Yhteiset Lapsemme lehti 03 2015

• Monikulttuuristen lasten asialla jo vuodesta 1988. •

• Syysnumero 2015

Maanjäristyksen jälkeen raskas arki jatkuu Nepalissa s.4 Maahanmuuttajanuorten

asunnottomuus

s.16

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

TÄSSÄ NUMEROSSA

Elämä maanjäristyksen jälkeen on Nepalissa rankkaa uudelleenrakentamista mutta samalla toivoa paremmasta tulevaisuudesta. s.4

The sea route to Europe: The Mediterranean passage in the age of refugees

Kehitysyhteistyörahoituksen leikkaukset. s.7

UNHCR:n raportti pakolaistilanteesta.

1 July 2015

s.13

Mun lämä, mun rahat

Mun talous -verkostohanke opettaa nuorille taloustaitoja ja auttaa oman talouden s.14 hallintaa.

Sisältö • Syysnumero 2015 Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry

Nepalissa eletään maanjäristyksen jälkeistä arkea . . . . . s. 4

Toimitusneuvosto: Susanna Ba, Pekka Iivonen, Kristiina Ikonen, Marja Kurikka, Anja Wikstedt

köyhimpiin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 7

Päätoimittaja: Tuula Kumpumäki Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Pia Lehtinen / Simberg & Partners Oy Kansikuva: Nithi Anand Painatus: Kyriiri Oy, Helsinki ISSN: 1236-2271

Kehitysyhteistyörahoituksen leikkaukset kohdistuvat Who is really helping the poorest? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 9 Globaalikasvastus uudessa opetussuunnitelmassa . . . . . . . s. 10 Pakolaislapset saavat kuntoutusta kesäleirillä . . . . . . . . . . . . s. 10

Mun elämä, mun rahat

-verkostohanke.. . . . . . . . . . . . s. 14

Maahanmuuttajanuoret ja asunnottomuus . . . . . . . . . . . . s. 16 Kirkko tekee myös ihmisoikeustyötä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 18 Haagissa keskusteltiin lasten suojelusta ja adoptioyhteistyöstä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 21 Taiteiden yössä rasismia käsiteltiin taiteen keinoin . . . . . . . . s. 23

•2•

PÄÄKIRJOITUS

Inhimillisyyttä etsimässä Kesä 2015 oli Suomessa aika kylmää kyytiä. Jo yksistään kylmä sää teki kesästä ajoittain tosi kurjan. Epämiellyttävyyttä lisäsi kesän aikana noussut keskustelu siitä, kenellä on oikeus tulla Suomeen, olla Suomessa ja olla suomalainen. Lisäksi kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksilla hallitus on merkittävästi vähentänyt kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia auttaa heikompiosaisia myös kansainvälisesti.

Onpa jokunen yksittäinen kansalainen ilmoittanut valmiutensa majoittaa turvapaikanhakijoita omaan kotiinsa.

Samalla ihmiset ovat lähteneet liikkeelle ja reagoineet. »Meillä on unelma» -mielenosoitukset eri kaupungeissa kokosivat valtavan määrän ihmisiä puolustamaan monikulttuurista Suomea. Yhteiset Lapsemme ry:n ja Kallion lukion rasisminvastaiset spoken word -esitykset saivat mittavan yleisön Helsingin Taiteiden yössä, ja monet kansalaisjärjestöt vastustivat rasismia »Sano se ääneen» -näkyvyys­ tapahtumassa Helsingin keskustassa syyskuun alussa.

Myös moni julkisuuden henkilö ja vaikuttaja on ottanut kantaa meneillään olevaan kylmään ilmapiiriin ja vedonnut kadonneen inhimillisyyden ja välittämisen puolesta.

Lisäksi kehitysyhteistyövarojen leikkaukset ovat saaneet tuekseen »Pelastetaan kehitysyhteistyö» -kampanjan ja -vetoomuksen. Vetoomus luovutettiin positiivisen mielenosoituksen saattelemana kehitysministerille syyskuun alussa.

Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä. Positiivisia, kannustavia, huolestuneita ja myötätuntoisia kannanottoja ja toimia tuntuu juuri nyt putkahtavan esiin erityisesti sosiaalisen median kautta. Olisikohan sittenkin niin, että inhimillisyys selättäisi vihan ja kylmän sään ja kylmäävän puheen keskellä voisi paistaa myös aurinko? Saimmehan me lämpimän elokuunkin.

Suomen viranomaiset »yllättänyt» turvapaikanhakijoiden määrä on havahduttanut kansan liikkeelle lahjoittamaan mm. vaatteita ja käyttötarvikkeita kiireellä perustettuihin vastaanottokeskuksiin.

Vastaanottokeskuksia on monilla paikkakunnilla vastustettu, mutta samalla on myös noustu rohkeasti toivottamaan uudet asukkaat tervetulleiksi. ­

Meillä on unelma.

Tuula Kumpumäki, päätoimittaja

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

NEPALI

»Olin vierailulla isäni luona ja olimme yläkerrassa lapseni ja sisarentyttäreni kanssa. Yhtäkkiä talo alkoi täristä ja tajusin heti että kyseessä on maanjäristys. Tällä kertaa tärinä oli kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Toimin vaistonvaraisesti ja tartuin siskontytärtäni Lajanaa kädestä estäen häntä juoksemasta talon turvattomimpaan paikkaan, rappukäytävään.»

Raskaan arjen sitkeät sankarit Nepalissa

»Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei tilanteessa voinut tehdä mitään selkeitä päätöksiä. Talojen ikkunat lennähtivät järistyksen voimasta auki. Talomme ulkoseinä romahti alas silmiemme edessä ja ilma täyttyi sankasta pölystä.

Olin varma, että kuolemme tänään, mutta toistelin lapsille, että kaikki järjestyy ja olemme turvassa. Järistys oli ohi 50 sekunnin jälkeen ja kaiken laannuttua ulkoa alkoi kuulua huutoa ja itkua. Lapset huusivat vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan. Kaikkialla oli pölyä ja tuhoutuneita rakennuksia.»

Vasemmalla: Maanjäristyksen jälkeen kouluun palaaminen on iloinen asia mutta monet lapset kärsivät posttraumaattisesta stressistä ja pelkäävät uusia järistyksiä.

Oikealla: Khokanan kylässä Nepalissa monet perheet asuvat edelleen väliaikaismajoituksessa.

Näin Teju Dangol Khokanan kylästä kuvailee kokemustaan maanjäristyksestä.

Elämä maanjäristyksen jälkeisessä Nepalissa on rankkaa jälleenrakentamista ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Huhtikuun 25.päivänä 7,9 magnitudin vahvuinen maanjäristys aiheutti laajoja tuhoja ympäri Nepalia. Khokanan kylä, joka on osa Katmandun laakson Unescon maailmanperintökohdetta, tuhoutui lähes kokonaan. Arviolta 65 % kyläläisistä menetti asuntonsa, kuten myös Teju ja hänen perheensä, johon kuuluu aviomies Krishna ja vajaa kaksivuotias poika Kritagya sekä aviomiehen kaksi siskoa ja vanhemmat.

Kaikki perheenjäsenistä säilyivät maanjäristyksestä hengissä.

Teju työskentelee projektipäällikkönä nepalilaisessa lasten oikeuksien järjestössä Loo Niva Child Concern Groupissa. Järjestö työskentelee paremman koulujärjestelmän puolesta ja tukee köyhien ja vähempiosaisten lasten mahdollisuutta tasa-arvoiseen koulunkäyntiin.

SOLIDAARISUUTTA RAKENTAEN, LEOPARDEJA PAKOILLEN Ensimmäiset viikot järistyksen jälkeen perhe asui muiden kyläläisten kanssa pelloilla bambukepeistä ja pressuista rakennetussa hätämajoituksessa. Heidän suojansa alla asui 45 ihmistä. Ensimmäisen 72 tunnin aikana ei ollut turvallista palata kotiin ja kyläläiset kuuntelivat jatkuvasti radiosta tiedotteita ja uutisia. Muutaman viikon sisällä ne perheet, joiden talot kärsivät vain halkeamista, palasivat omien kotiensa alakertoihin, osa muutti sukulaistensa luokse.

Tuhosta huolimatta Teju kertoo katastrofin lähentäneen ihmisiä ja parantaneen kylän yhteisöllisyyttä. Yhteinen menetys lähensi monia perheitä, jotka eivät aikaisemmin olleet missään tekemisissä keskenään. Ihmiset osoittivat toisilleen solidaarisuutta jakamalla vähäisestä ruuastaan muille kyläläisille ja tekemällä töitä yhteisen hyvän eteen. Teju kertoo,

että etenkin aikaisemmin toimettomat miehet osoittivat aktiivisuutta tekemällä ruokaa, hakemalla vettä ja suojelemalla naisia ja lapsia.

Toisena yönä järistyksen jälkeen hätämajoitusalueen ympärillä nähtiin leopardi.

Kylän miehet kerääntyivät yhdessä majoitusten ympärille suojelemaan kyläläisiä.

Lähes jokainen omistaa Nepalissa nykyään kännykän tai älypuhelimen ja kyläläiset viestittivät toisilleen ja lähikylien asukkaille koordinaatteja leopardin liikkeistä.

Kolmantena päivänä järistyksen jälkeen autioituneessa kylässä nähtiin varkaita ryöstämässä raunioista ihmisten omaisuutta ja tavaroita. Uutisissa on raportoitu paljon naisiin kohdistuneen pahoinpitelyiden ja hyväksikäytön lisääntymisestä järistyksen jälkeisissä olosuhteissa, mutta Khokanan miehet asettuivat suojelemaan kyläläisiä ulkopuolisilta tunkeutujilta.

Paikalliset ja ulkomaiset kansalaisjärjestöt, avustusjärjestöt ja yksityiset ihmiset ympäri maailman lahjoittivat maanjäristyksessä kärsineille alueille ja ihmisille hätämajoituksia, puhdasta vettä, ruokaa ja muita avustustarvikkeita. Khokanan kyläyhteisö teki kovasti töitä sen eteen, että jokainen kotinsa menettänyt perhe saisi oman väliaikaismajoituksen. Kylän pellot täyttyivät nopeasti peltilevyistä taitetuista majoista, joita kansalaisjärjestöt lahjoittivat kotinsa menettäneille.

TAKAISIN ARKEEN – ONKO SIIHEN PALUUTA? Kaksitoista päivää järistyksen jälkeen Loo Nivan toimistolla aloitettiin jälleen työskentely. Paluu työrutiiniin oli rank-

•5•

kaa, mutta pakko oli jaksaa. Muuttuneiden olosuhteiden jälkeen Tejulle vaikeinta oli jättää Kritagya kotiin. Järistyksen jälkeen pojalla on ollut vaikeuksia pysyä äidistään erossa.

