Yhteiset Lapsemme 2/2022

2 • 2022

s.4 Ukraina-keskus auttaa

sodasta tulleita Annu Lehtinen:

s.7 Ukrainan sota herätti

Euroopan solidaarisuuden

s.10 Mitä kuuluu Afganistaniin?

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

TÄSSÄ NUMEROSSA Ershad Noorzai Balkhi pohtii kirjoituksessaan globaalin pandemian ja Ukrainan hyökkäyssodan merkitystä ihmiskunnan ja koko maailman näkökulmasta.

2 • 2022

s. 12

a

eskus autta s.4 Ukraina-k ita sodasta tulle

Annu Lehtinen:

Ukrainalaiset romaniaktivistit auttavat sotaa pakenevia romaneja.

Yulia Kondur vieraili Suomessa tyttärensä Zolan kanssa keväällä.

s. 8

s.7 Ukrainan sota herätti

uuden

Euroopan solidaaris

s.10 Mitä kuuluu Afganistaniin?

Yhteiset LAPSEMME |

Nro 2-2022

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ahonen-Coly, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Anja Wikstedt, Hanna-Leena Ylönen, Heini Aaltonen

Hallituksen palstalla Kitte Marttinen kirjoittaa Ulysseus – Eurooppa-yliopisto -hankkeesta, jossa hän toimii projektijohtajana Haaga-Heliassa.

s. 14

Afganistanin tilanne jatkuu edelleen epävarmana: maata ravistelee humanitaarinen hätätilanne, talousjärjestelmän ja hallinnon mureneminen. s. 10

Päätoimittaja: Markus Söderlund

Sisältö

Toimitussihteeri: Irma Marttinen

Pääkirjoitus .............................................................................................

Ulkoasu ja taitto: Marjo Aro / KTMP Group Oy

Tutkimustyö vaihtui vapaaehtoistyöhön ukrainalaisten auttamiseksi .....

2 • 2022

Kansikuva: Julius Töyrylä, 2021

Miljoonat perheet jättäneet kotinsa – .........................................................

Katsaus Ukrainan pakolaistilanteeseen ..................................................

Painatus: KTMP Group Oy, Mustasaari

Ukrainan sota herätti Euroopan solidaarisuuden ......................................

ISSN: 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry on rasismia vastaan toimiva ja kulttuurista moninaisuutta puolustava lastenoikeusjärjestö.

Perustettu Helsingissä 1988.

Ukrainan romaniaktivistit auttavat sodasta kärsiviä perheitä .................

Mitä kuuluu nyt Afganistaniin? .....................................................................

Ukrainan lapset ja adoptio ..........................................................................

Refugees, welcomed or not welcomed? ....................................................

Ulysseus – kansainvälinen Eurooppa-yliopisto..........................................

ARVOT: Rohkeus, yhdenvertaisuus ja välittäminen.

”Lapset huutelee ja nimittelee, mutta aikuiset tekee samaa” ..................

VISIO: Kaikkien lasten oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti Suomessa.

Oodi Ukrainan äideille - Eurooppalaisen solidaarisuuden voitto .............

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Be Brave and Fair activities in multilingual contexts.................................

Mothers’ Community.....................................................................................

Adoptoitujen päivää vietettiin yhdessä .....................................................

Lahjoita lapsille ja nuorille! ...........................................................................

•2•

3 4 6 7 8 10 11 12 14 15 18 19 20 22 23

PÄÄKIRJOITUS

Pakolaislapset ansaitsevat meidän huomiomme

M

aailman pakolaispäivää vietetään 20.6. Alun perin tämä ajankohta tunnettiin nimenomaan Afrikan pakolaisten päivänä. Mielikuvissamme pakolaisuus onkin liitetty vanhastaan erityisesti Afrikkaan. Pakolaisuus on nyt poikkeuksellisen ajankohtainen teema Suomessa ja Euroopassa, ja mielikuvamme pakolaisuudesta on viime vuosina ollut murroksessa. Kesäkuuhun mennessä Suomeen on saapunut ukrainalaisia pakolaisia arviolta jo yli 50 000.

Useimmilla meistä ei ole vielä ollut läheistä kontaktia heihin, mutta ajan kuluessa kohtaamisia tapahtuu yhä enemmän niin kouluissa, harrastuksissa ja työelämässä kuin arjessa muutenkin. Pakolaisia Suomeen tulee vuosittain tietysti myös muualta maailmasta, mutta ukrainalaisten osuus on nyt huomattavan suuri. Lasten ja nuorten osuus on merkittävä: yksistään tilapäistä suojelua hakeneista ukrainalaisista jopa 40 % on lapsia.

YK:n mukaan maailmassa on kaiken kaikkiaan jo ainakin 100 miljoonaa pakolaisuuteen joutunutta ihmistä, useampi kuin 1 % maapallon asukkaista.

ja unohdamme pahimmassa tapauksessa jopa sen vuoksi elää kunnolla elämäämme tässä päivässä. Lapselle elämä on tässä ja nyt. He ovat tämän suhteen onnekkaammassa asemassa kuin monet aikuiset ja nuoretkin, jotka ovat huolissaan huomisesta – tosin monesti ihan perustellusta syystä. Toki viime vuosina on nähty, että esimerkiksi ilmastohuoli kasvaa myös nuorempien parissa, jopa aikuisten kokemaa voimakkaammin.

Sota koskettaa kuitenkin kaikenikäisiä, jotka ovat vähääkään uutisia nähneet. Myös siis meitä, jotka emme ole joutuneet pakenemaan kodeistamme tai joiden koteja ei ole tuhottu tai joille sotatrauma on omakohtaisesti vieras kokemus. Lapsille ja nuorille pitää tarjota se turva ja hoiva, jota he kaikkein eniten nyt tarvitsevat.

Oikeus leikkiin ja iloon siis. Suomalainen yhteiskunta ja palvelujärjestelmä kykenee hoitamaan tämän kriisin, kunhan kaikkien tarpeet tunnistetaan. Siihen tueksi tarvitaan paljon vapaaehtoisia kolmannelta sektorilta ja myös heitä, joilla on motivaatiota, mutta eivät ole aiemmin toimineet yhdistyksissä. Järjestöjä tarvitaan niin rauhan kuin sodan aikana. Nyt elämme valitettavasti jälkimmäistä, ja on varauduttava siihen, ettei tilanne ole nopeasti ohi. On etsittävä ratkaisuja myös siihen, miten järjestöt tämän tehtävän voivat hoitaa. Yksityiset lahjoitukset ovat tärkeitä, mutta myös valtion tulee resursoida kolmannen sektorin kriisityötä ja auttamista.

Pakolaispäivä muistuttaa meitä tasa-arvon tavoitteesta.

Muualta kuin Ukrainasta tulevien pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden tilannetta ei saisi unohtaa myöskään nyt Venäjän hyökkäyssodan aikana, eikä ihmisiä pidä asettaa eriarvoiseen asemaan lähtömaan tai kansalaisuuden perusteella. Eri tilanteissa olevien pakolaisten asema suhteessa kotimaansa tilanteeseen ja toiveikkuuteen paluun suhteen on myös erilaista.

Suurin osa ukrainalaisista odottanee palaavansa pikaisesti takaisin kotiin, kun taas esimerkiksi kiintiöpakolaisella tällaista optimismia ei välttämättä ole. Suomeen tullaan lähtökohtaisesti pidemmäksi aikaa, ja on mahdollista, ettei paluuta ole näköpiirissä.

*** Yhteiset Lapsemme ry järjestää toimintaa ukrainalaislapsille ja -nuorille yhteistyössä muiden kansalaisjärjestöjen ja ukrainalaisten yhteisön kanssa.

Voit tukea tätä toimintaa lahjoittamalla: www.yhteisetlapsemme.fi/lahjoita

Aikuisiin verrattuna lasten elämä on erilaista sen suhteen, miten tulevaa hahmotetaan. Me aikuiset teemme suunnitelmia, asetamme tavoitteita tulevalle

Markus Söderlund päätoimittaja

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

Ukraina-keskuksen ydinryhmään kuuluvia vapaaehtoisia lasten leikkitilassa. Vasemmalta Viktor Jeganov, Maria Marchenko, Anastasia Koptsyukh ja Elizabeth Harjunpää.

Tutkimustyö vaihtui vapaaehtoistyöhön ukrainalaisten auttamiseksi Irma Marttinen Veera Orava

Teollisuuskatu 9:n edessä on jonoa. Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry:n ylläpitämän keskuksen ovet avautuvat arkisin klo 12.00. Anastasia toimii keskuksen johtavana koordinaattorina. Hän on yksi siitä ydinryhmästä, joka Elizabeth Harjunpään johdolla organisoi ukrainalaisten avustuskeskuksen perustamisen sodan alkamisen jälkeen.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa.

Tammikuun lopussa Anastasia Koptsyukh saapui Helsinkiin Aalto-yliopiston johtamisen laitokselle tekemään tohtorinkoulutusopintoja (Ph.D studies). Helmikuun 24. päivänä Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa. Tutkimustyö jäi tauolle. Anastasia lähti sodanvastaiseen aktivismiin ja vapaaehtoistyöhön ukrainalaisten auttamiseksi. Sen jälkeen myös tutkimuksen näkökulma on tarkentunut vapaaehtoisyhteisöjen perustamiseen sotatilanteessa.

UKRAINALAISTEN AVUSTUSKESKUS VALMISTUI VIIKOSSA Vallilan keskuksen avaaminen viikossa on todellinen ihme.

Siinä on nähtävissä yhteinen vahva tahto ja tavoite, monipuolinen ammattitaito ja tunteja laskematon vapaaehtoistyö.

Yhteistyössä oli mukana järjestöjen, viranomaisten ja yritysten edustajia ja vapaaehtoisia.

•4•

”Elizabeth pyysi minut mukaan perustamaan keskusta, joka voi antaa humanitaarista, sosiaalista ja tiedotuksellista apua Ukrainasta tulleille yhdessä turvallisessa paikassa.

Veimme ajatuksen eteenpäin Ukrainalaiset Suomessa ry:lle, ja yhdistyksen, vapaaehtoisten ja kaikkien kumppanien voimin avustuskeskus saatiin avattua”, Anastasia kertoo.

Tilat keskukselle löytyivät nopeasti YIT:n avulla. Sen antama 1300 m2 tila on käytettävissä niin pitkään kuin on tarpeellista. Avustuskeskuksessa on muun muassa leikkitilat lapsille, lahjoitettuja vaatteita, vauvanruokaa ja hygieniatarvikkeita, tietokoneita sekä vapaaehtoisia ja eri alojen ammattilaisia auttamassa kävijöitä työnhaussa, asumisjärjestelyissä sekä antamassa psykologista tukea.

Keskuksen tilat ovat silmiinpistävän tehokkaasti, toimivasti ja tyylikkäästi järjestetty.

kävijöistä tulee uudestaan keskukseen. Päivittäin keskuksen palveluja käyttää 150–200 henkilöä. Lasten määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen arvioidaan olevan noin 30 % kävijöistä. ”Juuri nyt lapsille ja nuorille tarvittaisiin erilaisia aktiviteetteja esimerkiksi taidetoimintaa ja liikuntaa. Meillä on eri-ikäisiä lapsia ja pienemmät voisivat osallistua yhdessä vanhemman kanssa ja vähän isommat itsenäisesti. Myös Helsingin kaupungin lasten kesätoimintaan olisi hyvä päästä mukaan”, Anastasia sanoo.

Avustuskeskuksen lasten alueella on muhkeita tyynyjä, leluja, lautapelejä ja kirjoja lapsille. MLL:n vapaaehtoiset auttavat ja leikittävät lapsia. ”Kaipaisimme vielä lisää ammatillista apua lasten kohtaamiseen sekä esimerkiksi nonstop -periaatteella taidetyöpajoja”, hän lisää ja kertoo, että taitelija, psykologi Rosamaría Bolomin työpajasta on pidetty kovasti.

Juuri nyt Ukraina-keskuksessa käyville lapsille ja nuorille tarvittaisiin aktiviteetteja esimerkiksi taidetta ja liikuntaa.

TOIMINTA JATKUU JA MALLIA KOPIOIDAAN Ukraina-keskuksen toimintaa on tarkoitus jatkaa niin pitkään kuin on tarpeellista. ”Ukrainasta tulleiden tarpeet muuttuvat ajan kuluessa.

