Yhteiset Lapsemme 01 2016 Kevätnumero

• Monikulttuuristen lasten asialla jo vuodesta 1988. •

• Kevätnumero 2016

Tanssikevään tapaus:

Noble Savage

s.12

Pepe-kerhosta kouluun Bogotassa s.14 Vihdin ryhmäkodin pojat s.4

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

TÄSSÄ NUMEROSSA

Vihdin ryhmäkodin pojat

s. 4

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ba, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Marja Kurikka, Anja Wikstedt Päätoimittaja: Tuula Kumpumäki

Sonya Lindforsin tanssiteos Noble Savage s. 12

Adoptiopäivä

s. 16

Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Pia Lehtinen / Simberg & Partners Oy Kansikuva: Lotta Lindblom, Bogota, Kolumbia 2015 Painatus: Next Print Oy, Helsinki ISSN: 2343-2152

Sisältö • Kevätnumero 2016 Vihdin ryhmäkodin pojat haastattelussa . . . . . . . . . . . . . . . s. 4 Darinkielinen käännös poikien haastattelusta . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 6 Mitä työhösi kuuluu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 7

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö.

Perhekerho . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 8

Missio Yhteiset Lapsemme edistää monikulttuuristen lasten hyvinvointia vaikuttamalla suomalaisessa yhteiskunnassa sekä antaa tuen tarpeessa oleville lapsille mahdollisuuksia hyvään elämään.

Hallituksen palsta: ”Pienillä padoilla on isot korvat” . . . . . . . s. 11

Noble Savage -tanssiteos valtarakenteista ja toiseudesta .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 12

Visio Yhteiset Lapsemme on johtava monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin edistäjä Suomessa sekä luotettava ja aktiivinen lasten asioiden puolestapuhuja myös kansainvälisesti.

Adoptiopäivän antia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 16

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Kotouttava kerhotoiminta -koulutus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 10

Pepe-kerhosta kouluun Kolumbiassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 14 Kolumni: Pitkät odotusajat eivät ole koko totuus .. . . . . . . . . s. 19 Ihmiskaupan lapsiuhrit näkyviksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 20 Kirjaesittely: Kiertoteitä .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 23

•2•

PÄÄKIRJOITUS

Äidinkieli

– kielistä tärkein Kieli on meille keskeinen ilmaisun ja vuorovaikutuksen väline. Uusien maahamme muuttavien ei-suomenkielisten kohdalla hoetaan äänekkäästi mantraa suomen kielen oppimisen merkityksestä yhteiskuntaamme asettumisessa. Oikein. Suomen kielen oppiminen on ehdottoman tärkeä asia. Yhtä tärkeää ja merkityksellistä on äidinkielen säilyttäminen. Vahva äidinkieli on ehdoton perusta uuden kielen oppimiselle.

lään olla ymmärrys äidinkielen merkityksestä sekä valmiudet etsiä tietoa tarjolla olevista mahdollisuuksista. Huolta vanhemmissa aiheuttaa se, kuinka innostaa ja motivoida lapsi ylläpitämään äidinkieltä suomalaisessa kasvuympäristössä.

Suomalainen koulujärjestelmä tukee oman äidinkielen ylläpitämistä vain kahden tunnin verran viikossa. Tunnit järjestetään usein keskitetysti yhdessä tai muutamassa koulussa, jonne oppilaan tulee erikseen matkustaa. Ne voivat olla myös varsinaisen koulupäivän jälkeen. Lapset eivät välttämättä miellä niitä opetukseen kuuluviksi ja poissaoloja tulee helposti. Ongelmaa on myös suomalaiseen koulujärjestelmään pedagogisesti solahtavien, lapsia kielen oppimiseen kannustavasti ohjaavien opettajien saatavuudessa. Opettajat voivat olla muodollisesti päteviä, mutta opetuskulttuuri voi poiketa suomalaisessa koulujärjestelmässä vallalla olevista pedagogisista käytänteistä. On itsestään selvää, että lasta ei motivoi tiukasti kielioppiin tai hyvin autoritaariseen opetuskulttuuriin keskittyvä oppiminen.

Järjestimme kevään aikana venäjänkielisille vanhemmille keskusteluryhmän, jonka teemana oli venäjän kielen ja kulttuuriperinnön ylläpitäminen lapsilla venäjänkielisissä sekä kaksi- ja jopa useampikielisissä perheissä. Ryhmässä vanhemmat jakoivat kokemuksiaan samalla pohtien sitä, mikä edistää kielen säilymistä ja mikä mahdollisesti on sen esteenä. Vanhemmat ovat kiinnostuneita säilyttämään lapsillaan venäjän kielen taidon. Kieli nähdään ensisijaisesti yhteytenä perheen juuriin.

Samalla sen ajatellaan vaikuttavan positiivisesti tulevaisuudessa mm. työllistymiseen. Monipuolinen kielitaito on vahvuus – jopa Wikipedia avaa enemmän mahdollisuuksia, kun tietoa voi hakea esimerkiksi suomea laajemmin puhutulla kielellä.

Oman äidinkielen tueksi järjestettävän opetuksen rakenne pitäisi voida muuttaa enemmän oppilaslähtöiseksi. Sen tulee olla oppimista innostavien ja osaavien opettajien johdolla, pienissä ryhmissä omassa koulussa tai vähintäänkin ihan lähikoulussa ja normaalin koulupäivän puitteissa. Lapsen positiivinen oppimiskokemus koulussa on merkittävä tuki vanhempien kasvatustehtävälle äidinkielen ylläpitämiseksi.

Kielikysymys koskettaa jokaista Suomessa asuvaa perhettä, jossa puhutaan muuta tai muita kieliä kuin suomea joko perheen ainoana kielenä tai suomen kielen rinnalla. Tapoja ylläpitää eri kieliä monikielisissä perheissä on varmasti yhtä monta kuin on perheitäkin. Viime kädessä on paljon kiinni vanhempien omasta aktiivisuudesta ja taloudellisistakin resursseista. Vanhemmilla pitää myös itsel-

Tuula Kumpumäki, päätoimittaja

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

TURVAPAIKANHAKIJAT

Vihdin ryhmäkodissa asuu neljätoista 12-16-vuotiasta poikaa, jotka ovat tulleet yksin Suomeen hakemaan turvapaikkaa.

”Luulen, että voin rakastaa tätä maata” Kun kävelin kohti juuri avattua Vihdin Ryhmäkotia yksintulleille turvapaikanhakijalapsille, huomasin pari poikaa tien reunassa sukset käsissään. Posket punaisina he nauroivat kaverilleen, joka yritti saada suksensa pysymään jaloissaan. Mietin, että itse varmaan näytin yhtä koomiselta, kun yritin saada suksia jalkaan viime vuonna ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.

•4•

Kun perhe on kaukana, ystävät ovat tärkeitä.

Tapasin samaiset pojat myöhemmin ryhmäkodissa ja he kertoivat miten hauskaa hiihtäminen oli ollut. »Se oli kivaa», Sayed sanoi ujosti hymyillen. Hän kertoi myös aloittaneensa sulkapallon pelaamisen edellisenä päivänä: »Badminton?», kysyi tulkki. »Sulkapallo», huudahti Sayed. Kaikkia nauratti, että Suomessa kolme kuukautta ollut poika osasi kääntää sanan nopeammin kuin tulkki ja allekirjoittanut.

Sayed kertoi, että hän yrittää oppia suomea ja tekee aina läksyt koulun jälkeen. »Tahdon lääkäriksi, koska haluan auttaa ihmisiä», hän sanoi.

Myös Sayedin ystävä Taleb haluaisi olla lääkäri tai sitten ammattijalkapalloilija. »Yritän kovasti oppia suomea», hän kertoi. »Toivon, että saan oleskeluluvan ja voin jäädä tänne. Suomi on ihana paikka, vaikka täällä onkin liian kylmä! Luulen, että voin rakastaa tätä maata», hän raportoi iloisesti.

Taleb pelaa jo Nummelan Palloseurassa ja hänen suurin unelmansa on päästä pelaamaan ammattilaisjoukkueeseen. »Käyn lenkillä joka aamu ennen kouluun menoa», hän kertoi. Talviurheilulajit eivät ole onnistuneet ihan yhtä hyvin. »Kaaduin monta kertaa,» Taleb naureskeli luistelukokemustaan.

Muutkin pojat harrastavat liikuntaa.

Aziz ja Reza käyvät kuntosalilla ja Omid sekä Heidar ovat pelanneet jalkapalloa lapsesta asti. Heidar ja Reza kuitenkin harmittelivat sitä, etteivät päässeet alueen jalkapallojoukkueeseen mukaan, koska se oli jo täynnä. »Ehkä ensi vuonna», sanoi Heidar, joka osaa jo yllättävän hyvin suomea.

Kysyin, harmittaako mikään muu asia

Suomessa poikia tai onko jokin asia täällä kovin outoa pojille? Rezan mielestä ruoka on pahaa. Hän selosti, miten alussa oli pakottanut itsensä syömään mautonta ruokaamme, mutta nyt on jo oppinut pitämään kana- ja riisiaterioista. Tottahan se on, ajattelin. Vaikka itse nautinkin hiilihydraattipitoisista herkuistamme, ei täällä paljon mausteita käytetä.

Omid puolestaan ihmetteli puiden määrää Suomessa, ja luontoa kehuivat myös Reza sekä Heidar. Heidän mielestään Suomen metsät ja järvet ovat kauniita. »Leikimme ulkona aina koulun jälkeen», kertoi Reza. Pihalla seisovasta lumiukosta päätellen, ulkona on tosiaan vietetty paljon aikaa.

Kun puhuimme tulevaisuudesta, kuulin, että myös Omid, kuten Sayed ja Taleb, haluaa lääkäriksi. Reza sen sijaan haluaa olla lentäjä. »Leikin lapsena, että olen pilotti ja jos jotain kovasti yrittää, niin sen myös saa», hän kertoi toiveikkaasti.

Muut pojat eivät vielä tiedä mitä he haluaisivat tehdä aikuisina, mutta Elyas oli sitä mieltä, että koulu ja opiskeleminen ovat tärkeitä ja hän aikoo jatkaa opintojaan niin pitkälle kuin mahdollista.

On hienoa, että nämä nuoret, joita elämä on ehtinyt koetella ja erottaa perheestä ja kotimaasta, haluavat opiskella ja edetä

•5•

elämässä. Yhdestä asiasta kaikki olivat varmoja: he haluavat jäädä Suomeen. »Toiveeni on saada oleskelulupa ja nähdä äiti ja isä», Heidar mietti.

Poikien positiivisuus ja lämminhenkisyys on koskettavaa.

Kun Reza kertoi minulle, että parasta Suomessa on se, ettei toista saa lyödä, olin liikuttunut ja inspiroitunut.

Vihdin ryhmäkodin poikien arki on lähtenyt hyvin käyntiin ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta.

Vastoinkäymisistä huolimatta pojat ovat iloisia ja toiveikkaita tulevaisuutensa suhteen uudessa kotimaassaan.

Iina Kuuttila

»Omid puolestaan ihmetteli puiden määrää Suomessa, ja luontoa kehuivat myös Reza sekä Heidar. Heidän mielestään Suomen metsät ja järvet ovat kauniita.»

