Yhteiset Lapsemme -lehti 02/2017

• Monikulttuuristen lasten asialla jo vuodesta 1988. •

• Syysnumero 2017

Koti Ilolasta maailmalle s.4 Ajankohtaista kansainvälisessä adoptiossa Jalkapallo yhdistää

s.8

s.22

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

TÄSSÄ NUMEROSSA

s.4

s.8

Yhdessä matkalla -hanke alkaa s.

6

s.22

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

Bolivia

s.8

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ba, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Jaakko Lavonius, Anja Wikstedt

Pakolaisnuoret jalkapalloottelussa s. 22

Päätoimittaja: Tuula Kumpumäki Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Pia Lehtinen / Simberg & Partners Oy Kansikuva: Vilma Pimenoff Painatus: Next Print Oy, Helsinki ISSN: 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö.

Missio Yhteiset Lapsemme edistää monikulttuuristen lasten hyvinvointia vaikuttamalla suomalaisessa yhteiskunnassa sekä antaa tuen tarpeessa oleville lapsille mahdollisuuksia hyvään elämään.

Visio Yhteiset Lapsemme on johtava monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin edistäjä Suomessa sekä luotettava ja aktiivinen lasten asioiden puolestapuhuja myös kansainvälisesti.

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Sisältö • Syysnumero 2017 Ilolassa kasvanut nuori äiti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

s. 4

Yhdessä matkalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 6 Kansainvälinen adoptio – juuri nyt. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 8 Kirjaesittely. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 11 Adoptoitujen CHATTI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 12 Nairobi ympäri Eurooppaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 14

Uudet linjaukset ja työmme Boliviassa . . . . . . . . . . . . . . . s. 16 Toimintaterapia ja lasten työpajat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 20 Jalkapallo yhdistää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 22

•2•

PÄÄKIRJOITUS

Aikuisetkin voivat olla

rohkeita ja reiluja Olemme Yhteiset Lapsemme ry:ssä käsitelleet lasten ja nuorten kanssa moninaisuutta, kaveruutta ja välittämistä Ole rohkea ja reilu -työpajoissa jo muutaman vuoden ajan. Alussa toimintaa kokeillen ja kehitellen, pikkuhiljaa sitä laajentaen. Vuodesta 2016 lukien toiminnalle on saatu STEA:n (entinen RAY) toiminta-avustusta. Viime vuonna lähes 1 000 lasta ja nuorta osallistui johonkin toiminnallista työpajoistamme joko päiväkodissa, koulussa tai vapaa-ajan toiminnassa.

yksi keskustelijoista, Aleksi Neuvonen (Demos) haastoi meitä vielä lähemmäksi toisiamme. Haastoi paikkoihin ja yhteisöihin, joissa emme normaalisti liiku sekä keskusteluihin niiden kanssa, joita emme tavallisesti kohtaa.

Aikuisten työyhteisöihin suunnattava Ole rohkea ja reilu -työpaja on juurikin tätä itsensä haastamista.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä näissä keskusteluissa tulemme kohtamaan omistamme poikkeavia ajatusmaailmoja. Samalla kuitenkin näemme, että juuri tänään näille keskusteluille on tarvetta. Aikuisten työpaikoilla on isiä, äitejä, lasten harrastusryhmien ohjaajia, setiä, tätejä, kummeja, isovanhempia, naapureita... Niitä lapsen arjen merkityksellisiä ja turvaverkkoja luovia aikuisia.

Parhaillaan teemme erittäin innostavaa kehittämistyötä, jonka tavoitteena on viedä Ole rohkea ja reilu -työpajatoimintaa myös aikuisten maailmaan.

Ajattelemme, että aikuistenkin toimintaympäristöjen tulee olla moninaisuutta ymmärtäviä ja arvostavia, ja että niissäkin on paikkansa rakentavalle keskustelulle ennakkoluuloista, asenteista ja rasismista.

Tämän syksyn valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä puhuttiin mm. erinomaisuuksien käyttöön otosta, arvojen vallankumouksesta, tulevaisuuteen katsomisesta, dialogista. Moni keskustelu kiteytyi ajatukseen eri tavoin hyvään kannustamisesta ja hyvän vahvistamisesta. Myös valitettava yhteiskunnan polarisoituminen nousi keskusteluissa esiin. Vaurastuminen ei tavoita kaikkia ja on ajattelumaailmoja, jotka eivät kohtaa.

Napataan vielä näin Suomen 100- vuotisen itsenäisyyden juhlavuoden lopussa kiinni vuoden teemasta, Yhdessä. Ole rohkea ja reilu -työpaja vaikkapa juuri sinun työpaikallasi on omiaan viestittämään lapsille ja nuorille siitä, että aikuiset ovat yhdessä valmiita rakentamaan turvallista kasvuympäristöä jokaiselle lapselle. Innostuitko? Tule mukaan kehittämään toimintaamme ja haasta työporukkasi mukaan työpajojen pilottivaiheeseen.

Ihan päivien viime metreillä, juuri siinä hetkessä, kun ajatukset ovat hieman jo seuraavissa tehtävissä, käytiin keskustelua siitä, miten esimerkiksi ratkaista tämän päivän lasten arjen uhkia. Esiin nousi turvalliset ja merkitykselliset aikuiset, lähellä oleminen, kohtaaminen, lasten ja nuorten kuuleminen, osallisuus, aikuisen esimerkki, turvaverkot… Kaiken tämän tärkeän lisäksi

Rohkea, reilu ja välittävä aikuinen on lapselle hyvä esimerkki.

Tuula Kumpumäki, päätoimittaja

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

ILOLA

Ilolassa kasvanut nuori äiti »Tässä on tulevaisuuteni», Jacqueline nauraa ja katsoo hellästi yhden kuukauden ikäistä Danielia.

»Ensimmäiset neljä kuukautta meni kuin unessa», Jacqueline, 23, kertoo alkuajoista Monikulttuurisessa Koti Ilolassa Sipoossa. Yhteiset Lapsemme ry:n ylläpitämään lastenkotiin hän tuli teiniikäisenä tyttönä vuonna 2008 suoraan pakolaisleiriltä Ruandasta.

Tänä päivänä Jacqueline on hurmaavan yhden kuukauden ikäisen Danielin nuori äiti. Pieni perhe asuu Espoossa, mutta lapsena itse orvoksi jääneen naisen sydämessä on iso koti myös sedän ja suvun luona Ruandassa. Pysähdymme muistelemaan kasvuvuosia Ilolassa.

ELEKIELTÄ JA TOTUTTELUA »Rahim tuli ensimmäisenä aamuna herättämään minua. Olin nukkunut lattialla lakanan alla ja pedannut jo sänkyni. Hän pyysi syömään, mutta en voinut syödä mitään, koska ruoka oli niin pahaa», Jacqueline kertoo.

Pikkuhiljaa lastenkodin arjen rutiinit tulivat tutuiksi. Tulkin kanssa selvitettiin, että lempiruokaa ovat kana ja riisi ja juomaksi käy piimä. Ohjaajien ja muiden lasten kanssa puhuttiin elekieltä ja opeteltiin suomea.

•4•

»Osasin vain äidinkieltäni kinyarwandaa ja muutaman sanan ranskaa. Sen avulla opin asioita kongolaistaustaiselta Claudelta», Jacquline muistelee. »Tässä on suihku ja tuossa on pyyhe», hän opasti.

Koulunkäynnin Jacqueline aloitti valmistavassa luokassa. »En ollut käynyt kotimaassani koulua, enkä osannut kirjoittaa tai laskea», hän kertoo. »Aluksi en tykännyt koulusta, koska en osannut puhua, enkä ymmärtänyt mitään. Mutta vähitellen opin pitämään koulusta ja sain ystäviä.»

Aikuislukiossa käydyn peruskoulun jälkeen Jacqueline suoritti ravintola-alan ammattitutkinnon.

KESKUSTELUJA JA KÄYTÄNNÖN OPPEJA Vuodet eivät ole kullannet ihan kaikkia muistoja, ja vaikka ne ovat pääosin hyviä,

Ilolassa opitut käytännön asiat ovat Jacquelinella hyvässä muistissa ja niistä on ollut myöhemmin hyötyä. »Opin käyttämään rahaa, tekemään itse ruokaa, siivoamaan», hän listaa.

niin Jacqueline on valmis antamaan kritiikkiäkin. »Ilola oli kyllä tosi hyvä paikka! Pidin melkein kaikesta siellä – paitsi silloin, kun olin kiukkuinen. Kun on huono päivä itsellä tai toisella, niin pitäisi vain antaa olla ja mennä toiseen huoneeseen. Mutta ei sitä silloin ymmärtänyt», Jacqueline sanoo.

Ohjaajilla oli myös toisinaan kiire, eivätkä he aina ehtineet juttelemaan.

Kahdenkeskiset keskustelut omaohjaajan kanssa olivat erityisen tärkeitä. »Maaritin kanssa sai jatkaa siitä, mihin oli jäänyt. Olisi ollut tärkeää saada puhua vielä useammin kahdestaan. Jos on paha mieli, niin ei voi odottaa päiväkausia, että pääsee purkamaan sitä», Jacqueline toteaa. »En myöskään pitänyt siitä, että kun juttelee jonkun kanssa, niin hän kirjoittaa samaan aikaan tietokoneella», hän lisää.

Ilolassa opitut käytännön asiat ovat Jacquelinella hyvässä muistissa ja niistä on ollut myöhemmin hyötyä. »Opin käyttämään rahaa, tekemään itse ruokaa, siivoamaan», hän listaa. »Siivouspäivä oli joskus vähän inhottava, mutta se kyllä opetti, että viikkorahan eteen pitää tehdä työtä. Rahaa ei saa vain istumalla. Joskus kyllä piilotin tavarat sängyn alle ja laitoin lakanan eteen, ettei kukaan näe», hän nauraa.

