Yhteiset Lapsemme 1/2022

1 • 2022

Anu-Rohima Mylläri: Isojen kysymysten äärellä Diana Kolumbiasta

s.4

s.12

Konsertti Ukrainan lasten ja rauhan puolesta

s.22

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

TÄSSÄ NUMEROSSA Konserttitapahtuma Ukrainan lasten ja rauhan puolesta.

s. 22 1 • 2022

Anu-Rohima Mylläri: llä Isojen kysymysten ääre Diana Kolumbiasta

s.4

s.12

n

Konsertti Ukrainan laste ja rauhan puolesta

s.22

Yhteiset LAPSEMME |

Adoptoidun ääni -podcastissa Diana Oquendo (oik.) pohtii identiteettiään. Haastattelijana Oscar Lehtinen (vas.).

s. 14

Nro 1-2022

Ulla Siimes: Lapsen oikeudet eivät ole aikuisten mielipiteitä.

s. 7

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ahonen-Coly, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Anja Wikstedt, Hanna-Leena Ylönen, Heini Aaltonen Päätoimittaja: Markus Söderlund Toimitussihteeri: Irma Marttinen

Sisältö

Päivi Pietarilan väitöstutkimus erityistarpeisen lapsen adoptoinnista vanhemman kokemana.

Pekka Iivonen: Koronapandemian hoidossa on unohdettu lapset ja nuoret.

s. 15

s. 8

1 • 2022

Pääkirjoitus.............................................................................................. .

3

Isojen.kysymysten.äärellä..

–.ajatuksia.identiteetistä,.elämästä.ja.yhteiskunnasta......................... .

4

Painatus: KTMP Group Oy, Mustasaari

KOLUMNI:.Koska.lapset.ovat.tärkeintä,.mitä.meillä.on!......................... .

7

ISSN: 2343-2152

Erityistä.vanhemmuutta................................................................................ .

8

Ulkoasu ja taitto: Marjo Aro / KTMP Group Oy Kansikuva: Salla Kallio

Yhteiset Lapsemme ry on rasismia vastaan toimiva ja kulttuurista moninaisuutta puolustava lastenoikeusjärjestö.

Perustettu Helsingissä 1988.

ARVOT: Rohkeus, yhdenvertaisuus ja välittäminen.

Diana

Kolumbiasta................................................................................ .

12

HALLITUKSEN.PALSTA:.Koronan.hoito.on.vaarantanut.. lasten.ja.nuorten.hyvinvoinnin.............................................................. .

15

Rohkeasti.ja.reilusti.kasvatustyössä.

–..antirasistinen.verkkokoulutus.varhaiskasvattajille............................ .

16

Alakouluissa.toteuttava.Yhdessä.ilman.rasismia.-koulutushanke............ .

19

VISIO: Kaikkien lasten oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti Suomessa.

Kuulumisia.pohjoismaisesta.pakolaistraumakonferenssista..................... .

20

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Konserttitapahtuma Ukrainan lasten ja rauhan puolesta .......................

22

Lahjoita lapsille ja nuorille! .........................................................................

23

•2•

PÄÄKIRJOITUS

Pandemiasta. sotaan.

–.mitä.tapahtuu. lapsille?

S

odan uhka Euroopassa muuttui oikeaksi sodaksi. Venäjän väkivalta Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan ei jää huomaamatta myöskään Suomen lapsilta. He muistavat ikuisesti sen mitä he nyt näkevät ja kuulevat, kuten myös me kaikki muistamme oman lapsuutemme aikaiset sodat ja muut isot kriisit. Poikkeuksellisen tästä tilanteesta tekee se, että maantieteellisesti olemme hyvin lähellä ja tämä vaikuttaa myös meidän arkeemme. Erona omaan lapsuuteemme on myös se, että sosiaalinen media tarjoaa nyt liki reaaliaikaista kuvaa siitä mitä tapahtuu. Tämä on toki mitätöntä siihen nähden, mitä lapset ja heidän perheensä Ukrainassa ja paetessaan sieltä joutuvat omakohtaisesti kokemaan.

Sodassa on aina myös siviiliuhreja ja heidän joukossaan lapsia. Humanitaarisen avun tarve paikan päällä on nyt suuri ja miljoonat joutunevat jättämään kotinsa. Suomalaiset näyttävät olevan valmiimpia auttamaan nyt, kun hätä on maantieteellisesti lähellä. Tämänkin merkitystä sopii pohtia.

Yhteiset Lapsemme ry:n erityinen tehtävä on olla Suomessa nimenomaan niiden lasten puolella, joilla on kulttuurisesti moninainen tausta. Tämä koskee suoraan myös muun muassa Suomessa asuvia venäläistaustaisia lapsia. Heidän tulee voida elää lapsuuttaan yhdessä muiden kanssa ilman syrjintää ja riippumatta siitä, mitä heidän vanhempansa sodasta ajattelevat. Muun muassa koulujen tehtävä on käsitellä totuudenmukaisesti sitä, mitä Euroopassa tapahtuu, mikäli näin ei kotona syystä tai toisesta tehdä.

Lapsia.ei.pidä.jättää.pelkojen. kanssa.yksin..Juuri.nyt.lapset. tarvitsevat.aikuisten.turvaa.

Lapsia ei pidä myöskään jäättää yksin pelkojensa kanssa vaan nyt tarvitaan aikuisten turvaa. Meidän tehtävänämme onkin kiinnittää huomiostamme riittävän suuri osuus lasten suojelemiseen eikä vain uutisvirtaan.

Samalla siirrymme kriisistä toiseen. Huomio koronasta herpaantui samalla hetkellä, kun sota alkoi ja maailmalle paljastui mitä Euroopassa on tuleva tapahtumaan. Väliin ei jäänyt minkäänlaista hengähdystaukoa, normaali jäikin tulematta, eikä mihinkään erityiseen optimismiin ole tällä hetkellä aihetta.

Yhteiset Lapsemme ry varautuu auttamaan Suomeen pakolaisina tulleita lapsia ja perheitä.

Meillä on pitkä kokemus työskentelystä tällaisten kohderyhmien kanssa, ja haluamme olla tukemassa myös Ukrainasta ennemmin tai myöhemmin tänne saapuvia ja otamme heidät ystävällisesti vastaan.

Markus Söderlund päätoimittaja

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

Isojen.kysymysten.äärellä.

–.ajatuksia.identiteetistä,. elämästä.ja.yhteiskunnasta Irma Marttinen Anu-Rohima Myllärin kotialbumi

”Rohima,.oletko.se.sinä?”,.miehen.ääni.kysyy.Bangladeshin.tähtikirkkaassa.yössä...Lastenkodin. pihalla.istuu.nuori.nainen..Hän.on.vieraana.maassa,.jossa.on.syntynyt..Hän.on.tullut.kaukaa,.ja. kasvanut.kaukana.Pohjanmaan.lakeuksilla..Mies.kertoo,.että.alun.perin.hänen.piti.lähteä.Suomeen. adoptioon,.mutta.jostain.syystä.hänet.vaihdettiin.tyttöön..Se.hetki.käänsi.Anu-Rohima Myllärin. elämänkulun...

K

ansainvälisen adoption vaikutus lapsen elämään on totaalinen – se ei muuta vain yhtä asiaa, vaan se muuttaa kaiken ympärillä olevan. Bangladeshin juurimatkalla koettua kohtaamista Anu-Rohima kuvaa yhdeksi elämänsä avainkokemukseksi. Kokemuksesi, joka on vaikuttanut eniten.

”Adoptoitu voisi toimia työkirjana tai oppikirjana, vaikka monet pitävät sitä ehkä vähän vanhanaikaisena ja junttina, kun se kuvaa maaseudulla kasvamista”, hän hymähtää.

Elämästä ja kuolemasta, vanhemmuudesta ja lapsettomuudesta on kyse myös kahdessa muussa hänelle tärkeässä kokemuksessa. Adoptioisän kuolema katkaisee lopullisesti suomalaiset perhesiteet jättäen 18-vuotiaan jälleen yksin ja perheettömäksi. Äiti on mennyt jo aiemmin.

Anu-Rohima on koulutukseltaan yhteisöpedagogi (AMK) ja hän opiskelee tulevaisuuden tutkimusta avoimessa yliopistossa. Kulttuurinen moninaisuus ja kulttuurinen kompetenssi, antirasismi, maahanmuuttajat, nuoret ja mielenterveys ovat teemoja, joiden parissa hän on työskennellyt pitkään. Monipuolisen työkokemuksen ja oman elämänhistorian kautta hänellä on laajaa ja syvällistä näkemystä ajankohtaisiin keskusteluihin.

UUDET KÄSITTEET – SAMAT ILMIÖT JA KOKEMUKSET

Anu-Rohima Mylläri kertoo vuonna 2006 ilmestyneessä Adoptoitu-kirjassa tarinansa. Kirja on monelle adoptiovanhemmalle tuttu – yksi ensimmäisistä ja ehkä luetuimmista adoptiokertomuksista Suomessa. Viime vuonna kirjasta on julkaistu uusi painos äänikirjana. Siitä on otettu vähän alkuperäistä tekstiä pois ja loppuun on lisätty Sean Ricksin loppupuheenvuoro. Kirjan takakansi on päivitetty.

Adoptoitu-kirjassa on Anu-Rohima on käsitellyt rakenteellista rasismia, koulukiusaamista, osattomuutta ja adoptoidun nuoren identiteettihaasteita. Sen ajan kielellä ja sanoilla sekä kirjoittajan oman kehitysvaiheen mukaisesti. Monet ilmiöt ja kokemukset ovat edelleen samoja, vaikka niitä kuvataan eri termeillä. Uudet sukupolvet tulevat ja luovat uudet käsitteet.

”Mikään ei oikeastaan ole paljon muuttunut. Kokemukset ja yhteiskunnan rakenteet ovat samanlaisia. Vain aika on erilainen – on tultu enemmän ulos ja nähdään paremmin asioita.

Asiat tiedostetaan ja niistä puhutaan enemmän julkisesti ja äänet ovat moninaisemmat”, Anu-Rohima sanoo.

”Kaikella on historiansa ja sukupolvien välinen yhteys on tärkeää säilyttää. Olen vähän pettynyt siihen, että jotkin asiat esitetään ihan uusina ja omitaan, eikä anneta huomiota sille työlle mitä on jo tehty”, hän miettii.

Hän itse toivoo, että Adoptoitu-kirjan löytäisivät adoptiovanhempien lisäksi nuoret, adoptoidut, ja muut, joilla kulttuurisesti moninainen tausta. Kirjalla on paljon annettavaa tämän ajan POC-taustaisillekin.

Tämän päivän antirasismikeskustelussa Anu-Rohima näkee paljon akateemista Helsinki-keskeisyyttä ja Black Lives Matter -liikkeen tuomia vaikutteita Yhdysvalloista.

•4•

Anu-Rohima Mylläri on tutkinut omaa identiteettiään pitkään. Hän rohkaisee kaikkia itsetutkiskeluun.

Sen avulla voi avata asioita ja tulla paremmin nähdyksi.

MONINAINEN IDENTITEETTI

On.tärkeintä,.että.kaikki.voivat. osallistua.keskusteluun.ja.että.siitä. tulee.monipuolista.ja.siihen.lähdetään. itsekin.oppivalla.mielellä.