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

‫‪DARIN KIELELLÄ‬‬

‫مناوتیم ‪ ،‬منکیم رکف”‬ ‫”موشب روشک نیا قشاع‬ ‫‪،‬هار رانک رد اهرسپ زا ات ود هک مدش هجوتم‪ ،‬متفریم یدهیورد وجهانپ هی هدامآ اهنت هیاه هچب هیهورگ هناخ هدش زابرد فرطب یتقو‬ ‫‪.‬دنتشاد تسد رد یکسا هتخت‬ ‫‪.‬درادهگن ش اهاپ رد ار شیکسا هتخت درکیم یعس هک یسک‪ ،‬دندیدنخیم ناشتسود هب زمرق هیاه پل اب‬ ‫‪.‬منک اپ هب ار یکسا هتخت مدرکیم یعس یتقو‪ ،‬مدمآ رظنب راد هدنخ زین مدوخ‪ ،‬لاس هد زا دعب لاسراپ ەک دمآ مرطخ هب‬ ‫‪.‬دوب شخب تذل ندرک یکسا ردقچ هک دندرک فیرعت اهنآ و مدرک تاقالم یهورگ هناخ رد اراهرسپ نیمه هراب ود ادعب‬ ‫‪”،.‬دوب لاح اب نیا ” ‪:‬تفگ یروآ تلاجخ دنخبل اب دیعس‬ ‫‪”،‬ولاپاکلوس ” داد باوج دنلب یادص اب دیعس ‪،‬نوتنیمتب دیسرپ مجرتم ‪،‬هدرک نوتنیمتب یزاب هب عورش زورید هک تفگ نینچمهوا‬ ‫‪ .‬دنک همجرت ار هملک نیا مجرتم و نم زا رت دوز دناوتب دراد تماقادنالنف رد هک تسا هام هس طقف هک یرسپ هک دندیدنخ همه‬ ‫رتکد مهاوخیم ”‪:‬تفگ وا ‪.‬دهدیم ماجنا هسردم زا دعب ار شتانیرمت و سردو دریگب دای یدنالنف نابز دنکیم یعس هک ‪ ،‬د رک فیرعت دیعس‬ ‫‪”،.‬منک کمک اهناسنا هب هکنیا رطاخب ‪ ،‬موش‬ ‫‪ ”.‬مریگب دای یدنالنف نابز منکیم یعس تدشب ” ‪:‬تفگ وا ‪.‬دوش یا هفرح تسیلابتوف ای رتکد دهاوخیم نینچمه بلاط ‪ ،‬دیعس تسود و‬ ‫‪،‬تسا یبوخ هیاج دنالنف !تسا درس یلیخ هکنیا دوجو اب ‪ .‬منامب اجنیا و مریگب تماقا هک مراد وزرآ” ‪:‬هک درک نایب شدوخ زا ینامداش اب وا‬ ‫‪،”.‬موشب روشک نیا قشاع مناوتیم منک رکف‬ ‫زا لبق زور ره ”‪:‬تفگ وا ‪.‬دنک یزاب یا یفرح میت هیالاب هدر رد تسا نیا شگرزب یوزرآو دنکیم یزاب هالم مون لابتوف میت رد بلاط‬ ‫‪.‬ددنخیم خی هی ور تیکسا هبرجت زا بلآط ‪ ”،.‬مداتفا راب دنچ ”‪ ،‬دوبن بسانم مارب یلیخ یناتسمز شزرو‪” .‬موریم یور هدایپ هسردم هب نتفر‬ ‫یزاب لابتوف یگچب زا زین ردیحو دیما و ‪،‬دنریم یزاسندب هاگشآب هب اضر و زیزع ‪،‬دنراد تسود ار ندرک یزاب و شزرو مه رگید هیاه هچب‬ ‫‪ .‬دننک تکرش ‪،‬هقطنم لابتوف میت رد اج ندوب رپ رطاخب دنناوتیمن هک ‪،‬دندوب فساتم اضر و ردیح‪.‬دنا هدرکیم‬ ‫‪ ”.‬هدنیآ لاس هکلب ” ‪:‬تفگ دنکیم تبحص یدنالنف بوخ هک یسک ردیح‬ ‫هنوگچ‪ ،‬داد حیضوت وا‪،‬تسا دب اذغ اضر رظنب ؟تسا اهنآ یارب یبیجع زیچ ای یا هدننک تحران عوضومو هدننک تیذا زیچ ایآ مدرک ناسرپ‬ ‫روطنیا دمآ مرظنب ‪.‬دایب ششوخ جنرب و غرم کاروخ زا هک تسا هتفرگ دای نالا اما ‪،‬تسا هدرک هزم یب یاذغ نیا ندروخ هب روبجم ار شدوخ ادتبا رد‬ ‫‪.‬دننکیمن هدافتسا تاج هیودا زا دایز اجنیا ‪ ،‬مربیم تذل )یدنقو نیریش ( اهتاردیهوبرک لماش هیاذغ داوم زا مدوخ هکنیا اب ‪.‬تسا‬ ‫‪.‬دنتسه ابیز دنالنف رد لگنج و اه هچایرد اهنآ رظنب‪ ،‬ردیح و اضر یارب ‪.‬دوب روآ بجعت دنالنف رد تخرد دایز رادقم دیما یارب‬ ‫‪ ” .‬مینکیم یزاب نوریب رد هسردم زا دعب هشیمه ” ‪:‬تفگ اضر‬ ‫‪.‬تسا هدش فرص یدایز تقو نوریب رد عقاو رد ‪ .‬تسا یفرب کمدآ طایح رد‬ ‫رتکد دنهاوخیم بلاطو دیعسو دیما هک مدش هجوتم میدرک تبحص هدنیآ دروم رد یتقو‬ ‫‪.‬دوش نابلخ دهاوخیم اضر ضوع رد‪ .‬دنوش‬ ‫تسدب ‪،‬دینکب یعس یراک رد رگا ‪ ،‬منکیم زاورپ ەک مدرکیم یزاب یگچب رد ” ‪:‬تفگ وا‬ ‫‪.‬مراودیما ‪”،‬دروآ یهاوخ‬ ‫نیا رب سایلا اما ‪،‬دنوشب دنهاوخیم هراک یچ هدنیآ رد هک دننادیمن زونه اه هچب هیقب‬ ‫‪.‬دهدب همادا رخآ ات ار شتالیصحت دراد میمصت و تسا مهم هسردم و لیصحت هک دوب هدیقع‬ ‫زا ار اهنآ و هدوبن ناسآ ناشارب راگزور هک یناسک ‪ ،‬اهناوجون نیا هک ‪،‬تسا بوخ یلیخ نیا‬ ‫‪.‬دربب شیپ هب ار ناشیگدنز و دنناوخب سرد دنهاوخیم ‪ ،‬تسا هدرک رود ناشتکلمم و هداوناخ‬ ‫موزرآ ”‪:‬دوب ردیح هشیدنا رد ‪.‬دننامب دنالنف رد دنهاوخیم‪ :‬دندوب امطم همه دروم کی رد‬ ‫‪”.‬منیبب ار مردام و ردپ و منامب دنالنف رد هک تسنیا‬ ‫‪.‬دوب سمل لباق اه هچب ندوب تبثم و یمرگ‬ ‫‪.‬تسا نایامن شیارب زین یبوخ هدنیآ ‪،‬دوریم شیپ بوخ اهنآ هرمزور یگدنز‬ ‫ماهلا عوضوم نیا زا ‪ ،‬دز کتک ار یرگید سک دنالنف رد دوشیمن هک ‪ ،‬داد حرش اضر نینچمه‬ ‫‪.‬دراد یبوخ تشادرب و هتفرگ‬ ‫اب هطبار رد و دنتسه لاحشوخ اهرسپ نیا ‪ ،‬هدوبن ناسآ هتشذگ هکنیا و عناوم دوجو اب‬ ‫‪.‬دنراد وزرآ ناش هزات تکلمم‬ ‫الیتتووک انیا ‪ :‬سکع ای نتم‬

‫•‪•6‬‬

Leipäsiä (bulaneita), joita ovat valmistaneet läheisen vastaanottokeskuksen afgaaninaiset pojille, jotta ryhmäkodin pojilla olisi kotoisaa ruokaa ja koti-ikävä helpottuisi.

Poikien arkea rytmittävät koulu ja harrastukset.

MITÄ TYÖHÖSI KUULUU?

Uma-numerot saivat kasvot ja nimet Vihdin Ryhmäkodissa Olimme valmistautuneet yksin Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden tuloon innostuneesti, kovasti odottaen ja ehkä vähän jännittäenkin. Iso talomme oli tyhjennetty tavaroista, joita emme tarvitsisi ja olimme hankkineet kaikkea sitä mitä kodissamme tarvitsisimme: kattiloita, lakanoita, sänkyjä, ruokaa, hygieniatarvikkeita…

Tarvelistat olivat pitkät ja mitä lyhyemmiksi ne kävivät, sitä lähempänä oli lasten tulo. Uusi työyhteisö tutustui toisiinsa järjestellessään paikkoja ja miettiessään tärkeimpiä arjen käytänteitä.

Vihdoin maahanmuuttovirasto ilmoitti, että meille tulisi 14 poikaa. Sain heidän ulkomaalaisnumeronsa, en nimiä tai tarkkoja ikiä. He olisivat noin 12-16-vuotiaita ja yhtä lukuun ottamatta afgaanitaustaisia.

Myöhemmin olemme huomanneet, että yksi irakilaistaustainen poika on samanlainen veli toisille kuin samaa kansalaisuutta olevatkin.

Tunsimme sosiaalikuraattorimme kans­ sa entisen työmme kautta afgaaninaisia, jotka tulivat poikien tuloaamuna leipomaan pojille leipäsiä, mutta innostuivatkin kokkaamaan maittavan tervetuliaisaterian. Tammikuun 13. päivä oli ehtinyt jo iltaan, kun pojat saapuivat. Uma-numerot saivat kasvot ja nimet. Sydämeni pyörähti jokaisessa tervetulohalauksessa. Syötiin, juteltiin tulkin avustuksella tärkeimmät ja ihmeteltiin omia uusia huoneita. Laitettiin musiikit soimaan ja vähän tanssittiinkin.

Tehtävämme on laaja. Toimintamme perusta on ihmisoikeussopimus. Lasten turvapaikanhakuprosessi on käynnistynyt

Suomeen tultaessa. Jokaisella lapsella on käräjäoikeuden määräämä edustaja, jonka tärkein tehtävä on huolehtia prosessin sujumisesta laillisesti oikein ja siitä, että lapsen etu toteutuu. Ryhmäkotimme henkilöstön tehtävä on ohjata lasta kasvamaan tasapainoista aikuisuutta kohti.

Kokemus monikulttuurisesta työstä on pohja kaikelle. Henkilöstössämme on ohjaajia ja sijaisohjaajia Suomen lisäksi Amerikasta, Saksasta, Syyriasta, Irakista, Ruotsista ja Afganistanista. Tapamme ovat ehkä erilaisia, kielellisesti emme aina ymmärrä toisiamme, mutta jokaisessa maailmankolkassa on yksi yhteinen kieli; rakkaus. Sitä on helppo ymmärtää ja tulkita.

Se saa meidät asettamaan rajat pojille, pohtimaan sääntöjä yhdessä poikien kanssa, kuljettamaan poikia hammaslääkäriin, etsimään harrastuksia, järjestämään koulunaloituksen, kunnioittamaan poikien rukoushetkiä, opettamaan uutta kieltä, lohduttamaan koti-ikävässä, kertomaan suomalaisista tavoistamme, kutsumaan

•7•

»Tapamme ovat ehkä erilaisia, kielellisesti emme aina ymmärrä toisiamme, mutta jokaisessa maailmankolkassa on yksi yhteinen kieli; rakkaus.» poliiseja kertomaan työstään, hankkimaan vaatteita, nauramaan ja jakamaan kaikkea arjessa tapahtuvaa.

