista arki yhdessä lapsen kanssa on, voi joutua joustamaan paljonkin. Tämä vaatii vanhemmalta kykyä luoda omannäköistä, hyvää arkea lapsen tarpeiden asettamissa raameissa. Samalla voi toisinaan joutua sulkemaan korvansa siltä, millaisia ajatuksia läheisillä ja tuttavilla on siitä, miten lasta tulisi kasvattaa tai millaista käytöstä tai osaamistasoa lapselta voi odottaa. Adoptiolasta ei tule verrata ikätovereihinsa; hänellä on oma kehityskaarensa, jossa kiintymyssuhteiden ja turvallisuuden tunteen rakentaminen on tärkeintä ja luo pohjan kaikelle muulle kehitykselle ja oppimiselle.

Adoptiolapsi on usein arjessa monella tapaa tarvitseva ja perheen muut lapset sekä vanhempien välinen parisuhde jäävät helposti vähemmälle huomiolle. Biologinen lapsi saattaa kestää tämän hyvin, mutta perheessä, jossa on useita traumataustaisia lapsia, voivat sisarusten tilanteet kuormittaa toisia lapsia joskus kohtuuttomastikin. Tällöin perhe tarvitsee apua, jotta kaikkien perheenjäsenten tarpeisiin voidaan vastata.

Adoptiovanhempi on lapselle potentiaalinen hylkääjä, mikäli lapsi tähän kiintyy ja luottaa. Lapsen ristiriitaiset tunteet aiheuttavat monenlaisia vaikeita vastatunteita adoptiovanhemmassa. Lapsen reaktiot eivät aina tunnu loogisilta ja ne voivat tuntua liioitelluilta tai tahallaan provosoivilta.

”Jos haluaa lapsen, täytyy ymmärtää, että sillä on oma mieli.”

Vanhemman kykyyn vastaanottaa ja kannatella lapsen tunnetiloja vaikuttaa vahvasti hänen oma kiintymyssuhdetaustansa. Valitettavasti Suomessa yleisin kiintymystyyli on välttelevä, mikä tarkoittaa käytännössä itsenäisyyteen kohtuuttomalla tavalla kannustavaa vanhemmuustyyliä. Välttelevässä kiintymystyylissä esimerkiksi kiukun tunteiden näyttämiseen suhtaudutaan torjuvasti (”ole reipas”, ”ei kannata itkeä”) tai jopa rankaisten. Omasta kiintymystyylistään on hyvä tulla tietoiseksi, jotta voi aktiivisesti pyrkiä vaikuttamaan omaan käyttäytymiseensä ja tapaansa olla oman lapsen kanssa.

Mikäli vanhemmalla on turvallinen tausta ja hyvät kiintymyssuhteet omiin vanhempiinsa, hänen kokemuksensa maailmasta on perustavanlaatuisesti erilainen kuin adoptiolapsen. Jos taas vanhemmalla on esimerkiksi vältteleviä kiintymyssuhteita lapsuudenperheessään, voi hänen olla vaikea hyväksyä lapsen negatiivisia tunnetiloja ja niiden ilmaisua.

”Joskus kun äiti alkaa huliganoida niin sitten alkaa lapsikin huliganoida.”

Tasainen, kiintymyskeskeinen arki

”Mä tarviin kuusi tai seitsemän sylittelyä päivässä. Ja sitten jos ei ole pitkään aikaan sylitelty, tarvitsee olla koko ajan sylissä.”

Kiintymyssuhteen rakentamisen askelmerkkejä

Uusi kiintymyssuhde on mahdollisuus korjaaviin kokemuksiin, mutta kehityksellisesti traumatisoituneelle lapselle se on toisaalta uhka. Kun on kerran kokenut pahimman mahdollisen, on tervettä pyrkiä välttämään sen toistumista kaikin mahdollisin tavoin.

Adoptiolapsi tarvitsee arkeensa ensisijaisesti turvaa, rauhaa ja ennakoitavuutta. Vanhemmat voivat tehdä arjesta mahdollisimman tasaista ja yllätyksetöntä. Turvallinen aikuinen kestää lapsen kaikenlaiset tunteet ja pystyy palauttamaan niitä lapselle ymmärrettävämmässä ja siedettävämmässä muodossa. Sen muistaminen, millaisia vaurioittavia traumakokemuksia reaktion tai vaikean tunteen taustalla on, voi auttaa vanhempaa ymmärtämään lapsen haastavaakin käytöstä ja tukemaan häntä vaikeiden tunnetilojen vyöryessä mieleen ja kehoon. Rakkaus ei paranna traumaa, mutta uusi kiintymyssuhde antaa uuden mahdollisuuden nähdä itsensä rakastavan ihmisen silmin ja mahdollistaa surun aiemmista menetyksistä.

Tukea adoptioperheille

Odotusvaiheessa tulevien adoptiovanhempien olisi tärkeää pyrkiä hankkimaan tietoa adoption erityisyydestä ja lapsen taustan vaikutuksesta arkeen. Hyvin valmistautuneena on helpompi lähteä myöhemmin hakemaan apua ja tunnistaa tilanteet, joissa ei kannata sinnitellä ilman ulkopuolista tukea. Myös muut adoptiovanhemmat ja adoptioryhmät antavat tukea haastaviin tilanteisiin ja vinkkejä siihen, miten hakea apua ja millaista apua on olemassa.

Pienen lapsen kanssa kiintymyssuhteen muodostumista tukevat ja sitä vahvistavat terapiamuodot ovat hyödyllisiä. Pienen lapsen ei yleensä ole syytä käydä terapiatapaamisissa yksin, vaan keskiössä on lapsen ja adoptiovanhemman suhde ja sen vahvistaminen. Theraplay-tekniikoita voi käyttää kotonakin kontaktin luomisessa lapseen alusta alkaen. Vanhempi lapsi ja nuori voivat hyötyä yksilöpsykoterapioista, joissa voi turvallisen ulkopuolisen aikuisen tuella mm. käsitellä avoimesti omaa taustaansa ja opetella tunteiden tunnistamista sekä säätelyä. Adoptiovanhemmat voivat samoin hyötyä omasta yksilöpsykoterapiasta, jossa paitsi saavat tukea erityiseen vanhemmuuteensa, voivat lisäksi saada laajempaa ymmärrystä oman taustansa ja elämäntapahtumien merkityksestä vanhemmuudessaan.

”Äiti mä oon sulle oma itse, ihan kokonaan.”

Adoptiokuraattori Anja Wikstedt

Adoptiokuraattoriin voi ottaa yhteyttä, kun tarvitset neuvoja tai haluat keskustella adoptioon liittyvistä asioista.

Tukipuhelin 050 313 5066

anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi

KIRJALLISUUTTA

• Nancy Newton Verrier 2003: The Primal Wound (käsittelee kehityksellistä traumaa erityisesti adoption näkökulmasta)

• Patty Cogen 2008: Parenting your internationally adopted child – From Your First Hours Together Through the Teen Years

• Daniel A Hughes 2006: Tie traumasta tervehtymiseen: rakkauden herättäminen syvästi vaurioituneissa lapsissa

• Jane Mitchell & Sarah Naish 2021: The complete guide to therapeutic parenting

• Bessel van der Kolk 2016: Jäljet kehossa, Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla

• The Handbook of Therapeutic Care for Children 2019, toim. Janise Mitchell, Joe Tucci, Ed Tronic, esipuhe Stephen W Porges

• Sinkkonen, Jari & Tervonen-Arnkil, Kaisa 2015: Lapsi uusissa oloissa – Tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta

• Vivien Norris & Helen Rodwell 2017: Parenting with Theraplay. Taustatiedon lisäksi konkreettisia harjoituksia lapsen kanssa tehtäviksi.

