Yhteiset Lapsemme 1/2019

• Monikulttuuristen lasten asialla jo vuodesta 1988. •

1 • 2019

Pakolaislasten

ajatuksia ja toiveita päättäjille Lasten kokemuksia Ole rohkea ja reilu -työpajoista

s.13

Vaikuttajanuorten puheenvuorot

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

s.8

s.4

TÄSSÄ NUMEROSSA • Monikulttuuristen lasten

asialla jo vuodesta 1988.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä piti luennon Yhteisöllisestä vanhemmuudesta Yhteiset Lapsemme ry:n seminaarissa lokakuussa 2018. s. 19

•

1 • 2019

Pakolaislasten

ttäjille ajatuksia ja toiveita pää Lasten kokemuksia ektista s.13 Ole rohkea ja reilu -proj envuorot Vaikuttajanuorten puhe Yhteiset LAPSEMME |

s.4

s.8

Nro 1-2019

Monikulttuurinen ystävänpäiväjuhla houkutteli satoja lapsia ja perheitä Keskustakirjasto Oodiin. s.

Hanasaaren ruotsalaissuomalaisessa kulttuurikeskuksessa järjestetyssä seminaarissa pohdittiin ratkaisuja koulukiusaamisen ehkäisemiseksi.

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ba, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Anja Wikstedt, Helena Korpela, Laura Huuskonen Päätoimittaja: Markus Söderlund

s. 16

Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Marjo Aro / KTMP Group Ab Oy Kansikuva: Laura Huuskonen Painatus: KTMP Group, Mustasaari ISSN: 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö.

Missio Yhteiset Lapsemme edistää monikulttuuristen lasten hyvinvointia vaikuttamalla suomalaisessa yhteiskunnassa sekä antaa tuen tarpeessa oleville lapsille mahdollisuuksia hyvään elämään.

23

Sisältö

1 • 2019

Ajatuksia Suomesta, kotimaasta ja tulevaisuudesta. . . . . . . s. 4 Puheenvuoro: Ahmad Puheenvuoro: Jim

Hosseini ...................................s. 8

Koskinen...........................................s. 9

Yhteiset Lapsemme ry:n vaalitavoitteet .............................. s. 10 Lasten kokemuksia Ole rohkea ja reilu -työpajoista ........ s. 13 Koulukiusaaminen - ikuinen ongelmamme? ...................... s. 16

Visio Yhteiset Lapsemme on johtava monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin edistäjä Suomessa sekä luotettava ja aktiivinen lasten asioiden puolestapuhuja myös kansainvälisesti.

Ihmisoikeudet ja rasisminvastainen työ .............................. s. 18

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Kolumbian Suomen suurlähetystön järjestämä juhla .... s. 22

Yhteisöllinen vanhemmuus ja lapsen kehitys .................... s. 19

Monikulttuurinen ystävänpäiväjuhla Oodissa ................... s. 23 •2•

PÄÄKIRJOITUS

Vaalien aikaan on puhuttava rasismista rasistisesta puheesta, ja tämä jos mikä on huolestuttavaa.

Haastamme ehdokkaat ennen vaaleja ottamaan kantaa vaalitavoitteisiimme, jotka tiivistyvät vaatimukseemme: Rasismiin on puututtava.

Eduskuntavaalit pidetään huhtikuussa. Ilma on jo pitkään ollut sakeanaan poliittista keskustelua: vaatimuksia, lupauksia, lupausten epäilyjä, moitteita – ja toki myös hyvin asiallista debattia. Osa tästä keskustelusta syntyy äkisti ja yllättäen, huomiota herättäneiden tapahtumien ja kriisien keskellä. Juuri nyt tällainen aihe on vanhustenhuolto. Vielä äskettäin keskusteltiin maahanmuutosta ja lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Huomio voi siis yhtäkkiä kääntyä aivan toisaalle.

Politiikan prioriteeteissa esimerkiksi lasten ja vanhusten asettaminen vastakkain tuskin on kenenkään intressissä. On kuitenkin selvää, että nyt käytävällä yhteiskunnallisella keskustelulla on ainakin jotain vaikutusta siihen, miten resursseja jatkossa suunnataan.

Vanhuksille lupaukset on jo annettu eläkesatasista ja hoitajamitoituksesta, mutta lapsille ja nuorille ei vielä vastaavia sitoumuksia ole annettu. Milloin kuulemme niistä? Vai olisiko politiikan uskottavuuden kannalta sittenkin parasta olla lupaamatta ylipäätään mitään?

Vaikuttaminen on myös lapsen ja nuoren oikeus. Yhteiset Lapsemme -lehden tässä numerossa käsitellään vaikuttamista yleisemminkin. Yhteiset Lapsemme edistää paitsi omia, myös järjestöjen yhteisiä tavoitteita. Näistä kannattaa mainita erityisesti lapsistrategia, joka Suomesta tällä hetkellä puuttuu. Strategian avulla Suomesta tehtäisiin seuraavien kahden vuosikymmenen aikana lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta.

Eivät lähtökohdat surkeat ole, mutta kun siirrytään toteutustasolle, voidaan odottaa monenlaisia haasteita, kuten hallinnonalat ylittävä päätöksenteko, lapsipolitiikan johtaminen sekä resursointi. Miten varoja tulisi kohdentaa, onkin tietysti tärkeä keskustelun aihe.

Arvot ja asenteet ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeä teema.

Akuuttien aiheiden lisäksi on eräänlaisia uinuvia aiheita, joista ei välttämättä nähdä kohuotsikoita, mutta jotka ovat silti tärkeitä. Näitä ovat muun muassa kestävä kehitys, ilmastonmuutos tai kansantalouden kestävyys. Yhteiset Lapsemme ry haluaa nostaa vaalikeskusteluun rasismin, joka voidaan luokitella myös tällaiseksi uinuvaksi aiheeksi. Koska rasismi ei kosketa enemmistön arkipäivää, se helposti unohtuu eikä siitä muodostu puolueiden yhteistä agendaa. Tiedämme kuitenkin, että rasismi on paitsi arkipäiväistä, myös rakenteellista. Nämä molemmat uhkaavat ihmisoikeuksien ja olennaisesti myös lapsen oikeuksien toteutumista. Valitettavasti poliitikot itse tuottavat osan

Kutsumme kaikki jäsenemme mukaan vaikuttamaan kanssamme. Pyydä ehdokastasi ottamaan kantaa vaalitavoitteisiimme. Vaatimuksemme kaikkien lasten yhdenvertaisuudesta ja rasismivapaasta Suomesta ei ole kohtuuton.

Markus Söderlund Yhteiset Lapsemme ry:n vaalitavoitteet löytyvät www.yhteisetlapsemme.fi.

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

Ajatuksia Suomesta, kotimaasta ja tulevaisuudesta Teksti ja haastattelut: Laura Huuskonen Laura Huuskonen

T

ähän artikkeliin on haastateltu Kohdataan kotona -hankkeessa mukana olevia lapsia ja nuoria.

Kaikkia lapsia on haastateltu vanhempien luvalla ja läsnä ollessa. Kaikkia muita lapsia on haastateltu tulkin välityksellä, ainoastaan Sarah pyysi saada kysymykset kirjallisina ja kirjoitti vastauksensa englanniksi. Vastaukset on suomennettu suoraan.

Halusimme antaa lapsille mahdollisuuden kertoa ajatuksistaan mahdollisimman vapaasti. Haastatteluvastaukset on kirjoitettu sillä tavalla, miten lapset ovat ne antaneet. Lapset olivat haastatteluhetkellä asuneet Suomessa 5-10 kuukautta. Näillä haastatteluilla halusimme kuulla, millaiselta uusi kotimaa näyttää Suomeen kiintiöpakolaisina saapuneiden lasten silmin, millaisia asioita he kaipaavat ja mitä odottavat tulevaisuudelta.

Lapsilta

kysyttiin

haastattelussa: - Millainen maa Suomi mielestäsi on?

- Millaisia suomalaiset ovat?

- Mitä asioita kaipaat Suomessa?

- Mitä kysyisit Suomen tasavallan presidentiltä, jos tapaisit hänet?

- Miten maailmasta tulisi parempi paikka kaikkien elää?

- Mistä haaveilet?

- Missä toivot olevasi kymmenen vuoden päästä?

•4•

VOITTEKO AUTTAA PAKOLAISIA, JOTKA JÄTIMME TAAKSEMME? Suomessa on monia asioita kuin maassa, jossa asuin ennen. Pidän Suomesta. Miksi? Koska se on täynnä onnea.

Suomen presidentillä on hyvä sydän, kun hän sallii meidän asua täällä Suomessa, ei vain afrikkalaisten vaan myös aasialaisten, se osoittaa, että hän on kiltti, nöyrä, avulias ihmisille. En tiedä kuinka voin korvata sen hänelle!

Yleisesti Suomi on hyvä maa, jossa haluaisin asua kaikki elämäni päivät!!! Suomella on hyvä järjestelmä, kuten lastensuojelu. Täällä on vapaaehtoisia auttamassa ihmisiä, kun he tulevat Suomeen, antaen rahaa, ruokaa, vaatteita, autokyytejä, auttaen asumisessa, niin paljon apua etten pysy edes laskuissa!!!! KIITOS SUOMI <3

MITÄ VOIN KYSYÄ PRESIDENTILTÄ, JOS TAPAAN HÄNET

Voitteko auttaa pakolaisia, jotka jätimme eri maista, ja voimme olla enemmän kuin onnellisia kun näemme heidän elävän samaa elämää kuin me elämme Suomessa

Ensi kerran kun tapaisin presidentin kiitän ja arvostan häntä kun hän antaa meidän asua Suomessa koska voin sanoa että kaikilla presidenteillä ei ole niin hyvää sydäntä ja myös järjestelmästä. Haluaisin kysyä häneltä muiden pakolaisten auttamisesta, jotka jäivät Afrikkaan eri maista, olisin enemmän kuin onnellinen kun näkisin heidän elävän parempaa elämää Suomessa kuten minä.

MITÄ MINUSTA TULEE 10 VUODEN PÄÄSTÄ?

Lapsuudesta saakka olen halunnut työskennellä parlamentissa. Toivoin aina työskenteleväni parlamenttitalossa tai toimittajana se on unelmani; jotta saavuttaisin sen, minun on työskenneltävä ahkerasti, lukion jälkeen mennä yliopistoon. Kun valmistun, aloitan työt parlamenttitalossa. Haluaisin elämäni aikana auttaa orpoja, leskiä. Antaa heille ruokaa, vaatteita, jotain tärkeää kuten koulutusta ja terveyttä.

1. Kiittäisin häntä kaikesta!

2. Kerro jotain tehtävästäsi?

3. Kerro jostain konfliktista työssäsi ja miten käsittelet sitä?

4. Voin nähdä että ansaitset työsi, miksi sanon niin?

Olet niin kiltti ihmisille, avulias ihminen, sydämellinen ihminen, nöyrä ennen muita Se osoittaa että olet hyvä ihminen Sinulla on avulias sydän Arvostan kaikkia Suomen kansalaisia siitä, että saimme lupanne asua Suomessa.

Toivon rakentavani sairaalan niille, jotka tarvitsevat, jotka eivät voi työskennellä ja koulun orvoille sekä tarjota heille, mitä he tarvitsevat.Toivon, että toiveeni toteutuvat kymmenen vuode päästä Toivon näitä asioita itselleni! <3 !