Ilmoitan joka aamu maahanmuuttoviraston Tilannekeskukseen, että ryhmäkodissamme on edelleenkin nuo 14 uma-numerollista poikaa. Jokaista »numeroa» olen oppinut jotenkin tuntemaan ja tiedän ainakin aavistuksen jokaisen vaikeuksista lähtömaassaan.

Kun kävelen pihapiirissä olevalta työhuoneeltani poikien asuinrakennukseen, kotiin, ja ovella haistan hyvän ruuan tuoksun ja kuulen tutut äänet, olen kiitollinen siitä, että saan oman työni kautta tehdä jotakin hyvin merkityksellistä ja ainutlaatuista. Kun selkeällä suomella minulle sanotaan »Moi Taina, mitä kuuluu?», on helppo vastata »hyvää» ja pörröttää kysyjän tukkaa.

Taina Lind Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n Vihdin ryhmäkodin johtaja

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

Fortuna-peli on lasten suosikki. Kilpailuhenkisyyttäkin löytyy ja tulokset kirjataan tarkasti ylös.

Perhekerhossa hetkeksi Iloinen puheensorina ja lasten kirkkaat äänet täyttävät Annankulman kauniin kaariholvisalin.

Lapsia kiertelee tutkimassa paikkoja.

Pari heistä kiinnostuu leikkinurkkauksen leluista ja leikki alkaa heti. Toiset pysähtyvät ihmettelemään askartelutarvikkeita.

Aikuiset istuvat sohvilla odottavalla mielellä. Osa on mukana ensimmäistä kertaa, toiset ovat käyneet kerhossa aikaisemminkin. Kielten sekamelskasta korva poimii suomea, englantia ja arabiaa. Muitakin kuuluu, mutta ne eivät ole tuttuja.

Alkamassa on Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan järjestämä jokaviikkoinen turvapaikanhakijoiden perhekerho Annankulmassa.

irti

kerhoon ei tullut ketään, päätimme, että käymme aina ennen kerhoa hakemassa vastaanottokeskuksesta perheitä mukaan», toteaa kerhon ohjaaja, kansainvälisen työn sihteeri Natasha Vaalgamaa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta. »Vaikka matka Punavuoren vastaanottokeskuksesta Uudenmaankadulta ihan nurkan takana olevaan Annankulmaan Annankadulle ei ole fyysisesti pitkä, se voi sitä olla henkisesti.»

TOIMINTAA PERHEILLE JA VILLASUKKIA

ILOLLA JA LEIKKIEN

Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatiimi on järjestänyt Punavuoren vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoille retkiä ja muuta toimintaa pari kertaa vuodessa jo lähes kymmenen vuoden ajan. Tiiviimpi yhteistyö alkoi seurakunnan aloitteesta syksyllä 2013, kun vastaanottokeskus toivoi toimintaa perheille, villasukkia ja retkiä. Näistä toiveista syntyi nykyinen perhekerho, joka aloitti tammikuussa 2014. »Aluksi vastaanottokeskus mainosti kerhoa, mutta kun jonain viikkoina

Perhekerhon perusidea on tarjota perheille tilaisuus päästä hetkeksi pois vastaanottokeskuksen arjesta keskelle kodinomaista yhdessäoloa, jossa lapset voivat leikkiä ja aikuiset saavat hetken virkistystauon huoliinsa.

Leikki on lapsen työtä, eikä leikkimisestä ole haittaa aikuisellekaan. Seurakunnan järjestämä perhekerho tarjoaa lapsille tähän mahdollisuuden kerran viikossa. Punavuoren vastaanottokeskuksessa toimintaa perheille järjestävät myös muut järjestöt.

•8•

VAPAAEHTOISTYÖ

»Pyrimme tekemään asiat ilon kautta.

Kannustamme perheitä leikkiin, lauluun, nauruun, askarteluun, maalaamiseen ja piirtämiseen.» »Emme anna sielunhoitoa emmekä yritä ratkoa ongelmia, mutta me kuuntelemme ja annamme vanhempien purkaa tunteitaan. Itkukin saa tulla.»

Piirtäminen vaatii keskittymistä ja syntyy kauniita kuvia.

vastaanottokeskuksen arjesta Perhekerho aloitetaan tervetulohetkellä, jossa kukin kertoo nimensä ja mistä maasta tulee. Yhdessä lauletaan ja leikitään suomalaisia lastenlaululeikkejä sekä rukoillaan, kun on ensin varmistettu, että se sopii kaikille. Kerhossa käyvissä on sekä kristittyjä että muslimeja. »Pyrimme tekemään asiat ilon kautta.

Kannustamme perheitä leikkiin, lauluun, nauruun, askarteluun, maalaamiseen ja piirtämiseen», Vaalgamaa kertoo. Pienemmät lapset leikkivät leluilla ja yksi ohjaajista katsoo heidän peräänsä ja tarvittaessa opettaa elämän perustaitoja, kuten älä lyö tai älä ota lelua toisen kädestä. Toinen askartelee, piirtää, maalaa ja värittää isompien lasten ja aikuisten kanssa. Kolmas kiertelee ja juttelee ihmisten kanssa.

Kerhossa käy kerralla paikalla pari-kolmekymmentä aikuista ja lasta. Ennätysmäärä on ollut 60 henkilöä. Perheiden tilanteet vaihtuvat viikoittain ja kuten se, miten kauan perhe viipyy Punavuoren vastaanottokeskuksessa ja miten heidän turvapaikanhakuprosessinsa etenee. Nämä vaikuttavat myös siihen, miten pitkään

sama perhe käy perhekerhossa. Joku perhe käy kerran pari ja jotkut puolenkin vuoden ajan. »Emme anna sielunhoitoa emmekä yritä ratkoa ongelmia, mutta me kuuntelemme ja annamme vanhempien purkaa tunteitaan ja lievittää stressitilaansa – luottamuksellisesti. Itkukin saa tulla, jos on tullakseen.»

Joskus joku haluaa näyttää valokuvia ja kertoa matkastaan Suomeen ja perheestään kotimaassa ja pohtia tulevaisuuttaan Suomessa. Kysymyksiä tulee myös käytännön asioista, kuten mistä löytyy uimahalli tai leikkipuisto. Vaalgamaan lisäksi kerhoa ohjaavat luotettavat vapaaehtoiset.

Irakilainen perheenisä Omar (nimi muutettu) kertoo perheensä tarinaa: »Tulimme turvapaikanhakijoina Suomeen kaksi vuotta sitten ja asuimme Punavuoren vastaanottokeskuksessa. Ilokseni heti ensi viikoista lähtien pääsimme mukaan seurakunnan perhekerhoon, jossa lapseni saivat leikkiä ja laulaa. »Ikimuistoista oli yhdessäolo muiden perheiden kanssa. Heistä osa on tosin jo

•9•

palannut kotimaahansa. Me saimme turvapaikan ja asumme nyt Pohjois-Suomessa. Perheemme on myös kasvanut yhdellä Suomessa syntyneellä lapsella.»

PIENI ELE, SUURI VAIKUTUS Vaalgamaan mukaan kielikirjosta huolimatta kieliongelmiin ei ole törmätty. »Kun sanat eivät riitä, käytämme toistemme ymmärtämiseen elekieltä. Musiikki, leikki, laulu, hymy, nauru ja ilo viestittävät jo paljon. Aina on paikalla myös joku, joka pystyy tulkkaamaan englannista omalle äidinkielelleen.» »Kerhoväen iloiset ilmeet ja aktiivinen osallistuminen ovat merkki siitä, että he ovat ottaneet yhteiset hetkemme ilolla vastaan ja ovat sydämestään kiitollisia. Jotkut perheet ovat halunneet, että pidämme yhteyttä Facebookin tai tekstiviestien kautta senkin jälkeen, kun he ovat lähteneet vastaanottokeskuksesta.»

Liisa Airaksinen Natasha Vaalgamaa

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

Kerhonohjaaja­ koulutukset järjestetään:

KOULUTUS

Tampereella

Turussa Jyväskylässä Helsingissä

Kotouttavan kerhotoiminnan -hanke käynnistyi!

Aloitin helmikuussa koordinaattorina työ- ja elinkeinoministeriön rahoittamassa pilottihankkeessa, jossa järjestetään integroivaa kerhotoimintaa pakolaislapsille- ja nuorille.

Vielä tämän kevään aikana pidetään neljä kerhonohjaajakoulutusta, joihin toivotaan osallistujiksi myös maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisia nuoria aikuisia.

Koulutusten paikkakunnat ovat Helsinki, Tampere, Turku ja Jyväskylä. Hanketta toteutetaan yhteistyössä partiolaisten kanssa ja koulutusten sisältö saa inspiraationsa partio-ohjelmasta, jossa opitaan yhdessä tekemällä.

Kerhot yhdistävät jo kotoutuneita, parhaillaan kotoutuvia ja uusia maahantulijoita. Kerhotoimintaan osallistumalla uudet kotoutujat tulevat mukaan vapaaehtoistoimintaan ja pääsevät itse kotoutuessaan ohjaamaan uusien tulijoiden kerhoja.

Kerhot aloittavat toimintansa kevään, kesän ja syksyn aikana. Hankkeen tavoitteena on edistää yhtistyötä eri väestöryhmien välillä ja levittää kotouttavaa kerhotoimintaa laajasti eri puolille Suomea.

23.−24.4.

21.−22.5.

28.−29.5.

11.−12.6.

Koulutuksessa tutustut uusiin ihmisiin ja opit hyödyllisiä kerhotoiminnan suunnittelun ja ohjaamisen taitoja.

Mohamed Mukhtar Abdi

Tule mukaan ohjaamaan kerhoa turvapaikan­ hakijalapsille ja -nuorille!

Koulutuksiin ovat tervetulleita kaikki vähintään 16-vuotiaat kielitaidosta riippumatta. Toivomme myös osallistujia, joilla on omakohtaista kokemusta maahanmuuttajuudesta.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: anni.rytioja@yhteisetlapsemme.fi, puh. 044 7211239

Anni Rytioja

• 10 •

HALLITUKSEN PALSTA

“ Pienillä padoilla on isot korvat” Vihapuhe ja rasistiset kommentit ovat yleistyneet ja muuttuneet yhä näkyvämmäksi osaksi ihmisten arkipäivää. Osittain tähän vaikuttaa maailmalla tapahtuvat konfliktit ja niiden seurauksena syksyllä 2015 alkanut Euroopan pakolaiskriisi.

Negatiivisia kommentteja on lähes mahdoton välttää, kun ihmiset puhuvat vihan ja pelon vallassa yleistäen tai rajattomasti.

Samalla median eri tahot sekä erityisesti sosiaalinen media ovat pullollaan hyvinkin hämmentäviä kommentteja. Kaiken tämän keskellä unohtuvat täysin lapset ja heidän kokemuksensa siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Mitä lasten pitää ajatella lähellä elävien ihmisten ja turvallisen elinympäristön muuttuessa verbaalisesti aggressiiviseksi?

Kyse ei ole vain lasten vanhempien, vaan meidän kaikkien vastuun kantamisesta - siitä miten toisia ihmisiä tulee kohdella.

Muistan lapsena pihaleikin nimeltä »Kuka pelkää mustaa miestä?» Tätä leikkiä ei enää kutsuta tällä nimellä, mutta leikin nimi on kuin vertauskuva sille, kuinka

ristiriitaisessa maailmassa elämme. Samalla kun lasten leikkejä ja kirjoja sensuroidaan arkipäivän puheessa, lapset kuulevat nyt mahdollisesti enemmän rasistista puhetta kuin koskaan aikaisemmin.