Toive omasta lapsesta ja vuosia jatkuneet lapsettomuushoidot ovat vaikuttaneet Anu-Rohiman käsitykseen itsestä ja omasta identiteetistä. Kuka minä olen? Olenko pohjanmaalainen? Vai jotain enemmän? Mistä oikeasti olen kotoisin?

Vastaus siihen tulee nopeasti. ”Kyllä, olen jotain enemmän. Se ei kerro koko totuutta, että olen Alavudelta”, hän vastaa.

”Yliopistopiireissä käytetään käsitteitä, jotka jäävät muille vieraiksi. Onko se tavoitteen mukaista, että tulee kuppikuntia, vaikka puhutaan samoista asioista? Ja eihän Suomi ole mikään jenkkilä!”, hän kysyy.

”Monet adoptoidut hokevat itse sitä mantraa, että olen suomalainen. Ja toiset haluavat jättää kokonaan suomalaisuuden ja identifioitua syntymämaahansa. Tai viesti tulee adoptiovanhemmilta, että ollaan joko tai. Suomalaisuuteen pitää mahtua moninaisuutta ja jokaisella pitää olla oikeus sisällyttää identiteettinsä myös lähtömaansa. Ihan jokaisen oikeus on määritellä itsensä.”

Anu-Rohima peräänkuuluttaa dialogia ja kohtaamista. Hän pitää tärkeänä, ettei ketään suljeta ulos keskustelusta. ”Keskustelua on hyvä käydä eri-ikäisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa. Voidaan keskustella eri sanoilla ja termeillä, mutta tärkeintä on, että keskustelusta tulee monipuolista ja kaikki voivat osallistua siihen ja että keskusteluun lähdetään itsekin oppivalla mielellä, eikä opettamaan.”

Tilastoissa adoptoidut ovat suomalaisia, eivätkä maahanmuuttajia. ”Monilla ihmisillä voi olla se käsitys, että adoptio tekee lapsesta suomalaisen. Silti adoptoiduilla on

•5•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

pien kertomuksista. Monissa yhteisöllisissä kulttuureissa lapsettomuus on iso tabu ja häpeä. Siitä ei puhuta, vaikka se sattuu”, hän sanoo.

Lapsettomuus on auttanut Anu-Rohimaa ymmärtämään edesmenneitä adoptiovanhempiaan. ”Olen itse adoptoitu ja jaan nyt saman traagisen kohtalon vanhempieni kanssa. Olen pohtinut perheen merkitystä, ja kaikkia ristiriitoja ja monia tasoja, joita siihen liittyy.

Ymmärrän paremmin sitä vanhempieni traumaa ja kipua, johon olen itse tullut.”

Oletko harkinnut adoptiota? Anu-Rohima kertoo, että hän on miettinyt eri vaihtoehtoja. Kaksoiskansalaisuuden hakeminen mahdollistaisi hänelle kotimaisen adoption Bangladeshista. ”En kuitenkaan halunnut sitä. Yksin adoptoivana länsimaalaisena naisena paikalliset käytännöt, byrokratia ja mahdollinen korruptio pakottivat näkemään, että vaikka olen paperilla länsimaalainen, olin silti Bangladeshissa bangladeshilainen ja naimaton nainen.”

Anu-Rohima Mylläri Helsingissä kevättalvella 2022.

ADOPTOIDUILLA ON OIKEUS TIETÄÄ

usein samoja haasteita kuin ”oikeilla” maahanmuuttajilla”, Anu-Rohima sanoo ja kertoo olevansa iloinen siitä, että oikeusministeriö on tunnistanut asian ja ottanut työryhmäänsä mukaan kansainvälisesti adoptoituja.

Viime vuosina kansainvälinen adoptio on noussut otsikoihin eri puolilla Eurooppaa. Hollannissa, Sveitsissä ja Ruotsissa on lähdetty selvittämään menneiden vuosikymmenien kansainvälisiä adoptioita. Suomessakin kansainvälisesti adoptoidut ovat tehneet sosiaali- ja terveysministeriölle aloitteen mahdollisten epäkohtien ja laittomuuksien selvittämisestä kansainvälisissä adoptioissa.

”Kahden kulttuurin perheissä kasvaneilla on useimmiten yhteys toiseen kulttuuriin, yhteisöön ja kieleenkin. Adoptoiduilla on etninen tausta, mutta kieli ja kulttuuri puuttuvat, ja se vaikuttaa identiteettiin”, Anu-Rohima pohtii.

”On ihanaa, että adoptoidut ovat itsensä puolella ja että he saavat äänensä kuuluville. He ovat oikeutettuja tietämään totuuden. On kaikista kamalinta, ettei tiedä. Ihminen tarvitsee päätepisteen, jossa kertomuksen aukot täydentyvät”, Anu-Rohima sanoo.

Anu-Rohima on tutkinut omaa identiteettiään pitkään. Hän uskoo, ettei kukaan ihminen ole joko – tai, vaan pikemminkin sekä - että. Identiteetti myös muuttuu ja kehittyy eri elämänvaiheiden aikana. ”Rohkeus itsetutkiskeluun ei ole huono ajatus kenellekään.

Identiteetin työstämisessä voi sulkea pois tai avata asioita.

Sen avulla voi tulla nähdyksi paremmin. Kun itse on tullut kuulluksi tunteen tasolla, niin on paljon helpompi luopua puolustusasemista. Se on mekanismi, joka meillä kaikilla on taustasta riippumatta.”

”Me kaikki tiedämme, että ihmiskauppaa esiintyy. Lapsikauppa on maailmassa yksi tapa käyttää hyväksi heikommassa asemassa olevia ihmisiä, joilla ei ole valinnanvaraa.

Olosuhteet antavat häikäilemättömille mahdollisuuden hyötyä. Sama koskee kohdunvuokrausta.”

Anu-Rohiman mielestä myös Suomessa kansainvälisiä adoptioita koskevan selvityksen tekeminen on perusteltua.

LAPSETTOMUUS TOISESSA POLVESSA Lapsettomuus ja siihen liittyvät hoidot ovat kolmas Anu-Rohiman elämää vahvasti määrittävistä kokemuksista. Lapsen kaipuu on herättänyt ajattelemaan, kenellä on oikeus adoptoida ja miksi puhutaan vain valkoisten lapsettomuudesta.

Miten lapsettomuuskeskusteluun liittyy rasismi ja eriarvoisuus? Millä tavalla kansainvälinen adoptio heijastaa globaaleja rakenteita? Miten pitkälle on eettisesti oikein mennä?

”Meillä on ollut samoja kohdemaita ja kontakteja kuin muillakin. Miten Suomi eroaisi joukosta? Jos mitään ei piilotella tai häivytetä, niin selvitys edistää kansainvälisiä adoptioita ja näyttää, että toiminta on eettisesti kestävää. Sen tarkoituksena ei pidä olla koko toiminnan kyseenalaistaminen.”

Hän korostaa, että kansainvälisiä adoptioita koskeva selvitys osoittaa kunnioitusta ja arvostusta adoptoiduille – ja sen avulla toteutuu adoptoitujen perusoikeus saada tietää omista lähtökohdistaan.

”Lapsettomuuteen liittyy niin paljon genetiikkaa ja biologiaa. Elämää, joka ei ala lentokentällä tai adoptiovanhem-

•6•

KOLUMNI

Koska.lapset. ovat.tärkeintä,. mitä.meillä.on!

Ulla Siimes Martti Leppä

Katselin äskettäin Kansallisen lapsistrategian tilaisuutta, jossa vieraili koko kansan tuntema Ansa Kynttilä. Lapsistrategiaan liittyvistä lasten ehdottamista toimenpiteistä keskusteltaessa Ansa ihmetteli sitä, että toimenpiteissä on todella kyse ainoastaan lasten oikeuksista, ei lainkaan aikuisten – tai esimerkiksi opettajien – oikeuksista. Tilaisuutta kanssani katsonutta 8-vuotiasta nauratti Ansan hölmöily ja asialla hassuteltiin myös yhdessä.

Ulla Siimes

Sketsin jälkeen havahduin, että Ansa ei ollut kovin kaukana totuudesta: Meidän aikuisten voi olla todella vaikeata ymmärtää ja mukautua siihen, että lapsen oikeudet ovat todella lapsen oikeuksia. Lapsen oikeudet eivät ole väline aikuisten toiveiden tai suunnitelmien toteuttamiseen eikä lapsen etua voi käyttää perusteena kieltää lapselta hänelle kuuluvia oikeuksia.

myös oltava merkitystä: Lasten kuulemisen kautta saadut näkemykset on otettava ratkaisuja tehtäessä huomioon. Ja jos hyödynnämme lasten ajatuksia ja mielipiteitä päätöksenteossa, on niiden merkityksestä ja vaikutuksesta lopulliseen päätökseen tärkeää muistaa kertoa myös lapsille itselleen.

Samalla on muistettava, että lapsen näkemysten selvittämisessä ei ole kyse päätösvallan ja -vastuun siirtämisestä aikuiselta lapselle

Koronapandemian aikana lapsen etua on käytetty keppihevosena milloin minkäkin asian puolesta tai vastaan. Otsikoissa on vilissyt sitaatteja siitä, miten jokin ratkaisu on ”ensisijaisesti lapsen etu” tai miten jokin taho katsoo asiaa ”lapsen edun näkökulmasta”, vaikka taustalla saattaa olla ihan muita vaikuttimia eikä lapsen etua ole todellisuudessa tarkasteltu millään tavalla.

Tiedän, että meillä Suomessa tehdään paljon hyvää lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsen edun toteutumisen näkökulmasta. Yhä useammissa kunnissa lapsivaikutusten arviointi on osa valmisteluprosesseja ja yhä useampi päätöksentekijä tunnistaa, mistä puhutaan, kun puhutaan lapsivaikutusten arvioinnista. Monelle yksittäiselle virkamiehelle lapsivaikutusten arviointi ja lapsen etu ovat osa jokaista arkipäivää.

Lapsen oikeudet ja lapsen etu ei ole mielipidekysymys. Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Jotta lapsen etu erilaisissa tilanteissa todella toteutuisi, on toteutettava lapsivaikutusten arviointia. Lapsivaikutusten arvioinnissa lapsen etua arvioidaan lasten tarpeista, tilanteista ja oikeuksista käsin, se on lapsiin kohdistuvien vaikutusten ennakointia ja seurantaa. Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edussa on kysymys lapsen ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla toteuttavasta tulkinnasta.

Voimme kuitenkin tehdä enemmän: Lakata käyttämästä termiä lapsen etu silloin, kun todellinen vaikuttimemme on jokin muu asia. Lakata puhumasta lapsen oikeuksista silloin, kun on kysymys aikuisten mielipiteistä. Arvioida, miten olisimme koronakriisiä hoidettaessa voineet huomioida lapsen edun paremmin. Ottaa lapsivaikutusten arvioinnin osaksi arkea yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Aloittaa pienestä ja kehittää ja kehittyä vähitellen kansallisen lapsistrategian mukaisesti lapsen oikeuksia kunnioittavaksi, lapsi- ja perhemyönteiseksi Suomeksi.

Voimme muuttua Suomeksi, jossa kaikille 8-vuotiaille on selvää, että lapsilla on omat oikeudet ja Ansa Kynttilällekin lapsen oikeudet ovat aidosti lapsen oikeuksia. Voimme ja meidän täytyy, koska lapset ovat tärkeintä, mitä meillä on!