Teju kuvailee maanjäristysten jälkeisten kuukausien olleen todella raskasta aikaa. Kaikki päivät täyttyvät töistä. Ensin toimistolla työtä riittää kesken jääneiden projektien kanssa ja uusien suunnittelussa, ja kotiin tultaessa työt jatkuvat kylän jälleenrakennustöiden ja yhteisön psykososiaalisen tukemisen merkeissä. Työnteon lisäksi Teju hoitaa myös perheen elämään kuuluvat arkiaskareet, ruuanlaitosta pyykinpesuun.

Ensimmäiset kuukaudet perhe asui peltilevyn alla, mutta Kritagyan jatkuvat allergiset reaktiot, tukahduttava kuumuus, sisään valuva vesi ja öisin sateen aiheuttama meteli pakottivat heidät muuttamaan pois ja vuokraamaan yksittäisen huoneen kylästä. Kysyessäni milloin he mahdollisesti saavat uuden talon, Teju naurahtaa ja sanoo, ettei hän tiedä. Hän arvioi sen kestävän vielä neljä tai viisi vuotta.

Psykososiaalinen työ jatkuu maanjäristysalueilla vielä pitkään. Monelle lapselle kouluun palaaminen on ollut vaikeaa ja posttraumaattinen stressi ja pelko uusista järistyksistä vaivaavat useita. Monien lasten kertomukset ja kokemukset maan-

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

PÅ SVENSKA

Livet efter jordbävningen Den 25 april skakades Nepal av en jordbävning som tog över 8.000 liv och lämnade förödelse i stora delar av landet. Byn Khokana i Katmandudalen förstördes och circa 65% av invånarna förlorade sina hem.

Teju Dangol är projektplanerare för föreningen Loo Niva Child Concern Group som jobbar för barns rättigheter. Föreningen jobbar för att utveckla skolsystemet i Nepal och att alla barn skall ha lika rätt till utbildning.

Lue lisää arjesta Nepalissa Anni Rainion blogista:http://jalkijaristyksia.blogspot.com/

järistyksestä ovat täynnä pelkoa siitä, että vanhemmat eivät pysty suojelemaan heitä.

Ennen järistystä he eivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet vanhempiaan niin suuren pelon ja toimintakyvyttömyyden vallassa.

Siihen mikä pitää hänet positiivisena kaiken menetyksen keskellä, Tej vastaa Hope. Toivo siitä, että kulttuurihistoriallisesti merkittävä Khokanan kylä rakennetaan uudelleen ja usko siihen että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Hän toivoo tarinansa kuvaavan monen nepalilaisen kokemusta ja toivoo myös, että ihmiset Nepalin ulkopuolella eivät unohda heitä.

Apua ja tukea jälleenrakennuksessa tullaan tarvitsemaan vielä pitkään.

Anni Rainio Kirjoittaja on vapaaehtoistöissä Loo Nivassa Kepan Etelän vapaaehtoisohjelma Etvon kautta. Loo Nivan yhteistyöjärjestönä toimii Suomessa Interpedia.

Hennes familj, som består av make, son, svåger och föräldrar, överlevde katastrofen men förlorade sitt hus. Efter att ha bott i ett risfält i två veckor under en presening, flyttade de till ett tillfälligt boende byggt av plåt. Dessa »plåtbyggnader» erbjöds till alla som hade förlorat sitt hem. Dangols famil bodde i detta plåthem i ca en och en halv månad, men p.g.a. sonens kraftiga allergiska reaktioner, gassande hetta, oljudet från hakkande regn och översvämningar tvingades de hyra ett rum i ett hus.

Katastrofen inverkade på hela byn men skapade också solidaritet.

Hjälpsamhet växte starkt fram och har fört familjen och kommunen närmare varandra.

Teju berättar att hennes liv fylls av arbete‚ på jobbet forsätter gamla rutiner, gamla projekt skall slutföras, nya projekt skall föras framåt och när hon kommer hem forsätter jobbet med återuppbyggandet av byn och psykologiskt stöd för unga och barn. Det som håller Teju positiv är hopp. Hopp om att det kommer att ordna sig, hopp om att byn kommer att återbyggas och livet återgå till det normala, men behovet av hjälp är fortfarande enorm.

Anni Rainio Skribenten jobbar som volontär i Loo Niva via Kepa:s volontärprogram Etvo.

Loo Nivas sammarbetspartner i Finland är Interpedia.

Irma Marttinen

•6•

-300 000 000€ Kehitysyhteistyöllä on parannettu merkittävästi maailman lasten hyvinvointia viimeisten vuosikymmenten aikana.

TALOUS

Kehitysrahoituksen leikkaukset kohdistuvat köyhimpiin Valtiovarainministeriön esitys valtion ensi vuoden budjetiksi kertoo kehitysyhteistyörahoituksen rajuista leikkauksista. Kehitysyhteistyövaroista aiotaan leikata jopa 300 miljoonaa. Kansalaisjärjestöjen rahoitusta on tarkoitus leikata 43 prosenttia eli 49 miljoonaa euroa. Eli prosentuaalisesti enemmän kuin mistään muusta.

Kehitysrahoituksen leikkaukset keskeyttävät lukuisia käynnissä olevia hyviä hankkeita ja vaikuttavat dramaattisesti maailman köyhimpien maiden ihmisten elämään. Kehitysyhteistyöstä leikattavat eurot kertovat myös eri kieltä kuin hallitusohjelmaan kirjattu tavoite parantaa kehitysmaiden naisten ja tyttöjen asemaa ja koulutusta.

Jokapäiväiset uutiset Välimeren ja Balkanin pakolaistilanteesta – joka on pieni osa pakolaisuudesta koko maailmassa - saavat myös ihmettelemään, miten vastuutonta ja järjenvastaista kehitysyhteistyövarojen leikkaaminen on samaan aikaan, kun elämme yhtä ihmiskunnan pahimmista pakolaiskriiseistä.

LIIAN RAJUSTI, LIIAN NOPEASTI Suuri ongelma kehitysrahoituksen leikkauksissa on myös sen nopea toteuttamisaikataulu. Kehitysyhteistyössä toimin-

nan suunnittelu ja toteuttaminen vaativat pitkäjänteisyyttä. Luottamus ja yhteistyö kumppanimaiden, paikallisten järjestöjen ja ihmisten kanssa rakentuvat hitaasti, eikä toiminnan supistamista tai alasajoa voi tehdä nopeasti ilman vakavia seurauksia.

Kansalaisjärjestöissä on myös hämmästelty hallituksen esitystä ohjata kehitysvaroja yhä enemmän yritysten tukemiseen. Järjestöissä yritysten tekemään kehitysyhteistyötä pidetään omalta osaltaan tärkeänä, mutta se ei tavoita kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, eikä ulotu maailman hauraimpiin yhteiskuntiin.

TUET SUURILLE JÄRJESTÖILLE JA YRITYKSILLE Tulevaisuudessa kansalaisjärjestöille suunnatusta kehitysrahoituksesta yhä suurempi osa kanavoidaan ohjelmatukena ulkoministeriön kumppanuusjärjestöjen

•7•

Kehitysyhteistyössä toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen vaativat pitkäjänteisyyttä. kautta. Ensi vuodelle ei myönnetä lainkaan kehitysyhteistyötukea pienten ja keskisuurten järjestöjen jatkohankkeisiin tai uusiin hankkeisiin.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön ideologinen perustavoite - kansalta kansalle, ihmiseltä ihmiselle, ruohonjuuritasolla – kapenee tämän linjauksen myötä.

Aiemmin myönnettyä tukea pienten ja keskisuurten järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin ei kuitenkaan leikata. Esimerkiksi Yhteiset Lapsemme ry:n kehitysyhteistyöhanke Boliviassa lasten oikeuksien edistämiseksi jatkuu suunnitellusti vuoden 2017 loppuun asti. Myöskään järjestöjen omarahoitusosuuksiin ei ole näillä näky-

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

-43%

Kehitysyhteistyörahoituksen leikkaukset keskeyttävät monia hyviä ja vaikuttavia hankkeita, joilla edistetään mm. lasten koulunkäyntiä ja terveyttä.

Ensi vuodelle ei myönnetä lainkaan kehitysyhteistyötukea pienten ja keskisuurten järjestöjen jatkohankkeisiin tai uusiin hankkeisiin.

KEHITYSYHTEISTYÖRAHOITUKSEN LEIKKAUKSISTA SANOTTUA: »Näin radikaalia iskua ei Suomen kehitysyhteistyö ole aiemmin kohdannut.

On surullista, että päätösten takana ei vaikuta olleen minkäänlaista kehitystai ihmisvaikutusten arviointia» Ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja Inka Hetemäki, Suomen Unicef

»Leikkausrahat ovat pois maailman kaikkein köyhimmiltä. Lasten henki saattaa vaarantua ohjelma-alueillamme. Arvioimme, että ainoastaan meidän työmme piiristä 120 000 lasta jää ilman apua. Lisäksi 12 000 lasta ei saa rokotuksia ja 36 000 jää alipainoisiksi» Vt. toiminnanjohtaja Anne Pönni, Suomen World Vision

min tulossa korotusta, vaan se pysyy viidessätoista prosentissa.

Kansalaisjärjestökentän ahdinkoa lisää se, että useissa järjestöissä on kehy-leikkausten takia käynnissä yt-neuvottelut ja arviolta yli 150 kehitysyhteistyön ammattilaista tulee irtisanotuksi syksyn aikana.

Suomalaisten kansalaisjärjestöjen pitkäaikainen työ kohtaa suuria haasteita.

Yhteiset Lapsemme ry:n puheenjohtaja Eva Biaudet on nostanut myös esille huolen siitä, minkälaisen viestin globaalin vastuun kantamisesta annamme omille lapsillemme, kun nyt tehtävät leikkaukset koskevat rajuimmin maailman köyhimpiä ihmisiä.

Irma Marttinen Tue työtämme lasten oikeuksien hyväksi Boliviassa: • • •

•

tekemällä kertalahjoituksen ryhtymällä kuukausilahjoittajaksi osallistumalla bolivialaiseen sunnuntailounaaseen tai ostamalla lippuja teatteriin tai talvisirkukseen – katso takakannesta!