Ymmärrettävää on, että usein vihapuheiden ja yleistysten taustalla on pelon tunne, mutta on kohtuutonta ja epäeettistä, että lapset joutuvat kärsimään aikuisten vuoksi.

Onko lasten oikeudet unohdettu? YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen on kirjattu, että »Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi». Näin ollen lasten oikeudet eivät ole mielipideasia.

Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle, mutta silti monet lapset joutuvat vihapuheen kohteeksi. Toisessa tapauksessa lapsi mallintaa ympäristöstä näkemäänsä ja kuulemaansa. Lapsi oppii vuorovaikutustaitoja omasta lähiympäristöstään. Hän laajentaa näitä varhain oppimiaan vuorovaikutustaitoja erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä, kuten päiväkoti ja koulumaailmassa, aina työelämään asti.

Vihapuhe vaikuttaa aina negatiivisesti lapsen sosiaalisten taitojen kehittymiseen ja synnyttää pelkoa sekä epävarmuutta lapsen synnyinmaasta tai perhetaustasta huolimatta. Aikuisten velvollisuus on tukea sosiaalisten taitojen kehittymistä suotuisaan suuntaan ja välttää tunteiden

• 11 •

»Ymmärrettävää on, että usein vihapuheiden ja yleistysten taustalla on pelon tunne, mutta on kohtuutonta ja epäeettistä, että lapset joutuvat kärsimään aikuisten vuoksi. »

vallassa yhteiskunnassa tapahtuvien asioiden läpikäymistä kaduilla, busseissa, mahdollisesti kotona tai sosiaalisessa mediassa.

Lapsilla on kuitenkin oikeus kuulla, mitä yhteiskunnassa ja heitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu, toki huomioiden lapsen ja nuoren ikätaso. Lapselta voi kysyä, kuinka hän kokee tai näkee asiat ja mitä tunteita hänessä on herännyt. Lisäksi objektiivinen ja enemmän faktapitoinen tai jopa edukaatiivinen ote voisi olla myös turvallisempi lähestymistapa monessa tilanteessa. Lasta tai nuorta voi esimerkiksi helpottaa, jos hän ymmärtää, mitä aikuisten käyttämät sanat, kuten maahanmuuttaja tai pakolainen, oikeasti tarkoittavat käsitteinä.

Positiivinen asia on, että lapset ovat yleensä lähtökohtaisesti varsin avoimia ja hyväksyviä uusille asioille. He elävät maailmassa, jossa globalisaatio ja monikulttuurisuus eivät ole vain tulevaisuutta, vaan jo tätä päivää ja he tietävät sen varhain.

Onneksi elämme myös aikaa, jossa useat ihmiset pitävät yhtä auttaen heikompia, eivätkä anna arvoa yleistyksille, vaan kohtaavat toisen ihmisen ihmisenä. Tämä kunnioitus ihmisyyttä kohtaan on tärkeä malli jokaiselle lapselle.

Meron Heiro Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n hallituksen jäsen, joka työskentelee lastenpsykiatrisena sairaanhoitajana.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

-tanssiteos pureutuu toiseuteen ja valtarakenteisiin KULTTUURI Sonya Lindforsin teos NOIR? (2013) käsitteli mustuutta, afrosuomalaista identiteettiä ja erilaisuuden kokemusta. Se toi näyttämölle neljä taiteilijaa, joiden henkilökohtaisesta elämästä teos ammensi myös sisältöä. NOIR? oli jotain, mitä Suomessa ei oltu nähty koskaan aikaisemmin. Teoksen poliittisuus ja ajankohtaisuus jättivät vahvan jäljen.

Noble Savage –teosta on tekemässä ohjaaja Sonya Lindforsin kanssa 12 eri taiteen ammattilaisesta koostuva ryhmä.

Esiintyjinä mukana ovat tanssijat Ima Iduozee, Esete Sutinen ja Julian Owusu, rap-artisti ja näyttelijä Deogracias Masomi, sekä näyttelijä-muusikko Amira Khalifa. Teos esitetään Kaapelitehtaan Pannuhallissa, joka on täysin erilainen tila kuin Zodiak – Uuden tanssin keskuksen intiimi näyttämö, jossa Noir? – teos sai kantaesityksensä kolme vuotta sitten.

Minulla oli ilo saada kaksi työryhmän jäsentä haastateltavaksi.

TANSSIJAT ESETE JA JULIAN Ravintola Siltasen pöytään istahtavat Pohjanmaalta kotoisin olevat tanssijat, Esete Sutinen ja Julian Owusu, joilla molemmilla on afrikkalaiset sukujuuret.

Esete adoptoitiin neljävuotiaana Etiopiasta Oulun lähelle 4 000 asukkaan Iihin, jossa hän vietti lapsuutensa. Tanssikärpänen puri jo pienenä, ja se vei 15-vuotiaan Sutisen Kuopion tanssi- ja musiikkipainot-

teisen lukion kautta Helsinkiin, Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen linjalle. »Lähdin kokeilumielellä pääsykokeisiin, vaikka ylioppilaskirjoitukset olivat vielä kesken. En uskonut, että pääsen sisään, mutta ilmeisesti pääsykoeraati vakuuttui, ja minut hyväksyttiin opiskelijaksi», Sutinen kertoo. Ammattilaisura lähti käyntiin jo ennen TEAKista valmistumista ja töitä on riittänyt. »Kyllä tämä tuntuu minulle oikealta», hän sanoo yli kymmenen ammattilaisvuoden jälkeen.

Julian syntyi Tukholmassa ja asui teinivuotensa Ghanassa ennen perheen muuttoa Kokkolaan, josta hänen äitinsä on kotoisin. »Ghanassa tanssitaan aina ja joka paikassa. Tanssi on osa elämää. Kaduilla tanssitaan, sekä häissä, hautajaisissa ja kirkossa », hän kertoo. »Kun tulin Suomeen, rupesin etsimään paikkoja, missä voisin tanssia. Tutustuin muutamaan kaveriin, jotka harrastivat breikkiä ja katutanssia. Vakavammaksi tanssiharrastus muuttui 15-16-vuotiaana», Owusu kertoo.

Kaapelitehtaan Pannuhallissa saa 15.4. ensi-iltansa koreografi Sonya Lindforsin tanssiteos Noble Savage. Reilu kuukausi ennen h-hetkeä teos on yhä prosessissa, mutta jo nyt on selvää, että luvassa on tanssikevään merkkitapaus.

seutta ja valtarakenteita yleisesti. Ne ovat suuria teemoja, joita olemme pohtineet ja tutkineet eri keinoin työryhmässä.»

Laajempaa tietoa ja syvempää ymmärrystä teoksen teemoista on haettu lukemalla muun muassa amerikkalaisen feministin bell hooksin tuotantoa. Lindforsin dramaturgisena tukena ja ulkopuolisena silmänä on toiminut vapaakirjoittaja, aktivisti Maryan Abdulkarim. »Aloitimme jo syksyllä teemojen äärellä työskentelyn. Noble Savage’n työstäminen on ollut paitsi taiteellisesti myös tiedollisesti intensiivinen prosessi», Owusu pohtii. »Olemme lukeneet paljon erilaisia tekstejä, keskustelleet niistä ja katsoneet sekä dokumentteja että elokuvia, jotka käsittelevät mm. toiseuden representaatiota», Sutinen lisää. »Prosessi on ollut antoisa monella tavalla», Sutinen jatkaa ja Owusu vahvistaa nyökkäämällä. »Hauskaa on ollut ja haastavaa», hän lisää.

Yhdestä suusta he kehuvat työryhmää: »On ollut antoisaa tutustua upeisiin ihmisiin ja työskennellä heidän kanssaan.»

TEOS VALTARAKENTEISTA JA TOISEUDESTA

ITSENÄINEN TEOS

Zodiakin ohjelmalehtisestä voi lukea, että Noble Savage –teoksen dramaturginen kehys perustuu löyhästi Pocahontasin tarinaan, jossa alkuperäiskansan prinsessa ryöstetään ja kuljetetaan Eurooppaan. »Mutta vain löyhästi», Esete ja Julian painottavat »Tämä teos käsittelee toi-

Noble Savage ei ole NOIR? kakkonen, vaan se on itsenäinen teos. Se on osa Sonya Lindforsin mustuutta käsittelevää teossarjaa. Noble Savage on uusi ja erilainen, jossa mustuus on toki taustalla mutta teos käsittelee representaatiota ja toiseuttavia rakenteita.

• 12 •

Heidi Strengell

JP Manninen

Nina Ahola

Esete Sutinen (vas.), Julian Owusu (kesk) ja Sonya Lindfors (oik)

»NOIR? käsitteli enemmän afrosuomalaista identiteettiä. Se oli henkilökohtainen teos, jossa näkyi myös tanssijoiden oma tausta ja elämänhistoria. Noble Savage on temaattisesti jatkoa NOIR?:lle, mutta pureutuu erityisesti valtarakenteisiin ja toiseuteen», Sutinen kuvailee. »Noble Savage tuo esitystaiteen keinoin näkyväksi sortavia rakenteita. Samalla se peilaa meidän ajatuksiamme ja sitä prosessia, mitä olemme käyneet läpi teosta tehdessä. Siitä syntyy kokonaisuus», Owusu kertoo.

Pannuhallin näyttämöltä katsoja voi löytää metatason, joka muodostuu representaatioiden roolileikistä. Teoksessa kysytään, kuka saa esittää ketä ja miten?

Kuka saa kertoa toisen tarinan?

Kuka sitten saa esittää ja ketä? »Oikeastaan kysymys on siitä, keneltä on riistetty mahdollisuus esittää jotain toista.

Kuinka monta kertaa on nähty tummaihoinen tai aasialainen näyttelijä esittämässä valkoihoista roolihahmoa?», Julian heittää.

Mieleen tulee vain se Mannerheim-elokuva, ja siihenkin liittyy monta ongelmaa.

Hollywoodin elokuvamaailmassakin roolihahmot puhuvat englantia brittiläisellä aksentilla. »Näyttelijän tai tanssijan ammatissa pitäisi voida heittäytyä olemaan kuka tahansa. Sehän on ammatin ydin», Owusu pohtii.

Entä toisen tarina? Kuka sen saa kertoa? »Jos ottaa vain yhden itsellensä sopivan siivun toisesta rikkaasta (vähemmistö) kulttuurista, ja tarina palvelee vain ottajan tarkoitusta. Niin se on riistoa, ja ryöstö», Owusu painottaa.

TEOKSEN SANOMA Mikä on Noble Savage –teoksen keskeisin viesti? »Mielestäni teoksen tärkein tavoite on saada ihmiset tiedostamaan niitä valtarakenteita, jotka sortavat osaa ihmisistä sekä tehdä näkyväksi sitä eriarvoisuutta, joka on aina läsnä», Owusu vastaa.

Kyse ei ole »yksittäisistä ilkeistä ihmisistä», jotka tekevät rasistia tekoja, vaan systeemistä, joka ylläpitää rakenteita ja sallii sen. Teos haastaa katsojat huomaamaan, että »ahaa, minähän olen valta-asemassa ja voin muuttaa tätä järjestelmää.»

Teoksen työryhmässä on käyty myös keskustelua siitä, onko tarkoituksena kouluttaa keski-ikäistä valkoista taide-eliittiä ja kenelle teosta oikeasti pitäisi tehdä. »Olisiko tärkeämpää tavoittaa teini-ikäiset rodullistetut nuoret, joille taidemaailma tarjoaa vain hyvin vähän mitään?

