Yhteiset Lapsemme - syysnumero 2018

• Monikulttuuristen lasten asialla jo vuodesta 1988. •

Syysnumero 2018

Henkilökuvassa

Markus Söderlund Juhlavieraiden kyyhkysviestit vuoteen 2048 Terveisiä EurAdop2018 -konferenssista

s.4

s.12

s.14

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

TÄSSÄ NUMEROSSA • Monikulttuuristen lasten

asialla jo vuodesta 1988.

•

Syysnumero 2018

Markus Söderlund Juhlavieraiden kyyhkysviestit s.12 vuoteen 2048 Terveisiä EurAdop2018 -konferenssista

Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää osaamista perusopetuksessa on selvitetty Opetushallituksen tuoreessa raportissa.

s.4

Vilma Pimenoff

Henkilökuvassa

s. 20

s.14

Yhteiset LAPSEMME |

Nro 2-2018

Rauhan kyyhky

EurAdoption konferenssissa pohdittiin, miten hylätyksi tulleiden lasten asema voidaan turvata parhaalla mahdollisella tavalla.

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ba, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Anja Wikstedt, Helena Korpela Päätoimittaja: Markus Söderlund

s. 14

Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Pia Lehtinen / Simberg & Partners Oy Kansikuva: Marjukka Rauhala Painatus: Next Print Oy, Helsinki ISSN: 2343-2152

s.12

Sisältö

Henkilökuvassa Markus

Talvinumero 2018

Söderlund. . . . . . . . . . . . . . . . . s. 4

Kolumni: Päiväkodeissa kasvatetaan ymmärtämään . . . . . . . s. 7 Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö.

Missio Yhteiset Lapsemme edistää monikulttuuristen lasten hyvinvointia vaikuttamalla suomalaisessa yhteiskunnassa sekä antaa tuen tarpeessa oleville lapsille mahdollisuuksia hyvään elämään.

Visio Yhteiset Lapsemme on johtava monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin edistäjä Suomessa sekä luotettava ja aktiivinen lasten asioiden puolestapuhuja myös kansainvälisesti.

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Teatterinaamioiden tekemistä Ilolan lasten kanssa . . . . . s. 8 Sanoista tekoihin -seminaarin antia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 10 Rauhankyyhkyt. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 12 Terveisiä EurAdoption konferenssista. . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 15 DNA ja sukututkimus aiheena Adoptoidun äänessä . . . . s. 18 Kun adoptoitu säilyttää ensimmäisen kielensä .. . . . . . . . . . . s. 19 Kulttuurinen moninaisuus perusopetuksessa -raportti . . . s. 20 Yhteiset Lapsemme Integration2018 -tapahtumassa.. . . . . . s. 22 Yhteiset Lapsemme

•2•

30 vuotta! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 23

PÄÄKIRJOITUS

Pieniä tekoja, suuria vaikutuksia Tänä vuonna olemme viettäneet Yhteiset Lapsemme ry:n 30-vuotisjuhlavuotta. Iloitsemme kaikista vastaanottamistamme onnitteluista ja kiitämme kaikkia toiminnassa 30 vuoden aikana mukana olleita sekä yhteistyökumppaneitamme. Erikseen haluan mainita vielä ne sadat vapaaehtoiset, jotka ovat vuosien varrella mahdollistaneet toimintamme tulokset.

jäsenmaksuilla on oma tärkeä merkityksensä.

Jäsenten näkemyksiä selvitetään jäsenkyselyllä.

Jotta yhdistyksen tukeminen olisi mielekästä, on tiedettävä mitä se tekee ja mihin sitä tarvitaan.

Yhteiset Lapsemme ry on arvoperustainen lastensuojelujärjestö, joka vaikuttaa ja tuottaa palveluita.

Katseemme kohdistuu erityisesti monikulttuurisiin lapsiin ja nuoriin Suomessa, ja heidän sekä heidän perheidensä puolesta haluamme toimia. Tuemme kasvattajia, kampanjoimme rasismia vastaan, autamme pakolaisperheitä ja muita maahan tulleita ja olemme adoptioperheiden tukena.

Vuosi 2018 on ollut järjestössä myös henkilövaihdosten vuosi, kun sekä aiempi toiminnanjohtaja että talouspäällikkö siirtyivät keväällä uusiin työtehtäviin. Aloitin uutena toiminnanjohtajana toukokuussa ja olen kokenut lämpimän vastaanoton. Yhteiset Lapsemme on ainutlaatuinen järjestö, jonka johdossa toimiminen on ilo ja kunnia. Myös toiminnassa on tapahtunut muutoksia: uusia hankkeita on aloitettu, ja joistain vanhoista toiminnoista on luovuttu. Vuosi 2018 on ollut toiminnallisesti hyvä, mutta taloudellisesti haastava, kuten pari aiempaakin vuotta. Tämä ei johdu mistään yksittäisestä toimintaympäristön muutoksesta, vaan on pikemmin useiden tekijöiden summa. Nyt onkin oikea aika lähteä uudistamaan varainhankintaa sekä viestintää. Tästä konkreettisena esimerkkinä on se, että alamme ensi vuonna jälleen julkaista Yhteiset Lapsemme -lehteä neljä kertaa vuodessa. Haemme edelleen suurimman osan toiminnan määrärahoista sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:sta, joka rahoittaa merkittävän osan suomalaisesta kansalaisjärjestötoiminnasta. Sen lisäksi ensi vuonna on tavoitteena kasvattaa omaa varainhankintaa, jolloin käännytään myös yksityisten ja yritysten sekä lahjoittajien puoleen. Myös

Tärkeinä pitämämme asiat – ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja reiluus – kulkevat käsikädessä. Ilman ensimmäistä ei ole toista eikä kolmatta.

5. lokakuuta Nobelin rauhanpalkinto julistettiin annettavaksi irakilaiselle aktivistille Nadia Muradille ja kongolaiselle lääkärille Dennis Mukwegelle, jotka ovat toimineet sodan uhrien auttamiseksi puhein ja teoin. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan enemmän juuri pieniä tekoja. Yhteiset Lapsemme tarjoaa tällaisen pienien tekojen tekemisen paikan.

Ne yhdessä synnyttävät suuria vaikutuksia.

Markus Söderlund, toiminnanjohtaja

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

HENKILÖKUVASSA

»Toiminnanjohtajan hakuilmoitus herätti heti fiiliksen, että tässä on aiemman kokemukseni, osaamiseni ja arvojeni mukainen tehtävä», Markus Söderlund sanoo.

Henkilökuvassa

Markus Söderlund Toukokuussa 2018 aloitti työnsä Yhteiset Lapsemme ry:n historian kolmas toiminnanjohtaja, teologian maisteri, hallintotieteiden kandidaatti Markus Söderlund, 38 v. Minkälainen mies astui 30-vuotiaan järjestömme puikkoihin? Se selviää tästä haastattelusta.

•4•

»Olen kasvanut tavallisessa kaksilapsisessa perheessä ja käynyt kouluni Hyvinkäällä. Sen jälkeen olen opiskellut Helsingissä, jossa olen asunut myös viimeiset viisi vuotta», Markus kertoo.

Tänä päivänä Markuksen perheeseen kuuluu avopuoliso ja hänen kaksi alakouluikäistä lasta sekä Markuksen 8-vuotias poika.

Pieniä mutkia ja mausteita elämänhistoriaan löytyy Ruotsista, joka on Markuksen syntymämaa ja Keniasta, jossa hän asui kymmenen kuukautta adoptioprosessin aikana. »Muutimme takaisin Suomeen, kun olin kolmevuotias.

Elämässäni on aina ollut ripaus Ruotsia ja ruotsia. Ruotsissa on edelleen sukulaisia ja isän puolelta on ruotsinkielistä sukujuurta, vaikka kotikielemme on ollutkin suomi», Markus kertoo.

Kouluaikoina Markus sai kokea, että suomalaisista juurista huolimatta syntymämaa herätti usein ennakkoluuloja. »Muistan, että Ruotsiin suhtauduttiin epäluuloisesti.

Muille oli hämmentävää, että joku on syntynyt muualla kuin Hyvinkään aluesairaalassa», hän muistelee.

Markukselle itselleen oma tausta antoi jo lapsuudessa kokemuksen siitä, ettei maailma rajoitu vain tähän kaupunkiin ja tähän maahan. Seurakunnan leireillä kavereina oli myös vietnamilaisia, vaikka muuten kotikulmilla ei juuri muuta näkynyt kuin suomalaista kantaväestöä.

Adoptioon ja Keniaan palaamme myöhemmin. Se on sen verran iso paketti.

OPETTAJA JA JÄRJESTÖIHMINEN »Ei, perheeni ei ollut uskonnollinen», Markus vastaa, kun kysyn, mikä sai hänet seurakunnan leireille ja myöhemmin teologiaa opiskelemaan. »Lähdin opiskelemaan teologiaa, koska halusin opettajaksi. En koe olevani teologi vaan enemmänkin uskontotieteilijä.

Papereissa olen uskonnon, elämänkatsomustiedon, yhteiskuntaopin ja psykologian opettaja», hän tarkentaa.

Kuten usein opettajan ammattiin pyrkivillä Markuksellakin oli aikanaan hyviä opettajia esikuvinaan. »Ajattelin, että minusta tulisi lukion opettaja, ja ehkä myöhemmin rehtori tai opetushallinnon ammattilainen. Se opettajuus on edelleen minulla sydämessä, se ei ole kadonnut», Markus pohtii.

Viimeiset neljä vuotta ennen Yhteiset Lapsemme ry:n pestiä Markus onkin toiminut järjestö- ja nuorisotyön lehtorina Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.

Markus on myös järjestöihminen.

Hänellä on paljon ja jo varhain hankittua kokemusta järjestötyöstä. »Nuoruudessa pyöritimme silloisen kaveripiirin kanssa nuorisoyhdistystoimintaa. Järjestötyö jatkui myöhemmin opiskelijajärjestöissä ja poliittisissa järjestöissä.»