Toisinaan lapsivaikutusten arviointi kuitataan sillä, että lasta tai lapsia kuullaan. Lapsilta kerätty tieto on toki osa lapsivaikutusten arvioinnin tietopohjaa, mutta siihen kuuluu myös esimerkiksi tutkimustieto, viranomaistieto sekä eri asiantuntijoiden tieto. Lapsivaikutusten arviointi ei siis ole pelkästään lasten kuulemista. Lasten kuulemisella on

Kirjoittaja työskentelee toiminnanjohtajana Lastensuojelun Keskusliitossa.

•7•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

Erityistä.vanhemmuutta Anja Wikstedt YL-arkisto / Pexels Free Photos

Päivi.Pietarilan.väitöskirja Erityistarpeisen lapsen adoptoiminen vanhemman kokemana. tuo.tärkeää.tutkimustietoa.adoptiokentälle..

Adoptiovanhempien.haastatteluista.muodostuu. vanhemmuuden.kokonaiskertomus,.johon. kuuluvat.kertomukset.onnellisuudesta,. selviytymisestä,.kuormittuneisuudesta.ja. tulevaisuudesta..

Lapset ry:n työpaikkailmoitus tuntui erityisen kiinnostavalta. Vuonna 2004 Päivi aloitti adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijänä, työ jatkui aina vuoden 2019 opintovapaaseen asti. Vuonna 2021 Päivi palasi Pelastakaa Lapset ry:hyn, tällä kertaa Etelä-Suomen aluetoimiston aluejohtajan sijaisuuteen. Tämän vuoden alussa Päivi aloitti järjestön kansainvälisen adoptiopalvelun päällikkönä.

Kun suomalaiset palvelunantajat Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia ry aloittivat vuonna 2010 yhteistyön Kiinan erityistarpeisten lasten adoptio-ohjelman kanssa, Päiviä, kuten monia muitakin, mietitytti lasta toivovien tietoinen päätös adoptoida erityistarpeinen lapsi. Tähän keskusteluun liittyi ja liittyy yhä jonkinlainen paradoksi: hakijat saivat kuulla, että adoptoitavat lapset ovat yhä useammin erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja juuri heille tarvitaan adoptiovanhempia ulkomailta, ja samaan aikaan monet kokivat, että heidän toiveensa adoptoida erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi kyseenalaistettiin.

Väitöskirjaa on edeltänyt pitkä työura kansainvälisen adoption parissa. Sitä ennen Päivillä oli määräaikainen työsuhde Etelä-Suomen Lääninhallituksessa ylitarkastajana, ja hän päätti lähteä hakemaan vakituista työtä.

Päivin lähipiiriin kuuluu Kiinasta adoptoitu tyttö, veljentytär Iina, oman tyttären ikäinen. Tästä syystä Pelastakaa

•8•

Vanhempien.mukaan.adoptiolasten. fyysisiä.tarpeita.enemmän.arkea.ja. elämää.kuormittavat.lapsen.adoptiota. edeltävät.varhaisen.hoivan.puutteet.ja. kehitykselliset.traumat.

Vanhemmat, joiden adoptiotoiveen taustalla ei ollut tahaton lapsettomuus, kokivat kahdenlaista kyseenalaistamista.

Heidän adoptiotoiveensa kyseenalaistettiin voimakkaasti, ja he kokivat olevansa viranomaisten ihmettelyn kohteena.

Tämän lisäksi heidän tuli perustella toiveensa adoptoida erityistarpeinen lapsi.

ERITYISYYDESTÄ YLEISYYTEEN Päivi kuvaa, että hän lähti tutkimaan jotain erityistä ja löysikin jotain hyvin yleistä. Tämä yleinen on yleistettävissä, vaikka tutkimuksen otos onkin pieni. Päivi haastatteli 13 adoptiovanhempaa. Haastattelut toteutettiin vuonna 2016.

Perheissä oli yhteensä 18 lasta, joista 15 adoptoitua ja kolme biologista.

Päivi Pietarila

HUOLELLISTA POHDINTAA

Kaikki vanhemmat olivat päätyneet adoptoimaan lapsen, jolla on joku tiedossa oleva sairaus tai vamma. Siitä huolimatta, että fyysisesti erityistarpeisen lapsen adoptoimiseen liitetään uhkia ja vaikeuksia, vanhempien kertomuksissa lasten fyysiset tarpeet eivät olleet arkea ja elämää eniten kuormittava tekijä. Selkeästi enemmän arkea ja vanhemmuutta kuormittavat lapsen adoptiota edeltävä elämä ja varhaisen hoivan puutteet sekä lapsen kokemat kehitykselliset traumat, tutkimuksessa kutsutut adoptioerityiset tarpeet.

Haastatteluissa vanhemmat kuvasivat adoptioneuvonnan olevan vahvasti huolien ja riskien värittämää. Neuvonnassa keskityttiin lasten tarvitsevuuteen sekä mahdollisiin ongelmiin, ja neuvonta koettiin lähes pelotteluna. Vanhemmat toivat esiin, että neuvonnassa painotettiin vain erityistarpeisten lasten adoptoimisen negatiivisia puolia.

Vanhemmilla oli ymmärrys siitä, että adoptioneuvonnan aikana tehdyn valinnan pitää perustua realistiseen tietoon ja olla syvällisesti pohdittu. Olisi kuitenkin tärkeää puhua myös erityistarpeisen lapsen adoptoimisen hyvistä puolista: ”Voi elää hyvää elämää, vaikka lapsi ei ole täydellisen terve.”

Ongelma- ja riskipuheesta olisi hyvä siirtyä lapsikeskeiseen adoptioprosessiin, jossa erityistarpeisen lapsen tarpeita pohdittaisiin mahdollisuuksien ja tuen näkökulmasta. Mitä paremmin adoptioneuvonta koetaan yhteistyöprosessina, sitä paremmin toteutuu hakijoiden mahdollisuus pohtia omia voimavarojaan ja toiveitaan.

Adoptioerityiset tarpeet koskevat kaikkia kansainvälisen adoption kautta tulevia lapsia. Lapsen fyysiseen terveyteen liittyviin sairauksiin ja vammoihin on löytynyt selkeät hoitopolut ja lapsen saama diagnoosi on helpottanut riittävien palveluiden piiriin pääsemistä. Adoptioerityisiin tarpeisiin on paljon vaikeampi saada apua ja tukea.

Tutkimuksessaan Päivi määrittelee adoptiolasten erityistarpeisuuden kokonaisvaltaisesti: lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen vaikuttavat niin fyysiset erityistarpeet kuin myös psyykkiset varhaisen hoivan puutteiden tuottamat tarpeet.

Yhteistä kaikille vanhemmille oli se, että erityistarpeisen lapsen adoptio oli huolellisesti pohdittu ratkaisu. He korostivat sitä, että etukäteisvalmistautuminen erilaisiin sairauksiin ja vammoihin oli tärkeää. Vanhemmat kokivat, että adoptoimalla erityistarpeisen lapsen heillä oli enemmän valinnan vaikutusmahdollisuuksia ratkaisuissaan kuin heillä, jotka odottivat lähtökohtaisesti tervettä lasta.

Adoptiokokemus merkitsee lapselle suurta menetystä ja edellyttää uudessa perheessä erityistä hoivaa ja huomiota.

Adoptiokeskustelua ja -tutkimusta on kritisoitu ongelmakeskeisyydestä, ja osa adoptiovanhemmista kokee tämän leimaavan adoptioperheitä ja -lapsia.

Tietoinen ratkaisu suojaa ja tukee vanhempia sopeutumisessa erityistarpeisen lapsen vanhemmuuteen. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että erityistarpeisen lapsen adoptoineet vanhemmat eivät koe samanlaista stressiä ja häpeää tilanteesta kuin biologisen erityistarpeisen lapsen saaneet vanhemmat kokevat kriisivaiheessaan.

Tutkimuksensa kautta Päivi toivoo voivansa tuoda esiin adoptioiden ja adoptiovanhemmuuden monimuotoisuutta.

Jotta tämä tavoite voi toteutua, Päivi koki, että hänen tulee nähdä adoptio itsessään yhtenä tarpeita ja erityisyyttä elämään ja arkeen tuottavana asiana.

•9•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

Kuormittavuuden kertomuksissa korostuivat adoptioerityiset tarpeet. Vanhemmat olivat kohdanneet tilanteita, jotka ovat tyypillisiä traumaattisista ja turvattomuuden kokemuksista kärsiville lapsille. Arjessa tuli kiinnittää erityistä huomiota mm. aikuisen toiminnanohjauksen tarpeeseen, asioiden ennakoimiseen, tarkkoihin rutiineihin, asioiden selittämiseen, asioiden järjestyksessä pitämiseen ja uusiin tilanteisiin valmistautumiseen. He kokivat olleensa huonommin valmistautuneita näihin adoptioerityisiin tarpeisiin kuin lapsen fyysisiin erityistarpeisiin. He kertoivat hämmennyksestään siitä, kuinka paljon lastenkotiolosuhteilla oli merkitystä lapsen hyvinvointiin.

Arjen haasteiden lisäksi vanhemmat kokivat surua ja tuskaa lapsensa aiemmista vaikeista kokemuksista. Ulkopuoliset eivät ymmärtäneet lapsen turvattomuudesta johtuvaa käytöstä ja sen vaikutuksista arkeen ja elämään. Vanhemmat joutuivat selittelemään lapsen käytöstä ja omaa toimintaansa niin läheisille kuin viranomaisille.

Adoptiovanhemmat kertoivat, että onnea elämään toi mahdollisuus seurata lapsen kasvua ja kehitystä.

Vanhempien puheessa heidän omat henkiset voimavaransa olivat tärkeitä selviytymisen tukipilareita. Heille oli tärkeää kyetä pohtimaan vaikeita tilanteita ja tunteita ja nähdä elämä myönteisessä valossa. Vanhemmilla oli hyvin samanlaisia selviytymisen keinoja kuin Kirsi Lonkan (1999) kokoamassa erityislasten vanhempien kirjoittamissa tarinoissa: tunteiden läpikäyminen, mielikuvien ja ajatusten työstäminen, epäitsekkyys ja itsestä huolehtiminen, yhteisöllisyys, nykyhetkessä eläminen ja tietoinen läsnäolo, kärsivällisyys ja ikävien tunteiden jalostaminen sekä elämänfilosofia, usko ja merkityksen näkeminen.

Aiemmassa tutkimuksessa on osoitettu myös, että lapsen tarvitsevuuteen painottuvalla etukäteisvalmistautumisella ja itsenäisen valinnan mahdollisuudella on iso vaikutus positiivisen adoptiokokemuksen saavuttamiseen.

Päivin haastattelemat vanhemmat olivat tehneet merkittävää valmistautumistyötä ja työskennelleet erityistarpeisiin liittyvien mielikuvien, ajatusten ja ennakkoluulojen kanssa ennen lapsen tuloa perheeseen. Käytössä olevat menetelmät – tausta- ja terveystietolomakkeen täyttäminen, lääkärinluennolle osallistuminen ja keskustelut sosiaalityöntekijän kanssa – ovat olleet tehokkaita, ja haastatellut vanhemmat ovat pitäneet niitä hyödyllisinä ja tärkeinä.