Paljon onnea!!! Sarah <3

Voinko pyytää jotain?

Sarah, 14 v.

S

uomi on kaunis maa. Koulussa kaikki on hyvää. Leikin uusien luokkakavereideni kanssa. Käyn jalkapallossa. Suomessa on hyviä ihmisiä. Minulla ei ole mitään ikävä Turkista.

Jos tapaisin presidenttinne, pyytäisin häntä tuomaan siskoni Suomeen.

Toivoisin, että maailmassa ei olisi ollenkaan väkivaltaa.

Jos jään Suomeen, haluan isona jalkapallovalmentajaksi. Jos palaan Syyriaan, haluan lääkäriksi.

Bader, 10 v.

•5•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

TÄÄLLÄ ELÄMÄSTÄ PUUTTUU MUMMI JA PAPPA

S

uomessa tykkään koulusta, koulun säännöistä ja laeista.

On vaikea verrata entiseen elämään, elämä täällä on erilaista mutta rauhallisempaa. Suomessa suojatiet ihmetyttivät aluksi, kun auto pysähtyi.

Turkissa autot eivät pysähtyneet, vaikka tulin pyörällä.

Täällä on sääntöjä.

Suomalaiset ovat hyviä, ei löydy parempaa. Minulla oli suomalainen kaveri luokallani mutta hän muutti pois.

Olen saanut koulussa joitain uusia kavereita.

Täällä Suomessa elämästä puuttuu mummi ja pappa, kaipaan heitä tosi paljon, myös muuta perhettä, joka ei ole Suomessa.

Haluaisin muutoksia lakiin, että helpottaisi perheen saamista Suomeen. Perheiden pitäisi saada olla yhdessä, kaikki yhdessä kädessä.

Haluan olla isona lastenlääkäri. Tykkään lääkäreistä ja tykkään lapsista, vauvoista. Haluaisin vain olla vauvojen kanssa, koska en halua olla aikuisten kanssa, en halua tehdä leikkauksia.

Radwan, 12 v.

T

ykkään eskarissa opettajista, he ovat mukavia kanssani, minulla on kavereita ja meitä kohdellaan hyvin. Eniten tykkään liikunnasta eskarissa. Liikutaan yleensä sisällä.

Haluan olla isona rakennusinsinööri. Haluaisin rakentaa ja suunnitella rakennuksia.

Toivon vaan, että saamme perheen tänne.

S

uomessa on kivaa kaikki, esimerkiksi laki, koulu ja meistä on pidetty huolta. Silloin kun lähdimme Turkkiin ja olimme Turkissa, ei kukaan pitänyt huolta.

Näin eron heti kun tulimme lentokentälle Suomeen ja siitä asti on pidetty huolta.

Mulle oli iso juttu, kun päätä särki koulussa, niin opettaja teki minulle päähierontaa. Liikunta on myös koulussa kivaa.

Hippa on kivaa. Koulussa on tylsää, jos kiusataan enkä osaa kertoa opettajalle, koska en osaa suomen kieltä. Olen hyvä piirtämään. Jos tulee tunti piirtämiseen tai silloin tällöin kotonakin piirrän. Teen tunnilla kirjekuoria, ja lähetän niissä piirustuksia ystävilleni. Joka välitunti tehdään kavereiden kanssa jotain uutta tai välillä vaan katsellaan, miten pojat leikkii. Pojat pelaavat aina yhdessä. Koulussa jokaisella on oma kaveri, jonka kanssa yleensä leikkii. Jos opettaja tulee ulos, silloin kaikki pelaa yhdessä.

Jos puhutaan ruoasta, ruoka on vähän erilaista kuin mitä me syödään. Kyllä tykkään siitä ja syön sitä, mutta on ihan erilaista. Koulussa en syö lihaa, mutta syön perunaa tai makaronia. Kalaa en syö kotona enkä koulussa.

Kaipaan enoani Suomeen, sekä mummia ja pappaa, jotka asuvat Turkissa ja Syyriassa. Kun sanon äidille, että lähdetään matkustamaan sinne, äiti sanoo, ettei se käy, koska siellä on sota. Tämä on sellainen juttu, mitä mietin joka päivä ja itken.

Maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset lähestyisivät toisiaan. Kaikki olisivat yhdessä kädessä.

Isona haluaisin avata oman apteekin ja olla lastenlääkäri.

Halla, 9 v.

Marwan, 6 v.

•6•

Kohdataan kotona -hanke Kohdataan kotona -hank­keessa (STEA 2018-2020) kehitetään vaikuttava alkuvaiheen perhekotoutumismalli pakolaisperheiden kanssa tehtävän työn tueksi.

Hankkeen tavoitteena on pakolaisperheen osallisuuden vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Hankkeessa hyödynnetään ja kehitetään digitaalisia työvälineitä kotoutumisen tukena.

Jos tapaisin presidentin, pyytäisin häntä tuomaan siskoni tänne.

S

uomi on kaunis ja turvallinen maa. Suomen kieli on vaikea kieli, ja en osaa liikkua täällä. Koulusta tulen suoraan kotiin. Silloinkin, kun olin Turkissa, en käynyt paljon ulkona. Suomalaiset ovat ujoja kuten minäkin. Ainoa tuntemani suomalainen on opettajani, hän on hyvä tyyppi. Koulunkäynnistä en osaa sanoa mitään huonoa, kaikki ovat mukavia ja ymmärtäväisiä. Koulu alkaa liian aikaisin, nukuimme Turkissa pidempään.

Suomessa kaipaan ystäviä, en muista Syyriasta paljon mitään, mutta Turkissa oli kavereita. Pidämme edelleen kavereiden kanssa yhteyttä WhatsAppissa. Olen kasvanut Turkissa ja tuntuu joskus, että täällä ei ole mitään. Lämpöä on ikävä, se on erilaista täällä.

Jos tapaisin Suomen presidentin, pyytäisin häntä tuomaan siskoni ja kaverit tänne. Pyytäisin, että hän auttaisi muitakin perheitä. Mielestäni väkivallan voisi poistaa koko maailmasta.

Kymmenen vuoden päästä haluaisin oman kodin Syyriasta. Haluisin elää kuten ennen, tarkoitan sitä kun Syyriassa oli rauhallista. Olen kokeillut kampaajan työtä mutta haluan opiskella lääkäriksi. Hiusalan töistä olen haaveillut pienestä saakka. Haaveilen siitä, että minulla olisi iso hiusalan liike, joka olisi omani. Kun olin harjoittelussa Turkissa, leikkasimme vanhustentalon asukkaiden hiuksia.

Mallia kehitetään yhteistyössä perheiden, kuntien ja hanketyöntekijöiden kanssa. Tähän mennessä hankkeessa on työskennelty yhdeksän perheen kanssa Nummelassa, Jokelassa ja Vantaalla. Perheitä tavataan viikoittain.

Tapaamisilla harjoitellaan digitaitoja ja suomen kieltä, keskustellaan suomalaisesta kulttuurista sekä päiväkoti- ja koulujärjestelmistä, sekä tutustutaan lähialueeseen, etsitään harrastuksia ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksia yhdessä.

Abier, 16 v.

•7•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

PUHEENVUORO

Hei sinä nuori, minkälainen ihminen haluat olla isona?

Sen ratkaisevat tämän päivän asenteesi, ajattelutapasi ja tekosi!

On olemassa sanonta, että vahva ihminen kohtaa enemmän haasteita.

Haluan auttaa ja muuttaa maailmaa. Haluan auttaa niitä lapsia ja naisia, jotka ovat hädässä ja tarvitsevat apua välittömästi. Haluan auttaa niitä vanhempia, jotka kuolemaan saakka tekevät raskasta työtä huolehtiakseen lapsistaan, koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa.

Haluan tehdä sen eteen jotain, että kenenkään ei tarvitsisi jättää perhettään ja kotimaataan ja paeta itse päästäkseen turvaan. Haluan seistä heikompien puolella ja taistella niitä vastaan, jotka pilaavat muiden ihmisten elämää parantaakseen omaa asemaansa. Koen onnistuneeni tässä, koska meitä on paljon, jotka ajavat samoja arvoja.

Pienestä saakka minun piti tehdä töitä opiskelujen ohella, jotta olisi varaa menoihin. Huolimatta turvallisuustilanteesta.

Mutta minulla oli samoin kuin tavallisella lapsella myös omat unelmani. Joista en voinut huonon tilanteen vuoksi puhua ääneen. Jos olisin puhunut niistä, varmaan kuulijat olisivat nauraneet, että tavallinen poika ja noin iso unelma eivät sovi yhteen. Minun piti hyväksyä tilanne ja pitää unelmani mielessä, etteivät ne unohtuisi. Uskoin siihen, että jos minä olen unelmieni veroinen, niin jossain vaiheessa tulen saavuttamaan ne.

Toivo säilyi, ja uskoin jumalan antavan ne minulle.

Unelmani oli ja on edelleen, että olisin historiallinen henkilö, joka jättää positiivisen jäljen ihmiskuntaan. Aluksi ajattelin, että sellaiset teot vaativat sankarin taitoja ja voimia.

Mutta loppujen lopuksi tajusin, että tavalliset ihmiset tekevät sankarin tekoja.

JOTTA NÄMÄ ASIAT TOTEUTUISIVAT On jatkettava eteenpäin, enkä saa antaa periksi. Edessäpäin odottaa iloisia päiviä, joita kohti on kuljettava.

Viime vuosiin on sisältynyt dramaattisia tilanteita. Olen nähnyt järkyttäviä tilanteita, joista kumminkin pääsin yli ja opin niistä paljon asioita. Elämässä on haasteita mutta ei ongelmia - me ihmiset luomme ongelmia ja meidän pitää myös oppia ratkaisemaan ne.

Seuraavat periatteet ovat minulle tärkeitä, ja pidän niistä kiinni: 1. Jokainen kohtaaminen jättää jälkensä.

2. On vain tämä päivä, mutta uskon myös tulevaisuuteen.

3. Jos en minä, niin kuka muu? Jos ei nyt, milloin?

4. Pienillä teoilla tehdään isoja muutoksia.

5. Jotta voisit auttaa muita ei välttämättä tarvitse olla miljonääri, vaan riittää kun on empaattinen ja tekee asiat sydämestä.

6. Vanhempien, perheen, ystävien ja muiden ihmisten auttaminen ilman mitään palkkiota - ihminen on ihmistä varten.

JOS KYSYT, MISTÄ SAAN INNOSTUKSEN LÄHTEÄ VAIKUTTAMAAN Minun vahvuuteni on se, että olen maahanmuuttaja (Mamu = nähnyt iloa ja surua ympäri maailmaa). Lisäksi elän tässä ja nyt haasteiden keskellä. Minusta tuntuu siltä, että olen näistä kaikista vastuussa. On asioita, jotka pyörivät päässäni ja joiden eteen minun on pakko tehdä töitä, muun muassa oma henkilökohtainen elämä, unelmat ja tulevaisuus, uudessa maassa kaukana perheestä oleminen ja arjen haasteet, perheen turvallisuus- ja taloustilanne kotimaassa sekä maailman tilanne.

Mutta jokaisesta haasteesta saan energiaa ja tunnen vahvistuvani.