Koti, uskonto ja isänmaa saivat 15-vuotiaan nuoren miehen liittymään kokoomusnuoriin. »Siinä oli jotain sellaista, mistä tunnistin itseni, vaikka kyllä toki kaveritkin vaikuttivat. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ajatusmaailmani on muuttunut paljon. Olen arvoiltani hyvin liberaali ja katson maailmaa eri vinkkeleistä», Markus toteaa.

Järjestökentällä Markus on ehtinyt toimia Akavassa opiskelijasihteerinä ja Opettajaksi opiskelevien liitossa puheenjohtajana sekä lyhyen aikaa pääsihteerinä kokoomusopiskelijoissa. »Nämä tehtävät ovat olleet hyvää verkostoitumisen aikaa, ja niissä on myös ay-toiminta tullut tutuksi.»

Keniassa kasvoin ihmisenä ja opin näkemään asioita eri tavalla. Jouduin pohtimaan isoja eettisiä kysymyksiä.

pitkällä lomalla. Se maanosa sai kyllä oman paikan sydämessäni», Markus kertoo.

Adoptioperheiden yhteisö oli Nairobissa tiivis. Asuttiin samoissa taloissa ja samalla alueella. »Se oli hyvä turvaverkko ja tuki. Tieto ja vinkit, lautapelit ja kirjat kulkivat perintönä perheeltä toiselle», Markus kertoo.

Monien hienojen kokemusten, vieraanvaraisuuden, musiikin, tuoksujen ja lämmön lisäksi köyhyyden, eriarvoisuuden ja kehityskysymysten kohtaaminen afrikkalaisessa arjessa ja vierailut kaupunkien slummialueilla jättivät jälkensä. »Kasvoin ihmisenä ja opin näkemään asioita eri tavalla. Jouduin pohtimaan isoja eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi sitä adoptiovanhemmuuden sisäistä ristiriitaa, että jos globaaleja elintasoeroja ei olisi, niin ei olisi kansainvälisiä adoptioitakaan», Markus sanoo. »Kansanlaisjärjestöjen kentällä voimme tehdä etelän ja pohjoisen välisiä kehityskysymyksiä näkyväksi ja lisätä tietoisuutta näistä asioista», hän lisää.

AFRIKKA – MAANOSA SYDÄMESSÄ

TYÖN ILOA JA IMUA

Joskus vielä tänäkin päivänä savun haju vie Markuksen ajatukset toiselle mantereelle. »Kenian aikaan liittyy niin paljon emotionaalisia muistoja, että jos joku polttaa roskia tai grillaa, niin saatan yhä ajatuksissani harhautua sinne.»

Siihen aikaan kun Keniasta adoptoitiin Suomeen, adoptionhakijat asuivat siellä aina pitkään. Useita kuukausia, jopa vuoden. (Enää Kenia ei ole Suomen adoptiokontaktimaa.) »Se oli upea mahdollisuus tutustua lapsen synnyinmaahan ja kulttuuriin. Matkustimme maan sisällä ja kävimme myös alueella missä poikamme on syntynyt, ja vaikka kaikkeen liittyi adoptioprosessin stressi, niin silti tuntui kuin olisin ollut

»Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnanjohtajan hakuilmoitus herätti heti fiiliksen, että tässähän on juuri minun aiemman kokemukseni, osaamiseni ja arvojeni mukainen tehtävä. Olin ehtinyt olla jo muutaman vuoden pois esimiestehtävistä ja ajatus, että voisin palata niihin, oli kytenyt. Lisäksi koin, että tehtävät ovat riittävän haastavia mutta eivät mahdottomia», Markus kertoo.

Yhteiset Lapsemme ry oli Markukselle myös jo entuudestaan tuttu järjestö, sillä adoptioprosessin aikana hän oli osallistunut adoptiovalmennuskurssille ja liittynyt yhdistyksen jäseneksi. »Yhdistyksen toiminnassa minua kiinnostaa yhteiskunnallinen toiminta ja

•5•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

»Se oli upea mahdollisuus tutustua lapsen synnyinmaahan ja kulttuuriin», Markus kertoo Keniassa adoptioprosessin aikana vietetystä kymmenestä kuukaudesta.

erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttaminen. Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus ovat teemoina tärkeitä, vaikka en itse olisikaan monikulttuurisen perheen vanhempi», Markus sanoo.

Toiminnanjohtajan työssä ovat laaja-alaisesti esillä monikulttuuristen lasten ja nuorten asiat. »Kaikki nämä eri osa-alueet kiinnostavat minua aidosti. Lastensuojelu on minulle uutta ja siinä on paljon oppimista, mutta myös hyvät mahdollisuudet laajentaa omaa asiantuntemusta. Olen myös kiinnostunut pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen liittyvistä kysymyksistä sekä kolmannen sektorin mahdollisuuksista olla tässä työssä mukana», Markus sanoo.

Toiminnanjohtajana Markus haluaa olla sparraamassa siellä missä kulloinkin eniten tarvitaan tukea. »Tulevaisuuden tavoitteet liittyvät siihen, että varmistetaan se tulevaisuus.

Yhteiset Lapsemme ry tekee hyvää työtä, eikä sitä pidä pitää vakan alla. Meidän pitää saada viestimme paremmin näkyviin, ja sitä kautta myös varoja toimintaan», Markus sanoo.

Tulevaisuuden visiona Markus näkee yhdistyksen luonnollisen kasvun. »STEA-rahoituksen ja julkisten varojen

lisäksi pitää panostaa varainhankintaan, palvelutuotannon kehittämiseen ja yritysyhteistyöhön.» »Myös jäsenmaksut ja lahjoitukset ovat tärkeitä ja tuovat usein sen puuttuvan palasen», hän toteaa.

YHDESSÄ ETEENPÄIN Toiminnanjohtajan saappaisiin astuminen yhdistyksen 30-vuotisjuhlavuotena on hieno hetki. »Olen kuullut tarinoita menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä. Kiva, jos voin olla itse osa näitä tarinoita seuraavan kolmenkymmenen vuoden jälkeen», Markus hymyilee ja kertoo viihtyvänsä uudessa työssään. »Työtä on tietysti paljon, mutta kun saa tehdä töitä itselle tärkeiden asioiden parissa, niin löytyy työn ilo ja imua. Meillä on myös hyvä ja osaava henkilökunta, sopiva kombinaatio vanhoja ja uusia työntekijöitä.»

Haastattelun lopuksi Markus lähettää vielä terveisensä jäsenille ja yhteistyökumppaneille: »Olkaa rohkeasti yhteydessä lapsiin ja nuoriin liittyvissä asioissa. Konkreettinen tieto auttaa meitä tekemään työtämme.

•6•

Kaikki nämä eri osaalueet kiinnostavat minua aidosti. Lastensuojelu on minulle uutta ja siinä on paljon oppimista, mutta myös hyvät mahdollisuudet laajentaa omaa asiantuntemusta. Olen myös kiinnostunut pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen liittyvistä kysymyksistä sekä kolmannen sektorin mahdollisuuksista olla tässä työssä mukana.

Olemme myös avoimia erilaisille hankekumppanuuksille ja yhteisille kampanjoille.»

Kiitos, Markus ja vielä kerran lämpimästi tervetuloa!

Irma Marttinen Perhealbumi/Söderlund

KOLUMNI

Päiväkodeissa kasvatetaan ymmärtämään ta sekä kykyä nähdä ja ymmärtää. Aikuiset ovat lapsille tärkeä malli toisten kohtaamisesta.

Päiväkoti on lapsille tärkeä ja merkityksellinen.

Se on turvallinen ympäristö, jossa kohdataan kavereita, jossa leikitään, opitaan ja kasvetaan yhdessä.

Syyskuun 1. päivänä tuli voimaan uusi varhaiskasvatuslaki. Se nostaa henkilöstön koulutustasoa. Henkilöstön osaamisella on tutkimusten mukaan hyvin suuri merkitys varhaiskasvatuksen laadun ja tavoitteiden toteutumisen kannalta.

Tutkimukseen perustuva tieto varhaiskasvatuksen merkityksestä on kasvanut. Varhaiskasvatuksella on myönteinen vaikutus lapsen myöhempään elämään ja opinpolkuun. Osallistuminen varhaiskasvatukseen ehkäisee syrjäytymistä, antaa sosiaalisia taitoja ja parantaa oppimisen edellytyksiä.

Käynnissä on nyt siirtymäaika, jonka päättyessä vuonna 2030, päiväkodin henkilöstöstä korkeakoulutuksen saaneiden osuus kaksinkertaistuu. Lain voimaan tullessa töissä olevien ja alaa opiskelevien kelpoisuudet säilyvät.

Varhaiskasvatusta ohjaavat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet. Ne tulivat ensimmäistä kertaa voimaan velvoittavina viime vuonna.

Varhaiskasvatuksen kipukohta on, että siihen osallistuvat nykyään vähiten ne lapset, jotka hyötyisivät siitä eniten. Maahanmuuttajien, matalasti koulutettujen ja työttömyydestä kärsivien perheiden lapset jäävät muita useammin pois.

Perusteasiakirjan mukaan varhaiskasvatus on aina osa monikulttuurista yhteiskuntaamme, joka monimuotoistuu entisestään koko ajan. Monikulttuurisuus kohdataan elämän tosiseikkana, joka näkyy päiväkotien arjessa monin tavoin joka päivä, varsinkin suuremmissa kaupungeissa.

Kun Suomessa tehtiin historiallinen peruskoulu-uudistus 70-luvulla, sitä perusteltiin mahdollisuuksien tasa-arvolla. Uudistus vähensi oppimistulosten riippuvuutta perhetaustasta ja auttoi erityisesti heikommin koulutettujen vanhempien lapsia.