Omaohjaajan varoittavat neuvot laskujen maksamisesta ajallaan ja osamaksusopimusten petollisuudesta ovat niin ikään hyvin muistissa. »Ensin tulee toinen lasku, sitten karhulasku ja sitten ulosottomaksu, jos jättää maksamatta. Jos jotain haluaa, niin pitää säästää, eikä ostaa osamaksulla», Jacqueline kertaa.

YSTÄVYYTTÄ JA »SISARUKSIA» »Minulle Ilola on edelleen toinen koti.

Asuin siellä aika pitkään ja tutustuin ohjaajiin ja muihin lapsiin. Olen käynyt siellä neljä tai viisi kertaa sen jälkeen, kun lähdin sieltä, ja aion käydä pian näyttämässä vauvaa entiselle omaohjaajalle ja kaikille muillekin.»

Jacqueline muistaa erityisellä lämmöllä Ilolassa vietettyä 18-vuotissyntymäpäiväjuhlaansa, joka oli samalla hänen läksiäisjuhlansa. »Kaikki vanhat työntekijät tulivat paikalle, ja monet poismuuttaneista lapsistakin», hän kertoo.

Samalla tavalla vietettiin tänä keväänä Clauden läksiäisiä. »Claude on mun pikkuveli ja Mira pikkusisko, niin olemme sopineet», Jacqueline sanoo. Muista Ilolan entisistä lapsista hän pitää yhteyttä myös Chantalin kanssa. »Kun tulin Ilolaan, en osannut puhua, mutta Chantal näytti eleillä, että hän on ystäväni. Kun opin suomea, niin meidän oli helppo puhua kaikesta, ja meistä tuli todelliset ystävät.»

Kaikista lapsista ei tule läheisiä, mutta yhdessä eletty arki antaa siihen mahdollisuuden.

»KUN NÄKEE, ETTÄ TOINEN YMMÄRTÄÄ» Kun kysyn, mikä on surullisin muisto Ilolan ajalta, vastaus tulee viipymättä. »Kun sain tietää, että setäni ei pääse Suomeen, halusin kuolla. Menin maantielle makaamaan ja odotin, että auto tulisi ja ajaisi ylitseni. Makasin tiellä viisi tai kymmenen minuuttia, mutta yhtään autoa ei tullut», Jacqueline kertoo.

Ilolan entinen ohjaaja Kadar juoksi hakemaan tytön pois tieltä. »Se kyllä rauhoitti, vaikka ei se sitä surua vienyt pois.

Kadar ymmärsi, koska hänkin oli yrittänyt saada perhettään tänne. On paljon helpompi jutella jonkun kanssa, joka on kokenut saman asian. Kadarista näki, että hän oikeasti tiesi, mistä on kysymys», Jacqueline miettii.

Jacquelinen setä ja hänen vaimonsa, jota Jacqueline kutsuu äidiksi, jäivät Ruandaan. »Ilolassa ollessa sain soittaa kaksi kertaa kuukaudessa sedälle. Välillä en halunnut soittaa, koska silloin tuli vain enemmän ikävä, tai halusin, mutta en pys-

•5•

tynyt olemaan itkemättä, kun kuulin heidän äänensä.»

Yhteydenpitoa hankaloitti myös se, ettei sedällä ollut puhelinta, vaan piti soittaa naapuriin.

Jossakin vaiheessa äidinkieli meinasi unohtua, mutta Jacqueline päätti säilyttää sen kuuntelemalla lähetyksiä netin kautta. »Nyt puhun vauvalle äidinkieltäni. Se on tärkeää, että voimme puhua Ruandan sukulaisten kanssa. Se on ainoa kieli, jolla voin kommunikoida heidän kanssa. En osaa swahilia, englantia tai ranskaa.»

Jacquelinen elämä on kuitenkin nyt täällä. »Olen kiitollinen, että olen Suomessa, mutta enemmän on ikävä kotimaahan.

Mietin, että millaista elämä olisi siellä.

Olen käynyt Ruandassa kaksi kertaa sen jälkeen, kun lähdin sieltä. Se vetää puoleensa, vaikka olenkin ylpeä elämästäni täällä.»

Entä mitä odotat tulevaisuudelta? »Tässä on tulevaisuuteni», Jacqueline nauraa. Tulevaisuus tuhisee äidin sylissä. »Toivon, että näitä tulee lisää ja saan vielä ison perheen.»

Irma Marttinen

Monikulttuurisessa Koti Ilolassa asuneiden lasten nimet on muutettu artikkelissa.

Olen kiitollinen, että olen Suomessa, mutta enemmän on ikävä kotimaahan. Mietin, että millaista elämä olisi siellä.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

Traumaattiset kokemukset ja ero läheisistä ovat hyvinvoinnin riskitekijöitä yksintulleiden turvapaikanhakijalasten elämässä.

Yhdessä m Yannis Kolesidis

Natalia Tsoukala

TURVAPAIKANHAKIJAT

Tukiperheestä voimaa yksintulleen nuoren kotoutumiseen Yhteiset Lapsemme ry on käynnistänyt elokuun 2017 aikana Yhdessä matkalla -hankkeen.

Hanke on osa Sosiaalija terveysministeriön avustusohjelmaa itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi.

STEA:n rahoittaman Kaikille eväät elämään -avustusohjelman tavoitteena on eriarvoisuuden vähentäminen. Mukana avustusohjelmassa on 23 hanketta eri puolelta Suomea. Hankkeet rahoitetaan Raha-automaattiyhdistyksen pelituotoista, jotka jäivät jakamatta ennen kuin Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus OY ja Fintoto yhdistyivät yhdeksi yhtiöksi

vuoden alussa. Avustusohjelmat toimivat vuosina 2017-2020. Yhteensä juhlavuoden avustusohjelmiin STM kohdentaa n. 37 miljoonaa euroa.

YKSINTULLEET ALAIKÄISET TARVITSEVAT TUKEA Vuodesta 2006 lukien Suomeen on tullut yksintulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita noin 6 000, joista vuonna 2015 ennätykselliset 3 024 ja vuonna 2016 vielä 401.

Useimmat heistä ovat lähtöisin konfliktialueilta Afganistanista, Irakista, Somaliasta ja Syyriasta.

Yksintulleiden alaikäisten lasten ja nuorten elämään liittyy paljon epävarmuutta ja turvattomuutta eri elämänvaiheissa. Lähiperheen puuttuminen seuraa usein koko aikuistumisen matkaa. Näiden nuorten itsenäistyminen tapahtuu jo varhain, ilman vanhempien ja lähiverkoston antamaa luontevaa tukea. Yksintulleiden

•6•

alaikäisten turvapaikanhakijoiden traumaattiset kokemukset, pakolaisuus sekä huoltajasta ja läheisistä erossa oleminen ovat selkeitä riskitekijöitä lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Arjen haasteena Suomessa on sosiaalisten verkostojen pirstaleisuus ja sosiaalisen tuen riittämättömyys.

Yhdessä matkalla -hankeen tarkoitus on yksintulleiden lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja kotoutumisen tukeminen vapaaehtoisen tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan keinoin. Toiminnan kohderyhmänä ovat Uudellamaalla asuvat alaikäiset turvapaikanhakijalapset ja -nuoret, jo oleskeluluvan saaneet nuoret sekä kuntaan siirtyvät jo 18 vuotta täyttäneet nuoret.

Toiminnan kohderyhmään kuuluvat myös kielteisen oleskeluluvan saaneet nuoret.

Erityistä huomiota kiinnitetään nuoren elämän taitekohtiin, joita ovat esimerkiksi oppivelvollisuuden päättyminen ja itsenäiseen asumiseen siirtyminen.

atkalla

Nathalie Perroud

TUKIPERHE AUTTAA KOTOUTUMISESSA Parhaimmillaan toivomme tukiperheen tai tukihenkilön tuovan lasten ja nuorten elämään normaalia perhearkea, kuulumisen tunnetta, virikkeellistä toimintaa sekä vahvistavan lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kotoutumisen edellytyksiä.

Tukiperhe tai tukihenkilö voi tarjota nuorelle käytännönläheistä tukea, eheyttäviä ja korvaavia kokemuksia sekä rinnalla kulkemista. Tukiperheen avulla myös sosiaalisten suhteiden ja verkostojen luominen mahdollistuu luonnollisessa ympäristössä.

Tukiperheen avulla maahanmuuttajanuori oppii kieltä ja kulttuuria, tapoja ja tottumuksia.

KOULUTUSMALLIN KEHITTÄMINEN Yhdessä matkalla -hankkeen tavoitteena on tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan kehittäminen ja juurruttaminen Uudenmaan alaikäisyksiköihin. Tarkoitus on tuottaa koulutusmateriaalia ja toimintamalli, joka on siirrettävissä mihin tahansa yksintulleiden asumisyksikköön.

Hankkeessa tuetaan ja koulutetaan myös alaikäisyksikköjen työntekijöitä toimimaan vapaaehtoisten kanssa. Hankkeen työntekijät tarjoavat tukea, koulutusta, työnohjausta ja virkistystoimintaa vapaaehtoisille tukiperheille ja – henkilöille.

Hankkeessa toimivien vapaaehtoisten sekä alaikäisyksikköjen työntekijöiden tueksi

HANKKEEN TYÖNTEKIJÄT

Irma Marttinen

järjestetään puhelinpalvelua, jonka kautta on mahdollista saada tukea ja ohjausta omaan työhön.