Lahjoitukset: tilille FI25 1011 3000 2110 44 / viesti: BOLIVIA/Lasten oikeudet

»Plan Suomelle leikkaukset tarkoittavat sitä, että joudumme jättämään kesken kokonaisia kehitysohjelmia ja arviolta 180 000 lasta putoaa apumme ulkopuolelle» Pääsihteeri Ossi Heinänen, Plan Suomi

»Joudumme ajamaan alas monia erittäin vaikuttavia hankkeita, minkä seurauksena monet lapset jäävät ilman koulua, terveydenhuoltoa ja rekisteröintiä» Pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta, Pelastakaa Lapset ry

»Maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan. Samaan aikaan meidät on pakotettu tekemään hyvin vaikeita ratkaisuja, jotka vähentävät avunsaajiemme määrän jopa puoleen nykyisestä» Toiminnanjohtaja Annu Lehtinen, Suomen Pakolaisapu

»Leikkaukset vaikuttavat lamauttavasti sekä kehitysyhteistyöhön että kansalaisjärjestötoimintaan. Kansalaisyhteiskunnan toimintavalmiudet heikkenevät» Seppo Rissanen, Suomen Lähetysseura

»Se, että leikkaukset astuvat voimaan näin nopealla aikataululla, vaarantaa sekä demokratiaa että hyvää hallintoa» Puheenjohtaja Elina Vuola, Kepa ry

»Juuri ennen budjettiesityksen valmistumista yritysten tukemiseen löytyneet lisämiljoonat osoittavat, että kehitysyhteistyön leikkauksissa ei ole kyse vain taloudellisesta pakosta vaan poliittisista arvovalinnoista» Toiminnanjohtaja Jouni Hemberg, Kirkon Ulkomaanapu

In many developing countries the gap between poor and rich is enormous and the private sector normally belongs to the most privileged of the society.

COMMENT

Is really the private sector in developing countries among the poorest?

During an informal meeting with different development stakeholders on July, the Minister for Foreign Trade and Development, Lenita Toivakka expressed: »Finland remains firmly committed to improving the living conditions and rights of the poorest people». which have resulted, for instance, in securing food and reducing significantly mortality in the most vulnerable places.

By linking so strongly development with the private sector, the minister is jeopardizing important actions that perhaps are not very attractive to the cooperate world; such as good governance and human rights initiatives, among others.

It seems that Toivakka considers that NGO’s are not doing a good job, since there are going to be a cut of 300 million, from which 130 will go to enhance Finnfund initiatives in development. »When there are fewer resources, they must be focused more clearly.

This might mean giving something up, but at the same time putting more effort into something more significant», said the minister.

Therefore, the partnership between communities, NGO’s and companies in Finland which will invest in development, have a very challenging task in order to do a good job for improving the conditions and rights of the poorest people.

In order to achieve this goal, the milestones of the development policy will have the following emphasis: »Empowerment of women and girls; stable and well-functioning societies, capacity to generate and manage energy, water and food in a sustainable way; and strengthening of private sector, job creation and taxation capacity in developing countries», minister Toivakka said.

Bolstering the private sector as a key theme is quite a twist to the current development policy, which aims to promotion of gender equality, reduction of social inequality and promotion of climate sustainability. In many developing countries the gap between poor and rich is enormous and the private sector normally belongs to the most privileged of the society.

In several countries, some companies control the judiciary system and policy makers in order to benefit their interests. There are cases in which private companies have made deals with illegal groups in order to displace poor people from their lands and have access to the resources.

According to minister Toivakka »The private sector should be seen as a source of solutions, knowledge and innovation for development», noted the minister.

Even though the private sector could be a valuable source for financing important initiatives, NGOs already have an extensive experience in applying low-cost and community based projects,

William Rivera Professional in Development cooperation Revive ry Columbia

•9•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

OPETUS

Liisa Jääskeläinen ja Tarja Repo (toim.)

Koulu Kohtaa maailman Mitä osaamista maailmankansa lainen tarvitsee?

Oppaat ja käsikirjat 2011:16

Opetus uudistuu Koko yleissivistävää opetusta koskeva uudistus on menossa. Esi-, perus- ja lisäopetuksen opetussuunnitelman perusteet on uusittu. Syksyllä 2015 viimeistellään lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. Uusien suunnitelmien mukainen työ alkaa kouluissa elokuussa 2016.

PERUSOPETUS KANNUSTAA MAAILMANKANSALAISUUTEEN Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että »globaalikasvatus luo osaltaan edellytyksiä oikeudenmukaiselle ja kestävälle kehitykselle YK:n asettamien kehitystavoitteiden suuntaisesti».

Tässä perusteiden laatijat ovat ennakoineet syksyllä 2015 tulossa olevaa YK:n yleiskokouksen kannanottoa, jolloin kehittyviä maita ja kehitysyhteistyötä koskeneet vuosituhattavoitteet tullaan korvamaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita samansuuntaisesti sitovilla kestävään elämäntapaan kannustavilla tavoitteilla.

Perusopetus antaa »perustan ihmisoikeuksia kunnioittavaan maailmankansalaisuuteen ja rohkaisee toimimaan myönteisten muutosten puolesta. Perusopetuksessa työtä tehdään mahdollisuuksien mukaan yhdessä muissa maissa toimivien koulujen ja opetuksen kehittäjien kanssa».

Maailmankansalaisen osaaminen tulee esille useissa perusteasiakirjan luvuissa.

Näitä ovat arvoperusta, perusopetuksen

Peruskoulun opetussuunnitelma­uudistus ja globaalikasvatus Suomessa on viime kuukausina ollut äänekästä huutelua siitä, millaiseksi Suomen tahdottaisiin kehittyvän ja millaiseksi sen pelätään taantuvan. Peruskoulun opetussuunnitelmauudistus antaa oman vastauksensa: Noin kymmenen tulevan vuoden aikana kaikkia peruskouluikäisiä sitoutetaan maailmankansalaisuuteen ja universaaliin ihmisoikeusetiikkaan. Esiopetuksessa ja lukiokoulutuksessa suunta on sama. tehtävä, laaja-alainen osaaminen, toimintakulttuuri ja sen kehittämisperiaatteet sekä oppiaineet.

Erityisen huolellisesti uudistuksessa varmistettiin yleisten periaatteiden konkretisoituminen oppiaineosuuksissa. Globaalikasvatuksen taustamääritelmänä on ollut Euroopan globaalikasvatusverkoston (Global Education Network Europe, GENE) määritelmä vuodelta 2002.

Sen mukaan »globaalikasvatuksen tehtävänä on avata ihmisten silmät ja mieli maailman moninaisuuksille sekä kannustaa heitä toimimaan oikeudenmukaisemman, kestävämmän ja ihmisoikeuksia kunnioittavamman maailman puolesta» (Maastricht 2002).

MITÄ MAAILMANKANSALAISEN TULISI OSATA? Maailmankansalaisuus on suuri sana.

Tätä käsitettä pohdittiin Opetushallituksen hankkeessa Maailmankansalaisena Suomessa. Peruskysymyksinä olivat, mitä maailmankansalaisuus tarkoittaa ja mitä

• 10 •

osaamista maailmankansalainen tarvitsee.

Hankkeen oivallukset tiivistyivät kompetenssikukkaan.

Kaikkia osaamisalueita yhdistää universaali ihmisoikeusetiikka, joka auttaa meitä suunnistamaan viisaasti ja myötätuntoisesti epävarmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden maailmassa.

Ihmisoikeudet antavat myös vastauksia tilanteissa, joissa etsimme rajaa sille, mitä ei hyväksytä tai sallita. Interkulttuurinen, ei siis monikulttuurinen, osaaminen merkitsee vuorovaikutustaitoja ja kielitaitoa, kulttuurien tuntemusta ja tahtoa oppia muiden kulttuurien edustajilta.

Kestävään elämäntapaan voimme pyrkiä elämällä arkea kestävästi ja toimimalla kestävää kehitystä edistävinä kansalaisina.

Maailmankansalaisen yhteiskunnallinen osaaminen edellyttää tietoa yhteiskunnista, osallistumisjärjestelmistä ja päätöksenteosta sekä taitoa ja rohkeutta toimia. Maailmankansalaisen talousosaaminen ohjaa kohtuuteen, säästämiseen, jakamiseen ja toimintaan nykyistä oikeudenmukaisempien talousrakenteiden puolesta.

Globaalin vastuun kokeminen aktivoi parhaimmillaan kehityskumppanuuteen. Kysymysmerkki symbolisoi sen myöntämistä, että emme voi tietää etukäteen, millaisen osaamisen kartuttamiseen maailma meidät haastaa tai ehkä jopa pakottaa.

Näitä ajatuksia juurrutettiin monipuolisesti peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteisiin.

KOULU RAKENTAA TOIVOA HYVÄSTÄ TULEVAISUUDESTA Perusopetuksen uusissa perusteissa korostetaan koulun toimintakulttuurin merkitystä. Koulun toimintakulttuuri on kouluyhteisön tapa toimia. Toimintakulttuuria pitää oppia havainnoimaan, arvioimaan ja kehittämään, myös osallisuuden ja globaalikasvatuksen näkökulmista.

Koulu on oppivana yhteisönä osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa, jossa paikallinen ja globaali limittyvät. Oppilaat kasvavat maailmaan, joka on kielellisesti, uskonnollisesti ja katsomukselli-

sesti moninainen. Oppilaita rohkaistaan luovaan vuorovaikutukseen ja monikielisyyteen.

Yhteistyö järjestöjen ja muiden koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa syventää käsityksiä yhteiskunnasta ja toimimisesta aktiivisena kansalaisena avoimessa kansalaisyhteiskunnassa. Yhteydet eri maissa toimivien koulujen kanssa lisäävät globalisoituneessa maailmassa toimimisen taitoja.

Ristiriitoja ei tarvitse välttää, eikä epäonnistumista pelätä.

Koulun tehtävänä on rakentaa toivoa hyvästä tulevaisuudesta ja nykyistä oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Jokaisella koululla on mahdollisuus tulla voimapaikaksi tässä työssä. Tässä työssä jokaista oppilasta, opettajaa ja koulua tarvitaan.

toliiton hajoamisen ja arabikevään jälkeen poliittisessa ilmastossa oli muutaman kuukauden optimismia.

Me suomalaiset globaalikasvattajat saimme esiintyä kansainvälisilläkin areenoilla koulutuksen PISA-suurvallan edustajina, jossa nyt myös tahdottiin satsata globaalin vastuun vahvistamiseen. Nyt edessä ovat uudet huolet. Poliittisen tilanteen kansainväliset uhkakuvat ovat dramatisoituneet. Samanaikaisesti Suomen hallitus vähentää resursseja globaalikasvatuksesta ja kehitysyhteistyöstä.

Ei anneta periksi!

Liisa Jääskeläinen Kirjoittaja toimii opetusneuvoksena Opetushallituksessa.

GLOBAALIKASVATUKSEN TARVE KASVAA, MUTTA RESURSSIT HEIKKENEVÄT Näinä viikkoina, nyt syksyllä 2015, tiedämme vain, että globaali kehitys on epävakaa ja arvaamaton. Aikanaan Neuvos-

• 11 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

Grottamaren kesäleirillä pakolaislapsia ohjaavat eri maista tulleet vapaaehtoiset. Toimintaa varten saadaan lahjoituksina ruokaa, vaatteita ja muita tarvikkeita.