Varhaiskasvatuksessa lapsia rohkaistaan tutustumaan toisiin kieliin ja kulttuureihin. Lapset voivat saada kokemuksia ja tietoja muista kulttuureista esimerkiksi ruokailuhetkien, juhlien ja leikkien välityksellä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myös rahoittanut pedagogisia kokeiluja, joissa varhaista kielten oppimista tuodaan päiväkoteihin.

Varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen edistää samaa tavoitetta kuin peruskoulu-uudistus aikoinaan: tasa-arvoisia mahdollisuuksia kotitaustasta riippumatta. Tavoitteeksi tulee asettaa koko ikäluokan maksuton varhaiskasvatus. Jokainen lapsi ansaitsee elämälleen ja opinpolulleen hyvän ja turvallisen alun – pohjan, joka kantaa.

Varhaiskasvatuksen tarkoituksena on, että lapsistamme kasvaa toisia kunnioittavia yhteiskunnan jäseniä. On tärkeää, että jo päiväkodissa luodaan pohjaa toisten ihmisten kielellisten, kulttuuristen, uskonnollisten ja muiden taustojen ymmärtämiselle ja arvostamiselle.

Sanni Grahn-Laasonen Sakari Piippo

Varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstöltä tietoa ja osaamis-

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on hämäläinen kansanedustaja, äiti ja Kokoomuksen varapuheenjohtaja.

•7•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

ILOLA

Ilolan lapset harjoittelivat Taiteiden yön esitystä Villa Lillanissa Sipoossa.

Minäkin haluaisin näytellä

naamioilla!

Joulukuussa 2016 vietimme pikkujoulujuhlaa Yhteiset Lapsemme ry:n toimistolla. Ohjelmassa oli Vihdin ryhmäkodin turvapaikanhakijanuorten teatterinaamioesitys. Esitys oli valmistunut syksyn aikana yhteistyöprojektissa TRUST-hankkeen kanssa Taiteen edistämiskeskuksen rahoituksella. Koti Ilolan nuoret olivat tulleet Sipoosta katsomaan esitystä ja he kiinnostuivat kovasti naamioteatterista. Kipinä oli syttynyt!

•8•

Keväällä 2018 meillä oli mahdollisuus aloittaa yhteistyö Ilolan nuorten kanssa.

He olivat nyt kaksi vuotta vanhempia ja jännitimme, kyteekö esiintymisen kipinä vielä.

Tavoitteena oli tehdä yhdessä oma naamioteatteriesitys. Suunnittelisimme hahmot, rakentaisimme naamiot ja keksisimme tarinan. Ei siis mitään pieniä tavoitteita!

Tällä kertaa Yhteiset Lapsemme ry:n Koti Ilolan nuorten projektille oli saatu rahoitus Lasten ja nuorten säätiö GLOW-hanketoiminnasta. Yhteistyössä oli myös mukana kulttuuritalo Lilla Villan, jossa pidimme osan harjoituksistamme, sillä talo sijaitsee samalla kylällä Koti Ilolan kanssa.

Ensimmäinen tapaamisemme oli Lilla Villanissa. Nuoret näkivät siellä esityksen Pariisilaishattu, jossa käytetään puolinaamioita. Näin he tutustuivat uudestaan naamioilla näyttelemiseen ja tarinankerrontaan.

Seuraavaksi tapasimme nuoret Ilolassa. Nuoret olivat 13-16- vuotiaita ja heitä oli mukana viisi. Naamioiden rakentaminen kiinnosti. Oman naamion liisteröinti ja maalaaminen sujui hyvin. Kultainen spraymaali sai naamiot hohtamaan toivotulla tavalla. Tarinakin keksittiin helposti, mutta harjoitteleminen olikin haasteellista. Omaa naamiota oli helpompi tehdä kuin yhteistä esitystä.

Nuoret elävät tässä ja nyt. Ajatukset, tunteet ja toiveet vaihtelevat niin nopeaan tahtiin, ettei perässä meinannut pysyä. Jokainen tapaaminen kulki eri käsikirjoituksen mukaan. He halusivat tehdä yhdessä esityksen, mutta suu sanoi: en jaksa. Tunteet puskivat pintaan. Samoin epävarmuus olemisesta. Juuri nyt olisikin mukavampi jäädä sohvalle köllöttelemään kuin lähteä treenaamaan esitystä. Nuoria piti motivoida ja kannustaa yhteisen tavoitteemme tähden.

Heidän sisällään kyti ja piileskeli halu tehdä tämä juttu, vaikka suu sanoi taas, ettei jaksa.

MUTTA HE TEKIVÄT SEN. Ryhmän nimeksi tuli teatteri Pinjatas.

Se esiintyi elokuussa Helsingin Taiteiden yössä Annantalon ulkolavalla Open Stage -tapahtumassa. Esitys on sanaton ja se kertoo kartanon herrasta ja hänen kulta-aarteestaan.

Pinjatas-ryhmän esitys onnistui mahtavasti! Kokonaisuus toimi, lava oli upea, yleisö hieno ja ilma ihana. Nuoret nauttivat esiintymisestä ja esiintyivät yhtenä ryhmänä, vaikka heitä jännitti kovasti.

Kun esitys alkoi ja joku unohti, mitä piti tehdä, toinen auttoi ja paikkasi tilanteen.

Nuoret elävät tässä ja nyt. Ajatukset, tunteet ja toiveet vaihtelevat niin nopeaan tahtiin, ettei perässä meinannut pysyä.

Esityksen jälkeen kävimme läpi tunteita, joita esiintyminen heissä oli herättänyt.

Silmät loistivat, ja he olivat niin ylpeitä esityksestään. »Ihmiset pitivät meidän jutusta!

Ne taputtivat, taputtiko ne meille? Minun naamiota kehuttiin. Sehän meni hyvin!»

Ohjaajina toivomme, että tämä kokemus antoi nuorille lisää itseluottamusta ja jätti heidän sisälleen pienen luovuuden siemenen. Heissä on paljon lahjakkuutta ja ehkä tuon siemenen kautta voi löytyä jonakin päivänä se oma juttu, jota haluaa tehdä. Ja suu sanoisi nyt: minä osaan, minä pystyn!

Anne Lihavainen ja Rosmaría Bolom Rosamaría Bolom

TRUST-hanke luo ymmärrystä ja käytännön työkaluja yksin tulleiden alaikäisten tukemiseksi uudessa kotimaassa. Hanke tuo yhteen toimijoita eri hallinnon sektoreilta ja sen keskiössä on erityisesti yksin tulleiden nuorten koettu arki. Suomessa hanketta koordinoi Tampereen yliopisto.

Lasten ja nuorten säätiön Glow-toiminnan keskiössä on eri elämäntilanteissa olevien, 13-29-vuotiaiden nuorten syvien elämäntaitojen vahvistaminen luovin ja toiminnallisin menetelmin.

Tavoitteena on nuorten itsetunnon, rohkeuden ja sosiaalisten taitojen lisääntyminen esimerkiksi sosiaalisen sirkuksen, teatterin tai muun taiteen soveltavan käytön avulla.

•9•

Yhteiset Lapsemme ry järjestää:

Ilo on lapsen oikeus!

Seminaari taiteesta lapsen oikeuksien, osallisuuden ja äänen vahvistamisessa Lapsen oikeuksien päivänä tiistaina 20.11.2018 Seminaarissa tarkastellaan lapsen oikeuksia ja lapsen oman äänen ja kokemuksen esille tuomista taiteellisella ja luovalla toiminnalla. Mukana mm. Jani Toivola, varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala, Klovnit ilman rajoja ry, Anna Jussilainen Lasten ja nuorten säätiö, taiteilija Rosamaría Bolom, Maaret Parviainen Lahden Ensi- ja turvakoti ry, Ole rohkea ja reilu -toiminta, räppärit Rohi Liam ja Pastori LEKSI. Katso koko ohjelma ja ilmoittaudu 9.11. mennessä: www.yhteisetlapsemme.fi Seminaari on maksuton.

Seminaari on suunnattu kasvatus-, opetus- ja sosiaalialan ammattilaisille, taidekasvattajille ja muille aiheesta kiinnostuneille.

Seminaarilla juhlistetaan Yhteiset Lapsemme ry:n 30-vuotista toimintaa monikulttuuristen lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Seminaari järjestetään yhteistyössä Annantalon kanssa.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

SEMINAARI

Taiteen rooli kestävän kasvun turvaamisessa

Sanoista tekoihin – Taiteen rooli kestävän kasvun turvaamisessa -seminaarista jäi odottava mieli. Harvoin saa osallistua tilaisuuteen, jossa kaupungin johto, virkamiehet ja käytännön työtä tekevät ovat niin yksimielisiä; taiteen keinoin on mahdollista tehdä työtä lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi sekä syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

»Taide ei ole vain kirsikka kakun päällä, vaan taide antaa meille voimaa. Taide mahdollistaa myös kohtaamiset eri väestöryhmien kesken» Sanna Vesikansa

Helsingin kaupunkistrategiassa vuosille 2017-2021 on yhdeksi kärjeksi nostettu nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Seminaarin puheenvuoroissa tuotiin esille eri toimialasektorit, rakenteet ja byrokratian ylittävä yhteistyö taidetoiminnassa. Näin on mahdollista vahvistaa nuorten voimavaroja ja hyvän elämän edellytyksiä.

Apulaispormestari Sanna Vesikansa toi esille taidelähtöisen työskentelyn mahdollisuudet osana sosiaali- ja terveydenhuollon matalankynnyksen palveluja myös Helsingin uusissa perhekeskuksissa. »Taide ei ole vain kirsikka kakun päällä, vaan taide antaa meille voimaa. Taide mahdollistaa myös kohtaamiset eri väestöryhmien kesken», Vesikansa sanoi.