Ihan ensiksi ihmisillä on tarve saada turvaa, majoitusta, ruokaa ja rahallista apua. Sen jälkeen aikuiset haluavat löytää työtä ja lapset aloittavat koulun ja alkaa kielen oppiminen sekä yhteiskuntaan integroituminen”, Anastasia kertoo.

Hänen mielestään jokainen meistä voi olla tässä avuksi sotapakolaisille olemalla ymmärtäväinen, kärsivällinen ja empaattinen. ”Monet Ukrainasta tulleista ovat yksinäisiä ja hukassa.

He eivät tunne kieltä, eivätkä kaikki puhu englantia”, Anastasia pohtii ja sanoo, että suomalaiset ovat tehneet jo paljon esimerkiksi antaneet omia asuntojaan ukrainalaisille sen sijaan, että laittaisivat ne vuokralle. ”Se on niin kaunista, koska he tekevät sen puhtaasta halusta auttaa.”

Anastasia muistuttaa, että ukrainalaisille on tärkeää tulla osaksi Suomessa asuvaa ukrainalaista yhteisöä, jotta omaa kulttuuria ja perinteitä voidaan ylläpitää.

Monet sotaa paenneet haluavat palata mahdollisimman pian takaisin kotiin. Osalle tulleista Suomi on kauttakulkumaa, josta on tarkoitus lähteä eteenpäin. Kaiken kaikkiaan 1,5 miljoonaa ukrainalaista on jo palannut takaisin, mutta sekin on ongelmallista, koska sota jatkuu ja turvallisuudesta ei ole varmuutta.

Helsingin avustuskeskuksen mallin mukaisia keskuksia on avattu myös muissa kaupungeissa eri puolilla Suomessa.

Vantaalla keskus on jo avattu ja Espoossa on kysytty apua ja neuvoa keskuksen perustamiseen. Tällä hetkellä ukrainalaisia auttavia keskuksia toimii ainakin jo Turussa, Tampereella, Kouvolassa, Pietarsaaressa, Oulussa, Kotkassa, Joensuussa, Forssassa, Kirkkonummella ja Jyväskylässä. ”Helsingin Ukrainalaisten avustuskeskuksen perustaminen voi toimia universaalisena mallina, jota on mahdollista kopioida tarpeen mukaan eri pakolaisryhmien osalta ja eri paikoissa”, Anastasia toteaa.

Lämmin kiitos haastattelusta, Anastasia! Voimia teille kaikille supertärkeään ja hienoon työhönne!

”Keskus avattiin 16.3. Kaikki tapahtui erittäin nopeasti, mikä on usein isoissa organisaatioissa mahdotonta. Järjestelyissä oli mukana Suomessa pitkään asuneita ukrainalaisia, suomalaisia sekä ihmisiä monista eri kansallisuuksista ja eri ammattialoilta”, Anastasia kuvailee.

Työhön osallistui noin 50 vapaaehtoista. Yritykset ovat antaneet monenlaista sponsoriapua: ”Elisa tarjosi SIM-kortit ja nettiyhteydet, Grano tulosteet, Freska ja Lindström siivouspalvelua, Martela kalusteita, Kesko ja S-ryhmä elintarvikkeita, Securitas vartiointipalvelua, Stadin safka auttoi ruokailun järjestämisessä ja Flowers Rescue koristeli tilan kukilla ja viherkasveilla ”, Anastasia luettelee.

Tänä päivänä keskuksessa toimivia järjestöjä ovat muu muassa Suomen Pakolaisapu, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Monika Naiset ry, Diakonissalaitos, Mieli ry, SOS-kriisikeskus ja Väestöliitto sekä vapaaehtoisryhmä Finns for Ukraine. Interkult Kassandra ry ja Yhteiset Lapsemme ry ovat aloittaneet taidetyöpaja- ja retkitoiminnan lapsille ja perheille.

Ukrainalaisten avustuskeskus on saanut apua Helsingin kaupungilta ja siellä on järjestetty TE-toimiston neuvontaa.

Myös muita rekrytointi- ja työnhakutapahtumia on tarjottu keskuksessa kävijöille. ”Olemme olleet yhteydessä eri toimijoihin, yrityksiin ja yhteisöihin ja keskukselle on tarjottu apua. Migriltä toivoisimme saavamme vielä neuvontapisteen kävijöille”, Anastasia sanoo.

LAPSIA VAJAA KOLMANNES KÄVIJÖISTÄ Anastasia kertoo, että avustuskeskuksessa on käynyt tähän mennessä noin 4 000 Ukrainasta tullutta eli yli neljännes kaikista Suomeen tulleista ukrainalaisista. Noin puolet kaikista

•5•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

Miljoonat perheet jättäneet kotinsa Katsaus Ukrainan pakolaistilanteeseen Meeri Lindroos Pixabay / Stefan Keller

tämä tarkoittaa sitä, että tilapäisen suojelun päätöksen saanut on samassa asemassa päätöstä odottavan turvapaikanhakijan kanssa ja näille ihmisille ei esimerkiksi nimetä kotikuntaa, vaan he ovat vastaanottokeskuksen alaisuudessa.

Tilapäistä suojelua voidaan lyhimmillään myöntää vuodeksi kerrallaan. Tämä tilanne on haastava, sillä Ukrainasta saapuvat ihmiset eivät ole esimerkiksi automaattisesti kunnallisten palveluiden piirissä. Tätä tilannetta selvitetään ja kehitetään ja toiveena on saada mahdollisimman nopeasti tilapäistä suojelua saavat myös kunnallisten palveluiden piiriin.

Ukrainassa noin 13 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Näistä 8 miljoonaa on maan sisäisiä pakolaisia ja 8,8 miljoonaa maasta paennutta. Sodan keskittyminen Itä-Ukrainaan on saanut ihmisiä myös palaamaan koteihinsa Ukrainan muihin osiin. Arvioiden mukaan 1,3 miljoonaa ihmistä on jo palannut takaisin kotiinsa.

Suomeen on saapunut 20.5.22 mennessä 25 000 ukrainalaista, jotka ovat hakeneet tilapäistä suojelua. Sisäministeriön arvion mukaan Suomessa on tuhansia ukrainalaisia, jotka eivät vielä ole hakeneet tilapäistä suojelua ja eivät näy lainkaan tilastoissa. Valtaosa Suomeen saapuneista ukrainalaisista on naisia ja lapsia. Jopa puolet kaikista suojelua hakevista on lapsia. Kaikki Ukrainasta saapuneet ovat virallisesti vastaanottokeskusten alaisuudessa, mutta jopa 70 % ihmisistä asuu yksityismajoituksessa, eli yleensä sukulaisten tai tuttavien luona.

Tällä hetkellä Suomeen saapuu noin 1000 ukrainalaista viikossa, suurin osa saapuu Viron kautta.

Sisäministeriön arvion mukaan on mahdollista, että tämän vuoden aikaan Suomeen saapuu jopa 80 000 ukrainalaista. Vertailun vuoksi 2015 Suomeen saapui 32 476 ihmistä. Vuonna 2021 Suomeen saapui noin 1000 turvapaikanhakijaa.

ILMAN PERHETTÄÄN TURVAA HAKEVAT LAPSET Ilman huoltajaa maahan tulleita ukrainalaisia lapsia asuu tällä hetkellä Suomessa noin 600. Heistä noin 220 asuu ryhmäkodeissa ja loput yksityismajoituksessa sukulaisten tai ystävien luona. Yksityismajoituksessa olevat lapset ovat myös kirjoilla ryhmäkodeissa ja saavat sitä kautta ohjausta ja tukea.

Suomessa on luultavasti myös ilman huoltajaa olevia lapsia, joita ei ole ilmoitettu. He voivat asua joko sukulaisilla, tuttavilla tai muilla vapaaehtoisilla. Tämä on mahdollista, jos lapsella on ollut tarvittavat maahantulodokumentit.

Tilanne on todelle huolestuttava ja haastava, sillä näistä lapsista ei ole mitään tietoa.

Kansainvälisesti ilman huoltajaa Ukrainasta tulleita lapsia on rekisteröity 14 000.

UKRAINALAISILLE MYÖNNETÄÄN TILAPÄISTÄ SUOJELUA EU:n tasolla on tehty päätös, että kaikille Ukrainasta saapuville myönnetään tilapäisen suojelun päätöksiä. Suomessa

•6•

KOLUMNI

Ukrainan sota herätti Euroopan solidaarisuuden Annu Lehtinen

Ukrainan sota on tuonut pakolaisuuden eteemme tavalla, jonka historiamme oli alkanut jo unohtaa. Sitten toisen maailmansodan, jos silloinkaan, ei näin suurella määrällä ihmisiä ole ollut pakenemisen pakkoa näin lyhyessä ajassa. Pakenevien profiili ei ole lähihistoriassa ehkä koskaan ollut aivan tämän kaltainen. Naisten ja lasten pako rajojen yli kutsuntaikäisten miesten jäädessä jälkeen maata puolustamaan on koskettanut monia.

Avun tarjoamisen valmius ja myös tarve on ollut ennen näkemättömän suuri kaikkialla Euroopassa. Tavallaan tilanne on sama muiden sotien ja konfliktien välittömillä lähialueilla.

Lähivaltiot ovat avanneet rajansa konfliktien ja vainon alta pakeneville niin Syyrian, Etelä-Sudanin kuin monen muun tälläkin hetkellä pakolaisuutta synnyttävän tilanteen vuoksi. Useissa maissa juuri tavalliset kansalaiset ovat tarjonneet apuaan sitä tarvitseville.

Myös Ukrainan rajavaltiot ovat vastaanottaneet miljoonissa laskettavan määrän sotaa pakenevia pakolaisia. Myös näissä rajavaltioissa tavalliset kansalaiset ovat tarjonneet kotinsa, antaneet aikaansa ja keränneet voimansa Ukrainan pakolaisten tukemiseksi. Monen valtion yhteinen turvallisuusuhka on realisoitunut Ukrainassa, ja tämä on sysännyt koko Euroopan ja myös EU:n toimimaan jopa historiallisella tavalla.

EU on osoittanut yhtenäisyyttä, johon vielä hetki sitten ei juuri kukaan uskonut, etenkään pakolaiskysymyksissä. Rajoille ei rakennettu vastaanottavaisia siltoja ja muurien ja piikkilanka-aitojen kuvasto kävi tutuksi uutiskuvissa. Nyt juuri ponnekkaimmat aidan rakentajat kantavat suuren ja solidaarisen vastuun suojelun tarjoamisesta ukrainalaisille. EU on ensimmäistä kertaa ottanut käyttöön tilapäisen suojelun direktiivin, joka on

Annu Lehtinen, Suomen Pakolaisapu

ollut voimassa jo vuodesta 2001. Edes Syyrian sota ja hengenvarallisia reittejä kulkeneet sotaa pakenevat eivät avanneet direktiiviä käyttöön ennen tätä.

Myöhemmin voidaan kysyä, onko Eurooppa valmis antamaan tilapäistä suojelua myös muille sotaa pakeneville.

Nyt EU:n valtiot jakavat ajantasaista tietoa yhteisellä solidaarisuusalustalla, valmiina jakamaan rajavaltioiden vastuuta siirroilla, jos tätä pyydetään. Koko Eurooppa on Ukrainan pakolaisten puolella ja niin täytyykin olla. Myöhemmin voidaan kysyä, onko Eurooppa valmis tilapäisen suojelun soveltamiseen myös muita sotia pakenevien kohdalla.

Suomalaisten solidaarisuus ja halu auttaa on ollut nopeaa, suurta ja tärkeää. Monin tavoin pysyttävää ja ilmennyt mitä moninaisimmin tavoin.

On kerätty ja viety tavaraa, on haettu

•7•

rajoilta suojaa tarvitsevia, on tarjottu taloja tai tila omasta kodista. Suomessakin on jo suuri määrä Ukrainan pakolaisia, jotka ovat heille kuuluvan viranomaistuen piirissä ja yhtä suuri määrä heitä, jotka eivät vielä ole.

Vapaaehtoisten tarjoamalla avulla on suuri merkitys. Samalla se sisältää hädänalaisten ihmisten kohdalla riskin siitä, että kaikkien aikeet eivät ole yksinomaan hyviä.

Erityisesti Ukrainan pakolaisten, naisten ja lasten, kohdalla tämä riski on erityisen vakava ja suuri. Suurin se on yksin pakenevien ja rajojen kaaoksessa huoltajistaan erilleen joutuneiden lasten kohdalla. Pakolaisuudessa naiset ja lapset ovat aina erityisessä riskissä ihmiskaupalle ja hyväksikäytölle, mutta harvoin tämä riski on realisoitunut niin nopeasti kuin Ukrainan rajoilla. Tämä vaatii valppautta kaikilta, myös täällä Suomessa.