• Tunnetaidot: Fanni-sarja, Ympyräiset-sarjan tunnetaitojen käsikirja, Mäkelä & Trogen 2022: Tunteita päästä varpaisiin

• Daniel A Hughes 2011: Kiintymyskeskeinen vanhemmuus

Antirasismi

Muudi edistää rasismia kokevien nuorten mielenterveyttä

Teksti: Vanessa Grant

NUORTEN MIELENTERVEYSSEURA Yeesi ry:n Muudi aloitti toimintansa keväällä 2022. Hanke juhli maaliskuun lopussa 1-vuotispäiväänsä Helsingissä. Muudihankkeen on rahoittanut STEA ja sen tavoitteena on edistää rasismia kokevien nuorten mielenterveyttä. Muudi toteutetaan meiltä meille -periaatteella eli nuorilta nuorille. Kohderyhmänä ovat 13–29-vuotiaat nuoret, jotka toivovat saavansa vertaistukea muilta nuorilta rasismin kokemusten käsittelemisessä ja haluavat oppia lisää siitä, miten rasismi voi vaikuttaa mielenterveyteen. Hankkeen keskiössä ovat ne nuoret, jotka kokevat rasismia ihonvärinsä vuoksi. Hankkeen toimintaan osallistuu lisäksi myös muita nuoria, joilla on kokemusta rasismista heidän kulttuurinsa, uskontonsa

tai etnisen taustansa takia ja jotka kuuluvat näiden taustojen vuoksi näkyvään vähemmistöön Suomessa. Rasismin todistaminen on mielenterveydelle haitallista, kuten on myös siitä kuuleminen ja sen näkeminen. Rasismi voi vaikuttaa mielenterveyteen myös silloin, kun nuori näkee somessa rasistisia kommentteja tai videoita tai kuulee rasistista kielenkäyttöä pelatessaan verkossa. Vaikka nuori ei siis kokisi suusanallista rasismia päivittäin, hän altistuu rasismille toistuvasti esimerkiksi median, somen ja pelimaailman kautta. Rasismi elää myös yhteiskunnan rakenteissa ja pienissä mikroaggressioissa, joilla on toiseuttava vaikutus. Nuoria satuttaa se tapa, jolla heistä puhutaan mediassa. Median uutisilla ja kuvastolla on selkeä vaikutus

Muudin 1-vuotisjuhlia vietettiin 31.3.2023 Helsingin Tiivistämöllä. Kuva: Erik Sahlström

ihmisten asenteisiin ja meidän tulisikin huolehtia siitä, että pysymme faktoissa, käytämme loukkaamatonta kieltä ja moninaista kuvastoa.

Rasismin vaikutukset ovat syvät, eivätkä ne aina näy ulospäin. Rasismia kokenut nuori voi piilottaa tunteensa ja kokemuksensa muilta. Nuorten kertoman mukaan rasismi on vaikuttanut heidän identiteettiinsä ja mielenterveyteensä vielä vuosien jälkeen tapahtuneesta. Tyypillisimmin rasismia kokenut nuori voi kokea häpeää, itsesyytöksiä, yhteenkuuluvuuden puutetta, ahdistuneisuutta ja masennusta. Kokemukset voivat johtaa myös post-traumaattiseen stressihäiriöön, jos tilanteeseen on liittynyt esimerkiksi väkivaltaa.

Kun nuoret jakavat meille kokemuksiaan rasismista, me kysymme mikä tunne nuoren sisällä oli, kun hän kohtasi tilanteen. Nuoret kertovat, että ensimmäinen tunne on viha siitä kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta. He myös kertovat kokevansa häpeää. Ei häpeää siitä, minkä näköisiä he ovat, vaan häpeää siitä, että heidän erilaisuutensa on nostettu keskiöön ilman heidän lupaansa. Nuoret kertovat, että rasismin kokemukset aiheuttavat heissä surua ja pettymystä. Nuorten mukaan monilla heistä ei ole ketään, kelle kertoa kokemuksistaan, ja puhumattomuudesta on tullut tapa. He tietävät, että se kohtelu, jota he ovat saaneet osakseen, on väärin, mutta moni heistä ajattelee, että se on heidän kohtalonsa. Toivomme, että olemme osanneet auttaa nuoria ymmärtämään, että rasismi ei ole ikinä oikeutettua ja että he ansaitsevat sen saman kasvurauhan, joka kuuluu kaikille nuorille. Ensimmäisen toimintavuoden aikana Muudi käynnisti yhteistyökumppaneidensa kanssa kolme vertaistukiryhmää hankkeen kohderyhmään kuuluville nuorille. Vertaistukiryhmissä rasismia kohdanneet nuoret pääsivät keskustelemaan kokemuksistaan vertaisten kanssa turvallisessa ympäristössä eteenpäin katsovalla ja voimavarojen kerryttämistä tukevalla tavalla. Ryhmään osallistuneille nuorille tarjottiin keinoja ymmärtää paremmin rasismin vaikutusta heidän mielenterveyteensä ja hyvinvointiinsa sekä keinoja ja voimavaroja edistää omaa mielenterveyttään. Muudi on lisäksi järjestänyt lukuisia rasismin mielenterveysvaikutuksiin ja antirasismiin liittyviä työpajoja ja koulutuksia nuorille ja ammattilaisille yhteistyössä järjestöjen, koulujen ja muiden toimijoiden kanssa. Muudin somessa toteutetaan monipuolista ja osallistavaa viestintää nuorille ja nuorten parissa toimiville ammattilaisille. Sosiaalisen median kanavissa julkaistaan kuva-, teksti- ja videosisältöä erilaisista rasismiin ja mielenterveyteen liittyvistä teemoista ja pyritään purkamaan stigmaa mielenterveydestä puhumisesta.

Ametta Laine (vas.), sisällöntuottaja Yolanda Correa Brown, asiantuntija Vanessa Grant sekä vapaaehtoisena toimiva Melike Karakaya.

Muudin sosiaalisessa mediassa seikkailevat hahmot muistuttavat kohderyhmään kuuluvia nuoria. Typografia ja värimaailma suunniteltiin saavutettavuus huomioiden ja Muudin kuvissa kohderyhmään kuuluvat nuoret näytetään aktiivisina toimijoina.

Helpoin tapa tutustua hankkeemme toimintaan on ottaa sosiaalisen median tilimme seurantaan. Julkaisemme tietoa uusista toiminnoista ja tapahtumista Instagramissa ja TikTokissa nimellä @sun. muudi. Facebook-sivumme löytyy nimellä Muudi.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan toimintaamme!