Ahmad Hosseini

Ahmad Hosseini on kolmannen vuoden lähihoitajaopiskelija, vuoden 2018 pakolaismies ja ihmisoikeusaktivisti mm. Wee See You.n yhdistyksessä. Hän on tullut Afganistanista alaikäisenä hakemaan turvaa Suomesta.

•8•

PUHEENVUORO

Inspiroitunut vaikuttaja saa muutosta aikaan Jim Koskinen

Vaikuttaa voi monella eri tavalla. Kun olin ala-asteella minua kiusattiin paljon. Kiusaaminen loppui vasta, kun oma isäni tuli koululle puhumaan opettajien, rehtorin, kiusaajien ja heidän vanhempien kanssa.

Isäni siis vaikutti siihen, että minua ei enää kiusattu. Isäni inspiroi minua puuttumaan kiusaamiseen ja se on näkynyt omassa vaikuttamistyössäni viimeisen kolmen vuoden aikana nuorisovaltuutettuna.

Nuoret ovat jokaisen yhteiskunnan perusta ja kulmakivi, sillä me olemme tulevaisuus. Siksi on tärkeää, että me pääsemme vaikuttamaan omaan tulevaisuuteemme.

Minä itse lähdin vaikuttamaan ja vaikuttajaksi siksi, koska haluan itse inspiroida muita omalla vaikuttamistyöllä, sekä tulla inspiroiduksi siitä, että näen muita nuoria vaikuttamassa heille tärkeisiin asioihin.

Kun aloitin 2016 Ruudin Ydinryhmässä, nykyisessä Helsingin nuorisoneuvostossa, viisas kanssavaikuttaja sanoi, että älä valita, vaan vaikuta. Tämä oli mielestäni erittäin hyvin sanottu, sillä itse olen huomannut sen, että nuoret valittavat siitä, että he ei voivat vaikuttaa ja kuten olen aikaisemmin jo todennut, vaikuttaa voi monella eri tavalla. On vain löydettävä oma tapansa vaikuttaa.

Jokainen teko merkitsee ja vaikuttaminen on tekoja, sanoja, taidetta, musiikkia ja kaikkea muuta.

Itse rakastan musiikin kuuntelemista. Jos biisissä on voimakas sanoma ja tarina, niin se ehdottomasti vaikuttaa. Satuin eräänä päivänä selailemaan instagramia ja bongasin sieltä yhdysvaltalaisen laulajan nimeltä India Arie ja tämän biisin “What if ”. Sen biisin sanoma vaikutti minuun niin, että se laittoi minut miettimään.

Jokainen teko merkitsee ja vaikuttaminen on tekoja, sanoja, taidetta, musiikkia ja kaikkea muuta. Uutiset vaikuttaa meihin, sosiaalinen media vaikuttaa nykyään ihmisiin. Sä voit ryhtyä tubettajaksi ja videoita tekemällä sä voit vaikuttaa muiden ihmisten arkeen ja mielipiteisiin. Vaikuttamisen keinoja on siis melkein loputtomiin.

•9•

Monet järjestöt, hankkeet ja yhdistykset ovat nuorille vaikuttamisen paikkoja. Esimerkiksi Familia ry:n MunDuo on kahden kulttuurin nuorille suunnattu vaikuttamisen ja olemisen paikka. Nuorten äänitoimitus Helsingissä on suunnattu niille nuorille, jotka haluavat vaikuttaa journalismin kautta. Ruutibudjetti Helsingissä tuo nuorille konkreettisen tavan vaikuttaa siihen, että mihin kaupunki käyttää rahaa.

Vaikuttaa voi siis monella eri tavalla, mutta parasta on se, että jos nuoret lähtevät vaikuttamaan, niin vaikutetaan yhdessä porukalla. Yhdessä nuoret ovat vahvempia ja vaikuttavampia. Inspiroimalla muita vaikuttamaan meistä tulee yhdessä inspiroivia vaikuttajia ja muiden inspiroiminen on mun mielestä parhain tapa vaikuttaa asioihin.

Jim Koskinen on 17-vuotias lukiolainen Munkkiniemen yhteiskoulusta ja nuori vaikuttaja Helsingistä. Hän on toiminut vuonna 2018 Helsingin nuorisoneuvoston puheenjohtajana ja vuodesta 2016 nuorisovaltuutettuna.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

VAALIT 2019

Yhteiset Lapsemme:

Suomi on monikulttuurinen maa.

Haluamme siitä turvallisen kaikille.

Markus Söderlund Julius Töyrylä

Järjestöt aktivoituvat yhä tiiviimpään vaikuttamiseen huhti- ja toukokuun vaalipäivien lähestyessä. Eduskuntavaalit pidetään huhtikuussa, europarlamenttivaalit toukokuussa ja maakuntavaalit mahdollisesti myöhemmin tänä vuonna. Vaikuttaminen on järjestöjen perustehtävä ja kuuluu kansalaistoiminnan ytimeen. Vaalit ja uusi hallitusohjelma tarjoavat mahdollisuuden edistää tärkeänä pidettyjä asioita.

Yhteiset Lapsemme ry keskittyy tämän kevään vaaleissa rasisminvastaiseen vaikuttamiseen.

HALLITUSOHJELMA MÄÄRITTÄÄ SUUNNAN Rasismi tarkoittaa ihmisryhmien halveksuntaa tai aliarvostamista ja se ilmenee näkyvinä tai vaikeammin havaittavina tapahtumina. Rasismin vastainen toiminta on ollut keskeinen osa Yhteiset Lapsemme ry:n työtä sen 30-vuotisen historian ajan, ja nyt se näkyy selvästi myös vaalivaikuttamisessa. Omien tavoitteiden ohella Yhteiset Lapsemme tukee

lastensuojelujärjestöjen yhteisiä tavoitteita, kuten Lastensuojelun Keskusliiton koordinoimaa Anna ääni lapselle! -kampanjaa, joka peräänkuuluttaa lasten oikeutta osallisuuteen ja turvalliseen lapsuuteen ja nostaa lapsiperheköyhyyden ratkaistavien ongelmien listalle. Yhteiset Lapsemme kannattaa myös yli vaalikausien ulottuvan lapsistrategian laatimista Suomeen. Uusi hallitus ja hallitusohjelma määrittävät, mihin suuntaan lapsi- ja perhepolitiikkaa suunnataan ja minkä väestönosan asemaa ja palveluita ylipäätään halutaan kohentaa.

Media taas vaikuttaa siihen, mistä keskustelua käydään.

Suomessa ja maailmalla keskustellaan kiivaasti ilmastonmuutoksen torjunnasta ja keskustelu jatkunee vielä vuosia.

Suomessa on ajankohtaisena teemana sote-uudistus, jonka toteutuminen Sipilän hallituksen esittämässä muodossa on kuitenkin vielä tätä kirjoitettaessa vaakalaudalla. Keväällä on keskusteltu erityisen paljon myös vanhusten hoivaan ja hoitoon liittyvistä asioista, kun taas lasten ja perheiden asioista debatointi ei ole kunnolla päässyt käyntiin. Keskustelussa on sivuttu lasten sijaishuoltoa, jonka ongelmat olivat esillä erityisesti vuonna 2018. Selkeämpi poikkeus keskustelunaiheissa on ollut lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset, joista on hyvästä syystä esitetty vakavaa huolta.

Tämä on myös aiheuttanut kiivasta maahanmuuttovastaista mielipiteenilmaisua.

Perustehtävästään monikulttuurisena lastensuojelujärjestönä käsin ja toisaalta kärjistyneestä yhteiskunnallisesta tilanteesta johtuen Yhteiset Lapsemme ry haluaa keskittyä vaaleissa puhumaan rasismin vastaisesta työstä. Se on samalla

• 10 •

perustyötä, jota tehdään myös vaalien välillä. On myös nähty, ettei rasismin vastustaminen ole riittävän monen poliittisen toimijan ensisijainen aihe, eikä ongelmaa oteta riittävän vakavasti.

RASISMIA VASTAAN: OLE ROHKEA JA REILU, USKALLA VÄLITTÄÄ Vuonna 2013 aloitettu Ole rohkea ja reilu -kampanja on muodostunut kiinteäksi osaksi Yhteiset Lapsemme ry:n rasisminvastaista työtä. Ole rohkea ja reilu, uskalla välittää -työpajat ovat tavoittaneet vuosien aikana tuhansia lapsia ja nuoria, ja Ole rohkea ja reilu -teema on esillä keskeisesti myös kevään 2019 vaikuttamistyössä. Se on samalla vaikuttamiskampanjan otsikko. Rohkeutta ja uskallusta tarvitaan epäkohtiin ja rasismiin puuttumiseen, ja lisäksi tarvitaan tietoa, osaamista ja työkaluja toiminnan tueksi. Näitä kaikkia on edistetty Ole rohkea ja reilu -toiminnassa.

Rasismi on kaikkea muuta kuin yksinkertainen ongelma, ja siihen ei löydy suoraviivaisia ratkaisuja. Kaikki lähtee arvoista ja kasvatuksesta ja kyvystä vahvistaa lasten ja nuorten itsenäistä ajattelua ja yhteisöllisyyttä. Yhteiset Lapsemme ry:lle rohkeus tarkoittaa puuttumista rasismiin ja reiluus lasten oikeuksien toteutumista yhdenvertaisesti. Kampanjassa muistutetaan siitä, että aikuiset luovat lapsille maailman, ja tämä tulee pitää mielessä laadittaessa hallitusohjelmaa ja kansallista lapsistrategiaa sekä tehtäessä poliittisia päätöksiä Euroopan unionissa.

Suomen monikulttuurisuus näkyy pääkaupunkiseudulla. Helsingissä on vuonna 2022 ulkomaalaistaustaisia lapsia arviolta 35 prosenttia varhaiskasvatuksessa, 36 prosenttia peruskoulussa ja 16-18-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten nuorten osuus on 32 prosenttia. Kuva: Helsingin Keskustakirjasto Oodi, 2019.

Yhteiset Lapsemme ry:n

vaalitavoitteet 2019 TAVOITE 1 Rasistiseen kiusaamiseen, kuten kaikkeen muuhunkin kiusaamiseen, pitää rohkeasti puuttua varhaiskasvatuksessa, koulussa ja vapaa-ajalla. Puuttuminen on aikuisten velvollisuus. Kiusaamisen vähentäminen lisää hyvinvointia koko yhteiskunnan tasolla.

Rasistista kiusaamista esiintyy erityisesti kouluympäristössä, mutta sitä voi tapahtua myös harrastusten parissa ja vapaa-ajalla.

Kohteeksi voi joutua niin Suomessa kuin ulkomailla syntynyt lapsi, joka jollain tavalla erottuu enemmistöstä esimerkiksi ulkonäkönsä, kielensä tai perhetaustansa vuoksi. Kiusaamisessa on kyse henkisestä

tai fyysisestä kiusaamisesta tai sosiaalisesta eristämisestä, tai samanaikaisesti useasta näistä.