Ukrainalaiset pakolaiset tulevat olemaan kanssamme pitkään. He tulevat tuoreen sodan kokemuksen kautta kyliin ja kaupunkeihin, naapurustoihin ja kouluihin. He ovat erossa kutsuntaikäisistä sotaa käyvään kotimaahan jääneistä läheisistään. Heidän kantamuksensa on tavarassa mitattuna kevyt, mutta kaikilla muilla tavoin hyvin raskas. He tarvitsevat naapureita ja mukaan ottajia. Tämän yhteiskunnan navigaatioapua ja kuulumisen tunnetta. Tavaraa tärkeämpänä tukena on toinen ihminen.

Kirjoittaja on Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

Ukrainan romaniaktivistit auttavat sodasta kärsiviä perheitä Irma Marttinen Tamar Collander

Gelém, gelém…kuljen, kuljen… ukrainalainen romaniaktivisti Yulia Kondur aloittaa kaikille tutun ja rakkaan laulun. Paikalla olijat, kaalet Suomesta ja siirtolaisromanit Romaniasta, yhtyvät siihen.

On romanikansan juhlapäivä 8. huhtikuuta. Se tuo hetken tauon sodan murheeseen.

Diakonissalaitoksella tyttärensä Zola Kondurin kanssa vieraillut Yulia edustaa kahdeksanhenkistä Kondurin perhettä, joka on omistanut koko elämänsä romanivähemmistön oikeuksien puolustamiseen. Sielukkaan, laulajanakin aikoinaan maita kiertäneen, äiti-Yulian sydämellä on ihan erityisesti romaninaisten ja -tyttöjen oikeuksien edistäminen Ukrainassa. ”Isoisäni sanoi minulle, kun olin nuori tyttö, että sinusta tulee romanivaikuttaja”, Yulia kertoo.

Ennustus kävi toteen. Kiertolaisena eläneen romaniperheen tytär pääsi kouluun, mikä avasi tien ja tahdon vaikuttamiseen ja romanien oikeuksien puolustamiseen.

Yulia ja hänen edesmennyt miehensä Anatoliy Kondur perustivat Ukrainaan ensimmäisen romanien oikeuksia ajavan kansalaisjärjestön vuonna 1993, kun se Neuvostoliiton romahdettua, oli mahdollista. Myöhemmin Yulia perusti romaninaisten ja -tyttöjen oikeuksia ajavan Roma Women Fund Chiriclin, jonka kanssa Diakonissalaitos on tehnyt pitkään yhteistyötä.

Chiriclin toiminnassa lähtökohtana on romaninaisten ja romanityttöjen osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen.

Järjestö tukee tyttöjen koulutusta ja naisten vaikuttamismahdollisuuksia yhteiskunnassa.

Chiricli on saanut romanien elämään monia parannuksia aikaan Ukrainassa. Yhä useammat ukrainalaiset romanitytöt pääsevät kouluun, teini-ikäisinä solmittujen avioliittojen määrä on laskenut ja entistä harvempi romaniäidille syntyvä vauva jää ilman syntymätodistusta. ”Meillä on kuusi lasta, ja mieheni vakuutti minulle ennen kuolemaansa, että pystyn jatkamaan työtämme lastemme kanssa”, Yulia kertoo.

Huhtikuussa Suomen vierailulla mukana ollut tytär Zola tekee aktiivisesti vaikuttamistyötä romanien oikeuksien edistämiseksi EU:ssa ja YK:n alaisissa järjestöissä. Yksi perheen pojista toimii ihmisoikeusjuristina ja kaikilla lapsilla on yliopistokoulutus.

Yulia Kondur (vas.) ja Päivi Majaniemi Suomen Romaniyhdistyksestä tapasivat romanipäivän juhlassa Diakonissalaitoksella.

takaisin kotiin palanneita on 1,3 miljoonaa. Ukrainan romanivähemmistöön kuuluu arviolta noin 200 000–400 000.

Eniten romaniyhteisöjä on Karpaattien, Odessan ja Kharkivin alueilla. Sota on vaikeuttanut entisestään romanien tilannetta.

Romanien sukupolvia jatkuneella syrjinnän kierteellä on pitkä historia. Sodan aikana romanit ovat kohdanneet monin tavoin rasismia. Haavoittuvassa asemassa elävillä romaneilla mahdollisuudet päästä pakenemaan sotaa ja löytää turvaa ovat valtaväestöä heikommat. Kondurien perheen johtama Chiricli tekee romanien konkreettista avustustyötä ja seuraa romanien ihmisoikeustilannetta Ukrainassa.

Chiricli on toimittanut kymmenille tuhansille perheille ruoka-apua, hygieniatarvikkeita ja juomavettä eri puolilla Ukrainaa, myös Venäjän miehittämillä alueilla. Ihmisiä, jotka eivät ole itse pystyneet hakeutumaan turvaan, on evakuoitu.

Edelleen noin 20 prosentilta Ukrainan romaneista puuttuu henkilö- tai syntymätodistus kokonaan ja osalta se on hävinnyt sotaa paetessa. Henkilöpapereiden puute estää rekisteröitymisen maan sisäiseksi pakolaiseksi ja vaikeuttaa ruoka-avun ja palveluiden saamista.

“Romanit eivät välttämättä saa hätäapua kuntien avustuskeskuksista, ellei heillä ole järjestön edustajaa tukenaan”, Yulia kertoo.

SYRJITTY VÄHEMMISTÖ SODAN JALOISSA Venäjän hyökkäyssodan seurauksena yli 13 miljoonaa ukrainalaista on joutunut lähtemään kodeistaan ja noin 5,8 miljoonaa paennut maan rajojen ulkopuolelle. Toukokuun alussa

•8•

Virallisten henkilöpapereiden puute vaikeuttaa myös maasta pakenemista.

“Ukrainan rajaviranomaiset eivät ole päästäneet Puolan ja Unkarin rajojen yli romaneita, joilla ei ole henkilöpapereita, vaikka sodan aikana rajan ylittäminen tulisikin olla mahdollista myös ilman dokumentteja”, Kondur kertoo.

Romanit kohtaavat syrjintää pakolaisuuden eri vaiheissa.

Moldovassa Ukrainan romanit on sijoitettu omiin, muista pakolaisista erillisiin, keskuksiinsa. Slovakiassa taas on raportoitu pakolaisia kuljettavien vapaaehtoisten kieltäytyneen ottamasta romaneja kyytiinsä. Unkarissa romanipakolaisia on syrjitty pakolaisten ruoanjakelussa.

Myös hyviä uutisia löytyy. Naapurimaissa Valko-Venäjällä ja Moldovassa paikalliset romaniyhteisöt ovat tarjonneet majoitusta ja ruoka-apua romanipakolaisille. Sota on vahvistanut romanikansan keskinäistä solidaarisuutta.

peettomasti tilaa. Brutaali hyökkäyssota on myös yhdistänyt ukrainalaisia. ”Ukraina on demokratian tiellä, ja romaneilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin parlamentissa. Viranomaiset seuraavat romanien yhdenvertaisten oikeuksien toteutumista. Hallinnossa on luotu rakenteita, jotka edistävät romanien inkluusiota. Ja meillä on hyvä presidentti!”, Yulia sanoo.

Yulia ja Zola ovat itse tällä hetkellä sotapakolaisina Ranskan Strasbourgissa. Siellä he ovat perustaneet keskuksen, joka auttaa Ukrainasta paenneita lapsia – romanilapsia ja kaikki muitakin pakolaislapsia.

Sodan silmitön pahuus ahdistaa. Silti Volodymyr Zelenskyin sanoin uskottava, että ”light will win over darkeness”.

Kysyn Yulialta, mikä antaa hänelle juuri nyt toivoa? ”Ihmisillä on monenlaisia hyvin vaikeita tilanteita, ja koko sotatilanne on äärimmäisen kuormittava, emme voi nukkua hyvin. Se mikä antaa elämään toivoa, on tunne siitä, että pystyy jollakin tavalla auttamaan ihmisiä. Lohtua tuo puhuminen ystävien kanssa”, Yulia vastaa.

YHDESSÄ UKRAINAN PUOLESTA Romanien oikeuksien puolesta työskentelevät painottavat, että Ukrainassa kaikki ovat nyt samalla puolella, eikä Venäjän propagandalle vähemmistöjen kohtelusta haluta antaa tar-

Diakonissalaitoksen keräys ukrainalaisten nuorten auttamiseksi Diakonissalaitos on avannut keräyksen, jolla tuetaan Ukrainasta Suomeen paenneita ihmisiä. Suomeen on saapunut helmikuun lopusta alkaen paljon lapsia ja nuoria. Osa on tullut maahan ilman vanhempia tai läheisiä. Nuorten määrän ennustetaan kasvavan, sillä Suomeen odotetaan tulevan tämän vuoden aikana kymmeniä tuhansia Ukrainan sotaa pakenevia ihmisiä.

Diakonissalaitoksen hätäapukeräys Ukrainaan Ukrainan hätäapukeräykseen lahjoitetut varat kanavoidaan pitkäaikaisen ja luotettavan ukrainalaisen kumppanijärjestön, Roma Women’s Fund Chiriclin, kautta. Sillä on 70 yhteisötyöntekijän henkilöstö, täysi valmius toimia ja laajat verkostot Ukrainassa ja lähialueilla.

Diakonissalaitos auttaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia kuten vähävaraisia naisia ja lapsia, jo ennestään syrjityssä asemassa olevaa romanivähemmistöä, vammaisia ja muulla tavoin vaikeaan asemaan joutuneita.

Varoja käytetään evakuointeihin ja välittömien perustarpeiden tyydyttämiseen (mm. ruoka, vaatteet, lääkkeet) sekä yhteisöjen tukemiseen kriisistä selviytymiseksi.

Keräyksen tuotto kohdennetaan etenkin nuoriin. Lahjoituksella Suomeen tullut ukrainalainen nuori saa henkilökohtaista valmennusta, joka tähtää työ- tai opiskelupaikan löytymiseen. Valmennuksen tarjoaa Diakonissalaitoksen Vamos.

Ukrainalaisilla nuorilla on halu päästä rakentamaan arkea Suomessa.

Osa heistä saattaa jäädä Suomeen pitkäksikin aikaa, koska tulevaisuutta pahasti sodan runtelemilla alueilla on vaikea nähdä. Nuoret tarvitsevat tukea sodan traumoihin ja uuden elämän rakentamiseen Suomessa.

Katso: https://www.hdl.fi/autaukrainalaisia-suomessa/

Katso: https://www.hdl.fi/hataapua-ukrainaan/

•9•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

Mitä kuuluu nyt Afganistaniin?

Heini Aaltonen Army Amber / Pixabay

Ukrainan sota on herättänyt ihmisissä ympäri Suomen ja Euroopan valtavan halun auttaa, ja hyvä niin. Samanaikaisesti maailmassa on kuitenkin menossa lukuisia muita kriisejä ja konflikteja, jotka saavat hyvin vähän, jos lainkaan huomiota osakseen. Jokainen näistä humanitaarisista katastrofeista muokkaa lukuisten ihmisten elämänkulkua ja hajottaa perheyhteisöjä diasporaan ympäri lähialueita ja maailmaa.

Viime elokuussa maailman huomio keskittyi hetken aikaa Afganistaniin ja Talibanien uuteen valtaannousuun maassa.

Sittemmin uutisointi Afganistanista on hiipunut. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että tilanne Afganistanissa olisi merkittävästi parantunut.

Afganistanin tilanne on edelleen monin tavoin epävarma ja useampi kriisi koettelee maata.

Nyt yli puoli vuotta myöhemmin Afganistanin tilanne on edelleen epävakaa ja useampi samanaikainen kriisi ravistelee maata: paheneva humanitaarinen hätätilanne, pankki- ja talousjärjestelmän mureneminen ja koko väestön kattavan hallinnon puuttuminen. Afganistanin väestöstä 57 prosentin arvellaan tarvitsevan humanitaarista apua vuoden 2022 aikana.

menettäneet yhteiskunnallisen aseman, jonka 2000-luvun aikainen kehitys heille mahdollisti. On todennäköistä, että myös naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt.