Kuluvan vuoden tavoitteena on Uudenmaan alueella jo toimivan vapaaehtoisen tukiperhe -ja tukihenkilötoiminnan laajuuden ja sisällön kartoittamisen ohella koulutusmateriaalin ja koulutuksen sisällön suunnittelu. Yhteistyön pilottiyksiköiden kanssa pyritään käynnistämään myös mahdollisimman nopeasti.

Hankkeen ohjausryhmätyöskentely tulee käynnistymään myös kuluvan syksyn aikana. Hankkeen ohjausryhmätyöskentelyyn tulee osallistumaan edustajat hankkeen pilottiyksiköistä, maahanmuuttovirastosta, Uudenmaan ELY-keskuksesta, EHJÄ ry:stä sekä Yhteiset Lapsemme ry:n hallituksen edustaja. Yhdessä matkalla -hankkeessa on kaksi työntekijää.

•7•

Hankepäällikkö Piia Sauranen (oik.) on ollut Yhteiset Lapsemme ry:ssä vuodesta 2006, toimien mm. monikulttuuristen lastenkotien johtajana ja lastensuojelu- sekä lapsi- ja perhepalveluiden päällikkönä. Hän on koulutukseltaan sosiaaliohjaaja ja sosionomi AMK sekä opiskelee parhaillaan sosionomi YAMK/sosiaalialan johtaminen ja kehittäminen- tutkintoa.

Hankekoordinaattori Heini Aaltonen (vas.) on toiminut viime vuodet projektityöntekijänä PePPi-hankkeessa (vapaaehtoiset voimavarana sijaisperheiden tukemisessa). Aikaisemmin Heini on työskennellyt mm.

SPR:n nuoriso- ja vapaaehtoistoiminnan suunnittelijana sekä IFRC (International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies) Amerikkojen nuoriso-ohjelman koordinaattorina.

Heini on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri.

Piia Sauranen

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

ADOPTIO

Kansainvälinen adoptio - juuri nyt Loppuvuodesta 2016 herätti keskustelua Hollannissa julkistettu kansainvälisen adoption nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä tarkasteleva neuvoa-antava raportti Reflection on Intercountry Adoption. Raportin on laatinut erityinen sitoutumaton neuvosto (Council for the Administration of Criminal Justice and Protection of Juveniles), jonka tehtävänä on neuvoa Hollannin hallitusta muun muassa lastensuojeluun liittyvissä kysymyksissä.

•8•

TUTUSTU Interpedian ja Pelastakaa Lasten vuoden 2017 kiintiöissä on vielä tilaa (mm. Thaimaa, Filippiinit).

Myös muihin maihin otetaan mielellään uusia hakemuksia www.interpedia.fi, www.pelastaakaalapset.fi

Kansainvälisessä adoptiossa pitää arvioida adoptioyhteistyöhön mahdollisesti vaikuttavia riskejä mm. korruptiota, syntymärekisterin puutetta ja luonnon­katastrofeja.

Summary advisory report »Reflection on Intercountry Adoption» www.rsj.nl

Santon SOS-Lapsikylä, Haiti 2010.

Raportti perustuu Hollannin oikeusministerin toimeksiantoon ja sen tehtävänä on ottaa kantaa hollantilaisen strategiaja innovaatiotoimiston (AEF) laatimiin kansainvälisen adoption tulevaisuuden skenaarioihin. AEF on rakentanut skenaariot nykyisen adoptiojärjestelmän pohjalta, erityisesti sen hallinnon ja valvonnan näkökulmasta. Neljässä skenaariossa on vaihtoehtoja nykyisen järjestelmän ennallaan säilyttämisestä ja sen kehittämisestä valtion eriasteisen roolin lisäämiseen. Yksi vaihtoehto on luvanvaraisten toimijoiden vähentäminen.

KEHITTÄMISTYÖ ON TÄRKEÄÄ Skenaarioista raportin laatinut neuvosto tunnustaa kansainvälisen adoption positiiviset merkitykset yksittäisen lapsen tasolla esimerkiksi perheen kasvuympäristönä laitoksen sijasta. Samalla se näkee järjestelmän tasolla ongelmia, joita nykyinen järjestelmä ei sen mukaan pysty rat-

kaisemaan. Raportin tekijät olivat omassa arviossaan valmiita menemään jopa niin pitkälle, että kansainvälinen adoptio tulisi lopettaa kokonaan.

Erityisesti raportissa nostetaan esiin kansainvälisen adoption lastensuojelujärjestelmien kehittämistä heikentävä vaikutus lapsia adoptioon luovuttavissa maissa.

Paikalliset lastensuojelupalvelut ovat huonolaatuisempia kuin mitä ne olisivat, jos kansainvälistä adoptiota ei maassa olisi.

Lisäksi näissä maissa on usein puutteelliset mahdollisuudet tarjota vaihtoehtoja kansainväliselle adoptiolle. Raportti esittääkin omasta mielestään lapsen etua parhaiten suojelevana skenaariona perhevaihtoehdon lapsen syntymämaassa. Tuttu periaate niin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta, kuin myös Haagin kansainvälisestä adoptiosopimuksesta.

Hollannin oikeusministeri kuitenkin vastasi raportin näkemyksiin, että kansainvälistä adoptiota ei tule lopettaa, vaan järjestelmää tulee kehittää. Kehittämis-

•9•

työn keskiöön Hollannissa nousee adoptiokeskusviranomaisen kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen erityisesti lapsia kansainväliseen adoptioon luovuttavien maiden kanssa, palvelunantajien toiminta (laatu, talous, toimijoiden määrä) sekä yleisesti adoptioprosessin laatu sen kaikissa vaiheissa.

KESKUSTELUA POHJOISMAISELLA FOORUMILLA Pohjoismaissa yksi monista yhteistyön foorumeista on adoptiokeskusviranomaisten yhteistyö. Viimeksi saman pöydän ääressä keskusteltiin kansainvälisen adoptiotoiminnan kehittämisestä toukokuussa Tukholmassa. Esimerkiksi Tanskassa pohditaan jopa poliittisella tasolla, miten edelleen kehittää ennen ja jälkeen adoption tarjottavia palveluja. Myös palvelunantajien toiminnan valvontaan ja läpinäkyvyyteen kiinnitetään huomiota. Ruotsin keskusvi-

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

kiinnitettiin maksuihin, joita perheet mahdollisesti ovat joutuneet esimerkiksi lapsen hakumatkojen yhteydessä maksamaan ilman, että niistä on ollut etukäteen tietoa.

Norjan keskusviranomainen nostikin esiin kysymyksen siitä, missä määrin palvelunantajien tulisi tehdä riskianalyysiä, jossa esimerkiksi mahdollisen korruption vaikutukset adoptioprosessiin arvioidaan.

Adoptioyhteistyön riskeinä nähdään myös mm. syntymärekisterin puute, ihmiskauppa ja luonnonkatastrofit.

Kun maailman adoptiokontakteja verrataan maailman korruptoituneimpien maiden listaan, niin valitettavan moni listan kärkimaista (mm. Haiti, Kongon Demokraattinen tasavalta, Tsad, Madagaskar, Mali, Vietnam jne.) on samalla maita, joista adoptoidaan lapsia ulkomaille.

Suomella ei ole adoptioyhteistyötä mainittuihin maihin.

Kansainvälisen adoptiotoiminnan historiaa on tunnetusti se, että yhteiskuntien kehittymisen myötä tarve kansainväliseen adoptioon vähenee. Uusia kontakteja etsitään ja usein adoptioyhteistyötä aloitetaan maissa, joiden järjestelmä ei pysty vastaamaan kansainvälisen adoptioprosessin lapsen edun turvaaviin vaatimuksiin. Riskit väärinkäytöksiin adoptioprosessin eri vaiheissa kasvavat. Monet riskit jo tiedostetaankin. Samalla jatkopohdiskeluun jäi kysymys, miten näiden riskitekijöiden vaikutukset tulevat huomioiduksi käytännön adoptioyhteistyössä, ja esimerkiksi niinkin konkreettisesti kuin perheiden hakumatkojen ohjeistuksissa.

UUSIA ADOPTIONHAKIJOITA TOIVOTAAN

Suomalaisia adoptionhakijoita arvostetaan ja Suomi nähdään hyvänä maana ulkomailta adoptoidulle lapselle.

ranomainen näkee erityisen merkittävänä kansainvälisen adoption tarpeen selvittämisen siinä vaiheessa, kun uuden kontaktin kanssa luodaan adoptioyhteistyötä.

Ruotsissa keskusviranomainen onkin tänä vuonna päivittänyt uuden adoptiokontaktin hyväksymisen ehtoja. Tanskassa on toteutettu laaja kysely adoptiovanhemmille adoptioprosessin eri vaiheissa maksetuista maksuista. Kyselyssä erityistä huomiota

Edellä kirjoitettu on keskustelua, joka korostuu valitettavan usein, kun puhutaan kansainvälisestä adoptiosta. On kuitenkin tärkeää tiedostaa kansainvälisen adoption toimintaympäristö ja se, millaisten ristiriitojen kokonaisuudessa järjestelmän eri osapuolet toimivat. Mutta mikä tärkeintä, kansainvälinen adoptio ei ole ainoastaan epätoivon verhoja, riskejä, pitkiä odotusaikoja, erityistarpeita, voimavarojen punnitsemista, kallista, epävarmaa... Se on myös suunnatonta iloa.

Tästä kertoo esimerkiksi suomalaisten adoptiotoimijoiden keväällä 2017 järjestämä Adoption ilo- kampanja. Kampanjassa kannustettiin ihmisiä jakamaan sosiaalisessa mediassa hetki omasta arjestaan.

Viesteistä huokui aito ilo – ilo vanhemmuudesta, mukanaolosta lapsen kasvussa,

• 10 •

Kansainvälisen adoptiotoiminnan historiaa on tunnetusti se, että yhteiskuntien kehittymisen myötä tarve kansainväliseen adoptioon vähenee.

arjen jakamisesta lasten ja nuorten kanssa.