Lisätietoja hankkeesta:

Vanessa Grant, asiantuntija, Muudi-hanke Nuorten mielenterveysseura – Yeesi ry

vanessa@yeesi.fi

www.yeesi.fi

@sun.muudi

@yeesaamaan

Muudin sosionomiharjoittelija

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

Teksti: Elina Tossavainen

-romaani on aihepiireiltään ja tarinaltaan poikkeuksellinen Suomessa. Tärkeä teos kertoo naiseksi kasvusta Suomessa muslimiyhteisön tiukkojen sääntöjen keskellä. Tarina kutsuu kuulemaan kokemuksia ja keskustelemaan teemoista, joista maahanmuuttajataustaisena naisena suomalaisessa yhteiskunnassa on vaikea puhua. Vakavista aiheistaan kuten silpomisesta, rajoittamisesta ja väkivallasta huolimatta kirjassa ovat vahvasti läsnä myös ilo, toivo ja voima. Ujuni Ahmed kertoo, että haluaa jakaa tarinansa, jotta ihmiset ja todellisuudet, jotka eivät muuten yhteiskunnassamme näy, pääsisivät myös esiin. Tällä hän uskoo edesauttavansa ymmärrystä ihmisyyden laajemmasta kokonaiskuvasta ja näiden ihmisten olemassaolon tunnustamista.

Alkuvuodesta 2023 Kansallisteatteri tiedotti tekevänsä Hirvosen ja Ahmedin kirjasta näytelmäsovitusta suurelle näyttämölleen. Käsikirjoitus mukailee kirjan tarinaa, mutta sitä on muokattu paremmin näyttämölle sopivaksi. Näytelmän ohjaa Satu Linnapuomi, jolla on 15 vuoden kokemus näytelmäohjaamisesta. Kansallisteatterin sivuilta löytyvässä uutisessa

Linnapuomi kertoo, että hänestä on kaunista ja oikein, että teatterin iso koneisto on valjastettu kertomaan erään vähemmistön tarinaa heidän omilla sanoillaan. Linnapuomi on tehnyt tiivistä yhteistyötä Ahmedin kanssa koko prosessin ajan, jotta esimerkiksi somalikulttuuriin liittyvät asiat osataan kuvata oikein.

Näyttämöteoksen päärooli on jaettu kahdelle näyttelijälle: Safiya Abukar, 20, esittää päähenkilöä nuorena ja Emilia Neuvonen, 37, aikuisena. Aikuista Ujunia näyttelevä Neuvonen on ollut mukana Yhteiset Lapsemme ry:n hallituksessa vuosina 2017–2018, ja haastattelimme häntä tähän juttuun.

Unelmien rooli

Emilia Neuvonen on helsinkiläinen laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä, joka tekee musiikkia artistinimellä Emilianne. Hän on tänä keväänä näytellyt myös kameraroolin Harjunpää-nimisen rikossarjan toiselle tuotantokaudelle, joka julkaistaan keväällä 2024. Aikaisemmin Neuvonen on tehnyt myös esimerkiksi toimittajan töitä Ylelle sekä biisipajojen ohjausta lapsille ja nuorille.

Pääroolin Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -näytelmästä Neuvonen sai avoimen roolihaun

VIIME VUONNA ilmestynyt Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen kirjoittama Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

kautta, josta hänelle vinkattiin useammalta eri taholta. Päätöstä roolituksesta hän sai jännittää useamman kuukauden ajan, mutta kun tieto pääroolista vihdoin tuli, tuntui se äärimmäisen merkittävältä ja hienolta.

”Olen todella onnellinen tästä roolista! Ihailen Ujunin rohkeutta ja kaikkea hänen tekemäänsä tärkeää työtä, ihan mahtavaa päästä hänen saappaisiinsa! Teatterilla on myös mieletön henkilökunta, joka on paneutunut asioihin syvällisesti. Se on tuntunut tosi hyvältä.”

Lukuharjoitukset aloitettiin maaliskuussa, ja syyskuussa näytelmä valtaa Kansallisteatterin Suuren näyttämön. Yhteistyö ohjaajan ja koko työryhmän kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin ja alustavat lavasuunnitelmatkin näyttävät Neuvosen mukaan upeilta. Myös nuoren Ujunin roolissa näyttelevän Safiyan kanssa on löytynyt hyvä yhteys. Näytelmässä tullaan kuulemaan paljon musiikkia ja mahdollisesti myös Emiliannen omaa tuotantoa.

Juuri tällaisessa näytelmässä mukana oleminen isossa roolissa on ollut Neuvoselle iso unelma lapsuudesta saakka. Unelma, jota hän ei ole ehkä uskaltanut edes ajatella tosissaan, vaan on siirtänyt sitä tiedostamattaan syrjään.

”Muistan joskus miettineeni, että onko mulle tai mun näköiselle ihmiselle rooleja tässä maassa. Mutta jokainen roolitus on vahvistanut sitä, että kyllä niitä on! Ja kun erityisesti mietitään tätä Ujunin tarinaa ja sitä käsittämätöntä rohkeutta millä hän on aktivistin työtä tehnyt, niin onhan tää ihan huikeaa. Ei tuu just nyt mieleen mitään muuta tarinaa, jonka parissa mieluummin työskentelisin.”

Tunteikas ja tärkeä prosessi

Näytelmän tarinasta löytyy teemoja, joista Neuvonen löytää samaistumispintaa. Hän kertoo, että kipuilu vähemmistöön kuuluvana tyttönä ja naisena on kokemus, joka yhdistää häntä ja varmasti jokaista hänen kaltaistaan tarinaan ja rooliin. Tekstin läpikäyminen on ollut todella tunteikas, mutta merkittävä prosessi. Neuvonen ylistää sitä, kuinka hyvin Kansallisteatterissa on otettu oikeita asioita huomioon – teatterin koko henkilökunnalle esimerkiksi tilattiin harjoitusten alkuun antirasistinen koulutus Mixed Finnsiltä. Tällaiset askeleet ovat Neuvosen mielestä hyvin tärkeitä ja luovat luottamusta. Neuvosen mukaan näytelmän vahvuus on etenkin siinä, että se käsittelee herkkiä ja vaikeita aiheita kauniilla ja voimaannuttavalla tavalla. Teatteri on ollut lähellä hänen sydäntään koko elämän ajan ja näytteleminen on yksi hänelle tärkeimmistä keinoista vaikeiden asioiden käsittelyssä.

”Teatteria on ihana tehdä monestakin syystä. Se tuntuu kotoisalta ja lisäksi rakastan sitä yhdessä tekemistä. Yhdessä kun harjoitellaan ja valmistaudutaan, ja sitten vielä saadaan elää sitä yhdessä yleisön kanssa! Se on parasta!”

Neuvosen mielestä ei ole yhdentekevää, että juuri Kansallisteatterin kaltainen iso ja tärkeä toimija Suomessa lähtee tekemään näytelmää tästä näkökulmasta isolla volyymilla. Teatterin vakikävijöissä voi hyvinkin olla paljon sellaista väkeä, jotka eivät välttämättä juuri tähän tarinaan törmäisi muuten elämässään. Heille näytelmä voi avata aivan uuden maailman ja ennen kaikkea lisätä ymmärrystä erilaisia ihmisiä kohtaan. Näytelmä sekä sen kaunis ja voimaannuttava mainoskuva luovat lisäksi positiivista ja kaivattua representaatiota lapsille. Neuvonen tietää millainen vaikutus sillä voi olla, kun lapsi näkee jonkun itsensä näköisen hahmon ihailun kohteena – ja toisaalta myös sen, kun tällaisia roolimalleja ei ole mediassa läsnä.

Yksilöitä, ei vähemmistön edustajia

Näytteleminen, esiintyminen ja musiikin kirjoittaminen ovat olleet lapsesta saakka Neuvoselle tärkeitä keinoja isojen asioiden käsittelyyn. Oman 10-vuotiaansa kanssa hän on päässyt keskustelemaan esimerkiksi identiteettiin liittyvistä teemoista, kun lapsi on uteliaasti halunnut tietää sukujuuristaan Sambiassa ja Suomessa. Neuvosen mukaan on tärkeää, että jokaisella lapsella ja nuorella on elämässään edes yksi luotettava aikuinen, jolle puhua tunteistaan. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea tunteiden ja vaikeiden aiheiden käsittelyssä, sitä ei voi jättää yksin lapsen vastuulle, hän pohtii.