Heinäkuusta 2021 lähtien Suomi on keskeyttänyt kaikkien sellaisten kielteisten oleskelulupapäätösten tekemisen, joihin liittyy maasta poistaminen Afganistaniin. Joidenkin turvapaikkapäätösten osalta käsittelyajat ovat pidentyneet lakisääteisestä kuudesta kuukaudesta, sillä kaikissa tapauksissa Maahanmuuttovirastolla ei ole käytettävissään kaikkea päätöksenteossa tarvittavaa maatietoa. Toisaalta osassa tapauksia hakijoiden on tunnistettu olevan entistä haavoittuvammassa asemassa, jolloin päätöksen on voinut saada aiempaa nopeamminkin.

Aiemman, kansainvälisesti tunnustetun Afganistanin hallinnon kaatumisen jälkeen Taliban on nimittänyt hallintonsa rakenteisiin ainoastaan Talibania tukevia miehiä harvoista etnisistä ryhmistä. Talibanin hallinto on hylännyt maan perustuslain ja ilmoittanut arvioivansa kaikki voimassa olevat lait sen mukaan noudattavatko ne sharia-lain henkeä.

Uusi hallinto ei ole kuitenkaan säätänyt kuin muutamia uusia lakeja, mikä on jättänyt maan oikeudelliseen tyhjiöön.

Afganistanin nykytilanne, sen kehitys ja läheisten tilanne kotimaassa aiheuttavat ymmärrettävästi huolta Suomessa asuvissa afganistanilaisissa. Samaan aikaan moni kokee epäreiluuden kokemuksia siitä, kuinka avosylin Ukrainan sotaa pakenevat otetaan vastaan Euroopassa. Teemmehän jokainen oman osuutemme sen eteen, että jokainen Suomessa asuva lapsi ja aikuinen kokee kuuluvansa ja olevansa tervetullut tänne?

Yhtäältä Afganistan on Talibanin valtaannousun myötä muuttunut vähemmän väkivaltaiseksi ja paikoin jokapäiväinen elämä on kenties normaalimpaa kuin se on ollut vuosikausiin sodan aikana. Toisaalta kymmeniä tuhansia ihmisiä on paennut maasta, maan talousjärjestelmä on romahtamassa, naisten asema huolestuttavan heikko ja turvallisuustilanne hankalasti ennustettavissa. Lehdistön sananvapautta ja ihmisoikeustoimijoiden työtä on rajoitettu, ja monet niistä ovat joutuneet keskeyttämään työnsä.

Lähteet: Maahanmuuttovirasto 2022: Afganistanin tilannekatsaus maaliskuussa 2022.

Erityisesti naiset ovat joutuneet kärsijöiksi Talibanin rajoitusten ja syrjinnän myötä. Naisten ja tyttöjen pääsy koulutukseen ja työelämään on hankaloitunut ja naiset ovat

Maahanmuuttovirasto 12.5.2022. Oikeuspalvelu.

Maahanmuuttovirasto 2022. Usein kysytyt kysymykset Afganistanin tilanteesta.

• 10 •

Tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa Yhteiset Lapsemme ry järjestää tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa ilman perhettään maahan tulleille alaikäisille ja täysi-ikäisiksi tulleille nuorille sekä perheensä kanssa maahan tulleille lapsille. Toimintaan voi ilmoittautua jatkuvasti mukaan ja kouluttautua osallistumalla non-stop verkkokoulutukseen tai koulutusviikonloppuun. Toimintaan hakeutuu lapsia ja nuoria maailman eri kriisialueilta, erityisesti Afganistanista sekä joistakin Lähi-Idän ja Afrikan maista, lähitulevaisuudessa todennäköisesti myös Ukrainasta. Toiminta on yhdenvertaista, syrjimätöntä ja lapsen tai nuoren tarpeista lähtevää.

Yhteydenotot: Heini Aaltonen, heini.aaltonen@yhteisetlapsemme.fi puh. 044-7211 245.

Ukrainan lapset ja adoptio Anja Wikstedt

Venäjän hyökkäyksen jälkeen miljoonat ukrainalaiset ovat paenneet kotimaastaan. Suomeen on tullut yli 27 000 ukrainalaista tai Ukrainassa asunutta jonkun muun maan kansalaista. Noin 90 % heistä on naisia tai lapsia.

Arvioidaan, että tämän vuoden loppuun mennessä luku voi olla 80 000.

kansainvälisesti adoptoitujen lasten lukumäärässä. Viime vuosina Ukraina on ollut toisella sijalla adoptiotilastoissa.

Ukraina tekee adoptioyhteistyötä useiden eri maiden kanssa. Maaliskuun 13. päivänä sosiaalipolitiikan ministeriö ilmoitti, että kansainvälinen adoptiotoiminta keskeytetään, ja sitä voidaan jatkaa vasta sodan päättymisen jälkeen. Vastaavia päätöksiä on tehty myös yhteistyömaissa, esim. Ranskassa, Sveitsissä, Kanadassa ja Italiassa. Keskeneräisiä prosesseja, joissa lapselle on jo nimetty vanhempi tai vanhemmat, pyritään mahdollisuuksien mukaan saattamaan loppuun.

Hyvin pian sodan alkamisen jälkeen Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, heräsi kiinnostus mahdollisuudesta adoptoida Ukrainasta ilman vanhempia tullut lapsi. Adoptiolautakunnan tiedotteessa 4.3. todettiin, että adoption toteuttaminen lapsille turvallisesti edellyttää yhteiskunnallisesti vakaita olosuhteita, joissa viranomaiset voivat valvoa lapsen etua adoption kaikissa vaiheissa. Adoptioyhteistyö vaatii vakaan hallinnon, toimivan lastensuojelujärjestelmän sekä lapsen oikeuksia suojaavaan ja yhteistyöhön sopivat lainsäädännön. Vallitsevassa tilanteessa ei ole mahdollista adoptoida ukrainalaisia lapsia Suomessa.

Unicefin ja UNCHR:n kanta on se, että adoptioita ei tule toteuttaa poikkeusolojen aikana eikä välittömästi poikkeusolojen jälkeen. YK:n lapsen oikeuksien komitea ja Haagin kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevä konferenssi (HCCH) ovat todenneet, että sodasta kärsivien lasten aseman turvaamiseen tähtääviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi. HCCH korostaa Haagin vuoden 1996 lastensuojelusopimuksen merkitystä lasten siirtyessä sotatilanteessa maasta toiseen. Sopimus sisältää luvun viranomaisten kansainvälisestä yhteistoiminnasta.

Näin tilanne nähdään myös Ukrainassa. Maan hallitus ja oikeusministeriö ovat olleet yhteyksissä mm. Haagin sopimusvaltioiden adoptiosta vastaaviin keskusviranomaisiin (Suomessa adoptiolautakunta). Ukrainasta sotaa paenneiden lasten adoptio on tällä hetkellä vastoin Ukrainan lakia.

Sotatilanteissa ja luonnonkatastrofeissa lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Tämä korostuu vanhemmistaan eroon joutuneiden tai jo aiemmin vanhempansa menettäneiden lasten tilanteissa. Kriisiaikoina lapset tarvitsevat apua nopeasti, ei kuitenkaan niin, että pyritään löytämään oikoteitä esim. lasten adoptoimiseen. Päinvastoin, haastavissa tilanteissa tulee noudattaa erityistä tarkkuutta hyvien käytäntöjen ja laillisuuden osalta.

Lastensuojelulaitoksissa asuvien lasten määrä Ukrainassa on huomattava. Vuonna 2020 yli 700 laitoksessa asui yli 100 000 alaikäistä. Lähes puolella lapsista oli erityisen tuen tarpeita. Ukraina on kuulunut jo vuosikymmenien ajan merkittäviin adoptiolapsia luovuttaviin maihin. Vuosina 2010-2016 maa oli kuudennella sijalla

• 11 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

Refugees, Welcomed or Not Welcomed?

Ershad Noorzai Balkhi Ehimetalor Akhere Unuabona/Unplash, Arek Socha/Pixabay

The thirteenth century Persian poet Sa’di wrote this verse:

started in Europe, it would give a glimpse of what people go through when their country is at war.

Human beings are members of a whole, In creation of one essence and soul.

If one member is afflicted with pain, Other members uneasy will remain.

If you’ve no sympathy for human pain, The name of human you cannot retain!

Unfortunately, the pandemic and the war has not taught these hoped-for lessons. When the war started in Ukraine, we began to witness a double reaction toward refugees in Europe. Suddenly, those who hated refugees became lovers of refugees and said to the Ukrainians, “You are welcome here.” Of course, that is good, and that is how it should be.

But, why are there two different approaches to refugees?

Why are European nations against the refugees of certain countries, and at the same time welcome the refugees of other countries. The typical answer is always that Ukraine is our neighbor. There is some truth in this statement, but it is not the whole reason. It is important for European nations to reflect on their values and ethics, and find the other reasons for these two different reactions towards refugees.

In the last two years, the world has witnessed a most challenging time. The pandemic, a sign of bigger impending problems, showed us that we are entering a frightening era of our human history. As the pandemic was barely ending, a new shock came to Europe. Ukraine was attacked by Russia.

To people already overwhelmed by the pandemic, and many still mourning the loss of dear ones, the war added further anxiety, depression and trauma.

Certain universities in Finland announced that Ukrainian students can study in the university without entrance exams and without providing proof of language proficiency. But if you are a student refugee from Afghanistan, for example, you would not have this right, even though your education was also disrupted as you fled from a war. If an Afghan refugee wishes to study in Finland, he needs to go through all the procedures of passing the entrance exams and language proficiency tests.

It has indeed been a sorrowful time for many in Europe.

But, for Afghans, the tragedy and suffering did not start with the 2020 pandemic or the 2022 war between Russia and Ukraine. Afghans have been carrying the suffering of invasions for four decades now. Just as Ukraine was attacked

by Russia, the Afghanistan crisis also started with Russia invading Afghanistan in 1989. Since then, Afghanistan has become a zone of proxy wars, conflicts, and endless atrocities. This country has been invaded two times by global powers, once by Russia and once by the USA, and two times by its own neighbours. This makes Afghanistan a unique case, having been beaten up by the West and the East equally. In August of 2021, a new dark page was turned in Afghanistan’s history. The Taliban, after twenty years, took over the country again. Since then, hundreds of thousands of Afghans have been trapped inside the country. People who worked in the Afghan army and police, or had any contact with Westerners, are in grave danger of being killed by the Taliban at any time. But, in spite of the fact that the world knows that genocide can happen in Afghanistan at any time, they have chosen to forget the Afghan people. This has not much to do with domestic issues, but more with whose lives matter and whose lives do not matter.

In the same way, some universities in Finland put forward an idea that they will have a special fund for Ukrainian professors and researchers to be able to do research and get paid when they come as refugees in Finland. But, if you are a professor from Afghanistan and wish to do research, the system will not allow you. Instead, you will be pushed to get a cleaning job or something similar. For myself, I was told that I will have a tough time finding a job in Finland. And the strange reason I was given was that I will not be able to find a job because I am highly educated.

Looking at these things, one might wonder, are we entering an “apartheid refugee system”? It is very likely that the refugees who have come here, Ukrainians and nonUkrainians, will not go back to their own countries. They will make Finland their home. If the way these refugees are welcomed is through an “apartheid system”, and if the Finnish society does not address this unjust system, in the long run we will witness a silent apartheid state. This would be extremely shameful and sad for a democratic and progressive country like Finland.

Coming back to the Pandemic and the war in Ukraine, when the pandemic started, many hoped that this would become a lesson for humanity to realize how much our world is interdependent. Many hoped that people would recognize that a catastrophe in one place will eventually affect people in other parts of the world. Many hoped that when the war

• 12 •

is not given for other refugees based on their skin colour or nationality.

The other consequence of this double standard is the issue of integration. Integration is not a one-way street. It is twoway street. If refugees are welcomed and supported, they will integrate quickly and well. If they are discriminated against, and not given the same opportunities, they will not be able to integrate well. When refugees do not integrate well, obviously, this becomes a problem for the whole society. If Finland accepts refugees and treats differently them based on their nationality and color, they have to keep in mind the long-term impact this will have on integration.

The other side of the coin is the image of Finland abroad.

Finland and many European countries are seen around the world as countries where there is democracy, equality, and freedom. In the last twenty years, Finland and other European countries have been teaching and preaching democratic values to Afghanistan. When Afghan refugees in Finland see that they are treated differently based on their nationality, they might wonder what happened to those values of democracy, freedom, and equality.

Stop killing Afgan protest in London.