Tärkeimpänä sosiaalisen tuen muotona vanhemmat kokivat perheen sisäisen tuen ja erityisesti puolisolta saatavan tuen.

Myös tiivis ja läheinen suhde oman lähiverkoston kanssa koettiin tärkeäksi voimavaraksi arjessa ja siinä selviytymisessä.

VANHEMMUUDEN KERTOMUKSET Kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kuvasivat perhe-elämää myönteisesti. Onnea elämään toi mahdollisuus seurata lapsen kasvua ja kehitystä. Tavallinen arki sai suuren arvon, ja vanhemmat korostivat kodin ja siellä tapahtuvan läsnäolon merkitystä.

Vertaistuella.on.suuri.merkitys. adoptiovanhempien.jaksamiselle..

He.kokevat,.ettei.kukaan.muu.kuin. toinen.adoptiovanhempi.voi.ymmärtää. minkälaista.on.odottaa.ja.kasvattaa. adoptiolasta.

Monen mielestä elämä oli paljon parempaa kuin mitä he olivat odottaneet. Myös vastuu ja huolenpito liitettiin arjen onnellisuuteen. Vanhemmat määrittelivät omaa onnellisuuttaan myös vaikeiden kokemusten avulla, eikä se vähentänyt onnellisuuden kokemusta. He kuvasivat vanhemmuuttaan tavallisen kautta: heille heidän oma arkensa oli tavallista, vaikka se sisälsi paljon tekijöitä, joita muissa perheissä ei koettaisi tavallisiksi.

Adoptioerityiset tarpeet toivat avun pyytämiseen omat haasteensa. Vanhemmat kertoivat, että lapsen fyysinen tarvitsevuus ei juurikaan ollut esteenä hoitoavun saamiselle, läheiset selvisivät lääkkeistä ja apuvälineistä. Lapsen tunne-elämän tarvitsevuus vaikutti siihen, oliko mahdollista jättää lapsi isovanhempien tai muiden läheisten luokse hoitoon.

Vanhempien kertomuksissa oli mukana myös paljon puhetta vaikeuksista ja ongelmista. Heillä oli vahvat odotukset omasta ”hyvästä vanhemmuudesta”. He olivat asettaneet itse itselleen täydellisen vanhemman odotuksia, ja tästä aiheutui suuria paineita. Moni pohti, onko hän riittävän hyvä vanhempi ja tunsi huolta ja epävarmuutta onnistumisestaan isänä tai äitinä.

Vertaistuella on suuri merkityksen vanhempien jaksamiselle. Vanhempien kokemus on, että kukaan muu kuin toinen

• 10 •

adoptiovanhempi ei voi ymmärtää minkälaista on odottaa lasta kauan ja kasvattaa adoptiolasta. Muille adoptiovanhemmille ei tarvitse selitellä. Erityistarpeisten lasten vanhemmille on omia vertaisryhmiä. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat näkivät kuitenkin itsensä ensisijaisesti adoptiovanhempina eivätkä erityistarpeisen lapsen vanhempina, ja kiinnittyivät vahvasti muihin adoptiovanhempiin erityistarpeista riippumatta.

Vanhemmat.kokivat,.että.neuvolassa,. päivähoidossa.ja.koulussa.ei.ole. riittävästi.tietoa.ja.ymmärrystä. adoptiolapsista.

TUEN TARPEEN TUNNISTAMINEN

Päivin johtopäätös tutkimuksen perusteella on, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ei tarkastella lapsen ja perheen tarpeita kokonaisuutena. Oikea-aikaiselle ja traumataustaisen lapsen tarpeita ymmärtävälle tuelle on ilmeinen tarve. Tarpeet tunnistava ja ennaltaehkäisevä lähestymistapa säästäisi monen perheen huolta lapsen pärjäämisestä.

Tämä tulisi huomioida myös tulevassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmämuutoksessa.

Perheiden asiakkuus adoptioneuvonnassa jatkuu myös lapsen tulon jälkeen. Vuoden 2012 adoptiolain mukaan adoptioneuvonnan tuen tulee perustua vanhempien ja lasten tarpeisiin.

Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat adoption jälkeisen neuvonnan tuen vähäisenä. Monet haastatelluista olivat sitä mieltä, että kotikäynnit olivat lähinnä tietojen keräämistä synnyinmaan edellyttämää raporttia varten.

Vanhemmat kertoivat haastatteluissa kokemuksistaan siitä, että neuvolassa, päivähoidossa ja koulussa ei ole riittävästi tietoa ja ymmärrystä adoptiolasten erityisyydestä ja tarvitsevuudesta. Sama huoli on adoption parissa työskentelevillä ammattilaisilla. Vanhemmilta on vienyt paljon voimavaroja toimia lastensa asianajajina sekä myös se, että heidän ymmärrystään ja kokemustaan lapsen tarpeista on toistuvasti aliarvioitu. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kertoivat joutuneensa kohtaamaan omaan vanhemmuuteen ja kasvatukseen kohdistuvaa kyseenalaistamista. Heidät saatettiin ohjata perheneuvolaan, vaikka he itse kokivat tarvitsevansa tukea lastenpsykiatriasta.

Väitöskirjan loppuun Päivi kokosi haastateltujen vanhempien kokemuksiin perustuvat tärkeimmät käytännön työn kehittämisen kohteet:

Päivi Pietarila: Erityistarpeisen lapsen adoptoiminen vanhempien kokemana. Tutkimus adoptiovanhemmuuden rakentumisesta ja erityistarpeisuuden merkityksestä.

Acta electronica Universitatis Lapponiensis, nro 320.

Adoptio-osaamiskeskukselle on nähty tarvetta jo aiemmin (mm. Vahke-hanke 2009). Adoption merkitys lapselle tulisi nähdä kokonaisvaltaisesti: biologiset, fyysiset, kehitykselliset, käyttäytymiseen liittyvät, emotionaaliset ja sosiaaliseen kehitykseen liittyvät asiat kytkeytyvät yhteen ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Adoptioperheen tilannetta ei pidä katsoa vain yhdestä näkökulmasta, vaan kokonaisvaltaisesti, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus huomioiden.

■

■ ■

■ ■

Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-337-280-1

Adoptiota edeltävän adoptioneuvonnan ja -valmennuksen edelleen kehittäminen Adoption jälkeisen adoptioneuvonnan kehittäminen Adoptioerityisten tarpeiden esiin tuominen nykyistä vahvemmin myös muiden lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten työhön Vertaistuen ja läheistoiminnan kehittäminen edelleen Adoptio-osaamiskeskuksen perustaminen

Yhteiset.Lapsemme.ry. järjestää.26.4..webinaarin,. jossa.Päivi.Pietarila.kertoo. väitöstutkimuksestaan..

Lisätietoa.myöhemmin. kotisivuiltamme:. www.yhteisetlapsemme.fi

• 11 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

Diana.

Kolumbiasta Diana Oquendo Dianan kotialbumi

Olen.koko.elämäni.halunnut.selvittää.biologisen.taustani..

Olen.jutellut.asiasta.usein.adoptiovanhempieni.kanssa..He. eivät.kuitenkaan.käytännössä.vaikuttaneet.kovin.halukkailta. selvittämään.taustojani,.vaikka.sanoivatkin.päinvastaista..He. kuitenkin.lupasivat.lähteä.selvittämään.asiaa.heti,.kun.itse. sen.haluan.tehdä.ja.lupasivat.maksaa.ensimmäisen.matkan.

Kolumbiaan..

Kun aloin ilmaisemaan, että haluan selvittää asiat, he sanoivat, että minun täytyisi kirjoittaa kirje biologiselle äidilleni ja sen jälkeen he voivat alkaa selvittämään asiaa. Kirjeen kirjoittaminen kuitenkin tuntui todella vieraalta ja mitä edes kirjoittaisin biologiselle äidilleni. Mielessäni pyöri vain, että en halua häneltä rahaa ja ainoa pyyntöni hänelle olisi saada kuva hänestä. Toisaalta ahdistavaa siitä teki myös se, että adoptiovanhempani lukisivat jotain, mitä haluan sanoa biologiselle äidilleni. Olen aina pitänyt biologista äitiäni ainoa oikeana äitinä ja rakastanut häntä kaikesta huolimatta.

MINKÄ KAUTTA ADOPTOITU?

Yhtenä päivänä vuonna 2015 sain adoptiovanhempani näyttämään kaikki paperit, joita heillä oli adoptiooni liittyen. Tietoa oli paljon, mutta toisaalta vähän. Minulle esimerkiksi selvisi syntymäpainoni ja -pituuteni.

Olin kuvista päätellyt, että olen ollut pienikokoinen vauva ja niin olinkin.

Olin syntyessäni alle kolmekiloinen.

Myöhemmin sain kuulla, että biologisen äitini vatsa oli odottaessa ollut pienempi kuin nykyään.

Papereita selatessa adoptioäitini heitti ilmoille, että miksi et ottaisi yhteyttä sinne, mitä kautta minut on adoptoitu! Olin aivan shokissa. Mitä? Mikä paikka? En edes tiennyt, että on tällaisia paikkoja kuten Helsingin kaupunki, Interpedia ja Pelastakaa Lapset ry. Adoptioäitini kertoi, että minut on adoptoitu Helsingin kaupungin kautta. Sitten sovimme, että otamme sinne yhteyttä niin pian kuin mahdollista ja saimmekin sovittua ensimmäisen tapaamisen jälkipalvelua hoitavan sosiaalityöntekijän kanssa. Muistaakseni menin sinne adoptioisäni kanssa, koska edelleenkin pelkään uusia tilanteita ja virallisia tapaamisia. Voi olla, että menen täysin lukkoon, jolloin on helpompi, että joku muu hoitaa puhumisen.

Tapaamisessa ei tullut uutta tietoa papereiden osalta. Työntekijä kuitenkin kertoi, että heillä on yhteys Kolumbiaan erääseen jo eläkkeellä olevaan kolumbialaiseen adoptioita hoitavaan työntekijään, joka nykyään selvittää adoptoitujen juuria. Sosiaalityöntekijä kertoi, että tämä ns. yksityisetsivän palvelu maksaisi X euroa, jotta se voitaisiin aloittaa, ja jos mitä vain tietoa saadaan selville, sen tie-

• 12 •

Diana (oik.) ja hänen Kolumbian äitinsä.

don saaminen maksaa uudet X euroa.

Esimerkkinä mahdollisista tiedoista olisi puhelinnumero tai osoite. Jäimme hieman pohtimaan tätä, koska summa oli iso raha epätietoisuudesta eli mitä saamme vai saammeko mitään selville.

Onneksi adoptiovanhempieni rahallinen tilanne on aina ollut vakaa, ja heillä oli mahdollisuus laittaa rahaa tähän. Olen heille ikuisesti kiitollinen, että he olivat myös valmiita maksamaan selvittämisestä, vaikka muuten välimme ovat aina olleet hyvin kylmät ja etäiset. Muistaakseni pohdintaa kesti noin kuukausi, jonka jälkeen ilmoitimme sosiaalityöntekijälle, että lähdemme prosessiin. Minun tuli lähettää hänelle kuvia itsestäni eri ikävuosilta, jos yhteys saataisiinkin nopealla aikataululla.