Emilia Neuvonen toivoo, että lapset saisivat tulevaisuudessa kasvaa maailmassa, jossa heillä olisi mahdollisuus unelmoida ja jossa heidät otettaisiin mukaan ja kohdattaisiin yksilöinä, eikä aina jonkin ihmisryhmän, kuten ”vähemmistön” edustajina. Ihmisen, niin lapsen kuin aikuisenkin, tulisi saada itse päättää, milloin ja mitä omasta taustastaan haluaa kertoa. Aikuiset voisivat olla kiinnostuneempia esimerkiksi lasten ja nuorten tulevaisuuden haaveista ja peloista ja siitä, mitä he haluavat elämässään tehdä.

”Mä haluan kannustaa kaikkia nuoria siihen, et rohkeasti vaan menee taustastaan huolimatta niitä kiinnostavia asioita ja unelmia kohti, ja yrittää! Ei saa jäädä pelkäämään, koska silloin ne ei varsinkaan toteudu!

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -näytelmän ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 21.9. klo 19.

Antirasismi

Antirasistisessa koulutuspäivässä pysähdyttiin koulumaailman kuvastojen puutteellisen moninaisuuden äärelle

JÄRJESTIMME TORSTAINA 20. huhtikuuta peruskoulun opettajille suunnatun Moninaisemmat representaatiot koulussa antirasismin näkökulmasta -täydennyskoulutuksen. Koulutuksen tarkoituksena oli herätellä kasvatusalan ammattilaisia pohtimaan minkälaisia representaatioita esimerkiksi koulukirjoissa ja muissa materiaaleissa on läsnä. Representaatiolla tarkoitetaan sitä, mitkä asiat ovat kuvattuina ja edustettuina esimerkiksi teksteissä, kuvissa ja videoissa, ja miten. Representaatio itsessään on neutraali asia, mutta sillä voidaan luoda positiivisia tai negatiivisia mielikuvia esimerkiksi eri ihmisryhmistä.

Koulutusta ja hanketta sen ympärillä koordinoi Mixed Finns -yhdistyksestä ja Mixed – Suomalaista elämää kulttuurien risteymässä -kirjasta tuttu antira sismikouluttaja ja kirjailija Alice Jäske, joka on itsekin koulutukseltaan kasvatusalan ammattilainen. Jäske myös juonsi Helsingin kulttuurikeskus Caisassa järjes tetyn koulutuspäivän. Paikan päällä oli noin 70 osallis tujaa ja etänä linjoilla parisenkymmentä.

Roolimalleilla on merkitystä

Aamupäivän puheenvuorot avasi Yhteiset Lapsemme ry:n puheenjohtaja, kansanedustaja Fatim Diarra, joka puhui päivän aiheista omien henkilökohtaisten esimerkkiensä kautta. Diarran nykyinen asema olisi lapsena tuntunut hänestä kaukaiselta, koska Suomessa ei silloin näkynyt mustia ihmisiä valta- tai auktoriteettiasemissa.

”Mulla ei ollut itseni näköisiä roolimalleja missään, pait si ehkä Eddie Murphyn elokuvissa, joissa myös mustat naiset olivat aktiivisia hahmoja”.

Opiskelu- ja työelämässä Diarraa on usein puhu teltu englanniksi, ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana häntä on jopa luultu vierailulle saa puvaksi Perun suurlähettilääksi. Diarra halusi kuitenkin puheessaan korostaa, että kaikki tekevät virheitä, myös hän itse. Kun mokaa, täytyy pyytää anteeksi ja selvittää kuinka voisi ensi kerralla toimia paremmin.

Tehokkain oppiminen voi tapahtua juuri virheiden kautta ja itselleen saa olla armollinen.

Seuraavana puheenvuorossa oli kielitieteilijä Hai Nguyen, joka on toiminut antirasismikouluttajana ja on toinen vuoden 2023 Fem-R-yhdistyksen puheenjohtajista. Nguyen käsitteli puheenvuorossaan erityisesti representaatioita suhteessa valtaan sekä sitä, millaisia vaikutuksia representaatioilla on.

Puheessaan Nguyen avasi myös rasismia käsitteenä. Hän korosti, että usein rasismi ei katso hyvän- tai pahantahtoisuuteen, ja että positiivisilla representaatioilla voi olla valtava vaikutus lapsen itsetunnon kehittymiseen ja jopa oman identiteetin löytämiseen. Lapsille ja nuorille representaatiot voivat tarjota roolimalleja ja samaistumispintaa, joiden ansiosta tulevaisuuden

Teksti ja kuvat: Elina Tossavainen

Mona Eid (vas.), Hai Nguyen sekä koulutuspäivää luotsannut Alice Jäske pitivät mieleenpainuvia asiantuntijapuheenvuoroja koulutuspäivän aikana.

Miten erilaisuus rakentuu

Viimeisenä ennen työpajoja puheenvuoron piti THL:n projektipäällikkö Mona Eid, jolla on valtavasti kokemusta ja asiantuntijuutta antirasistisesta työstä. Eid on myös koulutukseltaan luokanopettaja ja englannin kielen opettaja. Hänen puheenvuorossaan pohdittiin, kuinka moninaisempaa representaatiota voisi edistää nimenomaan koulumaailmassa. Eidin mukaan on tärkeää pohtia sitä, miten erilaisuus rakentuu käytännöissä eli tehdäänkö esimerkiksi sanavalinnoilla erottelua meihin ja heihin.

Puheenvuorossa heräteltiin opettajia pohtimaan normeja kriittisesti ja käytettiin esimerkkinä mm. hakusanoilla ”lääkäri” ja ”asianajaja” haettuja kuvatuloksia, joissa esiintyi pelkästään valkoihoisia, hoikkia henkilöitä. Eid kehotti miettimään ketkä representaatioista puuttuvat eli ketkä ovat tietyllä tapaa näkymättömiä yhteiskunnassa.

Lounaan jälkeen päivä jatkui työpajoissa, joita oli vetämässä asiantuntijoiden lisäksi Yhteiset Lapsemme ry:n työntekijöitä. Työpajoissa syvennyttiin konkretiaan ja tarkasteltiin mm. opettajien mukanaan tuomia oppikirjoja.

Korkeakouluissa huomattavan vähän ei-valkoisia opiskelijoita

Koulutuspäivä päättyi Alice Jäsken ajatuksia ja tunteita herättävään puheenvuoroon. Jäske kertoi erään yliopistonsa professorin esitelleen tutkimustaan, jossa käsiteltiin maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kohtaamia haasteita koulutuksessa. Tutkimuksessa puhuttiin pääasiassa kielellisistä haasteista, joihin Jäske ei tietenkään suomea äidinkielenään puhuvana voinut millään samaistua.

"Kysyin professorilta, että miten meidät, joiden toinen vanhempi on suomalainen ja toinen maahanmuuttaja, mutta joiden äidinkieli on suomi, on huomioitu tässä tutkimuksessa? Mistä meidän pullonkaulat koulutuksessa johtuvat, jos ei kielitaidosta? Koska pullonkauloja kyllä selkeästi oli – istuinhan jälleen ainoana ruskeana henkilönä kyseisessä luentosalissa, aivan kuten olin istunut viimeiset viisi vuotta. En koskaan saanut vastausta kysymykseeni."

