Yhteiset Lapsemme 4/2021

4 • 2021

Eva Biaudet: 30 vuotta Yhteiset Lapsemme ry:n kanssa Keskustelua representaatioista ja rasismista POC-lukupiirin kanssa Henkilökuvassa: Bella Forsgrén s.4 Suldaan Said Ahmed

s.10

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

s.6

s.9

TÄSSÄ NUMEROSSA

4 • 2021

Eva Biaudet: emme ry:n kanssa 30 vuotta Yhteiset Laps aatioista ja s.6 Keskustelua represent piirin kanssa rasismista POC-luku Henkilökuvassa: s.4 Bella Forsgrén Suldaan Said Ahmed

Helsingin Kirjamessuilla järjestimme keskustelun representaatioista ja rasismista kirjallisuudessa POClukupiirin kanssa.

s.9

s. 14

s.10

Yhteiset LAPSEMME |

Nro 4-2021

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ahonen-Coly, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Anja Wikstedt, Hanna-Leena Ylönen, Marjukka Weide, Heini Aaltonen Päätoimittaja: Markus Söderlund Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Marjo Aro / KTMP Group Oy Kansikuva: Julius Töyrylä Painatus: KTMP Group Oy, Mustasaari ISSN: 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry on rasismia vastaan toimiva ja kulttuurista moninaisuutta puolustava lastenoikeusjärjestö.

Perustettu Helsingissä 1988.

ARVOT: Rohkeus, yhdenvertaisuus ja välittäminen.

VISIO: Kaikkien lasten oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti Suomessa.

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Lapsen oikeuksia ja jokaisen lapsen oikeutta hyvään kohteluun juhlittiin yhdessä lasten kanssa Keskustakirjasto Oodissa 20.11.

s. 22

Sisältö

4 • 2021

Pääkirjoitus............................................................................................................ .

3

HENKILÖKUVASSA:..

..................................................... .

4

Kansainvälinen.adoptio.murroksessa.................................................................. .

6

Ajatuksia.yhteisistä.vuosista.ja.Yhteiset.Lapsemme.ry:n.tulevaisuudesta....... .

9

– Somaliasta.suomalaiseksi.poliitikoksi...... .

10

. ....................................................................... .

13

Keskustelua.representaatioista.ja.rasismista.POC-lukupiirin.kanssa................ .

14

Teoilla.rakennetaan.rasismista.vapaata.Suomea................................................ .

17

Rasismista.pitää.puhua.pienten.lasten.kanssa................................................... .

18

Adoptioperheiden.läheiset.mukaan.odotukseen................................................ .

18

In.memoriam

. ........................................................... .

21

Oikeus.hyvään.kohteluun.kuuluu.kaikille.lapsille................................................ .

22

Lahjoita.lapsille.ja.nuorille!................................................................................... .

23

Bella Forsgrén

Suldaan Said Ahmed Minna Kelhä

KOLUMNI:.

Pirkko Männistö

•2•

PÄÄKIRJOITUS

Voidaanko. sanat.jaotella. sallittuihin.ja. kiellettyihin?

K

irjoitin vuonna 2020 blogitekstin n-sanasta, koska aihe oli tuolloin noussut julkiseen keskusteluun tutkijataustaisen luennoitsijan käytettyä sitä avoimesti niin yleisötilaisuuksissa kuin kolumneissaan. Kritisoin tuolloin voimakkaasti sitä, että n-sanan käyttöä pyritään normalisoimaan käyttämällä sitä eri yhteyksissä ikään kuin ”neutraalisti” tai ohimennen. Nyt tämä keskustelu on virinnyt uudestaan. N-sana ei kuitenkaan tässäkään välissä ole muuttanut luonnettaan. Sen sijaan sen normalisointipyrkimykset näyttävät jatkuvan. On hankalaa ja jopa vastenmielistä ryhtyä määrittelemään suomen (tai minkään muunkaan kielen) oikeaoppista käyttöä: nämä ovat sallittuja sanoja ja nämä taas kiellettyjä. On kuitenkin syytä kysyä: onko minun perustavanlaatuinen oikeuteni käyttää loukkaavia ilmaisuja sananvapauden nojalla tärkeämpi kuin se, että suojelemme lapsiamme ja nuoriamme epäasialliselta kohtelulta ja rasismilta.

Siitä nimittäin hyvin usein on kyse, tai vähintäänkin silloin vähätellään näitä kokemuksia. Tätä on hyvä pohtia ja asettaa samalla jompikumpi käsi sydämelle.

Elämme eräänlaista some-kohujen aikakautta, joissa seuraavia puheenaiheita on hieman hankala ennustaa, mutta niitä ei oikein pääse pakoonkaan.

Yhteiskunnallisissa äkisti käynnistyvissä, kipakoissakin debateissa on kuitenkin aina muutoksen mahdollisuus. Keskustelu ja erimielisyys ovat täysin luonnollisia asioita. Vaikka ne saattavatkin

•3•

tuntua rasittavilta ja lähinnä huutomyrskyltä, niihin sisältyy aina tilaisuus oivaltaa jotakin uutta.

Yksi siellä ja toinen täällä saattaa alkaa ajatella siihen saakka varmana pitämäänsä asiaa uusiksi.

Mustan ja valkoisen sijaan tuleekin näkyville myös harmaan sävyjä. Se, mikä taas usein unohtuu tässäkin asiassa, on eräänlainen lapsivaikutusten arviointi. Miltä tämä näyttää ja kuulostaa lasten ja nuorten mielestä? Monet nimittäin seuraavat uutisia ja ajankohtaisohjelmia vanhempiensa seurassa jo hyvin pienestä pitäen ja seuraavat mediaa monin tavoin. Lapset kyllä tietävät, mistä aikuiset kohisevat eikä kyse ole siis pelkästään työikäisten aikuisten some-keskusteluista. Moni ajankohtainen teema koskettaa liki kaikkia – jos ei nyt vauvoista alkaen niin vaareihin asti kuitenkin. Samalla kyse on lasten tulevaisuudesta: millaiseen maailmaan oikein olemme matkalla? Se on aiheellinen kysymys. *** Joulu on ovella, ja moni meistä miettii mitä voisi antaa tai tehdä toisten hyväksi. Myös Yhteiset Lapsemme ry:n joulukeräys on nyt käynnissä.

Pienlahjoitus tärkeäksi kokemansa asian hyväksi on tapa tehdä hyvää, eikä maksa paljon! Hyvää joulunodotusta ja kiitos tästä vuodesta kaikille lukijoillemme.

Markus Söderlund päätoimittaja

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

HENKILÖKUVASSA

Bella.Forsgrén. toivoo. ihmisoikeuksia. ihan.jokaiselle Tuomo Holopainen

Bella Forsgrén on 29-vuotias kansanedustaja, joka äänekoskelaisista juuristaan huolimatta kokee tänä päivänä olevansa vahvasti Jyväskylään juurtunut. Hän on Vihreiden ensimmäisen kauden kansanedustaja, eli hänet valittiin eduskuntaan vuonna 2019 Suomen ensimmäisenä POCnaiskansanedustajana ikinä.

Eduskunnassa Bella Forsgrén kuuluu perustuslakivaliokuntaan sekä työelämä ja tasa-arvo valiokuntaan, joiden lisäksi hän on muun muassa Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtaja. Bella opiskelee Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa, vaikka kansanedustajan kiireinen työ onkin päässyt hieman viivästyttämään opiskelujen edistymistä.

Yhteiskunnallista vaikuttamista Bella on ehtinyt tekemään jo pitkään, ja tahojakin on ollut useampia. Kipinä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ei kuitenkaan ole herännyt hänelle itse vaikuttamisen takia, vaan hän kokee vain tehneensä aina mukavia asioita, jotka ovat sattuman kaupan saattelemana vieneet hänet yhä suurempien ja suurempien asioiden äärelle – ensin ylioppilaskuntaan, sitten kunnanvaltuustoon ja lopulta vuonna 2019 eduskuntaan.

Ensimmäisen tietoisen päätöksensä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen lähtemisestä Bella joutui tekemään vuonna 2015, kun hän lähti Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan vaaleihin. Menestystäkin tuli, kun Bella sai yliopistosta eniten ääniä kyseisissä vaaleissa. Tie jatkui vuoden 2017 kunnallisvaaleihin, joista hän tuli heti ensimmäisellä yrityksellä myös valituksi. Tulos oli taas kerran hieno: eniten ääniä kaikista naisista Jyväskylässä.

•4•

Bella muistuttaa kuitenkin, että jokainen vaikuttamisen taso on arvokas: ”Monet eivät välttämättä edes ymmärrä kuntatason päätösvaltaa.” Kunnassa päätetään esimerkiksi rakentamisesta, kaavoituksesta ja suurista ruokahankinnoista, joiden avulla on mahdollista päästä vaikuttamaan esimerkiksi Bellalle tärkeisiin ilmastokysymyksiin. Toisaalta hän muistuttaa samalla, että eduskunnassa päätetään kokonaisvaltaisemmin asioista, kun jokainen päätös koskee koko Suomen kansaa. Myös instituutio upeine rakennuksineen on mahtipontisempi kuin vaikkapa kunnallisvaltuustossa.

Erityisesti Bella on joutunut opettelemaan sanomaan ”ei”, jotta työkuorma ei kasvaisi liian suureksi. Kaikkeen ei aina voi välttämättä lähteä mukaan, vaikka asia olisikin kiinnostava. Samalla hän nostaa esiin ihmisten tärkeyden omalle hyvinvoinnilleen. Jyväskylässä Bellalla on yhteisö, jossa hän kokee aina olevansa kotona. Ja ”kotona tuetaan”, kuten Bella sanoo.

Myös perhe ja ystävät ovat hänelle äärimmäisen suuri voimavara: ”Ne on aina mun puolella.” Se on tunne, jota jokainen ihminen tarvitsee. Jos Bella ei vietä vapaa-aikaa ystäviensä ja perheensä kanssa hyvän ruuan merkeissä, hän saattaa suunnata luontoon ja Äänekosken metsiin. ”Siellä on aina niin rauhaisaa.”

Eduskuntatyö on myös huomattavasti enemmän mediaa kiinnostavaa, joka tuo työhön omat haasteensa. Median edustajien on helppo esimerkiksi laskea tilastoista pidettyjen puheenvuorojen määrä, kun Bellan tavoitteena olisi ennemminkin tuoda keskusteluun jotain uutta kuin kerätä tilastomerkintöjä.

HAAVEILU ON HYVÄKSI Tulevaisuuden haaveita Bellalla on paljon, ja hän kannustaakin kaikkia haaveilemaan. Bella toivoisi näkevänsä tulevaisuudessa Suomen, jossa jokaisella ihmisellä on ihmisoikeudet, jotka he jo nyt ansaitsisivat. Matkalla tähän täytyisi laittaa kuntoon muun muassa trans-lait ja muidenkin vähemmistöjen oikeudet. Bella toivoisi, että jokainen ihminen voisi osallistua julkiseen keskusteluun riippumatta siitä, mikä ihmisen oma mielipide tai tausta on.