Rio de Oro -järjestö järjestää kesäisin kahden kuukauden ajan paikallisella koululla kuntoutusta ja huolenpitoa algerialaisille vammaisille pakolaislapsille.

Grottamaressa he pääsevät lääkäriin ja saavat hoitoa sairauksiinsa. Lapsilla on hyvin erilaisia vammoja, joista osa on synnynnäisiä ja osa tullut esimerkiksi onnettomuuksissa tai tapaturmissa.

Pakolaislasten

kesäiloa

Grottamaressa Vuoden ajan lapset asuvat Algeriassa pakolaisleirillä, mutta matkustavat kesän ajaksi Italiaan. Saharawi-lapset asuvat aavikolla, jossa lämpötila voi nousta jopa 50 asteeseen. Pakolaisleirillä he ovat kansainvälisen ruoka-avun varassa, eivätkä voi vammojensa takia käydä koulua ja myös heidän terveydenhuoltonsa on puutteellista. Algerian aavikolla saharawit ovat eläneet Marokon miehityksen jälkeen 1970-luvulta lähtien.

Lapset matkustavat lentokoneella kesän alussa Italiaan. Grottamaressa he pääsevät lääkäriin ja saavat hoitoa sairauksiinsa. Lapsilla oli hyvin erilaisia vammoja, joista osa oli synnynnäisiä ja osa oli tullut esimerkiksi onnettomuuksissa tai tapaturmissa.

Koko kahden kuukauden ajan vapaaehtoiset fysioterapeutit antavat lapsille fysioterapiaa. Lapsissa näkyi aivan huimia muutoksia jo sen kolmen viikon aikana, jolloin olin mukana, moni lapsi oppi kävelemään.

Lasten lihasvoima kasvoi ja toimintakyky parani huikeasti.

Useampana vuonna mukana olleet vapaaehtoiset kertoivat, että lasten edistys kuitenkin katoaa nopeasti aavikolla seuraavan vuoden aikana ja kun he tulevat takaisin joudutaan kuntoutus aloittamaan taas alusta. Tätä oli hyvin vaikea ajatella, kun

• 12 •

huomasi, että lapset kuntoutuvat ja olivat hyvin iloisia edistymisestään.

Grottamaressa lapsia hoitavat vapaaehtoiset, jotka ovat tulleet monista eri maista, muun muassa Espanjasta, Venäjältä, Meksikosta ja Serbiasta. Suuri joukko italialaisia vapaaehtoisia oli myös auttamassa. Toiminta pyörii ainoastaan lahjoitusten varassa; kaikki ruoka, vaatteet ja tarvikkeet olivat lahjoituksia.

Me vapaaehtoiset hoidimme lapsia koko päivän. Aamulla herätimme lapset, syötimme, kävimme kävelyillä ja uimassa, järjestimme mukavaa toimintaa, juoksimme pyörätuolien kanssa ja niin edelleen.

Kokemuksena viikot olivat hyvin kokonaisvaltaisia ja lapsista tuli meille vapaaehtoisille hyvin läheisiä. Lapset olivat onnellisia, eikä vammat tai rankat kokemukset näyttäneet lannistaneen heitä ollenkaan.

Niiltä vapaaehtoisilta, jotka olivat vierailleet lasten asuinpaikassa, kuulin, että pakolaisleirillä tapahtuu paljon hirveitä asioita lapsille. Kulttuurien erilaisuus tuntui välillä pahalta, sillä esimerkiksi uskomusten ja traditioiden takia lapset eivät saa lääkkeitä, vaikka niitä olisi tarjolla.

Kesän jälkeen lapset lähtevät takaisin pakolaisleirille Algeriaan. Tätä minun oli vaikea hyväksyä, sillä tiedän, millaiset olot lapsilla on leirillä. Rio de Oro on ra-

The sea route to Europe: The Mediterranean passage in the age of refugees

UNHCR:n raportista voi lukea Välimeren pakolaiskriisin taustoista.

kentamassa pakolaisleirille keskusta, jossa vanhemmat voivat oppia kuntouttamaan lapsiaan. Tämä uutinen ilahdutti minua kovasti.

Osa lapsista lähti takaisin leirille sinä aikana, kun olin vielä Grottamaressa. Lapset eivät kuitenkaan lähteneet surullisena takaisin, vaan he olivat iloisena menossa kotiin perheidensä luokse.

Jos haluat tutustua enemmän järjestön toimintaan, infoa löytyy täältä: http:// www.riodeoro.it/

Christina Nenonen Kirjoittaja on 27-vuotias sosionomiopiskelija, joka oli kolme viikkoa vapaaehtoistyössä Grottamaressa Keski-Italiassa.

Andrea Donghi

1 July 2015

PAKOLAISKRIISI

UNHCR:n tuore raportti taustoittaa pakolaisten kriisiä Välimerellä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on julkaissut raportin meriteitse eri reittejä Eurooppaan saapuvien siirtolaisten sekä pakolaisten taustoista sekä heitä vastaanottavien Välimeren maiden tilanteesta. Suurin osa meriteitse Eurooppaan saapuvista on sotaa, konfliktia tai vainoa pakenevia.

Välimeren kautta Eurooppaan pyrkivien määrä on lisääntynyt jyrkästi vuosien 2014 ja 2015 aikana. Kreikka ja Italia vastaanottavat suurimmat määrät meriteitse saapuvia, joista suurin osa on pakolaisia. Raportin mukaan esimerkiksi Kreikkaan saapuvista pakolaisista ja siirtolaisista 57 % on Syyriasta, 22 % Afganistanista ja 5 % Irakista.

Merimatka Välimeren yli on vaarallinen, sillä siirtolaisia kuljettavat alukset ovat usein erittäin huonokuntoisia. UNHCR:n raportin mukaan tänä vuonna 137 000 pakolaista ja siirtolaista on ylittänyt Välimeren. Tuhoisin onnettomuus Välimerellä tapahtui viime huhtikuussa, jolloin 800 ihmistä hukkui heitä kuljettaneen aluksen upottua.

Euroopan maat ovat pyrkineet estämään onnettomuudet Välimerellä yhteisillä etsintä- ja pelastusoperaatioilla, joita raportin mukaan tulee jatkaa, jotta siirtolaisten turvallisuus voidaan varmistaa.

UNHCR korostaa raportissa Euroopan maiden yhteistyön tärkeyttä myös pakolaisten vastaanoton inhimillisten olosuhteiden takaamiseksi ja heidän jatkosijoittamisekseen. Raportin mukaan sekä Kreikalla että Italialla on ongelmia järjestää suurten pakolaismäärien vastaanotto ja turvapaikkahakemusten käsittely. Lisäksi vuonna 2014 Saksa ja Ruotsi vastaanottivat 43 % turvapaikkahakemuksista EU:n sisällä.

LATAA PDF http://www.unhcr.org/5592bd059.html

• 13 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

MITÄ TYÖHÖSI KUULUU?

Mun lämä, mun rahat

– Kuka opettaa nuoret huolehtimaan raha asioista?

Muuttaessaan omilleen nuoret joutuvat usein sinnittelemään tukien varassa sekä pienipalkkaisista ja määräaikaisista pätkätöistä ansaituilla tuloilla. Samaan aikaan pitäisi käydä töissä, maksaa jatkuvasti kasvavat asumisen ja elämisen kulut, opiskella tulevaisuutta varten itselle ammatti ja selvitä elämän pienistä ja suurista vastoinkäymisistä.

Nuorille vanhemmat ja oma perhe ovat tärkeimmät tahot, joilta opitaan käytännön taloustaitoja.

Kaiken tämän muutoksen keskellä nuoret kohtaavat yhtäältä yhteiskunnan kulutuspaineet, sopimusviidakon ja luottotuotteiden laajan tarjonnan. Toisaalta, pitäisi myös osata kasvaa vastuulliseksi ja taitavaksi rahankäyttäjäksi. Kuka huolehtii siitä, että nuori oppii näitä elintärkeitä taloustaitoja?

riytyvät sukupolvelta toiselle. Näin ollen kaikki lapset ja nuoret eivät saa yhtäläisiä valmiuksia omien raha-asioiden hoitoon itsenäistyessään ja kotoa pois muuttaessaan.

Perhetausta määrittää voimakkaasti nuoren taloudellista käyttäytymistä.

Tästä syystä tarvitaan oppilaitosten, viranomaisten ja järjestöjen yhteistyöllä, laadukkaasti toteutettua talouskasvatusta, joka perehdyttää nuoret omien raha-asioiden vastuulliseen hoitoon. On tiedossa että nykyisellään esimerkiksi peruskoulun rooli ei ole riittävä nuorten taustojen välisten erojen tasoittajana. Tilanteeseen on tulossa kuitenkin kohennusta uudessa peruskoulun opetusohjelmassa (OPS 2016).

Syksyllä 2014 julkaistiin Olli-Pekka Ruuskasen ja Panu Kalmin tekemä tutkimus suomalaisten talouslukutaidosta. Tutkimus antoi urauurtavaa tietoa siitä, millä tasolla suomalaisten talouslukutaito on kansainvälisesti verrattuna. Suomalaiset pärjäsivät talouslukutaidoillaan kansainvälisessä vertailussa varsin hyvin.

Tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten talouslukutaito kaipaa kuitenkin kohennusta. Myös varsin kiinnostava tulos oli, että taloudelliseen käyttäytymiseen korreloi enemmän talousasenteet kuin taloustaidot. Näin ollen myös nuorten talousosaamista edistettäessä on tärkeää huomioida asennekasvatuksen näkökulma.

TALOUSLUKUTAITO ON KUIN UIMATAITO

MUN TALOUS – VERKOSTO EDISTÄÄ NUORTEN TALOUSOSAAMISTA

Saavatko nuoret Suomessa riittävät valmiudet omien raha-asioiden hoitoon? Kyllä ja ei. Suomessa on paljon sellaisia nuoria, jotka saavat erinomaiset eväät itsenäiseen elämään myös talousasioissa. Sitten on niitä, jotka pärjäävät huonosti tai eivät pärjää olenkaan. Eniten on niitä, joilla menee ihan mukavasti – onneksi. Toisaalta, suomalaisten maksuhäiriömerkinnät ovat jatkuvassa kasvussa ja yhä suurempi osa heistä on alle 30-vuotiaita nuoria aikuisia.

Nuoret itse pitävät vanhempia ja omaa perhettä tärkeimpänä tahona, jolta opitaan käytännön taloustaitoja. Nuoret puhuvat raha-asioistaan myös kavereiden kanssa ja neuvovat toisiaan. Viiteryhmä vaikuttaa vahvasti siihen, miten hyvin nuori pärjää omien raha-asioiden hoitamisessa. Koulussakin taloustaitoja opitaan, ainakin teoriassa.