ÄITI LÖYTYY KOLUMBIASTA

Muutama viikko kuvien lähettämisen jälkeen tuli yhteydenotto sosiaalityöntekijältä, että nyt olisi hyvä sopia uusi tapaaminen, koska mahdollisesti jotain uutta tietoa on saatu. Menin tapaamiseen tällä kertaa adoptioäitini kanssa.

Tapaamisessa työntekijä kertoi, että

Maisema kotiseudulta Kolumbiasta.

uutta tietoa on saatu ja yhteyshenkilö on päässyt tapaamaan äitini pikaisesti hänen työpaikallaan. Työntekijä kertoi meille, että äitini on löytynyt ja mitä äitini kanssa oli juteltu ja minkälaiselta ihmiseltä hän vaikutti. Olin hyvin liikuttunut kaikesta ja muistaakseni en saanut sanaa suusta koko tapaamisen aikana.

Työntekijälle iso kiitos siitä, että hän osasi huomioida kaikki osapuolet tapaamisessa. Hänellä oli kuvia äidistäni ja hän kysyikin, haluanko nähdä ne heti vai katsoa ne yksin omalla ajalla rauhassa sitten, kun haluan ja olen siihen valmis. Osasin onneksi vastata, että katson kuvat rauhassa.

Lähdimme tapaamisesta eri paikkoihin. Minä olin autolla ja adoptioäitini käveli työpaikalleen. Sanoimme ovella heipat ja kävelin autolle ja muistaakseni katsoin kuvat nopeasti ja laitoin ne auton takakonttiin odottamaan parempaa tutkailua. Tuntui hyvältä, että tärkeää tietoa sisältävä muovitasku oli hyvässä tallessa paikassa, mutta silti käden ulottamattomissa ja poissa näköpiiristä, jotta saisin tutustua siihen rauhassa sitten, kun on sen aika.

Sain muutamia kuvia äidistäni ja pienen videopätkän. Myöhemmin äitini ilmoitti, että on luonut sähköpostin siskonsa avustuksella, jotta voimme pitää yhteyttä. Olemme pitäneet siis yhteyttä vuodesta 2015 asti. Ensimmäisen kerran tapasimme marraskuussa 2017 ja olin heidän kanssaan tammikuuhun 2018 asti. Saman vuoden keväällä muutin Kolumbiaan puoleksi vuodeksi ja palasin sieltä takaisin Suomeen joulukuussa 2018.

KOHTI KOLUMBIAAN Minulla on aina ollut Kolumbian kansalaisuus ja passi, joten matkustaminen Kolumbiaan onnistui helposti.

Kesällä 2017 ostin kahden kuukauden matkan Kolumbiaan. Adoptioisäni halusi lähteä mukaan ja hän sai sovittua itselleen töitä viikoksi Medellínistä. Matkan odotus sujui helposti, koska minulla oli edellisellä viikolla tanssikilpailut Minskissä Valko-Venäjällä. Kaksi päivää ehdin vielä viettää Suomessa. Lähtöä edeltävän yön vietin pakatessa ja nukuin ehkä pari tuntia.

Lensimme ensin Saksaan ja sinne meno sujui ongelmitta. Saksan lentokentällä kävimme varmistamassa

• 13 •

seuraavan portin. Portin nähdessäni paniikki iski ja silloin kaikki muuttui todeksi, kun taululla luki, että lento menee Bogotaan Kolumbiaan. En pystynyt enää syömäänkään mitään, olo oli niin huono. Juuri ennen koneeseen menoa menin vessaan oksentamaan, koska kaikki oli niin todellista. Oli myös jännää nähdä niin paljon omannäköisiä ihmisiä samassa paikassa odottamassa koneeseen pääsyä.

Bogotassa olin jo niin väsynyt, etten enää ajatellut mitään. Medellínin-lentojen kanssa oli jotain ongelmaa, mutta meidän lentomme onnistui.

Koneeseen päästettiin vain kentällä rauhallisesti käyttäytyneet, ja loppujen lopuksi koneessa oli meidän lisäksi noin viisi ihmistä. Kun saavuimme Medellíniin olin valvonut yli 50 tuntia.

Olimme ainoat odottamassa laukkuja ja lasin toisella puolella näin äitini, tätini ja tädin ystävän, joka oli lähtenyt kuskiksi.

Kohtaaminen oli kiusallinen, koska halusin vain nukkumaan, eikä minulla ollut kauheasti sanottavaa. Toki kielimuurikin toi siinä vaiheessa vielä haasteita. Pääsimme yömyöhään hotellille ja menimme suoraan nukkumaan.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

”TÄMÄ ON MINUN PAIKKANI” Kun heräsin seuraavana päivänä, kaikki vain jotenkin loksahti kohdalleen. ”Tämä on minun paikkani” oli ensimmäinen ajatukseni, kun pääsin päivänvaloon. Kaikki vain tuntui oikealta ja tutulta, tuoksut, ihmiset, kaikki. Vietin ensimmäisen viikon adoptioisäni kanssa hotellissa ja muutamina päivinä teimme turistikierroksia ja toisina päivinä, kun hän oli töissä, minä olin sukulaisteni kanssa.

Kaikki tuntui luonnolliselta perheeni kanssa, mutta kommunikointi oli aluksi hieman haasteellista.

Kun adoptioisäni viikon jälkeen lähti, muutin äitini luokse asumaan.

Samassa asunnossa asui puolisiskoni ja hänen poikansa. Kahden kuukauden aikana näimme paljon ihmisiä ja sukulaisia, teimme normaaleja asioita ja päivät sain viettää äitini työpaikalla.

Hänellä on oma yritys, jossa leikataan kankaita. Sain osallistua myös työntekoon ja tämä oli minusta kivaa, koska sain viettää päivät äitini kanssa. Työpaikka sijaitsi aivan keskustassa, jossa sain myös viettää aikaa hoitaen omia tai äitini asioita.

Kolumbiassa kaikki on erilaista. Keskipalkka on noin 250 euroa kuussa ja perheeni ei asu rikkaiden alueella.

Joillekin tämä saattaisi Suomeen verrattuna olla shokki, mutta olen aina ollut tosi sopeutuvainen ja kulttuuri-, asumis- ja elämiserot eivät tuottaneet minulle ongelmia. Kolumbiassa ruoka on erinomaista, toki rasvaista, mutta kroppa tottuu siihen, kun muistaa urheilla. Meidän kotimme sijaitsi korkealla vuoristossa. Joka päivä bussipysäkiltä piti vielä kävellä noin 300 metriä jyrkkää ylämäkeä ja portaita.

Kaksi kuukautta meni todella nopeasti ja opin myös nopeasti espanjaa, koska kukaan ei osannut englantia.

”OLEN LÖYTÄNYT ITSENI” Olen ikuisesti onnellinen, että olen saanut tutusta perheeseeni, ja vielä myöhemmin, vuonna 2018, viettää Kolumbiassa kuusi kuukautta. Molemmat matkani Kolumbiaan ovat olleet elämäni parhaita asioita. Palattuani

”Kolumbian matkojen jälkeen olen löytänyt itseni. Olen paljon avoimempi ja iloisempi, ihan kuin suurin tuska olisi lähtenyt minusta pois”, Diana kertoo.

toiselta Kolumbian-matkalta vaihdoin takaisin alkuperäisen sukunimeni.

Näiden matkojen ansiosta olen löytänyt itseni, ja siihen liittyy vahvasti kolumbialaisuus. Ystävätkin ovat sanoneet, että matkojeni jälkeen olen ollut hyvällä tavalla aivan eri ihminen, paljon avoimempi ja iloisempi. Ihan kuin suurin tuska olisi lähtenyt minusta pois.

tukiryhmiä ja tapaamisia, joihin voi osallistua missä tahansa vaiheessa elämää juuri niin ehjänä tai rikkinäisenä kuin vaan pystyy.

-Rakkaudella Diana-

Toivoisin, että kaikki adoptiolapset saisivat elämässään kokea olevansa rakastettuja ja olla juuri sitä mitä he ovat ja tuntevat. Tunteet saattavat olla välillä vaikeita, mutta ei saa unohtaa, että jossain on toinen ihminen, joka kokee tai on kokenut varmasti näitä samoja tunteita. Sitä varten on vertais-

Kirjoittaja.on.

29-vuotias.nuori. nainen,.joka.on. adoptoitu.pienenä.

Kolumbiasta.Suomeen..

Adoptoidun ääni -podcastissa:

Dianan paluu juurille Kolumbiaan Adoptoidun ääni -podcastin uusimmassa jaksossa nro 29 Diana Oquendo jakaa ajatuksiaan identiteetistään, joka on vahvasti kolumbialainen.

Jaksossa puhutaan lisäksi adoptiotaustasta, sen selvittämisestä sekä Dianan matkasta synnyinmaahansa Kolumbiaan.

Dianan kanssa keskustelemassa on Oscar Lehtinen.

Adoptoidun ääni on Yhteiset Lapsemme ry:n tuottama podcast, jossa ryhmä adoptoituja keskustelee heille itselle tärkeistä aiheista.

Kuuntele Adoptoidun ääni -podcastia: https://www.mixcloud.com/Adoptoidunaani/

• 14 •

HALLITUKSEN PALSTA

Koronan.hoito. on.vaarantanut. lasten.ja. nuorten. hyvinvoinnin Pekka Iivonen Irma Marttinen

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 25.5.2020 kansallisen lapsistrategian valmistelun yhteyteen työryhmän lapsen oikeuksien ja lasten sekä perheiden hyvinvoinnin kartoittamiseksi sekä vahvistamiseksi koronaepidemian jälkihoidossa.

Opetusneuvos emeritus Pekka Iivonen valittiin Yhteiset Lapsemme ry:n puheenjohtajaksi syyskokouksessa 2021

massa asemassa olevien lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin. Kriisin seurauksia tuleekin seurata pitkäjänteisesti. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat vaikutukset on huomioitava kokonaisvaltaisesti ja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseen on varmistettava riittävät voimavarat.

Työryhmän ensimmäisessä raportissa 24.6.2020 arvioitiin epidemian ja kevään poikkeusolojen vaikutuksia lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen.

Työryhmä totesi, että lasten oikeudet ja erityinen asema jäävät poikkeusoloissa ja niiden jälkeisissä toimissa helposti huomiotta ja että kriisi oli jo tuolloin omiaan lisäämään eriarvoisuutta lasten ja nuorten keskuudessa.

Työryhmä jatkoi ensimmäisen raporttinsa jälkeen työtä lasten ja nuorten oikeuksien arvioimiseksi muuttuvissa olosuhteissa.

Sitä, miten koronaepidemia on vaikuttanut lapsiin ja nuoriin, voidaan vasta arvioida. Kuitenkin jo nyt on havaittu, että arjen rakenteiden murtuminen on vaikuttanut niihinkin lapsiin ja nuoriin, jotka eivät ole voineet huonosti ennen pandemiaa. Siksi onkin erittäin tärkeää, että pandemian vaikutuksia arvioitaessa lasten ja nuorten tilanne tulee selvittää erittäin tarkasti.

Minusta lasten ja nuorten tulisi olla ensimmäisiä, joiden tilanne ja tulevaisuus arvioidaan ja tarpeellinen jälkihoito toteutetaan.

Loppuraportissaan 18.1.2021 (Lapset, nuoret ja koronakriisi Lapsistrategian koronatyöryhmän arvio ja esitykset lapsen oikeuksien toteuttamiseksi.