Mitä.enemmän.moninaisuutta. eduskunnasta.löytyy,.sen.paremmin. se.ajaa.kaikkien.suomalaisten.asiaa.

Myös sosiaaliturvassa olisi reilusti korjattavaa. Nykymuodossaan se ei huomioi tämän päivän työmarkkinoiden haasteita, kuten esimerkiksi freelance- ja osa-aikatyötä, eikä toisaalta ihmisten erilaisia elämäntilanteita. Lisäksi Bellan mielestä olisi hienoa elää Suomessa, jossa ihmisten välinen luottamus ei perustuisi heidän tuloihinsa tai asemaansa.

MONINAISUUTTA MAHTUISI LISÄÄKIN Huolimatta Bellan nuoresta iästä, hän on ehtinyt jo osallistumaan erilaisiin poliittisen toiminnan muotoihin pitkän aikaa. ”Politiikkaan tarvitaan kaikenikäisiä”, hän myös huomauttaa. Mitä enemmän moninaisuutta eduskunnasta löytyy, sen paremmin se ajaa kaikkien suomalaisten asiaa.

Lapsena Bella haaveili urasta maistelijana tai kokkina.

Nykyään näitä haaveita riittää täyttämään ystävien kanssa vietetyt illat kokkailun merkeissä, joten tämän hetken henkilökohtaisena haaveena Bellalla on kaunis puutalo Jyväskylässä.

Ikä on yksi lähtökohta, jonka perusteella voi olla muihin verrattuna erilainen. Erityisesti olisi kuitenkin tärkeää, että eduskunnasta löytyisi mahdollisimman erilaisen taustan omaavia ihmisiä. Bella on ajoittain kokenut joutuneensa vastaamaan toimittajien kysymyksiin asioista, joista hänellä ei ole minkäänlaista kokemusta. Adoptiotausta ei mahdollista sitä, että olisi asiantuntijuutta esimerkiksi turvapaikanhakijataustaisten ihmisten kokemuksista. Erilaiset taustat toisivat myös samaistumispintaa kaikille.

Jos ura kansanedustajana jonain päivänä loppuu, ei vielä tiedä, mistä Bellan sen jälkeen löytää. Nuoruudessa mielessä pyörineet urat juristina tai suurlähettiläänä eivät vielä ole täysin kuopattuja, mutta eivät välttämättä tällä hetkellä ajankohtaisia.

Bella nostaa esiin Jani Toivolan merkityksen kansanedustajan esikuvana ja huomauttaa, että ylipäätään julkisuudesta ei välttämättä löydy samaistuttavia henkilöitä kaikille.

Lapsille ja nuorille, jotka haaveilevat urasta kansanedustajana, Bella haluaa viestittää, että se on ehdottomasti tavoittelemisen arvoista ja mahdollista: ”Voi olla, että juuri sinua tarvitaan”.

”Muistan, että lapsena Lola Odusoga missikisoissa oli ainoa henkilö, johon pystyin samaistumaan.”

VOIMAVARANA IHMISET JA LUONTO Kansanedustajan työ pitkine työpäivineen voi laittaa välillä hyvinvoinnin koetukselle. Kuormituksen säätelystä ei puhuta Bellan mielestä tarpeeksi julkisesti tai myöskään kollegoiden kesken.

•5•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

Kansainvälisten adoptioiden toteuttaminen on vaativaa työtä. Kaikille lapsille halutaan tarjota lapsen edun kannalta paras mahdollinen ympäristö kasvaa ja kehittyä.

Kansainvälinen.adoptio. murroksessa Tuomo Holopainen Pexels / Free Photos

Järjestimme kansainvälisen adoptiotoiminnan parissa toimiville palvelunantajille keskustelun 15.11.2021. Mukana haastattelussa olivat Helsingin kaupungilta adoptiokoordinaattori Saara Leinonen ja johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi-Kaikkonen, Interpedialta adoptiovastaava Marika Elmeranta ja adoptiopalvelun päällikkö Salla Hari sekä Pelastakaa Lapset ry:stä kansainvälisen adoptiopalvelun esimies Marjo Mäenpää. Keskustelun kannalta mielenkiintoiset lähtökohdat antoi juuri samana päivänä Hufvudstadsbladetissa ilmestynyt sosiaali- ja terveysministeriölle osoitettu vetoomus kansainvälisiin adoptioihin liittyvän selvityksen teettämiseksi. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 24 kansainvälisesti adoptoitua, nyt jo aikuista.

Tarve järjestämällemme keskustelulle syntyi kansainvälisten tapahtumien myötä: Hollannissa teetetyn selvityksen perusteella Hollannin hallitus päätti keskeyttää kaikki kansainväliset adoptiot toistaiseksi, ja myös Ruotsissa on päätetty toteuttaa selvitys. Hollannin selvityksessä tarkemman tutkimuksen kohteena olleista maista Kolumbia on edelleen Suomen yhteistyömaa. Muiden tutkimuksen kohteena olleiden maiden (Sri Lanka ja Bangladesh) kanssa Suomi on jo lopettanut yhteistyön. Olemme Suomessa kuitenkin osa tätä ilmiötä, joten asiasta on hyvä herätellä keskustelua myös täällä.

•6•

kin sanoa, että kohdemaiden lastensuojelussa on toiminta mennyt eteenpäin ja täällä Suomessa adoptioneuvonta on samalla kehittynyt huomattavasti. Ennen neuvonta saattoi kestää vain vähän aikaa, eivätkä kotiselvitykset olleet yhtä kattavia. Lasten tarinoihin voi myös liittyä niin kotimaisessa adoptiossa täällä Suomessa kuin myös kansainvälisissä adoptioissa usein traagisiakin kohtaloita. ”Kansainvälinen adoptio on kuitenkin edelleen joillekin lapsille ainoa mahdollisuus päästä pysyviin perheisiin ja saada rakastavat vanhemmat”, kuten keskustelussakin muistutettiin.

HOLLANNISSA ADOPTIOIDEN MÄÄRÄT OVAT MONINKERTAISIA

Hollannin selvitysryhmällä tutkinnan pääpainona olivat kansainväliset adoptiot vuosina 1967–1998. Osa tutkinnan kohteena olleista adoptioista oli tapahtunut jo ennen vuotta 1967. Yksi nyt keskustelua herättänyt teema olikin komitean suositus, jota seurasi Hollannin hallituksen päätös kansainvälisten adoptioiden keskeyttämisestä. Päätös tuntui keskusteluun osallistuneiden mielestä melko rajulta toimenpiteeltä. Esiin nousi muun muassa näkökulma siitä, perustuiko päätös nykytilanteeseen, jos pääpainona on ollut ennen 2000-lukua tapahtuneet adoptiot. Selvityksessä niputettiin yhteen hyvin laaja, eri vuosikymmeniä sisältävä ajanjakso, jonka aikana käytännöt adoptiotoiminnassa ovat varmasti muuttuneet. Huomio kiinnittyi myös Suomen ja Hollannin kansainvälisen adoption nykytilanteen eroavaisuuksiin: Hollannissa tehtiin ennen paljon yksityisiä adoptioita ja toimijakenttä Hollannissa on edelleenkin todella laaja, kun taas Suomessa toiminta on keskittynyt nykyisin vain muutamalle palvelunantajalle. Suomenkin historiasta toki löytyy itsenäisiä adoptioita. Täällä toiminta on nykyisin kuitenkin säädellympää ja valvotumpaa, kun kaikki toimivat adoptiolautakunnan valvonnan alaisena.

ADOPTIOIDEN EETTISYYS MIETITYTTÄÄ Jos hakija on jo neuvontaan tullessaan miettinyt, mitä tämä adoptiokriittinen keskustelu tarkoittaa ja mitä Hollannin keskeytyspäätöksestä tulisi ajatella, sitä pidettiin keskustelijoiden keskuudessa erittäin hyvänä lähtökohtana. Tämä tarkoittaa, että hakijalla on ymmärrys ja tahto siihen, että adoptioprosessin voi toteuttaa vain, jos lapsen asiat on hoidettu kohdemaassa eettisesti ja hyvin. Toisaalta Hollannin raportti on myös lisännyt sitä, että adoptioneuvonnan aikana adoptionhakijat itse ottavat eettisyyden näkökulman esille. Raportti on myös auttanut ymmärtämään, miksi Suomessa yhteistyömaat valitaan niin tarkkaan ja miksi prosessi kestää niin pitkään. Prosessissa toimitaan kuitenkin Haagin sopimusten mukaisesti, joten kahden valtion välinen yhteistyö on tarkkaan määriteltyä. Sen vuoksi prosessia on turha yrittää hoputtaa.

Hollannin toimijakentän laajuuden lisäksi heillä myös kohdemaita on ollut huomattavasti enemmän. Keskustelussa nousi säännöllisesti esiin se, kuinka Suomessa kohdemaiden valitsemisessa seula on aina ollut tarkka, jotta kohdemaiden kanssa on varmuudella mahdollista toteuttaa lapsen edun mukaista adoptiotoimintaa. Myös adoptiomäärät Hollannissa ovat hyvin erilaisia: adoptoituja on siellä 40 000, kun Suomessa vastaava luku on noin 5 000.

Myös kotimaisessa lastensuojelussa ja kotimaan adoptioissa on ajoittain ollut epäselvyyksiä. Esimerkiksi kotimaisessa jälkipalvelussa on tullut esiin epäkohtia erityisesti 1960-luvulla ja sitä ennen adoptoitujen taustatiedoissa: adoptoidut eivät ole aina tienneet, miten ovat adoptioon päätyneet ja joillekin on ollut myös epäselvää, ovatko adoptoituja, lastensuojelun sijoittamia vai kasvattilapsia. Aina onkin hyvä pitää mielessä, ettei ikinä voi täydellä varmuudella sanoa, ettei joidenkin adoptioon annettavien lasten taustalta voisi löytyä joitakin epäkohtia.

ADOPTIO EI OLE HÄTÄAPUA Kansainvälisten adoptioiden toteuttaminen vaatii toimijoilta tarkkaa työtä. Toisella puolella on lapsia, joille halutaan ehdottomasti tarjota lapsen edun kannalta paras mahdollinen ympäristö kasvaa ja kehittyä. Toisella puolella on hakijat, joilla voi monella olla valtava kaipuu saada lapsi itselleen.

Historian saatossa on ollut ihmisiä, jotka ovat havainneet tässä olevan mahdollisuus tienata rahaa. Tämä on voinut ajaa joissakin maissa tilanteen siihen, että adoptioita ovat toteuttaneet toimijat, jotka eivät välttämättä tutki jokaisen adoptiolapsen taustaa ja tilannetta riittävän huolellisesti.

Myös erilaiset kriisit, kuten Haitin maanjäristys, Syyrian sota ja Afganistanin tilanne ovat esimerkkejä tilanteista, jolloin adoptiopalveluantajilla soivat puhelimet, kun ihmiset tiedustelevat mahdollisuutta adoptoida lapsi. Nämä esimerkit ovat kuitenkin tilanteita, joissa tulisi toteuttaa hätäapua lasten auttamiseksi. Adoptio ja hätäapu eivät liity toisiinsa millään lailla, eivätkä ole verrattavissa keskenään.