Ja samastumisen kohteita ei juuri lainkaan.», Sutinen ja Owusu pohtivat.

Noble Savage’n ensi-illan yhteydessä on monipuolinen Stop Hatred Now -tapahtumaviikko, jonka aikana järjestetään tanssi- ja muita työpajoja, keskusteluja sekä muuta ohjelmaa.

KOLMAS TEOS TULOSSA? Teossarja on yleensä kolmiosainen.

Onko vielä yksi teos tulossa? »Sitä kannattaa kysyä Sonyalta. Paljon riippuu myös siitä, mitä työryhmä haluaa tehdä tulevaisuudessa», Sutinen miettii.

Entä oma tulevaisuutenne? Miltä se näyttää?

• 13 •

»Tämä on tärkein juttu, mitä olen tanssijan urallani saanut tehdä. Olen nyt huipulla», Owusu sanoo. Noble Savage –projektin jälkeen Owusu aloittaa kolmivuotisen pestin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun läänintaiteilijana.

Esete Sutisen työ tanssitaiteen saralla jatkuu: »Jatkan edelleen työtä eri taiteen alojen ammattilaisten kanssa projekteissa, jotka haastavat ja vievät minua taiteilijana, tanssijana ja ihmisenä eteenpäin. Uskon, että paljon hyvää on vielä edessä.»

Irma Marttinen

NOBLE SAVAGE Kantaesitys 15.4.2016 Kaapelitehtaan Pannuhalli Ohjaus ja konsepti: Sonya Lindfors Esiintyjät: Ima Iduozee, Amira Khalifa, Sonya Lindfors, Deogracias Masomi, Julian Owusu, Esete Sutinen Valosuunnittelu ja musiikki: Erno Aaltonen Äänisuunnittelu ja musiikki: Jussi Matikainen Lavastus: Aino Koski Pukusuunnittelu: Sanna Levo Videosuunnittelu: Timo Wright Dramaturginen tuki: Maryan Abdulkarim Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Sonya Lindfors Residenssit: Villa Karo (Benin), Koneen Säätiö / Saaren kartanon residenssi Liput: 23/15 € Taiteilijatapaaminen 22.4. esityksen jälkeen.

Ikäsuositus: 13+

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

Tänä vuonna neljä kerhon oppilasta sai päätösdiplomin ja he jatkavat ensi vuonna kouluun.

KOLUMBIA

Pepe-kerho

on tie Bogotan köyhistä kortteleista kouluun • 14 •

Minulla oli mahdollisuus tutustua Por Una Sonrisan tärkeään toimintaan Bogotassa kahden viikon ajan marraskuussa. Oli hienoa saada olla mukana lasten esikoulutoiminnassa sekä auttaa työntekijöitä kaikenlaisessa työssä.

Päiväkerhon lisäksi yhdistys tekee paljon muuta sosiaalityötä Patio Boniton köyhässä kaupunginosassa, jossa monet päiväkerhoa käyvien lasten perheet asuvat.

Lapset haetaan autolla Bogotan köyhiltä asuinalueilta kerhoon joka arkipäivä.

Oli koskettavaa kuulla, miten paljon Por Una Sonrisan toimintaa arvostetaan ja miten tärkeää on, että lapset pääsevät mukaan oppimaan ja leikkimään.

Järjestön kaksi päätyöntekijää hoitaa sekä päiväkerhotoimintaa että varsinaista sosiaalityötä esim. vanhempien neuvontaa, psykososiaalista tukea sekä myös perustarpeiden ylläpitämistä kuten ruokatarvikkeiden jako erityisen vaikeassa tilanteessa oleville isoille perheille. Järjestö auttaa myös muita toimijoita esimerkiksi kadonneiden lasten etsimisessä ja lasten sijoitusten yhteydessä. Jouluna yhdistyksen työntekijät jakoivat myös ruokaa kodittomille ihmisille.

Ensimmäisen viikon aikana tutustuin perheisiin, heidän olosuhteisiinsa sekä lasten toimintaan. Silloin aloimme myös suunnitella tulevaa joulujuhlaa ja vuosittaista esikoulun päätösjuhlaa. Työntekijät ehdottivat, että pitäisimme juhlat viikkoa aiemmin, jotta minä ehtisin olla mukana.

Olin erittäin iloinen tästä mahdollisuudesta, joten intoa täynnä lähdin mukaan jännittäviin valmisteluihin.

Kävimme mm. Madrugon yömarkkinoilla ostamassa kaikille lapsille joululahjaksi kengät ja vaatteita. Yömarkkinoilla hinnat ovat noin kolmasosan normaalihinnoista, joten kannattaa lähteä aamuyöstä

liikkeelle. Por Una Sonrisan työntekijät etsivät aina halvimpia hintoja, jotta mahdollisimman moni lapsi saisi lahjan jouluna. Taskulaskin on tärkeä työkalu ja aina mukana, myös ruokaostoksia tehdessä, jotta rahat käytetään mahdollisimman järkevällä tavalla. Kuulin jälkeenpäin, että Madrugonilla käy noin 400.000 ihmistä yössä. Ei mikään ihme, että välillä tönittiin kokematon kävijä melkein kumoon, mutta kivaa oli kuitenkin! :) Kahdellekymmenelle perheelle ostettiin myös jouluruokapaketit, jotka sisälsivät muun muassa säilykkeitä, makeisia, kahvia sekä muita jouluherkkuja. Joulujuhla vietettiin perheiden kanssa Sasaiman maaseudulla, joka on noin kahden tunnin ajomatkan päässä Bogotasta.

Tänä vuonna neljä oppilasta saivat päätösdiplomin ja he jatkavat ensi vuonna kouluun. Päivä maaseudulla oli sekä lapsille että vanhemmille erittäin mukava. Kaupunginosassa, jossa perheet asuvat, lapsilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta leikkiä puistoissa tai muutenkaan kodin ulkopuolella. Myös vanhemmat saivat nauttia luonnonkauniista ympäristöstä sekä tilan

• 15 •

uima-altaasta. Herkullinen juhla-ateria oli varmaan monen mielestä yksi päivän kohokohdista.

Päivän päätteeksi lapsille annettiin joululahjat sekä perheille ruokapaketit.

Ennen kotiin paluuta keskusteltiin vielä vanhempien kanssa vuoden toiminnasta ja vanhemmat saivat antaa palautetta. Oli koskettavaa kuunnella miten paljon Por Una Sonrisan toimintaa arvostetaan ja miten tärkeää on, että lapset pääsevät mukaan oppimaan ja leikkimään.

Vanhempien kiitollisuus ja lasten valloittavat hymyt sekä työntekijöiden sydämellisyys lämmittävät erityisesti näin muuten kylminä aikoina. Toivon, että mahdollisimman moni tulisi mukaan tukemaan näiden lasten esikoulutoimintaa.

Ainoastaan koulutuksen kautta lapsilla on mahdollisuus päästä pois köyhyydestä ja turvattomasta elinympäristöstä.

Lotta Lindblom

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

ADOPTIO

Kuvateksti: Adoptioprosessiin liittyy paljon toivoa, iloa ja onnea. Se on myös pitkä ja emotionaalisesti haastava matka vanhemmuuteen.

ADOPTIOPÄIVÄN ANTIA Kiltasali Helsingin keskustassa oli lähes täynnä adoptionhakijoita ja adoptiovanhempia lauantaina 30. tammikuuta, kun kansainväliseen adoptioon liittyviä aiheita käsiteltiin monesta näkökulmasta. Interpedian, Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmän ja Yhteiset Lapsemme ry:n järjestämässä tilaisuudessa puhujina olivat lastenpsykiatrian erikoislääkäri Hanna Raaska, puheterapeutti, erityisopettaja Leena Kaivosoja-Jukkola sekä tutkija, sosiaalityöntekijä Pia Eriksson. Adoptiokuraattori Kerstin Rauma Yhteiset Lapsemme ry:stä kertoi kokemuksistaan kuraattorityössä.

Päivän päätteeksi kuultiin koskettava tarina vanhemmuudesta ja lapsista Koppasen perheessä Lempäälästä.

• 16 •

Päivän aikana kuultiin monta positiivista ja kannustavaa viestiä. Niistä ensimmäinen Hanna Raaskalta: valtaosalle lapsista riittävän hyvä vanhemmuus ja hyvä arki ovat riittävä korjaava kokemus. Lapselle kannattaa antaa aikaa sopeutumiseen, ja tarvittaessa hakeutua tuen piiriin.

ADOPTIOLASTEN KEHITYKSELLISIÄ ERITYISPIIRTEITÄ Hanna Raaska on väitellyt Turun yliopistossa viime lokakuussa ulkomailta adoptoitujen lasten kiintymyssuhteiden häiriöiden vaikutuksista myöhempään elämään. Väitöskirja on osa suomalaista FinAdo-tutkimusta, jossa vuosina 19852007 adoptiojärjestöjen kautta lapsensa

saaneille vanhemmille lähetettiin kyselylomakkeet. Lasten kyselyyn vastasi 1450 henkilöä. Kun tutkimustuloksia alkoi tulla, alkoi näkyä selviä yhteyksiä. Varhaisvaiheen kiintymyssuhdehäiriöt olivat yhteydessä myöhemmin mm. oppimisvaikeuksiin. Tutkimuksensa johtopäätöksenä Raaska toteaa, että adoption jälkeiset kiintymyssuhdehäiriön oireet ovat merkki riskistä myöhemmille kehityksen ongelmille.

Ongelmat pitää tunnistaa, jotta lapset voidaan ohjata oikean ja osaavan tuen piiriin.

FinAdo-tutkimukseen vastanneiden vanhempien lapsista 87 prosentilla on ollut lastenkotitausta. Kasvuympäristönä lastenkoti voi olla turvallinen, mutta mahdollisuus yksilölliseen hoivaan on usein vähäinen. Hoitajat vaihtuvat eikä hoitajien sensitiivisyys ole riittävää. Puhutaan varhaisesta vaillejäämisestä. Kansainvälinen adoptio on lapsen kannalta selkeästi suojaava tekijä, ja valtaosa lapsista sopeutuu hyvin. Suurimmalla osalla lapsista ei FinAdo-tutkimuksen mukaan ole oppimisongelmia (67 %) eikä kielenkehityksen ongelmia (71 %). Kiintymyssuhdehäiriön ongelmia ei ollut edes tulovaiheessa 40 prosentilla.

Neljän vuoden kuluttua perheeseen tulosta kiintymyskäytöksen ongelmien määrä ei poikennut verrokkiryhmästä.

Adoptiolapsilla on kuitenkin kehityksellisiä ongelmia enemmän kuin verrokkiryhmillä, ja kaikilla osa-alueilla niiden lasten osuus on suurempi, joilla on merkittäviä haasteita. Lapsen oireillessa voidaan tarvita moniammatillista selvittelyä, jotta lapselle löytyy yksilöllinen ja oikea-aikainen tuki. Vanhempien tärkeimmät tehtävät ovat turvallisen kiintymyssuhteen luominen, lapsen tarpeisiin sitoutuminen ja niihin vastaaminen, lapsen kognitiivisten ja emotionaalisten erityistarpeiden ymmärrys sekä lapsen käytöksen ohjaaminen kehityksen tukemiseksi.

Adoptiolasten varhaisten kokemusten aiheuttamiin erilaisiin oireiluihin helpotusta tuottavat monet yksinkertaiset toimenpiteet, esimerkiksi rauhallinen ympäristö, sopiva ärsyketaso, pienet ryhmät ja aikuisen ja lapsen kahdenkeskinen aika.