Let me explain a bit more about an “apartheid refugee system”. The best example is Gandhi, when he went to South Africa. The white people in South Africa and the Indians living there were both foreign immigrants. Those in power built a segregated system based on color. For example, a white man could sit in the first-class seat of a train. But, a man of color was not allowed. Gandhi wrote of his own experience of buying a ticket for a first-class seat on a train. On the way, he was thrown out of the train because he refused to leave his first-class seat. Is it wrong for a white man to be able to sit in a first-class seat? No, it is not. But it is wrong to refuse to allow a man to have a firstclass seat simply because of his color. In the same way, it is great that Ukrainians are welcomed and can study, research, or be given shelter. But it is wrong that the same treatment

Finally, the war in Ukraine and the flood of refugees to Europe showed one more thing. It has shown that European countries can accept and take care of refugees. It is a matter of who they want to take care of and who they do not want.

Let’s hope that we have learned the lesson from the pandemic and realize that humanity is one family, with one home, our planet. When part of humanity suffers, the suffering will sooner or later reach other members as well. Hopefully, knowing this, we will extend our love and compassion to everyone in pain and need.

The writer is a philosopher and historian who grew up in Afghanistan and is now based in Finland.

• 13 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

HALLITUKSEN PALSTA

Ulysseus - kansainvälinen Eurooppa-yliopisto Kitte Marttinen

Haaga-Helia on osa Ulysseus Eurooppa-yliopistoa yhdessä viiden muun eurooppalaisen yliopiston ja korkeakoulun kanssa. Eurooppa-yliopisto-aloite on keskeinen osa eurooppalaisen koulutusalueen rakentamista. Se sai alkunsa vuoden 2017 EU-huippukokouksessa, jossa päätettiin perustaa eurooppalaisia korkeakouluverkostoja edistämään eurooppalaisia arvoja ja identiteettiä. Tavoitteena on saattaa yhteen uusi sukupolvi tulevaisuuden luovia eurooppalaisia, jotka tekevät yhteistyötä monilla kielillä yli valtioiden ja tieteenalojen rajojen.

KORKEAKOULUTUKSEN EDELLÄKÄVIJÄT Eurooppa-yliopistot pyrkivät toimimaan esimerkkeinä muille korkeakouluille Euroopassa. Niiden yhteisenä tavoitteena on vastata tuleviin yhteiskunnallisiin haasteisiin sekä paikata osaamisvajetta Euroopassa. Aloite on vielä nuori, ja ensimmäiset Eurooppa-yliopistoallianssit syntyivät vajaa kolme vuotta sitten. Euroopassa on nyt 41 Eurooppa-yliopistoallianssia, joista Suomessa on mukana kahdeksan tiedeyliopistoa ja kolme ammattikorkeakoulua, joista yksi on Haaga-Helia.

Eurooppa-yliopistot pyrkivät luomaan yhtenäisen eurooppalaisen koulutusalueen sekä parantamaan korkeakoulujen kansainvälistä kilpailukykyä. Korkeatasoiset ja monialaiset opinto-ohjelmat, joissa hyödynnetään innovatiivista pedagogiikkaa, vievät kohti eurooppalaista korkeakoulualuetta. Erityistavoitteena on luoda yhteinen pitkän tähtäimen strategia koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan kehittämiseksi Euroopassa.

Vahva kansainvälisyys on sisäänrakennettu Eurooppa-yliopistoihin. Tämä mahdollistaa opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja muun henkilökunnan liikkuvuuden verkoston sisällä. Eurooppa-yliopistojen yhteistutkinnoissa opinnot voidaan suorittaa useassa kumppanimaassa yhden tutkinnon sisällä ja opettajat tulevat myös sekä omasta kotiyliopistosta että kumppaniyliopistoista.

ULYSSEUKSEN MATKA VASTA ALUSSA Ulysseus aloitti matkansa marraskuussa 2020. Sen ensimmäinen vaihe on kolmivuotinen hanke, mutta strategia on kehitetty kymmeneksi vuodeksi eli vuoteen 2030. Ulysseus-allianssin tarkoituksena on luoda pysyvä Eurooppa-yliopisto, eikä vain toimia löyhänä yhteistyöallianssina. Matkaa johtaa Sevillan yliopisto Espanjasta ja Haaga-Helian lisäksi mukana ovat Ranskasta Université Côte d’Azur, Italiasta Genovan yliopisto, Itävallasta yrittäjyyteen keskittyvä

• 14 •

Kitte Marttinen

ammattikorkeakoulu MCI sekä Slovakiasta Košicen teknillinen yliopisto.

Ulysseuksessa on mukana noin 164 000 opiskelijaa, lähes 20 000 asiantuntijaa, 87 tiedekuntaa tai yksikköä, 1035 tutkimusryhmää, 54 tutkimuskeskusta sekä 235 kumppanuutta.

Etenemistä tukemassa on myös yli sata muuta organisaatioita ja yritystä. Allianssissa on mukana nuoria ja jo pitkän historian omaavia oppilaitoksia; yliopistoja, tekniikan alaan ja liiketalouteen erikoistuneita korkeakouluja. Lisäksi tutkimuskeskukset sekä yrittäjyyden ja akateemisten innovaatioiden asiantuntijat työskentelevät yhdessä toistensa parhaaksi.

Ulysseus -kampus muodostuu keskushallintoyksiköstä, digitaalisesta alustasta ja innovaatiohubeista. Lisäksi Ulysseus on mukana kaupunkien ja alueiden kehityksessä partneriverkostojen kautta, johon kuuluu mm. eri alojen yrityksiä, kansalaisjärjestöjä, kaupunkien edustajia sekä kauppakamareita. Mottomme on yhdistää voimat, yhdistää Eurooppa ja kerätä kaikkien vahvuudet yhteen.

MONINAISET MAHDOLLISUUDET TULEVAISUUDESSA

merkitystä lasten oikeuksia kunnioittaen. Näitä samoja arvoja jaamme Ulysseus Eurooppa-yliopistossa. Ulysseus tarjoaa tämän päivän lapsille ja nuorille aivan uudenlaisen tulevaisuuden vision kansainvälisestä korkeakoulutuksesta.

Ulysseuksen filosofia maailmalle avoimesta Eurooppa-yliopistosta on rakennettu sen ajatuksen varaan, että jokainen ihminen voi päästä laadukkaan korkeakouluopetuksen pariin riippumatta kansalaisuudesta, taustasta, iästä tai taloudellisesta tilanteesta. Ulysseus tulee lisäämään uuden sukupolven yhteistyötä ja koulutusmahdollisuuksia. Se tulee avaamaan yhteisille lapsillemme ovet Eurooppaan.

Haaga-Helian erityisvastuulla on johtaa opiskelijoiden, opettajien, ohjaajien ja muun henkilöstön tulevaisuuden kompetenssien kehittämistä. Haluamme pienentää osaamiseroja kouluttamalla osaavia, digi- ja kielitaitoisia sekä yrittäjämäisesti toimivia eurooppalaisia. Innovatiivinen oppiminen ja opetus ovat oppimisen keskiössä ja sen kehittämisessä Haaga-Helialla on erityisen tärkeä rooli. Tuomme uudenlaista pedagogista ajattelua perinteisille tiedeyliopistoille.

Vastuullamme on myös monipuolisen kielikoulutuksen ja -tarjonnan luominen. Lisäksi vastuullamme on elinikäisen oppimisen ja ohjauksen sekä palvelumuotoilun ja yrittäjyysosaamisen kehittäminen sekä oppimateriaalin tuottaminen verkkoon.

Tutkimus, jatkuva oppiminen, tulevaisuuden huippuosaaminen ja eurooppalaiset arvot ovat kaiken toiminnan keskiössä. Haluamme vahvistaa Euroopan kansalaisuutta, kansalaisten mukanaoloa sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Periaatteisiimme kuuluvat ihmisoikeuksien, sosiaalisen koheesion, inklusiivisuuden ja yhdenvertaisuuden kunnioittaminen.

Yhteiset Lapsemme on perustamisestaan lähtien painottanut tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kansainvälisyyden

Kitte Marttinen on Ulysseus Eurooppa-yliopiston projektijohtaja HaagaHeliassa. Hän on Yhteiset Lapsemme perustajajäsen ja vuodesta 2014 hän on toiminut yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana.

”Lapset huutelee ja nimittelee, mutta aikuiset tekee samaa”

- Yhteiset Lapsemme ry:ssä kartoitettiin rasismikokemuksia Hanna-Leena Ylönen Kuvitus: Kathleen Diémé

Yhteiset Lapsemme ry teki alkuvuodesta 2022 rasismikokemuksia käsittelevän kyselyn jäsenilleen ja aktiiveilleen.

Tavoitteena oli kerätä aihepiiriin liittyvää tietoa vaikuttamis- ja koulutustoiminnan kehittämiseksi. Samalla tarjoutui mahdollisuus tuoda esille ja jakaa aiheeseen liittyviä kokemuksia sekä näkemyksiä siitä, miten rasismiin tulisi puuttua. Kyselyä jaettiin järjestön sosiaalisen median kanavissa, nettisivuilla ja uutiskirjeessä. Siihen vastasi 30 täysi-ikäistä henkilöä, joista 18 omasta puolestaan ja 12 alaikäisen lapsen tai lasten puolesta. Kyselyyn vastattiin sekä pääkaupunkiseudulla että muualla Suomessa. Tietoa kerättiin rasismikokemuksista kahden viimeisen vuoden ajalta. Vastanneista suurin osa koki rasismin yleistyneen tai tilanteen pysyneen suunnilleen samana. Toisaalta moni ei osannut arvioida tilanteen kehittymistä viime vuosiin verrattuna.

Suurimmassa osassa vastauksia perheeseen tai lähipiiriin kuuluva lapsi tai nuori oli kokenut rasismia, ja useat vastaajat olivat havainneet myös ulkopuolisiin kohdistuvaa rasismia.

• 15 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

Rasismi voi tulla myös kasvatushenkilökunnan taholta vaikkapa niin, että rasismikokemuksestaan kertovaa koululaista ei oteta tosissaan eikä rasismia osata käsitellä. Eriarvoistavaa kohtelua saatetaan tuottaa myös varhaiskasvatuksen henkilökunnan taholta: ”Varhaiskasvatuksessa yritettiin ohjata s2-opetukseen, vaikka ainoa kotikieli (on) suomi”.

Rasismia koetaan vastaajien mukaan myös viranomaisten taholta etnisenä profilointina: ”Siviilipoliisi ottanut nuoren aikuisen päiväsaikaan kadulta ’satunnaistarkastukseen’.

Nuori oli pelästynyt, luullut poliisia ensin vaan tosi oudoksi tyypiksi. Yhtäkkiä poliisi väitti nuoren niskoittelevan, hänet vietiin putkaan, riisuttiin ja tarkastettiin mahd. huumeiden kätköt esim. peräsuoli. Lisäksi hänet pidettiin putkassa puoleen yöhön eikä saatu yhteyttä häneen ja oli huoli, mitä oli tapahtunut.”

RASISMIIN EI PUUTUTA EIKÄ SITÄ TUNNISTETA Kyselystä kävi ilmi, ettei julkisilla paikoilla rasismiin juurikaan puututa. Monet vastaajat olivat itse puuttuneet rasistisiin tilanteisiin: ”Itse olen puuttunut, mutta muita sivullisia ei yleensä ole puuttunut.”

Osa vastaajista oli kokenut rasismia myös itse. Suurimmaksi osaksi vastaajat kertoivat rasismikokemuksia olleen useita kertoja vuodessa, mutta huomattavan moni oli kokenut rasismia myös tätä useammin, jopa kuukausittain tai viikoittain. Jo näiden vastaajien kertomusten perusteella voidaan arvella, että rasismi on Suomessa jokapäiväistä.

Vastaajat arvelevat, ettei valtaväestö välttämättä huomaa rasismia, vaan vähättelee sitä: ”Julkisissa ei puututtu, toinen matkustaja vähätteli, kuski ei puuttunut, vaikka kerroin tilanteesta.”

RASISMIA MONISSA PAIKOISSA, JOPA KOTONA

Rasismin tunnistaminen voi ollakin haastavaa omasta valkoisesta etuoikeudesta käsin: ”Muut ihmiset eivät huomaa rasistista käytöstä. Heistä on ok tuijottaa. Nuorestamme se ei tunnu kivalle. Kotona puhumme asiasta. Nuoremme on osallistunut myös adoptionuorten ja -aikuisten vertaistapaamisiin.”