Suomen yhteistyömaissa maiden oman kotimaan adoption kehitys on ollut merkittävää. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että adoptioon ohjautuu korostuvassa määrin erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia, koska heidän on haastavampaa saada koti lähtömaistaan. Adoptioneuvonnassa onkin tärkeää selittää adoptiota hakeville perusteellisesti kaikki adoptioon liittyvät asiat, jotta lapsen etu varmasti toteutuu.

Keskustelussa pohdittiin myös sitä, tulisiko adoption palvelumaksut muuttaa kokonaan julkisista varoista maksettavaksi.

Kansainväliseen adoptioon voi edelleen lähteä luottavaisin mielin. Suomella on ollut aina maltillinen linja yhteistyösuhteiden luomisessa eri maiden kanssa. Suomelle on ollut keskeistä sitoutuminen Haagin sopimukseen, ja jos on herännyt epäilyksiä, yhteistyötä ei ole aloitettu tai selvitys yhteistyön päättämisestä on aloitettu. Joissakin maissa myös byrokratian raskaus voi johtaa siihen, että adoptiot kyseisen maan kanssa lopetetaan.

Suomessa adoptioneuvonnassa varmistetaan, ettei adoptiota pääse hakemaan ihmiset, jotka eivät ole punninneet riittävän huolellisesti adoptiota kaikilta kannoilta. Näistä moni keskeyttääkin adoptioprosessin jo neuvonnan aikana. Voi-

•7•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

ADOPTIOT SUOMESSA NYT JA TULEVAISUUDESSA?

Kansainvälisen adoption tulevaisuudelta toivottiin, että mukaan liittyisi uusia yhteistyömaita ja nykyisten sekä uusien kohdemaiden lastensuojelu kehittyisi siinä ohessa.

Kansainväliset adoptiot ovat kuitenkin vain pieni pyramidin huippu koko kohdemaan lastensuojelun tarpeesta ja viimesijainen vaihtoehto lapsille, joilla ei muuten ole mahdollisuutta pysyvään ja turvalliseen perheeseen. Kansainvälinen adoptio on lapsen kannalta vaihtoehtona parempi kuin pysyvä laitossijoittaminen.

Haastattelupäivänä Suomessa oli ilmestynyt selvityspyyntö myös täällä toteutetuista kansainvälisistä adoptioista, kuten jutun alussa mainittiin. Keskustelijat pitivät selvitystä hyvänä asiana ja ehdotuksena, mutta sen toteutustapa herätti kysymyksiä. Selvityksessä tulisi ehdottomasti ottaa huomioon menneiden aikojen lisäksi myös nykykäytännöt.

Lisäksi pidettiin tärkeänä, että jos selvitys päätetään toteuttaa, se tehdään myös kotimaan adoptioista, vaikka kansainvälisesti adoptoidut useammin ovatkin esillä mediassa. Huolta herätti myös adoptoitujen yksityisyys: Suomessa tehdään kansainvälisiä adoptioita vuosittain vain joitakin kymmeniä ja joistakin maista on saattanut tulla kokonaisuudessaan hyvin pieni määrä lapsia. Adoptoitujen yksityisyydestä tulisi siis pitää huolta selvitysprosessin aikana. Keskustelijat pohtivat myös, miten joissakin maissa on mahdollista päästä tutkimaan adoptoitujen taustoja, kun valtaosa adoptoiduista voi olla löytölapsia. Näiden teemojen johdosta toivottiinkin, ettei selvitys aiheuttaisi Suomessa Hollannin kaltaista päätöstä.

Keskustelijat toivoivat myös, että adoptiota hakevat suhtautuisivat avoimesti lapsen toiveisiin selvittää omaa taustaansa. Valtakunnallinen selvitys ei välttämättä vastaa adoptoitujen toiveisiin, vaan jokaiselle tulisi mahdollistaa omien juuriensa selvittäminen ja avoin keskustelu yhdessä vanhempiensa kanssa. Tärkeimpänä keskustelijat toivoivatkin, että kansainväliset adoptiot olisivat myös tulevaisuudessa lapsille mahdollisuus saada koti ja perhe, jos se ei ole lasten kotimaissa toteutettavissa.

•8•

Ajatuksia.yhteisistä.vuosista.ja.Yhteiset.

Lapsemme.ry:n.tulevaisuudesta Eva Biaudet Marjukka Rauhala

Yli kolmenkymmentä vuotta elämämme on kulkenut rinnakkain, Yhteiset Lapsemme ry ja minä. Adoptiovalmennuksen ja adoptiolapsitapaamisten kautta yksintulleiden pakolaislasten asemaan ja rasismin vastaiseen työhön. Yhdistyksen työ on kaikkinaan kietoutunut omaan elämääni niin perheeni että työni kautta - ja antanut minulle tukea, ystäviä ja paljon osaamista.

Lapsen etua ja kehitystä arvioidaan tietysti aina sen hetkisen parhaan osaamisen ja tiedon mukaan. Mutta en voi olla miettimättä, miten paljon siinä on kehitytty oman elämäni tai jo lasteni kolmenkymmenen vuoden aikana.

Pohdin usein, miten olemme olleet edelläkävijöitä kansainvälisessä adoptiotoiminnassa, tai ainakin hereillä monen asian suhteen. Olemme nähneet lapsen itsensä adoption keskiössä.

Olemme aina asettaneet lapsen hyvinvoinnin, onnen ja rakkauden tarpeen turvaamisen ensisijaiseksi. Olemme siksi, toisin kuin monet muut vanhemmuutta suunnittelevat, valmistautuneet kohtaamaan vanhemmuuden mukana tuleviin erilaisiin tunteisiin ja haasteisiin. Muiden adoptiovanhempien kokemuksista onkin ollut suurta apua varsinkin niissä kovemmissa paikoissa, kun oma riittämättömyys on iskenyt konkreettisesti.

kanssa. Ja Yhteiset Lapsemme ry on aina tarjonnut siihen turvallisen tilan.

On ollut vaikea ennakoida, miten keskeiseksi rasismin vastainen työ on muodostunut Suomessa. Pandemiat, ilmastonmuutos ja muu epävarmuus tulevaisuuden näkymistä ovat monelle lisänneet tunnetta siitä, että omaa elämänkulkua on vaikea hallita.

Tarve hakea yksinkertaisia ratkaisuja, samalla kun disinformaatio helposti leviää erityisesti sosiaalisessa mediassa, on luonut hyvän kasvualustan häikäilemättömille vallantavoittelijoille ja ääripopulisteille. Kohteeksi joutuvat usein vähemmistöt, jotka historiallisestikin ovat joutuneet syrjinnän ja vihapuheen kohteeksi.

Työssäni olen saanut ammentaa siitä osaamisesta ja kokemuksista joita yhdistyksessä on työstetty ja jaettu.

Vertaistuki on suunnaton voiman lähde - tapahtumien ja hallitustyön kautta olen saanut osakseni monia ystäviä, joiden vieraanvaraisuus ja halukkuus keskustella tunteista ja ajatuksista on tuntunut rajattomalta.

Jollei aiemmin, uskon että yhdistystyö on tuonut jokaiselle paremman ymmärryksen siitä, miten tärkeää on, että saa jakaa ajatuksiaan toisten

Me kansainvälisten adoptioiden puolustajat olemme ehkä vähätelleet tällaisen kehityksen vahvistumisen mahdollisuuksia. Siksi rasismin vastainen työ ja kaikenlaisen moninaisuuden puolustaminen on noussut keskeiseksi työn fokukseksi viime vuosina. Emme voi seistä passiivisina vaan meidän on tosissamme vaikutettava eri tasoilla, jakamalla tietoa ja vaikuttamalla entistä aktiivisemmin niin kansalaismielipiteeseen kuin päättäjiin. Uskon, että yhä useampi haluaa olla mukana

Eva Biaudet Yhteiset Lapsemme ry:n 30-vuotisjuhlassa elokuussa 2018.

•9•

työssämme ja kumppaneina, kun vain osaamme kertoa viestimme riittävän kuuluvasti ja laajasti. Viestinnän merkitystä ei voi vähätellä ja siihen olisi löydettävä myös lisää voimavaroja.

Nyt on uusien sukupolvien aika. Adoptoidun Ääni - podcast on ollut äärettömän tärkeässä roolissa ja lisännyt keskustelua kansainvälisistä adoptioista, moninaisuudesta ja vanhemmuudesta.

Omien kokemuksiensa kautta he tuovat toimintaamme ratkaisevan äänen, jota ilman Yhteiset Lapsemme ei olisi yhtä uskottava toimija. Uskon, että tämä sukupolvi kantaa yhdistyksen seuraavalle vuosikymmenelle yhä vahvempana ja kuuluvampana.

Oma elämänkaareni notkahtaa ensi keväänä eteenpäin, kun minusta tulee isoäiti. Asia, jota oli melko vaikea kuvitella noin kolmekymmentä vuotta sitten pitäessäni ensimmäistä kertaa lastani sylissäni. Silloin elämä kääntyi yhtäkkiä uuteen parempaan suuntaan, huikeaan seikkailuun. Haluan vielä kiittää kaikkia yhdistyksen toimijoita, vapaaehtoisia ja työntekijöitä, niin vanhoja kuin uusia, yhteisistä vuosistamme ja erityisesti seitsemästä vuodesta puheenjohtajana. Olen aina iloinnut saadessani olla yksi teistä.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

Suldaan.Said.Ahmed.–

Somaliasta.suomalaiseksi.poliitikoksi Ikää 19 vuotta ja tuloksena 91 ääntä ensimmäisissä vaaleissa. Siinä lähtökohta tielle, joka on vienyt nuoren miehen pitkälle suomalaisessa politiikassa. Eduskuntatalon kahvilassa istuu nyt 28-vuotias Vasemmistoliiton kansanedustaja ja Helsingin kaupungin toisen kauden kaupunginvaltuutettu Suldaan Said Ahmed.

Irma Marttinen Tuomo Holopainen

”Juuret minulla on Pohjois-Karjalassa, Itä-Helsingissä ja Somaliassa”, Suldaan kertoo.

Suomeen Suldaan tuli teini-ikäisenä perheenyhdistämisen kautta. Takana ja turvana on iso perhe, yksitoista sisarusta, äiti, mummo, tädit ja enot. Äiti on rakas ja perhe on tärkeä. ”Joka toisen viikonlopun olen varannut perheelle. Joskus on syyllinen olo, kun ei voi nähdä heitä enemmän”, hän sanoo.

Yhteyttä pidetään päivittäin someryhmissä.

POLITIIKKAAN PAKON EDESSÄ Pienenä poikana Suldaan haaveili, että hänestä tulee isona poliisi tai presidentti. Niin äiti on kertonut. ”Olen aina ollut oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja. Kun näin orpoja lapsia Somaliassa kaduilla, vaadin, että ne pitää tuoda kotiin ja antaa ruokaa ja vaatteita”, hän muistelee.