Valtioneuvoston julkaisuja 2021:2) työryhmä toteaa, että lasten ja nuorten tilanteisiin ja tarpeisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota koronakriisiin vastaamisessa ja sen jälkihoidossa.

Huolena on, että pitkittyvä kriisi vaikuttaa syvästi jo valmiiksi heikom-

Näyttää siltä, että yhteiskunta alkaa pikkuhiljaa avautua, mutta koronan jälkiä korjaillaan vielä pitkään.

Koronaa ja siihen liittyviä rajoituksia on hoidettu koko pandemian aikana talous ja sairaaloiden kestokyky edellä.

Tämä toimintatapa on osunut erityisen pahasti lasten ja nuorten sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta kokonaisten ikäluokkien tulevaisuuteen. Jos päätöksenteossa ei

• 15 •

nyt toimita viisaasti, voimme menettää paljon. Tämänhetkiset toimintasuunnitelmat eivät riitä. Tarvitaan laaja-alainen yhteiskunnallinen korjausohjelma, jossa huomioidaan lasten ja nuorten tarpeet kokonaisvaltaisesti.

Kun on seurannut käytyä keskustelua viimeisten kahden vuoden aikana, niin on tullut tunne, etteivät lapset ja nuoret ole olleet tervetulleita minnekään.

Aikuisten baarien, ravintoloiden, yökerhojen sekä harrastustoiminnan aukiolo ja taloudellinen menestys ovat olleet keskeisiä päätöksenteossa ja keskusteluissa. Samalla nuorten vapaa-aikaa on rajattu. Samaan aikaan on eri tahoilta raportoitu perheiden huonovointisuudesta, nuorten ahdistuksesta ja tuen puutteesta etäkoulussa. Silti poliitikot, päätöksentekijät ja jopa aikuiset laajalti tuomitsevat nuorten liikkumisen ulkona.

Toivottavasti päätöksenteossa ja yhteiskunnassa yleisesti on lopultakin havahduttu, että lapset ja nuoret tarvitsevat erityisen huomion koronasta toipumisessa.

Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n pu­ heenjohtaja, joka on tehnyt työuransa opetus­ hallinnon opetuksen ja kasvatuksen kehit­ tämistehtävissä eri koulutuksen alueilla varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

Rohkeasti.ja.reilusti. kasvatustyössä.

-.antirasistinen.verkkokoulutus.varhaiskasvattajille Marjukka Rauhala ja Hanna-Leena Ylönen Vilma Pimenoff

Yhteiset.Lapsemme.ry:n.Ole rohkea ja reilu®.-toiminta.järjesti.vuoden.2021.aikana.varhaiskasvattajille.suunnattuja.toiminnallisia.verkkokoulutuksia.rasismista.ja.sen.vähentämisestä.pienten.lasten. arjessa..Kaksiosaisia.koulutuksia.oli.vuoden.aikana.viisi,.ja.niihin.osallistui.56.kasvatusalan.ammattilaista..Koulutuksia.on.tarkoitus.järjestää.myös.jatkossa.osana.Yhteiset.Lapsemme.ry:n.toimintaa.

Koulutukseen osallistujat olivat havainneet päiväkodeissa mm. avointa rasistista puhetta, rasistisia olettamuksia lapsista ja perheistä, lasten eksotisointia sekä lapsia ja työntekijöitä poissulkevia rakenteita.

set tilanteet ja puuttumaan niihin sekä antaa välineitä aiheen käsittelemiseen pienten lasten kanssa.

Rohkeasti ja reilusti kasvatustyössä -koulutuksen tarkoituksena on selkiyttää varhaiskasvatuksen henkilökunnan käsitystä omasta identiteetistä, etuoikeuksista ja ennakkoluuloista, ja sen myötä vähentää työntekijöiden omien ennakkoluulojen vaikutusta työssä ja rakenteellisen rasismin ylläpitämisessä toiminnassa, puheessa, esimerkeissä ja oletuksissa. Tavoitteena on edistää lasten yhdenvertaista osallisuutta ja rakentaa moninaisuutta arvostavaa varhaiskasvatusympäristöä. Koulutus auttaa tunnistamaan rasisti-

Koulutus koostuu kahdesta kolmen tunnin pituisesta toiminnallisesta koulutuskerrasta, itseopiskeltavista videomateriaaleista ja koulutuskertojen väliin sijoittuvasta pohdinta- ja havainnointitehtävästä. Lisäksi osallistujat saavat käyttöönsä kahden moninaisuutta ja ystävyyttä käsittelevän Ole rohkea ja reilu -työpajan materiaalit.

• 16 •

Muutosta.kaipaavat. rakenteet.ja. toimintatavat.

Oma.asenne.on.luottavaisempi.ja. rohkeampi.ottamaan.asioita.puheeksi,. kun.on.meidän alalle suunnatun. koulutuksen.tuomaa.tietoa. perusteluna..:).Olo.on.motivoitunut!

Koulutukseen.osallistuvat.huomioivat.esimerkiksi. seuraavia.muutosta.kaipaavia.toimintatapoja.ja. rakenteita,.joiden.esiintymisessä.arveltiin.olevan.myös. alueellisia.eroja..

OSALLISTUJIEN POHJATIEDOT VAIHTELIVAT

■

Valtakulttuuri.vaikuttaa.mm..juhlien.ja.kielten. kautta.

■

Ihmiset ajattelevat, että.suvaitsevaisuudelle.on. joku.”raja”..Ei.olla.valmiita.todelliseen.muutokseen. tai.muutos.nähdään.haitallisena.tai.liiallisuuksiin. menevänä.

■

Sisäistettyä.rasismia.esiintyy.jo.pienillä.lapsilla.

■

Rasismi.henkilökunnan.taholta.näyttäytyy. erityisesti.rasistisina.stereotypioina,. ennakkoluuloina.ja.käyttäytymisenä.sekä.myös. mikroaggressioina.

■

Arvokeskustelut.ovat.pinnallisia.ja.itseään. toistavia.

Kirjoitimme koulutuksen aikana vinkkilistan rasismin käsittelyyn pienten lasten kanssa ja vinkkejä rasismiin puuttumiseksi. Useat osallistujat kiittelivät käytännönläheistä listaa.

Osallistujat tuottivat itse koulutuksen aikana yksilö- ja ryhmätehtävissä runsaasti omaa pohdintaa, huomioita ja vinkkejä. Osa näistä vinkeistä otettiin mukaan myös listallemme.

■

Aikuiset.eivät.puutu.rasistisiin.tilanteisiin.

■

Työyhteisön.ulkopuolelle.jättäminen.oman. taustan.takia.

■

Lapsia.ryhmäytetään.taustan,.ulkonäön.ja. kulttuurin.mukaan.

■

Koulutus.antoi.sanoja.rasismista. puhumiseen..Erityisesti.mieleeni. jäivät.lastenkirjasta.tehdyt. suomennoskatkelmat,.ja.niistä.vielä. erityisesti.ihonväristä.puhuminen..

Ihonväristä.puhuminen.ei.siis.ole. mikään.tabu!

Ihmiset.nähdään.oman.kulttuurinsa.edustajina. eikä.yksilöinä.

■

Selän.takana.puhutaan.joko.työyhteisön.jäsenistä. tai.lasten.perheistä.epäkunnioittavaan.sävyyn.

■

Lapsen.ei.kuuluisi.joutua.vastuuseen.oman. kulttuurinsa.opettamisesta,.vaan.sen.sijaan. lapsen.perhe.tulisi.osallistaa.siihen,.jos.he. haluavat.

■

Kulttuurisesta.moninaisuudesta.ja.rasismista. ei.puhuta.ja.rasismin.olemassaolo.kielletään. (sinisilmäisyys,.”ei.meillä”-luulo,.nollatoleranssi).

■

Nimittelyä.ja.ennakkoluuloja.voi.esiintyä.moneen. suuntaan,.myös.rodullistettujen.ryhmien.kesken. tai.valtaväestöä.kohtaan.

■

Historia.määrittelee.nykyhetkeä,.ja.suomalaisilla. on.vahvoja.asenteita.mm..venäläistaustaisia. perheitäkohtaan.

■

Toisinaan.vanhemmat.haluavat.selvittää. kyseenalaisin.tavoin.lasten.välisiä. konfliktitilanteita.kieltämällä.esim..lapsia. leikkimästä.keskenään.ja.tällä.tavoin.he.jyräävät. varhaiskasvatuksen.ratkaisukeinot.

■

Miten.huoltajien.osallisuus.toteutuu,.jos.yhteistä. kieltä.ei.ole.tarpeeksi.(palautteiden.anto,. vanhempainiltoihin.osallistuminen,.arkisten. tärkeiden.asioiden.viestiminen).

■

Kulttuurisesti.moninaiset.lapset.tarvitsevat. muun.tuen.lisäksi.myös.tukea.identiteettinsä. muodostamisessa.

Monet koulutukseen osallistujat tulivat mukaan oman kiinnostuksensa takia ja omalla ajallaan. Tästä syystä koulutusryhmien rasismitietoisuus oli melko korkealla tasolla, joten keskusteluissa ja ratkaisujen pohtimisessa päästiin usein aika syvälle. Joissain koulutuksissa osallistujien rasismitietämyksen taso kuitenkin vaihteli suuresti. Tällöin koulutus oli tasapainoilua perustiedon ja syventävän tiedon sekä itsereflektoinnin välillä. Törmäsimme myös ilmiöön, jossa vaikeisiin tilanteisiin ja rasismin ratkaisemiseen varhaiskasvatuksessa kaivattiin kouluttajilta selviä ratkaisuja ja ohjeita.

Jokainen tilanne täytyy kuitenkin ratkaista tapauskohtaisesti, eikä yksiselitteisiä oikeita vastauksia useinkaan ole.

AJATUKSIA JA HUOMIOITA KÄYTÄNTEISTÄ JA NORMEISTA

Koulutuksen välitehtävänä oli tarkkailla ja havainnoida oman varhaiskasvatusyksikön käytänteitä, toimintatapoja, rakenteita ja representaatioita suhteessa rasismiin.

Koulutukseen osallistuneet varhaiskasvattajat kertoivat koulutuksessa päiväkotimaailmassa esiintyvästä rasismista.

Osallistujat olivat havainnoineet työssään mm. avointa rasistista puhetta, joka kohdistuu työtovereihin, lapsiin ja lasten vanhempiin, rasistisia olettamuksia lapsista sekä perheistä, passiivista suhtautumista suomen kieltä taitamattomiin lapsiin, työntekijöiden lapsiin kohdistamaa eksotisointia sekä rodullistettuja ja monikielisiä työntekijöitä poissulkevia rakenteita.

• 17 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

Pahimmillaan rasismi näyttäytyi osallistujien mukaan kieltäytymisellä hoivaamasta ja koskemasta tummaihoisiin lapsiin, ja kevyimmissä tapauksissa esimerkiksi representaatioiden puutteena ja tahattomana lasten eksotisointina – näidenkään merkitystä ei pidä vähätellä. Välitehtävä purettiin ensin pienryhmissä ja sitten yhdessä koko ryhmän kesken.

Iiiiiiiso asia..Voin.oppia.askel.ja.teko. kerrallaan,.valmiiksi.en.ehdi.tulla.