Yleisesti tiedetään, että talouskäyttäytyminen ja myös talousongelmat pe-

Mun talous -verkosto perustettiin vuonna 2013 RAY:n tuella edistämään valtakunnallisesti nuorten talousosaamista.

Suomen Setlementtiliiton, Nuorisoasuntoliiton, Nuorisosäätiön ja Takuu-Säätiön yhteistyössä koordinoima verkosto kokoaa monialaisesti yhteen nuorten parissa työskenteleviä järjestöjä, viranomaisia, yrityksiä ja oppilaitoksia.

Verkostossa on jäseniä tällä hetkellä 84 organisaatiota ja sen tavoitteena on yhteistyöllä edistää nuorten talousosaamista sekä ehkäistä talousongelmia. Talous- ja kuluttajuuskasvatuksen hyviä käytäntöjä jaetaan muun muassa maksuttomissa koulutuksissa, teemallisissa tapahtumissa ja seminaareissa. Verkoston kantavia voimia ovat yhteistyö, avoimuus ja voittoa tavoittelemattomuus.

Mun talous pyrkii tavoitteisiinsa ammattilaisia yhteen tuovalla verkostotyöllä.

Kokoavana tavoitteena verkostolla on saa-

• 14 •

Mun talous -yhteistyöllä parannetaan nuorten taloustaitoja

Mun talous -verkosto toivottaa uudet jäsenet lämpimästi tervetulleiksi. Verkoston maksuttomaan toimintaan saa tulla mukaan oman organisaation intressien, tarpeiden ja resurssien mukaan. Verkoston jäseneksi pääsee tilaamalla verkoston uutiskirjeen. Uudet jäsenet ovat myös tervetulleita Mun talous -verkostossa toimiviin teemallisiin työryhmiin, jotka järjestävät yhdessä avoimia keskustelu- ja koulutus tilaisuuksia nuorten talousosaamiseen ja sen edistämiseen liittyen.

Kaikki Mun talous -verkoston tapahtumat ovat maksuttomia. Lisätietoja verkoston verkkosivuilta: www.muntalous.fi

Hankkeessa keväällä toteutetussa työpajassa pohdittiin nuorten kanssa tavaroiden merkitystä.

Onko tavarat taivas vai taakka?

da Suomeen kansallinen talouslukutaidon kehittämisohjelma, kansallisen tason strategia, jonka avulla lasten ja nuorten oman talouden hallintaa edistettäisiin kaikilla oppiasteilla varhaiskasvatuksesta lähtien aina aikuisuuteen saakka.

PUHU RAHASTA -KAMPANJA HAASTAA AIKUISET Arjen taloudenhallinnan opettamiseen ei tarvita ekonomin tutkintoa. Aikuinen voi pelkkään omaan elämänkokemukseensa perustaen tarjota nuorelle arvokasta osaamistaan raha-asioista. Mun talous -verkoston käynnistämä Puhu rahasta -kampanja haluaa rohkaista ihmisiä keskustelemaan enemmän raha-asioista omassa arjessaan. Se kannustaa aikuisia puhumaan lapsille ja nuorille raha-asioista sekä opettamaan heitä vastuulliseen rahankäyttöön.

Syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana Puhu rahasta -kampanjassa tuodaan esille tosielämän tarinoita ylivelkaantumisesta ja toisaalta kerrotaan myös rohkaisevia esimerkkejä näistä tilanteista selviämisestä. Puhu rahasta -kampanja pyrkii omalta osaltaan normalisoimaan raha-asioista puhumisen kulttuuria sekä vähentämää talousvaikeuksiin liittyvää häpeää.

Puhu rahasta -kampanjan sanoma on, että kuka tahansa voi ylivelkaantua, mutta yksin ei tarvitse jäädä. Apua on tarjolla; kunnallinen talous- ja velkaneuvonta on kaikille suomalaisille maksuton peruspalvelu. Takuu-Säätiöllä toimii Velkalinja-puhelin sekä Kysy rahasta -chat, jotka ovat molemmat anonyymeja ja maksuttomia matalan kynnyksen palveluja kaikille, joilla on rahahuolia.

LÖYTÄÄKÖ TALOUSKASVATUS KAIKKI NUORET? Mun talous -verkostossa toimivan Nuorten löytäminen ja tavoittaminen -työryhmän tavoitteena on lisätä oman talouden hallintaa edistävän materiaalin ja talouskasvatusta antavien tahojen saavutettavuutta. Työryhmä pohtii, onko sellaisia nuoria jotka eivät tällä hetkellä ole talouskasvatuksen piirissä tai joilla on syystä tai toisesta heikommat lähtökohdat itsenäiseen elämään ja miten näitä nuoria voitaisiin auttaa.

Oman talouden hallinnan näkökulmasta nuorista heikoimmassa asemassa ovat ne nuoret, joilla ei ole perhettä lainkaan tai joilla on lastensuojeluhistoria. Tähän ryhmään kuuluvat myös pakolaistaustaiset, erityisesti yksin maahan tulleet, nuoret, joilla on hauraat sosiaaliset suhteet, vähäi-

• 15 •

set verkostot sekä vaihteleva koulutuspohja, ja joille suomalaiset palvelujärjestelmät ovat usein vieraat. Lisäksi kielimuuri sotkee asioita entisestään.

Yksin maahan tulleiden pakolaistaustaisten nuorten tilanne on usein samanlainen kuin laitostaustaisilla nuorilla, sillä molemmilta ryhmiltä puuttuu vanhempien ja perheen tuki. Millaisia tukitoimenpiteitä ja materiaaleja tällaiset nuoret sitten tarvitsevat? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan Mun talous -verkoston tulevissa tapaamisissa. Nuorten löytäminen ja tavoittaminen -työryhmä ja Mun talous -verkosto tervehtivät ilolla maahanmuuttajaja varsinkin pakolaistaustaisten nuorten tilanteisiin perehtyneitä organisaatioita, sillä verkoston tavoitteena on myös näiden nuorten opastaminen itsenäiseen elämään ja vastuulliseen oman talouden hallintaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Essi Lindberg Kirjoittaja toimi projektikoordinaattorina Mun talous –verkostossa.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

YHTEISKUNTA

Maahanmuuttajataustaisten nuorten asunnottomuus

Koditta kotoutujat

Maahanmuuttajataustaisten nuorten asunnottomuudesta on kasvamassa pääkaupunkiseudulla vakava yhteiskunnallinen ongelma. Suomen lisäksi monissa muissakin länsimaisissa, monikulttuurisissa yhteiskunnissa on havaittu samanlaisia kehityssuuntia asunnottomuuden ilmenemismuodoissa.

Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikkaohjelma myönsi Diakonia-ammattikorkeakoululle vuonna 2014 tutkimusmäärärahaa maahanmuuttajataustaisten nuorten asunnottomuuden tutkimukseen.

Vuoden 2014 hanke jatkoi vuoden 2013 tutkimushanketta (Katisko 2013), jossa kuntien sosiaalitoimen työntekijöille lähetetyn kyselytutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaisesta väestöstä eniten asunnottomuudesta kärsivät 18-29 vuotiaat nuoret.

Vuoden 2014 tutkimusta varten haastattelin yhteensä 41 nuorta. Tavoitin iältään 18-29-vuotiaat nuoret pääkaupunkiseudun kaupunkien sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen sekä opetustoimen työn-

tekijöiden kautta. Suurimmalla osalla heistä oli pakolaistausta.

Tutkimuksen keskeinen tavoite oli selvittää millaisten reittien ja olosuhteiden kautta maahanmuuttajataustainen nuori päätyy asunnottomaksi? Millaista on elää ilman omaa kotia? Miten asunnottomuus ja puutteellisissa asumisolosuhteissa eläminen vaikuttavat nuoren arkeen, opiskeluun, työssä käymiseen ja tulevaisuuden suunnitelmiin.

PALJON PIILOASUNNOTTOMUUTTA Tutkimusaineisto osoittaa nuorten maahanmuuttajien asunnottomuuden olevan

• 16 •

Maahanmuuttajanuorten asunnottomuudessa on paljon piiloasunnottomuutta. Monilla on osoite kaverin tai sukulaisen luona, mutta käytännössä siellä ei asuta.

piiloasunnottomuutta, tilastojen saavuttamattomissa olevaa. Useimmilla haastateltavista oli virallinen osoite kaverin, perheenjäsenen tai sukulaisperheen luona, mutta he eivät kuitenkaan asuneet osoitteessa pysyvästi tai edes viikoittain. Muutamalla nuorella oli alivuokralaisosoite kaverin osoitteessa. Viisi nuorta oli ottanut osoitteekseen poste restanten.

Yksilötasolla reitit ja polut asunnottomuuteen liittyivät usein hauraisiin sosiaalisiin siteisiin lähisukulaisten kesken.

Haastateltuja yhdistää pakolaistausta: nuoret olivat tulleet Suomeen alaikäisinä turvapaikanhakijoina ilman huoltajaa tai yhdessä pakolaistaustaisen perheensä tai sukulaisperheensä mukana, jolloin synty-

Maahanmuuttajien asunnottomuudessa vaikeinta on tunne siitä, ettei voi saada asuntoa syntyperänsä vuoksi.

Miten asunnottomuus ja puutteellisissa asumisolosuhteissa eläminen vaikuttavat nuoren arkeen, opiskeluun, työssä käymiseen ja tulevaisuuden suunnitelmiin.

mämaa oli Suomen ulkopuolisessa maassa.

Osa haastatelluista nuorista oli syntynyt Suomessa pakolaisperheeseen.

Useiden haastateltujen perhettä ja sukua oli edelleen »maailmalla» tai lähtenyt Suomesta myöhemmin. Nuorten suhteet ydinperheessä tai sukulaisperheessä joutuvat koetukselle monenlaisten tekijöiden ja syiden takia.

Ystävät ja kaverit muodostavat maahanmuuttajataustaisten nuorten kiinnipitävän verkoston ja väliaikaisen suojan pois kadulta. Nuoret saattoivat vaihtaa asuntoa viikoittain tai jopa päivittäin säilyttäen tavaroitaan useiden kavereiden luona.

SYRJINTÄÄ ASUNTOMARKKINOILLA Kaupunkien sosiaalitoimen palvelujärjestelmä näyttäytyi nuorten haastatteluissa toisinaan taustalla, toisinaan sillä

oli merkittävä rooli asunnottomuudesta ulospääsemisessä. Haastatteluissa vaihtelee epäusko sosiaalitoimen kykyyn ja mahdollisuuksiin auttaa asunnon hakemisessa ja kokemukset sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan korvaamattomasta avusta asunnon saannin suhteen.