Helsingin kaupungin kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio korotti omassa loistavassa puheenvuorossaan »kokemusrikkaan elämän», jonka osaksi taide kuuluu, ihmisoikeudeksi. »Meidän on huolehdittava, että lapset ja nuoret, joiden tausta ei tue taidetoimintaan osallistumista, saavat myös mahdollisuuden siihen», hän sanoi. Laition mukaan taide antaa kanavan kokemusten esille tuomiseen – myös kivun, kaipauksen, syyllisyyden, yksinäisyyden käsittelemiseen ja moraaliseen pohdintaan. »Taidepedagogi voi auttaa nuorta tunteiden jäsentämisessä taiteeksi», Laitio sanoi. »Taiteen muodossa nuoren kokemusmaailma tulee näkyväksi ja arvostetuksi.

Taide mahdollistaa myös empatian kokemuksen ja toisen ymmärtämisen.»

Samanlainen viesti tuli myös seminaarin kokemusasiantuntijanuorilta, jotka olivat purkaneet kokemuksiaan taiteeseen.

• 10 •

Taiteella voi välittää kokemuksia ja tehdä niitä myös muille ymmärrettäväksi.

Seminaarissa kriittisen puheenvuoron piti apulaisprofessori Kristiina Brunila Helsingin yliopiston Agora-tutkimushankkeesta. »Aikuisten huolipuhe syrjäytymisvaarassa olevista nuorista pitäisi muuttaa keskusteluksi yhteiskunnan syrjäyttävistä mekanismeista», Brunila sanoi.

Kaiken kaikkiaan seminaarissa vallitsikin konsensus siitä, että syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sopisivat käsitteinä haudattaviksi.

KOKEMUKSIA TAIDELÄHTÖISESTÄ TOIMINNASTA Helsingissä lasten ja nuorten taidekeskus Annantalo on jo useamman vuoden ajan tuottanut taidelähtöisiä työpajoja haasteellisessa tilanteessa eläville nuorille.

Seminaarissa kuultiin KENT – Kulttuurinen eritysnuorityö – hankkeesta, jota Annatalon taidepedagogit ovat toteuttaneet yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-nuorten kanssa.

Taidepedagogi Anne Rossi-Horto sanoi, että KENT-hankkeen työpajoissa ei viedä taidetta nuorille, vaan mennään yhdessä taidetta kohti. Taidelähtöisen toiminnan tavoitteena on nuoren itseymmärryksen kasvaminen, omien voimavarojen löytyminen ja luottamuksen rakentuminen tulevaisuuteen.

Tutkija Heta Mulari Nuorisotutkimusseurasta kertoi hankkeesta, jossa on tutkittu nuorten ja nuorten aikuisten omaehtoista sirkustoimintaa, yhteisöllisyyttä

»KENT-työpajoissa taidetta ei viedä nuorille, vaan niissä mennään yhdessä taidetta kohti», taidepedagogi Anne Rossi-Horto tiivisti.

ja kaupunkitilan haltuunottoa. Hanke on osa laajempaa eurooppalaista tutkimusta. »Sirkustoiminnassa korostuu oman alakulttuurin ja sen koodiston, yhteisöllisyyden ja vertaisoppimisen arvot. Kaupunkitilasta etsitään ns. taskuja, joissa on mahdollista toimia», Mulari sanoi.

»EI SE KIPU, VAAN SE HÄPEÄ» Seminaarin iltapäiväosuudessa kuultiin lastensuojelun kokemusasiantuntija Aro Mielosen puheenvuoro. Viime syksynä Aro Mielonen rakensi Annantalon Pihalla?!

-näyttelyyn vaikuttavan Häpeä-teoksen.

Teos koostui Mielosen omakohtaisten runojen täyttämästä huoneesta. »Minulle oli tärkeää, että sain laittaa runot esille. Kun näyttelyn jälkeen purin teoksen, sain purettua runot ja niihin liittyvät tunteet itsestäni», Aro Mielonen sanoi.

Yksivuotiaana huostaan otettu ja huonossa sijaisperheessä kasvanut Mielonen kertoi, että lapsuudessa kirjat ja lukeminen avasivat hänelle toisen todellisuuden arkeen, jota hallitsivat sijaisäidin pohjaton raivo, rangaistukset ja rakkaudettomuus. »Kirjojen kautta ymmärsin, että on muunlaistakin elämää ja toisenlaisia tarinoita.»

Syksyllä Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalla aloittava Aro Mielonen kirjoitti nuorena myös päiväkirjaa. Kirjoittaminen oli hänelle tärkeä kanava ilmaista itseään, mutta hän muistutti silti, ettei kuitenkaan olisi tässä ilman kuuden vuoden terapiaa.

Taidelähtöistä toimintaa Aro Mielonen haluaisi tuoda vahvistamaan sijoitettujen lasten ja biologisten vanhempien välistä suhdetta ja yhteydenpitoa. »Jos vanhempien kanssa maalataan, niin se voisi toimia sijoituksen jälkeenkin.

Se antaisi mallin, mitä voi tehdä yhdessä, eikä se menisi siihen, että meidän perheen juttu on, että vedetään piriä yhdessä.»

Aro Mielosen puheenvuoro oli niin pysäyttävä, että sen jälkeen jopa sellaisen staran kuin Palefacen oli varmasti vaikea astua lavalle. Räppäämällä hän otti kuitenkin tilan haltuunsa.

LUOTTAMUS JA KATSE TULEVAAN Karri »Paleface» Miettinen kertoi seminaarin osallistujille rap-työpajoista, joita hän on ohjannut Suomessa koulukodeissa, nuorisovankiloissa San Franciscossa ja Suomessa sekä Brasilian faveloissa. »Kaikkialla näissä nuorissa on jotain samaa. Kundien tekstit ovat aluksi täynnä räppiuhoa, aggressiota ja aika brutaalia kamaa.

Räpin mieskuva on maskuliininen ja kova, mutta sen alta kuoriutuu usein myöhemmin herkkä runopoika», Palecafe kuvaili.

Räpissä voi ilmaista negatiivisia tunteita ja vihaa kaikkea kohtaan. »Lyyrinen murha ei ole kuitenkaan todellinen murha», Paleface sanoi siteeraten räppärikollega Steen1:tä. »Räppärinimen, alter egon, takaa voi sanoa asioita, joita ei muuten uskaltaisi sanoa ääneen.»

Työpajoissa ohjaajan ja nuorten välinen luottamus rakentuu, kun sille antaa tilaa.

• 11 •

»Harjavallan koulukodissa kundit saivat henkilökunnan varoituksista huolimatta mikrofonin ja äänityslaitteet vapaasti käyttöönsä. Räppiriimiä syntyi, eikä mitään hajotettu», Paleface kertoi.

Palefacen mukaan räpin tekeminen antaa vaikeissa olosuhteissa eläville ja kovia kokeneille nuorille miehille työkalun nimetä ja ilmaista tunteitaan ja kokemuksiaan.

LOPUKSI SANOISTA TEKOIHIN Seminaarin puheenvuorojen ja iltapäivän paneelikeskustelun jälkeen ryhdyttiin sanoista tekoihin; osallistujat saivat asettaa asioita tärkeysjärjestykseen ja lähettää viestinsä Helsingin päättäjille.

Jännityksellä jäämme odottamaan, miten niihin tulevaisuudessa vastataan.

Irma Marttinen

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

RAUHA

Rauhankyyhkyjen viestit lapsille vuoteen 2048 Yhteiset Lapsemme ry:n 30-vuotispuutarhajuhlissa 17.8.2018 pohdimme juhlavieraiden kanssa rauhaa. Pysähdyimme miettimään, mitä rauha itse kullekin tarkoittaa, miten sitä voisi edistää ja millä tavoin se näkyy Suomessa ja muualla maailmassa kolmenkymmenen vuoden päästä.

JUHLAVIERAIDEN RAUHANKYYHKYVIESTIT Helena Korpela Marjukka Rauhala

v.2048 jokainen lapsi saa olla ja tuntea olevansa rakastettu, arvostettu ja hellitty ja halittu! <3

Mitä rauha minulle tarkoittaa?

Millaisen lupauksen voisin itse tehdä rauhan eteen?

Eva B.

Miltä näyttää lasten Suomi 30 vuoden päästä? Entä maailma?

Millaisen toiveen, ajatuksen, idean haluaisin rauhankyyhkyn välittävän? Kenelle?

Toivon, että suuret kriisit ja erimielisyydet ihmisten välillä saadaan ratkaistua neuvottelemalla. Nälänhätä ratkaistaan seuraavan 30 vuoden aikana ja tehdään ympäristömme kannalta kestäviä ratkaisuja. Toivon rauhaa & Rakkautta koko maailmaan! <3

Siedä. Anna olla. Anna tilaa. Ota tila. Jätä tilaa.

Tuntematon

Tuntematon

• 12 •

Rauhan kyyhky työpaja Rauhankyyhkytyöpaja on syntynyt halusta pohtia rauhaa ja sen luonnetta lasten kanssa toiminnallisesti ja yhdessä keskustellen. Kuluvan vuoden aikana ja osana Ole rohkea ja reilu -toimintaa olemme järjestäneet rauhankyyhkytyöpajoja rasisminvastaisena päivänä Helsingissä, Maailma kylässä -festivaaleilla, Turun Perheiden Taiteiden Yössä ja viimeisimmäksi Yhteiset Lapsemme ry:n puutarhajuhlissa.

Rauha ei ole kuin kivi; staattinen ja pysyvä. Rauha on kuin puu tai muu elävä aines; siitä on huolehdittava, annettava sille olosuhteet, joissa kukoistaa ja niin se voi kasvaa omanlaisekseen.

Pienille lapsille rauha voi olla kinkkinen käsite. Toisaalta juuri siinä piilee sen käsittelemisen hienous. Kun lapsen kanssa juttelee rauhasta, rauhan käsite kääntyy esimerkiksi seuraavanlaisiksi kysymyksiksi: Millainen on hetki tai tilanne, jossa on rauhallista olla? Millaista silloin on, kun on rauha? Miltä rauha tuntuu tai mitä sanasta »rauha» tulee ensimmäisenä mieleen?

Helena ja Mikko

Rauha syntyy ihmisen sisällä.