Nuorena Suldaan ei ajatellut politiikkaan ryhtymistä, mutta rasismi ja maahanmuuttajiin kohdistuva ilkivalta saivat hänet aktivoitumaan. Autoja poltettiin, n-sanalla solvattiin, ystävän isä puukotettiin ja persujen vaalijytkyn jälkimainingit löivät pohjoiskarjalaisen kaupungin kaduilla.

Halusin.muuttaa.asenteita.ja. yhteiskuntaa,.en.muuttaa.pois.

Suomesta. ”Politiikkaan lähdin mukaan pakon edessä. Halusin muuttaa asenteita ja yhteiskuntaa, en muuttaa pois Suomesta”, hän sanoo. Äiti oli ehdottanut muuttoa Iso-Britanniaan. Perhe jäi kuitenkin Suomeen ja muutti Helsinkiin. Olisi ollut liian paljon menetettävää; opittu kieli ja kotoutumisen orastava alku.

• 10 •

Nuoresta Suldaanista tuli helsinkiläinen, aktivisti ja vaikuttaja.

”Kansanedustajan tehtävä on arvokkain luottamustehtävä, mihin olen voinut tulla valituksi. Olen äärimmäisen otettu ja kiitollinen. Töitä on paljon, ja paljon opittavaa”, hän sanoo.

Kansanedustajan tehtävän hoitamiseen Suldaan on saanut neuvoja vanhemmilta edustajilta. Hän kertoo lukeneensa Anna Kontulan kirjan Eduskunta täynnä ystäviä ja vihamiehiä.

”Järjestin rasisminvastaisia mielenosoituksia ja toimin monissa eri verkostoissa. Kun Suomeen tuli 2015 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita ja vastaanottojärjestelmä oli kovilla, otin yhteyttä isoihin yrityksiin ja sain tulijoille lahjoituksena monta tuhatta kännykkäliittymää ja tuhansia tyynyjä ja peittoja”, hän kertoo.

”Se kertoo hyvin kansanedustajan työstä”, hän toteaa.

Sosiaalinen luonne ja hyvät verkostoitumistaidot ovat kansanedustajan työssä arvokkaita.

Myöhemmin Suldaan haastoi yrityksiä lahjoittamaan joulunaikaan ruokakasseja jaettavaksi vähävaraisille eläkeläisille ja perheille. Iltapäivälehdet repivät otsikoita somalista, joka jakaa jouluruokaa köyhille suomalaisille Hakaniementorilla.

”Olen luonteeltani sellainen, että haluan tehdä yhteistyötä.

Moni asia ei edisty, koska ihmiset ovat lyhytkatseisia ja pelkäävät, että kuka vie ne irtopisteet. Jos katson valtuustouraani, niin huomaan, että on paljon aloitteita, joita en olisi saanut läpi ellen olisi tehnyt yhteistyötä yli puoluerajojen”, hän sanoo.

AKTIVISTISTA KAUPUNGINVALTUUTETUKSI

Kuntapolitiikkaan Suldaan lähti ensimmäistä kertaa vuoden 2012 vaaleissa.

”Politiikka on kuin jalkapallopeli: pitää osata olla hyvä tiimipelaaja. Olen liittynyt myös eduskunnan jalkapallokerhoon, koska on hyvä tutustua ihmisiin muissakin rooleissa kuin politiikassa”, hän hymyilee.

”Soitin Vasemmistoliiton Helsingin piiritoimistoon Jorma Pikkaraiselle. Hän hämmästeli hyvää suomen kielen taitoani ja kutsui käymään. Pääsin sitoutumattomana ehdokkaana puolueen listalle. Olin 19-vuotias ja listan nuorin”, Suldaan kertoo.

Kansanedustajan työ on rankkaa. Aamut alkavat yhdeksältä kokouksilla ja päivät jatkuvat istunnoilla. Asioihin pitää perehtyä ja puheita pitää valmistella, ihmisiä tavata ja mediakontakteja hoitaa.

”Minulla ei ollut mitään vaalikokemusta. Tein kolmivuorotyötä vartijana, enkä ehtinyt kampanjoida. Sain 91 ääntä, ja ajattelin, että nämä ihmiset ovat antaneet minulle ainoan äänensä ja luottavat muhun. Se kannusti jatkamaan”, hän kertoo.

”Olen hyvin innostunut työstäni ja haluan tehdä kunnianhimoista, optimistista ja tulevaisuuteen katsovaa politiikka.

Nuoruus tuo myös uutta energiaa. Ymmärrän nykymaailmaa ja nuoria”, Suldaan sanoo.

Suldaan liittyi puolueeseen ja tutustui ihmisiin. ”Lähdin jeesaamaan vaaleissa eri ehdokkaita ja opin kampanjoinnista.

Huomasin, että tarvitaan ihmisiä, jotka sitoutuvat mukaan.

Tukiryhmä on kampanjan sydän”, Suldaan sanoo.

Sosiaalisessa mediassa hän tekee poliitikon työtä ja eduskunnan arkea tutummaksi nuorille. ” On tärkeää kertoa, mitä kaikkea kansanedustajan arkeen kuuluu. Moni nuori on sanonut, että tämä on iso juttu ja että on oppinut paljon”, Suldaan kuvailee.

Vasemmistoliiton Oulun puoluekokouksessa 2016 Suldaan valittiin puoluevaltuuston ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi ja hän pääsi sisäpiiriin vaikuttamaan. Seuraavissa kuntavaaleissa häntä pyydettiin ehdokkaaksi.

Koko Suomen itsenäisyyden aikana eduskunnassa on ollut vain muutama ei-valkoinen kansanedustaja.

”Olin päättänyt, etten lähde enää vaaleihin ilman omaa tukiryhmää. Postasin sen someen, ja pian sen jälkeen 500 ihmistä ilmoittautui tukijakseni. Kallio Block Partyn järjestäjästä Nina Lyijysestä tuli kampanjapäällikköni”, hän kertoo.

”On tärkeää, että nuorille on roolimalleja eri ammateissa.

Kalenterini on täynnä kouluvierailuja, joissa käyn puhumassa työstäni. Se on minusta arvokasta työtä ja haluan varata siihen aikaa.”

Suldaan valittiin puolueensa viidenneksi suosituimpana ehdokkaana Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2017.

IHMISOIKEUDET, YHDENVERTAISUUS JA NUORET

OPPIMISTA JA YHTEISTYÖTÄ Eduskuntaan Suldaan nousi vuoden 2019 vaaleissa saadulta varapaikalta, kun Paavo Arhinmäki siirtyi Helsingin apulaispormestariksi ja Silvia Modig jatkoi europarlamentaarikkona.

Suldaan on lähtenyt politiikkaan edistääkseen yhdenvertaisuutta, ihmisoikeuksia ja antirasismia.

• 11 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

Helsingissä hän on tehnyt aloitteen anonyymistä rekrytoinnista, joka on otettukin jo käyttöön kaupungin rekrytoinnissa. Anonyymin rekrytoinnin vieminen eteenpäin valtakunnallisesti on yksi vielä julkilausumaton tavoite. ”Suomen valtio on suurin työnantaja ja se olisi iso esimerkki muille, että virkoihin saataisiin enemmän moninaisuutta”, Suldaan sanoo.

Vasemmistoliiton tutut teemat nousevat esiin tuoreen kansanedustajan puheesta: ”Leipäjonot, lapsiperheiden ja yksinhuoltajaperheiden köyhyys eivät kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan. Jokaisella pitää olla mahdollisuuksia ja mielekästä tekemistä”, hän sanoo.

Jokainen.nuori.ansaitsee. mahdollisuuden.opiskella,.tehdä.

Suldaan on virkavapaalla siviilityöstään Diakonissalaitoksella. Viimeisen viiden vuoden aikana hän on saanut suoraa kosketuspintaa syrjäytyneisiin ihmisiin, työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuoriin, paperittomiin siirtolaisiin ja yksin tulleisiin turvapaikanhakijoihin. Politiikoille hän on järjestänyt ns. luokkaretkiä ihmisten luokse.

töitä.ja.tavoitella.unelmiaan.

”Ajattelen, että se on hyvä pohja kansanedustajan työlle, kun on laaja ymmärrys erilaisten ihmisten elämästä”, hän toteaa.

Nuorten asiat ovat erityisesti Suldaanin sydämellä.

Tänä syksyn paljon puhuttua kolmannen sektorin ja kulttuurin rahoituksen turvaamista Suldaan pitää tärkeänä. ”Haluan edistää kulttuurin moninaisuutta ja saavutettavuutta. Kulttuuria, joka puhuttelee monenlaisia yleisöjä ja joita nuoret eri lähtökohdista ja taustoista pääsevät katsomaan”, Suldaan sanoo.

”Jokainen nuori ansaitsee mahdollisuuden opiskella, tehdä töitä ja tavoitella unelmiaan. Tärkeää on segregaation ja köyhyyden poistaminen, nuorten osallisuuden edistäminen ja päihteitä käyttävien nuorten auttaminen”, Suldaan toteaa.

Miten hoidat omaa jaksamistasi, Suldaan? ”Olen tehnyt pieniä muutoksia arkeeni ja kiinnittänyt huomiota unirytmiini. En roiku enää somessa myöhään. Katson leffoja ja sarjoja vain viikonloppuisin ja silloinkin vain jakson kerrallaan. Käyn lenkillä ja ulkoilen”, hän kertoo.

JÄLKIKIRJOITUS Tämän artikkelin kirjoitustyön pysäyttää uutinen kansanedustaja Suldaan Said Ahmediin kohdistuneesta järkyttävästä rasistisesta teosta. Ajattelen nuorta ihmistä, joka tekee intohimoisesti, esimerkillisesti ja sydämellä työtä suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Tuntuu todella epäreilulta, niin väärältä.

• 12 •

KOLUMNI

Turvallinen.koulu.rakentuu. aidon.osallisuuden.varaan Minna Kelhä Satu Haavisto

Perusopetus tukee oppilaan kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen, kauneuteen, oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Jännitteet ihmisyyteen kasvun ja ympäristön todellisuuden välillä ovat kuitenkin arjen koulutyössä läsnä päivittäin. Kiusaaminen, poissulkeminen sosiaalisesta yhteisöstä, rasistiset asenteet sekä epäoikeudenmukainen kohtelu haastavat kouluyhteisöjä jatkuvasti.

Opettajien työssä painottuu kasvatus opetuksen rinnalla kaikilla luokka-asteilla. Samalla kun koulu luo loistavan ympäristön harjoitella oman kulttuurin, kielen ja uskonnon vuorovaikusta muiden kanssa, on vaarana yhteisöllisyyden rikkoutuminen. Koulu on kuin pienoisyhteiskunta, jossa voidaan parhaimmillaan turvallisesti kokeilla erilaisia tapoja ratkaista erimielisyyksiä ja konflikteja samalla niistä oppien yksilöinä ja yhteisönä.

Koulu on parhaimmillaan aikuisten ja lasten yhteinen oppiva yhteisö, jossa jokaisella on oma paikkansa ja äänensä.

Oppilaat kasvavat maailmaan, joka on kulttuurillisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninainen.