Vastausten perusteella selvästi suurin osa rasistisista tilanteista koetaan liikuttaessa kodin ulkopuolella, esimerkiksi kaupungilla, mutta hälyttävän usein myös koulussa tai oppilaitoksessa. Rasismia koetaan myös työssä, sosiaalisessa mediassa tai muualla verkossa, viranomaisten kanssa asioidessa, harrastuksissa ja jopa omassa kodissa: ”Lapsen isoisä [on] käyttänyt n-sanaa kertoessaan jotain asiaa”.

Päiväkodeissa ja kouluissa rasismia ei välttämättä tunnisteta eikä sitä oteta tarpeeksi vakavasti: ”Tyttären rasistisessa kiusaamisessa olin yhteydessä opettajaan. Opettaja otti asian puheeksi kiusaajien kanssa, mutta ei nähnyt tilanteessa rasismia, vain tavallista lasten välistä kiusoittelua.”

Myöskään kaveripiirit eivät ole rasismivapaata vyöhykettä: ”Kaveriporukassa voi huomata tahattomia rasistisia kommentteja, esim. puhumalla yleisesti ’mustalaisista’”. Pienempien lasten kohdalla rasismia on koettu kaveripiirissä esimerkiksi niin, että lapsi ei saa kutsuja kaverisynttäreille.

”Opettajat omatoimisesti luokkatilanteissa puuttuvat rasistiseen puheeseen hyvin heikosti. Kun asiasta nuori itse käynyt puhumassa rehtorille tai vanhempi laittanut viestin opettajalle/rehtorille, niin asioihin on vasta puututtu.”

NIMITTELYÄ, KIUSAAMISTA JA SUOMALAISUUDEN KYSEENALAISTAMISTA

Rasistiset tilanteet tapahuvat usein myös hyvin nopeasti, mikä tekee niihin puuttumisesta entistäkin vaikeampaa: ”Tilanne tuli niin nopeasti ja yllättäen etten siinä hetkessä ehtinyt reagoimaan, sillä minulta kesti hetki tajuta mitä juuri tapahtui. Polulla oli vilkas liikenne, eikä kukaan ympärillä reagoinut siihen mitenkään. Lapseni ei onneksi tajunnut tilannetta.”

Rasismia kerrottiin esiintyvän arjessa esimerkiksi ihonväriin liittyvänä nimittelynä, tuijottamisena, suomen puhumisena hitaasti ja muuna suomalaisuuden kyseenalaistamisena, kuten kysymyksinä ”todellisesta syntyperästä”, mutta joskus myös suoranaisena väkivaltana tai sen uhkana. Ei-valkoiseksi rodullistetulle saatetaan puhua Suomessa automaattisesti englantia. Koulussa voi tapahtua ikätovereiden taholta systemaattista kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä ja valheellisten juorujen levittämistä.

Vastaajilla on myös joitakin esimerkkejä onnistuneesta rasismiin puuttumisesta erityisesti harrastustoiminnan piirissä: ”Kaupungilla asiaan ei ole puututtu, mutta harrastuksessa

• 16 •

siihen on puututtu. Ohjaaja on ilmoittanut, että tämä on täysin vastoin ryhmän sääntöjä ja näin ei saa toimia ryhmässä.”

Rasistiseen kiusaamiseen puuttuminen onkin johtanut onnistuneeseen lopputulokseen: ”Harrastuksessa puututtiin heti ja lällättely loppuikin.”

”Adoptiovanhempana olet aina asiantuntija, eivät viranomaiset. Viranomaisilla on myös stereotyyppisiä käsityksiä erimaalaisista ihmisistä.”

”ANTIRASISTISTA KOULUTUSTA IHAN KAIKILLE”

RAKENTEELLINEN RASISMI JA ARJEN RASISMI KIETOUTUVAT YHTEEN

Kyselyyn vastanneiden mielestä ennaltaehkäisevä rasisminvastainen työ pitäisi aloittaa jo varhaiskasvatuksessa ja sen tulisi jatkua läpi peruskoulun: ”Paljon empatiaa ja ymmärrystä lisäävää kasvatusta. Jokainen meistä on ihminen ja jokaisen meistä pitäisi olla ihminen myös toisillemme.”

On vaikeaa vetää tarkkaa rajaa arjen rasismin ja rakenteellisen rasismin välille. Yhteiskunnan rasistiset rakenteet eivät ole ihmisestä riippumattomia koneita, vaan rakentuvat ennakkoluuloihin perustuvista ajattelu-, puhe- ja toimintatavoista, joita me yksilöinä pidämme yllä. Rakenteellinen rasismi esimerkiksi kasvatuksessa voi näyttäytyä tietynlaisina asenteina ja oletuksina:

Kouluissa kulttuurista moninaisuutta ja antirasismia voitaisiin käsitellä jopa omana oppiaineena.

Vastaajan näkemyksen mukaan on tärkeää tukea myös jokaisen lapsen mahdollisuutta löytää samastuttavia rooliesimerkkejä: ”Kouluissa ja iltapäiväkerhoissa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että myös ruskeille lapsille on tarjolla samastuttavia esikuvia oppikirjoissa, tunneilla luettavissa kirjoissa.”

”Asenne varhaiskasvatuksen työntekijöillä on välillä edelleen, että suomalaisia tapoja opetetaan ja meidän perinteisiin on heidän totuttava (esim. joulun juhliminen)”.

Ei-valkoiseksi rodullistettuun suhtaudutaan usein ulkomaalaisena, erilaisena ja hänen suomalaisuutensa kyseenalaistetaan. Lapsi saattaa joutua helposti myös silmätikuksi, eikä hänelle välttämättä sallita samaa käytöstä kuin valtaväestön lapsille:

Ennaltaehkäisyä, kouluttamista ja antirasistisia malleja tarvitaan myös työpaikoilla ja virastoissa. Jotta voitaisiin toteuttaa antirasistista kasvatusta, täytyy myös aikuisten tulla aiheen kanssa tutuiksi: ”Avoimuus, kaikkien tulisi oppia tunnistamaan rasistisia sekä muuten syrjivä tilanteita ja oppia sekä puhumaan näistä että puuttumaan niiden sattuessa. Aikuisten on näytettävä esimerkkiä!”

”Lapselleni on myös leikkipuistossa suututtu tilanteista, joista hänen valkoisille kavereilleen ei ole suututtu. Kuvaava esimerkki voisi olla tämä: Lapsi juoksi riemuissaan hiekkalaatikon läpi ja hänen jalkansa osui vahingossa hiekkalaatikossa olleeseen hiekkaämpäriin. Paikalla ollut puistotäti tuli välittömästi huutamaan hänelle, ettei leluja ole tehty rikottaviksi. Samaisen puistotädin olen useasti nähnyt samassa puistossa katsomassa täysin läpi sormien valkoisten lasten riehakkaita leikkejä. Tällainen lähtökohtaisesti ankara ja syyttelevä suhtautuminen on hyvin yleistä tuntemattomien aikuisten puolelta - lapseni on kohdannut sitä pienestä lähtien.”

Vastaajien mukaan rasismi tulisi ottaa vakavana ongelmana, johon pitää aina puuttua. Osa heistä toivoo kovempia rangaistuksia ja viranomaisten nopeampaa ja määrätietoisempaa puuttumista rasistiseen häirintään ja rikoksiin. ”Aina pitäisi puuttua eikä saisi suoraan rinnastaa mihin tahansa kiusaamiseen. Yhteiskunnan rakenteiden pitäisi olla yhdenvertaisuutta edistäviä.”

Kyselyssä tuli myös esille, että valtaväestöstä poikkeava nimi tai ulkonäkö voi vaikeuttaa huomattavasti paitsi työnja asunnonhakua: ”Kesätyöpaikkahaastatteluihin nuoremme ei ole päässyt, jos hakemuksessa on ollut kuva”. Ei-valkoiseksi rodullistetun henkilön kykyjä saatetaan kyseenalaistaa myös työelämässä. Etniseen taustaan liittyviä vitsejä heitellään edelleen niin kaveriporukassa, kouluissa kuin työpaikoillakin.

Viranomaisten osalta koetaan etnistä profilointia, kuten henkilöpapereiden tarkastuksia tai auton pysäytyksiä. Toisaalta rasismi voi näyttäytyä viranomaisen osalta myös huomiotta jättämisenä: ”Jos tilanteessa on kantasuomalainen ja ’ulkomaalainen’, viranomainen osoittaa puheensa kantasuomalaiselle.”

Rasistinen käyttäytyminen pohjaa monesti tietämättömyyteen, jota täydentävät tiedostamattomat ennakkoluulot, eivätkä viranomaiset ole tässä mikään poikkeus:

• 17 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

Be Brave and Fair activities in multilingual contexts Timofei Tikhomirov and Diane Miller

and apologize if they treat someone unfairly. The games encourage the children to participate and work together, and we have often witnessed the children taking the initiative to support their shy friends, and help those who don’t know the language well yet to join everyone in playing.

A great opportunity arose from the community level.

While we were holding a children’s art workshop in the Oodi Library, we were approached by a woman who is organizing regular meetings for Persian-speaking families.

After hearing about our activities, she invited us to hold a workshop at one of their meetings. The main purpose of their group is to support the children in getting to know their cultures and having a space to hear and speak their native language. For supporting this initiative, we have given one of their group facilitators our story, so it could be translated and read to the children in Persian, while we led the play activities. Even though the format was unusual for this workshop model, it was a success and soon we were invited to visit the group once more.

All Our Children is committed to supporting the families of migrants, refugees, and asylum seekers in integration.

This spring, Interkult and All Our Children collaborated to hold an all-day arts and crafts event at the Ukraine help center in Helsinki. We have used a combination of languages and gestures to communicate with our visitors. The children participated in different ways. Some of them silently created craft works that they happily took with themselves when they left. Others needed a listening ear and shared their feelings about being in Finland while at the table. Quiet children’s faces brightened when they were played with, even without any common language. Seeing the reactions of the children, we hope to hold more workshops like this during the rest of our internship.

Bringing Be Brave and Fair workshops to the Ukrainian children is an important goal for our future. Discussing the topics of diversity and belonging is very valuable when entering a new multicultural society. Meanwhile, we find that organizing art and play activities with the children is just as significant. Through our work, we aspire to provide children with a safe, welcoming, and enriching environment to support their well-being and development.

As we worked with different ages, languages, and cultures, we learned to adapt our activities to better connect with the children and make the topics accessible. We feel that during this internship we found great opportunities to develop our professional competencies, as well as received deeply gratifying experiences of seeing the curiosity, enthusiasm, and joy on the children’s faces.

Yhteiset Lapsemme ry:n sosionomiopiskelijat pitivät keväällä 2022 englanninkielisiä työpajoja lapsille ja nuorille monikielisissä ympäristöissä: Ukrainalaisten avustuskeskuksessa, englanninkielisissä päiväkodeissa ja persiankielisessä yhteisöryhmässä. Tässä artikkelissa he kertovat järjestämistään Ole rohkea ja reilu -työpajoista.

All Our Children’s Be Brave and Fair workshops are directed towards starting conversations about diversity, belonging, and exclusion with children as young as 3 years old, progressing to the discussions of discrimination and privilege with older participants. As students of the Social Services program in English, we have decided to use our internship to reach more non-Finnish speaking communities with the help of another, more experienced intern.

Our main target group was English-speaking kindergartens, where we held workshops for groups of 3–4 and 5–6-year-olds. The workshops included reading and discussing a story, as well as play and movement activities that highlight its main ideas. The tale teaches the children to appreciate differences, make sure no one is left out,

• 18 •

OODI UKRAINAN ÄIDEILLE Eurooppalaisen solidaarisuuden voitto Elina Tossavainen

Järjestyksessään 66. Euroviisut järjestettiin Italian Torinossa toukokuussa, ja tunnelma jokavuotisessa kilpailussa oli edellisvuosiin verrattuna käsinkosketeltavasti muuttunut. Eri maiden lippuja on aina liehunut yleisön seassa, mutta tänä vuonna sinikeltaisia Ukrainan lippuja näkyi tv-ruutuunkin ennätyksellisen paljon. Sota Euroopan rajojen sisällä vaikutti Euroviisujen järjestämiseen jo ennen varsinaisen kilpailun alkua, EBU:n (European Broadcasting Union) kiellettyä Ukrainaan hyökännyttä Venäjää osallistumasta tämän vuoden karsintoihin. Päätös jakoi euroviisukansan kahtia: toiset olivat helpottuneita ja tukivat päätöstä, kun taas toiset syyttivät EBU:a politikoinnista.