Eve

Ole/Olen kiltti Me emme lopeta kaikille, pienille ja leikkimistä, koska isoille – tahdon nähdä kasvamme aikuisiksi, lapsen hyvän, kirkkaan, vaan me kasvamme kauniin kultajyvän. aikuisiksi, koska Aku lopetamme leikkimisen.

Taivas on tehty lapsen kaltaisille, rauhaa rakastaville.

Leikkimielisyys tarkoittaa sitä, että kohtaamme maailman uteliain ja avoimin silmin.

Usein tällaisissa tilanteissa lapsi osaa lähestyä asiaa konkretian kautta. Lapselle rauha voi tarkoittaa sitä, että on kiva leikkiä tai pelata jalkapalloa kaverin kanssa. Rauha on parhaan kaverin olemassaolo, joka tuntuu hyvältä. Rauha on hyvä ystävä, joka kannustaa. Se on sitä, että ottaa kaikki yhteiseen leikkiin mukaan eikä jätä ketään ulkopuolelle.

Rauha on rauhassa lukemista. Rauhan kokeminen tuottaa iloa. Rauha voi vaatia sitä, että hakee aikuisen paikalle tai mukaan, jos kaikki ei menekään ihan nappiin. Rauha on »kunella totta», kuten yksi lapsi on sanatarkasti kirjoittanut oman kyyhkynsä taakse.

Tähän jopa runolliseen ajatukseen toden kuuntelemisesta – kuten viestiä tulkitsen – sisältyy mielestäni hieno ajatus rauhasta. Jos pyrimme yhä enemmän elämässämme – vielä näin valeuutisten aikakaudella – kuuntelemaan ja erottamaan sen uutisen ja suun, joka puhuu totta, ehkä rauha vahvistuu.

Tämä lasten »rauhan konkretia» on jotakin, josta aikuinen voi oppia. Työpajat ovat toimineet muistutuksena siitä, ettei rauha tosiaan ole itsestään selvä tai itsestään selvästi pysyvä asia. Se on asia, jonka säilyminen vaatii viitseliäisyyttä, pyrkimystä tasa-arvoiseen kohteluun sekä osallisuuden kokemusta. Mitä muuta rauha vaatii tai mitä se on? Ehkä se on sellaisten tekijöiden minimoimista, jotka kenties voisivat johtaa rauhan rikkumiseen, konfliktiin. Rauha on myös luottamusta tulevaan tai kuten sodan kokenut ystäväni asian muotoili: »Sodassa tulevaisuus kuuluu sodalle, miehittäjälle tai valtaajalla – rauhassa tulevaisuus on minun.»

Valtteri L.

• 13 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

ADOPTIO

Terveisiä EurAdoption konferenssista Milanosta Toukokuussa 2018 Milanossa järjestettiin EurAdoptin XIII Kansainvälinen Konferenssi. Konferenssin teema oli kansainvälisen adoption dilemma How can we provide the highest level of protection to abandoned children? – Miten voimme turvata hylätyksi tulleiden lasten aseman parhaalla mahdollisella tavalla?

• 14 •

Adoptioiden vähenemisen taustalla on monia syitä. Positiivista on, että monessa maassa elintaso on noussut, lastensuojelu on kehittynyt ja kotimaan adoptio on yleistynyt.

Tärkeällä sijalla päivien puheenvuoroissa olivat kansainväliset sopimukset, adoptiotoimijoiden hyvät käytännöt ja niiden jakaminen, eettiset periaatteet sekä lasten oikeudet tietää omasta alkuperästään ja adoptioon johtaneista syistä. Keskustelua käytiin myös globaalista ilmiöstä, kansainvälisen adoption kautta perheen saavien lasten määrien vähenemisestä.

Haagin sopimus (yleissopimus lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa) vuodelta 1993 on tärkein kansainvälistä adoptiota ohjaava sopimus. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1997. Sopimuksen periaatteet on kirjattu yksityiskohtaisesti Haagin yksityisoikeu­dellisen konferenssin Hyvien käytäntöjen oppaaseen (Good Practice Guide).

Tärkeitä sopimuksia ovat myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (1991) ja Euroopan neuvoston uudistettu yleissopimus lasten adoptiosta (2008). Suomessa tuli uudistettu adoptiolaki voimaan vuonna 2012. Lakiuudistuksen yleinen tavoite on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. kotimaisen ja kansainvälisen adoption yhdenmukaistamista sekä itsenäisten adoptioiden riskien ehkäisemistä. Keskeisellä sijalla on myös lapsen osallisuus ja lapsen oikeus tietää alkuperästään.

ENEMMÄN TYÖTÄ JA VÄHEMMÄN LAPSIA Peter Selman on arvostettu brittitukija, joka yhä edelleen, vuoden 2002 eläkkeelle jäämisen jälkeen, kirjoittaa artikkeleita, tekee tilastoja ja pohtii syitä ja seurauksia muuttuneessa tilanteessa. Haagin sopimuksen voimaantulon jälkeen kansainväliset adoptiot lisääntyivät merkittävästi.

Vuonna 1995 noin 22 000 lasta sai uuden kodin kansainvälisen adoption kautta, vuonna 2004 luku oli 45 000. Suomeen adoptoitiin eniten lapsia vuonna 2005, 308 lasta. Tämän jälkeen määrät ovat vähentyneet, vuonna 2013 kansainvälisesti adop-

toitujen lasten määrä oli 13 000, eli samalla tasolla kuin 1990-luvun alussa. Vuonna 2016 määrä oli jälleen pienempi, 11 000 lasta adoptoitiin 23 eri maahan. Määrä oli pienempi kuin 1980-luvun alussa, jolloin vastaanottavia maita oli seitsemän. Palvelunantajien kautta Suomeen adoptoitujen lasten määrä oli viime vuonna 70.

Muutoksia on ollut myös lasten lähtömaissa sekä ikä- että sukupuolijakaumissa.

1980-luvulla kuusi kymmenestä suurimmasta lähtömaasta sijaitsi Latinalaisessa Amerikassa. Vuosina 2003–2009 maita oli vain kolme. Vuosina 2004–2016 lapsia on tullut eniten Kiinasta, Venäjältä, Etiopiasta, Guatemalasta, Kolumbiasta, Ukrainasta ja Etelä-Koreasta. Vuonna 2004 13 412 kiinalaista lasta päätyi kansainväliseen adoptioon ja vuonna 2016 luku oli 2 671.

Vastaavat luvut koskien Venäjää ovat 9 440 lasta vuonna 2004 ja 481 vuonna 2016.

Adoptiot Guatemalasta ovat lähes loppuneet. Vuonna 2004 lapsia adoptoitiin 3 425, vuonna 2016 vain seitsemän. Vuonna 2005 EurAdoptin jäsenmaihin adoptoiduista kiinalaisista lapsista 94 % oli tyttöjä, vuonna 2013 luku oli 29 %. Sama trendi on näkynyt myös muissa maissa, esim. Etiopiasta adoptoiduista oli vuonna 2005 45 % tyttöjä ja vuonna 2013 32 %. Monet kansainvälisen adoption tarpeessa olevista lapsista ovat lähes kouluikäisiä tai kouluikäisiä.

Vuonna 2009 Italiaan adoptoiduista lapsista 58 % oli 5 vuotta täyttäneitä, Ranskassa luku oli 34 %, USA:ssa 25 % ja Islannissa 29 %.

Adoptioiden vähenemisen taustalla on monia syitä. Positiivista on, että monessa maassa elintaso on noussut, lastensuojelu on kehittynyt ja kotimaan adoptio on yleistynyt. On myös tilanteita, joissa kansainvälinen adoptio on päätetty lopettaa poliittisin perustein tai väärinkäytösten takia.

Adoptoitavien lasten määrän väheneminen on johtanut huomattavaan epätasapainoon lasten ja lasta toivovien määrissä. Esimerkkinä Selman mainitsi Espanjan. Vuonna 2012 Espanjassa oli 23 000 luvan saanutta adoptionhakijaa, seuraavana vuonna

• 15 •

Espanjaan adoptoitiin 1188 lasta. Lasten määrien väheneminen on merkinnyt taloudellisia haasteita adoptiopalvelunantajille.

Työtä on yhä enemmän kun erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille haetaan sopivia perheitä, tuloja entistä vähemmän uusien hakijoiden määrien vähentyessä ja prosessien pitkittyessä. Yhdysvalloissa monet adoptiotoimistot ovat lopettaneet toimintansa siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt uusia toimilupa.

Merkittävin motiivi kansainvälisessä adoptiossa on edelleen lapsettomuus.

Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kansainvälisen adoption väheneminen johtaa kansainvälisen sijaissynnytyksen yleistymiseen. Tässä nähdään samoja vaaroja kuin aikoinaan kansainvälisessä adoptiossa, etenkin Haagin sopimusta edeltäviltä ajoilta: korruptio ja markkinavoimien ensisijaisuus. Intiassa, Meksikossa ja Thaimaassa kansainvälinen sijaissynnytys on nykyään kielletty, ja seurauksena on toiminnan lisääntyminen muissa maissa.

Haagin konferenssissa selvitetään tarvetta uudelle sopimukselle.

LAPSEN OIKEUS TIETÄÄ Kansainvälisestä lastensuojelujärjestöstä International Social Service/International Reference Center (ISS/IRC) johtaja, lasten oikeuksien asiantuntija Mia Dambach piti esityksen aiheesta Lapset ilman perhettä – lapsen elämä ennen adoptiota.

ISS:n laskelmien mukaan 2,7 miljoonaa lasta asuu laitoksissa, suurimmalla osalla biologinen perhe on olemassa ja tiedossa.

Oleellista kansainvälisen adoption toteuttamisessa on subsidiariteettiperiaatteen noudattaminen: jokaisen yksittäisen lapsen kohdalla tulee varmistua siitä, että lapsi on kansainvälisen adoption tarpeessa, eikä lapsella ole mahdollisuutta pysyvään hyvään ratkaisuun kotimaassa.