Jaetuksi tuli myös iloa ja mieleenpainuvia hetkiä niin lasten harrastusten lomassa, perheeksi kasvamisesta lapsen hakumatkalla kuin myös iloa adoptiovanhempien vertaisuudesta.

Kansainvälinen adoptio on edelleen hyvä vaihtoehto tilanteessa, jossa sen on arvioitu olevan yksittäisen lapsen edun mukainen ratkaisu. Ja siitä huolimatta, että adoptio-odotus lähes poikkeuksetta nähdään usean vuoden kestävänä, kautta vuosien odotusajat ovat vaihdelleet ollen lyhimmillään jopa vain muutaman kuukauden. Toki vuosienkin mittainen odotus on mahdollinen. Adoptioprosesseja ei voi laittaa yhteen muottiin. Jokainen adoptio on yksilöllinen. Juuri nyt, syksyllä 2017, suomalaiset kansainvälisen adoptiopalvelun antajat kertovat toivovansa uusia hakijoita kohdemaihinsa. Odotusaikojenkin arvioidaan olevan kohtuullisia. Samalla viestinä on, että suomalaisia adoptionhakijoita arvostetaan, ja että heidän hakemuksiaan toivotaan. Suomi nähdään hyvänä maana tulevalle adoptiolapselle.

Toivotaan, että Suomi säilyttää hyvän maineensa ja mahdollisesti jopa parantaa sitä entisestään. Voimme iloita, että valtion vuoden 2018 budjettikeskustelussa on vihdoin mukana jo vuosia vireillä ollut adoptiotukien päivittäminen vastaamaan nykyistä adoptiokontaktien kustannustasoa. Budjettikeskustelussa on mukana myös kansainvälisten adoptioiden jälkipalvelutyön resurssointi. Lisäksi adoptiolautakunnan täysistunto on juuri vedonnut valtioneuvostoon sen puolesta, että budjettivalmisteluissa saatettaisiin adoptioperheiden perhevapaaoikeudet samalle tasolla biologisti lapsen saaneiden perheiden kanssa.

Tuula Kumpumäki YL-arkisto

KIRJAESITTELY Riitta Högbacka: The De-kinning of First Mothers – Global Families, Inequality and Transnational Adoption

Julmia vaihto­ kauppoja houkuttelee ulkomaisia investointeja ja ihmisten elintaso keskimäärin on afrikkalaisittain korkea. Kuitenkin maan sosiaalinen turvaverkosto on äärimmäisen harva.

Sen sijaan, että köyhille (mustille) äideille järjestettäisiin sosiaalihuoltoa tai viimekäden taloudellista apua, heitä rohkaistaan antamaan lapsi adoptioon.

Etelä-Afrikka on Suomessa suosittu adoptiokohde, joten Helsingin yliopiston tutkijan Riitta Högbackan tietokirja ja tutkimusraportti The De-kinning of First Mothers on tervetullut lisä sieltä adoptiota suunnittelevien perheiden lukulistalle.

Adoptiojärjestelmä on nopea, lähes teollinen. Kun äiti on suostunut lapsen jättämiseen, hänellä on kaksi kuukautta aikaa perua päätöksensä. Edellytyksenä kuitenkin on, että äidin elämäntilanne on muuttunut niin, että viranomaiset voivat luottaa hänen selviävän itse lapsen ylläpidosta.

Valitettavasti lukukokemus ei ole miellyttävä.

Högbacka on käyttänyt muun muassa haastattelua tutkimusmenetelmänään selvittäessään, miksi etelä­ afrikkalaiset äidit jättävät lapsensa adoptioon. Tarinat ovat rumia ja surullisia. Monet äidit joutuvat tekemään valintoja, joista yksikään ei ole hyvä.

Tyypillisesti äidillä on jo useampi vanhempi lapsi, joiden lisäksi hän joutuu elättämään esimerkiksi äitiään ja sisaruksiaan. Monesti hän on tullut maalta suureen kaupunkiin töiden takia, joita juuri nyt ei ole. Useimmiten tulevan lapsen isä on syystä tai toisesta häipynyt.

Rahaa ei ole, eikä välttämättä pysyvää kotiakaan.

Haastatteluissa monet äidit sanoivat, että he antoivat lapsen pois, koska heillä ei ollut muita vaihtoehtoja.

Adoptio ei siis itse asiassa ollut vaihtoehto, vaan kovan elämän sanelema pakko. »Valinta kutistuu itseasiassa sen päättämiseen, pitääkö lapsen vai säilyykö itse hengissä», Högbacka kirjoittaa.

Etelä-Afrikka on Saharan eteläpuolisen Afrikan kehittynein maa. Sen talousjärjestelmä on moderni, se

Niin kuitenkin käy harvoin. Sosiaalityöntekijöiden mukaan lapsen adoptioon jättäneiden äitien elämäntilanne muuttui paremmaksi 6-12 kuukauden kuluttua.

Adoptiojärjestelmän mielestä se on liian pitkä aika. Kirjoittajan mielestä on selvää, että Etelä-Afrikan adoptiot romahtaisivat, jos maassa olisi edes hieman hyvinvointivaltion piirteitä.

Högbackan kirjaa voi varauksetta suositella kaikille adoptiota suunnitteleville ja adoptioprosessin aloittaneille ainakin niiltä osin, jotka käsittelevät ensimmäisten äitien ratkaisuja ja niiden syitä. Meille jo ulkomailta adoptiolapsen saaneille kirja muistuttaa, millaisista oloista lapsemme ovat ponnistaneet.

Harri Junttila

Kirjoittaja on adoptoinut lapsen Keniasta.

• 11 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

CHATTI

Miten päätit ryhtyä vapaaehtoiseksi adoptoitujen chattiin?

Maribel: Minulla on äiti töissä Yhteiset Lapsemme ry:ssä ja kuulin uudesta palvelusta, kun sitä alettiin suunnitella. Olen myös ollut puhumassa adoptiovalmennuskursseilla ja tehnyt vapaaehtoistyötä yhdistyksen tapahtumissa. Koin tärkeänä, että voin olla adoptioasioissa apuna muille ja siksi halusin lähteä mukaan.

»Olemme innoissamme chatista ja toivomme, että kaikki jotka kaipaavat vertaistukea ja juttuseuraa adoptioasioissa löytäisivät meidät», vapaaehtoiset päivystäjät sanovat.

Kuvassa (vas.) Meron, Parvathi, Maribel, Muluken ja Reetta.

ADOPTOITUJEN CHATTIPALVELUN vapaaehtoiset päivystäjät haastattelussa Miika Luoma Rabbe Sandelin

Yhteiset Lapsemme ry:n adoptoitujen chatti-tiimin kokoontuessa miettimään uusia suunnitelmia minulle tarjoutui mahdollisuus haastatella kahta toiminnassa mukana olevaa vapaaehtoista. Maribel Laijoki ja Parvathi Willberg ovat osa viiden vapaaehtoisen tiimiä, jotka toimivat vertaistukena chateissä. Chatti-tiimiin mahtuu mukaan myös uusia vapaaehtoisia, sillä tulevaisuudessa tiimillä on suunnitelmissa laajentaa toimintaa ja alkaa tuottamaan sisältöä myös uusilla tavoilla!

• 12 •

Parvathi: Yhteiset Lapsemme ry:n työntekijät kysyivät minua mukaan, koska olen ollut suhteellisen aktiivinen valmennuskursseilla, sekä käynyt puhumassa adoptioasioista ympäriinsä jo kaksikymmentä vuotta. Aiheet ja työntekijät olivat minulle entuudestaan tuttuja, joten oli helppo lähteä mukaan uuteen projektiin!

Mistä adoptoitujen chatissä voi keskustella?

Parvathi: Chatissä voi jutella mistä vain adoptioon liittyvästä asiasta. Ajatus on kuitenkin, että pääasiassa chatti on tarkoitettu adoptoiduille, haluammekin tehdä tätä erityisesti vertaistuen vuoksi muille adoptoiduille.

Mistä aiheista olisit itse halunnut nuorena jutella chatissä?

Maribel: Ensimmäisenä tulee mieleen omat juuret ja taustat, niitä mietti paljon erityisesti nuorempana. Silloin olisin halunnut kuulla minkälaisia ajatuksia myös muut adoptoidut ovat pohtineet omista taustoistaan. Eli ensisijaisesti vertaistukea olisin kaivannut.

Parvathi: Eniten olisin kaivannut vertaistukea sekä kuulla muiden adoptoitujen ajatuksia ja kokemuksia, en niinkään jotakin yhtä tiettyä teemaa josta keskustella. Tämän vuoksi haluamme nyt chatissä tarjota erityisesti vertaistukea.

Nyt aikuisena itse jo tuntee paljon samoja taustoja omaavia ihmisiä, jolloin kokemuksia ja ajatuksia on helppo jakaa kavereiden kanssa, mutta nuorena tilanne oli toinen, kun adoptoituja kavereita ei ollut kovin paljoa.

Minkälaisia taitoja ja tietämystä chatti-vapaaehtoisella on hyvä olla?

Parvathi: Vertaistuki vaatii ehdottomasti sen omakohtaisen kokemuksen. Kyllä myös omien taustojen kanssa pitää aika sujut olla, kun tähän lähtee.

Maribel: Musta tuntuu myös, että on tärkeää tiedostaa omat taustansa. Myös jos vastaan tulee erilaisia asioita, joihin omat resurssit ei välttämättä riitä, niin täytyy olla taitoa ohjata eteenpäin, ettemme ala sooloilemaan vapaaehtoisina.