Kiusaamisesta on lyhyt matka vakavaan väkivaltaan. Pahimmillaan kiusaaminen voi täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit ja kyse on silloin rikoksesta. Tiedetään, että pahoinpitelyn motiivi liittyy monesti uhrin kansallisuuteen tai etniseen taustaan. Esimerkiksi vuonna 2017 tällaisiin tapauksiin liittyviä rikosilmoituksia tehtiin Suomessa 813. Rasistisen kiusaamisen kuten kaiken muunkin kiusaamisen ehkäisyssä kouluyhteisöillä ja nuorten vapaa-aikaa ja harrastuksia ohjaavilla aikuisilla on suuri merkitys. Koulutuspolitiikan tulee lähteä siitä, että kaikille tarjotaan turvallinen arki.

• 11 •

TAVOITE 2 Rakenteellinen rasismi pitää tunnistaa ja sitä pitää ehkäistä. Tähän tulee kiinnittää huomiota kaikissa lasten ja nuorten palveluissa sekä harrastuksissa.

Kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti.

Hankalimmin havaittava ja todennettava rasismin muoto on rakenteellinen rasismi. Se liittyy väheksyntään ja ennakkoluuloihin ja se vaarantaa perusoikeuksien toteutumisen. Toisaalta voidaan katsoa, että kaikessa rasismissa on rakenteellinen lähtökohta, eräänlainen yhteiskunnallinen maaperä, jossa rasistinen ajattelu pääsee kasvamaan.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

Rakenteellista rasismia voi tapahtua esimerkiksi työnhaussa, jossa yksin nimensä perusteella voi joutua rekrytoinnissa sivustakatsojan rooliin. Tällainen tilanne voi olla vaikkapa romaneilla tai venäjänkielisillä. Asiaan on ryhdytty viime aikoina kiinnittämään huomiota, ja jonkin verran on kokeiltu esimerkiksi anonyymiä työnhakua.

Rakenteellinen rasismi saattaa toteutua myös niin, ettei sitä edistävä henkilö tai organisaatio kunnolla itse tiedosta asiaa. Ilmiöön liittyy myös niin sanottu rodullistaminen, jossa ihmiseen liitetään esimerkiksi ihonvärinsä perusteella ennakkoluuloja tai häntä kohdellaan ensisijaisesti hänen oletetun viiteryhmänsä ”edustajana”. Tällaisesta voi olla esimerkkinä, että Suomessa syntyneen ei-valkoisen nuoren ei ulkonäkönsä vuoksi oleteta osaavan suomea.

Rakenteellisesti rasismista voidaan puhua myös, jos poliisi kohdistaa erityistä valvontaa ”ulkomaalaisen näköisiin” ihmisiin. Silmätikuksi voi joutua myös muissa arkisissa yhteyksissä. Suomen perustuslain mukaan ihmisarvo on loukkaamaton ja ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Rakenteellinen rasismi ja mahdollisuus sen vahvistumisesta tuleekin tunnistaa, tunnustaa ja ehkäistä. Tähän tarvitaan kriittistä ajattelua ja toimintatapojen kyseenalaistamista. Rodullistettuja lapsia ja nuoria tulisi kuulla myös omassa asiassaan ja näistä kokemuksista tulisi oppia.

dellinen vastuu, mutta usein vihapuheen tuottajaa voi olla mahdotonta selvittää, ja toisaalta monesti liikutaan eräänlaisella harmaalla alueella. Rasistiset puhujat pyrkivätkin usein pysyttelemään anonyymeinä ja he myös tukevat lojaalisti toisiaan.

Sananvapauden toteutuminen ei edellytä rasistisen puheen sallimista. Verkossa tapahtuvan vihapuheen osalta ylläpidon laiminlyöntivastuu tulisi saada nykyistä ankarammaksi. Vihapuhetta muistuttava puhetapa ei ole valitettavasti vierasta myöskään poliitikkojen keskuudessa. Edellä kuvatuista rikoksista tuomittuja toimii tällä hetkellä poliittisissa tehtävissä, myös puoluejohdon tasolla, ja heitä on myös puolueiden ehdokaslistoilla. He toimivat myös aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja samalla normalisoivat sopimatonta toimintaa.

Ennakkoluuloja vahvistaa myös joidenkin poliitikkojen taipumus jakaa omissa kanavissaan erityisesti ulkomaalaisia käsittelevää negatiivista uutisointia. Tämä ei tietenkään ole laitonta, mutta kuvastaa usein jakajan ajatusmaailmaa ja tapaa jaotella ihmisiä ”meihin” ja ”heihin”. Analyyttinen asioiden käsittely ei toteudu, vaan asiat halutaan saada näyttämään mahdollisimman mustavalkoisilta. Toisaalta viharikollisuus ei ole pelkästään rasistista, vaan se voi kohdistua myös esimerkiksi seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiin tai sukupuoleen tai jopa vammaisuuteen. Kyse on siis varsin monimuotoisesta ja hankalasta, ja erityisen vastenmielisestä ilmiöstä.

TAVOITE 3 Rasistinen puhe yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikassa tulee lopettaa.

Tämä voidaan tehdä vaarantamatta oikeutta sanan- ja mielipiteen vapauteen.

Odotamme päätöksentekijöiltä rohkeaa puuttumista arkipäiväiseen rasismiin sekä rasistiseen ja syrjivään puheeseen.

Myös passiivinen rasismi pitää torjua.

Rasistista vihapuhetta esiintyy nykyään muun muassa keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa, mutta se on myös osa arkista puhetta erilaisissa kohtaamisissa.

Kyse on solvauksista, uhkailusta tai häirinnästä eri muodoissa. Vihapuhe voi kohdistua yksittäiseen henkilöön, jolloin kyse voi olla juridisesti kunnianloukkauksesta, tai se voi olla laajempaa ihmisryhmää vastaan lietsovaa puhetta eli rikoslain tuntemaa kiihottamista kansanryhmää vastaan, tai uskonrauhan rikkomista. Näissä tapauksissa toteutuu jossain määrin myös rikosoikeu-

TOIMENPIDEOHJELMA TUKEMAAN RASISMIIN PUUTTUMISTA Yhteiset Lapsemme ry vaatii seuraavalta eduskunnalta ja hallitukselta rasismin vastaisia toimia ja tahtotilaa. Järjestön mielestä rasismin ennaltaehkäisyä ja siihen puuttumista varten tulee laatia vähintään hallituskauden pituinen toimenpideohjelma ja sille pitää varata tarvittavat määrärahat. Ohjelman laatimisessa tulisi kuulla erityisesti lapsia ja nuoria, heidän kanssaan työskenteleviä, asiantuntijoita ja kansalaisjärjestöjä.

Rakenteellisen rasismin riski tulisi tunnistaa kaikilla hallinnonaloilla. Toisaalta kyse ei ole vain valtiollisen tason asiasta vaan suuressa määrin myös paikallisesta ja alueellisesta kysymyksestä. Tämän edistämistä varten tarvitaan rohkeaa ja reilua hallitusohjelmaa.

• 12 •

Anna ääni lapselle!

Anna ääni lapselle on lasten asioista kiinnostuneiden järjestöjen ja kansalaisten vaikuttamiskampanja, joka perustuu joukkovoimaan ja hengenheimolaisuuteen. Kampanjan tavoitteena on vaikuttaa siihen, että päättäjinä eri päätöksenteon tasoilla on mahdollisimman monta lapsen edun ajajaa ja että päättäjät tietävät, miten lapsen etu otetaan huomioon.

Kampanjassa on mukana 34 järjestöä, ja sitä koordinoi Lastensuojelun Keskusliitto.

TAVOITTEET: - Lapsiperheköyhyyttä tulee torjua aktiivisesti muun muassa välttämällä vähävaraisille lapsiperheille haitalliset poliittiset päätökset lapsivaikutusten arvioinnilla.

- Lasten osallisuuden toteutuminen ja sen varmistavat rakenteet täytyy aktiivisesti mahdollistaa.

- Jokaiselle lapselle on pyrittävä turvaamaan turvallinen lapsuus sekä kotona että koulussa ja muissa hänen keskeisissä elinympäristöissään.

- Lasten tulevaisuus tulee turvata tarjoamalla laadukasta koulutusta ja varhaiskasvatusta, jotka tukevat lasten yhdenvertaisuutta ja torjuvat syrjäytymisen periytymistä.

"Mua jännitti se viesti niin että tutisin!"

Lasten kokemuksia Ole rohkea ja reilu -työpajoista

Emilia Sinisalo, Viivi Soinio ja Helena Korpela Vilma Pimenoff

Vastavalmistuneet sosionomit Emilia Sinisalo ja Viivi Soinio tutkivat viime syksyn aikana opinnäytetyötään varten Yhteiset Lapset ry:n Ole rohkea ja reilu -työpajojen vaikuttavuutta.

Opinnäytetyön prosessi koostui toiminnallisista työpajoista, haastatteluista sekä toiminnassa kerätyn aineiston purkamisesta. Kohderyhmänä olivat 19

päiväkoti-ikäistä lasta itähelsinkiläisestä päiväkodista ja heidän opettajansa. Tutkimusaineisto kerättiin ohjaamalla ja samalla havainnoimalla kolmea erilaista ikäryhmälle sopivaa Ole rohkea ja reilu -työpajaa sekä erillisellä haastattelukerralla, johon osallistuivat kaikki pajoihin osallistuneet lapset ja mukana ollut lastentarhanopettaja.

• 13 •

Lasten ja lastentarhanopettajan haastatteluissa työpajatoiminta ja sen vaikutukset nousivat esille positiivisessa valossa. Työpajojen jälkeisiin haastatteluihin osallistuneet lapset osoittivat puheillaan muistavansa työpajoista hyvin paljon.

Työpajoihin liittyvät sadut jäivät lapsille selkeimmin mieleen ja satuja muistellessa esiin nousivat myös työpajojen aikana

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

Lasten eläytyessä draamatyöpajan juonen käänteisiin heissä nousee esiin monia vahvoja tunteita kuten nolostumista ja jännitystä.

käydyt keskustelut sekä erilaiset leikit ja toiminnot.

Sinisalon ja Soinion lasten kanssa käyttämät Ole rohkea ja reilu -työpajamallit olivat kuvataidetyöpaja, draamatyöpaja sekä leikin ja liikkeen työpaja.

KUVATAIDEPAJA: PUNAKORVAKILPIKONNAN MATKA SUOMEEN Kuvataidetyöpajassa lapset pääsevät tutustumaan Punakorva-kilpikonnaan, joka on joutunut jättämään kotinsa ja pakenemaan perheensä kanssa Suomeen. Työpajassa käsitellään kuvataiteen ja sadun keinoin pakolaisuutta, ystävyyttä, monikulttuurisuutta ja toisen huomioon ottamista.

Työpajan aluksi Soinio ja Sinisalo pyysivät päiväkodin lapsia miettimään omia lempipaikkojaan ja satupätkän jälkeen piirtämään itselleen tärkeän paikan paperille.

“Mun lempipaikka on myös päiväkoti, mutta piirrän sen tänne taakse.”

“Tykkään mun mummon mökistä aika paljon.”

Toisen satupätkän jälkeen lapset saivat muovailla voimaesineen avuksi ja piristykseksi Punakorvalle.

“Kaivuri, ne menee sillä kaivurilla maan alle piiloon.”

“Mä tein sille [Punakorvalle] taikasauvan. Jos on taikasauva, voi taikoa esineitä.”

“Oikeesti mä tein hammasharjan ja repun.”