Lapsen henkilökohtaisesta taustasta tulee kirjata kaikki mahdollinen tieto, ja tiedon tulee seurata lasta uuteen kotimaahan. Jos kyseessä on hylätty lapsi, jonka vanhempien henkilöllisyys ei ole tiedossa, on tärkeää tietää, mitä kaikkea on tehty vanhempien löytämiseksi, kuka on löytänyt lapsen, minkälainen tilanne oli ja miten toimittiin. Jos vanhemmat ovat tiedossa, ja adoption taustalla on perheen vaikea elämäntilanne, tulee selvittää, minkälaista tukea perheelle on tarjottu. Jos lapsi on huostaanotettu, on tärkeää että sosiaalityöntekijöiden ja poliisien raportteihin tutustutaan hyvin. Taustalla voi olla väki-

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

Lapsella on oikeus myöhemmin kuulla, miten hänelle valittiin perhe, kuka tai ketkä tekivät valinnan, mitä asiasta kirjattiin.

valtaa, laiminlyöntiä, seksuaalista hyväksikäyttöä. Jos biologiset vanhemmat ovat kuolleet, tulee selvittää mihin he kuolivat, ketkä ovat isovanhemmat, onko perinnöllisiä sairauksia.

Lapsella on oikeus saada tietää, minkälaisista olosuhteista hän tulee, mikä on ollut kotimaassa yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne ja mitä hänen synnyinmaassaan tarkoitetaan, kun puhutaan perheestä ja suvusta. Minkälainen on ollut maan terveystilanne, miltä lapsen arkipäivä on voinut näyttää. Lapsella on oikeus myöhemmin kuulla, miten hänelle valittiin perhe, kuka tai ketkä tekivät valinnan, mitä asiasta kirjattiin. Lapsen tullessa uuteen perheeseen ja uuteen kotimaahan nämä tiedot ovat tärkeitä uusille vanhemmille: miten lapsi elänyt, syönyt, nukkunut, mitä hänen arkensa on sisältänyt. Ketkä ovat kuuluneet lapsen elämään, oliko hänelle merkittäviä ihmissuhteita laitoksessa tai sijaisperheessä, sijaissisaruksia joita hän on jäänyt kaipaamaan. Miten laitoksessa tai sijaisperheessä toimittiin, minkälainen valvonta siellä oli. Myös lapsella on oikeus saada valmennusta ja tukea ennen uuden perheen tapaamista.

Adoptiotapahtuman ei tule merkitä katkosta lapsen elämässä. Vaikka muutos on suuri, voidaan nähdä että synnyinmaan ja uuden kotimaan välillä on silta, elämä on yhtä jatkumoa. Kun molemmissa mais-

sa kerätään mahdollisimman paljon tietoa, voidaan tukea lasta ja vanhempia kohtaamaan tuleva ja myöhemmin, jos adoptoitu haluaa, mahdollistaa juurien selvittäminen parhaalla mahdollisella tavalla.

AVOIMUUS ADOPTIOSSA Avoimuudesta puhui myös amerikkalainen Adam Pertman, National Center on Adoption and Permanency -järjestön johtaja. Hän siteerasi Alex Haleya kirjassa Juuret: Jokaisella on oikeus tietää, kuka on ja mistä tulee. Kaikkien kohdalla tämä oikeus ei toteudu. USA:ssa lähes kaikki kotimaan vauva-adoptiot ovat avoimia, vain 5 % adoptioista biologisten vanhempien henkilöllisyys salataan. Pertmanilla on näkemyksiä niin kansainvälisen kuin kansallisen adoption tulevaisuudesta: Suljettu adoptio on kohta menneisyyttä. Suurin osa adoptoiduista tulee olemaan vauvaiän ohittaneita. Biologisten vanhempien, sukulaisten ym. etsintä tulee olemaan rutiinia eri kanavien kautta. Adoptoiduilla tulee paremmat mahdollisuudet päästä tutustumaan omiin tietoihin.

Milanon keväässä ajatus adoption salaamisesta, jopa adoptoidulta itseltään, tuntui kovin kaukaiselta. Monessa maassa ollaan kuitenkin vielä kovin kaukana siitä, että adoptiosta puhuttaisiin avoimesti ja lapsella olisi oikeus tietää biologisten van-

• 16 •

hempiensa henkilöllisyys ja adoptioon johtaneet syyt. Uusissa kotimaissaan adoptoidut kohtaavat monenlaista suhtautumista niin adoptioon kuin alkuperään. Kansainvälinen yhteistyö, jossa kaikki osapuolet ovat mukana, myös adoptoidut itse, on edellytys lasten edun toteutumiselle monimutkaisissa ja vaativissa prosesseissa. Yksi konferenssin viesteistä oli, että yhdenkään toimijan ei tule tyytyä siitä, että lakia ja sopimuksia noudatetaan. Lait ja sopimukset ovat minimistandardeja, tavoitteiden tulee olla niitä korkeammalla tasolla.

Anja Wikstedt Konferenssin esitykset löytyvät EurAdoptin sivuilta http://portal.euradopt.org/

EurAdopt on vuonna 1993 perustettu eurooppalaisten adoptiojärjestöjen kattojärjestö, jossa on tällä hetkellä jäseniä 13 eri maassa: Itävalta, Belgia, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Islanti, Italia, Luxemberg, Alankomaat, Norja, Ruotsi ja Iso-Britannia. EurAdopt edellyttää, että kaikissa jäseniä edustavissa valtioissa noudatetaan Yleissopimusta lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa vuodelta 1993 (ns. Haagin sopimus).

Yhteiset Lapsemme ry järjestää adoptioaiheisen seminaarin torstaina 25.10. klo 12–16 Taiteilijakoti Lallukan juhlasalissa, os. Apollonkatu 13, Helsinki.

Yhteiset Lapsemme & Kansainvälinen adoptio

a t t o u v 0 3 -seminaari

• 17 •

Tilaisuudessa kerromme yhdistyksen adoptiotoiminnan historiasta, tästä päivästä ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Iltapäivän vierailevana luennoitsijana on lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Seminaari on maksuton.

Lämpimästi tervetuloa!

Katso ohjelma ja ilmoittautumisohjeet www.yhteisetlapsemme.fi.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

PODCAST

Oscar Lehtinen ja Meron Heiro haastattelivat Marja Pirttivaaraa (keskellä). DNA:sta ja genetiikasta on julkaistu kaksi podcastjaksoa Adoptoidun äänessä.

DNA-tutkimus ja Marja Pirttivaara Oletko tullut ajatelleeksi, että jokainen meistä on osa ikiaikaisessa sukupuussa, jonka juuret ulottuvat Afrikkaan. Kuten Marja Pirttivaara sanoo: »Rasismille ei pitäisi olla sijaa.»

DNA-testien avulla adoptoitu (ja kuka tahansa) voi saada lisätietoa itsestään. Adoptoidun ääni podcastissa DNA-sukututkimuksesta kirjan Juuret kirjoittanut Marja Pirttivaara oli Mulukenin, Meronin ja Oscarin haastateltavana.

Keitä ovat DNA-sukulaiseni? Entä mistä voisin löytää etäserkkuja? Miten voin selvittää äitilinjani ja isälinjani? Tämä kaikki ja paljon muuta voi selvitä kuluttajille tarkoitettujen DNA-testien avulla.

Oman DNA-data auttaa löytämään biologisia sukulaisia ja verkostoitumaan heidän kanssaan. DNA-testien tekijät ovat yleensä halukkaita verkostoitumaan etäistenkin sukulastensa kanssa ja mikä sen hauskem-

paa kuin löytää DNA-serkku toiselta puolelta maailmaa. Tätä kautta on syntynyt uusia ystävyyssuhteita.

DNA-testaukseen liittyy monia eettisiä kysymyksiä. Kaikki eivät halua tehdä testiä ja sitä on tärkeä kunnioittaa. Vaikka alaikäisen lapsen vanhempi voi teettää lapselle testin, kannattaa miettiä, kuka voi tehdä asiasta päätöksen ja pitäisikö asia jättää odottamaan lapsen täysi-ikäisyyttä.

Kiitos Marjalle asiantuntemuksesta sekä kiinnostavista ja käytännönläheisistä näkökulmista.

Jaana Ovaska Kuuntele lisää Adoptoidun ääni -podcastin jaksot 9 ja 10.

JUURESI NÄKYVÄT Marjan kirja Juuresi näkyvät on geneettisen sukututkimuksen harrastajille suunnattu suomenkielinen perusteos, jossa on sekä käytäntöä että teoriaa. Se sisältää geneettisen sukututkijan työkalupakin sekä keinoja ymmärtää ja analysoida itse tuloksia.

Lisätietoja kirjasta: http://www.siltalapublishing.fi/ kirja/314/ Lisätietoja Marjasta: http://www.dnaguru.fi

• 18 •

ADOPTIO

Kun adoptiolapsen ensimmäinen

kieli säilyy

Kun lapsi adoptoidaan Suomeen ulkomailta, melkein poikkeuksetta lapsen äidinkieli vaihtuu suomen (tai ruotsin) kieleen. Vaikka vanhemmilla olisi kova halu ja into säilyttää ja ylläpitää lapsen äidinkieltä, käytännössä se on melkein mahdotonta. Kieli ei ole irrallinen pala, vaan kiinteä osa jokapäiväistä elämää ja harvalla on lapsen synnyinmaankielistä tiivistä yhteisöä kotipaikkakunnalla.