Mitä muuta haluaisit kertoa Yhteiset Lapsemme -lehden lukijoille adoptoitujen chatista?

Parvathi: Tämä on tosi ainutlaatuinen ja hieno juttu! Tämän tyylistä ei ole ennen

ollut tarjolla ja olemme innoissamme, kun saamme olla mukana. Me uskotaan, että tälle on tilausta ja tarvetta, itse olisin kaivannut vastaavaa erityisesti nuorempana. Toivotaan että kaikki, jotka kaipaavat vertaistukea ja juttuseuraa näiden asioiden parissa löytäisi meidät, halutaan jutella ja auttaa.

Maribel: Nyt on avautunut upea mahdollisuus kaikille adoptoiduille jutella aiheista, mitkä mietityttävät. Yhteydenotto on helppoa, kun sen voi tehdä koneelta missä vain! Aiotaan myös laajentaa meidän toimintaa jatkossa vähän uuteen suuntaan ja ollaan siitä tosi innoissaan, mutta ei vielä haluta paljastaa, mitä meillä on mielessä!

Kannattaa seurata tulevaisuudessa Yhteiset Lapsemme ry:n verkkosivuja, sieltä saa vinkkejä ja tietoa!

Chatti uudistuu!

ADOPTOITUJEN CHATTIPALVELUA UUDISTETAAN PARHAILLAAN! Chattipäivystys on uudistuksen takia muutamia viikkoja tauolla.

Myös jatkossa chatti toimii matalan kynnyksen palveluna yli 13-vuotiaille adoptoiduille nuorille ja aikuisille. Chatissa voi jutella suomeksi tai ruotsiksi.

Avaamme ihka uuden chatin syksyn aikana! Olkaa kuulolla ja seuratkaa verkkosivujamme!

SYKSYN 2017 ODOTETTU DDP®-SEMINAARI VANHEMMILLE JA AMMATTILAISILLE! Seminaari 27. - 28.11.2017, Tampere Kiintymysnäkökulman merkitys ja voima ihmissuhdetraumojen hoidossa sekä arjen vuorovaikutussuhteissa - Dafna Lender, USA Alk. 450 €/2 pv, 280 €/1 pv, sis. alv Ohjelmassa kiintymyskeskeisen hoidon ja DDP®:n ydinasiat: - Teoriat, jotka ovat pohjana kehityksellisen trauman hoidossa - PACE-asenne ja millaisia interventioita valitaan kullekin lapselle/nuorelle - Affektiivis-reflektiivinen vuoropuhelu ja itsereflektion kehittäminen - Menestyksekäs työ vanhempien/hoitajien kanssa - Kun kasvattajalla on oma traumahistoria; Vaille jäämisen kohtaaminen, “hetkessä olemisen“ taito - PACE-asenne kriisin hetkellä; Häpeän vähentäminen ja jumiutumisen välttäminen

Kiintymyssuhdetraumat aiheuttavat laaja-alaista kehityksellistä vaurioitumista. Miksi niiden hoitaminen vaatii arjen hoitavien aikuisten tiiviin mukanaolon ja terapeuttisuuden rakentamisen arjen tunnesuhteisiin?

Koulutus sopii myös aikuispuolen työntekijöille laajentaen ymmärrystämme hoitavan vuorovaikutuksen peruselementeistä ja siitä, miksi kiintymyskeskeisen hoidon ja DDP:n ydinasiat ovat sovellettavissa myös aikuisten terapioissa.

PT-KUSTANNUKSEN KIRJAT Paljon kirjoja tarjoushinnalla!

Ei toimituskuluja.

Golding: Hoitava kiintymys terapeuttinen vanhemmuus Käsikirja + CD · 85 € Hughes: Kiintymyskeskeinen perheterapia DDP-työkirja + DVD · 89 € Hughes: Kiintymyskeskeinen vanhemmuus Toimivuutta kasvatukseen · 43 € Becker-Weidman: DDP-Aapinen · 22 €

Seminaarissa simultaanitulkkaus suomeksi. Lue lisää ja ilmoittaudu nettisivuillamme.

Tilaa uutiskirje www.pt-kustannus.fi

Paljon toivoa – PT-kustannus / DDP Finland

Kallio: Lämmöllä vihalla raivolla kaiholla Rakkauden haavoja. Ammattiauttajien omia tarinoita parisuhteesta ja erosta · 39 €

Ilmoittaudu ja tilaa · www.pt-kustannus.fi

• 13 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

ADOPTIO

Keniassa ystävystyneiden adoptioperheiden iloinen jälleen näkeminen.

Tällä kertaa Johnin ja Birthen kotimaassa Tanskassa.

Nairobi

ympäri Eurooppaa Vuosina 2013–2014 Keniasta adoptoitiin lapsia eri puolille Eurooppaa. Monista perheistä tuli niin läheisiä toisilleen, että he jatkavat yhteydenpitoa edelleen.

Koko tilanne karkasi käsistä melkeinpä vahingossa. Oi hitto, ne kaikki ilmoittautuivat!

Tutustuimme yhdessä toisen suomalaisperheen Hanna ja Olli Lehtosen kanssa Nairobissa muutamaan muista Euroopan maista adoptoimaan tulleeseen perhee-

seen. Asuimme samassa 44 huoneiston taloyhtiössä Ziana Springsissä viiden kilometrin päässä Nairobin keskustasta.

Kenian adoptioiden erityinen piirre oli, että maassa oli asuttava adoptioprosessin ajan eli mitä tahansa puolesta vuodesta vuoteen. Se tarkoitti yleensä sitä,

• 14 •

että yhteistä vapaa-aikaa oli paljon. Ja kun lapset olivat pääasiassa kaksivuotiaita, vapaa-aikaa vietettiin taloyhtiön pihalla, uima-altaalla ja laajalla parkkipaikalla, jossa hurjasteltiin potkuautolla tai piirreltiin liiduilla tai puhalleltiin saippuakuplia tai heiteltiin paperilennokkeja.

Nairobissa Keniassa syntyneet ystävyyssiteet yhdistävät perheitä eri puolilta Eurooppaa.

Vähitellen aloimme viettää myös aikuisten aikaa. Kävin usein juoksemassa tanskalaisen Johnin kanssa. John puolestaan pelasti tennistä italialaisen Fabion kanssa. Ruotsalainen Bosse tuli meille katsomaan Suomi-Ruotsi-jääkiekko-ottelua ja heilutteli pientä Ruotsin lippua.

Naiset löysivät omat ajanvietteensä.

He kävivät Impala Clubilla kuntosalilla ja aerobicissä. Myös viereisen kauppakeskuksen kahvilat tulivat tutuiksi.

Eniten kuitenkin hengailimme pihalla ja juttelimme, meillähän oli yksi yhteinen elämää muuttava nimittäjä – adoptio, ja vieläpä täysin vieraasta kulttuurista. Vaikka Nairobissa oli kuusi suomalaisperhettä, niin onnistuimme Lehtosten ja Rasmussen-Krabben, Evalssonin, Wahlströmin ja Valiante-Borgheron perheiden kanssa luomaan toisenkin yhteisön, Zianan perheiden yhteisön.

Ensimmäisenä kotiinsa meistä lähtivät tanskalaiset, jo vuoden 2013 puolella. Kun hyvästelimme heitä Zianan pimeässä illassa, tuntui kuin olisi hyvästellyt pitkäaikaisia ystäviä. »Eilen oli ensimmäistä kertaa vähän orvot fiilikset täällä. Ei mistään dramaattisesta Kenia-syystä, vaan koska John Rasmussen perheineen sai adoptioprosessinsa päätökseen ja lähti takai-

sin Viborgiin, Tanskaan», kirjoitin päiväkirjaani.

Loput meistä palailivat kotimaihinsa touko-kesäkuussa 2014. Kun jouduimme jatkuvasti hyvästelemään toisiamme, päätimme vakaasti, että tapaamme vielä uudestaan. Ajattelin tosin että tuskin. Liian iso vaiva, ei kukaan jaksa lähteä matkustamaan, vapaat tuskin käyvät yhteen. Ei me nyt niin läheisiä olla, vaikka toisistamme pidämmekin ja niin edelleen.

Keväällä 2015 vaimoni Satu ja Hanna lähettivät Zianan perheille kutsun tulla Suomeen viettämään juhannusta. Ajatus oli, että no, nyt me ollaan ne kutsuttu.

Tuskin kukaan tulee, mutta ainakin me ollaan täytetty lupaus siitä, että pyritään tapaamaan uudelleen.

Järkytys oli melkoinen, kun kaikki perheet sanoivat, että totta kai me tulemme!

Aivan mahtavaa!

Varasimme Padasjoelta kaksi isoa huvilaa Saimaan rannalta ja vietimme sateisen, kylmän ja huikean hauskan juhannuksen. Jälleen kerran hyvästejä jättäessämme vannoimme tapaavamme uudestaan. Ja niinhän siinä kävi. Toukokuussa 2016 kokoonnuimme Serenan ja Fabion kutsusta Toscanaan, Scarlinon kylän liepeille.

Viime keväänä tapasimme Johnin ja Birthen kotimaassa Tanskassa, tietysti Le-

• 15 •

Ja vuonna 2019 lähdemme kaikki yhdessä Keniaan. On aivan varmaa, että kolkuttelemme itku silmässä Zianan porttia ja pyydämme päästä sisään katsomaan entistä kotiamme.

golandissa. Ensi toukokuussa tapaamme Stefanin ja Annelin luona Göteborgissa.

Ja vuonna 2019 lähdemme kaikki yhdessä Keniaan. On aivan varmaa, että kolkuttelemme itku silmässä Zianan porttia ja pyydämme päästä sisään katsomaan entistä kotiamme. Vieläköhän Winston on portilla töissä?