Toiminnan aikana ilmapiiri oli hyvin kannustava ja positiivinen: lapset kehuivat toistensa töitä ja keskustelivat omista töistään. Sekä ohjaajien että vertaisten kannustus auttoi tehtävässä alkuun myös heitä, joilla ei heti ollut ideaa luomukselleen.

Punakorvaa koskevan sadun kautta lasten kanssa syntyi paljon keskustelua siitä, miten kielierot vaikuttavat tutustumiseen ja ystävystymiseen.

Osalla oli tästä jo omakohtaisia kokemuksia, sillä useampi lapsista kertoi heillä olevan eri äidinkieltä puhuvia ystäviä. Yksi lapsi nosti omasta kokemuksestaan esiin sen, että uuden lapsen kanssa on mahdollista opetella yhdessä molempien kieliä niin, että molemmat sitten osaavat vähän toistensa kieliä. Keskustelussa nousi esiin myös se, etteivät lapset pitäneet kyseistä tilannetta välttämättä erikoisena. Kysyttäessä, miten voi ottaa huomioon kaverin, joka ei puhu samaa kieltä, vastaus kuului yksinkertaisesti: “Ollaan vaan kavereita!”

DRAAMATYÖPAJA: SANKARIT ENNAKKOLUULOJA KUKISTAMASSA Draamatyöpajassa osallistujat pääsevät tutustumaan ohjaajien esittämiin supersankareihin Spläshiin ja Roihuun sekä saa-

• 14 •

vat luoda omat supersankarihahmonsa.

Supersankarit matkaavat yhdessä Mahtivuorelle, jossa liikkuu villejä huhuja uudesta asukkaasta – ”kamalasta hirviöstä”.

Seikkailullaan supersankarit yhdistävät voimansa ja huomaavat, etteivät huhut uudesta asukkaasta pidäkään paikkansa. Työpajassa käsitellään draamatarinan avulla ennakkoluuloja, toisen huomioon ottamista ja ystävyyttä.

Sinisalo ja Soinio kertovat draamatyöpajan olleen kokonaisuudessaan selkeästi pajoista suosituin. Vaikka supersankariteema itsessään jakoi lasten mielipiteitä, myös he, jotka eivät yleisesti pidä supersankareista, nauttivat pajan leikeistä ja toiminnasta.

Osallistujien eläytyessä draaman maailmaan juonenkäänteet nostivat heissä esiin vahvoja tunteita, kuten nolostumista ja jännitystä. Työpajan keskivaiheilla Spläsh saa puhelimeensa hirviön lähettämän ääniviestin. Viestiä kuunneltaessa paljastuukin, että huhujen pelottava hirviö on vasta Mahtivuorelle muuttanut Nunu, joka ei yllättäen kuulostakaan yhtään kamalalta. Nunu kertoo viestissään olevansa surullinen, koska oli järjestänyt syntymäpäiväjuhlat, mutta kukaan vieraista ei ollut saapunut paikalle. Viestin kuuntelun jälkeen Spläsh ja Roihu kertovat noloina lapsille, etteivät hekään menneet juhliin, koska olivat kuvitelleet Nunun olevan niin pelottava. ”Jännitti ekaksi että se Nunun viesti olisi ollu hirvee!”

Ole rohkea ja reilu

än ”Ollaan me kaikki oltu väh stuttu.” hölmöjä kun ei olla tutu n - Yhden draamatyöpajaa osallistuneen lapsen kommentti.

-työpajat lapsille ja nuorille

”Mua jännitti se viesti niin että tutisin.” ”Rupes nolottaa sen tekstiviestin jälkeen kun luulin et se olisi hirveen kamalaa mut se olikin ihan kiva.” ”Muakin rupesi nolottaa.” ”Ollaan me kaikki oltu vähän hölmöjä kun ei olla tutustuttu.” ”Mä haluun kattoo kun se Nunu näkee ne [työpajan päätteksi Nunulle jätetyt viestit] ja tulee iloiseksi” ”Ihan hirveen sairaan hirveen kivaa.”

LEIKIN JA LIIKKEEN TYÖPAJA: ”ONNELLINEN LOPPU OLI PARASTA” Leikin ja Liikkeen työpajassa edistetään leikin ja liikkeen sekä sadun keinoin moninaisuuden arvostusta ja vahvistetaan itsetuntoa, ryhmähenkeä ja ystävyyttä.

Liikunnallisten leikkien lomassa lapset kuulevat sadun mustavalkoisesta papukaijasta ja värikkäästä seeprasta, jotka joutuvat eroon parvestaan ja laumastaan.

Satu kannustaa lapsia pohtimaan toisen huomioon ottamista sekä tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan.

Sadun alussa mustavalkoinen papukaija ja värikäs seepra erotetaan laumastaan poikkeavuutensa vuoksi. Eräs työpajaan osallistuneista lapsista toi esille sadun muistuttavan häntä omista kokemuksistaan Suomeen tulosta. Satu oli kuitenkin hänestä hyvä, koska siinä oli onnellinen loppu.

Haastatteluihin osallistuneista lapsista myös moni muu kertoi, että leikeistä tai muusta toiminnasta ulkopuolelle jääminen oli heille tuttu asia, mutta myös ulkopuolelle jättäjän kokemuksia oli, mitkä itse tie-

dostettiin: “No mulle on käyny semmonen yhen kerran mutta sitten mä en enää tehny sellasta.”

Haastattelussa lapset vaikuttivat muistavan hyvin sadun eri käänteet ja kohdat: ”Loppu oli onnellinen ja se oli parasta.”

“Kaikki oli parasta.”

“Se oli kivointa kun leikittiin lintuja.”

“Oli tylsää jutella.”

“Se oli kivaa kun kehukaverille [pehmolelu] kerrottiin niitä juttuja [kehuttiin itseä hyvin tehdyistä asioista].”

“Oli taas niin kivaa etten osaa sanoa ees.”

Kaiken kaikkiaan jokainen työpajoista koettiin yleisesti hyvin positiivisiksi ja lapset kertoivat pitäneensä toiminnasta.

Ryhmän opettajan kanssa käydyssä haastattelussa nousi esille pajojen teemojen tuleminen myös lasten vanhemmille tutuiksi hakutilanteiden yhteydessä, jolloin keskustelulla on hyvä mahdollisuus kulkeutua lasten koteihin saakka. Tässä auttoivat päiväkotiin jääneet, pajojen aikana valmistetut askartelut. Toivoa sopii, että työpajat jättivät lapsille pohjatietoa ja näkökulmia tulevaisuuden arvokeskustelua varten.

Emilia Sinisalon ja Viivi Soinion opinnäytetyön ”Ole Rohkea ja Reilu -työpajatoiminnan vaikuttavuus: Moninaisuuden ymmärryksen lisääminen päiväkodissa” (2018) sisältöön voi tutustua lisää linkin takaa: https://www.theseus.fi/handle/ 10024/155551 Kirjoituksessa mukana olevat kuvat eivät liity kirjoituksessa esiintyvään päiväkotiryhmään, vaan ne on otettu toisen Ole rohkea ja reilu -draamatyöpajan yhteydessä.

• 15 •

Ole rohkea ja reilu -työpajoissa käsitellään moninaisuutta, rasismia ja siihen puuttumista, ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Teemoja lähestytään taidelähtöisten ja toiminnallisten menetelmien sekä ohjatun keskustelun avulla. Menetelmät antavat lapsille ja nuorille mahdollisuuden eläytyä erilaisiin tilanteisiin ja rooleihin sekä käsitellä teemoja etäännytetysti ja turvallisessa ympäristössä.

Päiväkodit, koulut ja vapaaajan ryhmät voivat tilata työpajoja ryhmilleen.

Työpajat ovat maksuttomia, ainoastaan pitkistä matkoista peritään harkinnan mukaan matkakustannukset. Työpajoja ohjaavat Yhteiset Lapsemme ry:n kouluttamat vapaaehtoiset ohjaajat pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Jyväskylässä.

Vuonna 2018 Ole rohkea ja reilu -työpajoja järjestettiin yhteensä 130 ja niihin osallistui 1672 lasta ja nuorta.

Lisää toiminnasta ja työpajamalleista: http://www.yhteisetlapsemme. fi/ole-rohkea-ja-reilu/ tyopajat-lapsille-ja-nuorille/

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

KOULUKIUSAAMINEN

Kouluterveyskyselyn mukaan seitsemän prosenttia peruskoulun yläasteikäisistä nuorista on kokenut toistuvaa kiusaamista Suomessa.

Koulukiusaaminen -

ikuinen ongelmamme?

Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa 12.2. järjestetyn Koulukiusaaminen – ikuinen ongelmamme? – seminaarin tavoitteena oli haastaa päättäjät keskustelemaan aiheesta nuorisotyötä tekevien kanssa. Seminaarin toisena järjestäjänä olikin katusovittelusta tunnettu ja vakavia koulukiusaamistapauksia K-0 -hankkeessa ratkova Aseman Lapset ry.

Irma Marttinen Hanasaari /Pressikuva

”Kiusaaminen on laaja yhteiskunnallinen ongelma, sillä monet kiusatut joutuvat kärsimään vakavista terveydellisistä ja sosiaalisista seurauksista lopun elämäänsä.

Myös kiusaajat tarvitsevat apua, sillä heidän käyttäytymisensä on usein avunhuuto, johon aikuisten tulee tarttua”, toiminnanjohtaja Christian Wentzel Aseman Lapset ry:stä sanoi avauspuheenvuorossa.

Kouluterveyskyselyn mukaan Suomessa seitsemän prosenttia yläasteikäisistä nuorista on kokenut toistuvaa kiusaamista.

Vaikka kiusaaminen on vähentynyt, sitä esiintyy entistä enemmän pienemmillä lapsilla. Kiusaamisen ehkäisemiseen käytetään vuosittain paljon aikaa ja rahaa, ja toimijoita ja ohjelmia on monia. Silti ilmiö ei ole poistunut. Miten löytäisimme toimivampia keinoja puuttua kiusaamiseen?

KOKO KOULUYHTEISÖN HAASTE Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarinen kuvasi Helsingin väestörakenteen erityispiirteitä, joilla on vaikutusta kaikkeen opetuksen suunnitteluun. Helsingissä on vuoteen 2022 mennessä varhaiskasvatuksessa ulkomaalaistaustaisia lapsia arviolta 35 prosenttia, peruskouluikäisten määrä kasvaa 36 prosenttiin ja 16-18-vuotiaiden nuorten määrä 32 prosenttiin.

Pakarinen kertoi, että Helsingissä on valmisteilla kunnianhimoinen koulukiusaamisen vastainen ohjelma. Ohjelmaa tehdään yhdessä kaupungin nuorisoneuvoston kanssa, missä nuorisovaltuutetut ovat nostaneet kiusaamisen ongelmaksi, johon he erityisesti haluavat puuttua. Ohjelman viesti aikuisille on Älä ignooraa – siis älä jätä kiusaamista huomiotta.

• 16 •

Hyvän yhteishengen ja ilmapiirin rakentaminen koulussa on yhteinen haaste. Pia Pakarinen nosti esille mielenkiintoisen korrelaation koulun henkilökunnan työviihtyvyyden (KUNTA10-kysely) ja oppilaiden koulussa kokeman kiusaamisen (THL:n kouluterveyskysely) välillä: Niissä kouluissa, joissa opettajien työviihtyvyys oli huonoa, oppilailla oli enemmän kiusaamiskokemuksia. Aikuisten asenteet ja keskinäiset suhteet välittyvät lapsille.