Opetus ja oppiminen tukevat jokaisen lapsen ja nuoren oman kulttuuri-identiteetin kasvua samalla, kun opetus rakentuu suomalaiselle kulttuuriperinnölle. Tavoitteena on oppilaiden vahva oma identiteetti.

YK:n Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa lasten kanssa ja hyväksi työskenteleviä sitoutumaan yhdenvertaiseen kohteluun, syrjimättömyyteen, lapsen edun ensisijaisuuteen, lasten oikeuteen suojeluun, huolenpitoon ja kehittymiseen.

Tämä velvoite ohjaa myös ennaltaehkäisevään toimintaan sekä toisen puolustamiseen kaikissa tilanteissa turvallisen oppimisympäristön luomiseksi.

Kouluissa on kokeiltu vuosien aikana monia kiusaamisen vastaisia menetelmiä vaihtelevin lopputuloksin. Jossain paikoissa toimiva malli ei välttämättä sovellu heti toiseen kouluyhteisöön. Turvallinen koulu rakennetaan yhdessä toimimalla. Siksi on tärkeää panostaa yhä enemmän oppilaiden osallisuuden vahvistamiseen kaikissa koulun toiminnoissa.

Tähän ei riitä hyvin toimiva oppilaskuntatoiminta, vaan sen lisäksi tulee olla erilaisia pieniä ja isoja asioita, joissa lapset ovat päättämässä ja toteuttamassa ideoitaan. Motivaatio syntyy todellisesta osallisuuden kokemuksesta.

Tällä on myös vaikutuksia jokaisen oppilaan käsitykseen itsestään oppijana ja ihmisenä.

Lasten ja nuorten näkemysten ja kokemusten perusteella osallisuuden voidaan ajatella syntyvän hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta, turvallisuudesta ja näiden pohjalta syntyvästä luottamuksesta siihen, että on mahdollisuus vaikuttaa. Vaikutusmahdollisuudet koetaan tyypillisesti sitä paremmiksi, mitä vahvemmaksi lapsi tai nuori kokee muiden ihmisten antaman tuen.

Dialogitaitojen ja erityisesti kuuntelemisen, empatian ja myötätunnon harjoittelua tulisi lisätä oikeissa arjen oppimisen tilanteissa. Opettajat tarvitsevat osaamista dialogisuuden toteuttamiseksi sekä sosiaalis-emotionaalisten taitojen vahvistamiseksi oppilaiden kanssa. Rehtoreiden ajankäyttöä pedagogisina johtajina tulee vahvistaa. Rehtorin rooli on myös rakentaa siltoja alueiden yhteisöihin. Työskentely järjestöjen ja muiden organisaatioiden kanssa lähialueella on merkittävä tapa luoda myös vapaa-ajan toiminnan kanssa yhteistä turvallista moninaisuuden hyväksyvää kulttuuria.

Verkostotyöskentelyä tulee tukea ja vahvistaa.

Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Tämä tehtävä ei rajoitu vain koulutuntien aikaan opetushenkilöstölle. Meidän kaikkien ihmisten tulee rakentaa tasa-arvoista ja oikeudenmukaista moninaisuuden hyväksyvää yhteiskuntaa. Esimerkillä johtaminen on toimivaa. Heikomman ja syrjityn puolustaminen kaikissa tilanteissa on välttämätöntä. Hiljaa oleminen on väärä ratkaisu silloin, kun kuulemme ja näemme epäoikeudenmukaista kohtelua ympärillämme.

Jokaisella on oikeus olla turvallisesti oma itsensä. Jokaisella on oikeus kasvaa potentiaaliinsa ja saada hyvä elämä.

Kirjoittaja.toimii.

Opetushallituksen. pääjohtajana.ja.hän. on.koulutukseltaan. filosofian.tohtori.

• 13 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

Keskustelua.representaatioista. ja.rasismista.POC-lukupiirin. kanssa.

Irma Marttinen Tuomo Holopainen

Helsingin.Kirjamessuilla.2021.oli.tarjolla.monipuolinen.kattaus.kirjavuoden.satoa..Joukossa.oli. mukana.myös.aiempaa.enemmän.hienoja.kirjauutuuksia,.jotka.poikkeavat.valkoisuuden.kaanonista..

Silti.on.edelleen.perusteltua.kysyä,.miten.nykykirjallisuus,.lastenkirjat.ja.oppikirjat.voisivat.olla. moninaisempia?.Miten.saisimme.lukea.enemmän.tarinoita.ja.löytää.kirjoista.henkilöhahmoja,.joihin. useammat.ei-valkoiset.ihmiset.voisivat.samaistua?.

Yhteiset Lapsemme ry järjesti näistä teemoista keskustelun POC-lukupiirin kanssa Kulttuuri-, tiede- ja mielipidelehtiliitto Kultti ry:n lavalla sunnuntaina 31.10.2021. Keskustelua ohjasi vapaa toimittaja ja kasvatustieteilijä Alice Jäske ja hänen haastateltavina olivat POC-lukupiirin perustajat ja sisällöntuottajat Téri Zambrano ja Aracelis Correa.

Keskustelijat toivat esille omia lukukokemuksiaan sekä kertoivat POC-lukupiirin perustamisen taustoista ja sen toiminnasta ja tarkoituksesta sekä pohtivat representaatioiden ja rasismin merkitystä kirjallisuudessa.

LUKUPIIRIN PERUSTAJAT LUKIJOINA

Keskustelun aluksi Alice Jäske halusi varmistaa, että kaikki kuulijat tietävät, mitä POC tarkoittaa: ”Jos jollekulle sana POC ei ole vielä tuttu, niin se on lyhenne sanoista person of colour, jonka voi kääntää suomeksi ruskea tai ei-valkoinen henkilö. POC-lukupiirissä luetaankin ja tuodaan esille ruskeiden kirjailijoiden teoksia.”

POC-lukupiirin takaa löytyy kaksi intohimoista lukijaa, joille kirjojen maailma on tullut läheiseksi jo lapsena.

Fantasia, autofiktio, chick lit ja nuorten aikuisten kirjallisuus kuuluvat hei-

dän omiin lukusuosikkeihinsa. ”Mulle on lapsena luettu paljon ja kannustettu lukemaan. Kun opin itse lukemaan, niin luin aina iltaisin. Jossakin vaiheessa luin enemmän koulukirjoja ja nyt taas enemmän fiktiota”, Aracelis kertoo. ”Meillä on aina perheessä luettu ja annettu lahjaksi kirjoja. Mulla lukeminen on ollut välillä on ja välillä off, nyt taas luen enemmän”, Téri jatkaa.

Samaistumisen pintoja Téri ja Aracelis ovat löytäneet fantasiakirjojen tyttö- ja naishahmoista ja jos fyysinen ulkonäkö on ollutkin erilainen, niin vahvojen hahmojen luonteesta ja tavoista on löytynyt samaistumisen mahdollisuuksia. ”Lapsena olisin kyllä silti kaivannut kirjoihin sitä ruskeaa ja kiharatukkaista tyttöä, itseäni”, Téri toteaa.

Jokaisella lukijalla on jokin kirja, joka on jättänyt erityisen jäljen. Mikä kirja se teillä on ollut? ”Mulle tosi merkityksellinen kirja on ollut Anu Rohima Myllärin kirja Adoptoitu, jonka luin varhaisteininä.

Se oli ensimmäinen POC-kirjailijan kirjoittama kirja, johon sain kosketuksen ja se on pyörinyt paljon mun mielessä”, Téri vastaa.

Aracelis kertoo, että Koko Hubaran Ruskeat tytöt oli ensimmäinen teos, jonka hän koki olevan kirjoitettu juuri häntä itseään varten. ”Se oli mulle suuri ja liikuttava kokemus.”

• 14 •

Hubaran esseeteoksen merkitys inspiraation lähteenä koko sukupolvelle ruskeita tyttöjä ja POC-kirjoittajia ja -lukijoita on ollutkin poikkeuksellisen tärkeä.

MITEN POC-LUKUPIIRI SYNTYI?

”Noin vuosi sitten olimme menossa mökille ja haaveilimme siitä, että olisi kiva lukea POC-kirjailijoiden teoksia. Päätimme perustaa lukupiirin ja laitoimme siitä viestiä Students of Colour ry:n jäsenille ja pian oli lukupiiri koossa”, Téri ja Aracelis kertovat.

Nyt kahdeksan POC-lukijan piiri kokoontuu kerran kuukaudessa ja valitsee luettavan kirjan, josta sitten keskustellaan yhdessä. Lukupiiri on suljettu, mutta POC-lukupiirillä on Instagram-tili, jota Téri ja Aracelis ylläpitävät aktiivisesti. Sometilillä jaetaan kirjavinkkejä ja keskustellaan kirjoista.

Kiinnostus lukupiirin toimintaa kohtaan on ollut suurta ja siksi POC-lukupiiri järjestää POCeille suunnattuja tapaamisia sekä kaikille avoimia lukupiiritapahtumia Helsingin kirjastoissa kaupungin myöntämän apurahan turvin. Téri ja Aracelis näkevät tärkeäksi myös tiedon viemisen nuorille, minkä takia ohjelmassa on myös lukutapahtumia kouluissa.

Helsingin Kirjamessuilla järjestetyssä keskustelussa Alice Jäske (oik.) haastatteli Téri Zambranoa (kesk.) ja Aracelis Correaa.

EI VAIN RASISMISTA Alice Jäske on yksi POC-lukupiirin ensimmäisistä innostuneista seuraajista. ”Olen itse saanut ihan sairaasti hyviä vinkkejä teiltä, kiitos siitä!”, hän sanoo.

Alicen mielestä on tärkeää, ettei lukupiirin painopiste ole rasismissa. ”Minulle yksi tärkeimmistä aspekteista lukupiirissänne on se, ettei teillä ole rasismifokusta, vaikka tuotte esiin ruskeita kirjailijoita. Me ruskeat ihmiset saamme olla niin usein esillä juuri rasismin kautta”, Alice sanoo.

Mutta mikä teistä on tärkeintä POC-lukupiirissä? Miksi tällaista tarvitaan? ”Mun mielestä tärkeintä on representaatioiden moninaisuus. Mulla on viisivuotias lapsi, ja nyt löytyykin jo lastenkirjoja, joissa on ruskeita lap-

sia. Lapsille ja nuorille on tärkeää, että voi nähdä itsensä eri rooleissa ja että he uskaltavat unelmoida”, Téri vastaa. ”Tänä vuonna onkin käännetty ja julkaistu tosi hyviä kirjoja, ihania fantasiakirjoja ja kirjoja, joissa POChahmo on aloittamassa esimerkiksi uutta harrastusta, sekä kaikenlaisia hahmoja tekemässä monenlaisia asioita”, hän jatkaa. ”Lukupiirissä haluamme lukea ja jakaa sisältöjä, jotka ovat meiltä meille. Rasismia on usein muiden kirjoittamissa kirjoissa. POC-kirjailijoiden kirjoissa voimme nähdä itsemme monissa erilaisissa rooleissa – sankareita tai pahiksina”, Aracelis pohtii. ”Pocit näkyvät vain rankoissa tarinoissa. Me haluamme tuoda esille muutakin kuin rankkaa rasismiin pohjautuvaa kirjallisuutta ja rohkaista kääntämään ja kustantamaan myös

• 15 •

toisenlaisia, kivoja tarinoita POC-kirjailijoilta”, Téri sanoo.