Saman kevään 2019 aikana Jäskeä pyydettiin mukaan perustamaan Students of Colouria (SOCO), etniseen ja/tai näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille tarkoitettua opiskelijajärjestöä Helsingin yliopistossa. SOCO:n kautta Jäske pääsi vihdoin

seuraan, jossa ei ollut ainoa ei-valkoinen opiskelija huoneessa. Hän päätti tehdä gradututkielmansa tästä aiheesta saadakseen vastauksen kysymykseen, miksi hänenkaltaisiaan opiskelijoita on yliopistossa niin vähän. Tutkimusmatka johti gradun lisäksi myös mm. Mixed Finns -yhteisön perustamiseen sekä ymmärrykseen siitä, että monella ei-valkoisella nuorella on iso kynnys hakea korkeakouluun, koska he eivät ole nähneet sitä itselleen lähtökohtaisestikaan mahdollisena. Mahdollisuuksiensa ymmärtämiseen nuori tarvitsee oikeanlaista oppilaanohjausta sekä representaatioita erinäköisistä opiskelijoista. Esimerkkinä Jäske käytti Annemari Souton ja Lotta Molanderin artikkelia, josta käy ilmi, että suomalaisten korkeakoulujen hakuoppaiden kuvituskuvissa on pääosin esillä valkoisia, vammattomia ja laihoja nuoria naisia.

Puheenvuoronsa Alice Jäske päätti toiveikkaasti todeten, ettei asioiden tarvitse olla enää näin tulevaisuudessa. Hän on ilokseen antirasismikouluttajan työnsä kautta nähnyt, miten moni suomalainen on enemmän ja enemmän kiinnostunut antirasismista ja antirasistisesta työotteesta.

”Antirasismista oppiminen ei ole sprintti vaan maratoni. Keskeneräinen saa olla, ja tärkeintä on uskaltaa yrittää – ja jos epäonnistuu, oppii siitä ja toimii seuraavalla kerralla paremmin!”

Työpajoja vedettiin yhdessä asiantuntijavieraiden sekä Yhteiset Lapsemme ry:n työntekijöiden kanssa

Kolumni

Unohdetut lapset

Teksti: Rojin Birzoi Kuva: Tiiu Hyyryläinen

VIIME SYKSYNÄ tapahtuneesta Jina Aminin (tunnetaan myös nimellä Mahsa Amini) kuolemasta alkaneet mielenosoitukset Iranissa ovat vaatineet tähän päivään mennessä jo useiden ihmisten hengen ja vapauden. Jina sai julman surmansa vain siitä syystä, ettei ollut peittänyt hiuksiaan siveyspoliisin määräysten mukaisesti. Kansan tyytymättömyyttä islamilaisen tasavallan 43 vuotta kestäneeseen sortoon ei katsota suopeasti, sillä kritiikkiä hallintoa kohtaan ei sallita. Iranin islamilainen tasavalta ei ole epäröinyt käyttää rankkoja keinoja kansan tukahduttamiseksi, eivätkä edes lapset ole turvassa valtion brutaaleilta toimilta. Amnesty International on kerännyt kattavasti todistusaineistoa paikan päältä, linkki löytyy jutun lopusta.

Mielenosoituksissa pidätetyistä ainakin tuhat on lapsia, ja Amnestyn mukaan mielenosoituksiin osallistuneita lapsia on kidutettu ja jopa murhattu. Iranin turvallisuusjoukot ovat tämän kansannousun aikana tukahduttaneet laajamittaisia protesteja surmaten, kiduttaen, seksuaalisesti hyväksikäyttäen ja kidnapaten lapsia. Aiheesta ovat kirjoittaneet mm. The Guardian ja BBC. Suomessa Helsingin Sanomat ja Yle ovat uutisoineet Iranissa tapahtuneista koulutyttöjen myrkytyksistä.

Amnestyn raportin mukaan Iranin turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet seksuaaliseen väkivaltaan jopa alle 12-vuotiaita lapsia kohtaan mielenosoitusten tukahduttamiseksi. Viranomaiset ovat käyttäneet raakoja menetelmiä saadakseen lapset "tunnustamaan", ja perheitä on pidetty pimennossa lastensa pidätyksistä jopa viikkoja. Lapsille ei ole annettu mahdollisuutta nähdä perheitään tai saada asianajopalveluita. Perheet eivät myöskään ole saaneet hankkia asianajajakseen ketä tahansa, sillä ainoastaan viranomaisten hyväksymät asianajajat ovat sallittuja, ja tapauksia on käsitelty nuorisotuomioistuinten ulkopuolellakin. Lapsilta on evätty pääsy nuorisotuomioistuimeen, jonka sijaan heidät on tuomittu normaalissa tuomioistuimessa, suljettujen ovien takana ilman oikeutta puolustaa itseään.

Joiltain vapautetuilta lapsilta on estetty koulunkäynti tai heidän perheiltään on evätty sosiaaliturva, jolloin lapset ovat joutuneet menemään töihin. Amnestyn mukaan osa lapsista on yhä kadoksissa, eikä perheillä ole tietoa heidän olinpaikastaan lukuisista tiedusteluista huolimatta.

Osa vapautetuista lapsivangeista on päätynyt tekemään itsemurhan johtuen traumoista, joita on syntynyt vankilassa vietettynä aikana. Iranin viranomaiset ovat vaatineet perheitä pysymään hiljaa tilanteista ja uhkailleet heitä, jos he tuovat kyseiset toimet julkisuuteen. Jos perheenjäsenet ovat paljastaneet asioita julkisesti, heitä on pidätetty tekaistuin perustein.

Vapautetut vangit ovat kertoneet erilaisissa haastatteluissa joutuneensa vankilassa olonsa aikana myös koekaniineiksi erilaisiin lääketutkimuksiin. Vankien kertomusten mukaan heitä on käytetty uusien lääkkeiden kehityksessä ja pidetty tarkoituksella riippuvaisina lääkkeistä. Näiden kokeellisten lääkkeiden käyttäjiksi ovat joutuneet useimmiten poliittiset vangit sekä mielenosoituksissa vangitut henkilöt. Iranin hallinnon harjoittamat äärimmäisen julmat toimet ovat vastoin kaikkia ihmisoikeusperiaatteita, ja on erittäin hälyttävää, etteivät he ole vieläkään joutuneet minkäänlaiseen vastuuseen teoistaan.