Kun puhutaan Euroviisuista, moni kieltää politiikan liittyvän siihen mitenkään, ja poliittisesti neutraaliksi kilpailu on alusta asti julistettukin. Olisi kuitenkin naiivia väittää, etteikö maailman politiikka olisi aina vaikuttanut osaltaan Euroviisuihinkin. Kun lauantaina 14. toukokuuta Ukraina sitten voitti ennätyksellisellä yleisön äänivyöryllään, repesi sosiaalisessa mediassa saman tien raivokas keskustelu siitä, saako viisuja voittaa poliittisista syistä.

Moni tuntui keskusteluissa kuitenkin unohtavan, että Ukraina on jo entuudestaan hyvin menestynyt viisumaa, joka on koko 18 vuoden osallistumishistoriansa aikana päässyt miltei joka kerta finaaliin, ja voittanut kilpailun jo kahdesti ennen tätä vuotta. Puhumattakaan siitä, että Kalush Orchestran edustuskappale Stefania oli vedonlyöntitilastojen top 5 -listan joukossa jo ennen Venäjän hyökkäyksen alkua.

Politiikka, ja etenkin sota synnyttää ihmisissä ymmärrettävästi vahvoja tunteita, ja tunteistahan musiikissakin on kyse. Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan ihmisten empatiat ovat syystä kääntyneet ukrainalaisia kohtaan, eikä taustalla vaikuttavia tunteita saa mitenkään pois päältä sillä hetkellä, kun poikkeusluvalla Ukrainasta poistuneet yhtyeen jäsenet esiintyvät viisulavalla. Kappaleesta on myös kevään aikana kasvanut ukrainalaisille eräänlainen sota-ajan tunnuslaulu, joka luo toivoa maan kansalaisille kriisin keskelle.

Pienemmistäkin syistä on saatu ihmisten kyynelkanavat aukeamaan, eikä kyyneliltä vältytty Euroviisuissakaan.

Ukrainan kappaleessa yhdistellään hip hopia ja ukrainalaista kansanmusiikkia, ja se kuuluu ehdottomasti viisuissa viime vuosina suosiotaan kasvattaneeseen etnomusiikin kategoriaan. Sanoituksissa lauletaan oodia äidille – alun perin yhtyeen nokkamiehen Oleh Psjukin äidille – ja kieltä ymmärtämätönkin tempautuu mukaan kappaleen herkkään melankoliaan, ja rytmikkään tanssittavaan taustaan.

Sodan alettua kappaleen sanoitukset ovat saaneet myös uudenlaisen merkityksen, kun sen on kerrottu olevan omistettu kaikille ukrainalaisille äideille.

Ukraina oli myös varmasti tämän vuoden viisuihin vähiten valmistautunut maa. Kun muiden maiden artistit ja bändit olivat harjoitelleet esiintymistään kuukausien ajan, oli Kalush Orchestran jäsenet suorittamassa maanpuolustusvelvollisuuttaan ja tekemässä avustustyötä Ukrainassa. Heillä ei myöskään ollut mukanaan Torinossa tukijoukkoja viisudelegaation lisäksi, toisin kuin muiden maiden edustajilla.

Tästä huolimatta esitykset sujuivat moitteetta joka kerta, ja visuaalisestikin esitys jäi mieleen. Kappaleen kohdassa, jossa lauletaan ukrainan kielellä ”tuutilullaa”, esiintymislavan lattiaan heijastuivat hypnoottiset keinuvien hahmojen grafiikat, ja läpi esityksen taustalla näkyi vanhan naisen, kenties äidin, surulliset silmät. Yhdessä nämä visuaaliset elementit ja bändin uskottava heittäytyminen loivat erittäin mieleenpainuvan kokonaisuuden. Finaaliesityksensä jälkeen yhtye teki uhkarohkean ratkaisun vetoamalla katsojiin, että sodan runtelemia Mariupolia ja Azovstalia tulisi auttaa heti. Riski oli heidän mukaansa ottamisen arvoinen, vaikka heidät olisi voitu diskata kisasta poliittisen kannanoton vuoksi.

Voitto Euroviisuissa on toki aina hieno ja juhlittava asia, mutta tänä vuonna Ukrainan voitto tuntui erityisen merkitykselliseltä. Jopa maan presidentti Volodymyr Zelenskyi, joka on itse edelleen Kiovassa, onnitteli yhtyettä ja kaikkia ukrainalaisia Facebook-kirjoituksessaan voiton jälkeen. Presidentti kertoi vakuuttuneensa, että ukrainalaisten rohkeus on tehnyt vaikutuksen koko maailmaan, ja toivoi, että ensi vuoden Euroviisut voitaisiin jo järjestää jälleenrakennetussa ja vapaassa Mariupolissa. Voittajayhtyekin kertoi voiton merkitsevän valtavasti koko Ukrainalle tässä hetkessä, ja tuovan lohtua ja iloa kaikille maan kansalaisille. He toivoivat voiton myös muistuttavan, ettei Eurooppa saa unohtaa Ukrainaa.

Euroviisut on alun perin järjestetty toisen maailmansodan jälkeen yhdistämään Euroopan maita ja tuomaan niitä lähemmäs toisiaan. Onkohan koskaan aiemmin Eurooppa ollut niin yhtenäinen, kuin äänestäessään Ukrainaa Euroviisujen 2022 finaalissa? Kalush Orchestran Stefania on eittämättä voittaja-ainesta ilman poliittista lataustakin, mutta tietenkin pisteitä annettiin myös solidaarisuudesta. Entä sitten? Lopputulos kertoo kuitenkin kaikkia musiikkikilpailuja tärkeämmän viestin siitä, että Eurooppa seisoo Ukrainan takana, ja rauhan puolesta.

• 19 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

Mothers’ Community Tamar Collander

There are five mothers from different countries all over the world in our moms´ community. We met each other in Helsinki. It all started at the Kaisaniemi Daycare, where our children were in the same children’s group, and we got to know each other.

My daughter started to attend the daycare in March 2018, when she was two years old. At the time I already had a short history of living in Finland, because I had moved from Georgia in the summer of 2017. It was a difficult time for me because I did not have much information about the society, services, and life in general in Finland. Also, I didn’t have many contacts here and I missed my family and friends in Georgia. I felt lonely at times. My husband worked abroad, so I had to take care of our daughter alone. It was also a big change for our daughter since she’d been born and had lived her first years in Georgia. But when I started to take her to the daycare, little by little she got used to the community there, and I noticed she got friends and seemed happy.

THE BEGINNING OF MOMS´COMMUNITY

”We have spent a lot of time together and dedicated many unforgetable and beautiful days to our little ones and each other.”

One day we met another girl and a mother in the daycare.

They were from China and living in Helsinki. At the daycares Christmas party, I made more contacts. I met Mari Liis and her daughter; they had moved to Finland from Estonia.

Our daughters became friends. The next mother I met was from Korea. One pretty cold winter morning when I was taking Anna to the daycare, a lovely little boy came to me and told me what a beautiful hat I was wearing with a smile on his face. Then he asked me why I was in such a hurry, so I explained that I was late from work. The child looked at me and asked why I had decided to grow up. He told me that being an adult is a very responsible job. For example, if I was a child again, I would not need so much work, and I would be able to stay there and play with him. I thought about it all day and remembered the little boy. Very soon, he introduced me to her mother - Korean friend Haesong.

The next mother was Anca from Romania. I met her at a summer celebration party in the daycare Kaisaniemi.

During the first year the teacher had told me that Anna had a new friend Teo, who she was spending most of the days with, and later I heard that the teacher told the same story to Anca about her son. Finally, we met at the daycare’s summer party and our friendship begun.

During the time when we were all going to the daycare to pick up the kids, we suddenly started meeting each other very often, and all the kids were also meeting and greeting each other’s parents. It made us more friendly, and eventually we all became friends.

nal dishes and master classes of these dishes, because we were all from different countries and cultures and we had a lot of fun cooking together. We also started to arrange children’s birthdays together, as well as going out together as a group. We visited for example museums, theaters, various of children’s events and festivals and so on. I would like to say that during the Covid-19 -pandemic, this relationship greatly eased the conditions, especially for the children.

We have always been good friends and were always in a good contact throughout the pandemic.

ONE BIG FAMILY Our spouses became friends as well and now we are united as a team, one big family, and we celebrate all the parties together such as Christmas and New Year, Valentine’s, Halloween and so on. We have spent a lot of time together and dedicated many unforgettable and beautiful days to our little ones and each other.

Nowadays all our children go to different kindergartens or schools, but we have still stayed as great friends and spend time together often. For example, if any mother has got a problem, we are ready to help as much as possible at once.

We share each other’s joys and sorrows, which empowers us and gives us thoughts and motivation for a better life. I can hardly imagine life without them. I will be grateful to my friends and the country I met them in all my life.

We did not plan our friendship, it just happened, and we are already planning the future together. In the future, we will travel and spend as many nice days together as possible.

TOGETHER THROUGH THE PANDEMIC I decided to plan some events with these mothers and their children. For example, I planned a preparation of traditio-

• 20 •

LUKUVINKKEJÄ Maja ja ystävät, Larysa Denysenko, Tammi, 2022 (alkuteos: Майя та її мами, 2017.

Kääntänyt Eero Balk) Ukrainalaisen kirjailijan ja ihmisoikeusaktivistin Larysa Denysenkon lastenkirjassa Maja ja ystävät seikkailee 17 erilaista ukrainalaista perhettä. Mukana on mm. perhe, jonka isä on kadonnut sodassa, ukrainalainen romaniperhe, sekä perhe, jossa on kaksi äitiä. Kirjan viesti korostaa monimuotoisuutta sekä rakkautta ja kunnioitusta erilaisuutta kohtaan. Sen tarkoituksena on opettaa niin lapsille kuin aikuisillekin, että vaikka ihmisiä ja perheitä on monia erilaisia, kaikki ovat silti yhtä hyviä ja tärkeitä. Maja ja ystävät korostaa myös, että lasten tulee saada elää turvassa ja rakastettuina riippumatta siitä, kuinka monta vanhempaa heillä on, ovatko he kenties orpoja, joutuneet eroon vanhemmistaan tai joutuneet pakenemaan kotiseuduiltaan.

Krimin miehityksestä 2014 lähtien ukrainalaisten lapsiperheiden elämää ja arkea on varjostanut sodan uhka. Maja ja ystävät kertoo tavallisista ukrainalaisista lapsista ja heidän perheistään.

Kirjailija Larysa Denysenko kirjoitti helmikuussa 2022 ”Sota on aina lapsia vastaan. Tällä tekstillä haluan huutaa maailmalle, että kotimaani lapset tarvitsevat kansainvälistä suojelua”.

Kirjan on kuvittanut Masha Foya, ja sen tuotto ohjataan kokonaisuudessaan Ukrainan lasten hyväksi.

Larysa Denysenko on kotimaassaan tunnettu kirjailija, lakimies, ihmisoikeusaktivisti, TV- ja radiotoimittaja ja Ukrainan PENin jäsen. Hän toimii YK:n hyvän tahdon lähettiläänä suvaitsevaisuuden lisäämiseksi Ukrainassa.

AIKUISILLE Tyttö, nainen, toinen, Bernardine Evaristo, WSOY, 2022 (alkuteos: Girl, woman, other, Hamish Hamilton 2019.

Kääntänyt Kaijamari Sivil) Palkittu englantilaisnigerialainen kirjailija Bernadine Evaristo on julkaissut teoksia useista eri tyylilajeista, kuten proosaa, runoutta ja draamaa. Hänen uusin suomennettu romaaninsa Tyttö, nainen, toinen on feministinen ja moniääninen kuvaus mustien naisten elämästä, joka esittelee kahdentoista erilaisen henkilöhahmon kautta feminismiä, seksuaalivähemmistöjä ja ennakkoluuloista kärsivien naisten elämää.

Kirjan naishahmoista löytyvät mm. siivooja, joka on huolissaan lapsensa juurettomuudesta, menestynyt lesbo näytelmäkirjailija, opettaja Lontoon alirahoitetussa koulussa, muunsukupuolinen someinfluensseri ja 93-vuotias maanviljelijä. Näiden yksilöiden tarinoista muodostuu kokonaisuus, joka avaa silmät ja korvat kuuntelemaan maailman monimuotoisuutta.

Voimauttava romaani keskittyy antamaan äänensä toiseutetuille, ja se muistuttaa meitä yhteen tulemisen voimasta aikana, kun kaikki tuntuu repivän meitä erilleen.

