Capoeira piirin voi nähdä elämän pienoismallina. Capoeirassa opittuja asioita voi hyödyntää elämässä piirin ulkopuolella.
Capoeira angolaa on opetettu myös sosiaalisten hankkeiden myötä vähäosaisille ja syrjäytymisvaarassa oleville lapsille faveloissa pisimmillään 15 vuoden ajan. »Nykyisin hankkeille on kuitenkin paljon vaikeampi saada rahoitusta ja moni hanke on jouduttu keskeyttämään», Ferradura sanoo. Mestre Ferradura on luomassa maanlaajuista opistoa capoeira-kasvatusta varten, Instituto Brasileiro Capoeira Educacão (IBCE), jossa kursseja ja oppimoduuleja on mahdollista suorittaa myös verkossa. Brincadeira de Angola -menetelmän tavoitteena on luovuuden, autonomian ja yhdessä toimimisen kehittäminen erilaisten leikkien kautta. Menetelmällä on neljä filosofista perustaa: »» Esi-isien perimä ja sukupolvien jatkumo pedagogisena juurena, suullinen opetus ja yhteisön merkitys »» Rauhan kulttuuri ja konfliktien väkivallaton ratkaisu »» Demokratisointi. Capoeiran leviäminen maan sisällä ja kansainvälisesti. Erilaisuuksien hyväksyminen. Pedagogisten suhteiden horisontaalisuus. »» Autonomia. Asioiden tekeminen itse ja tietoisuus omista kyvyistä.
APUNA KRIISITYÖSSÄ JA ARJESSA Capoeiran harjoittelun voimaannuttavia ominaisuuksia on hyödynnetty myös
kansainvälisesti, esimerkiksi Lähi-Idän pakolaisleireillä, Haitin maanjäristykseltä evakuoitujen keskuudessa, Australian afrikkalaisten siirtolaisten parissa, sekä Kongon lapsisotilasveteraanien kuntoutuksessa. Monella capoeiraa opettavalla ja sillä toimeentulonsa hankkivalla nykyisellä mestarilla voi olla oma raskas taustansa, josta capoeira on auttanut selviytymään. Mestre Pedrinhon mukaan hänen harjoitellessaan pihallaan capoeiraa kaikki muu unohtui, ongelmat mukaan lukien. Mestre Plinion mukaan usein ajatellaan, että capoeiraa harjoitellaan capoeira peliä/ piiriä, eli rodaa varten, jossa taitoja toteutetaan käytännössä. »Oikeastaan capoeira piirin nähdään olevan elämän pienoismalli ja capoeirassa opitut asiat hyödyttävät harrastajia myös piirin ulkopuolella sovellettavaksi», hän sanoo.
PELIN HENKI Capoeira ei sinänsä ole kilpailua, vaan yhteistä leikkiä tai hauskanpitoa, vadiação. Toki vastapelaajasta voidaan ottaa mittaa, mutta tärkeintä on pelin sulava eteneminen, jossa molemmat voivat tuoda parhaat puolensa esiin. Näin ollen eritasoiset pelaajat lapsesta vanhaan mestariin voivat silti saada aikaan mielekkään pelin, joka on yleisölle ja muille osallistujille viihdyttävää seurata.
• 11 •
Vaikka peliin kuuluvat notkeat ja akrobaattiset liikkeet, voi kokenut ja iäkäs mestari johtaa peliä oveluudellaan ja pelinlukutaidoillaan. Tosin vielä yli 80-vuotiaatkin mestarit voivat liikkua tavalla, johon ei moni nuorempana kangistunut enää yllä. Capoeira sopii siis kaikille, ikään, sukupuoleen tai kulttuuritaustaan katsomatta.
KIELLOISTA JA VAINOISTA IHMISKUNNAN KULTTUURIPERINNÖKSI Capoeiran harjoittaminen oli aikanaan kriminalisoitu Brasiliassa vuoteen 1930 asti. Capoeira-tyyliä kehitellyt Mestre Bimba esitteli tuolloin liikkeitä silloiselle presidentti Getúlio Vargasille, joka piti näkemästään niin paljon, että julisti capoeiran Brasilian kansallislajiksi. Perinteikkäämmän capoeira angolan arvostus on kasvanut oikeastaan vasta viime vuosikymmeninä, nykyisin jo maailmanlaajuisesti. Vuonna 2014 UNESCO julisti capoeira rodalle ihmiskunnan kulttuuriperinnön aseman. Capoeiraa harrastetaan ympäri Suomea. Helsingissä Mestre Marromin oppilaat, Contra-Mestret Carcará ja Bom Cabelo vetävät capoeira angola -kursseja myös lapsille ja nuorille. Jaakko Lavonius
Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2017