Iranin valtio on toiminut näin ennenkin. Kurdien ja muiden vähemmistöryhmien perusoikeudet ovat olleet Iranissa pitkään heikommat kuin kantaväestöllä, ja ongelma on vain korostunut viime aikojen kansannousun aikana. Syksystä 2022 lähtien vähemmistöihin, kuten

Rojin Birzoi tuottaa Rojin – kapinallinen kurdi -podcastia, jossa keskustellaan tärkeistä ja tunteita herättävistä yhteiskunnallisista kysymyksistä, tavoitteena tarjota moninaisempaa kuvaa yhteiskunnan tilasta.

kurdeihin ja balucheihin kohdistuneet pidätykset ja murhat ovat lisääntyneet Amnestyn mukaan. Kansannousun aikana ympäri maata on järkyttänyt myös koulutyttöjen myrkytykset. Iranissa toimivat ihmisoikeusjärjestöt arvioivat, että jopa 7000 koululaista on joutunut myrkytyksen uhreiksi, ja heistä useat sadat sairaalahoitoon kärsien erilaisista oireista, kuten hengitysvaikeuksista, raajojen puutumisesta, pahoinvoinnista ja sydämentykytyksistä. Naiset ja tytöt ovat olleet keskeisessä roolissa mielenosoituksissa vastustamassa valtiota, sillä heidän koulunkäyntinsä estäminen on ollut hallinnolle merkittävä sortotoimi. Tällainen systemaattinen psykologinen taktiikka on suunnattu pelottelemaan kansaa ja osoittamaan, kuinka pitkälle viranomaiset ovat valmiita menemään, mikäli heitä vastustetaan. Ei ole liioiteltua sanoa, että tilanne Iranissa on erittäin huolestuttava. Turvallisuusjoukkojen käyttämät brutaalit menetelmät lapsiin ja nuoriin ovat aiheuttaneet laajasti huolta ja pelkoa vanhemmissa, ja koulutyttöjen myrkyttäminen vaarantaa tyttöjen koulutusta, yhteiskunnallista asemaa ja terveyttä. Lasten pidättäminen, oikeuksien rikkominen ja kidutus ovat kaikki vakavia rikkomuksia, jotka eivät saa jäädä rankaisematta. Jokaisella lapsella on oikeus terveyteen ja turvallisuuteen, eikä kenenkään pitäisi koskaan joutua kohtaamaan tällaista väkivaltaa.

YK:n yleissopimuksen lapsen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille. Sopimuksen kattavuuden rajoittuminen heikentää sen merkitystä ja uskottavuutta.

YK:n yleissopimuksen lapsen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille, ja lapsen etu tulisi aina asettaa ensisijaiseksi. Valtion tulisi kunnioittaa lapsen huoltajien oikeuksia, ja jokaisella lapsella on oikeus elämään. Sopimus on suunnattu suojelemaan lasten oikeuksia kaikkialla maailmassa, ja sen kattavuuden rajoittuminen heikentää sen merkitystä ja uskottavuutta. Valtion velvollisuutena on taata mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen selviytymiselle ja kasvulle, mutta Iranissa nämä tuntuvat olevan täysin tyhjänpäiväisiä sopimuksia. Tuhannet iranilaiset lapset elävät tälläkin hetkellä ilman koulutusta ja joutuvat jopa päiväkoti-ikäisinä tekemään töitä, joka altistaa heidät monenlaisille traumoille. Kun lapsilta riistetään lapsuus ja perusoikeudet, on tilanne äärimmäisen huolestuttava.

Iranin valtion on kunnioitettava ihmisoikeuksia ja lopetettava kaikenlainen lapsiin kohdistuva väkivalta. Iranin viranomaisten ihmisoikeusrikkomukset, erityisesti lasten oikeuksien loukkaaminen, täytyy saada pysäytettyä. Tämä on ihmisoikeuskysymys, joka vaatii välitöntä huomiota ja toimia. Kaikkien on tehtävä osansa varmistaakseen, että lapset voivat elää turvallisessa ympäristössä, käydä koulua ilman pelkoa ja väkivaltaa, ja nauttia kaikista oikeuksistaan. Kansainvälisen yhteisön on tuettava Iranin hallinnon alaisuudessa eläviä ihmisiä, ja vaadittava Iranin hallitusta vastuuseen lasten oikeuksien loukkauksista.

Kirjoittaja on kurdi, ihmisoikeusaktivisti ja sairaanhoitaja.

LISÄÄ AIHEESTA

Amnesty.org (16.3.2023): Iran: Child detainees subjected to flogging, electric shocks and sexual violence in brutal protest crackdown

• amnesty.org/en/latest/news/2023/03/iranchild-detainees-subjected-to-floggingelectric-shocks-and-sexual-violece-inbrutal-protest-crackdown/

Amnesty.org (6.10.2022): Iran: At least 82 Baluchi protesters and bystanders killed in bloody crackdown

• amnesty.org/en/latest/news/2022/10 iran-at-least-82-baluchi-protesters-and bystanders-killed-in-bloody-crackdown/

The Guardian (6.2.2023): ‘They used our hijabs to gag us’: Iran protesters tell of rapes, beatings and torture by police

• theguardian.com/global-development/ 2023/feb/06iran-protesters-policerapes-beatings-and-torture/

OHCHR (16.3.2023): Iran: Deliberate poisoning of schoolgirls further evidence of continuous violence against women and girls

• ohchr.org/en/press-releases/2023/03/ iran-deliberate-poisoning-schoolgirlsfurther-evidence-continuous-violence/

Menovinkkejä kesään lapsiperheille

Onko kalenterisi kesäsivuilla vielä tilaa? Kokosimme ympäri Suomen menovinkkejä erityisesti lapsiperheitä silmällä pitäen.

TURKU

Lastenkulttuurikeskus Seikkailupuistossa on toukokesäkuussa esillä Suriseva Salainen maailma -taideseikkailu. Luontoaiheinen seikkailu tarjoilee oivalluksia ja monitaiteisia elämyksiä. Taideseikkailu on esillä elämyksellisenä näyttelynä 7.–22.6.

• turku.fi/seikkailupuisto

Seikkailupuistossa järjestetään 22.6. klo 11–15 myös lasten juhannusjuhlat. Tilaisuus on maksuton.

• turku.fi/seikkailupuisto

JYVÄSKYLÄ

Kaupunkifestivaali Jyväskylän Kesää juhlitaan 5.–11.7. Monipuoliseen festariviikkoon sisältyy niin maksuttomia kuin pääsylipullisiakin ohjelmanumeroita. Ohjelmassa on lapsille esimerkiksi musiikkia, sirkusta ja kadun maalausta, ja aikuisille mm. filosofisia kävelyretkiä, käsityökursseja ja teatteria.

• jyvaskylankesa.fi

HELSINKI

Being Black – poimintoja afrosuomalaisuudesta tarjoaa katsauksen Helsingin nykyhetkeen ja historiaan afrosuomalaisten kokemana ja kertomana. Näyttely on esillä 22.4.–24.9. Helsingin kaupunginmuseossa, jonne on aina vapaa pääsy.

• helsinginkaupunginmuseo.fi

Sarjakuvakeskuksessa järjestetään tapahtumia ja kursseja kaiken ikäisille, aloittelijoista ammattilaistasolle asti. Kesäleireille sekä kesän ja syksyn kursseille ilmoittautuminen on nyt avoinna! Vinkkinä mm. 7–12-vuotiaille POC-lapsille suunnattu maksuton kesäleiri kesäkuussa.

• sarjakuvakeskus.fi

TAMPERE

Tallipihalla järjestetään ponitalutusta ja monipuolista kerhotoimintaa niin lapsille kuin aikuisille ympäri vuoden. Täällä pääset tutustumaan myös muihin suloisiin eläinystäviin, kuten pupuihin, kanoihin ja lampaisiin.

• tallielamaa.fi

Odotettu Lasten oma kesätori ja lelukirppis toteutuu Tallipihalla la 8.7. Tule myymään vanhoja lelujasi, kirjoja, pelejä tai jotakin itse tekemääsi! Paikalla on myös poneja ja muita eläinystäviä.