Harri Junttila

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

BOLIVIA

Federicaskoulun oppilaat valmistelemassa syrjintäaiheista ryhmätyötä.

Uusi

kansalais­ yhteiskunta­linjaus tukee työtämme Boliviassa Ulkoasiainministeriön päivitetty kansalaisyhteiskuntalinjaus julkaistiin 24.8. Suomalaiset kansalaisjärjestöt pääsivät osallistumaan linjauksen valmisteluun. Yhteiset Lapsemme ry:n vaikuttamis- ja kehitysyhteistyö ovat uudessa linjauksessa asetettujen tavoitteiden keskiössä.

• 16 •

Poliittisen ilmapiirin muutokset sekä Suomessa että muualla maailmassa ovat nostaneet esille sen, että moniarvoinen ja vapaa kansalaisyhteiskunta ei ole itsestäänselvyys.

Pumas-prikaatin lapset käsittelevät väkivallan eri muotoja nukketeatterin keinoin.

KANSALAISJÄRJESTÖJEN ÄÄNI OTETTIIN HUOMIOON Keväällä 2017 UM ja Kepa järjestivät neljä työpajaa, joissa linjauksen sisältöä ideoitiin temaattisesti ryhmissä. Yhteiset Lapsemme -järjestön edustajana osallistuin kaikkiin neljään työpajaan. Kansalaisjärjestöjen kommentteja kuultiin myös linjauksen laadintavaiheissa ja ne näkyvät valmiissa julkaisussa. Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmä laati kansalaisyhteiskuntaselvityksen linjauksen laatimisen taustatueksi. Myös edustustot ja ministeriön johto osallistuivat linjauksen valmisteluun. Linjauksen tavoite on luoda suuntaviivat sille, kuinka Suomi vahvistaa kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntia osana kehityspolitiikkaansa sekä ohjata ulkoasiainministeriön ja kansalaisyhteiskuntatoimijoiden työtä Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Perusajatuksena on, että itsenäiset, elinvoimaiset, moniarvoiset ja moniääniset kansalaisyhteiskunnat luovat edellytykset kansalaisten rauhanomaiselle yhteiskunnalliselle osallistumiselle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Suomessa kansalais-

yhteiskunnalla on ollut merkittävä rooli demokraattisen yhteiskunnan rakentamisessa ja hyvinvointivaltion edistämisessä.

Tämän johdosta Suomi haluaa tukea kansalaisyhteiskunnan kehitystä myös muualla maailmassa, linjauksessa todetaan.

KANSALAISYHTEISKUNTIEN KAPENEVA TILA Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä rajoitetaan yhä useammassa maassa. Kansainvälisen CIVICUS järjestön tekemän State of Civil Society 2017 -raportin mukaan kansalaisyhteiskunnan tilaa rajoitetaan tällä hetkellä yli sadassa maassa. Poliittisen ilmapiirin muutokset sekä Suomessa että muualla maailmassa ovat nostaneet esille sen, että moniarvoinen ja vapaa kansalaisyhteiskunta ei ole itsestäänselvyys. Linjauksessa kuitenkin kerrotaan, että Suomi haluaa toiminnallaan antaa positiivisen esimerkin kansalaisyhteiskuntatoimijoiden ja valtion välisen vuoropuhelun mahdollisuuksista ja positiivisista vaikutuksista sekä kansallisesti, että kansainvälisesti. Suomen kokemuksen mukaan yhteiskunnallinen

• 17 •

luottamus rakentuu toimijoiden välisessä avoimessa vuoropuhelussa, jossa myös erimielisyydet nähdään mahdollisuuksina yhteiskuntien pitkäjänteiseksi, osallistavaksi kehittämiseksi.

Tutkijoiden selvityksen mukaan puolestaan näyttää siltä, että kansalaisyhteiskuntatoimijoiden kehitysyhteistyössä ollaan siirtymässä laajasti ottaen aktiivisen kansalaisuuden tukemiseen. Kansalaisten oikeuksia ja kapasiteettia vahvistetaan niin, että he pystyvät vaatimaan oikeudenmukaista, tehokasta ja tilivelvollista julkista sektoria ja talousjärjestelmää. Päänäkökulmana on, että kansalaiset päättävät aktiivisesti ja itsenäisesti oman elämänsä ja yhteiskuntansa asioista.

KEHITYSPOLIITTISET TAVOITTEET JA AGENDA 2030 Linjauksen lähtökohta on kansalaisyhteiskuntien vahvistaminen sekä kehityspoliittisena tavoitteena, että välineenä Suomen muiden kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Linjauksen perustana on kestävän ke-

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

Kumppanijärjestö DNI kasvattaa lapsia ja nuoria viestimään heille tärkeistä asioista.

Vaikuttamistyötä päivittäisen radio-ohjelman kautta.

Kansalaisyhteiskunta määritellään yksityisen ja julkisen sektorin ulkopuolisena tilana, jossa ihmiset voivat toteuttaa aktiivista kansalaisuuttaan osallistumalla yhteiseen toimintaan ja keskusteluihin.

Näin he voivat edistää sekä omaa että yhteiskunnan hyvinvointia.

hityksen Agenda 2030. Sen mukaan globaalit kehityshaasteet nähdään yhteisinä, valtioiden rajat ylittävinä ja moniulotteisina. Sekä kehitysmaat, että vauraammat maat haastetaan tarkastelemaan ja kehittämään toimintaansa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

KANSALAISYHTEISKUNNAN JA -TOIMIJOIDEN MÄÄRITELMÄT Kansalaisyhteiskunta määritellään yksityisen ja julkisen sektorin ulkopuolisena tilana, jossa ihmiset voivat toteuttaa aktiivista kansalaisuuttaan osallistumalla yhteiseen toimintaan ja keskusteluihin. Näin he voivat edistää sekä omaa että yhteiskunnan hyvinvointia. Keskeisenä toiminnan muotona nähdään järjestäytyminen yhdistyksiä perustamalla tai muulla tavoin yhteisten intressien edistämiseksi.

Kansalaisyhteiskuntatoimijalla tarkoitetaan linjauksessa yhteisen teeman, tavoitteen tai aatteen pohjalle perustettuja voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä, yhteisöjä, verkostoja ja sosiaalisia liikkeitä, mutta myös ei-kaupallista mediaa, säätiöitä ja tutkimuslaitoksia.

Kansalaisyhteiskuntien olemukseen kuuluu dynaamisuus, moniäänisyys, uuden luominen sekä yhteiskunnan rakenteiden ja toiminnan kriittinen tarkastelu. Kansalaisyhteiskuntatoimijoilla on tärkeä rooli lisätä ihmisten tietoa kansalaisoikeuksista ja -velvollisuuksista, auttaa heikommassa asemassa olevien ihmisten äänten kuule-

• 18 •

misessa, kartuttaa sosiaalista pääomaa, vahvistaa yhteiskunnallista osallistumista ja edistää poliittisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia.

IHMISOIKEUSPERUSTAISUUS JA SEN TOTEUTUMINEN Linjauksessa julistetaan, että Suomi tekee vaikuttamistyötä kansainvälisillä toimintakentillä, kuten EU:n eri politiikkalohkoilla, kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja YK-järjestelmässä kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi ja kansalaisyhteiskuntien toimitilan turvaamiseksi. Herääkin kysymys, kuinka tehokkaasti tämä sitoumus saadaan toteutettua ja ääni kuuluville, kun Suomi muuten on vähentänyt rahoitustaan esimerkiksi YK:n kansainvälisten järjestöjen osilta. Linjauksessa mainitaan, että Suomi on sitoutunut ihmisoikeuspuolustajien puolustamiseen. Päivää ennen linjauksen julkistamistilaisuutta Ihmisoikeusliiton ja 17:ta muun ihmisoikeustyötä tekevän järjestön julkaisemassa tiedotteessa sanotaan hallituksen puheiden ja tekojen

UM:N KANSALAISYHTEISKUNTA­ LINJAUS 2017 http://www.formin.fi/public/default. aspx?contentid=365570&nodeid=49312&contentlan=1&culture=fi-FI KANSALAISYHTEISKUNTASELVITYS http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=359661&contentlan=1&culture=fi-FI IHMISOIKEUSJÄRJESTÖJEN TIEDOTE https://ihmisoikeusliitto.fi/suomi-menee-alta-riman-vastauksessaan-ykn-ihmisoikeusneuvostolle/ Agenda 2030 http://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/kehitys/post-2015 tai http://yk.fi/node/479

Tunari-prikaatin, eli asuinalueryhmän lapset tutustumassa julkaisuun, jota he ovat itse olleet tekemässä: »Askel askeleelta jättäen jälkiä yhteisössäni.»

olevan ristiriidassa. Järjestöt ilmaisevat huolensa Suomen ihmisoikeuspolitiikan suunnasta. Tiedotteen mukaan Suomi aikoo hylätä ennätysmäärän YK:n jäsenmaiden suosituksista ihmisoikeustilanteensa parantamiseksi. Tämä käy ilmi Suomen hallituksen raporttiluonnoksesta YK:lle. Suomi oli toukokuussa arvioitavana YK:n ihmisoikeusneuvostossa, jossa jäsenmaat antoivat Suomelle yhteensä 153 suositusta ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Suomi aikoo hylätä peräti 37 suositusta. Viime kierroksella neljä vuotta sitten Suomi sai 78 suositusta, joista se hylkäsi vain viisi. Muut YKmaat vaativat Suomelta muun muassa tehokkaampia toimia rasismia ja syrjintää sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, translain uudistamista sekä alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan sopimuksen ratifioimista. Lähes kolmannes maiden suosituksista koski rasismin ja syrjinnän vastaisten toimien tehostamista. Nämä hallitus kuittaa toteamalla lainsäädännön ja sen myötä tilanteen olevan kunnossa.