Varjokuningas, Maaza Mengiste, Atena, 2022 (alkuteos: The Shadow king, W.W. Norton & Company 2019.

Kääntänyt Aleksi Milonoff) Varjokuningas on vaikuttava teos heikosti tunnetusta aiheesta.

Italialaisen Mussolinin joukkojen saapuessa Etiopiaan vuonna 1935, myös naiset osallistuvat taisteluihin. Armeijan upseerin piika, nuori Hirut pitää yllä taistelutahtoa hallitsijan joutuessa maanpakoon. Hän naamioi maanviljelijän varjohallitsijaksi ja ryhtyy tämän henkivartijaksi.

Kaiken keskellä Hirut joutuu kamppailemaan myös omia taisteluitaan, ja maksaa siitä lopulta kovan hinnan.

Etiopialaisamerikkalaisen Maaza Mengisten vahva lukuromaani Etiopian sodasta ja orpotytön rohkeudesta tempaisee lukijansa tarinaan mukaan, ja yksityiskohtaisesti kuvaillut tapahtumat aukeavat silmien eteen kuin elokuva. Booker-ehdokkaanakin ollut Varjokuningas on poikkeuksellisen elävä kertomus sodan eri näkökulmista, mutta erityisesti maataan puolustavista naisista ja heidän selviytymisestään.

Brooks Felicity & Ferrero Mar. Monen sortin moninaisuus.

Harlem Shuffle, Colson Whitehead, Otava 2022

Suom: Tuuli-Maaria Rauta.

(alkuteos: Harlem Shuffle, Doubleday 2021.

Lasten Keskus 2022.

Kääntänyt Markku Päkkilä)

Tänä vuonna ilmestynyt Monen sortin moninaisuus käsittelee lapsentasoisesti sitä, miten me kaikki olemme erilaisia, mutta kuitenkin yhtä arvokkaita. Kirjassa puhutaan mm. ihonväristä ja siitä, miten se määrittyy, mutta myös kulttuurisesta moninaisuudesta, erilaisista perheistä ja erityispiirteistä. Sukupuolen moninaisuuden käsittely jää hieman vajaaksi, mutta muuten kirja käsittelee melko kattavasti ja lämmöllä moninaisuuden kirjoa, ja pyrkii lisäämään lapsen ymmärrystä aiheesta.

Pulitzer-palkitun Colson Whiteheadin viihdyttävä romaani 1960luvun Harlemista on rikostarinaksi naamioitu tarina perhesuhteista, ja yhteiskunnallinen kertomus rasismista. Kirjan päähenkilö Ray Carney on rikollissuvun vesa, mutta tekee kaikkensa elättääkseen perheensä rehellisesti huonekalumyyjänä. Rahat eivät kuitenkaan tunnu riittävän, ja koska perheeseen on tulossa toinen lapsi, Ray turvautuu välillä varastetun tavaran myyntiin. Hänen serkullaan, joka varastetun tavaran hankkii, on edelleen yhteyksiä alamaailmaan ja tämä suunnittelee hotelliryöstöä. Ray joutuu mukaan ryöstösuunnitelmaan, joka ei tietenkään mene putkeen, ja kaksoiselämä uhkaa paljastua.

Pian Ray on tilanteessa, josta pakeneminen voi tarkoittaa rahojen, serkun tai kasvojen menettämistä.

Kirja sopii hyvin huoltajan ja lapsen yhdessä luettavaksi tai käsiteltäväksi päiväkoti- tai kouluryhmässä.

Colson Whitehead kuvailee raadollisen rehellisesti 1960-luvun New Yorkia, jossa rotuerottelu oli arkipäivää. Mustan nuorukaisen kuolemasta poliisin käsissä alkaa mellakointi, jota on helppo verrata nykypäivän Black Lives Matter -liikehdintään. Kirjailija osoittaa, että kovin kauas ei lähes 60 vuodessa olla päästy.

Samaan sarjaan kuuluvat myös kirjat Monen sortin perheet ja Monen sortin ystävät, joista ensimmäisessä tuodaan tutuksi esimerkiksi adoption käsitettä.

• 21 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

Adoptoitujen päivää vietettiin yhdessä Martha Vuori / Elina Tossavainen Martha Vuori

Sunnuntaina 13. maaliskuuta kymmenkunta adoptoitua aikuista kokoontui yhdessä viettämään Adoptoitujen päivää mindfulness-harjoitusten äärelle Yhteiset Lapsemme ry:n toimistolle. Paikalla oli niin kotimaan adoptoituja kuin kansainvälisestikin adoptoituja aikuisia.

Mindfulness-ohjaaja Meron Heiro ohjasi ryhmää lempeällä ja rauhoittavalla otteellaan pysähtymään itsensä äärelle – yhdessä toisten adoptoitujen kanssa.

Osallistujat pääsivät nauttimaan myös aurinkoisesta kevätsäästä ulkona kävelymeditaation merkeissä.

Päivä oli palautteen mukaan adoptoiduille tärkeä, ja toiveissa olikin tehdä adoptoitujen päivän yhdessä viettämisestä vuosittainen perinne. Palautteissa korostuivat myös toiveet mahdollisuuksista tavata

pienellä kynnyksellä erilaisten aktiviteettien ja rennomman oleilun lomassa. Lisäksi erilaiset itsensä kehittämisen ja itsetuntemukseen liittyvät kurssit ja koulutukset, sekä adoptoitujen maakohtaiset tapaamiset kiinnostivat osallistujia.

Päivän sanomaksi osallistujat tiivistivät: Me olemme arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme.

Hyväksyvä tietoinen läsnäolo opettaa meille, ettei aina tarvitse tehdä tai yrittää muuttaa mitään. On lupa olla ja kuunnella itseään ja kehon tuntemuksiaan – tässä ja nyt.

Turvallisen tilan jakaminen yhdessä saman kokemuksen jakavien kanssa on hyvin tärkeää. Aina ei tarvita edes sanoja – vaan tilaisuuksia ja paikkoja, joissa kokoontua aina kun se on tarpeen.

Lahjoita lapsille ja nuorille!

Voit tukea Yhteiset Lapsemme ry:n työtä tekemällä lahjoituksen juuri sinulle sopivalla tavalla.

Lahjoitetut varat käytetään lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön rahankeräyslupamme mukaisesti.

Voit lahjoittaa haluamasi summan. Pienikin lahjoitus auttaa!

Testamenttilahjoitus Testamenttilahjoitus on tapa tehdä hyvää.

Lahjoitetut varat ohjataan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön eettisesti kestävällä tavalla Yhteiset Lapsemme ry:n arvojen mukaisesti.

Yhdistysten saamista testamenttilahjoituksista ei tarvitse maksaa perintöveroa ja testamentit ovatkin järjestöille jo melko yleinen varainhankinnan muoto. Mahdollistamme maksuttoman testamentin tekemisen, kun se laaditaan yhteistyökumppanimme Lakiasiaintoimisto Pro Laki Oy:n kanssa.

Tekstiviesti Tekstiviesti on nopea ja helppo. Esimerkiksi 10 euron lahjoitus: lähetä tekstiviesti 10 YL numeroon 16588. Saat vahvistusviestin siitä, että tekstiviesti on mennyt perille.

Sopivan summan voit valita itse.

MobilePay MobilePay on nopea ja turvallinen tapa tehdä kertalahjoitus. Lahjoitus tehdään puhelimen MobilePay-sovelluksella numeroon 74263.

Yritysyhteistyö Onko yrityksesi kiinnostunut yhteiskunnallisesti tärkeän työn tukemisesta tai vapaaehtoistyön mahdollistamisesta työntekijöilleen? Yhteiset Lapsemme ry on kiinnostunut niin pienemmistä kuin pidemmistäkin yhteistyöprojekteista yritysten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskuntavastuun edistämisestä. Ota yhteyttä: toiminnanjohtaja Markus Söderlund, puh. 040 7626 809, markus.soderlund@yhteisetlapsemme.fi

Facebook-varainkeruukampanja Voit aloittaa esimerkiksi syntymäpäiväkeräyksen Facebookissa Yhteiset Lapsemme ry:n hyväksi.

Kampanjan aloitus on helppoa ja avaat samalla varainhankinnan mahdollisuuksia ystäväpiirillesi. Varat tilitetään lyhentämättöminä. Lahjoittajien tiedot eivät tallennu Yhteiset Lapsemme ry:n tietokantoihin. Lisätietoja ja ohjeet kampanjan perustamisesta löydät Facebookista.

Lisätietoja: www.yhteisetlapsemme.fi

Ukrainan lapsille voi antaa rahallista hätäapua mm. seuraavien lapsijärjestöjen kautta: Suomen UNICEF – UNICEF Finland Unicef auttaa Ukrainassa lapsia ja heidän perheitään. Järjestö toimittaa hätäaputarvikkeita.

Lähetä tekstiviesti UKRAINA numeroon 16110. Tekstiviestin hinta on 20 euroa.

Lahjoita MobilePaylla numeroon 33742. Lahjoita verkossa osoitteessa unicef.fi.

Plan International Suomi Plan tekee hätäaputyötä Ukrainasta pakenevien lasten ja heidän perheidensä hyväksi.

Lähetä tekstiviesti KRIISI numeroon 16155. Tekstiviestin hinta on 20 euroa.

Lahjoita MobilePaylla numeroon 80500.

Lahjoita verkossa osoitteessa plan.fi.

Pelastakaa Lapset Järjestö toimittaa Ukrainaan hätäapua, kuten ruokaa, hygieniatarvikkeita, talvivaatteita, terveydenhoitoa ja psykososiaalista tukea. Soita numeroon 0600 03365 (20,11 euroa + pvm).

Lahjoita MobilePaylla numeroon 95557. Lahjoita verkossa osoitteessa pelastakaalapset.fi.

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

2 • 2022 TAPAHTUMAKALENTERI

Koulutusviikonloppu turvapaikanhakijataustaisten lasten ja nuorten tukiperheille ja tukihenkilöille

YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

”Tuntuu hyvältä, kun on joku, joka ja saa sinut tuntemaan, että olet yksi hänen perheestään.” – ilman huoltajaa tullut nuori Aika: la-su 17.-18.9.2022 klo 10–16.30 kumpanakin päivänä Paikka: Yhteiset Lapsemme ry:n toimisto, Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 00260 Helsinki Koulutus on lapsiystävällinen: Tukiperheiden lapset voivat osallistua koulutukseen.

Lasten ohjelma soveltuu parhaiten 5–12-vuotiaille. Koulutus on maksuton ja tarjoamme osallistujille lounaan ja kahvit.

Tukiperheen tai tukihenkilön tarpeessa on ilman perhettään alaikäisenä Suomeen tulleita lapsia ja nuoria ja perheensä kanssa tulleita lapsia pääkaupunkiseudulla, Keski-Uudellamaalla ja Lohjalla.

Lisätietoa: www.yhteisetlapsemme.fi Ilmoittautumiset: Heini Aaltonen, heini.aaltonen@yhteisetlapsemme.fi, 044-7211 245

17.–18.9.

Tukiperhe- ja tukihenkilökoulutus Helsingissä

27.9.

Adoptiolapsen kielenkehitys -koulutus vanhemmille (Zoom)

15.–16.10. Ole rohkea ja reilu -ohjaajakoulutus Helsingissä Adoptiowebinaari, jossa käsitellään kehityksellisen trauman vaikutuksia, adoptiovanhempien psykologisen joustavuuden merkitystä sekä lapsen tunnesäätelyn tukemista.

Kohderyhmänä: adoptiovanhemmat, adoptionhakijat, ammattilaiset ja kaikki aiheesta kiinnostuneet. Järjestäjät: Yhteiset Lapsemme ry, Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmä ja Interpedia ry.

Adoptiovalmennuskurssit 2022 22.–24.7.

23.–25.9.

15.–16.10.

22.–23.10.

29.–30.10.

www.yhteisetlapsemme.fi

SEURAA MEITÄ!

TAPAHTUMAT

12.11.

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki.

Hotelli Nuuksio, Espoo englanninkielinen kurssi, Espoo ja 19.–20.11. Kempele, Oulu ja 19.–20.11. Hotelli Nuuksio, Espoo ja 3.–4.12., Varalan urheiluopisto, Tampere

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2022

Facebookissa https://www.facebook.com/YLapsemme/ Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme Instagramissa @yhteiset_lapsemme

! i t h e l a a il T

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla.

Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat, uutiset ja Yhteiset Lapsemme -verkkolehti: www.yhteisetlapsemme.fi