• tallipiha.fi

Kuva: Susanna Ahonen-Coly

LAPPEENRANTA

Lappeenrannan liikuntatoimi järjestää maksuttoman, päiväkoti- ja alakouluikäisten perheille suunnatun Lasten liikuntakiertueen 5.6.–27.7. Alakoulujen pihoilla järjestettävä tempaus tarjoaa monipuolisia liikuntakokeiluita, liikuntavinkkejä sekä riemuisaa yhdessä tekemistä.

• tapahtumat.ekarjala.fi

Lappeenrannassa ja Imatralla järjestettävässä Lasten kesäyliopistossa tutkitaan tieteellisiä ilmiöitä innostavasti ja lapsilähtöisesti. Alakouluikäisille suunnatussa kesäyliopistossa selvitellään kesäkuun aikana mm. voiko kuravettä juoda ja miten sormenjälkiä tutkitaan.

• kesyli.net

OULU

Iloinen iltapäivä erityislapsiperheille järjestetään

Vaaskelassa 14.6. klo 17. Maksuttomaan tapahtumaan ovat tervetulleita ihan kaikenlaiset perheet mummeineen, kummeineen ja naapureineen. Tila on esteetön ja sateelta katettu. Ohjelmassa mm. keppihevosrata, kasvomaalausta ja herkuttelua.

• tapahtumat.munoulu.fi

Invisible child -näyttelyssä Oulun Sarjakuvagalleriassa on esillä Sanni Kemppaisen kuvittamia mielikuvitusmaailmoja sekä lasten kirjoittamia tarinoita. Tarinoita voi lukea itse tai kuunnella kuulokkeista lasten itsensä kertomina. Näyttely on esillä 4.6. saakka.

• oulucomics.com

Uusia jaksoja adoptoitujen aikuisten omaan podcastiin

YHTEISET LAPSEMME RY:N tuottama Adoptoidun ääni -podcast jatkuu uusilla jaksoilla! Kevään aikana julkaistaan useampi jakso, joissa on vieraina aikusia adoptoituja sekä adoptiovanhemmat.

Adoptoidun ääni on podcast, jossa aikuiset adoptoidut keskustelevat itselleen merkityksellisistä aiheista. Jaksoja on tehty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, ja niissä on mukana vaihtuvia vierailijoita.

Jaksojen aiheina mm. nuoren räppärin tausta suhteessa musiikin luomiseen, adoptiovanhempien hakumatka keskellä pandemiaa sekä rasismi, liikuntarajoitteisuus, erilaisuus ja adoptio

Voit kuunnella Adoptoidun ääntä mm. Spotifyssa ja Mixcloudissa.

Kuvassa Oscar Lehtinen (vas.), räppäri AaroMikael ja Parvathi Willberg.

Kulttuuri

Kirjavinkkejä lapsille

KYSY JA KURKISTA! MITÄ RASISMI ON?

2023, Jordan Akpojaro

Tämä kirja on oivallinen apuväline rasismin käsittelyyn lapsen kanssa, koska se on täynnä faktaa lapselle sopivassa paketissa. Kirjan luukkujen takaa löytyy valmiita vuorosanoja tärkeään keskusteluun lapsen kanssa: Mitä rasismi on? Miltä se tuntuu? Miksi joku käyttäytyy rasistisesti? Mitä voi itse tehdä? Lapsen ennakkotietoa aiheesta voi kartoittaa ennen luukun alle kurkkaamista. Ikäsuositus 3–6-vuotiaat.

TARINA MEIDÄN PERHEESTÄ

2023, audiotarina, Yle Areena

Tarina meidän perheestä kertoo monenlaisista perheistä eri puolilta Suomea. Jaksoissa päästään muun muassa lohestamaan Sandran kanssa, syömään lettuja Rainerin mummolaan ja tutustutaan kuolleidenpäivän perinteisiin yhdessä Annan kanssa.

Tarinoita ovat kirjoittaneet Lois Armas, Fiona ’Elōne, Leif Hagert, Mervi Heikkilä, Tiina Sanila-Aikio ja Teri Zambrano. Lukijoina ovat Yolanda Correa Brown, Leif Hagert, Mervi Heikkilä, Emmi Nuorgam ja Bruno Zambrano.

TÄLLAINEN MINÄ OLEN

2023, Anna Claybourne

Maailmassa on lähes kahdeksan miljardia ihmistä, mutta kukaan toinen ei ole samanlainen kuin SINÄ! Mitkä asiat tekevät meistä ainutkertaisia yksilöitä, mikä taas yhdistää meidät esivanhempiimme ja koko ihmiskuntaan? Mukaansatempaava tietoteos esittelee nuorelle lukijalle, millaisista aineksista ihmisen minuus koostuu. Kirja on suositeltu 6–9-vuotiaille.

LOLAN SUURI SALAISUUS

2023, Lola Odusoga, Saara Obele

Lola Odusogan ensimmäinen lastenkirja on hurmaava tarina pienestä, seikkailuja rakastavasta Lolasta, jolla on salaisuus: hän osaa puhua hiustensa kanssa. Lolan suuri salaisuus käsittelee identiteettikysymyksiä ja omien pelkojen voittamista lämminhenkisen seikkailutarinan keinoin. Odusoga hyödyntää kirjassa omia kokemuksiaan kasvamisesta afrohiusten kanssa. Kirjan on kuvittanut Saara Obele. Ikäsuositus 3–6-vuotiaat.

VERRATON PERHEENI

2023, Lotte Jeffs, Sharon Davey

Perheitä on miljoonia, kaikki omanlaisiaan. Kirjan tarinassa lapset kertovat päiväkodissa omista perheistään, ja monenlaisia taikaperheitä esittäytyy vuorollaan. Niihin kuuluu avaruuslentäjiä, supersankareita, merirosvoja, velhoja, keijuja, prinsessoja, lohikäärmeitä ja merirosvoja. Riimitelty tarina kertoo iloisesti ja myönteisesti siitä, miten monella tavalla voi elää. Ikäsuositus 3–6-vuotiaat.

MUN VÄRI, SUN VÄRI

2023, Laura Henry-Allain, Onyinye Iwu

Raikkaasti kuvitettu tietokirja on ylistys kulttuuriselle moninaisuudelle! Kirja havainnollistaa lapsilähtöisesti miten syrjintä voi ilmetä eri tilanteissa ja miten tulee toimia, jos huomaa tai kokee itse rasismia. Mun väri, sun väri korostaa terveen itsetunnon merkitystä. Lapsi, joka osaa arvostaa ainutlaatuisuuttaan ja omia saavutuksiaan, osaa antaa arvoa myös muille.

PSST!

Jos haluat lukea enemmän POC-kirjailijoiden teoksia, suosittelemme tutustumaan POC-lukupiiriin osoitteessa www.poc-lukupiiri.fi tai somessa @poc_lukupiiri. Yhteisön taustalla toimivat Téri ja Aracelis jakavat lukuvinkkejä ja järjestävät vertaistuellisia lukutapahtumia POC-nuorille ja -aikuisille.

Lisäksi kannattaa tutustua Instagramissa @jokasivulla-tiliin, jossa jaetaan vinkkejä ihastuttavista, moninaisuutta ja antirasismia käsittelevistä lastenkirjoista!

Yhteisessä olohuoneessa

Teksti: Satu Lekola Kuvat: Ville Lehvonen

THERE’S LIGHT, kyllä tää tästä! Näin kirjoitti Kaupunkiolo-huone Kohtauksen kävijä kuvaillakseen, mitä hänelle merkitsee se, että tapahtuma- ja kohtaamispaikka Kohtaus on olemassa.