Lasten ja nuorten hyvinvointia Helsingissä edistetään myös Mukana-ohjelmalla, jossa kiinnitetään erityistä huomiota niihin alueisiin, joilla on syrjäytymistendenssiä. Ohjelmassa varmistetaan, että jokaisella ohjelman toiminta-alueella asuvalla kolmasluokkalaisella on harrastus ja sen lisäksi alueellista yhteisöllisyyttä sekä koulun ja kodin välistä toimivaa yhteistyötä lisätään.

KUKA KIUSAA JA MIKSI? Nuorisolääkäri Miila Halonen Väestö­ liitosta aloitti puheenvuoronsa toteamalla, ettei hän aio selitellä kiusaajan tekemisiä, vaan tuoda esille yleisiä aivojen kehitykseen liittyviä haasteita nuoruusiässä, joilla on vaikutusta nuoren käyttäytymiseen. Ihmisen aivojen kehitys jatkuu 25-vuotiaaksi saakka.

Nuorella aivojen välitön palkkio- ja mielihyväjärjestelmä kehittyy varhain, mutta syy - seuraus -suhteiden ymmärtäminen ja impulssien hallinta kehittyvät hitaasti. Palkitsemisjärjestelmän kiihkeän kehityksen aikana nuorten on vaikea vastustaa ympäristön houkutuksia, mikä näkyy nuoren herkästi syttyvänä, harkitsemattomana käytöksenä. Nuoren aivojen kehitystehtävänä onkin oppia punnitsemaan vaihtoehtoja ennen välitöntä toimintaa ja mielihyvän kokemusta.

Miila Halonen kuvasi myös, että nuoren empatiakyky heikkenee tietyssä vaiheessa nuoruusikää. Toisten ihmisten tunteiden ja kasvojen ilmeiden tunnistaminen vaikeutuu. Samaan aikaan ryhmän vetovoima kasvaa, ja ryhmätilanteissa nuoret tekevät samanlaisia päätöksiä.

Miila Halonen toi esille myös sen tosiasian, että kiusaamisen taustalla on usein nuoren itsensä lapsuudessa kokemaa väkivaltaa ja laiminlyöntejä. Kouluterveyskysely kertoo, että seitsemän prosenttia lapsista on altistunut omien vanhempien tekemälle fyysiselle väkivallalle.

Lapsuuden stressikokemukset voivat näkyä nuoruudessa impulsiivisuutena, jolloin nuori toistaa herkästi huonoa tapaa eikä opi kerrasta, vaan tarvitsee paljon ohjausta. Stressiä lievittääkseen nuori hakee myös nopeita ja palkitsevia mielihyvän kokemuksia. ”Missä määrin rikkova käytös on rikottuun lapseen jo varhaisessa elämässä sisäänkirjoitettu tapa toimia stressaavissa tilanteissa?”, Miila Halonen kysyi.

KONFLIKTIN RATKAISUJA SOVITTELULLA Aseman Lapset ry on aiempien vuosien aikana tullut tunnetuksi tehokkaista katusovittelumalleista. Järjestön vuonna 2017 pilotoimassa K-0 -toimintamallissa tuodaan ratkaisuja vakaviin kiusaamis- ja väkivaltatilanteisiin kouluissa. Vuosina 2018 ja 2019 hankkeessa koulutetaan ammattilaisia hyödyntämään kehitettyä menetelmää.

Tavoitteena on, että konfliktien ratkaisussa on aina moniammatillinen tiimi, jossa on mukana myös koulun ulkopuolisia tahoja.

K-0 -toimintamallin mukaista sovittelua on käytetty kouluissa sekä nuorten välisten tapahtumien selvittämiseen että perheiden ja koulun välisiin tulehtuneisiin tilanteisiin. ”Jos konflikti on jatkunut jo pitkää ja koulun ammattilaiset ja vanhemmat eivät ole löytäneet yhteistä näkemystä ja luottamus on heikko, niin ulkopuolisesta sovittelijasta on paljon hyötyä”, kouluttaja Ville Koikkalainen Aseman Lapset ry:stä sanoi.

K-0 -toiminnassa tiimi jalkautuu kouluun ja ensiksi kartoittaa tilanteen. Samalla se arvioi, mitkä tahot ja toimenpiteet tapauksen selvittämiseen tarvitaan. Työskentelyssä huomioidaan yksilöt, ryhmä, kouluyhteisö ja tarvittaessa laajempikin sosiaalinen piiri. Tarvittavien toimenpiteiden jälkeen asioiden etenemistä toivottuun suuntaan jäädään seuraamaan. Sovittelun yhteydessä perheille on tarvittaessa järjestetty muut ulkopuoliset esimerkiksi lastensuojelun tukipalvelut.

K-0 -ohjelma ei korvaa kouluissa käytössä olevia kiusaamisen vastaisia menetelmiä, vaan se tukee ja vahvistaa niitä. Mallia on tarkoitus kehittää ja levittää valtakunnallisesti. Se on myös osa Helsingin kaupungin Mukana-ohjelmaa ja nuorisotutkija Noora Hästbacka on tehnyt mallista tutkimuksen (ks. www.nuorisotutkimusseura.fi.) ”Riitoja ja toista loukkaavia tekoja tapahtuu joskus, mutta niiden selvittäminen opettaa lapsia ja nuoria selviämään vaikeista tilanteista. Kasvuikäisille on myös annettava mahdollisuus muuttaa omaa käyttäytymistään”, Ville Koikkalainen totesi.

• 17 •

RESURSSIT JA RATKAISUT Seminaarin paneelissa etsittiin konkreettisia ratkaisuja. On aina helppoa ehdottaa lisää resursseja ja rahaa koulukiusaamisen vastaiseen työhön. Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkea, eikä koulun ilmapiirin muutos ole vain resurssitunneista kiinni.

Kehittämispäällikkö Jaakko Salo Opetusalan Ammattijärjestöstä korosti, että kiusaamisen ehkäisemisen rakenteet ja toimintatavat pitää olla kunnossa. Muut panelistit muistuttivat, että sen lisäksi koulussa pitää olla yhteinen arvopohja ja muutos parempaan lähtee meistä jokaisesta. ”Voimme kaikki miettiä, mitä itse kukin voi tehdä hyvän yhteishengen edistämiseksi ja kiusaamisen ehkäisemiseksi. Jokaisella on vastuu puuttua, kun jotain oppilasta kiusataan, ja opettajan itsekin pitää muistaa olla puhumatta pahaa lapsista tai heidän vanhemmistaan”, toiminnanjohtaja Micaela Romantschuk Hem och Skola -järjestöstä sanoi.

Ruotsin lapsiasiavaltuutettu Elisabeth Dahlin toi esille, että koulu on lapsen työpaikka ja sen on oltava lapselle turvallinen.

Dahlin piti tärkeänä, että lapsella on tieto, mihin ottaa yhteyttä, jos häntä kiusataan, eikä koulusta löydy tilanteeseen apua.

Seminaaripäivän aikana tuli selväksi, että kiusaamiseen puuttuvassa työssä tarvitaan vahvoja moniammatillisia ohjelmia, joissa on mukana koulun ulkopuolisia toimijoita.

Etenkin silloin kun tilanteet ovat pitkittyneitä, lukkiintuneita ja pahasti tulehtuneita.

Kiusaamisen ennaltaehkäiseminen kuuluu kuitenkin myös jokapäiväiseen koulutyöhön. Sen keinoja ovat kiusaamisen huomaaminen ja välitön puuttuminen, positiivinen vuorovaikutus, koulun ja kodin saumaton yhteistyö, hyvän huomaaminen ja oman käytöksen kriittinen arviointi.

Seminaarin alkupuolella kuullusta ruotsalaisten Åsa Gustafssonin ja Frida Wargin koulukiusaamisen vastaista Friends-ohjelmaa esittelevästä puheenvuorosta jäi erityisesti mieleen yksi sana: ”Hej!” ja sen kaiken muuttava taikavoima, kun se sanotaan lapselle, joka on suljettu kaveripiirin ulkopuolelle.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

Ihmisoikeuksien tiedostamisesta rasisminvastaiseen vaikuttamistyöhön Jaana Ovaska

Ihmisyys ja jokaisen ihmisen arvostus ovat arvopohjani. Tätä arvopohjaa tukevat ihmisoikeussopimukset, jotka määrittelevät ihmisoikeudet ja velvoittavat minua toimimaan kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi.

Olen syntynyt etuoikeutettuun aikaan ja paikkaan. Koen suorastaan kelluneeni ihmisoikeuksien kehdossa koko ikäni, mutta vasta jokin aika sitten heräsin oikein kunnolla siihen, että kellumisen sijaan voin vaikuttaa enemmän kuin olen luullut.

Viime syksynä työskentelin Yhteiset Lapsemme ry:ssä osa-aikaisena työntekijänä. ”Ohitin” ajattelussani yritysten arvot, strategiat ja tavoitteet ja aloin nähdä järjestöjen arvokkaan ihmisoikeustyön työnä, johon yritystenkin olisi syytä sitoutua yritysvastuun ja kestävän kehityksen nimissä.

Vaikka sadan viimeisen vuoden aikana on tapahtunut suuria harppauksia ihmisoikeussopimusten solmimisen myötä, yhä useammin törmään siihen, että jonkun ihmisen tai ihmisryhmän arvo kyseenalaistetaan. Allekirjoitetut sopimukset ovat yhteisesti sovittuja velvoitteita, mutta ne ovat varsin etäisiä. Kuten kaikki sopimukset, strategiat ja tavoitteet eivät tarkoita mitään, jos emme sitoudu niihin ja niissä sovittujen asioiden edistämiseen.

RASISMI RIKKOO IHMISOIKEUKSIA Ihmisoikeuksia rikotaan kaiken aikaan pienesti ja suuresti. Naiset, lapset, miehet, vammaiset, maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat, pakolaiset, ulkomailta adoptoidut, sukupuolivähemmistöt, ihmisoikeuksien puolustajat, kahden kulttuurin perheet, romanit ja muut vähemmistöt

Rasistiset tilanteet ovat haastavia. Kaikki rasistinen puhe, häirintä ja käyttäytyminen on ihmisoikeuksien vastaista.

kohtaavat vihapuhetta, syrjintää, ulossulkemista ja väkivaltaa. Euroopan unionin perusoikeusviraston tuoreen selvityksen mukaan Suomi on EU:n rasistisin maa.

Kaikki rasistinen häirintä on ihmisoikeuksien ja ihmisarvon vastaista toimintaa.

Muun muassa geneettinen sukututkimus todentaa, että ”rotua” ei ole. Jokainen meistä on osa ikiaikaisessa sukupuussa, jonka juuret ulottuvat Afrikkaan. Kuten geneettisen sukututkimuksen guru Marja Pirttivaara sanoo: ”Rasismille ei pitäisi olla sijaa.”

Miten arvostaa jokaisen ihmisen olemassaoloa ja oikeuksia olla sitä mitä on?