Strukturoidut tilanteet, lyhyet ja yksi vaihe kerrallaan annetut ohjeet ovat lapselle hyväksi. Voi olla hyvä antaa lapsen liikehtiä, ja tarvittaessa voi hankkia apuvälineitä (esim. kiilatyyny, sormeiltava esine). Välitön kannustava palaute vahvistaa lapsen itsetuntoa.

Aistijärjestelmän ylikuormittuminen nostaa lapsen stressitasoa. Tällöin on tärkeä rauhoittaa lasta, olla läsnä ja käy-

Hanna Raaska: »Valtaosalle lapsista riittävän hyvä vanhemmuus ja hyvä arki ovat riittävä korjaava kokemus.»

tettävissä, mutta kuitenkin antaa lapselle tilaa. Aistikuormitukselta suojaavina apuvälineinä voivat olla tilanteesta riippuen aurinkolasit, kuulosuojaimet, saumattomat vaatteet, tunnusteltavat esineet sekä rauhallinen selkeä kosketus.

Kehityksellisissä ongelmissa tulee yhdistellä eri hoitomenetelmiä, ei ole yhtä oikeaa hoito- tai kuntoutusmenetelmää. Tarve voi muuttua lapsen kehityksen myötä.

Päivittäistä toimintaympäristöä ja sosiaalisia tilanteita selkiyttävät kuvien, esineiden ja toistuvien rutiinien käyttö. Tunteiden ilmaisun tukemiseen on hyvä käyttää apuna esim. arvausleikkejä ja draamaa sekä ilmaista omat tunteet selvästi. Ympäristön on hyvä olla strukturoitua, arjen ennakoitavaa, voidaan sopia rauhoittumispaikasta ja tarjota muuta ajateltavaa. Aikuisen oma rauhallisuus ja yhteistoiminnallinen ongelmien ratkaiseminen ovat hyviä malleja. Lievän häiriökäyttäytymisen voi jättää huomiotta.

Rentoutuminen on tärkeä osa hyvää elämää – niin lapsille kuin aikuisille. Keinoina voivat olla lihasrentoutus, musiikki, mielikuvat, syvähengitys. Rentoutuminen saattaa vaatia harjoittelua, ja harjoitteluun on saataville monenlaista apua (mm. oivamieli.fi).

ADOPTIOLAPSEN KIELENKEHITYS Leena Kaivosoja-Jukkolalla ei ole kokemusta adoptiolapsen kielenvaihdoksesta vain koulutuksensa ja ammattinsa puolesta. Hän on myös ulkomailta adoptoidun lapsen, nyt jo aikuisen, äiti. Kieltä kuvaa monta eri käsitettä: ensikieli, syntymäkieli, toinen kieli, äidinkieli. Ulkomailta

• 17 •

adoptoiduilla syntymäkieli eli ensikieli on kieli, jota lapsi oppii synnyinmaassaan.

Kieltä, jota lapsi oppii adoptiomaassaan ja josta tulee hänen uusi äidinkielensä, voidaan kutsua adoptiokieleksi. Kielen kehitykseen vaikuttavat biologiset, psykologiset ja ympäristölliset tekijät. Mahdollisia pulmia kielen oppimiselle voivat olla esim. aliravitsemus tai yksipuolinen ravinto, perinnölliset tekijät, virikkeiden köyhyys, pysyvän aikuisen puute ja lastenkotitausta.

Kieli kehittyy ympäristössä. Ihminen oppii vain sen, minkä ympäristö tarjoaa opittavaksi ja omaksuttavaksi.

Adoption kautta Suomeen tulevan lapsen kielen kehitys on kesken. Syntymäkielen kehitys katkeaa, ja yleensä kielen vaihtuessa syntymäkieli unohtuu. Sen tilalle lapsi oppii uuden kielen tai kaksi uutta kieltä perhetilanteesta riippuen. Adoptiolapset menettävät syntymäkielensä kohtuullisen nopeasti. Mikäli adoptiovanhemmat ovat voineet opetella lapsen syntymäkieltä, lapsi saattaa säilyttää syntymäkielen pitempään ainakin jollain tasolla. Adoptiokielen oppiminen lähtee usein nopeasti liikkeelle.

Kielitaito voidaan jakaa eri osa-alueisiin, sosiaaliseen kielitaitoon ja akateemiseen kielitaitoon. Vaikka sosiaalinen kielitaito olisi hyvä ja lapsi puhuisi sujuvasti adoptiokieltä arkisista asioista, akateeminen kielitaito saattaa olla puutteellista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että adoptiolapsilla on puutteita nimenomaan akateemisessa kielitaidossa. Sosiaalisella kielitaidolla ei ole merkitystä koulumenestyksen kanssa, siihen tarvitaan akateemista kielitaitoa.

Adoptiolapset on erittäin heterogeeninen joukko, ja useimmissa tutkimuksissa

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

adoptiolasten keskinäiset erot ovat suuremmat kuin adoptioryhmän ja verrokkiryhmän väliset erot. Kaivosoja-Jukkola ei ole innostunut lapsille tehtävistä kielitesteistä. Lasten tulisi saada olla sellaisia kuin ovat, mutta meidän yhteiskuntaamme kuuluvat erilaiset testaukset. Kielitesti on yhden hetken tilanne. Testit on tehty sen mukaan, että lapsi on syntynyt Suomessa.

Miten tulkita testitulosta, jos lapsi on ollut vain kaksi vuotta Suomessa ja on testihetkellä 5-vuotias? Jos adoptiolapsen kielitaitoa testataan, pitäisi tehdä useita testejä tietyin väliajoin, jolloin nähtäisiin kehityksen suunta ja nopeus.

Vanhemmat voivat tehdä paljon tukeakseen lapsensa adoptiokielen kehitystä.

Alussa on tärkeintä turvallisuus ja läheisyys. On hyvä, jos osaa lapsen ensikieltä, vaikka vähänkin. Ei kannata pelätä sekakielen käyttämistä. Lorut ja laulut ovat lapselle hyväksi, samoin lelujen ja erilaisten virikkeiden käyttö. Ymmärtämistä ja ilmaisua voi tukea monin tavoin: ilmeet, eleet, kuvat, viittomat. Tunteet kannattaa nimetä. Sanastoa opitaan tekemisen yhteydessä.

Adoptiovanhempien kannattaa olla puheliaita vanhempia. Kertoa koko ajan mitä ovat tai ollaan tekemässä. Vanhat tutut kielelliset leikit on hyvä ottaa käyttöön, kuten laiva on lastattu, junior alias, arvaa mitä ajattelen? Muistipeliä voi pelata siten, että sanotaan nimi ja yläkäsite: koira-eläin, banaani-hedelmä jne.). Yhdessä leikkiminen on sekä hauskaa että kehittävää, ja tuottaa iloa niin lapsille kuin vanhemmille.

ADOPTIONEUVONTAA TUNTEIDEN MYLLERRYKSESSÄ Hyvin yksityistä ja erittäin julkista – kumpikin pitää paikkansa kun puhutaan adoptioneuvonnasta. Adoptionhakijat käyvät läpi elämäänsä, toiveitaan, pelkojaan ja paljon muuta yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa ilman että kukaan muu on kuulemassa. Neuvontaan perustuva asiakirja eli kotiselvitys lähetetään ensin adoptiopalvelujärjestön kautta adoptiolautakuntaan, ja mikäli adoptioprosessi jatkuu, aikanaan tulevan lapsen synnyinmaan viranomaisille ja paikallisten toimijoiden edustajille.

Pia Erikssonilla on tutkimuksen kautta saadun tiedon lisäksi omakohtainen kokemus adoptioneuvonnan antamisesta.

Tutkimuksessaan hän pyrki mm. erittelemään ja jäsentämään stressaavien tunteiden aiheuttajia adoptioneuvonnassa sekä pohtia sitä, miksi ne on tärkeitä huomioida.

Ihminen oppii vain sen, minkä ympäristö tarjoaa opittavaksi ja omaksuttavaksi.

Adoptioprosessiin liittyy toivoa, iloa ja onnea. Samalla se on matka vanhemmuuteen, usein pitkä ja emotionaalisesti haastava.

Adoptio koskettaa läheisesti suuria eksi­ stentiaalisia kysymyksiä elämässä kuten oikeutusta vanhemmuuteen, elämän merkitystä ilman lasta.

Neuvonnan aikana hakijat kokevat epävarmuuden, huolen ja pelon tunteita.

Ei tiedetä, mitä kaikkea odotetaan. Mitä neuvonnassa arvioidaan? Tulenko hyväksytyksi? Ansaitsenko lapsen, olenko tarpeeksi hyvä? Epävarmuus herättää pelkoa.

Jos ei tule hyväksytyksi, menettää lapsen ja mahdollisuuden vanhemmuuteen. Asiakkaana voi tuntea menettävänsä kontrollin elämästään, päätösvalta siirtyy ammattilaisille.

Tutkimukseen osallistuneilla adoptiovanhemmilla oli jonkin verran pettymyksen tunteita työntekijöiden toimintaa kohtaan. Tunne siitä, että työntekijä kyseenalaisti neuvonnan aikana hakijan soveltuvuuden tai motiivit, aiheutti pelkoa sekä myös ärtymystä, suuttumusta ja vihaa. Suuttumus kuvailtiin usein turhautumisena, mutta sitä ei haluttu näyttää.

Työntekijän hyväksyvä ja tukeva suhtautuminen rauhoitti ja lievensi epävarmuuden ja pelon tunteita ja edesauttoi rauhallista mielialaa.

Suurin osa haastatelluista hyväksyy julkisen kontrollin adoptioprosessissa, »eihän lapsia voi noin vaan antaa kenelle vain». Tunnetasolla asia on vaikeampi, vaikka järki sanoo muuta. Kielteiset tunteet adoptioneuvonnassa voivat olla esteenä luottamukselliselle ja avoimelle vuorovaikutukselle. Oma tunneprosessi saattaa jäädä kesken, jos pelon takia ei uskalla heittäytyä. Odotusajan stressi voi myös vaikuttaa tulevaan vanhemmuuteen ja kiintymyssuhteen luomiseen.

Tutkimus osoitti, että positiiviset tunteet olivat usein yhteydessä työntekijän toimintaan. Pelon ja epävarmuuden vastareaktioita olivat esimerkiksi kiitollisuus ja helpotus. Työntekijä voi toiminnallaan ja teoillaan edesauttaa luottamuksellisen ja avoimen vuorovaikutuksen syntymistä ja tätä kautta vaikuttaa adoptioneuvonnan tavoitteiden toteutumiseen.

• 18 •

Yhdessä leikkiminen on hauskaa ja kehittävää. Se tuottaa iloa sekä lapselle että vanhemmille.

KIRJALLISUUTTA Raaska, Hanna. International adoption: Symptoms of attachment disorders and their association with the child´s background and developmental outcome.

University of Turku, 2015. https://www. doria.fi/handle/10024/113816 Raaska, Hanna (2015) Kiintymyssuhdehäiriöistä ulkomailta adoptoiduilla lapsilla: FinAdo-tutkimuksen tuloksia. Teoksessa Sinkkonen J ja Tervonen-Arnkil K (toim).

Lapsi uusissa oloissa. Tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta. Duodecim ja Pelastakaa Lapset.

Kaivosoja-Jukkola, Leena (2014) Adoptiolapsen kielen vaihtuminen ja adoptiotausta vaikutus oppimiseen. Teoksessa Koskinen M, Sarkkinen S-M, Svala M (toim). Kansainvälinen adoptio Suomessa.