Monet haastattelut nuoret opiskelivat asunnottomuudestaan huolimatta aikuisopintojärjestelmän piirissä. Aikuiskoulutusjärjestelmästä onkin muodostunut tärkeä sosiaalinen ja kiinnipitävä yhteisö maahanmuuttajanuorille.

Kaikki haastateltavat nuoret kertoivat hakeneensa lukuisia asuntoja, käyneensä asuntonäytöissä ja soittaneensa vuokranantajille. Useimmat kertoivat jääneensä ilman asuntoa ulkomaalaistaustansa vuoksi. Tämä oli tapahtunut siitäkin huolimatta että he olivat syntyneet Suomessa ja puhuivat suomea. Kohtelu asuntonäytöissä oli saattanut olla avoimen syrjivää tai asunnonhakija oli saanut tekstiviestinä ilmoituksen että vuokranantaja vuokraa asunnon ainoastaan syntyperäisille suomalaisille.

Asuntojen puutteen vuoksi pääkaupunkiseudulle on muodostunut epävirallisia asuntojen välitysmarkkinoita. On olemassa tahoja, jotka yrittävät hyötyä maahanmuuttajataustaisten nuorten vaikeasta tilanteesta asuntomarkkinoilla. Nuorilta saatetaan periä ylikorkeita vuokria tai tarjotut asunnot ovat erittäin huonokuntoisia.

Asunnonhakija voi myös palkata henkilön, joka hakee asuntoja, kirjoittaa suosituskirjeitä ja valmentaa asuntonäyttöihin.

ASUNNOTTOMUUDEN UUDET MUODOT Tutkimushankkeen tuloksista voi johtaa toimenpidesuosituksia maahanmuuttajataustaisten nuorten asunnottomuuden helpottamiseksi ja ilmiön ymmärtämiseksi. Perinteinen asunnottomuuden käsitteellistäminen ei riitä sanoittamaan maahanmuuttajataustaisten nuorten asunnottomuutta. Ilmiö on uusi ja asunnottomuustilastojen ulottumattomissa.

Pakolaistaustaisille nuorille on taattava riittävästi tukea heidän siirtyessään itsenäiseen asumiseen. Nuorilla ei ole perheen, suvun tai lähipiirin puolesta tarjolla tukea ja apua itsenäiseen elämään. Sosiaali-, terveys- ja opetustoimessa on tiedostettava pakolaistaustaisten maahanmuuttajanuorten erityisen haavoittuva asema.

Vaikka he ovat Suomen kansalaisia ja suo-

• 17 •

men kielen taitoisia, heiltä puuttuu kuitenkin kantasuomalaisiin nuoriin verrattuna merkittäviä sosiaalisen tuen muotoja.

Kotouttamistoimenpiteet ovat usein hallinnollisia toimenpiteitä, eikä niissä nähdä yksilöllisiä tarpeita. Erityisesti yksin alaikäisenä maahan tulleita nuoria ei saa jättää ilman tukea ja apua heidän saavuttaessa 18 vuoden iän. Pakolaistaustaiset nuoret tarvitsevat myös yksilöllisiä palveluketjuja. Heitä ei saa kategorisoida yhteen »maahanmuuttajataustaisten nuorten» ryhmään.

Pakolaistaustaiset nuoret kokevat runsaasti syrjintää vuokramarkkinoilla. Sekä yksityisiin että julkisiin vuokranantajiin tulee vaikuttaa, jotta syrjintä loppuisi.

KOHTUUHINTAISIA VUOKRAASUNTOJA JA YHTEISÖLLISTÄ TUKEA Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on rakennettava lisää. Asuntojen määrä sinänsä ei kuitenkaan ratkaise kasvavaa maahanmuuttajataustaisten nuorten asunnottomuutta, vaan on lisättävä tukea ja yhteistyötä eri viranomaisten kesken. Seinät ja katto eivät sinänsä muodosta kotia nuorelle. Myös erilaisia asumisratkaisuja on kehitettävä yhdessä nuorten kanssa. Nuoret tarvitsevat tukevia rakenteita ja järjestelmiä asumiseensa (esim. sosiaalinen isännöitsijä, yhteisöllinen asuminen).

Pääkaupunkiseudulle syntyneiden harmaiden asuntomarkkinoiden olemassaolo on tunnistettava ja pyrittävä niiden vähentämiseen ja lopettamiseen. Lisäksi yhteistyötä kaupunkien sosiaalitoimen-, asuntotoimen- ja terveystoimen sekä yksityisten asunnontuottajien, säätiöiden, yhdistysten jne. kesken on lisättävä.

Maahanmuuttajataustaisten nuorten asunnottomuudessa kaikkein vaikeinta on sen yksilöllinen puoli. Tunne siitä, että ei ole kelvollinen saamaan asuntoa oman syntyperänsä vuoksi, aiheuttaa nuorille voimakkaita ulkopuolisuuden ja voimattomuuden tunteita.

Marja Katisko YL-arkisto Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, joka toimii tutkijana Diakonia-ammattikorkeakoulussa.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

Södertäljen kaupungintalossa Paki Holvander kertoi kaupungin luovuudesta auttaa todella monia hyvin pienillä resursseilla.

IHMISOIKEUDET

Oikeus omaan kulttuuriin, kieleen ja katsomukseen Ihmisoikeuksien puolustamiseksi, syrjinnän lopettamiseksi ja vastaanottavampien yhteisöjen puolesta työskennellään monin eri tavoin.

Tämä artikkeli perustuu osallistumiseeni ihmisoikeuksia käsittelevään Kesäkouluun Södertäljessä, Ruotsissa toukokuussa 2015.

Euroopan Kirkkojen Konferenssin (EKK) Kesäkoulu Ihmisoikeuksista pidettiin 25.–29.5.2015 Ruotsissa Hagabergin kansankorkeakoulussa Södertäljessä. Nelisen kymmentä osallistujaa ja luennoitsijaa eri puolilta Eurooppaa keskustelivat uskonnon, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen ja muiden tekijöiden perusteella tapahtuvasta syrjinnästä sekä jakoivat kokemuksiansa ihmisoikeuksien puolesta tehtävästä työstä Euroopan eri maissa.

Kesäkoulun järjestelyistä vastasivat EKK:n kumppaneina Ruotsin evankelis-luterilainen kirkko ja Ekumeniakirkko Ruotsissa. Osallistuin kesäkouluun Suomen

• 18 •

Ekumeenisen Neuvoston nuorisojaoston edustajana.

MITÄ IHMISOIKEUKSILLA TARKOITETAAN? Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, jotka kuuluvat poikkeuksetta ja yhtäläisesti jokaiselle ihmiselle ja ne perustuvat ihmisarvoon. Ihmisoikeudet ovat yleismaallisia, luovuttamattomia ja perustavanlaatuisia.

Ihmisoikeudet kehittyivät alkuaan kirkon sisällä, mutta Kesäkouluun osallistuneet teologit, jotka työskentelevät ih-

Yksi perustavanlaatuinen ihmisoikeuskysymys, jonka puolustaminen on erityisesti kirkkojen tehtävä, on oikeus omaan uskontoon ja sen harjoittamiseen.

Ruotsin edustaja ECRI:ssä, Paul Lappalainen, kertoo kuinka tulee tarttua aiheisiin, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta ja estävät näkemästä vähemmistöjä ja heidän oikeuksiaan.

misoikeuskysymyksien parissa, totesivat ihmisoikeuksien kasvavan ja kehittyvän nykyään nopeammin kirkon ulkopuolella.

Keskustelu ihmisoikeuksista on muuttunut modernin kulttuurin moraaliseksi kieleksi.

Ihmisoikeuksien puolustajat ovat nopeita toiminnassaan. Erilaiset haavoittuvassa asemassa olevat ihmisryhmät saavat ihmisoikeuksien puolustajista auttajansa.

Kirkot ovat hitaampia reagoimaan tukijoukoiksi. Teologit näkivät kirkkojen tärkeimpänä tehtävänä ihmisoikeuksien oikeutuksen teologisesti pätevien perusteiden esittämisen.

Yksi perustavanlaatuinen ihmisoikeuskysymys, jonka puolustaminen on erityisesti kirkkojen tehtävä, on oikeus omaan uskontoon ja sen harjoittamiseen. Keskustelut osallistujien kanssa kertoivat kristittyjen oikeuden uskonnonharjoittamiseen toteutuvan hyvin eri tavoin eri puolilla Eurooppaa.

Maallistuneessa Ruotsissa vangit voivat esimerkiksi osallistua retriittiin tai suorittaa osan vankeusajasta vankilassa, joka on myös luostari, ja papit (protestantit ja luterilaiset) tekevät vankien keskuudessa yhteistyötä imaamien kanssa.

Espanjassa protestanttiset kristityt kokevat uskonnonvapauttansa rajoitettavan valtion kieltäessä evankelioimisen kaduilla ja ohjatessa kokoontumaan tehdasalueilla.

IHMISOIKEUKSIA VOI EDISTÄÄ MONESSA PAIKASSA Asiantuntijat kouluttivat Kesäkoulun osallistujia työskentelemään omissa konteksteissaan ihmisoikeuksien puolesta.

Luennot ja vierailut perehdyttivät kurssilaisia erityisesti ihmisoikeuksien puolesta tehtävään työhön Ruotsissa.

Pakolaisten auttamisen kerrottiin vahvistuneen Ruotsin kirkossa ja diakoniatyöntekijöiden toimintaa ohjaavan yhä vahvemmin ihmisoikeusperusteisuus. Vastavuoroisuus, turvalliset tilat ja yhdessä tekeminen koetaan kirkkojen vahvuuksina.

Kontekstuaalinen teologia ja ihmisoikeudet ovat perustana sukupuolten välisen tasa-arvon ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamiselle sekä sukupuoleen perustavan väkivallan vastustamiselle Ruotsin kirkossa.

Tilastot kertovat naisten aseman huomattavasti vahvistuneen Ruotsin kirkossa.

Vuonna 2015 noin 50 % papeista, noin 25 % kirkkoherroista ja 3/14 piispoista ovat naisia. Ensimmäinen nainen vihittiin piispaksi vuonna 2007 ja arkkipiispaksi vuonna 2014. Homo- ja lesboparit on voitu vihkiä avioliittoon Ruotsin kirkossa vuodesta 2009 alkaen. Viimeaikaisimmat kirkolliskokouspäätökset ovat edelleen edistäneet vastaanottavampaa ja ymmärtävämpää asenneilmapiiriä homo-, bi-, ja transseksuaaleille henkilöille Ruotsin kirkossa.

Alkuperäiskansoihin kuuluvien saamelaisten oikeudet eivät valitettavasti ole edistyneet yhtä hyvin. Nykyään saamelaisilla on Ruotsissa oikeus oman kielen koulutukseen, mutta opettajia ja resursseja on liian vähän. Saamelaisparlamentti on toiminut maassa vuodesta 1993 alkaen, mutta vain rajatulla toimivallalla. Perustuslaki tunnustaa saamelaiset alkuperäiskansaksi ja saamenkieli on virallinen kieli 19 kunnassa.