Miten arvostaa jokaisen ihmisen osaamista, ilmaisua ja panosta yhteisessä tekemisessä? Ja miten arvostaa tätä arvopohjaa niin, että on valmis toimimaan sen pohjalta silloinkin, kun se ei ole helppoa tai itsestään selvää? Kun ainoa vaihtoehto on olla ehdoton? Miten muistaa se, että ihmisoikeuksia rikkovakin on oikeutettu arvostukseen. Miten muistaa, että lasta rasistisesti nimittelevä aikuinen, joka rikkoo ihmisoikeuksia ja lapsen oikeuksia, on ihminen, jolla on ihmisarvo?

Rasistiset tilanteet ovat haastavia.

Kaikki rasistinen puhe, häirintä ja käyttäytyminen on ihmisoikeuksien vastaista.

Ja ihmisoikeudet velvoittavat puuttumaan näihin tilanteisiin.

• 18 •

RASISMIIN PUUTTUMINEN Rasismin ja rasistisen toiminnan taustalla ovat mm. vahvat ennakkoluulot ja uskomukset. Arjessa tilanteet voivat tulla eteen nopeastikin. Julkisissa liikennevälineissä ja julkisilla paikoilla, ravintoloissa, työpaikoilla tilanteet ovat monille tuttuja.

Nopeasti eteen tulevassa tilanteessa on hankalampi vaikuttaa ennakkoluulojen ja uskomusten pohjalta toimivaan henkilöön kuin hyökkäyksen kohteena olevaan henkilöön.

Tärkeintä, mitä syrjinnän tai vihapuheen kohteeksi joutuva ihminen tarvitsee, on tunteen, että hän on arvokas, tärkeä ja turvassa. Sen saavuttamista voi tukea asettumalla hänen puolelleen. Se, että asetumme puolustamaan ja vahvistamme vihan kohteena olevan lapsen tai aikuisen turvallisuuden tunnetta, on vaikuttamista. Se lisää kuulumisen tunnetta yksin jäämisen tunteen sijaan. Samalla se on malli, jossa emme asetu kyseenalaistamaan hyökkääjän ihmisarvoa. Se on nopeampaa kuin ennakkoluuloihin ja uskomuksiin vaikuttaminen. Selkeä ja näkyvä tuki hyökkäyksen kohteelle voi parhaimmillaan horjuttaa hyökkääjän ennakkoluuloja ja uskomuksia.

Puuttumattomuus sen sijaan vahvistaa ennakkoluuloja ja uskomuksia, koska puuttumattomuus on helppo tulkita samaa mieltä olemiseksi.

Yhteiset Lapsemme ry:ssä pilotoimme marras-joulukuussa työyhteisöille kehitettyä Ole rohkea ja reilu aikuinen –työpajasarjaa. Harjoittelimme todellisten tilanteiden pohjalta tapoja puuttua rasismiin. Käytämme työpajoissa erilaisia toiminnallisia menetelmiä sekä vaihdamme osallistujien kokemuksia erilaisten tapojen toimivuudesta.

HAASTE Haastankin kaikki jakamaan Yhteiset Lapsemme ry:n Facebook-sivulla onnistumisia ja keinoja aiheesta: Miten toimin kohdatessani rasistisen, syrjivän tilanteen? Lisäksi haastan pohtimaan, miten voin omalla toiminnallani vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen yhteiskunnassamme ja maailmassa.

Kaikki isot aallot lähtevät liikkeelle pienestä - niin hyvässä kuin pahassakin.

Kirjoitus perustuu osittain Mieli 3-4/2018 -lehdessä aiemmin julkaistuun artikkeliin.

Yhteisöllinen vanhemmuus ja lapsen kehitys Mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen ja kukoistaakseen?

Aiheesta puhui lastenpsykiatri Jukka Mäkelä Yhteiset Lapsemme ry:n tilaisuudessa Yhteiset Lapsemme & Kansainvälinen adoptio 30 vuotta Lallukan taiteiljakodissa lokakuussa 2018.

Anja Wikstedt Marjukka Rauhala

Ihminen on syvimmiltään hyvin kehollinen. Voidakseen hyvin lapsi tarvitsee lepoa, ravintoa ja hoivaa. Yhtä paljon lapsi tarvitsee myös vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen kautta aivot rakentavat uusia yhteyksiä ja lapsi tulee nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi aloitteineen ja ajatuksineen.

Vuorovaikutus lähtee siitä, että toinen näkee toisen, joku huomaa että juuri sinä olet siinä, sinä olet minulle rakas, otan vastaan ne ajatukset jotka ovat sinulle tärkeitä ja vastaan niihin. Omilla todellisilla vastauksillani osoitan, että olen kiinnostunut sinusta.

Hyvässä vuorovaikutuksessa lapsella on mahdollisuus tutkia, onnistua ja epäonnistua, on aikaa ja rauhaa unelmoida. Lapsi tarvitsee opetusta yhteisön arvoista ja odotuksista, vapautta leikkiä ja nauttia itsestään ja kavereistaan. Olla osa ryhmää, jossa tulee hyväksytyksi. Lapsi tarvitsee toistuvaa ja jatkuvaa säätelyapua pysyäkseen alueella, jossa voi nostaa ja laskea kiihtymystasoaan siten, että se pysyy turvallisissa raameissa. Lapselle on tärkeää kokemus siitä, että hänestä ollaan ylpeitä ja hän tuottaa iloa läheisilleen.

Lapsen syntyessä aivot ovat vielä keskeneräiset. Aivojen kasvuun vaikuttaa ennen kaikkea miellyttävä vuorovaikutus. Ihmi-

Lapsi tarvitsee opetusta yhteisön arvoista ja odotuksista, vapautta leikkiä ja nauttia itsestään ja kavereistaan.

du. Isommat lapset ovat valmiita keskeyttämään kaiken kivan, jos aikuinen tarvitsee apua. Päiväkotivideoissa on voitu nähdä, että lapset lähtevät usein auttamaan kaveria, joka on pulassa. Nykytieteen mukaan ei ole olemassa lapsen synnynnäistä itsekkyyttä.

nen tarvitsee pitkän lapsuuden, jonka aikana aivot kasvavat voimakkaiden yhteisöllisyyden kokemusten kautta.

Auttamisen lisäksi jakaminen alkaa varhain. Jo vauvat antavat toiselle puolet omastaan. Kuten mitä tahansa synnynnäistä piirrettä, auttamisen ja jakamisen halua voidaan kasvatuksen kautta joko voimistaa tai heikentää.

LÄHEISYYS PALKITSEE Ihmisellä on ainutkertaisia viestinnän taitoja: katseen suuntaaminen, monenlaisia ilmeitä sekä kieli, joka pohjaa varhaiseen jokelteluun. Ihmisellä on kyky havaita, kuka hänet huomaa. Lapsi näkee, kuka on hyväntahtoinen ja kuka pahantahtoinen.

Toisten läheisyydessä ja yhteydessä oleminen palkitsee monella tavalla. Vauvatutkimus on osoittanut, että auttaminen on ihmiselle synnynnäinen taipumus. 3-6 kuukauden ikäinen vauva havaitsee, että toinen tulee auttamaan, jos joku tarvitsee apua. Vauva ei voi hyvin, jos näin ei tapah-

• 19 •

Tarinointi on elämänkokemuksen jakamista. Tarinoiden kautta – iltasaduista teatteriin – saadaan kielenkäyttöön rikkautta.

Kaikki kansainvälinen tutkimustieto osoittaa, että on tärkeää että lapselle luetaan, se jättää pysyvän ja pitkän jäljen lapsen aivoihin. Leikki on lapselle keskeisimpiä mielihyvän lähteitä. Varhaisessa vuorovaikutusleikissä käytetään äänenkäytön rytmin toistamista, myöhemmin tulevat mukaan niin peuhaaminen kuin sääntöleikit.

Lohduttaminen on ihmiselle ominaista jo vauvaiästä lähtien: kun vauva kuulee, että joku muu itkee, myös vauva alkaa itkeä.

Lohduttamisen taito on empatian perusta ja osa huolenpidon sisäistä kokonaisjärjes-

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

Ihminen kuuluu kädellisten nisäkkäiden joukossa yhteisöllisen vanhemmuuden lajiin. Yhteisöllisen vanhemmuuden käsite edellyttää vanhan kiintymyssuhdeteorian uudelleenkirjoittamista.

telmää. Aikuisen huolenpidon tuoma palkinto ja lapsen kiintymyksen tunne muodostavat sen myönteisen kierteen, joka on niin palkitsevaa vanhemmuudessa.

VANHEMMUUS Vanhemmuus on vahva itsenäinen tavoitejärjestelmä. Useimmilla nisäkkäillä ja myös kädellisillä vanhemmuus on hyvin yksinäistä puuhaa. Muut lajitoverit, etenkin urokset, voivat jopa olla vaaraksi pennulle. Muuten vanhemmuus näyttää hyvinkin samanlaiselta kuin ihmisellä. Joillain eläimillä toteutuu yhteisöllinen vanhemmuus, mm. norsuilla, koirilla ja susilla.

Simpanssiäitien yksinäinen vanhemmuus, johon kuuluu pentujen kantaminen yksin pitkän ajan, voi olla hyvin kuormittavaa.

Tästä huolimatta simpanssiemo ei koskaan hylkää tai kaltoinkohtele poikasiaan. Ihmi-

set sen sijaan tarvitsevat tukea, jotta voivat huolehtia jälkeläisistään.

Ihminen kuuluukin yhteisöllisen vanhemmuuden lajiin. Tämä sotii perinteistä kiintymyssuhdeajattelua vastaan, jossa korostetaan ensisijaista kiintymyssuhdetta.

Vanhemmuudessa on aina ollut auttajia, jo synnytyksestä lähtien. Tärkeää lapsen kannalta on äidin valmius antaa vauva toisen syliin. Vauvalla on valmius luoda suhde moneen ihmiseen, vauva on korostuneen kiinnostunut kaikesta inhimillisestä. Toisten aikuisten kiinnostus vauvaan ja pieneen lapseen luo lapselle turvaa. Luonto onkin järjestänyt, että vauvat ja pienet lapset ovat niin äärettömän suloisia.

Yhteisöllisen vanhemmuuden käsite edellyttää vanhan kiintymyssuhdeteorian uudel­ leenkirjoittamista. Aivojen kehitykselle monet suhteet ovat rikkaus, ne ovat

• 20 •

mielen, kielen ja kulttuurin perusta. Suuntautuminen ulospäin on kiintymyssuhteen perus, ei sisäänpäin kääntyminen. Kaikilla lapselle tärkeillä henkilöillä on oma ja ainutlaatuinen merkityksensä – vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, varhaiskasvatuksen ja opetuksen henkilöstö.

Palvelujen tehtävä ja mahdollisuus on vahvistaa näitä suhteita.

VASTAVUOROISUUS TUO ILOA Ilo näkyy lasten ja aikuisten kasvoilla.

Kaikki mikä tuottaa iloa, vahvistaa aivojen kasvua ja kehitystä. Yhteydet aivoissa lisääntyvät ja uudet toimintamahdollisuudet avautuvat. Ilo kumpuaa ainakin kolmesta eri lähteestä: hoiva- ja kiintymyskokemuksista, joissa mukana lempeyttä ja lämpöä, uteliaasta tutkimisesta ja löytämisen riemusta sekä peuhaamisesta, fyysisestä leikistä toisen kanssa.