Tutkimusnäkökulmia adoptioon. Jyväskylän yliopisto.

Kaivosoja-Jukkola, Leena (2015) Adoptiolapsen kielenkehitys. Teoksessa Lapsi uusissa oloissa. Tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta.

Eriksson, Pia (2014) Tunteet adoptioneuvonnassa. Teoksessa Kansainvälinen adoptio Suomessa. Tutkimusnäkökulmia adoptioon.

Eriksson, Pia (2015) Adoptiovanhempien tyytyväisyys adoptioneuvontaan ja adoptiopalveluun. Teoksessa Lapsi uusissa oloissa. Tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta.

Anja Wikstedt Susanna Ba

KOLUMNI

Susanna Ba

Pitkät odotusajat eivät ole koko totuus Adoptioprosessit ovat nykyään hyvin yksilöllisiä ja räätälöityjä. Todellinen adoptioprosessin eteneminen ja siihen kulunut aika riippuvat niin kovin monesta tekijästä, ja useimpiin niistä me emme voi vaikuttaa.

Kansainväliseen adoptioon liittyy paljon epävarmuutta ja odotusta. Muutosten mahdollisuus on aina läsnä.

Mutta adoptio on paljon muutakin: pysyvän perheen löytyminen sitä tarvitsevalle lapselle ja lasta kaivanneille vanhemmille mahdollisuus tulla lapsiperheeksi ja kokea iloa lapsesta ja lapsen kanssa.

Prosessiin vaikuttavat myös hakijoiden yksilölliset ominaisuudet, esimerkiksi ikä ja erityistarvevalmiudet.

Yleisimpiin erityistarpeisiin kannattaa tutustua huolella ja harkita tarkkaan omia voimavarojaan. Tämän pohdinnan keskelle ei tarvitse kuitenkaan jäädä yksin, vaan siinä voi auttaa keskustelu neuvonnan sosiaalityöntekijän tai Interpedian adoptiovastaavan kanssa.

Tiedotusvälineet toistavat nykyään usein samaa tarinaa: »Odotusajat pidentyvät vuosi vuodelta ja lapset ovat yhä useammin erityistarpeisia tai vanhempia.» Tämä on toki totta, jos ajattelemme esimerkiksi Kiinaa. Kiinan perusohjelmassa odotusajat pitenevät vuosi vuodelta, ja maa keskittyy nyt erityistarpeisten lasten ohjelmaan. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus.

Nämä valinnat voivat vaikuttaa hyvinkin paljon odotusaikaan. Prosessiin vaikuttaa myös aivan erityisesti adoptoitava lapsi, jolla on oma ainutlaatuinen taustansa, ja jolle pyritään löytämään paras mahdollinen ja juuri hänelle sopivin perhe. Joskus odotusaika yllättää positiivisesti.

Tällä matkalla myös onnella on osansa.

Nykyinen todellisuus on paljon monimutkaisempi ja juuri siksi siitä on niin vaikea viestiä yksinkertaisesti. Lehdissä näemme aina silloin tällöin artikkeleita adoptioperheistä.

Hyvin usein tarina kertoo pitkästä ja uuvuttavasta odotuksesta ja byrokratiasta. Odotusajat ovat usein vuosia, varsinkin jos siihen laskee ajan vanhempien omasta adoptiopäätöksestä alkaen.

Koskaan emme voi tietää mitä tulevaisuus tuo. Silti mietimme täällä usein sitä, miten voisimme kertoa myös niistä lyhyistä odotusajoista, pienistä vauvoista, onnistuneista isomman lapsen adoptioista tai pitkistä odotusajoista, jotka olivatkin juuri sopivan pituisia juuri tälle perheelle.

Juuri nyt meillä Interpediassa adoptiotilanne näyttää kuitenkin valoisalta. Vaikka kansainvälisten adoptioiden määrän lasku on yleismaailmallinen ilmiö, olemme pystyneet jatkamaan hyviä suhteitamme ja uudistamaan toimintaamme siellä missä tarvetta on ollut.

Adoptiota harkitsevat ovat tervetulleita tapaamaan adoptiovastaaviamme ja pohtimaan adoption mahdollisuutta.

Myös monet adoptioperheet kertovat mielellään prosessin iloista ja suruista sekä elämästään lapsen kanssa. Toivomme, että voisimme antaa adoptionhakijoille uskallusta toivoa, mutta viisautta varautua samalla siihen, että yllätykset ovat aina mahdollisia.

Tällä hetkellä näemme tulevaisuuden positiivisena. Tilanne kontaktimaissamme on hyvä ja voimme lähettää uusia hakemuksia kaikkiin yhteistyömaihimme. Odotusajat ovat joissakin kontakteissamme, esimerkiksi Thaimaassa, jopa lyhentyneet ja suurin osa kauttamme saapuneista lapsista oli 0–1-vuotiaita. Meillä on myös kaksi uuttaa kontaktimaata: Bulgaria ja Taiwan.

Marja Utela Kirjoittaja on Interpedia ry:n tiedottaja.

• 19 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

IHMISKAUPPA

Ihmiskaupan lapsiuhrit

näkyviksi Voimavarakeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert on kohdannut työssään Monika-Naiset liitossa satoja naisia, jotka ovat joutuneet hyväksikäytön tai ihmiskaupan uhriksi. Monet näistä naisista ovat myös äitejä.

»Naisilla on eri-ikäisiä lapsia mukanaan, lapsia syntyy täällä ja lapsia asuu myös lähtömaassa. Lapsen isä voi olla hyväksikäyttäjä tai prostituutiossa hyväksikäytetty nainen ei tiedä, kuka on lapsen isä tai minkävärinen lapsi hänelle syntyy», Natalie Gerbert kertoo.

Ihmiskaupan uhriksi naiset ovat joutuneet kotimaassaan tai jossain muussa maassa Euroopassa tai sen ulkopuolella tai täällä Suomessa. »Ei ole tyypillistä uhria, vaan kaikki tarinat ovat erilaisia, vaikka niissä on samankaltaisia piirteitä. Joka vuosi tunnistetaan myös suomalaisia uhreja. Yhdysmerkkiä ei voi laittaa ihmiskaupan ja ulkomaalaisen tai ihmiskaupan ja maahanmuuton välille», hän jatkaa.

Voimavarakeskus Monika tarjoaa matalan kynnyksen palveluja naisille, jotka ovat joutuneet hyväksikäytön uhriksi tai joiden tilanteessa on viitteitä ihmiskaupasta. Asiakkaina on naisia lähes kaikista maista ja maanosista.

• 20 •

VAIN PIENI OSA UHREISTA TUNNISTETAAN Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään Suomessa hyväksytään vuosittain noin 50 uutta uhria, joista suurin osa on joutunut työperäisen ihmiskaupan uhriksi.

Suomessa työperäistä ihmiskauppaa tunnistetaan paremmin kuin esimerkiksi prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa.

Suurin osa uhreista on naisia. Auttamisjärjestelmään otetaan vuosittain myös muutamia alaikäisiä, mutta tapaukset ovat yksittäisiä. »Tämä ei tarkoita sitä, ettei alaikäisiä uhreja olisi, vaan niitä ei aina osata tunnistaa», Gerbert sanoo.

Viitisen kymmentä uutta ihmiskaupan uhria vuodessa on kuitenkin jäävuoren huippu. Kansainvälisten tutkimusten mukaan vain 10 prosenttia ihmiskaupan uhreista osataan tunnistaa ja viedä eteenpäin. Suomessakin voidaan puhua sadoista

Faktaa

• Vuonna 2015 Suomessa ihmiskaupan auttamisjärjestelmään otettiin 52 uutta uhria • Suomen Ihmiskaupan auttamisjärjestelmässä on yhteensä 89 uhria • Uhrit edustavat 26 eri kansallisuutta • Uhreista neljä viidesosaa on naisia • Ihmiskaupan auttamisjärjestelmä on toiminut Suomessa vuodesta 2006 • Auttamisjärjestelmästä on saanut apua 360 ihmiskaupan uhria • Yhdenvertaisuusvaltuutettu toimii Suomen kansallisena ihmiskaupparaportoijana

ihmiskaupan uhreista. Suurin osa tapauksista on sellaisia, joista ei koskaan tule mitään tietoa.

Voimavarakeskus Monikassa voi asioida myös nimettömästi tai halutessaan vain puhelimitse. »Osa naisista haluaa päästä maasta pois ja mietimme, miten voimme auttaa, osa haluaa tietoa ja tulee keskustelemaan.

Osa on pidemmän aikaan asiakkaanamme, mutta ei ole valmis yhteistyöhön viranomaisten kanssa.»

Monika-Naiset liitto tekee ihmiskaupan uhrien auttamisessa tiivistä yhteistyötä auttamisjärjestelmän ja monien järjestöjen kanssa. Yhteistyö on ruohonjuuritason asiakasohjausta, apua asumisjärjestelyissä turvakodissa tai tukiasunnossa sekä osaamiseen liittyvää apua ja tiedonjakoa.

UHRIEN LAPSET NÄKYVIIN Ihmiskaupan lapsiuhrit ja täysi-ikäisten uhrien lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä. YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa jäsenmaita suojelemaan lapsia kaikelta riistolta ja hyväksikäytöltä. Ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa lapsen aseman, edun ja oikeuksien turvaaminen pitää huomioida ensisijaisesti.

Lapsen edun näkökulmasta suuri riski ja huolen aihe ovat lapset, joiden olemassa olosta ei tiedä kukaan mitään. Suomessa lastensuojelulaki koskee kaikkia lapsia, mutta jos lasta ei ole rekisteröity kuntaan tai lapsi ei ole kirjoilla missään, niin lapsen hätää ei tunnisteta, eikä siihen osata puuttua.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan vain 10 prosenttia ihmiskaupan uhreista osataan tunnistaa.

»Aina ei tiedetä, kenelle vastuu lapsesta kuuluu. Joissakin tapaukissa lastensuojeluviranomaiset ovat toimineet ripeästi, mutta joskus on katsottu, ettei vastuu lapsesta kuulu kunnalle», Natalie Gerbert sanoo. »Kun tilanteista raportoidaan, uhrin lapset voivat olla vain ruksina lomakkeessa. Kuitenkin myös lapset altistuvat väkivallalle, voivat itse uhriutua ja tulla seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Myös hyvin pienet lapset esimerkiksi samassa asunnossa uhrin kanssa, ovat erittäin vaikeassa tilanteessa», Natalie Gerbert toteaa.

Lastensuojelun ja poliisin aktiivinen yhteistyö ihmiskauppatapauksissa, joissa on lapsia mukana, onkin ensiarvoisen tärkeää. Myös ihmiskaupan ennaltaehkäisevässä työssä lasten alttius uhriutua pitää ottaa huomioon.

Ihmiskaupan auttamisjärjestelmässä mukana olevien uhrien lasten tilanne on parempi, koska lapset on tunnistettu ja järjestelmässä on myös enemmän osaamista. »Mutta myös auttamisjärjestelmässä olevan naisen kannalta on kuitenkin ongelmallista, että hänen on vaikea saada lähtömaahan jäänyttä lastaan tai lapsiaan Suomeen. Näin auttamisjärjestelmään pääseminen ei tarkoita automaattisesti oikeutta perheen yhdistämiseen. Jos lapsesta ei ole tietoa, niin hänet on helppo sivuttaa», Natalie Gerbert pohtii.

tu, eivät halua mukaan auttamisjärjestelmään, ja osa järjestelmään tulleista myös keskeyttää prosessin. »Ihmiskaupanuhrien auttamisjärjestelmässä mukanaolo edellyttää yhteistyötä viranomaisten kanssa. Ja kokemuksemme mukaan vain noin 25- 40 prosenttia uhreista on valmiita siihen», Natalie Gerbert sanoo.