– Lainsäädäntö voi olla ajan tasalla, mutta oikeuksien tulee toteutua myös käy-

tännössä. Valtiolla on velvollisuus edistää ihmisoikeuksia ja taata tähän myös riittävät resurssit, sanoo johtava asiantuntija Esa Iivonen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

YHTEISET LAPSEMME RY TOIMIMASSA TAVOITTEIDEN HYVÄKSI Yhteiset Lapsemme ry on tehnyt pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä Boliviassa lasten oikeuksien puolustamiseksi yhdessä kumppanijärjestö Defensa de Niñas y Niños International (DNI):n kanssa lähes yhdistyksen perustamisesta lähtien. Lasten ja nuorten järjestäytymistä ja kansalaisvaikuttamista vahvistetaan kouluissa ja asuinalueilla tuloksellisesti Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden mukaisesti.

Linjauksessa mainitaan suomalaisten järjestöjen kehitysmaissa toimivien pitkäaikaisten kumppanuussuhteiden tuoma arvo ja edut.

Suomessa Yhteiset Lapsemme ry:n keskeisiin toimialoihin kuuluu rasismin ja syrjinnän vähentäminen erityisesti monikulttuurisia lapsia ja nuoria kohtaan. Toi-

• 19 •

Yhteiset Lapsemme ry on tehnyt pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä Boliviassa lasten oikeuksien puolustamiseksi yhdessä kumppanijärjestö Defensa de Niñas y Niños International (DNI):n kanssa lähes yhdistyksen perustamisesta lähtien.

veikkaana odotuksena on, että tekemämme työ voi jatkua yhteistyössä Ulkoasiainministeriön kanssa jatkossakin. Päivitetty kansalaisyhteiskuntalinjaus antaa toiminnalle hyvät edellytykset.

Jaakko Lavonius Vilma Pimenoff

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

Ole rohkea ja reilu TYÖPAJA

-työpajat ja toimintaterapia

Keväällä 2016 sain sähköpostia Yhteiset Lapsemme ry:n toimistolta, jossa minut kutsuttiin haastatteluun mahdollista työharjoittelupaikkaa varten.

Olin aiemmin ollut yhteydessä Ole rohkea ja reilu –työpajatoiminnasta vastanneeseen vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriin Anna-Kaisa Cronstedtiin ja hänen työpariinsa Marjukka Rauhalaan.

Haastattelun jälkeen työharjoittelupaikka varmistui ja näin ollen pääsin ensimmäisenä toimintaterapeuttiopiskelijana Yhteiset Lapsemme ry:n toimintaan elokuussa 2017.

TOIMINTATERAPIA Toimintaterapian tavoitteena on ihmisen toiminnan mahdollistaminen sekä vahvuuksien tukeminen. Keskeisiä käsitteitä toimintaterapiassa ovat ihminen, toi-

minta ja ympäristö. Terapialla ehkäistään toiminnallisia ongelmia sekä edistetään terveyttä ja hyvinvointia. Omaa sydäntäni lähellä on työskentely erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa.

Työharjoitteluni keskittyi muun muassa Ole rohkea ja reilu –työpajatoimintaan.

Työpajat ovat maksuttomia päiväkodeille, kouluille ja vapaa-ajan ryhmille. Työpajat edistävät moninaisuuden arvostusta sekä vahvistavat välittämisen ja puuttumisen taitoja. Työpajoja ohjaavat Yhteiset Lapsemme ry:n kouluttamat vapaaehtoiset.

Oma työpanokseni työpajatoiminnassa oli toimia toisena ohjaajana vapaaehtoisen työparina sekä tarkkailla ja huomioida erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuutta osallistua työpajaan yhdessä muun ryhmän kanssa.

TYÖPAJATOIMINTA JA VAPAAEHTOISET Pääsin työharjoitteluni aikana ohjaamaan kahta erilaista työpajaa: draamatyöpajaa sekä leikin ja liikkeen työpajaa. Molemmat

• 20 •

työpajoista on suunnattu lapsiryhmille.

Leikin ja liikkeen työpajan tavoitteena on lapsen itsetunnon vahvistaminen sekä ryhmään kuuluminen. Draamatyöpajassa lasta kannustetaan mielikuvituksen käyttöön, toisen asemaan asettumiseen sekä lapsen itsetunnon vahvistamiseen. Menetelminä näissä työpajoissa käytetään draamaa sekä liikettä ja leikkiä. Lisäksi lasten työpajoissa käytetään yhtenä menetelmänä myös kuvataidetta.

Pääsin ohjaamaan työpajoja yhdessä vapaaehtoisen kanssa. Vapaaehtoiset ovat saaneet Yhteiset Lapsemme ry:n järjestämän koulutuksen. Kokemukseni mukaan vapaaehtoiset toimivat puhtaasti suurella sydämellä ja ohjaamisen ilosta. Heidän kanssaan oli ilo tehdä yhteistyötä ja opiskelijan näkökulmasta sain hyviä vinkkejä myös omaan ohjaamiseeni.

ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVA LAPSI TYÖPAJATOIMINNASSA Työharjoitteluni aikana sain pitää myös lisäkoulutuksen vapaaehtoisille ohjaajille

Ajankohtaista Ole rohkea ja reilu -toiminnassa

Kuvissa draamatyöpajan supersankareita seikkailemassa kohti Mahtivuorta.

aiheena: erityistä tukea tarvitsevan lapsen kohtaaminen ryhmässä. Määritelmä »erityistä tukea tarvitseva lapsi» on tehty sosiaalihuoltolakia varten, koska kyseiselle ryhmälle on erityisiä säädöksiä. Lapsella on erityisen tuen tarvetta erityisesti silloin, kun lapsi tarvitsee lastensuojelun tukitoimia, lapsella on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus, lapsella on kehityksessä haasteita muun muassa kielen ja kommunikoinnin alueella, tunne-elämän ja sosiaalisen kasvun alueella, kognitiivisella alueella tai oppimisessa, motorisella alueella (Pihlaja 2001).

Lisäkoulutukseen pääsi osallistumaan viisi vapaaehtoista, mutta tuotin koulutuksesta myös materiaalia, jonka halukkaat saavat myöhemmin Ole rohkea ja reilu –työpaja koulutuksen yhteydessä. Lisäkoulutukseen osallistuneet kokivat saaneensa koulutuksesta hyviä vinkkejä ja olivat muutenkin tyytyväisiä koulutuksen antiin.

Vapaaehtoiset, joiden kanssa ohjasin työpajoja, olivat oman alansa ammattilaisia ja kohtasivat lapset yksilöinä ryhmissä. Ole rohkea ja reilu –työpajojen ohjaajilta ei vaadita erityistä osaamista, mutta he kaikki saavat tehtävään koulutuksen. Usein vapaaehtoisiksi kuitenkin hakeutuu sosiaalialan tai kasvatusalan opiskelijoita sekä taiteilijoita.

Erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia oli kussakin ryhmässä muutamia, jotka vapaaehtoiset saivat pienen tuen avulla luontevasti mukaan toimimaan muun lapsiryhmän kanssa. Lasten innokkuutta ja heittäytymistä työpajoihin oli ilo seurata. Kaikki lähtivät työpajan jälkeen hyvillä mielin ja hymy huulilla työpajasta pois. Lapset pohtivat liikkeen ja leikin työpajan jälkeen keinoja, joiden avulla voisi tukea ryhmän ulkopuolelle jäävää lasta: »Vois

vaikka pyytää mukaan» ja »Pitäis kyllä ottaa kaikki leikkiin ja olla niiden kaveri».

AJATUKSIA Ole rohkea ja reilu –työpajatoiminta on kokemukseni mukaan toimiva konsepti. Pääsin ohjaamaan päiväkoti-ikäisiä sekä ensimmäisellä luokalla olevia lapsia.

Toivottavasti markkinointi tavoittaa jatkossa mahdollisimman monia päiväkoteja sekä kouluja, koska työpajatoiminta on tilaajille maksutonta.

Työpajoissa tavoitteena on ystävyyden vahvistaminen, yhteenkuuluvuuden tunteen vankistuminen sekä toisten huomioiminen. Nämä tavoitteet ovat isossa roolissa myös toimintaterapiassa.

Työharjoittelupaikkana Yhteiset Lapsemme ry on ollut erinomainen. Opiskelija otettiin heti osaksi työyhteisöä, toimistolla oli toista kunnioittava ja kaikki huomioonottava ilmapiiri. Oman kokemukseni voin suositella lämpimästi yhdistystä työharjoittelupaikaksi.

UUSIA TYÖPAJOJA Keväällä 2017 kehitettiin kaksi uutta Ole rohkea ja reilu -työpajaa, työpaja kansainvälisesti adoptoiduille lapsille ja vanhempi-lapsi-työpaja. Työpaja kansainvälisesti adoptoiduille lapsille on luova ja satuun pohjautuva työpaja 5-7-vuotiaille lapsille. Työpajan runkona on satu, joka käsittelee adoptiota ja kansainvälisesti adoptoitujen kohtaamia ennakkoluuloja lasten kehitystason huomioon ottaen.

Satuun sisältyy toiminnallista ja luovaa tekemistä, kuten taidetta, leikkiä ja liikuntaa. Työpaja on lapselle ennen kaikkea hauska ja rikastuttava kokemus, jossa hänellä on mahdollisuus päästä pohtimaan vertaisryhmässä aikuisen ohjaamana ennakkoluuloihin, moninaisuuteen ja identiteettiin liittyviä asioita.

Vanhempi–lapsi-työpaja on tarkoitettu pienille lapsille (suositus 2–4-vuotiaat) ja heidän vanhemmilleen.