TIETOISUUS ASENTEISTA TÄRKEÄÄ

mista. Koulutus ei voi myöskään antaa valmiita vastauksia tai oikeita toimintatapoja jokaiseen rasistiseen tilanteeseen.

Puuttuminen vaatii aina tilanteen ja siinä mukana olevien henkilöiden sensitiivistä kohtaamista ja tilannekohtaisia ratkaisuja. Silti rasismiin on aina puututtava.

Paljon rasismitietämystä omaaville varhaiskasvattajille koulutus ei antanut runsaasti uutta tietoa. Koulutus kuitenkin lisäsi heidänkin kohdallaan verkostoitumista ja motivaatiota omaan antirasistiseen toimintaan.

Koulutus herätti useissa osallistujissa kipinän saada lisätietoa, ottaa asia puheeksi työyhteisössä ja puuttua rasistisiin tilanteisiin sekä muihin epäkohtiin.

Rasismi on vaikea ja laaja yhteiskunnallinen ilmiö, eikä yksi koulutus voi antaa siitä kaiken kattavaa tietoa ja osaa-

Artikkelin nostot ovat koulutukseen osallistujien saamia oppeja ja oivalluksia.

Vinkkejä.rasismiin.puuttumiseen. ja.sen.ehkäisemiseen Nämä.oivallukset.ja.vinkit.on.koottu.koulutuksessa.tehdyistä.havainnointi-.ja.pienryhmätehtävistä..Listassa.on.mukana. myös.aiemmin.jaettuja.vinkkejämme,.mutta.koonti.sisältää.runsaasti.osallistujien.itsetuottamia.vinkkejä.ja.ajatuksia. hyviksi.käytänteiksi..

■. Keskitytään.siihen.mikä.meitä.yhdistää.ja.vahvistetaan.siten.lasten.empatiakykyä.

■. Luodaan.inklusiivisia.foorumeita,.jotka.toimivat.matalan.kynnyksen.periaatteella,.joihin.kutsutaan.”ulkokehälle”. helposti.jääviä.

■. Muistetaan,.että.aikuisen.tuki.lasten.vuorovaikutussuhteiden.rakentamissa.on.olennaista.

■. Tutustutaan.ryhmässä.eri.kulttuureihin.ja.kieliin,.ja.osallistetaan.tähän.myös.perheitä,.jos.he.haluavat...

Tutkitaan.lippuja.ja.erikielisiä.tervehdyksiä,.tuodaan.esille.myös.muita.kuin.ryhmästä.löytyviä.maita.ja.kieliä..

Tutustutaan.ryhmässä.eri.uskontojen.ja.kulttuureiden.vuosikalentereihin.ja.juhliin.

■. Tuodaan.eri.kulttuurien.arjen.toimintatavat,.esim..leikit,.kirjat.ja.ruoat,.osaksi.myös.päiväkodin.arkea.

■. Kysytään perheiltä, miten he.haluavat, että.heidät.kohdataan.ja.ollaan.uteliaita.oppimaan.lisää.

■. Lisätään.representaatioiden.moninaisuutta.valkoisilla.alueilla.mm..kirjojen,.värityskuvien.ja.lelujen.avulla. .

Päivitetään.ja.moninaistetaan.materiaalit,.jotta.jokaiselle.lapselle.löytyisi.samastumispintaa.

■. Tuodaan.arvot.osaksi.päätösten.tekoa.ja.kaikkea.toimintaa..Pohditaan.mitä.ne.tarkoittavat.toiminnan.tasolla.

■. Muistetaan.kielenkäytön.inklusiivisuus.

■. Ei.aseteta.lasta.oman.kulttuurinsa.kulttuuritulkiksi.

■. Laaditaan.työyhteisölle.toimintasuunnitelma.rasismiin.liittyen.

■. Koulutetaan.henkilökuntaa.

■. Pyritään.avoimeen.keskusteluun.

■. Kohdataan.ihmiset.avoimin.mielin.sen.sijaan,.että.oletettaisiin.asioita.

■. Keskitetään.huomio.positiiviseen.ja.lapsen.iloon.leikistä..

■. Pysäytetään.vanhemman.rasistinen.kommentti.esim..kysymällä,.ajatteleeko.hän.totella.niin.ja.antamalla.toinen. näkökulma.

■. Puututaan.rasismiin.aina..Muistetaan.reflektoida.ja.muuttaa.myös.omaa.toimintaa.ja.päiväkodin.rakenteita...

Eri.tilanteet.vaativat.erilaista.puuttumista.

• 18 •

Alakouluissa toteuttava Yhdessä ilman rasismia -koulutushanke on alkanut Salla Kallio Pexels Free Photo /Yan Krukov

Yhdessä.ilman.rasismia.on.Yhteiset.Lapsemme.ry:n.ja Koulutus.Elämään.Säätiön yhteinen,.

EU-rahoitusta.saava.hanke..

Hankkeessa toteutetaan osallistava, antirasistinen opetuskokonaisuus alakoulun 4.–6.-luokkalaisille. Kokonaisuus auttaa muodostamaan laajan ymmärryksen rasismista, sen ilmenemismuodoista, omista ennakkoluuloista ja etuoikeuksista.

Osallistavat oppitunnit ja toiminnalliset työpajat tarjoavat kaikille osallisille, lapsille ja aikuisille, uutta tietoa ja tapoja antirasististen teemojen käsittelyyn.

Kokonaisuuden tehtävät ovat osallistavia ja motivoivia, ja niissä käytetään toiminnallisia ja draamallisia menetelmiä, sekä videoita, ryhmätehtäviä ja tarinoita. Prosessin aikana lapset käsittelevät yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden arvostamista, ja syventyvät monipuolisesti rasismiin liittyviin aiheisiin, sen tunnistamiseen oman arjen tilanteissa ja ympäröivissä rakenteissa.

Opetuskokonaisuus koostuu kahdesta ohjatusta osiosta: Prosessiin orientoitavasta starttitunnista sekä työpajasta. Näiden lisäksi luokanopettajan käyttöön tarjotaan oppituntimateriaaleja ja -tehtäviä käsitellä aiheita luokan kanssa.

Koulutusta toteutetaan vuoden 2022 aikana. Jos olet kiinnostunut saamaan maksuttoman, antirasistisen opetuskokonaisuuden koulullesi tai luokallesi, saat lisätietoja sivustolta: http://yhdessailmanrasismia.fi

Yhdessä ilman rasismia -hanke saa tukea EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston kansallisesta ohjelmasta.

• 19 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

Kohti.mahdollisimman.hyvää. elämää.

-.Kuulumisia.pohjoismaisesta.pakolaistraumakonferenssista Meeri Lindroos Pixapay Free Photos

Helsingissä. järjestettiin. 9.–10.12.2021. pohjoismainen. pakolaistraumakonfe.renssi.. Tapahtuma. toi. yhteen. 250. mielenterveysalan. ja. pakolaistyön. am.mattilaista. keskustelemaan. pakolaisten. mielenterveyteen.ja.traumojen.hoitoon.liittyvästä.tutkimus-.ja.kehittämistyös.tä..Konferenssin.tavoitteena. oli.ja.kaa.hyviä.käytäntöjä.sekä.vahvistaa.pohjoismaista.yhteistyöverkostoa.Konferenssin.organisoi.

Suomessa.Terveyden.ja.hyvinvoinnin.laitos..

PIENIN ASKELIN KOHTI PAREMPAA Pakolaisten traumaan liittyvät teemat voivat näkyä ihmisen elämän jokaisella osa-alueella ja näihin tarttuminen ja tilanteen parantaminen voi tuntua ylivoimaiselta haasteelta niin ammattilaisen kuin yksilön itsensäkin näkökulmasta. Traumaa kokeneen ihmisen kanssa työskennellessä on hyväksyttävä, että hänelle on tapahtunut monenlaisia kamalia asioita ja että tätä kokemusta ja näitä tapahtumia ei voi poistaa.

On myös tärkeää ymmärtää, että elämässä voi olla pakolaisuuden jälkeenkin traumaattisia kokemuksia ja oireilun voi käynnistää jokin täysin traumasta irrallinen asia. Lasten ja nuorten kohdalla tällaisia asioita ovat erityisesti syrjintä ja kiusaaminen.

Pakolaistaustainen ihminen on usein oppinut selviytymiskeinoja tai rooleja, jotka ovat suojanneet häntä konfliktin tai kriisin keskellä. Nämä keinot ja roolit voivat näyttäytyä uudessa arjessa todella haitallisina. Esimerkiksi nuoren aggressiivinen käyttäytyminen ja vahva epäluottamus voivat liittyä traumataustaan. Opittujen tapojen muuttaminen tai kieltäminen voi olla todella vaikeaa, jollei niitä korvata paremmilla. Ammattilaiset eivät välttämättä voi auttaa traumasta kärsivää ihmistä niin paljon kuin haluaisivat. Aina voi kuitenkin tehdä jotain ja ottaa pieniä askelia kohti oman näköistä hyvää elämää.

PSYKOSOSIAALINEN TUKI, TRAUMATISOITUNEET LAPSET JA TRAUMAATTINEN SURU Konferenssin pääpuhujat nostivat keskusteluun kolme erilaista kokonaisuutta: psykososiaalisen tuen merkitys, traumaattinen suru ja traumatisoituneet lapset.

Pakolaislapsilla on usein monia traumaattisia kokemuksia. ”Silti he ovat ensisijaisesti lapsia ja nuoria, eivätkä traumatisoituneita pakolaisia”, tutkija Kirsi Peltonen Turun yliopistosta muistutti.

• 20 •

YK:n pakolaisjärjestöä (UNHCR) edustava Peter Ventevogel puhui mielenterveydestä ja psykososiaalisesta tuesta pakolaisille humanitaarisessa ympäristössä. Ventevogel korosti olemassa olevien resurssien hyödyntämistä ja mahdollisimman mielekkään ja toimivan arjen merkitystä esimerkiksi pakolaisleirillä. Tästä esimerkkinä Ventevogel esitteli projektia, jossa pakolaisleireillä koulutettiin vapaaehtoisia vertaisauttajia vetämään keskusteluryhmiä. Keskusteluryhmien vetäminen auttaa myös auttajia itseään ja luo merkityksellisyyttä arkeen.

Professori Geert Smid Utrechtin yliopistosta käsitteli esityksessään traumaattista surua ja epävarmaa menetystä. Hän pohtii, miten käsitellä traumaattista surua, millä eri tavoin traumaattinen menetys vaikuttaa ihmisen kokemukseen surusta ja toisaalta, miten käsitellään epävarmaa menetystä.

Traumatisoituneiden pakolaistaustaisten kanssa tehtävässä työssä on varsin tavallista, että läheinen on kadonnut, eikä hänen selviytymisestään saada varmuutta. Tällainen tilanne on tutkimuksen valossa vielä paljon kuormittavampaa kuin sellainen suru, jossa läheisen kohtalo on tiedossa.

Isä ja poika pakolaisleirillä Kreikan ja Makedonian rajalla tammikuussa 2016.