VALKOISET JA EUROSENTRISET OPPIKIRJAT Koulussa lasten ja nuorten lukema kaunokirjallisuus on yhä enimmäkseen valkoisten kirjailijoiden kirjoittamaa, vaikka kehitystäkin on tapahtunut. POC-lukupiirin edustajien mukaan äidinkielen opettajat ovat ottaneet mielellään vinkkejä vaihtoehtoisista teoksista lukulistoille mukaan.

Alice nostaa esille oppikirjojen tarjoaman maailmankuvan. Se on kuva Euroopan kasvutarinasta, jossa on mukana me ja ne toiset. Pia Mikander on tutkinut reaaliaineiden oppikirjoja ja tullut siihen tulokseen, että oppikirjat

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

ovat eurosentrisiä eli eurooppakeskeisiä. Niissä usein länsimaat edustavat “meitä” ja sen ulkopuoliset alueet “muita”.

Historian kirjat kertovat Euroopan kasvutarinaa ja muut mantereet ja maat tulevat mukaan esimerkiksi Euroopan sotien kautta. Miten eurosentrinen oppimateriaali vaikuttaa lapsiin ja nuoriin? ”Se ei vaikuta hyvin! Olen itse kahdesta kulttuurista, josta toinen ei näy kirjoissa tai näkyy juuri toisena”, Téri vastaa ja Aracelis jatkaa: ”Lapsena on ollut sellainen olo, ettei munlaisia ihmisiä ollut tuohon aikaan. Siltä se näyttää.”

NYKYKIRJALLISUUDEN VALKOINEN KENTTÄ

Keskustelijat ovat yhtä mieltä siitä, että kirjallisuuden kenttä on yhä varsin valkoinen. Oletuksena on, että kirjoja kirjoitetaan valkoiselle lukijalle, mikä näkyy kirjan näkökulmassa ja henkilöhahmoissa. Viime vuosina tähän on kuitenkin ryhdytty kiinnittämään enemmän huomiota. Katalogeissa on alkanut näkyä suhteellisesti enemmän POC-kirjailijoiden teoksia. ”Mutta se on edelleen meillä poikkeus, että kirjailija on POC ja näkökulma muu kuin valkonormatiivinen.

Haluaisimme, että se olisi ennemmin sääntö kuin poikkeus”, Téri ja Aracelis toteavat.

Nykykirjallisuuden kentän valkoisuus on lisäksi rakenteellinen ongelma, joka kytkeytyy apurahojen saamiseen ja kustantajien ajatteluun. ”Tarvitsemme enemmän POC-kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja, joita uskalletaan kustantaa, ja joita ostetaan ja luetaan enemmän”, Aracelis tiivistää.

Murros on käsillä. Muutos on mahdollinen.

Kirjamessuilla käydyn keskustelun tallenteen voi katsoa youtube-linkistä, joka löytyy Kultti ry:n sivuilta tai omalta kotisivultamme: https://www.yhteisetlapsemme.fi/ blog/keskustelua-representaatioistaja-rasismista-kirjallisuudessa-poclukupiriin-kanssa/

KESKUSTELIJAT:.

Alice Jäske on vapaa toimittaja ja kasvatustieteilijä, joka on perehtynyt antirasismin teemoihin. Hän toimii tällä hetkellä Students of Colour -opiskelijajärjestön blogin päätoimittajana ja on yksi Mixed Finns -yhteisön perustajajäsenistä.

Aracelis Correa on POClukupiirin perustaja ja sisällöntuottaja. Hän on innostunut lukija, joka haluaa löytää itsensä kirjojen sivuilta. Hän on opiskellut pari vuotta sosiaalitieteitä Helsingin yliopistossa ja ollut perustamassa Students of Colour järjestöä. Tällä hetkellä hän opiskelee Lahdessa kultasepäksi, lukee ja kirjoittaa aktiivisesti itsekin.

Téri Zambrano on POClukupiirin perustaja ja sisällöntuottaja, aktiivinen lukija sekä 5-vuotiaan äiti. Hän on lukenut kirjallisuutta laidasta laitaan koko ikänsä ja haluaisi olla osaltaan vaikuttamassa reprsentaatioon etenkin lastenkirjojen puolella. Téri on muutenkin aktiivinen kulttuurin kentällä, opiskelee konservointia Metropoliassa ja harrastaa intohimoisesti liikuntaa.

Aracelis Correa

Téri Zambrano

POC-lukupiirin vinkkilista Yhteiset Lapsemme -lehden lukijoille: Tuikku-sarja, Johanna Lestelä (0-5v) Poika ja hame, Jani Toivola ja Saara Obele (4-8v) Amansi tekee revontulet, Kwame Aidoo (4-8v) Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili, Wilson Kriwa (4-10v) Amari ja yön veljet, B. B. Alston (9+)

• 16 •

Teoilla.rakennetaan. rasismista.vapaata.

Suomea Nitin Sood

Oikeusministeriö.ja.yhdenvertaisuusvaltuutettu.toteuttivat. alkusyksystä.Olen.antirasisti.-kampanjan,.jonka.tarkoituksena. on.lisätä.tietoisuutta.rasismista.yhteiskunnallisena.ilmiönä.sekä. aktivoida.ihmisiä.ja.organisaatioita.tekemään.konkreettisia. tekoja.yhdenvertaisuuden.edistämiseksi..Lisäksi.kampanjan. avulla.tuodaan.esille,.ettei.rasismiin.puuttuminen.ole.ainoastaan. niiden.vastuulla,.jotka.kokevat.rasismia.omassa.arjessaan..

Kampanja.liittyy.hallituksen.rasismin.vastaiseen.ja.hyvien. väestösuhteiden.toimintaohjelmaan,.joka.hyväksyttiin.syksyllä.

Etniset ja uskonnolliset vähemmistöt kohtaavat rasismia Suomessa sekä yksittäisinä rasistisina tekoina että arjessa tapahtuvana syrjintänä ja ulossulkemisena. Rasismia esiintyy laaja-alaisesti eri yhteiskunnan osa-alueilla niin koulutuksessa, työelämässä kuin julkisissa tiloissakin. Euroopan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan rasismin kokemukset ovat Suomessa keskimääräisesti yleisempiä kuin muissa Euroopan maissa. Kampanjan yksi ydinviesteistä onkin, että jokainen meistä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa yhdenvertaisemman Suomen rakentamiseksi.

KAMPANJALLA LAAJA TUKI

Kampanjaan osallistui lanseerausvaiheessa noin 90 eri tahoa yhteiskunnan eri sektoreista, mukaan lukien Yhteiset Lapsemme, ja kampanjan aikana 40 muuta organisaatiota ilmoittautua mukaan tukemaan ja levittämään kampanjan sanomaa. Yhteistyökumppaneiden suuri määrä kampanjassa osoittaa, että rasismi tunnistetaan isoksi ongelmaksi ja siihen halutaan puuttua aktiivisilla toimenpiteillä.

Niin kampanjaan osallistuneet organisaatiot kuin yksityishenkilöt jakoivat

sosiaalisessa mediassa omia tekojaan antirasismin edistämiseksi.

Antirasismin keskiössä on oman tietoisuuden lisääminen rasismista.

Jos emme ymmärrä, millä eri tavoin rasismi ilmenee yhteiskunnassa tai tiedosta sen laajuutta, emme voi kokonaisvaltaisesti torjua syrjintää. Viimeisien vuosien aikana muun muassa teknologia-alalla on havahduttu siihen, miten tekoälyjen algoritmit voivat toimia syrjivästi ja esimerkiksi kuvantunnistusohjelmat eivät tunnista mustia tai ruskeita ihmisiä datavinouman takia.

ANTIRASISTISIA TEKOJA TARVITAAN

Ihmisillä voi olla iso kynnys puuttua rasismiin. Siihen voi olla monia syitä ihan siitä lähtien, että ihmisillä ei välttämättä ole työkaluja vaikuttaa tilanteeseen, pelätään miten puuttuminen voi kostautua tai ollaan huolissaan siitä, että toimii väärin. Virheiden tekemistä ei kuitenkaan kannata pelätä. Niistä voi ottaa opiksi ja kehittyä antirasistisena toimijana.

Rasistisiin tilanteisiin puuttuminen on tärkeätä. Rasismin kohteella ei itsellään ole mahdollisuutta poistua tilanteesta toisin kuin sivustakatsojilla.

• 17 •

Nitin Sood

Tällaisissa tilanteissa voi osoittaa tukeaan rasistisen häirinnän kohteeksi joutuneelle siirtymällä hänen viereensä ja puhumalla hänen kanssaan.

Näin osoitetaan, ettei toinen ihminen ole yksin. Jos ei itse pysty toimimaan tilanteessa, niin silloin voi pyytää tukea muilta sivustakatsojilta. Uhkaavissa tai väkivaltaisissa tilanteissa pitää aina soittaa hätänumeroon, eikä asettaa itseään vaaraan.

On hyvä muistaa, ettei tarvitse kohdata yksittäistä rasistista tilannetta voidakseen toimia antirasistisesti. Me voimme joka päivä omilla arjen teoillamme rakentaa rasismista vapaata Suomea.

Työ yhdenvertaisuuden edistämiseksi jatkuu ja kampanjan käynnistyy uudelleen ensi vuoden puolella. Silloin kampanjassa visioidaan antirasistisesta tulevaisuudesta ja miten asiat muuttuvat, kun toimimme aktiivisesti syrjimättömyyttä vastaan ja ihmisoikeuksien puolesta.

Kirjoittaja.toimii. oikeusministeriössä. hankepäällikkönä.ja.hän. koordinoi.

Olen.antirasisti.

-kampanjaa..

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

Rasismista.pitää.puhua. pienten.lasten.kanssa Marjukka Rauhala ja Hanna-Leena Ylönen Vilma Pimenoff

Rasismista.on.hyvä.keskustella.kaikkien.lasten.kanssa..Aiheen.käsittely.ei.voi.olla.vain.yksi.satunnainen. keskustelu,.vaan.antirasististen.toimintatapojen.ja.keskustelun.pitää.olla.osa.jokapäiväistä.arkea..

MIKSI KÄSITELLÄ RASISMIA LASTEN KANSSA? Lapset havainnoivat sosiaalista maailmaansa ja aikuisten verbaalisia ja non-verbaalisia viestejä, jotka voivat olla tahattomia/tiedostamattomia. Jos rasismista ei puhuta lasten kanssa suoraan, he oppivat siitä ”epäsuorasti” vanhempiaan, ystäviään ja mediaa havainnoimalla.

Jopa vauvat erottavat eri ihonvärit.

Puhumalla ihonväreistä lapsille, opetat heille, ettei aihe ole tabu, ja avaat näin mahdollisuuden syvemmällekin keskustelulle. Näin autat lasta löytämään kielen oman itsensä kuvailuun ja suhtautumaan luontevasti ihmisten välisiin eroihin.