Yksi syy tähän on pelko. »Jos uhrin lapset ovat lähtömaassa tai muualla Suomen rajojen ulkopuolella, niin yksikään suomalainen poliisi tai viranomainen ei pysty takaamaan lasten suojelua. Tällä on todella iso vaikutus siihen, mitä valintoja nainen tekee.»

Uhrin hyväksikäyttäjä saattaa olla myös lapsen isä, avio- tai avomies tai muu sukulainen. Hyvin usein uhrilla on vahvoja tunnesiteitä tekijää kohtaan. Nainen on saattanut tulla Eurooppaan lupauksella avioliitosta. Lisäksi uhrilla voi olla monivuotinen kokemus hyväksikäytöstä, jolloin hänen käsityksensä ja kokemuksena normaalista elämästä on järkkynyt.

Se, että uhri pääsee mukaan auttamisjärjestelmään, ei myöskään poista uhrin mahdollisia velkoja, jotka voivat olla turvallisuusriksi lähtömaassa tai muualla olevalle perheelle.

PELKO ESTÄÄ AUTETUKSI TULEMISEN

Ihmiskaupan tunnistamiseen tarvitaan lisää tietoa ja koulutusta. Terveysasemilla, päivystyksessä, sosiaalitoimessa ja lastensuojelussa pitäisi osata havaita ihmiskauppaa viittaavia piirteitä.

Kaikki ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset, joiden uhriutuminen on tunnistet-

• 21 •

KOULUTUSTA IHMISKAUPAN TUNNISTAMISEEN

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

»Suurella yleisöllä on vähän samanlainen käsitys ihmiskaupasta kuin zikoviruksesta Latinalaisessa Amerikassa, ettei sitä ole Suomessa, eikä se ole meidän ongelma», Natalie Gerbert sanoo.

Natalie Gerbert korostaa, että suomalaisten tietoisuutta ihmiskaupasta ilmiönä pitää lisätä. Lisäksi tarvitaan erityisesti koulutusta henkilöille, jotka työssään kohtaavat mahdollisia ihmiskaupan uhreja. »Sosiaalitoimessa ja lastensuojelussa on paljon työntekijöitä, joilla on vähän tai ei lainkaan kokemusta ihmiskaupasta.

Kokematon työntekijä ei pysty tunnistamaan hyväksikäyttöä, vaikka hänellä olisi pitkäkin kontakti asiakkaaseen», Gerbert sanoo. »Sosiaalipäivystys ja poliklinikat ovat usein kiireisiä paikkoja, mutta kun päivystykseen tulee mahdollinen uhri, niin silloin pitäisi osata kysyä häneltä ne viisi kysymystä, joilla on mahdollista tunnistaa ihmiskauppa.»

Lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa tehdä asialle jotain. Jos sitä ei ole, niin asiaa ei nosteta esille. Koulutukseen tarvitaan myös resursseja.

Natalie Gerbert muistuttaa, että vastuu valinnoista on myös jokaisella ihmisellä. »On hyvä miettiä, kuka on poiminut ne kolme euroa maksavat espanjanlaiset mansikat tai kuinka paljon aasialainen nuori tyttö saa palkaksi, kun hän tekee hyvin halvalla rakennekynsiä itähelsinkiläisessä kynsistudiossa, jossa aukioloajat venyvät yömyöhään.»

Tästä on lyhyt matka vielä astetta paljon törkeämpään riistoon: »Jos Suomessa ei olisi ollut kahtasataa miestä, jotka ovat valmiita ostamaan seksiä autossa 16-vuotiaalta ulkomaalaiselta tytöltä, niin tyttöä ei olisi tuotu tänne», Natalie Gerbert sanoo viitaten alaikäiseen kohdistuneeseen ihmiskauppatapaukseen, josta tekijät ovat saaneet tuomion Helsingissä.

PAKOLAISKRIISI JA UUDET UHKAKUVAT Euroopan nykyisessä myllerryksessä erityisen suojattomia ovat köyhien ja yksin lastensa kanssa liikkuvien, turvapaikanhakijanaisten ja paperittomien äitien lapset.

Osa näistä naisista on vaarassa joutua hyväksikäytetyksi, koska heidän pitää huolehtia lapsistaan ja hankkia ruokaa pöytää.

Kenelläkään ei ole tarkkoja tilastoja alaikäisistä ihmiskaupan uhreista, mutta raporttien mukaan Euroopassa on tuhansia lapsia, joita ihmiskauppa koskettaa.

»Tietoa ihmiskaupasta ilmiönä pitäisi lisätä ja lisäksi tarvitaan koulutusta ammattilaisille, jotka kohtaavat mahdollisia ihmiskaupan uhreja», Natalie Gerbert sanoo.

»Juuri nyt puhutaan 10 000 lapsesta, jotka ovat pakolaiskriisin aikana kadonneet. Monet heistä ovat vaarassa joutua työperäisen tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi», Natalia Gerbert muistuttaa.

Viime vuonna Euroopasta haki turvaa noin 90 000 yksintullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa. Suomeen tuli yhteensä 32 500 turvapaikanhakijaa, joista noin 3 000 oli yksintulleita turvapaikanhakijalapsia ja -nuoria. »Uusien tulijoiden joukossa on varmasti myös ihmiskaupan uhriksi joutuneita, joita nyt ohjataan vastaanottokeskuksista auttamisjärjestelmään. Monet ovat olleet tekemisissä salakuljettajien kanssa sekä matkan aikana altistuneet hyväksikäytölle», Natalie Gerbert pohtii.

Kansalaisjärjestöissä on jo havahduttu myös siihen huoleen, mitä tapahtuu kun turvapaikanhakijat alkavat saada kielteisiä päätöksiä. »Monet jäävät maahan harmaalle vyöhykkeelle, paperittomiksi, jolloin on erittäin korkea riski joutua hyväksikäytetyksi», Natalie Gerbert sanoo.

Valppautta, koulutusta ja yleistä tiedon lisäämistä tarvitaan.

Irma Marttinen

• 22 •

»Uusien tulijoiden joukossa on varmasti myös ihmiskaupan uhriksi joutuneita, joita nyt ohjataan vastaanottokeskuksista auttamisjärjestelmään.

Monet ovat olleet tekemisissä salakuljettajien kanssa sekä matkan aikana altistuneet hyväksikäytölle»,

Lisätietoja www.ihmiskauppa.fi

www.yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi

KIRJAESITTELY

Vanhan byrokratian vangit Maahanmuuttajat ja pakolaiset ovat viime aikoina aiheuttaneet hurjan yhteiskunnallisen keskustelun. Hälystä huolimatta suuri osa Suomeen tulleista pakolaisista myös jää Suomeen ja alkaa elää elämäänsä täällä. Omien asioiden saaminen edes kohtalasiin uomiin on kuitenkin hyvin vaikeaa. Siitä kertoo Niemisen, Kivijärven ja Toivikon kirja Kiertoteitä.

Harri Nieminen, Antti Kivijärvi ja Kristiina Toivikko: Kiertoteitä – Maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä, Into 2015, 224 sivua.

Esimerkiksi päälle parikymppinen Afran joutui asunnottomaksi peruskouluopintoja suorittaessaan. Hän ei voinut kuitenkaan saada opintotukea tai työttömyysetuutta, koska Kela tulkitsi opinnot osa-aikaisiksi ja TE-toimisto päätoimisiksi. Niinpä Afran joutui sinnittelemään kavereidensa nurkissa pelkän toimeentulotuen varassa. Samoin kävi Fahadille, joka aikuisena peruskoulua opiskelevana, töissä käymättömänä, ei ollut järjestelmän mukaan opiskelija eikä työtön.

Kirjoittajien mukaan kiertotie kuvaa maahan muuttaneiden nuorten etenemistä kohti hyvää elämää, eli työllistymistä, itsenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Kuitenkin suomalainen todellisuus asettaa hyvän elämän tavoittelulle lukuisan joukon esteitä, jotka pitää tavalla tai toisella kiertää.

Samanlaisia tarinoita suomalaisen byrokratian käsittämättömyydestä on kirjassa läjäpäin. On jotenkin surkuhupaisaa, että yksi maailman kehittyneimmistä virkakoneistoista on niin avuton maahanmuuttajien ja heidän monisyisten ongelmiensa ja tarpeidensa kanssa.

Tärkeimmät esteet liittyvät asumiseen, koulutukseen, byrokratiaan ja yleiseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Kirjaan on koottu maahanmuuttajanuorten kokemuksia jokaisesta niistä. Vaikka nuorten tarinat ovat yksittäistapauksia, ne eivät ole ainutlaatuisia. Hurjia ne ovat. Olen adoptoinut lapsen Keniasta ja käynyt läpi sikäläisen byrokratiaviidakon. Luulin tietäväni paljon siitä, kuinka vaikeaa viranomaisten kanssa toimiminen voi olla. Kiertoteitä-kirjan tarinoita lukiessani huomaan ajattelevani, että mehän selvisimme helpolla.

• 23 •

Kiertoteitä-kirjan soisi kuuluvan jokaisen suomalaisen poliitikon ja virkamiehen lukulistalle mahdollisimman pian. Nyt tuhlaamme hurjat määrät niin inhimillistä kuin taloudellistakin pääomaa pelkästään sen takia, että virkakoneistomme on vielä tänäkin päivänä valmis palvelemaan vain yhtenäiskulttuuria. Muualta tulleet jäävät liian pitkäksi aikaa vanhan byrokratian vangeiksi, vaikka heidän pitäisi päästä toteuttamaan itseään omaksi ja yhteiskunnan parhaaksi.

Harri Junttila

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

101858

• Kevätnumero 2016 YHTEISET LAPSEMME RY:

TOIMISTOMME MUUTTI ETU-TÖÖLÖÖN

Uupi Tirronen

NOIR? Sonya Lindforsin NOIR? (2013) on tanssiteos mustuudesta, identiteetistä ja välitilassa olemisesta.

Teoksen takana on neljä afrosuomalaista taiteilijaa, tanssijat Sonya Lindfors, Esete Sutinen ja Ima Iduozee sekä rap-artisti Deogracias Masomi. Teos ammentaa sisältönsä myös esiintyjien omasta henkilöhistoriasta.

Uusintaesitykset on tuotettu yhteistyössä Uuden tanssin keskus Zodiakin, Yhteiset Lapsemme ry:n ja SPR:n Ei rasismille! –hankkeen kanssa. Molempien esitysten jälkeen on myös taiteilijatapaaminen.

NOIR? on poliittinen ja ajankohtainen puheenvuoro, jonka jokaisen suomalaisen pitäisi nähdä.

Lipputilaukset (lippuja vain rajoitettu määrä!): toimisto@yhteisetlapsemme.fi tai puh. 050 3782 463.

Kaapelitehdas Zodiak Stage 8.6. klo 19 ja 9.6. klo 19 Liput 23/15 €

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto muutti joulukuun puolivälissä EtuTöölöön. Uusi osoitteemme on Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. Muut yhteystiedot pysyvät ennallaan.

SEURAA MEITÄ!

Facebookissa https://www.facebook.com/ Yhteiset-Lapsemme Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme

Tilaa lehti!

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla. Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat ja uutiset: www.yhteisetlapsemme.fi