Ruotsin vähemmistövaltuutetun toimisto perustettiin vuonna 2009. Vähemmistövaltuutetulle tulevista valituksesta merkittävä osa koskee etnisyyden perusteella tapahtuvaa syrjintää työelämässä.

Yksi vähemmistövaltuutettujen tehtä-

• 19 •

vistä on tuoda muslimien tai muslimeiksi oletettujen syrjintä näkyväksi, koska pitkäaikaisella rasismilla on todettu olevan sukupolvien yli kulkevia vaikutuksia. Rasismi voi estää yhteisön jäseniä tuntemasta itseään tasa-arvoisiksi ja arvokkaaksi yhteiskunnan jäseniksi sekä estää ihmisiä saamasta yhtäläisiä oikeuksia oman elämän parantamiseen.

Etnisyyteen ja uskontoon liittyvät kysymykset käsitellään usein yhdessä, vaikka niillä joka tilanteessa ei olisi tekemistä keskenään. Euroopan Neuvoston alaisuudessa toimiva ECRI (The European Commission against Racism and Intolerance) työskentelee muslimien vastaisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän ehkäisemiseksi yhteiskunnallisella tasolla.

ECRI:n suositusten mukaan valtioiden tulisi turvata muslimien oikeus uskonnon harjoittamiseen sekä estää uskonnon perusteella koulutukseen, työllistymiseen ja työn tekemiseen liittyvä syrjintä. ECRI on myös antanut valtioille suosituksia varmistaa, että kouluille annettavat uskontoja koskevat ohjeet kunnioittavat uskonnollista ja kulttuurista moninaisuutta.

RASISMIN MONET MUODOT Kaksi mielenkiintoista luentoa kuultiin Kesäkoulun viimeisenä päivänä rasismista.

Rasismin kerrottiin olevan varsin taitavasti yhteiskunnallisiin olosuhteisiin mukautuvainen olio, joka löytää aina uusia laillisia keinoja jakaa ihmisiä omiin ja syrjinnän kohteeksi joutuviin toisiin.

Kulttuurinen rasismi on uusin rasismin muoto. Se on samankaltaista kuin biologinen rasismi. Kulttuurisen rasismin mukaan kulttuuri on mystisesti läsnä ihmisen geeneissä ja näin yhdistää persoonan

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

Rasismi estää yhteisön jäseniä tuntemasta itseään tasa arvoisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Ruotsin kirkossa tehdään työtä pakolaisten kanssa, ei puolesta.

Kesäkoulu ihmisoikeuksista pidettiin Hagabergin kansankorkeakoulussa Södertäljessä Ruotsissa.

tiettyyn ryhmään ja ryhmien eroavan toinen toisistaan.

Valitettavasti rasismi on myös asia, jossa kirkolla kerrottiin englanninkielistä vertausta käyttäen olevan vähintäänkin omat sormet keksipurkissa ja toisinaan myös leiponeen koko taikinan. Kirkoissa on kautta historian ollut sekä eri syistä vähemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjintää että ponnisteluja syrjinnän ehkäisemiseksi.

EI PUOLESTA VAAN YHDESSÄ Ruotsin kirkossa tehdään työtä pakolaisten kanssa, ei puolesta. Vähemmistövaltuutetun mukaan onnistuminen on mahdollinen, jos tavoitteeksi asetetaan muutokset strategisella ja toiminnallisella tasolla asenteiden sijaan ja rohkaistaan ottamaan kohderyhmä mukaan toiminnan suunnitteluun. Söderteljen kaupungissa yhdessä tekemällä ja luovuudella on onnistuttu auttamaan todella monia.

Kesäkoulun isäntäkunnassa Söderteljessä on 92 000 asukkaasta, joista 49,5 %:lla on etninen tausta. Asukkaat edustavat 130 eri kansallisuutta ja puhuvat 85 eri kieltä. Assyrialaiset, syyrialaiset ja suomalaiset muodostavat yhdessä 40 % kunnan asukkaista. Irakista kunta on vastaanottanut enemmän pakolaisia kuin Amerikka ja Kanada yhteensä. Moninaisiin haasteisiin vastatakseen kunta suunnittelee ja toteuttaa erilaisia projekteja yksin ja yhteistyössä poliisin ja erilaisten järjestöjen sekä eri uskontojen ja katsomusten edustajien kanssa.

Paikallisessa Uskontojenvälisessä neuvostossa ovat mukana kaikki Söderteljessä toimivat kirkot ja uskonnolliset yhteisöt.

Opetustyön tueksi kunta on koonnut opettajille ajankohtaista materiaalia Ihmisoikeuslaatikoihin. Lisäksi tukeakseen kunnassa asuvia armenialaisia säilyttämään ja siirtämään muisto kansanmurhasta seuraavalle sukupolvelle kunnan työntekijät kokosivat näyttelyn yhdessä heidän kanssaan. Näyttely pidettiin Söderteljen kaupungintalolla huhti- toukokuussa 2015. YouTube: The 1915 Genocide exhibition in Södertälje City Hall.

Toinen konkreettinen esimerkki onnistuneesta yhteistoiminnasta on Tukholman keskustassa sijaitsevan Elävän Historian Foorumin näyttely Me olemme romaneja. Näyttelyn tekeminen yhdessä romanien kanssa antoi romaneille itselleen mahdollisuuden kertoa oman tarinansa ja maailmankuvansa sen sijaan, että joku toinen kertoo mitä he ajattelevat.

Näyttelyn esittelijät olivat itse romaneja, ja he kertoivat oman tarinansa osana näyttelyä. Kesäkoulun opas nosti esiin romanien kärsimykset ennakkoluuloista ja siitä, kuinka paljon yhteisötyötä tarvitaan romanien kohtaamien ongelmien poistamiseksi.

IHMISOIKEUKSIEN PUOLUSTAMINEN KIRKON DIAKONIAA Kesäkoulun osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että kirkkojen tehtävänä on olla yksi ihmisoikeuksia puolustava toimija.

• 20 •

Työtä ihmisoikeuksien puolustamiseksi pitää tehdä ja sitä pitää kehittää. Osallistujat korostivat erityisesti ihmisoikeuskysymyksiin tarttumista ruohonjuuritasolla ja ihmisoikeusajattelun perusteiden opettamista kirkkojen jäsenille.

Kirkkojen roolin ja osuuden tunnistamista ja tunnustamista vähemmistöjä syrjivässä toiminnassa osallistujat kokivat hyvin tärkeänä. Aina on mahdollisuus parantaa omaa ja yhteisön toimintaa ja ajattelumalleja suhteessa toisiin ihmisiin.

Diakonina näen ihmisoikeuksien puolustamisen osana kirkon diakoniaa niiden auttamisena, joita kukaan muu ei auta.

Näen yhteiskunnallisen työn vahvasti osana kristityn vastuuta ja tuen kirkkojen ponnistelujen jatkumista syrjinnän lopettamiseksi ja vastaanottavampien yhteisöjen rakentamiseksi alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Kesäkoulu vahvisti käsitystä kirkkojen, yhteiskunnan eri toimijoiden ja vähemmistöjen edustajien yhteistyön merkityksestä ihmisoikeuksien edistämisessä suomalaisessa kontekstissa.

Virpi Paulanto Kirjoittaja on diakoni, sosionomi YAMK, teologian ylioppilas sekä Suomen Ekumeenisen Neuvoston nuorisojaoston jäsen.

ADOPTIO

Haagissa keskusteltiin

lasten suojelusta

ja adoptioyhteistyöstä Haagissa järjestettiin kesäkuun alussa lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa tehdyn yleissopimuksen (ns. Haagin sopimus) neljäs seurantakokous.

Kokoukseen osallistui edustajia sekä Haagin sopimuksessa jo mukana olevista valtioista, että myös valtioista, jotka ovat vasta liittymässä sopimukseen tai harkitsevat siihen liittymistä.

Kokoukseen osallistui myös yksittäisiä, aihetta lähellä olevia asiantuntijoita sekä edustajia kansainvälisista järjestöistä (mm. UNICEF). Suomen kokouksessa edustivat adoptiolautakunnan puheenjohtaja Merja Vuori sekä jäsenet Outi Kemppainen ja Tuula Kumpumäki.

Tässä artikkelissa esitellään joitakin seurankokouksessa käsitellyistä teemoista.

Seurantakokous pidetään joka viides vuosi ja siinä käsitellään Haagin sopimuksen soveltamista sekä ajankohtaisia kansainväliseen adoptioon liittyviä kysymyksiä. Haagin sopimus on ollut voimassa 20 vuotta ja sen merkitys oli yksi kokouksen keskeisistä teemoista. Lisäksi seurantakokous antaa suosituksia sopimusvaltioissa tehtävän työn tueksi ja ohjaamiseksi. Tänä vuonna kokouksen johtopäätöksissä ja suosituksissa kiinnitetään huomiota mm. erityistarpeisten lasten adoptioon, adoption jälkiseurantaan, sopimusvaltioiden väliseen yhteistyöhön ja laittomien käytäntöjen ehkäisemiseen.

Kansainvälisen adoption maailmanlaajuisia suuntauksia ja muutoksia esitteli puheenvuorossaan Newcastlen yliopiston professori Peter Selman. Hänen mukaan toisen maailmansodan jälkeen arviolta miljoona lasta on siirtynyt maasta toiseen kansainvälisen adoption kautta. Näistä noin puolet (480 000) on adoptoitu vuosien 1945 - 2000 aikana. Haagin sopimuksen voimaantuloa seuraavien kymmenen vuoden aikana kansainvälisissä adoptioissa on tapahtunut suurin kasvu sitten toisen maailmansodan. 2000-luvun ensimmäisen 10 vuoden aikana on puolestaan adoptoitu maailmanlaajuisesti eniten lapsia (yli 380 000) kuin minkään aiemman vuosikymmenen aikana.

Vuodesta 2004 vuoteen 2013 adoptioiden määrissä on ollut dramaattinen lasku.

Jossain määrin on nähtävissä, että vuoden 2004 jälkeen Haagin sopimukseen liittyneissä vastaanottavissa valtioissa (mm.

USA ja Irlanti) adoptioiden määrä on las-

• 21 •

Tietoruutu

Seurantakokouksen aineisto, mm. suositukset ja johtopäätökset ovat luettavissa Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin www-sivuilta www.hcch.net -> Intercountry Adoption Section -> Special Comission Meeting of June 2015.

kenut. Samalla kuitenkin määrät laskivat sellaisissakin valtioissa, joissa adoptioiden määrä on yleisesti ottaen kasvanut sopimukseen liittymisen jälkeen.

Yleisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana keskeisinä lapsia vastaanottavina maina on pysynyt USA, Espanja, Ranska, Italia ja Kanada. Keskeiset lasten alkuperävaltiot ovat samana aikana olleet Kiina, Venäjä, Guatemala ja Etiopia.

Vuodesta 2004 vuoteen 2013 kansainvälisten adoptioiden suhteellinen osuus on vähentynyt Aasian, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maista, mutta lisääntynyt Afrikan maista. Syyksi tähän Selman näkee »kasvavan vaatimuksen pienistä vauvoista». Tämä yhdistettynä kansainvälisen adoption tarpeen vähenemiseen monissa muissa maissa on kasvattanut kiinnostusta Afrikkaa kohtaan. Samalla on huomioitava, että Afrikassa on vielä hyvin vähän Haagin sopimukseen kuuluvia maita.

Adoptioiden kokonaismäärän laskiessa on erityisen tuen tarpeessa (ns. special needs) olevien lasten adoptioiden suhteel-

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

linen määrä kasvanut. Erityistarpeisten lasten adoptiot sekä niihin liittyvät monet kysymykset olivatkin seurantakokouksen yksi keskeisistä teemoista. Myös Selman näkee tämän yhtenä tulevaisuuden suurimpana haasteena kansainvälisessä adoptiotoiminnassa.

Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pääsihteeristöstä lakimies Laura Martinez-Mora esitteli sopimusvaltioille lähetetyn kyselyn tuloksia.

Kyselyyn on vastannut 54 sopimusvaltiota sekä muutamia EurAdoptin jäsenjärjestöjä. Haagin adoptiosopimukseen kuuluu yhteensä 93 valtiota.

Kaikista kansainvälisistä adoptioista edelleen noin puolet on Haagin sopimukseen kuulumattomista maista. Kaikki keskeiset vastaanottavat maat ovat Haagin sopimusvaltioita. Uusissa, ns. perinteisiä lasten alkuperävaltioita korvaavissa maissa kansainvälisille adoptioille on usein asetettu vain minimistandardit. Niissä myös puuttuvat yhteistyön järjestelmät sekä keinot ehkäistä mahdollisia väärinkäytöksiä. Samoin adoptioiden tunnustamisessa saattaa olla puutteita. Näitä maita tulisi Martinez-Moran mukaan tukea kohti järjestäytynyttä rakennetta ja vastuunjakoa sekä eettisempää, läpinäkyvämpää ja selkeämpää adoptioprosessia.

Kansainvälisten adoptioiden kuva on viime vuosina voimakkaasti muuttunut (pidentyneet odotusajat, vähemmän kansainvälisen adoption tarpeessa olevia lapsia, erityistarpeiset lapset jne.). Pitkistä prosesseista Martinez-Mora totesi, että osa viiveistä on välttämättömiä, jotta voidaan varmistua adoptioprosessin sujuvan oikein. Kansainvälinen adoptioprosessi nähdään jossain määrin myös aiempaa kalliimpana. Vaativat adoptioprosessit edellyttävät entistä enemmän ammatillisuutta ja erikoistumista. Prosessien lisääntynyt kontrolli ja valvonta voivat lisätä vaatimuksia adoptiojärjestöille ja kasvattaa kustannuksia. Pitkät odotusajat, vähenevä kansainvälisen adoption tarpeessa olevien lasten määrä mutta edelleen suuret hakijamäärät näkyvät kustannuksissa. Seuraavien vuosien haasteena – tästä 20 vuotta eteenpäin – Martinez-Moran mielestä on oppia kuuntelemaan adoptoituja sekä median kouluttaminen.

Haagin sopimuksella on merkityksensä adoptiokäytäntöjen yhtenäistäjänä sekä yksittäisen lapsen kannalta mahdollisimman turvallisen adoptioprosessin mahdollistajana. Kansainvälinen adoptio voi tulla

TOP 9 STATES OF ORIGIN 1980–2013 1980–89

1998

2004

Korea

Russia

China

India

China

Russia

Colombia

Vietnam

Brazil

Korea

Guatemala Korea

2010 CHINA Ethiopia Russia Haiti

2013 CHINA Ethiopia Russia Ukraine

COLOMBIA Ukraine COLOMBIA Congo

Sri Lanka

INDIA

Chile

COLOMBIA Vietnam COLOMBIA

Philippines

Guatemala

Guatemala

ROMANIA Haiti Ukraine Haiti

Peru

Brazil

Ethiopia INDIA

Korea INDIA

Haiti BULGARIA

Peter Selman. Keskeiset kansainväliseen adoptioon lapsia luovuttaneet valtiot 1980-2013.

Isoilla kirjaimilla merkityt ovat Haagin sopimusvaltioita.

yksittäisen lapsen kohdalla kysymykseen vasta kun on selvitetty, että hänen tilannettaan ei ole mahdollista ratkaista kotimaassa ns. subsidiariteettiperiaate. UNICEFia kokouksessa edustaneen asiantuntijan Nigel Cantwell´n mielestä subsidiariteettiperiaatetta ei pidä yhdistää vain adoptioon.

Hän näkee sen ihmisoikeuskysymyksenä ja perheen velvollisuutena. Toteutuakseen se kuitenkin vaatii tukea ja toimenpiteitä.

Cantwellin mielestä adoptiosta puhuminen viimeisenä vaihtoehtona lapselle luo

negatiivisen mielikuvan lasten ja perheiden suojeluun. Adoptiota ei myöskään tule nähdä automaattisesti parempana vaihtoehtona kuin esim. sijaishuolto. Cantwell totesi, että yleensäkään ei pidä ajatella vain mikä on hyvä tai ei hyvä. Pitää ajatella lapsen tarpeita.

Tuula Kumpumäki

Tilaa -työpaja päiväkotiisi!

Ole rohkea ja reilu – uskalla välittää! -pajat antavat lapsille mahdollisuuden käsitellä moninaisuutta ja rasismia luovilla menetelmillä ja toiminnallisilla harjoitteilla. Päiväkoti-ikäisten työpajat toteutetaan noin 45 minuuttia kestävinä satupajoina. Toiminta on maksutonta.

Lisätietoa: minna.kiljala@yhteisetlapsemme.fi, puh. 044 7211 245

• 22 •

KULTTUURI

Taiteiden yössä

Laura Eklund Nhaga: ”I’m not black, I’m not white.

I’m more than any colour.”

rasismia käsiteltiin taiteen keinoin Miltä tuntuu katse, jolla ei tarkoiteta mitään hyvää? Rasismin, muukalaisvihan ja toiseuden kokemuksen teemat keräsivät Taiteiden yönä Café Engelin sisäpihan täyteen kuulijoita.

Kallion lukiolaisten spoken word –esityksissä pureuduttiin päivänpolttaviin aiheisiin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kenellä on lupa olla suomalainen? Mitä rasismi on ja miten voimme toimia sitä vastaan? Elokuun lämmössä yleisö sai nauttia lennokkaista, upeista esityksistä, mutta samalla se sai paljon ajateltavaa kotiin vietäväksi.

Irma Marttinen

Lämmin kiitos kaikille osallistujille, esiintyjille, juontajalle sekä Café Engelille!

Yhteiset Lapsemme ry:n ja Kallion lukion yhteistyöprojektissa valmistettu videoteos ”Mä puhun samaa kieltä” on katsottavissa Youtubessa. Teosta ja siihen liittyvää tehtäväpakettia voi tilata myös kouluihin.

Lisätietoja: irma.marttinen@yhteisetlapsemme.fi , puh. 050 3782 463.

Huippuesiintyjät olivat Tanja Lebedeff (vas.), Jimi Holmberg (kesk.), Saara Laakkonen, Linnea Kilpeläinen ja Laura Eklund Nhaga.

Lisäksi nauhoitettuna kuultiin Eden Gebran ja Talila Libanin esitykset. Eva Biaudet (oik.) juonsi tilaisuuden.

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

101858

• Syysnumero 2015

OHJELMALLINEN SunnuntaiSUNNUNTAIBUFFET 18.10. buffet Lämpimästi tervetuloa nauttimaan bolivialaisesta iltapäivästä Ravintola La Morenaan 18.10. klo 14-18! Herkullinen sunnuntailounas tarjoillaan buffet-pöydästä (sis. alku-, pää- ja jälkiruuan, liha- ja kasvisvaihto, laktoositon ja gluteeniton).

Ohjelmassa musiikkia ja tanssiryhmä Pasos de Fuego! Tuotto Boliviaan!

Liput: 30€, teinit 11-16 v. 20€, lapset 5-10 v.

10€ ja alle 5-vuotiaat ilmaiseksi.

Tilaukset 8.10. mennessä: anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi.

Perulainen Ravintola La Morena sijaitsee Niemenmäessä, os. Niemenmäentie 2, Helsinki.

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö.

Missio Yhteiset Lapsemme edistää monikulttuuristen lasten hyvinvointia vaikuttamalla suomalaisessa yhteiskunnassa sekä antaa tuen tarpeessa oleville lapsille mahdollisuuksia hyvään elämään.

Visio Yhteiset Lapsemme on johtava monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin edistäjä Suomessa sekä luotettava ja aktiivinen lasten asioiden puolestapuhuja myös kansainvälisesti.

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Riku Virtanen

SEURAA MEITÄ!

KOM-TEATTERIN

Muuttomiehet

Talvisirkus

Matkalla

TI 24.11. KLO 19

PE 11.12. KLO 18

Kolme huoneistoa odottaa uusia asukkaitaan. Muuttokuormat ovat jo pihalla, mutta talo ei olekaan vielä valmis. Ei hätää, sillä tämä muuttofirma hoitaa kaiken. Myymme lippuja Juha Hurmeen ohjaamaan kantaesitykseen Muuttomiehet tiistaina 24.11. klo 19 KOM-teatterissa, Kapteeninkatu 26.

Talvisirkus vie matkalle maailman ympäri. Tule mukaan supersuosittuun ja kaiken ikäisille sopivaan Tanssiteatteri Hurjaruuthin esitykseen perjantaina 11.12. klo 18 Kaapelitehtaan pannuhalliin, os. Tallberginkatu 1 A. Lippumme ovat parhailta paikoilta keskikatsomosta.

Liput 35€. Tilaukset 30.9. mennessä: anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi. Luvassa myös huikeat etkot! Tuotto Boliviaan!

Hinnat: aikuiset 32€ ja lapset 0-15 v. 19,50€ (sis. toimituskulut). Tilaukset toimisto@ yhteisetlapsemme.fi. Tuotto Boliviaan!

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2015

Facebookissa https://www.facebook.com/Yhteiset-Lapsemme Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme

Tilaa lehti!

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla. Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat ja uutiset: www.yhteisetlapsemme.fi