THERAPLAY-LEIKIT VANHEMMUUDEN TUKENA Theraplay-terapiassa voidaan vastata lapsen perustaviin tarpeisiin kokea tulevansa nähdyksi, olevansa turvassa, tulevansa kuulluksi, tulevansa ymmärretyksi ja olevansa kykenevä. Vanhemmat saavat mahdollisuuden nähdä lapsensa toisin kykenevänä, ymmärtää lapsensa reaktioita, ymmärtää omia reaktioitaan sekä kokea itse korjaavia leikkikokemuksia.

Theraplayssa käytetään erilaisia leikin muotoja. Vuorovaikutusleikkeihin kuuluvat liikkeiden, kosketuksen ja äänenkäytön yhteen rytmittäminen ja virittäminen, odotuksen toteutumisen ja yllättymisen ilo, vuorottelu ja jaetun todellisuuden luominen sekä lorut ja laulut. Fyysisessä leikissä tutkitaan lempeää kosketusta ja tarkastellaan kehon ulottuvuuksia. Peuhaaminen ja riehaleikit sisältävät jahtaamista ja pakenemista, painimista ja voimien mittelyä, hippa- ja palloleikkejä,

peukkupainia ja hierontaa. Sääntöleikit merkitsevät toiminnan ohjautumista yhteisen sopimuksen mukaan, vuoron odottamista, palkinnon lykkäämistä ja vahvaa sosiaalisen ja itsesäätelyn tukea.

OMASTA ITSESTÄ HUOLEHTIMINEN Vanhemmuuden tärkeässä tehtävässä ei pidä unohtaa itseään. Lapsen lailla vanhempi tarvitsee ravintoa, lepoa ja liikuntaa. Läheiset ihmissuhteet tukevat hyvinvointia. Mielen säätelyyn vaikuttaa itsensä kokeminen ehyenä ja kykyä palautua kulloiseenkin hetkeen: tietoinen, hyväksyvä läsnäolo. Omista kokemistavoista kannattaa olla kiinnostunut. Mikä tässä tilanteessa koskettaa minua, mikä saa minut kuohuksiin, lamaantumaan, masentumaan. Miksi koen, että näin on hyvä toimia. Omaa luottavaista kiintymystä tukee se, että on omalle itselle myötätuntoinen, kiinnostunut kuulija.

Jukka Mäkelä on lastenpsykiatri sekä lasten psykoterapian ja Theraplay-terapian kouluttaja ja työnohjaaja. Hän työskentelee erityisasiantuntijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Kysely kaksoiskansalaisuudesta adoptioperheille Hyvä adoptioperhe, oletteko adoptoineet kansainvälisesti?

Tiedättekö mitä kaksoiskansalaisuusasioita tulee ottaa huomioon?

Käy vastaamassa Adoptioperheet ry:n ja Yhteiset Lapsemme ry:n kyselyyn, jotta saamme lisää taustatietoa keskusteluun kansalaisuusasioista.

Kyselyn löydät osoitteesta: http://bit.ly/ kansalaisuuskysely”

Kulttuurisen moninaisuuden osaamisen kehittämiseen perusopetuksessa jaettiin valtionavustusta Opetushallitus asetti loppuvuodesta 2018 yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja täydennyskoulutusorgani­ saatioiden haettavaksi valtion erityisavustusta kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvän osaamisen kehittämiseen perus­ opetuksessa. Valtionavustus on tarkoitettu seuraaviin osa-alueisiin: * Laatimaan kysely ja sen pohjalta raportti perusopetuksessa eri opettajaryhmien tällä hetkellä käyttämistä materiaaleista, materiaalin käytön laajuudesta ja opettajien tarpeista. Kyselyn avulla selvitettäisiin muun muassa, missä oppiaineissa ja millaisten sisältöjen yhteydessä kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä materiaaleja käytetään. * Tuottamaan tutkimusperustaista kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää perusopetuksen materiaalia, joka koostuu sekä opettajan että oppilaan materiaalista. Laatimisessa hyödynnetään kansainvälistä näkökulmaa, kuten Euroopan neuvoston tuottamaa materiaalia.

Valtionavustusta haettiin noin 3,5 miljoonalla eurolla ja sitä myönnettiin lähes 2,3 miljoonaa euroa. Tiedot valtionavustusta saaneista löytyvät Opetushallituksen kotisivuilta.

Yhteiset Lapsemme -lehden syysnumerossa 2018 käsiteltiin tätä teemaa esittelemällä Rauni Räsäsen, Katri Jokikokon ja Johanna Lampisen laatima raportti Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvä osaaminen perusopetuksessa. Kartoitus tutkimuksesta sekä opetushenkilöstön koulutuksesta ja osaamisen tuesta. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2018:6.

Kristiina Ikonen

• 21 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

Rantahiekalla juhlimassa Suurlähetystön järjestämä juhla toi yhteen Kolumbiasta adoptoituja ja heidän perheitään Janne Hopsu ja Teija Potenze Maribel Laijoki

Joulukuun alussa Helsinki ei ollut vielä lumihankien tukkima, mutta sää oli loppusyksyn tasaisen harmaa, ja tuuli kiersi asuinkortteleissa sopivasti takin liepeitä repien.

Kengät ja sukat pois, nilkkaan asti pehmeää rantahiekkaa, ja lämpömittari lähes subtrooppinen.

Käteen muki jugo de curuba – banaanipassionhedelmäjuomaa.

Tarjoilupöydillä on myös empanada-piiraita, kolumbialaista jouluvanukasta natillaa (ihanan makeaa alkavaa talvea varten), ja lisää juomaa, niin kanelilla ja neilikalla maustettua kaakaota kuin guanabana-mehua.

Kolumbian punasinikeltaiset värit näkyvät lipun lisäksi muun muassa serveteissä. Keltainen väri päällimmäisenä kuten pitääkin.

Lapsia, vanhempia, lapsia ja vanhempia, jo täysi-ikäisiä lapsia kulkee edestakaisin rantatunnelmiin sisustetussa tilassa hiekalla, jolla tavallisesti pelataan rantalentistä. Estradilla mikrofoniin tarttuvat lapset ja aikuiset laulaen kolumbialaisia lauluja. Audry Ronaldo tanssii ja tanssittaa niin isoja kuin pieniäkin ja varmasti jokainen tuntee keinuttava rytmin vaikutuksen. ”On mukavaa tavata vanhoja tuttuja, ja nähdä miten pienistä lapsista on kasvanut aikuisia, ja miten he ovat löytäneet paikkansa”, iloitsee Anne Hopsu.

Puheensorina kertoo, että tarinoita, muistelemista ja kysymyksiä lasten ja isien ja äitien tekemisistä ja kuulumisista vuosien

saatossa on paljon. Miten lapsen koulu? Onko hän jo töissä? Entä kaverit? Kysymyksiä joita epävarmoinakin mietittiin, kun lapset olivat saapuneet Kolumbiasta ja niin kovin pieniä. Kysymyksiä, joihin on nyt vastauksia.

Kuinka nopeasti kaksi vuosikymmentä voi kuluakaan. Vuodet eivät ole kadonneet, ne on eletty ja sydämessä.

Hymyjä, halauksia, mietteitä, tervehdyksiä. Rantahietikolla on paljon yhteisyyttä. Joku pieni lapsi porhaltaa äänekkäästi ohi, upottavalla biitsillä on kivaa, ihan kuin olisi kesä.

Kulkiessa pienenpienirakeinen rantalentishiekka on singahtanut housunkäänteisiin asti. Sitä löytyy vielä illalla kotona kylpyhuoneen lattialta. Se hiekka tuntui lämpimältä.

Tätä kirjoittaessa oikeassa ranteessani on punasinikeltainen pulsera. Niitä jaettiin lähtiessä, kun juhla oli päättymässä. Minulla on niitä kaksi, uusi liittyi väreiltään jo hieman haalistuneen rannenauhan viereen.

Lämmin kiitos tämän mahtavan tapahtuman ideoinnista ja toteutuksesta kuuluu Kolumbian Suomen suurlähetystölle, suurlähettiläs Betty Escoria Baquerolle ja konsuli José Camilo Sandoval Rojasille, avustavalle henkilökunnalle, Maikki Järvelle ja Augusto Fernández Cordovézille. Toivottavasti tapaamme näissä merkeissä uudelleen!

• 22 •

Julius Töyrylä

Monikulttuurinen ystävänpäiväjuhla Oodissa Monikulttuurista ystävänpäivää juhlittiin Keskustakirjasto Oodissa 16.2.2019!

Ohjelmassa oli tanssia, teatteria, työpajoja, satuja eri kielillä ja askartelua.

Lämmin kiitos kaikille pienille ja isoille osallistujille!

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

1 • 2019

Keskustakirjasto Oodissa

Elävä kirjasto lapsille

YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

YK:n rasisminvastaisena päivänä Torstai 21.3.2019 klo 16.30-19.00

Tule juttelemaan elävien kirjojen kanssa!

YK:n rasisminvastaisena päivänä torstaina 21.3.2019 klo 16.30-19.00 Keskustakirjasto Oodin lastenmaailma täyttyy elävistä kirjoista! Elävässä kirjastossa lapset voivat tutustua erilaisista taustoista tulevien ihmisten moninaisiin elämäntarinoihin. Kirjojen kanssa saa jutella ja niille voi esittää kysymyksiä!

Eläviin kirjoihin on hyvä tutustua yhdessä vanhemman kanssa.

Tapahtumassa on myös tanssija teatteriesityksiä sekä kaikille avoin askartelupaja.

Lämpimästi tervetuloa!

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. Tervetuloa käymään! www.yhteisetlapsemme.fi

TAPAHTUMAKALENTERI 18.3.

Adoptiotilaisuus perheiden läheisille

Yhteiset Lapsemme ry, Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia ry järjestävät maanantaina 18.3.2019 klo 16.00-19.45 Pelastakaa Lapset ry:n Tiukula-talossa, os. Koskelantie 38, Helsinki, tilaisuuden adoptioperheiden isovanhemmille ja muille läheisille.

Ennakkoilmoittautumiset. Osallistumismaksu 35 euroa.

29.4.

Yhteiset Lapsemme ry:n kevätkokous klo 18.00

Yhteiset Lapsemme ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään maanantaina 29.4. klo 18.00 yhdistyksen toimitiloissa Pohjoisella Hesperiankadulla.

Tervetuloa vaikuttamaan!

4-5.5.

Koulutus turvapaikanhakijanuorten tukihenkilöille ja tukiperheille

Yhdessä matkalla -hanke kouluttaa tukihenkilöitä ja tukiperheitä yksintulleille turvapaikanhakijataustaisille nuorille 4.-5.5. Yhteiset Lapsemme ry:n toimistolla.

Ilmoittautumiset etukäteen.

11.5.

Tutustu theraplay-leikkeihin – tilaisuus adoptionhakijoille ja adoptiovanhemmille Helsingin Yrittäjänaiset, Uudenmaankatu 23 A 2, Helsinki. Lisätietoja: anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi.

25.-26.5. Maailma kylässä -festivaali Yhteiset Lapsemme ry on mukana Maailma kylässä -festivaalissa Kaisaniemen puistossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa!

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

SEURAA MEITÄ!

Facebookissa https://www.facebook.com/ Yhteiset-Lapsemme Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme Instagramissa @yhteiset_lapsemme

Tilaa lehti!

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla. Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat, uutiset ja Yhteiset Lapsemme -verkkolehti: www.yhteisetlapsemme.fi