LUOTTAMUSTA JA PYSYVYYTTÄ TUKIPERHEEN KANSSA

Turun yliopiston tutkija dosentti Kirsi Peltosen aiheena oli traumatisoituneet pakolaislapset. Peltonen muistuttaa, että lapset ja nuoret ovat ensisijaisesti lapsia ja nuoria, eivät traumatisoituneita pakolaisia. On pidettävä mielessä, että nuoruus itsessään voi aiheuttaa normaalia ikävaiheeseen liittyvää oirehdintaa. Työntekijän on jatkuvasti tasapainoteltava sen kanssa, mikä käytös, vointi ja oireilu liittyy traumaan ja mikä elämänvaiheeseen. Peltonen muistuttaa luottamuksen rakentamisen merkityksestä ja traumatietoisuuden lisäämisestä kaikille traumataustaisten lasten ja nuorten kanssa työskenteleville.

Konferenssiin osallistuminen oli äärimmäisen mielenkiintoista. Kohtaamiset pohjoismaisten kollegojen kanssa sekä uudet ajatukset ja näkökulmat tehtävään työhön vahvistivat osaamista ja kokemusta työn tärkeydestä.

Omassa työssäni ilman huoltajaa tulleiden nuorten kanssa korostuu tasapaino traumataustan ja nuoruuden välillä.

Jokainen nuori kohdataan lähtökohtaisesti nuorena eikä ainoastaan trauman kautta. Ilman huoltajaa tulleiden kohdalla yksi traumaperäisen oireilun aiheuttaja on perheestä eroon joutuminen. Tukiperhetoiminnassa ilon ja onnen hetket onneksi korostuvat ja oman tukiperheen kanssa lapsi tai nuori saa luottamuksen ja pysyvyyden kokemuksia, jotka vievät häntä eteenpäin.

UNET JA TRAUMAN YDINKOKEMUS Todella mielenkiintoisen näkökulman trauman hoitoon toi Åkershusin yliopiston tohtori Helge Smebye. Hän on erikoistunut traumapainajaisten käsittelyyn osana trauman hoitoa. Smebye kuvaa, kuinka sama traumaattinen tapahtuma voi aiheuttaa eri yksilöille erilaisia kokemuksia: päällimmäiseksi tulkinnaksi tapahtumasta voi jäädä esimerkiksi kokemus siitä, että henkilö itse melkein kuoli tai trauman ydin voi olla kokemus siitä, että ei pystynyt pelastamaan toista. Henkilö ei pysty välttämättä itse kertomaan, mikä on hänelle trauman ydinkokemus.

Pienet onnistumiset ja ilonpilkahdukset ovat äärimmäisen arvokkaita, ja niitä pitkin voi rakentaa reittiä mahdollisimman hyvään omaan elämään.

Yhteiset Lapsemme ry:n tukiperhe­ ja tukihenkilötoiminnassa työs­ kennellään traumataustaisten lasten ja nuorten kanssa. Tukiperhe­ toiminnan koordinaattori Heini Aaltonen ja suunnittelija Meeri Lindroos osallistuivat pohjoismaiseen pakolaistraumakonferenssiin.

Traumapainajaiset voivat kuvata jotain ihan muuta tapahtumaa, kuin itse traumatisoivaa tapahtumaa. Merkityksellistä on tunne, joka unessa kuvastuu. Tämän ydintunteen kautta voi olla mahdollista päästä traumakokemuksen ydintunteeseen ja tämän kautta edetä kokemuksen käsittelyssä. Smebyen näkemyksen mukaan traumat, joissa ydintunne liittyy häpeään ja riittämättömyyden tunteeseen, esimerkiksi kykenemättömyyteen auttaa muita, voivat olla todella syviä ja vaikeasti käsiteltäviä.

• 21 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

Kansalaistorilla soi Ukrainan rauhan ja lasten puolesta Irma Marttinen Salla Kallio

Maaliskuisessa illassa musiikki soi ja muumit tanssivat Ukrainan lasten ja rauhan puolesta.

Kansalaistorilla 7.3. järjestetyssä tapahtumassa yleisö, artistit ja järjestäjät jakoivat yhteisen huolensa Ukrainasta.

Kaikille avoin tapahtuma tarjosi tietoa eri avustusjärjestöjen toiminnasta ja vapaaehtoistyön mahdollisuuksista. Musiikin, puheiden, yhdessäolon ja taiteen avulla osallistujat käsittelivät sitä hätää ja pelko, jota koko maailma kantaa.

Kansalaistorilla esiintyivät Benny Törnroos ja Muumipeikot, Mimmit / Mimmit på svenska, Ukko Heinonen, Mia Haffren, Cheick Cissokho, Michael Bleu, Juho Salmi, Ali Haithem, Henrik Heselius, Pirata Boing & Friends, Tiia Maria Saari, New Silver Girl. Puheenvuoron pitivät PAND – taiteilijat rauhan puolesta, Eva Biaudet, Kotimajoituksen tuki ry, Marttaliiton vapaaehtoiset ja Yhteiset Lapsemme ry.

Tapahtuman juonsi Sami Mannerheimo.

Ukrainan lasten ja rauhan puolesta -tapahtuman organisoi Kulttuuriyhdistämö Interkult (Kassandra ry) yhteistyössä Yhteiset Lapsemme ry, Centre de Ville, Sam Huber & Pentti Saares, PAND taiteilijat rauhan puolesta ry, Pro Lapinlahden Mielenterveysseura ry, vapaaehtoiset Martat, Pehmeä Vandalismi Collective, Anna Grundström, Rosamaría Bolom ja Fabu Pires, Taikaverstas Oy, Maailman Musiikin keskus ry, Äänitekniikka: Markku Olkkonen Lämmin kiitos Andreas af Enehielm, että lähdit järjestämään tapahtumaa ja kutsuit meidät mukaan!

Lapset ja rauha ovat meidän kaikkien sydämellä.

Lahjoita lapsille ja nuorille!

Voit tukea Yhteiset Lapsemme ry:n työtä tekemällä lahjoituksen juuri sinulle sopivalla tavalla.

Lahjoitetut varat käytetään lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön rahankeräyslupamme mukaisesti.

Voit lahjoittaa haluamasi summan. Pienikin lahjoitus auttaa!

Testamenttilahjoitus Testamenttilahjoitus on tapa tehdä hyvää.

Lahjoitetut varat ohjataan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön eettisesti kestävällä tavalla Yhteiset Lapsemme ry:n arvojen mukaisesti.

Yhdistysten saamista testamenttilahjoituksista ei tarvitse maksaa perintöveroa ja testamentit ovatkin järjestöille jo melko yleinen varainhankinnan muoto. Mahdollistamme maksuttoman testamentin tekemisen, kun se laaditaan yhteistyökumppanimme Lakiasiaintoimisto Pro Laki Oy:n kanssa.

Tekstiviesti Tekstiviesti on nopea ja helppo. Esimerkiksi 10 euron lahjoitus: lähetä tekstiviesti 10 YL numeroon 16588. Saat vahvistusviestin siitä, että tekstiviesti on mennyt perille.

Sopivan summan voit valita itse.

MobilePay MobilePay on nopea ja turvallinen tapa tehdä kertalahjoitus. Lahjoitus tehdään puhelimen MobilePay-sovelluksella numeroon 74263.

Yritysyhteistyö Onko yrityksesi kiinnostunut yhteiskunnallisesti tärkeän työn tukemisesta tai vapaaehtoistyön mahdollistamisesta työntekijöilleen? Yhteiset Lapsemme ry on kiinnostunut niin pienemmistä kuin pidemmistäkin yhteistyöprojekteista yritysten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskuntavastuun edistämisestä. Ota yhteyttä: toiminnanjohtaja Markus Söderlund, puh. 040 7626 809, markus.soderlund@yhteisetlapsemme.fi

Facebook-varainkeruukampanja Voit aloittaa esimerkiksi syntymäpäiväkeräyksen Facebookissa Yhteiset Lapsemme ry:n hyväksi.

Kampanjan aloitus on helppoa ja avaat samalla varainhankinnan mahdollisuuksia ystäväpiirillesi. Varat tilitetään lyhentämättöminä. Lahjoittajien tiedot eivät tallennu Yhteiset Lapsemme ry:n tietokantoihin. Lisätietoja ja ohjeet kampanjan perustamisesta löydät Facebookista.

Lisätietoja: www.yhteisetlapsemme.fi

Ukrainan lapsille voi antaa rahallista hätäapua mm. seuraavien lapsijärjestöjen kautta: Suomen UNICEF – UNICEF Finland.

Unicef auttaa Ukrainassa lapsia ja heidän perheitään. Järjestö toimittaa hätäaputarvikkeita.

Lähetä tekstiviesti UKRAINA numeroon 16110. Tekstiviestin hinta on 20 euroa.

Lahjoita MobilePaylla numeroon 33742. Lahjoita verkossa osoitteessa unicef.fi.

Plan International Suomi Plan tekee hätäaputyötä Ukrainasta pakenevien lasten ja heidän perheidensä hyväksi.

Lähetä tekstiviesti KRIISI numeroon 16155. Tekstiviestin hinta on 20 euroa.

Lahjoita MobilePaylla numeroon 80500.

Lahjoita verkossa osoitteessa plan.fi.

Pelastakaa Lapset Järjestö toimittaa Ukrainaan hätäapua, kuten ruokaa, hygieniatarvikkeita, talvivaatteita, terveydenhoitoa ja psykososiaalista tukea. Soita numeroon 0600 03365 (20,11 euroa + pvm).

Lahjoita MobilePaylla numeroon 95557. Lahjoita verkossa osoitteessa pelastakaalapset.fi.

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

1 • 2022

Tervetuloa erityistä vanhemmuutta -webinaariin!

Yhteiset Lapsemme ry järjestää tiistaina 26.4.2022 klo 17.00–19.30 webinaarin, jossa Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälisen adoptiopalvelun päällikkö ja yhteiskuntatieteiden tohtori Päivi Pietarila luennoi erityistarpeisen lapsen adoptoimisen kokemuksista adoptiovanhempien kokemana.

Luento perustuu Pietarilan tuoreeseen väitöskirjatutkimukseen: Erityistarpeisen lapsen adoptoiminen vanhempien kokemana.

Tutkimus adoptiovanhemmuuden rakentumisesta ja erityistarpeisuuden merkityksistä (2021).

Tilaisuus pidetään Zoom-alustalla etäyhteydellä, ja se on maksuton ja kaikille avoin.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset (17.4. mennessä): www.yhteisetlapsemme.fi.

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. www.yhteisetlapsemme.fi

SEURAA MEITÄ!

TAPAHTUMAKALENTERI

Facebookissa https://www.facebook.com/YLapsemme/

2.4. ja 7.5.

klo 10-12 Turun adoptioperhekerho

2.-3.4.

Tukiperhe- ja tukihenkilökoulutus (lähikoulutus) ja non stop -verkkokoulutus

26.4.

Erityistä vanhemmuutta – webinaari

21.3.

Rasisminvastaisen päivän tapahtuma Oodissa

16.5.

Yhteiset Lapsemme ry:n kevätkokous

2.6.

Adoptiolapsen kielenkehitys -koulutus adoptionhakijoille, adoptio-odottajille ja adoptiotyön ammattilaisille

27.9.

YHTEISET LAPSEMME RY:N

Adoptiolapsen kielenkehitys -koulutus adoptiovanhemmille

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2022

Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme Instagramissa @yhteiset_lapsemme

! i t h e l a a il T

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla.

Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat, uutiset ja Yhteiset Lapsemme -verkkolehti: www.yhteisetlapsemme.fi