Poikkeuksia toki on, kuten meidän perheemme. Lasten äidinkieli espanja säilyi ja oikeastaan siitä tuli »isänkieli», sillä isä oli lähtöisin maasta, jossa puhutaan lasten äidinkieltä. Alkuun kumpikin lapsista kaveerasi enemmän isän kanssa, koska hän puhui heille tuttua kieltä ja minä äitinä jotain mitä he eivät ymmärtäneet. Ensimmäisen, alle vuoden ikäisenä perheeseemme tulleen lapsen, ensimmäiset sanat olivat espanjaa »pan», »agua» ja »lámpara» - leipää, vettä ja lamppu. Toinen lapsi, joka oli tullessaan parivuotias, oppi suomea puolessa vuodessa ja vaikka minulla ei ole mitään tieteellistä tutkimusta sanojeni tueksi, uskallan

kuitenkin väittää, että uuden kielen oppiminen sujui nopeasti, koska ensimmäinen kieli ei kadonnut vaan kulki rinnalla. Äidinkielen säilymistä ja oppimista eihän parivuotiaiden kieli itsestään kehity - varmasti helpotti se, että myös minä puhun sujuvasti espanjaa ja se oli perheen yhteinen kieli. Tosin isä osasi myös hyvin suomea asuttuaan vuosikymmeniä Suomessa. Asiantuntijat neuvovat, että kummankin vanhemman tulee pitäytyä tiukasti omassa kielessään ja puhua sitä johdonmukaisesti lapselle. Meillä ei tehty näin; isä puhui aluksi aina lapsille espanjaa, mutta lasten jo ollessa isompia, jos seurassa oli heidän suomenkielisiä kavereitaan, isä saattoi puhua suomea. Minä aloin puhua lapsille tietysti suomea ensi hetkestä lähtien, mutta kun olimme kaikki koolla esimerkiksi ruokapöydässä, silloin puhuin lapsille espanjaa, koska se oli myös mieheni ja minun yhteinen kieli. Tämä malli toimi meillä hyvin, eikä vaikuttanut kielteisesti lasten suomen kielen kehitykseen. Lapset tottuivat pienestä pitäen siihen, että kumpikin vanhemmista puhuu kumpaakin kieltä, mutta perheen kieli oli espanja.

Ensimmäisen kielen kehityksessä auttoi sekin, että kielen »opettaminen» ei jäänyt vain isän harteille. Laajan espanjankielisen ystäväpiirimme kautta kieli säilyi lapsille elävänä, eikä siitä tullut isän ja poikien tai perheen »salakieltä». Lisäksi he kävivät espanjankielisen päiväkodin,

• 19 •

Pojat ja isä Jaime Potenze.

Lapset tottuivat pienestä pitäen siihen, että kumpikin vanhemmista puhuu kumpaakin kieltä, mutta perheen kieli oli espanja. mutta eivät koskaan osallistuneet espanjan kotikielen opetukseen, koska mielestämme sille ei ollut tarvetta.

Tärkeintä kuitenkin on, että lapsi oppii kunnolla sen kielen, jonka vaikutuspiirissä hän elää.

Kieli on kommunikaation väline eikä itseisarvo. Harri Junttila kirjoitti Yhteiset lapsemme -lehden (1-2018) kolumnissaan ansiokkaasti, että vie mieluummin poikansa jalkapalloharjoituksiin kuin swahilin tunneille, koska sen paremmin hänen kuin kenenkään muunkaan Keniasta adoptoidun lapsen kotona ei kyseistä kieltä puhuta.

Lapsemme, nyt jo nuoret aikuiset, ovat iloisia ja kiitollisia siitä, että isä luki heille runsaasti espanjaksi, viimeisimpänä vielä Harry Potterit, vaikka lapset olivat silloin jo melkein teini-ikäisiä. Heille on ollut paljon iloa ja hyötyä kaksikielisyydestä ja he ovat sitä mieltä, että espanjan kieli on kiinteä osa heidän identiteettiään ja kulttuuriaan. On suuri rikkaus, että he voivat pitää yhteyttä isän puolen sukuun espanjaksi ja ehkä jonain päivänä vieraillessaan synnyinmaassaan hyödyntää kielitaitoaan ja kulttuurintuntemustaan.

Teija Potenze

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

TUTKIMUSRAPORTTI

Kulttuurinen moninaisuus perusopetuksessa

– löytyykö siihen osaamista? »Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ääni ja kokemukset tulevat muussa pohjoismaisessa tutkimuksessa enemmän esiin kuin suomalaisessa tutkimuksessa.» Tämä on yksi niistä tuloksista, jotka nousivat esiin Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan laatimassa tilannekartoituksessa.

Kartoituksen tarkoituksena oli saada kokonaiskäsitys kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvän tutkimuksen määrästä, painotuksista ja keskeisistä tuloksista Suomessa ja muissa Pohjoismaissa viimeisten viiden vuoden ajalta sekä koota tietoa siitä, missä määrin opetustoimen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa käsitellään kulttuurisen moninaisuuden ja siihen liittyvän osaamisen teemoja. Myös tämän aihealueen käsittelyä palvelevia menetelmiä, materiaaleja ja hyviä käytänteitä kartoitettiin. Kartoitus tehtiin Opetushallituksen toimeksiannosta keväällä 2017.

Lukijaa hyvin palveleva ratkaisu on se, että julkaisuun on sisällytetty aiempien Suomessa tehtyjen kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvien selvitysten, raporttien

ja arviointien keskeisten tuloksien esittely sekä esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden analysointi kulttuurisen moninaisuuden näkökulmasta.

KULTTUURISEEN MONINAISUUTEEN LIITTYVÄ TUTKIMUS Mukaan kartoitukseen otettiin perusopetusta koskevat tutkimukset viiden viime vuoden ajalta. Tutkimuksia etsittiin pääosin tietokantojen avulla. Tutkimusartikkeleiden valinnassa kriteerinä käytettiin ensisijaisesti vertaisarviointia. Suomessa tehtyjä tutkimuksia löytyi paljon: monikulttuurista koulua ja opettajankoulutusta eri näkökulmista, opettajaopiskelijoiden kulttuurisesta tietoisuudesta, uskonnon opetuksesta, kulttuurisesta moninaisuudesta lastenkirjoissa ja oppikirjoissa. Muiden oppiaineiden kuin uskonnon ja kielten opetusta oli kuitenkin tutkittu vain vähän.

Koulun johtamiseen liittyviä tutkimuksia kulttuurisen moninaisuuden näkökulmasta ei aineistosta löytynyt. Suurimmassa osassa tutkimuksista nousivat esiin koulumaailman ja opettajankoulutuksen haasteet, mutta ratkaisujen ja toimivien lähestymistapojen pohdinta näytti jäävän vähemmälle.

• 20 •

Muissa Pohjoismaissa tehtyjen tutkimusten osalta kartoitettiin ainoastaan vertaisarvioitua englanninkielistä tutkimusta. Näissä tutkimuksissa oli havaittavissa selkeitä eroja, mutta myös joitain yhtäläisyyksiä suomalaiseen tutkimukseen.

Koulutuspoliittista ja opetussuunnitelmia koskevaa tutkimusta näyttäisi kartoituksen mukaan olevan paljon, samoin vertailevaa ja etnografista tutkimusta. Etenkin ruotsalaisessa ja norjalaisessa tutkimuksessa näytti maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oma ääni korostuvan. Opettajankoulutukseen ja opettajaopiskelijoihin kulttuurisen moninaisuuden näkökulmasta kohdistuvaa tutkimusta oli muissa Pohjoismaissa Suomea vähemmän.

OPETTAJIEN PERUSKOULUTUS Julkaisussa käydään yksityiskohtaisesti läpi opettajankoulutusyksiköissä annettava kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvä opetus. Lähes kaikissa opettajankoulutusyksiköissä se kuului opettajien peruskoulutuksen opetussuunnitelmaan. Useimmiten kyseessä oli yksi opiskelijoille pakollinen kurssi laajuudeltaan 1-5 opintopistettä.

Lisäksi opiskelijoille saattoi olla tarjolla erilaisia valinnaisia kursseja tai kurssikokonaisuuksia. Mahdollisuudet saada opintoihin kuuluvan opetusharjoittelun aikana

Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvä osaaminen perusopetuksessa. Kartoitus tutkimuksesta sekä opetushenkilöstön koulutuksesta ja osaamisen tuesta. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2018:6.

KULT TUUR ISEEN MONI NAIS UUTE EN LIITT Y VÄ OSA AMIN EN PERU SOPE TUKS ESSA

Rauni Räsänen, Katri Jokikokko, Johanna Lampinen:

Rauni Räsänen Katri Jokikokko Johanna Lampinen

KULT TUURISEEN MONINAISUUTEEN LIITT YVÄ OSAAMINEN PERUSOPETUKSESSA Kartoitus tutkimuksesta sekä opet ushenkilöstön koulutuksesta ja osaamisen tues ta

https://www.oph.fi/julkaisut/2018/ kulttuuriseen_moninaisuuteen_ liittyva_osaaminen_perusopetuksessa

Raportit ja selvitykset 2018:6

käytännön kokemusta kulttuurisesta moninaisuudesta vaihteli eri yliopistoissa.

Opettajankoulutusyksiköissä tunnuttiin kannettavan huolta tämän aihepiirin näkökulman riittävästä näkymisestä jatkossa opettajien peruskoulutuksen opetussuunnitelmissa, tiedekuntien strategioissa ja toimintakulttuureissa.

mana pidettiin sitä, että koulutus ei välttämättä tavoita opetushenkilöstöä riittävässä määrin. Eri toimijoiden välille peräänkuulutettiin selkeämpää vastuunjakoa ja yhteistyötä.

OPETTAJIEN JA MUUN OPETUSHENKILÖSTÖN TÄYDENNYSKOULUTUS

OPPIMATERIAALIT, MENETELMÄT JA HYVÄT KÄYTÄNTEET

Opettajien ja muun opetushenkilöstön täydennyskoulutusta tarjoavat monet eri tahot. Kartoituksessa käsiteltiin korkeakoulujen, aluehallintovirastojen, kaupungin koulutoimien ja muiden tahojen mm. kansalaisjärjestöjen antamaa täydennyskoulutusta. Kattavammin tarkasteltiin korkeakoulujen ja AVIen järjestämää koulutusta. Kansalaisjärjestöistä haastateltiin Kehitysyhteistyön palvelukeskus ry:n (Kepa) sekä Maailmankoulun toimijoita.