Varhaiskasvatuksessa on ensisijaisen tärkeää puuttua rasismiin, koska erityisesti kuusi ensimmäistä vuotta ovat merkittäviä lapsen asenteiden muodostumisessa. Lapsuudessa omaksutut yhteisön normit ja kategoriat eri ihmisryhmistä vaikuttavat siihen, kuinka aikuisiälläkin ihminen suhtautuu toisiin.

Alle 7-vuotiaat ovat erityisen alttiita kuuntelemaan ja omaksumaan aikuisten opetuksia.

MITÄ TARKOITTAA ANTIRASISTINEN OTE?

Antirasistinen ote lähtee sekä rasismin että omien ennakkoluulojen, etuoikeuksien ja asenteiden tunnustamisesta ja tunnistamisesta. Se vaatii jatkuvaa itsereflektointia ja uuden opettelua sekä toisen asemaan asettumisen harjoitte-

lua. Antirasistinen lähestymistapa on aktiivista toimintaa. Rasismiin on puututtava aina.

Lapsille pitää puhua rasismiin liittyvästä epäoikeudenmukaisuudesta, koska jo pienet lapset näkevät, kokevat ja toisintavat rasismia. Lapsille tulee antaa työkaluja torjua rasismia sekä opettaa, kuinka tärkeää on kohdella kaikkia oikeudenmukaisesti. Rasismin vastustaminen ei kuitenkaan ole sankariteko, vaan jokaisen velvollisuus.

Keskustele aiheesta avoimesti ja aihetta pelkäämättä. Tunnusta oma tietämättömyytesi ja uskalla mokata ja pyytää tarvittaessa anteeksi.

KERRO TOSIASIAT Rasismi on ilmiö, jossa johonkin ihmisryhmään kuuluvaa henkilöä pidetään alempiarvoisena kuin toiseen ihmisryhmään kuuluvaa henkilöä, esimerkiksi ihonvärin tai kulttuurin perusteella.

Voit kertoa lapselle, että rasismia esiintyy kaikkialla maailmassa. Vaikka kaikki ihmiset ovat Suomen perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan samanarvoisia ja yhdenvertaisessa asemassa, on olemassa monia ihmisiä, joiden kohdalla tämä ei toteudu. Valkoinen ihminen on yhä etuoikeutetussa asemassa suhteessa muihin.

OLE TIETOINEN JA ÄLÄ OLETA

Kiinnitä huomiota siihen, että et itse tee oletuksia ja yleistyksiä yksilöistä ihonvärin, uskonnon, tai taustan perusteella.

Ole tietoinen itsestäsi, omista ennakkoluuloistasi ja etuoikeuksistasi.

• 18 •

Vältä passiivisuutta rasismiin liittyvissä asioissa ja ole tietoinen erilaisista reagointitavoista, joita myös me aikuiset saatamme käyttää: aiheen välttely, aiheen vähättely, keskustelun hiljentäminen ja asian kieltäminen.

PUHU TUNTEISTA On hyvä auttaa lasta sanoittamaan tunteitaan ja kertoa myös omista tunteista menemättä kuitenkaan itse syvälle tunnereaktioon. Esimerkiksi näin: Tämä asia voi tuntua sinusta epäoikeudenmukaiselta ja sitä se onkin. Se saa suututtaa ja aiheuttaa vihaisia tunteita. Asia harmittaa myös minua.

Jos lapsen ympäristö ja lähipiiri on hyvin valkoinen, asia ei välttämättä kosketa lasta samalla tavalla, kuin jos omaan lähipiiriin kuuluu rodullistettuja ihmisiä.

OTA AVUKSI KIRJAT Erityisesti pienemmille lapsille voi olla avuksi asioiden konkretisoiminen lukemalla aiheeseen liittyviä lastenkirjoja tai katsomalla yhdessä aihetta käsitteleviä, lapsen ikätasoon sopivia ohjelmia. Asiaa voi käsitellä myös piirtäen ja leikkien.

On hyvä lukea lasten kanssa kirjoja, joissa esiintyy moninaisia ja monen näköisiä päähenkilöitä erilaisissa tilanteissa. Kirjojen avulla voi oppia myös empatiaa, toisen asemaan asettumista.

On kuitenkin huomioitava, että kirjoissa ei korostu pelkkä ”uhrikokemus” tai ulkopuolisuuden tunne. Kirjojen päähenkilöille tulisi tapahtua yhtä monenlaisia asioita kuin valkoisillekin päähenkilöille.

OTA VASTUU

Kerro, että rasismi ja siihen liittyvä epäoikeudenmukaisuus ei ole lapsen vika, eikä hänen tarvitse kantaa syyllisyyttä asiasta. Kerro, että aikuisten tehtävä on rakentaa maailma, jossa jokaisella lapselle on hyvä olla.

Voitte lapsen kanssa kuitenkin miettiä yhdessä tapoja vaikuttaa. Voitte keskustella esimerkiksi siitä, miten lapsi voi olla hyvä kaveri kaikille ja ottaa kaikki leikkiin mukaan. Kerro, että koulussa ja päiväkodissa on aina kerrottava aikuiselle, jos näkee ja kuulee rasismia, haukkumista tai kiusaamista. Näytä itse esimerkkiä aikuisena, joka tuomitsee rasismin ja puuttuu syrjintään.

Mieti myös, miten päiväkodista löytyvät kirjat, lelut ja muut materiaalit käsittelevät aihetta. Huolehdi, että nämä eivät vahvista eri ihmisryhmiin liittyviä stereotypioita.

HUOMIOI ARJESSA Kun näette tai kuulette lapsen kanssa stereotypisoivaa puhetta tai kuvastoa, pysähtykää yhdessä asian äärelle. Pyri aktiivisesti murtamaan haitallisia stereotypioita ja oikomaan vääriä käsityksiä. Ei riitä, että lapsen kanssa keskustelee rasismista kerran, on jaksettava huomioida epäkohtia aina uudelleen niiden tullessa eteen.

Näytä rohkeasti esimerkkiä rasismiin puuttumisessa. Kerro, miksi esimerkiksi joku televisiossa kuulemanne tai lehdestä lukemanne asia on väärin.

Tarjoa lapselle moninaisia samaistumisen kohteita ja leluja.

Kiinnitä myös huomiota, mitä ilmaisuja käytät ja toistat. Esimerkiksi, minkä värisestä puhutaan, kun puhutaan ihonvärisestä? Onko tämä termi yleisesti käytössä päiväkodeissa?

Antaako se harhaanjohtavaa kuvaa?

Huomioiko se kaikkien ihonvärin?

Erityisesti vanhemmissa lastenkirjoissa saattaa esiintyä rasistisia ilmauksia. Aikuisen ei tarvitse lukea näitä ääneen, vaan hän voi kertoa lapsille, että tässä kohtaa käytetään rumaa/ loukkaavaa sanaa.

Kirjoissa saattaa esiintyä hyvinkin stereotyyppisiä kuvauksia eri maista, kansalaisuuksista tai etnisistä ryhmistä. Aikuisen tehtävänä on laajentaa tätä kuvaa ja kertoa lapselle, että todellisuus on paljon moniulotteisempi

Varhaiskasvatuksessa on tärkeää puuttua rasismiin, koska kuusi ensimmäistä vuotta ovat merkittäviä lapsen asenteiden muodostumisessa.

ANNA AIKAA JA TILAA Varmista, että keskustelutilanne on rauhallinen hetki, ja että siinä on tilaa ja aikaa kysymyksille ja keskustelulle.

Lapselle on hyvä antaa aikaa ja tilaa asioiden sulattelemiseen. On kuitenkin tärkeää, että lasta ei jätetä yhteisen keskustelun jälkeen ajatustensa ja tunteidensa kanssa yksin. On hyvä kysyä lapselta, minkälaisia ajatuksia ja kysy-

myksiä hänellä asiaan liittyen herää sekä kertoa, että hän voi kääntyä puoleesi, jos jokin jää asiassa vaivaamaan tai mietityttämään.

Luo turvallisempia tiloja lapselle, joiden kanssa työskentelet. Jokainen ryhmä voi luoda omat turvallisemman tilan sääntönsä. On tärkeää, että jokainen ryhmän lapsi pääsee vaikuttamaan päiväkodin arkeen ja kokemaan osallisuutta.

Katso Rohkea ja reilu -vinkit kotisivuiltamme: Rasismia kokeneen lapsen ja nuoren tukeminen Miten käsitellä rasismia valkoisten lasten ja nuorten kanssa? https://www.yhteisetlapsemme.fi/ole-rohkea-ja-reilu/lahdeaineistoa-ja-vinkkeja/

• 19 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

Adoptioperheiden. läheiset. mukaan. odotukseen.

Tuomo Holopainen Pexels / Free Photos

Adoptiolapsen tulevat isovanhemmat odottavat, että pääsevät toteuttamaan isovanhemman lämmintä ja välittävää roolia.

Järjestimme lokakuussa kaksiosaisen webinaarin adoptioperheiden läheisille. Webinaari oli tarkoitettu adoptiolastenlasta odottaville tuleville isovanhemmille sekä adoptioperheiden muille läheisille. Ensimmäinen tilaisuus painottui etupäässä luentoihin, kun taas toisessa tilaisuudessa osallistujilla oli mahdollista kuulla vastauksia heitä itseään askarruttaviin kysymyksiin. Tilaisuudet keräsivät paikalle lähes 70 osallistujaa.

Luentotilaisuudessa osuutensa pitivät Sanna Mäkipää (Capacitas Familia), Maija Koukka (Pelastakaa Lapset ry) sekä Elina Perttula (Interpedia), joiden lisäksi myös adoptiokuraattori Anja Wikstedt (Yhteiset Lapsemme ry) puhui tilaisuudessa.

tutti siitä, että adoptiota hakevat ovat ehtineet jo kypsytellä asiaa pidemmän aikaa, joten myös isovanhemmille ja muille läheisille tulisi antaa aikaa asian kanssa. Muille lapsille puolestaan adoptiolapsesta kertomisessa voi olla avuksi esimerkiksi erilaiset lastenkirjat. Mäkipään osuuden lisäksi Maija Koukka kertoi kuulijoille adoptioneuvonnan tehtävistä ja Elina Perttula puolestaan perehdytti kuulijat adoptioprosessin eri vaiheisiin.

ISOVANHEMMAT VÄLITTÄVÄT Kyselytilaisuutta varten osallistujilla oli mahdollisuus lähettää kysymyksiä ennakkoon, jonka lisäksi kysymyksiä sai esittää myös tapahtuman aikana. Kysymyksiin oli vastaamassa adoptiokuraattori Anja Wikstedtin lisäksi Maija Koukka, Elina Perttula, adoptiovanhempi sekä kaksi aikuista adoptoitua. Kysymyksiä olikin tullut jo ennakkoon kiitettävä määrä.

Luento-osuudessa oli käsitelty kiintymyssuhteen muodostumisen yhteydessä sitä, että adoptiolapsen tulisi antaa alkuun olla perhepiirin kesken, jotta kiintymys ehtii kehittyä omiin vanhempiin. Tämä ymmärrettävästi mietitytti myös tulevia isovanhempia, jotka kovasti odottavat lastenlasta.