Kun muilta kysyttiin samaa, kertoivat he purkavansa Kohtauksessa jännitystä, keräävänsä sosiaalista verkostoa ja kokevansa turvan tunnetta. Monet nostivat esiin saavansa yhteisöön liittymisen kautta kaivattua muutosta kokemaansa yksinäisyyteen.

Useita Kaupunkiolohuone Kohtauksessa käyviä nuoria aikuisia yhdistää jollakin tapaa juuri yksinäisyys. Taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä, jotka ovat johtaneet siihen, että nuori on jäänyt pärjäämään yksin vaikeiden tilanteiden tai tunteiden kanssa. Joillain yksinäisyys liittyy hetkellisesti elämään, toisilla se on pitkäkestoinen seuralainen.

Suomen Punaisen Ristin helmikuussa 2023 julkaisemasta yksinäisyysbarometristä selviää, että yksinäisyyden ja ulkopuolelle jättämisen kokemukset ovat yleisimpiä nuorilla ja nuorilla aikuisilla eli 15–34-vuotiailla. Usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä kokevat alle 24-vuotiaat.

Kohtaus ry ja sen ylläpitämät kaupunkiolohuone Kohtaukset Helsingin Vallilassa ja Malmilla syntyivät sekä nuorten aikuisten omasta että yhteiskunnallisesta tarpeesta vähentää yksinäisyyttä. Tapahtuma- ja

kohtaamispaikat rakennettiin sosiaalisesti esteettömiksi periaatteella, jonka mukaan nuorilla on mahdollisuus osallistua omana itsenään, tasavertaisesti ja ilman pelkoa syrjinnästä.

Kaupunkiolohuone Kohtauksissa harjoitellaan päivittäin yhdessä oloa ja yhdenvertaista kohtaamista. Koska ihmiset tulevat monenlaisista taustoista, ei tämä aina suju mutkitta. Yhteisössä tiedostetaan kuitenkin, että sosiaalisen esteettömyyden saavuttaminen vaatii jatkuvaa työtä. Kohtauksessa uskotaan, että yhdessä voidaan oppia tunnistamaan eriarvoisuutta ja rasismia sen monissa muodoissa. Yhteisössä etsitään myös keinoja, joiden avulla voidaan toimia rasismia vastaan.

Kohtaus olohuoneet Helsingin Malmilla ja Vallilassa tarjoavat nuorille aikuisille maksuttomia pientapahtumia ja yksilöllistä tukea ympäri vuoden. Tulevana kesänä kohtauslaiset löytää esimerkiksi jalkapallokentiltä, Vallilan kesäkahvilasta ja perjantaisin piknik-vilteiltä ympäri Helsinkiä. Mukaan voi tulla kuka tahansa 18–35-vuotias nuori aikuinen, joka kaipaa päiviinsä uusia tuttavuuksia. Ja kuten sanottu, mukaan voi tulla omana itsenä. Kohtauksen ohjaajat eli Crew tukee oman paikan löytämistä yhteisöstä, joten yksin ei tarvitse jäädä.

Katso lisää: www.kohtaus.info

Lahjoita lapsille ja nuorille

Voit tukea Yhteiset Lapsemme ry:n työtä tekemällä lahjoituksen juuri sinulle sopivalla tavalla ja itse valitsemallasi summalla. Varat käytetään rahankeräyslupamme mukaisesti lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön. Pienikin lahjoitus auttaa!

TEKSTIVIESTI

Esimerkiksi 10 euron lahjoituksen teet lähettämällä tekstiviestin 10 YL numeroon 16588. Saat paluuviestinä vahvistuksen siitä, että lahjoituksesi on tullut perille. Voit valita itse sopivan summan.

MOBILEPAY

Tee lahjoitus puhelimen MobilePay-sovelluksella Yhteiset Lapsemme ry:n keräysnumeroon 74263.

FACEBOOK-VARAINKERUUKAMPANJA

Voit aloittaa Facebookissa esimerkiksi syntymäpäiväkeräyksen Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnan hyväksi. Varat tilitetään lyhentämättöminä, eivätkä lahjoittajien tiedot tallennu Yhteiset Lapsemme ry:n tietokantoihin. Lisätietoja ja ohjeet kampanjan perustamisesta löydät Facebookista.

Yhteiset Lapsemme -lehden julkaisija

Yhteiset Lapsemme ry

Päätoimittaja

Markus Söderlund

Toimitussihteeri

Elina Tossavainen

Toimitusneuvosto

Susanna Ahonen-Coly, Harri Junttila, Marja Eronen, Rojin Birzoi, Anja

Wikstedt, Hanna-Leena Ylönen, Heini

Aaltonen, Irma Marttinen

Ulkoasu / taitto

Kathleen Dieme / Karmen Hellenurm

Kansikuva

Susanna Ahonen-Coly

TESTAMENTTILAHJOITUS

Testamentit ovat järjestöille jo melko yleinen varainhankinnan muoto. Yhdistysten saamista testamenttilahjoituksista ei tarvitse maksaa perintöveroa. Mahdollistamme maksuttoman testamentin tekemisen, kun se laaditaan yhteistyökumppanimme Lakiasiaintoimisto Pro Laki Oy:n kanssa.

YRITYSYHTEISTYÖ

Onko yrityksesi kiinnostunut yhteiskunnallisesti tärkeän työn tukemisesta tai vapaaehtoistyön mahdollistamisesta työntekijöilleen? Yhteiset Lapsemme ry on kiinnostunut niin pienemmistä kuin pitkäaikaisemmistakin yhteistyöprojekteista yhteiskuntavastuusta kiinnostuneiden yritysten kanssa. Ota yhteyttä: Meeri Lindroos –vs. toiminnanjohtaja, puh. 044 721 1244, meeri.lindroos@yhteisetlapsemme.fi.

Yhteystiedot

Painatus

KTMP Group Oy, Mustasaari

ISSN 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 00260 Helsinki

toimisto@yhteisetlapsemme.fi www.yhteisetlapsemme.fi

Kummi- ja avustustili

FI25 1011 3000 2110 44

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, rasismia vastaan toimiva ja kulttuurista moninaisuutta puolustava lastenoikeusjärjestö.

Arvot

Rohkeus, yhdenvertaisuus ja välittäminen.

Visio

Kaikkien lasten oikeudet toteutuvat Suomessa yhdenvertaisesti.

MAAILMA KYLÄSSÄ on koko perheelle sopiva kestävän kehityksen festivaali, globaaliaiheiden keskusteluareena ja maksuton kulttuuritapahtuma, joka järjestetään vuosittain oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

OHJELMASSA ON mm. konsertteja esiintyjiltä ympäri maailmaa, kantaaottavia puheita ja avartavia paneelikeskusteluja, satoja näytteilleasettajia sekä ruoka- ja basaarimyyjiä. Lapsille on mm. työpajoja, sirkusta ja satutuokioita.

TÄNÄ VUONNA Helsingin Suvilahdessa järjestettävän tapahtuman teemana on muutosvoima. Lähes kolmessakymmenessä asiaohjelmanumerossa kuullaan muutoksentekijöitä eri puolilta maailmaa ja pohditaan mm. ruoantuotannon suhdetta ilmastonmuutokseen, vähemmistöjen mahdollisuuksia toimia vaikuttajina sekä politiikan roolia muutosvoimana.

YHTEISET LAPSEMME ry:n teltan löydät molempina festaripäivinä paikalta T340, läheltä Musiikkilavaa!