Täydennyskoulutuksessa nähtiin olevan alueellisesti suuriakin eroja. Ongel-

Selvitystyön yhtenä tehtävänä oli kartoittaa, millaisia materiaaleja ja menetelmiä on tarjolla kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvien teemojen käsittelyyn.

Laadittu katsaus antaa hyvän kokonaiskäsityksen tämänhetkisestä tilanteesta.

Julkaisun loppuun on koottu kattavasti kartoituksessa tarkasteltujen tutkimusten ja tehtyjen haastattelujen pohjalta suosituksia tavoista, joilla voidaan tukea tutkimukseen, opettajien peruskoulutukseen, opetustoimen henkilöstökoulutukseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää

• 21 •

Kartoituksessa käsiteltiin korkeakoulujen, aluehallintovirastojen, kaupungin koulutoimien ja muiden tahojen mm. kansalaisjärjestöjen antamaa täydennyskoulutusta.

osaamista. Esitettyihin suosituksiin on helppo yhtyä. Voisi toivoa, että kartoituksen tuloksena syntyneisiin hyviin kehittämisehdotuksiin tartuttaisiin.

Kristiina Ikonen

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

MESSUILLA Integration 2018 -tapahtuman rahoittajia ja järjestäjiä ovat mm.

Euroopan aluekehitysrahasto, Vipuvoimaa EU:lta -rakennerahasto, Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto, sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä Helsingin kaupunki. Taustavoimia löytyy niin muistakin kunnista kuin järjestöistä, mm. Familia ry., Monika -naiset liitto ry. sekä Suomen Punainen Risti.

Yhteiset Lapsemme ry Integration 2018 -messuilla

Lue lisää messuista: https://integration2018.com/ Lue lisää hankkeistamme: http://www.yhteisetlapsemme. fi/lapsi-ja-perhepalvelut/tukiperhe-ja-tukihenkilotoiminta/ http://www.yhteisetlapsemme. fi/lapsi-ja-perhepalvelut/kohdataan-kotona-hanke/

Integration 2018 -messut järjestettiin 18.–19.9. Helsingissä Kulttuuritalolla. Messut on tapahtuma, joka kokoaa saman katon alle erilaisten maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen ja kotouttamiseen liittyvien ilmiöiden kanssa työskenteleviä.

Tapahtumassa asiantuntijat ja päättäjät tarjoavat näihin teemoihin monenlaisia näkökulmia paneelikeskusteluissa ja työpajoissa. Kaikissa työpajoissa kuului kokemusasiantuntijoiden ääni, mikä oli tapahtuman järjestäjiltä erittäin viisasta ja tapa, jonka toivoisi yleistyvän maahanmuuttoon liittyvissä keskusteluissa.

Yhteiset Lapsemme ry osallistui messuille kahden hankkeemme voimin. Messujen ständitorilla toimintaansa esittelivät yksintulleille turvapaikanhakijoille tukiperheitä ja -henkilöitä kouluttava Yhdessä matkalla -hanke sekä vasta kuntaan muuttaneille perheille perhekotoutumismallia kehittävä Kohdataan kotona -hanke. Messuille osallistui valtavasti osaajia ja asiantuntijoita niin kunnan kuin järjestötyön puolelta. Molemmille hankkeille tilaisuus oli oiva sekä toiminnan esittelyyn että uusien yhteistyösuhteiden luomiseen.

Integration 2018 -messut avasi tiistaina kaksi erittäin vaikuttavaa puheenvuoroa. Erikoistutkija Pasi Saukkonen puhui kahden vuosikymmenen työn kokemuk-

sella maahanmuuton ja kotouttamisen tilasta tänään. Vaikuttavassa puheenvuorossaan hän kaipasi koottua ja tutkittua tietoa kotoutumistoimien vaikuttavuudesta, realismia kotoutumiselle asetettuihin tavoitteisiin sekä avointa keskustelua niin kulttuurimme muutoksesta kuin maahanmuuttopalveluihin kohdennetuista resursseista. Toisen puheenvuoron piti Migrants Organise UK:n toiminnanjohtaja Zinka Bralo, joka kertoi innostavasti kansalaisjärjestö Migrants Organisen historiasta ja toiminnasta. Britanniassa vaikuttaisi olevan todellista innostusta kansalaistoimintaan ja epäkohtiin puuttumiselle!

Tiistain koskettavimman puheenvuoron käyttivät yksin tulleet turvapaikanhakijanuoret, jotka ovat perustaneet SPR:n tuella oman Vaikuttajanuoret- ryhmän.

He puhuivat avoimesti toiveistaan ja kohtaamistaan vaikeuksista. »Olenko turvassa Afganistanissa, jos kouluani pommitetaan?» pohti yksi nuorista. »Ei meitä erota ihonvärimme, vain valinnat joita teemme», sanoi viisaasti toinen.

• 22 •

Keskiviikko alkoi tunteita ja ajatuksia herättävällä päättäjien paneelilla, johon osallistuivat sisäministeri Kai Mykkänen, työministeri Jari Lindström, Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen, Helsingin apulaispormestari Pia Pakarinen, kansanedustaja Ville Skinnari sekä Siirtolaisinstituutin toimitusjohtaja Tuomas Martikainen. Martikainen linjasi keskustelussa, että maahanmuutto on niin moninaista, että työhön ja humanitaariseen apuun liittyvät keskustelut tulisi käydä erikseen eikä sekoittaa niitä.

Keskiviikkona paneelikeskusteluissa kulki yhtenä teemana kuntien ja järjestöjen yhteistyö kotouttamisessa. Läpi koko Integration 2018 -messujen kävi erittäin selväksi, että järjestöjen rooli etenkin kotoutumisen kentällä on korvaamaton niin kunnan toimijoille kuin maahanmuuttajille itselleenkin.

Laura Huuskonen

JUHLAKUVIA

! a t s i l h u j s i t o u v 0 3 ia Kuv Lämpimät kiitokset kaikille Yhteiset Lapsemme ry:n puutarhajuhlissa 17.8.2018 mukana olleille ja yhdistystä muistaneille!

Marjukka Rauhala

sti. ka pistivät juhlan päätteeksi jalalla korea Helena Korpela (vas.) ja Jaana Ovas

stajajäsenistä.

Anja Wikstedt on yksi yhdistyksen peru o.

Saur o Sepp ssa kuva rina Juttukave

johtaja Puheenjohtaja Eva Biaudet ja toiminnan

Markus Söderlund.

Puutarhajuhlan järjestelyihin osallistuivat kaikki keskustoimiston työntekijät. Heini Aaltonen Yhdessä matkalla -hankkeesta koristeli pihaa. kset hurmasivat juhlayleisön.

Ramandan tanssi -ryhmän huikeat esity ar.

Baltz n nine Tapa t Birgi i Esitykset ohjas

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

101858

Ateria

Syysnumero 2018 YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

KOM-teatterissa 21.11.2018 klo 19

Yhteiset Lapsemme ry:n syksyn teatteri on Mika Leskisen ohjaama Ateria keskiviikkona 21.11.2018 klo 19 KOM-teatterissa, os. Kapteeninkatu 26, Helsinki.

Okko Leon kirjoittaman ja Mika Leskisen ohjaaman Aterian keskipisteessä on hampurilaisravintola, jossa Koistinen perehdyttää Mekeä duunipaikan tavoille ja siinä sivussa katsojaa yhteiskunnan eriarvoiseen kääntöpuoleen. Sääli on silti viimeinen asia, jota nämä miehet kaipaavat.

LIPUT: 35 euroa, tilaukset sähköpostilla: anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi.

Teatteri-illan tuotto käytetään Yhteiset Lapsemme ry:n kummien tukeman Por Una Sonrisa -järjestön työhön Bogotan köyhän esikaupunkialueen lasten hyväksi. Kuvassa järjestön ylläpitämästä esikoulusta valmistunut poika.

TAPAHTUMAKALENTERI

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. Tervetuloa käymään! www.yhteisetlapsemme.fi

22.10.

Yhteiset Lapsemme ry:n syyskokous

Yhteiset Lapsemme ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 22.10. klo 17.30 yhdistyksen toimitiloissa Pohjoisella Hesperiankadulla. Tervetuloa vaikuttamaan!

25.10.

Yhteiset Lapsemme & Kansainvälinen adoptio 30 vuotta -seminaari

Seminaarissa kerromme yhdistyksen adoptiotoiminnan historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Vierailevana luennoitsijana lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Tilaisuus pidetään Taiteilijakoti Lallukan juhlasalissa, Apollonkatu 13, Helsinki.

01.11.

Meksikolainen ilta Lilla Villanissa

Monikulttuurisen Koti Ilolan lapset esiintyvät kulttuuritalo Lilla Villanin Meksikolaisessa illassa 1.11. klo 19.00 Sipoossa. Ohjelmassa myös musiikkia, työpajoja ja arpajaiset.

20.11.

Ilo on lapsen oikeus! – juhlaseminaari

Seminaari taiteesta lapsen oikeuksien, osallisuuden ja äänen vahvistamisessa. Paikka: Annantalon juhlasali, Annankatu 30, Helsinki. Seminaari on maksuton.

01.12.

Vapaaehtoistoiminnan messut

Yhteiset Lapsemme on mukana Vapaaehtoistoiminnan messuilla 1.12. klo 12-16 Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä. Tervetuloa!

26.01.2019 Adoptioseminaari Seminaarin aiheena adoptoitujen lasten ja nuorten hyvinvointi. Katso ohjelma ja ilmoittautumisohjeet kotisivuilta.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2018

SEURAA MEITÄ!

Facebookissa https://www.facebook.com/ Yhteiset-Lapsemme Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme Instagramissa @yhteiset_lapsemme

Tilaa lehti!

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla. Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat, uutiset ja Yhteiset Lapsemme -verkkolehti: www.yhteisetlapsemme.fi