Työpajassa lapsien mukana seikkailee Kalle-karhu, joka etsii itsellensä ystävää. Kalle-karhu kiertää ympäri maailmaa tutustuen erilaisiin kulttuureihin ja eläinhahmoihin.

Työpajassa käsitellään ystävyyttä, monikulttuurisuutta ja moninaisuutta leikin ja sadun keinoin sekä vahvistetaan lapsen ja vanhemman vuorovaikusta.

Syksyllä 2017 ja keväällä 2018 kehitteillä on uudet työpajamallit varhaiskasvatukseen, 4-6-luokkalaisille, sekä aikuisille.

OLE ROHKEA JA REILU -OHJAAJAKOULUTUKSET SYKSY 2017 30.9.–1.10. Helsingissä Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimistolla 4.–5.11. Turussa perhetalo Heidekenin tiloissa

Anita Salo Vesa Vattulainen

KEVÄT 2018

Kirjoittaja on toimintaterapeuttiopiskelija Metropolia ammattikorkeakoulussa.

20.1.–21.1 Jyväskylässä Pesäpuu ry:n tiloissa 10.3.–11.3. Helsingissä Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimistolla Pitkin vuotta järjestetään lisäkoulutuksia, vertais­ tuellisia tapaamisia ja virkistyshetkiä jo vapaaehtoisina toimiville ohjaajille.

MUKANA TAPAHTUMISSA • Monikulttuurinen lasten kulttuurifestivaali Kolibrí sunnuntaina 8.10.2017 Annantalo, Helsinki • Lasten kirjamessut perjantaina 27.10.2017, Finlandia-talo, Helsinki • Vapaaehtoistoiminnan messut, 2.12.2017, Vanha Ylioppilastalo, Helsinki • Educa-messut 26.–27.1.2018, Messukeskus, Helsinki • Monikulttuurinen ystävänpäivä lauantaina 10.2.2018, Annantalo, Helsinki

• 21 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

JALKAPALLO

Yksi illan tähtihetkistä oli kun HJK:n Moshtagh Yaghoubi tuli tervehtimään poikia. Myös hän on kotoisin Afganistanista kuten retkelle osallistuneet turvapaikanhakijanuoret.

Jalkapallo

yhdistää ihmisiä

Yhteiset Lapsemme ry on keväästä 2016 lähtien järjestänyt retkiä ja toimintaa turvapaikanhakija- ja pakolaisperheille. Työharjoittelumme aikana olemme keskittyneet turvapaikanhakijoina tulleiden lasten, nuorten ja perheiden kotouttamiseen. Yritimme löytää mahdollisimman erilaisia aktivitteetteja, mitä he jatkossakin voisivat itsenäisesti harjoittaa.

Halusimme järjestää Toivolanmäen perheryhmäkodissa asuville yksin tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille jotain mieluista tekemistä. Yksi asia, mikä mielestämme yhdistää kaikkia nuoria poikia maailmassa on urheilu ja erityisesti jalkapallo!

Moni Toivolanmäen perheryhmäkodin nuorista pelaa itsekin jalkapalloa ja käy ahkerasti treenaamassa. Otimme yhteyttä HJK:n jalkapalloseuraan ja kysyimme, onko heillä mahdollisuus lahjoittaa johonkin otteluun lippuja. Vastaus tuli nopeasti ja se oli positiivinen! Saimme 10 lippua HJK-Ilveksen matsiin Telia 5G Areenalle.

Huikeaa!

Pojat olivat innoissaan paitsi siitä, että pääsivät ensimmäistä kertaan isoon jalkapallo-otteluun, myös siitä, että HJK riveis-

sä pelaa numerolla 7 Moshtagh Yaghoubi. »Mosa» on myös syntynyt Afganistanissa, kuten meidän nuoretkin. Pojat kertoivat hänestä hyvin ylpeästi ja tsemppasivat äänekkästi aina, kun Mosalla oli pallo ja se ei jäänyt huomaamatta pelaajaltakaan, joka laittoi vasemman nyrkin sydämmen kohdalle ja vilkutti pojille.

Välia-ajalle menimme erittäin hyvissä tunnelmissa, koska HJK johti lukemin 1:0 .

Stiftelsen Den7 mars -säätiön myöntämästä avustuksesta tarjosimme nuorille pientä purtava ja juomista. Tauon aikana keskustelimme pelistä. Katsomoissa oli yli 4000 ihmistä ja pojat yrittivät muiden fanien mukana laulaa ja huvittuneena katselivat suomalaista futiskulttuuria.

Pelin loppuessa lukemiin 2:0 HJK:lle pojat jäivät vielä muiden ihmisten lähtiessä

• 22 •

ottamaan kuvia pelaajista. Yhtäkkiä Mosa juoksi yli kentän poikia tervehtimään ja se taisi olla koko pelin paras juttu! Selfieita otettiin ja paljon!

Koko peli-ilta oli valtava menestys, ja koska pojat olivat todella kiinnostuneita siitä, oli HJK yhteydessä meihin ja meillä on jatkossakin mahdollisuus mennä katsomaan pelejä!

Iso kiitos HJK:lle, Yhteiset Lapsemme Ry:lle ja tietenkin pojille mahtavasta seurasta! Jalkapallo todellakin yhdistää ihmisä ympäri maailma!

Kreity Karu, Marge Sellenberg Marge Sellenberg Sosionomiopiskelijat, Metropolia AMK

Tanssiteatteri Hurjaruuthin

Talvisirkus Play

Yhteiset Lapsemme ry:n seminaari

Monikulttuuriset

nuoret

Euroopassa

Yhteiset Lapsemme ry myy lippuja Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Play -esitykseen

Torstaina 9.11.2017 klo 9–16

perjantaina 24.11.2017 klo 18.00

Astoria-Salissa, os. Iso Roobertinkatu 14, Helsinki.

Kaapelitehtaan Pannuhallissa, os.

Tallberginkatu 1 P, 00180 Helsinki

Seminaari avaa monikulttuuristen ja maahanmuuttajataustaisten nuorten kokemuksia yhteiskunnallisesta osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta Suomessa ja Euroopassa. Puhujina kuullaan mm. nuorisotutkija Leena Suurpää, apulaisprofessori Lena Näre, toimittaja Kati Pietarinen, koreografi Sonya Lindfors. Iltapäivällä nuorten workshoptyöskentelyn esittely ja paneelikeskustelu, jonka moderaattorina toimittaja Sean Ricks.

Talvisirkus Playssä kansainvälinen taiteilijaryhmä pääsee valloilleen. Mitä teemme, kun pelaamme? Koemmeko vapautta, haastammeko rajoja? Nykysirkusesitys lähestyy vakavaa aihetta leikkien. Esityksen suunnittelussa on kuunneltu myös lapsia – mitä vapaus on ja mitä sillä tehdään?

Talvisirkus Play yhdistää videotaidetta, sirkusta ja tanssia. Esityksen on ohjannut ohjaa Davide Giovanzana.

Sirkusesiintyjät tulevat muun muassa Suomesta, Sveitsistä ja Australiasta. Elävästä musiikista vastaa Teho Majamäki.

Seminaarin juontajina toimittajat Yagmur Özberkan ja Susani Mahadura ja iltapäivällä toimittaja-näyttelijä Emilia Neuvonen.

Seminaarin avaa kansanedustaja Eva Biaudet.

Talvisirkus sopii koko perheelle. Ikäsuositus yli 3-vuotiaille.

Liput 32€, lapset alle 16v. 19,50€.

Tilaukset toimisto@yhteisetlapsemme.fi.

Katso ohjelma ja ilmoittautumisohjeet: www.yhteisetlapsemme.fi

Tuotto lasten oikeuksien hyväksi tehtävään työhön Boliviassa!

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

101858

• Syysnumero 2017

TAPAHTUMAKALENTERI

YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

Ramandan tanssi

TAPAHTUMAT JA TEATTERIT 10.10.

Ramandan tanssi – mustalaissatu­näytelmä, Helsinki

25.10.

Teatteri-ilta lapsen oikeuksille Boliviassa, KOM-teatteri, Helsinki

24.11.

Hurjaruuthin Talvisirkus Play, Helsinki. Tuotto Boliviaan!

10.02.

Monikulttuurinen ystävänpäivä, Annantalo, Helsinki

My baby

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. Tervetuloa käymään!

SEMINAARIT 09.11.

Monikulttuuriset nuoret Euroopassa -seminaari, Helsinki

www.yhteisetlapsemme.fi

OLE ROHKEA JA REILU -OHJAAJAKOULUTUKSET

SEURAA MEITÄ!

4.–5.11. Ole rohkea ja reilu -ohjaajakoulutus, Turku 20.–21.1. Ole rohkea ja reilu -ohjaajakoulutus, Jyväskylä

Facebookissa https://www.facebook.com/ Yhteiset-Lapsemme

10.–11.3. Ole rohkea ja reilu -ohjaajakoulutus, Helsinki MURROSIKÄISTEN ADOPTIONUORTEN VANHEMPIEN RYHMÄ, HELSINKI Tapaamiset yhdistyksen toimistolla 11.10., 8.11. ja 13.12. klo 17–20

Tilaa lehti!

NÄYTTELYT 4.–28.10. Käsiin kirjottu -näyttely Kanneltalo, Helsinki

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla. Täytä lomake kotisivuillamme!

MUKANA MESSUILLA 27.10. Lasten kirjamessut, Finlandia-talo, Helsinki 02.12. Vapaaehtoistoiminnan messut, Vanha Ylioppilastalo, Helsinki

Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme

Käsiin kirjottu

26.–27.1. Educa-messut, Messukeskus, Helsinki

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2017

Kaikki tapahtumat ja uutiset: www.yhteisetlapsemme.fi