Kuten yksi tulevista isovanhemmistakin totesi, hän kokee olevansa yhtä lailla mukana adoptioprosessissa kuin adoptiovanhemmatkin ja odottaa kovasti, että pääsisi isovanhemman lämpimään ja välittävään rooliin. Lisäksi kysymyksiä herätti se, kuinka lasta olisi mahdollista tukea, kun jokaiselta adoptoidulta lapselta löytyy vähintään yksi hylätyksi tulemisen kokemus. Myös adoptioon liittyvät juridiset seikat kiinnostivat adoptiota hakevien läheisiä.

Kaksiosaiset läheisten etätilaisuudet järjestettiin yhteistyössä Interpedian ja Pelastakaa Lapset ry:n kanssa. Yhteiset Lapsemme ry kiittää yhteistyöstä! Järjestämme tilaisuudet vuonna 2022 taas uudelleen – näistä lisätietoja myöhemmin ensi vuonna.

ADOPTIOLAPSEN KIINTYMYSSUHTEEN KEHITYS

Sanna Mäkipään osuudessa aiheena oli adoptoidun lapsen kiintymyssuhteen kehittyminen ja aiemman elämän vaikutukset siihen. Hän herätteli yleisön alkuun hyvin pohtimaan sitä, minkälaisia eroja on adoption kautta tulevan tai perheeseen syntyvän lapsen välillä. Erot voivat liittyä esimerkiksi lapsen taustaan ja hänen jo kokemiinsa asioihin sekä kiintymyssuhteen kehittymiseen niin vanhempien kuin lapsen näkökulmasta. Mäkipää muistutti, kuinka adoptiolasten kohdalla jokaisen lapsen tausta on erilainen. Sijaiskodeissa voi olla mahdollisesti sijaissisaruksia ja kiintymyssuhteita on voinut kehittyä myös lastenkodin henkilökuntaa kohtaan.

On siis luonnollista, että lapsen voi olla vaikea luottaa siihen, että hän on löytänyt pysyvät ja turvalliset aikuiset elämäänsä. Kiintymyssuhteen muodostamiseen on varattava aikaa. Adoptiolapsi saattaakin alkuun osoittaa tapoja saada itseltään kiintymystä esimerkiksi peukaloaan imemällä, jos kiintymyssuhde ei ole vielä ehtinyt kehittyä omia vanhempiaan kohtaan riittävän vahvaksi.

Mäkipää jakoi myös hyviä vinkkejä erityisesti läheisten suhteen adoptiolasta odotettaessa. Tärkeimpänä hän muis-

• 20 •

In Memoriam Pirkko Männistö 1943 - 2021 Yhteiset Lapsemme ry:n perustajajäsen Pirkko Männistö menehtyi vaikeaan sairauteen 30. elokuuta Helsingissä 78 vuoden ikäisenä. Hänet saatettiin haudan lepoon miehensä Yrjö Männistön (1938-2013) viereen 2. lokakuuta.

Pirkon merkitys Yhteiset Lapsemme ry:lle on ollut korvaamattoman suuri. Hän oli paljon enemmän kuin yksi perustajista. Pirkko avasi kotinsa niin yhdistyksen hallitukselle, työntekijöille kuin myös jäsenille ja yhteistyökumppaneille. Pirkon ja Yrjön Marjaniemen kauniissa puutarhassa vietettiin lukuisia puutarhajuhlia, joita monet yhdistyksen jäsenet ovat lämmöllä muistaneet suru-uutisen kuultuaan.

Pirkko oli rohkea, sinnikäs ja huumorintajuinen. Hänestä tuli adoptioäiti ennen kuin se oli virallisesti mahdollista, vuonna 1966. Silloisen lain mukaan Pirkko oli adoptioon alaikäinen ja esikoistyttären Pian adoptoi ensin isä Yrjö yksin. Myöhemmin perheeseen adoptoitiin kaksi tytärtä Kolumbiasta, Linda ja Julia.

Pirkko teki elämäntyönsä perhehoitajana. Pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia Männistöillä oli neljä, yksi tuli perheeseen nelivuotiaana, muut teini-ikäisinä. Lisäksi he toimivat tukiperheenä yhteensä 11 lapselle. Moni-

• 21 •

kulttuurisuus oli Pirkon perheessä arkipäivää, siihen kuului saamelaisuus, kolumbialaisuus, romanitausta, perulaisuus, vietnamilaisuus, kiinalaisuus.

Kun yhdistyksen nimeä mietittiin perustamisvaiheessa vuonna 1988, päädyttiin nimeen, joka kuvastaa sitä, että vastuu lapsista on aikuisilla ja se vastuu on yhteinen, riippumatta siitä, kenen lapsi on. Pirkon elämässä tämä vastuu, huolenpito ja välittäminen toteutui konkreettisesti.

Meidän ajatuksemme ovat nyt Pirkon lasten ja heidän perheidensä luona. Pirkolla oli onni tulla monelle lapsenlapselle rakkaaksi mummiksi.

Heistä osa on jo täysi-ikäisiä ja pieninkin, kesällä syntynyt poikavauva, ehti Pirkko-mummin syliin.

Jos voidaan sanoa, että yhdistyksellä on äiti, Pirkko on ollut Yhteiset Lapsemme ry:n äiti. Pirkko on poissa, ja yksi aikakausi on ohi.

Anja Wikstedt Irma Marttinen

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

Oikeus.hyvään.kohteluun. kuuluu.kaikille.lapsille Lapsen.oikeuksia.juhlittiin.Oodissa Irma Marttinen Meeri Lindroos ja Martha Vuori

Yhteiset Lapsemme ry järjesti YK:n Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2021 kaikille lapsille ja perheille avoimen juhlatapahtuman Helsingin Keskustakirjasto Oodissa.

Ohjelmallisen tapahtuman avasi Mirjami Heikkisen ja Hazem al Sharifin koskettavan kaunis runoräppiesitys ”Meidän käsistämme lapset ottavat maan”. Monikielinen esitys tempasi mukaansa pienet katsojat.

Ohjelma jatkui Elviira Davidowin varjoteatterilla, jossa katsojat pääsivät tutustumaan Kummalan sirkusperheen joulun odotukseen.

Moninaisuutta ja ystävyyttä edistävät Ole rohkea ja reilu -työpajat keräsivät innostuneita osallistujia. Koko tapahtuman ajan vilskettä ja tarmoa riitti myös Hyvän kohtelun puun valmistamisessa ja kasvomaalauspisteellä.

Fauna Humana -eläinhahmot näyttivät esimerkkiä ja muistuttivat isoja ja pieniä juhlavieraita toinen toistemme hyvästä kohtelusta.

Lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta. Sen yhteydessä järjestetään toiminnallinen lapsen oikeuksien viikko, jonka tavoitteena on edistää Suomessa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tun-

• 22 •

nettuutta erityisesti lasten ja nuorten parissa. Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin hyväksytty ihmisoikeussopimus, johon on kirjattu kaikille lapsille yhdenvertaisesti kuuluvat oikeudet.

Lahjoita lapsille ja nuorille!

Voit tukea Yhteiset Lapsemme ry:n työtä tekemällä lahjoituksen juuri sinulle sopivalla tavalla.

Lahjoitetut varat käytetään lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön rahankeräyslupamme mukaisesti.

Voit lahjoittaa haluamasi summan. Pienikin lahjoitus auttaa!

Tekstiviesti Tekstiviesti on nopea ja helppo. Esimerkiksi 10 euron lahjoitus: lähetä tekstiviesti 10 YL numeroon 16588. Saat vahvistusviestin siitä, että tekstiviesti on mennyt perille. Sopivan summan voit valita itse.

Testamenttilahjoitus Testamenttilahjoitus on tapa tehdä hyvää.

Lahjoitetut varat ohjataan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön eettisesti kestävällä tavalla Yhteiset Lapsemme ry:n arvojen mukaisesti.

Yhdistysten saamista testamenttilahjoituksista ei tarvitse maksaa perintöveroa ja testamentit ovatkin järjestöille jo melko yleinen varainhankinnan muoto. Mahdollistamme maksuttoman testamentin tekemisen, kun se laaditaan yhteistyökumppanimme Lakiasiaintoimisto Pro Laki Oy:n kanssa.

MobilePay MobilePay on nopea ja turvallinen tapa tehdä kertalahjoitus. Lahjoitus tehdään puhelimen MobilePay-sovelluksella numeroon 74263.

Yritysyhteistyö Onko yrityksesi kiinnostunut yhteiskunnallisesti tärkeän työn tukemisesta tai vapaaehtoistyön mahdollistamisesta työntekijöilleen? Yhteiset Lapsemme ry on kiinnostunut niin pienemmistä kuin pidemmistäkin yhteistyöprojekteista yritysten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskuntavastuun edistämisestä. Ota yhteyttä: toiminnanjohtaja Markus Söderlund, puh. 040 7626 809, markus.soderlund@yhteisetlapsemme.fi

Facebook-varainkeruukampanja Voit aloittaa esimerkiksi syntymäpäiväkeräyksen Facebookissa Yhteiset Lapsemme ry:n hyväksi.

Kampanjan aloitus on helppoa ja avaat samalla varainhankinnan mahdollisuuksia ystäväpiirillesi. Varat tilitetään lyhentämättöminä. Lahjoittajien tiedot eivät tallennu Yhteiset Lapsemme ry:n tietokantoihin. Lisätietoja ja ohjeet kampanjan perustamisesta löydät Facebookista.

Lisätietoja: www.yhteisetlapsemme.fi

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021

4 • 2021

Yhteiset Lapsemme ry:n Joulukeräys 2021

YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

Yhteiset Lapsemme ry:n vuoden 2021 joulukeräys alkaa 1. adventtina ja jatkuu loppiaiseen 6.1.2022 saakka. Osallistumalla joulukeräykseen tuet työtämme lasten ja nuorten hyväksi kulttuurisesti moninaisessa Suomessa!

Joulukeräyksen tuotto käytetään rasisminvastaiseen työhön, lasten oikeuksien edistämiseen sekä Suomeen muuttaneille lapsille ja nuorille järjestettävän toiminnan tukemiseen.

Lisää tietoa lahjoituskohteista löydät kotisivuiltamme.

Lämmin kiitos!

Lahjoitustavat: Nordea FI FI25 1011 3000 2110 44 MobilePay 74263 Verkkolahjoitukset: https://www.yhteisetlapsemme.fi/tule-mukaan/lahjoita/ Rahankeräyslupa Poliisihallitus pvm 22.10.2020 nro RA/2020/1296

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. www.yhteisetlapsemme.fi

SEURAA MEITÄ!

Facebookissa https://www.facebook.com/YLapsemme/ Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme Instagramissa @yhteiset_lapsemme

! i t h e l a a il T

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla.

Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat, uutiset ja Yhteiset Lapsemme -verkkolehti: www.yhteisetlapsemme.fi

Yhteiset LAPSEMME | Nro 4-2021